Kakstuhattakymppi

Hmm, aloitankin heti perään toisen kirjoittelun. Aamupäivällä mietin, että olisi kiva tehdä joku vuosikatsauskoontijuttu tänne blogiin. Sellainen olisi kätevä tehdä jonkun kyselyn muodossa, jottei tulisi sepustettua turhia liirumlaarumeita. Hmm toisaalta, eipä kai se kysely estä sitä tapahtumasta. No kuitenkin, Kämppis oli jo ehtinyt kirjoitella omansa, ja minä tässä nyt röyhkeästi lainaan itselleni samaa kyselyä. Jonka Kämppis oli saanut Suskulta. Jota en ole koskaan tavannut, mutta tuntuu vähän, että olisin.

Tästä tämä nyt lähtee. Tosin jos en saa tänä iltana tätä valmiiksi, julkaisen joskus myöhemmin.

• Mitä sait joululahjaksi? Jääkaappirunoutta, pinkkikukallisen kaktuksen ja prinsessapipareita, pyjaman (jonka yläosa on mummokalsarikangasta), Nalle Puhin keittokirjan ja vaaleanpunaisen pikku Mariskoolin. esim.
  
• Maistoitko pöydän kaikkia antimia? Joulupöydästä jäi maistamatta sellaiset vuohenpalaset, ne näyttivät liian muhkuilta nysähampailleni.
  
• Minkä näköistä mattoa viimeksi puistelit? Varmaankin jotain niistä keittiön räsymatoista. Enkä tiputtanut parvekkeelta alas.
  
• Kenen alle 15-vuotiaan henkilön kanssa vietit eniten aikaasi kuluneena vuonna? En tunne sellasia. Jonkun riparilaisen?
  
• Mikä oli suosikkireseptisi vuodelta 2010? Ehkä tortillalasagne tai kesän kesäkurpitsatomaattisörssäykset.
  
• Kävitkö….

- kalassa? En. Pakastealtaalla vain. Ja ää, lempiresepti olikin se leivitetty sei perunoiden, salaatin ja sweet chili -dipin kanssa!!!
- tarhassa? En.

- huvipuistossa? Juu kävin tivolissa keväällä ja Lintsillä elokuussa.

- ulkohuussissa? Ei tullut käytyä.
- kaupungintalossa? En. (höhö, mitä yhteistä on ulkohuussilla ja kaupungintalolla? en käynyt kummassakaan vuonna 2010. -.-)
- antikvariaatissa? Ainakin Oulussa kävin, kun etsin sieltä leffoja sadepäivien ratoksi. Ei löytynyt kivoja.
- kalliin vaateliikkeen pukukopissa? No joo, koska mikä tahansa vaatekauppa on mun mielestä kallis.
- naapurisi ikkunan takana kyttäämässä? En käyny. Kämppiksen huoneen ovella vaan.
- äitisi herkkupiilolla? En käyny. Aika vähän taisin olla kotonakotona.
- kyttäämässä ex-seurustelukumppanisi uusia facebookkavereita? En käyny. Ei mulla oikeestaan oo sellasta.
- hautajaisissa? En käyny, vaikka mulla olis passeli hautajaistakkikin.

• Minkä niminen McDonalds-ruokalaji kulunut vuotesi 2010 olisi? varmaan HappyMeal, jos on pakko joku valita. Enkä keksi mitään omaakaan.
  
• Saitko...

- Uusia puhelinnumeroita? No ainakin jotain kesätyökaverien. Ja Nuusan ja Tiinan myös. (:
- Mustelmia? Juu. Pahin oli se, kun istuin bussin turvavyön vastakappaleen (?) päälle ja väänsin itteni sivuttain. Ää en osaa selittää, mutta tuli kiva nyrkin kokonen mustelma.
- Postikortteja? Öö en muista. Saatoin saada.
- Salaisia ihailijakirjeitä? En. :c
- Kenties myös fanilahjoja? En. :C
- Sakkoja? En. (:
- Poskennipistelyä itseäsi vanhemmilta ihmisiltä? En muista, että koskaan olisin saanut.
- Ruohonvärjäämät polvet kesäleikeissä? En, mutta sukat meni likasiks kun laukkasin ympäri leirikeskusta kamelin selän taittuessa.
- Hammaslääkäriltä nuhteita? Olisin varmasti saanut, jos olisin käynyt hammaslääkärissä.
- Vieraan eläimen irtokarvoja vaatteisiisi? Ainakin Lunan, vaikka se ei olekaan kovin vieras. Ja Viirun. Ja kai joidenkin koirienkin. -.- :P
- Halveksuvia mulkoiluja? Varmasti. Hmm ja olikohan se tänä vuonna, kun mun ja siskon pöytärummutus kiellettiin...?
- Kutsuja pippaloihin? Muutamaan ehkä joo.
- Entäpä jatkoille? Eei.
- Vihellyksiä, taputuksia tai muita flirttailevia eleitä ohittaessasi ihmisiä? En ainakaan oo huomannu.

• Mitä uusia taitoja opit? Ainakin autolla ajamista. Ja kirjoneulomista vissiin.
  
• Jos vuosi 2010 olisi resepti, minkälainen resepti se olisi? Sellanen, että aluks vaikuttais vähän epäselvältä, ja välissä pilkottais sipuleitakin, mutta että loppujen lopuks siitä tuotoksesta tulis hyvää.
  
• Kehen salkkarihahmoon samastuit eniten? En kyllä samaistunut kehenkään.
  
• Mikä oli vuoden eroottisin elokuva? eroottisin? en tajuu.
  
• Oksensitko vuonna 2010? Kuka piteli tukkaa? Juu välillä. Taru.
  
• Mikä ruoanlaittokokemus kaduttaa? Se kammottava hapanimelätonnikalasörssäys.
  
• Minkä velvollisuuden skippasit? Äänestämisen. Eiku en skipannutkaan hups. No siivoamisen.
  
• Valvoitko läpi yön? Joo kerran, kun olin yövuorossa harkassa.
  
• Vuoden 2010 käytetyin vanhan kansan sanonta? Apua, kun ei tuu nyt mieleen.
  
• Voititko Aliaksessa? En kai. En ees muista, oonko välttämättä peannut Aliasta tänä vuonna. Kai nyt sentään.
  
• Montako biojätepussia mädännytit keittiöösi? En kai ollenkaan.
  
• Mitä pihistit kämppikseltäsi, etkä ole vielä tunnustanut? Kaks pussia sitä lääkejuomaa, jonka nimee en nyt muista. Sitten kolmannen kohdalla vasta kysyin, saanko ottaa. Eh.
  
• Ketä julkkista sympatiseerasit? Emt.
  
• Montako astiaa rikoit? En kai...?
  
• Monessako eri saunassa saunoit? ainakin kahessatoista
  
• Missä oli parhaat
  

a) löylyt? kotona ja Kaunokilla
b) pesumahdollisuudet? Juumassa ja siel Safari-Merjan tykönä
c) oheisviihdykkeet? laivalla ja Ristiinassa :DD
d) seuralaiset? Kaunokilla ja Oulusa

• Kuka sisaruksistasi oli ärsyttävin? ehdottomasti se toinen.
  
• Kumpi järkytti enemmän, Chilen kaivosmiesten kohtalo vai Kari Tapion kuolema? Karitapio, koska olin ollut ihan pimennossa tuon Chilen takia, ja pääsin mukaan vasta siinä pelastumisvaiheessa.
  
• Kuuntelitko Juna kulkee artistin edesmentyä? En. Päässä taisi soida "Toiset oo-on luotuja kuuulke-emaan"...
  
• Mikä oli vuoden paras uusi musiikkituttavuus? Cajun-rumpujuttu.
  
• Mikä oli hienoin jälleennäkeminen? Varmaan kun kävin Tiinalla kylässä syksyllä.
  
• Romanttisin kokemus? Kun mentiin Butterflystä vilvottelemaan puiston nurmikolle. Tarun ja Femin häät. Kun sain kaulakorun lahjaksi ilman mitään syytä. ♥
  
• Pelottavin kokemus? Kun sain ajamispaniikin tuossa joulun aikoihin.
  
• Hengellisin kokemus? Varmaan medishetket Rokuan riparilla.
  
• Montako pääsiäismunaa nautit? Heititkö yllätyslelut roskikseen? En kovin montaa. Osan heitin, ainakin sen tunarin pillin, jota ei saanut edes koottua, ja turhan Peter Pan -tarrajutun. Mutta Autot-teippi ja -pyyhekumi on käytössä. Ja kultapukuiset prinsessat nököttää ilmoitustaulun reunalla.
  
• Kuinka isoa morkkista podet hiilijalanjäljestäsi? En kovin. ärsytti lähinnä, kun en osannut laskea sitä. Kun en tiedä tarkkaan mitään neliöitä tai että kuinka paljon käytän mitäkin laitetta...://
  
• Mitä tarinaa aloit kertomaan, mutta kukaan ei kuunnellut? Varmaan aika moniakin, eipä niitä enää muista.
  
• Paras omakeksimä vitsi? En tainnut keksiä yhtäkään. En oo sellainen vitsejäkeksiväinen ihminen.
  
• Tilaisuus, jossa läsnä oli eniten alastomia ihmisiä? Kaunokin saunailta, etenkin se valmistumispäivänä ollut.
  
• Tilaisuus, jossa läsnä oli eniten eläkeläisiä? Jumalanpalvelus.
  
• Tilaisuus, jossa oli läsnä eniten viiksekkäitä ihmisiä? en tiiä, mutta silmälasipäisiä oli ainakin Safari-harkoissa. Vissiin kaikilla siellä on rillit. Ihan parilla vaan ei.
  
• Kenellä oli vuoden komeimmat viikset? No laitetaan nyt vaikka Kari Tapio. (Koska en halua matkia Tarun vastauksia ja sanoa meidän kissoja.)
  
• Oletko yhtä iloinen kuin viime vuonna? Nojuu, ja taidan jopa olla ilosempi.
  
• Montako kertaa pilasit illanvieton olemalla nyhverö? En tunnusta.
  
• Milloin olit väärässä? En tunnusta.
  
• Milloin olit oikeassa, mutta sinua ei uskottu? Aika monesti. Mutta onneks ♥ aina lopulta uskoo mua. Millonkohan se oppii, et oon aina oikeessa? :P
  
• Mikä oli parasta keväässä 2010? Se, että työpaikoista ei tuntunut olevan pulaa. Vappu. Että Sunnuntai loksahti kohdalleen. Kuoroon pääseminen. Ja ihan vaan semmoset kivat kaverihetket.
• Mikä oli huonoin pizza, jonka söit? Jos erehdyin ottamaan jotakin muuta kuin sen perus kana-ananas-aurajuuston.
  
• Milloin olit tekemisissä veren tai sisäelinten kanssa? Menkkojen aikana. Ja kun kävin labrassa verikokeessa. Kun söin mustaamakkaraa. Ja sydämien kanssa harvasepäivä.
  
• Merkittävin nähtävyys, jonka näit? Se Tukholman... Sergelstorget? Pressanlinna? Ei kun Andy McGoyn patsas Pelkosenniemellä!
  
• Autoitko vanhusta hädässä? öö en kai. :c
  
• Juttelitko kaupanmyyjälle? Välillä.
• Olisitko halunnut, muttet uskaltanut, nakertaako? Näkkileipä.
• Ketä rohkenit lähestyä ja olet siitä ylpeä? Emt.
• Kenelle annoit itsestäsi huonon ensivaikutelman? Emt.
  
• Puhuitko paljon pahaa kamuistasi? En paljoo.
  
• Montako kertaa sytytit nuotion/takan/saunan? En kovin.
  
• Nukuitko teltassa? Juu, kun olin Kymppileirillä.
  
• Piditkö korvatulppia? Ihan kun mulla olis mielikuva, että pidin. Mutta ei tuu mieleen, missä tilanteessa.
  
• Valvoitko öitä, koska nenä oli täynnä räkää? tai koska yskin keuhkoni pihalle.
  
• Aivastitko kiusallisesti ihmisten joukossa niin, että räkää lensi muiden päälle? En.
  
• Kaivoitko verta nenästäsi? :S
  
• Nypitkö muilta ihmisiltä karvoja? En. Tuskin edes iteltäni. Haluaisin kyl oppia tekemään jotain noille mun kulmakarvoille.
  
• Leikkasitko kenenkään tukkaa? Omaa vaan.
  
• Milloin olit pisimpään tietokoneella? Aina.
• Paras tekosi 2010? En oo tehny hyviä tekoja.
• Ketä matkit? Kuka matki sinua? Varmaan monia. Ei varmaan kukaan.
  
• Hassuin asusi 2010? Pukeuduin aina täydellisen vakavasti.
  
• Kallein keikka, missä olit? Kake Randelin.
  
• Missä tuli eniten hiki 2010? Saunassa ja tanssimassa. 15 neliön kesäluukussa.
  
• Palkitsevin kommentti, jonka sait? "Olet voittanut X euroa lomarahaa."
  
• Turhin itku 2010? Ainakin se ajamispanikointi.
  
• Kiusallisin hetki, jonka koit kuluneena vuonna? Myöskin se ajamispanikointi.
  
• Kyläilitkö sukulaisilla moraalisi vaatiman määrän? Kerran yritin kyläillä tädillä, mutta kehäkolmosella oli ruuhkaa, eikä vierailu onnistunukaan.
  
• Hienoin kampaus, jonka teit ihan itse? Kiharat.
• Mikä harmittaa eniten? Tällä hetkellä se, että en menekään huomenna Klubille. Mitä sitä menneitä harmittelemaan.
  
• Kuvaile kuluneen vuoden jokin satunnainen tapahtuma haikulla (eka rivi 5 tavua, toka rivi 7 tavua, kolmas rivi 5 tavua)
  

Yksisuuntainen
Sittenhän myö käännytään
Vasenta kaistaa

• Kerro kuluneesta vuodesta Kalevala-tyyliin runoillen

Seilasin Siljan laivalla
tammikuussa Tukholmahan

Työ, työyhteisöt, johtajat
harjoittelin harkkarina

Hissukseen heilastelemaan
kesäksi kaukosuhteeseen

Kalliita kullanmuruja
Ystäviä ylhäisiä

esim.

• Kenen kanssa olisit halunnut tavata kahden kesken, mutta näin ei ikävä kyllä tapahtunut? Kristiinaa en kai nähnyt tänä vuonan ollenkaan :C
• Keksi 4 teemasanaa vuodelle 2010 ja mene googlen kuvahakuun ja etsi niillä sanoilla internetistä 4 nasevaa kuvaa tähän loppuun, älä kerro mitä sanat olivat, koska se on paljon hauskempaa näin, usko pois!

No kai tässä nyt tuli kaikki oleellinen. Olisi kiva lisätä tuonne väleihin jotakin omia kuvia, mutta en jaksa nyt enää miettiä sellaisia. On liian kuuma, ku läppäri hurisee sylissä. Nyt voisi vaihtaa juhlavammat vaatteet, vaikkei mitään juhlia olekaan.

Lahjakkaita eläimiä

Tykkään väsätä itse joulu- ja synttärilahjoja, jos vaan saan hyvän idean, eikä sen toteutukseen vaadita mitään yliluonnollisia kykyjä. Tänä vuonna en suunnitellut antavani omatekemiä lahjoja, mutta eräänä Safari-kertana aloinkin kutoa jotakin muuta kuin niitä tavallisia sukkia tai tumppuja. Pikku hiljaa puikoilta syntyi jotakin hupsua siskolle.

(G,G)
eli Hölmöpöllö

Olen aikas ylpeä tuotoksestani, sillä se on ihan ilman ohjetta tehty, omasta päästä vaan keksitty. Etenkin pöllön korvat olivat mielestäni hienosti tehty. Kämppiksen nappipurkilla vieraileminen tuotti tulokseksi tapittavat silmät. Täytettä pöllö sai Kaunokkikämpän kamalassa kunnossa olevasta tyynystä. (Toivottavasti Hakan tyypit eivät lue tätä blogia :s)

Kun pöllö oli valmis, rupesin miettimään muita mahdollisia korvaotuksia. Suunnittelemiseen saattoi hyvin hyödyntää tylsiä iltaluentoja. Tai siis, samalla kun kuuntelee sepustusta lähetyksen teologiasta, voi ihan hyvin piirrellä samalla. Huvittelimme T:n kanssa piirrustelemalla leveäsuisia katteja sekä kettuja, joiden jalat ovat yhdessä sievässä rivissä. Seuraavana puikoilta valmistuikin...

<^^,,==,,~
eli Ovelus-kettu

Kettu oli aluksi oikea murheenkryyni. Aloitin sen varmaankin neljä kertaa alusta, kun mahan valkoinen osa ei ottanut onnistuakseen. Nimittäin jos pitää tehdä jotain yksiväristä aluetta toisella langalla, sen vetää helposti liian kireäksi. Tässä lopullisessa valmiissa ketussa se kiristyminen osui kuitenkin oivalliseen kohtaan. Kuonon valkoinen osa kiristyi niin, että ketulla näyttää ihan oikeasti olevan ylä- ja alaleuka. Onni onnettomuudessa siis. Ketun killisilmät ovat peräisin paidasta, joka jouti roskikseen vähän aikaa sitten. Tämän veijarin käärin pakettiin T:lle, joka vaikutti ilahtuneelta. Ainakin se oli hänellä mukana, kun hän oli meillä yökylässä ennen lomaa. (:



Kun kettu ja pöllö olivat jo paketeissaan, sormeni syyhysivät vielä lankojen (kaikki 7 veljestä:ä :p) kimppuun. Koulun joulupuurolta tultuani istahdin puikkojen ja lankojen pariin, ja väsäsin suunnilleen yhdeltä istumalta vielä yhden sankarin.

=^.^=
Kirjava kissa

Kissan raidat tuli neulottua aikalailla fiilispohjalta, sen enempää suunnittelematta. Aika kivasti eri värit asettuivatkin. Tosin kolmella langalla yhtäaikaa tekeminen on aikamoista tuskaa, kun langat menevät sotkuun. Myös kissalle tuli killisilmät, kun paidassa oli neljä nappia. Olisin toivonut ehkä vähän eläväisempiä silmiä, mutta sillä hetkellä ei ollut muita nappeja saatavilla.

Mietin kyllä vähän, että onko aika hölmöä antaa aikuisille ihmisille jotakin ihme pehmoleluja lahjaksi. Jotakin, millä ei sinänsä ole mitään virkaa. Jotakin, mikä ei ole hyödyllistä. No, toivottavasti lahjat eivät menneet ihan metsään. Kaiken lisäksi kisun ja pöllön korvien raidoista tuli inspiraatio, että voisi olla kiva kokeilla tehdä pystyraidalliset lapaset. Ensi vuonna sitten. (:

(This year I knitted some soft toys for Christmas presents. Im proud of Owl, Fox and Kitten, because I made them without any directions. I just made them up! I was a bit unsure wether to give them to my friends or not, I was wondering if they are too silly gifts for adults. Anyway, I hope that they are liked.)

Tuoksuvaa kylpemistä

Saunareissu oli tänään tulvillaan kivoja tuoksuja.

Pesin hiukseni jollakin Lidlin (muistaakseni se on Lidlin roskiksesta joskus dyykattu) värjätyille hiuksille tarkoitetulla shampoolla. En tiedä, miltä sen kuuluisi tuoksua, mutta minulle sen tuoksu tuo mieleen liköörikonvehdit. Ei se shampoo tuoksu suklaalta eikä edes millekään konjakille, cherrylle tai mitä niissä konvehdeissa nyt on. Vaan pelkästään liköörikonvehdeille. Aika omituista. Viimeksi minulla oli käytössä saman merkkistä shampoota vuosi sitten tuntuririparilla, ja sen tuoksu saikin aikaiseksi mieliteon. Oli pakko ostaa pussillinen liköörikonvehteja ensimmäisenä rinnepäivänä jostakin kaupasta.

Vaikka hiusten värjäämisestä on jo yli kuukausi, minulla on silti jäljelllä väripaketissa ollutta hoitoainetta. Siinä on pakkauksen mukaan yhtenä ainesosana kuningatarhyytelöä, ja siitä tai jostakin muusta johtuen hiushoito tuoksuu herkulliselta.


Myös naamaputsi oli marjaista. Herbinan MarjaSpa-naamaputsi tuoksuu mustaherukalta, joka on tuoksuna aika riskialtis. Nimittäin useat mustaherukalta tuoksuvat - ja etenkin maistuvat - asiat saattavat tuoda mieleen kissan pissan hajun (tai sen, miltä se haju maistuu o_O). Tämän tuotteen tuoksu ei kuitenkaan aiheuta mitään ällötyskohtausta, vaan tuoksu on mukavan mieto ja raikas.

Jostain pälkähti päähäni, että joku kaverini on kertonut kahvinporojen olevan hyviä ihon kuorintaan. Ajattelin sitten kylpeä vähän pidemmän kaavan mukaan, ja luikin keittiöön hakemaan poroja. Toimi. Ja oi, mikä ihana kahvin tuoksu kylppärissä olikaan!

Marjaisien ja raikkaiden tuoksujen vastapainoksi (Rainbowin) suihkugeelin nimi oli Hunajan houkutus. Vaikka en voikaan sietää lällyjä kermaisia käsisaippuoita, tuollainen pehmeä tunnelmallisuus sopii suihkugeeleihin kuin unelma. Tosin välillä kaipaa jotakin raikkaampaa tuoksua, mutta tänään hunajan tuoksu oli täydellistä.


Saunan jälkeen herkuttelin vielä kuningatarrahkalla, joka oli tehty sekoittamalla purkillinen rahkaa jauheesta tehtyy kuningatarmousseen. Aika kelpo saunailta siis. (:

Päiväkin oli varsin kelpo. Kävin veljen kanssa vähän shoppailuilla. Alennusmyynteihin asti ei vielä päästy, käytiin vaan parilla kirppiksellä. Löysin yhden kivan paidan, joka varmaan päätyy ylleni huomenna. Reissu oli vähän jännä, koska en ole pahemmin ajellut kortin saamisen jälkeen. Ja nyt piti sentään mennä valtatietä pitkin. Suurin ongelma oli kuitenkin tuulilasi, joka sohjojäätyi inhasti. Mutta hyvin meni. Tankkasin jopa! (:

kuvat:
karkit, herukka, mustikat ja vadelmat, kahvi, hunaja

Today I had a nice bath with lots of lovely odours. Shampoo smelled like candies, balsam and facial wash were berry-scented. I scubbed my face with coffee and washed my body with shower gel that was called something like "the temptation of honey".

I was shopping with my brother today. We went to fleamarkets, I found a nice blouse. I might wear it tomorrow. It was a bit exciting to drive on bigger road, I haven't driven very much now. But I even refueled the car!

Vielä vähän joulua

Tällä kertaa vaatteiden näkökulmasta.

Jouluaattoiltana oli määrä mennä Hyvinkäälle ♥:n serkun ja tämän vaimon luokse. Viemisiksi veimme jonkinlaiseen herkkupaketin, josta olin itseasiassa aika ylpeä. Kokosin nätille lautaselle jouluisia juttuja, kuten glögiä ja pähkinärusinasekoitusta, pipareita ja lemon curdia (nam), sekä kynttilän ja jouluservettejä. Keon kääräisin kinkkupussiin ja kieputin lahjanarua ympärille. Lahjasta tuli tosi hieno, mutta en tajunnut ottaa siitä kuvaa.

Myös asukuvat jäivät vähän vähille, koska a) en löytänyt ♥:n kämpästä kovin hyvää itselaukaisijakuvauspaikkaa, enkä b) kehdannut pyytää ♥:aa ottaa kuviani, kun hänellä näytti olevan omia kiireitä paidan valitsemisessa ja silittämisessä. Joten en jaksanut ottaa kovin montaa kuvaa, joiden kuvakulma on vähän huono, ja joissa salama räiskii varjoja ja valoja miten sattuu. Mutta selittelyt sikseen, ja kuvien kimppuun:

paita - (joseffsons) kirppikseltä
hame - Löytötavaratalosta
sukkikset - Seppälästä

ja sitten vielä kuva, jossa paitani ei näytä niin paljoa ydinlaskeumalta (ö_O)

Jouluaattoasuni muodostui kaavalla vanhaa+uuttavanhaa+vanhaauutta. Hame (jonka malli näkyy kivasti ylemmissä kuvissa) on ostettu vuosia sitten Löytötavaratalosta AKA Kuljun kartanosta. Ostohetkellä tykkäsin hameesta, mutta jossain vaiheessa pidin sitä mummohameena sen kankaan takia. Musta kangas on jotakin ihmeellisen nyppyistä, josta tulee mieleen kukalliset teryleenipaitamekot. Jostain kumman syystä. Hamonen oli jo kirppiskasassakin joskus, mutta pelastin sen sieltä takaisin käyttöön, koska en omista sen lisäksi kovin montaa hametta.

Punainen satiinipusero on minulle uusi, mutta jollekulle vanha. Löysin joulunpunaisen ihanuuden Kemijärven kirppikseltä kolmella eurolla. Ei paha hinta, etenkin kun paidassa oli vielä laput kiinni. Joko sen entinen omistaja ei ollut käyttänyt sitä kertaakaan, tai sitten hän on tehnyt Hynttäreiden Virpit, eli jättänyt laput kiinni, jotta vaatteen voisi vielä palauttaa. :P Vaikka minua ärsyttääkin se, että ihmiset korjaavat vaatteitaan hakaneuloilla, eivätkä ompelemalla, turvauduin kuitenkin pikkuiseen hakaneulaan tämän paidan kohdalla. Sen kaula-aukko on nimittäin kovin avonainen, joten sitä piti vähän muokata. Sen lisäksi paita on ehkä inasen liian iso etumuksesta, mutta muuten tosi kiva ja mukava.

Sukkahousut taas olivat käyttämättömät eli uudet, mutta ne oli ostettu jo alkuvuodesta. Jyväskylässä asuessani hurahdin pienmuotoisesti Seppälän sukkistarjontaan, ja ostin alennusmyynneistä ainakin neljät eri pöksyt. Noita ruudullisia en ollut vielä käyttänyt kertaakaan, joten oli kiva uudistaa ne näin juhlapäivänä. Ja vaikka itse sanonkin, ne näyttävät ihan hyviltä jaloissani. Tai toisin päin? :P

Sitten vähän pääasiaa.


Ensinnäkin. Taas rillit tekivät minusta tädin. Yhyhy. Mutta hiukset ovat kivat. (Tosin kahlitsin asukuvien ottamisen jälkeen otsatukkani pinnillä kiinni.) Kiharat on taiteiltu HerStylerin kihartimella, jota käyttäessäni joka kerta kiroan sen ostamista. Sitä - varmaan aika lailla kaikkia kihartimia - on hankala käytää yksin, joten aina kun saan aikaiseksi kaivaa sen esiin laatikostaan, harmittelen, miten olen voinutkin hurahtaa ostamaan niin kalliin kapistuksen. Onneksi tällä kertaa sain vähän apua: Yllätyksekseni ♥ tarjoutui kähertämään takahiukseni. Jännää. :o

Mutta. Vaikka aina tuskastelenkin kiharrusvaiheessa, tajuan kuitenkin, kuinka HYVÄ kihartimeni on. Sillä saa kivat käkkärät, jotka eivät tarvitse hiuslakkaa pysyäkseen mutkalla, ja kaiken lisäksi ne kestävät tosi kauan. Esimerkiksi viime talven risteilyä varten vääntämäni kiharapilvi oli näin hyvässä kunnossa seuraavana aamuna, vaikka olin kihartamisen jälkeen kävellyt pakkasessa jäädyttäen hiukseni (ja huuru todistettavasti sulaa hiuksiin lämpimässä bussissa) ja pomppinut sinne tänne laivalla:


No mutta se oli siis mennyttä. Jouluaattona edustin auki olevilla kiharoilla, joita oli hiukan harottu sormin. Joulupäivänä ♥:n enon luona haahuilin (mielestäni) Ylpeys ja ennakkoluulo -tyyppien näköisenä, kun kampaukseni oli suoraan sängystä -nuttura ja paidassa oli alaspäin levenevä leikkaus.

Tapaninakin kiharat olivat vielä ihan edustuskunnossa. Harjailin niitä kevyesti ja kiepsautin kiinni barbiponnariksi. Yöllä nutturasta karanneet suortuvat olivat suoristuneet, muuten pehkon olisi voinut jättää auki. Barbiponnari oli kuitenkin ihan kiva ja söpö kampaus kirkkoon, jonne menimme ♥:n ja hänen veljensä kanssa.

Että sellaiset sepustukset. Joulu oli kiva ja ruuat sopivassa suhteessa tuttuja ja erilaisia. Harvinaisen suklaattomat joulunpyhät silti. Täytyy tästä siis lähteä katsomaan, olisiko Tokmannilla jo joulukarkit puoleen hintaan. Moikka!

Joulutoivomus # 22 - 24

Hyvää ja rauhallista joulua.

Että kaikki tärkeät ihmiset saisivat viettää lämpimän joulun juuri siellä, missä on hyvä olla. Että vaikka en olekaan lähetellyt suurta kasaa joulukortteja, muistan muistaa myös niitä ihmisiä, joita en ole nähnyt aikoihin.

Että hyvät joulut vaan. (:

Joulutoive # 21

Että pystyisin olemaan kahdessa paikassa samaan aikaan.

Huomenna jatkan matkaani vielä vähän etelämmäksi. Ensin Helsinkiin ja sitten aattona Hyvinkäälle. Siellä odottaa suomalais-nigerialainen jouluaatto, jonka tunnelmia, ruokia ja kivoja hetkiä odotan kyllä innolla. Varmasti tulee mukava ilta ♥:n, hänen serkkunsa ja tämän vaimon kanssa.

Mutta. Olisi kiva olla kotonakin. Kun itse kukin on huimennellut vuoden missä milloinkin, olisi mukavaa pysähtyä perheen kanssa joulun viettoon. Etenkin kun parina viime päivänä on ollut ihan innoissaan perheen lahjojen kanssa. Vaikka kyllä ne vanhemmat ja sisarukset lahjansa saavat, vaikken olekaan paikalla. Joku toinen joulu sitten taas. (:

Tänään hankin vielä pari joululahjaa ja tonttupajailin paketoinnin merkeissä. Kävin myös teeittely-treffeillä Rtn kanssa. Oli ihana nähdä pitkästä aikaa, turista ja hörppiä teetä. Ja vaihtaa joululahjoja.^^* Pöydällä nököttää nyt joulukaktus ja suloiset prinsessapiparit odottavat maistamista. Tästä joulusta tulee kiva. (:

Joulua oli myös pukeutumisessa, kun vetäisin päälleni yhden lempipaidoistani. Se on mainitsemisen arvoinen paita, sillä olen maksanut siitä harvinaisen paljon. On epätavallista, että maksaisin jostakin paidasta edes kymppiä, mutta tähän punaiseen hopeakuvioiseen tunikaan/puseroon ihastuin aikoinani niin paljon, että ostaa päräytin sen muistaakseni kahdellatoista eurolla. Siinä on ihana kirjailu, kivat napit sekä vallan mukava leikkaus. Helma levenee kivasti, joten se on omiaan joulun Mässäile rauhassa -paidaksi. :D

(Christmas wish number 21: That I could be in two place at the same time. I'm really looking forward the Christmas Eve, when I will go to Hyvinkää with ♥, his cousin and the cousin's wife. I hope that the evening will be nice, with delicious food and happy mood. Still, it would be nice to be home with my family. The year has been busy and I have not had very much time to be with parents and siblings. Christmas would be an opportunity to relax together. But maybe next year, then.

Today I bought couple of presents and wrapped them. I also met one of my dear friends, we had tea and chatted without hurry. This Christmas will be so nice.)

Jouluinen toivomus nummero 20

Rinkka ja/tai vedettävä matkalaukku.

Pakkaamisaiheiset toivomukset jatkuvat. Tänään lähdin joululomalle etelämpään. Eli kotiinkotiin. Matkatavaroina minulla oli Jyväskylästä alkuvuodesta ostettu kassi täynnä vaatteita (puhtaita ja pyykättäviä), tietokonelaukku höystettynä läppärin lisäksi villaliivillä ja tuulihousuilla, "käsilaukku" sekä muovikassillinen sekalaista tavaraa. Sellainen tavaramäärä oli melko helposti hallittavissa, vaikka pyysinkin jotakuta tulemaan ihan laiturille asti vastaan, sillä tavarat painoivat aika tavalla.

Olen jo jonkin aikaa miettinyt, olisiko perässä vedettävä matkalaukku kätevämpi kuin olalla raahattava urheilukassi. Varmasti molemmissa on omat plussansa ja miinuksensa, mutta turhamainen puoleni haaveilisi kivasta matkalaukusta, jonka kanssa voisi vain rullailla menemään. Kenties talvi ei ole pyörällisten laukkujen kulta-aikaa, mutta keväämmällä saattaa olla luvassa jokin ulkomaanreissu. Lomamatkalla ei olisi kiva kuluttaa kaloreita rahtaamalla tavaroita hiki päässä hartiavoimin, vaan vedellä niitä hienostuneesti pitkin kävelytietä. (Paitsi mukulakivikadut saattaisivat olla hankalia.) Matkalaukun ei tietenkään sopisi olla kovin iso, jos sen kanssa aikoisi lähteä lennoillekin. Painorajat nääs.

Myös rinkka on ollut mietteissäni silloin tällöin. Lähinnä keväisin, kun olen pakannut kesää ja kesätöitä varten. En ole kuitenkaan raaskinut vielä hankkia leirejä varten rinkkaa, kun ne tuppaavat maksamaan aika pitkän pennin. Ja ihan hyvin olen pärjännyt noilla kasseillakin. Enkä loppujen lopuksi ole kovin erähenkinen, joten en tiedä, sopiiko rinkka minulle. Mutta jälleen; olisi kaiketi kätevämpää kantaa omaisuuttaan selässä kuin ikävästi toisella olalla. En siis panisi pahitteeksi, jos jostakin isosta joulupaketista kuoriutuisi esiin rinkka.^^* Toisaalta, mistä minä edes tiedän, aionko edes koskaan enää mennä leireille ja tarvitsenko isoa kantovälinettä. Joten tämäkin toive on vähän turha.

(Christmas wish number 20. Today I left from Pieksämäki for Holidays. I was wondering, that I might need a suitcase for travelling. It would be easier to drag my stuff that carry them on my shoulder. And I even might go for a trip next year, so suitcase would be more handy than bag.

I could also wish a big backpack for a present. It would be good for camping. But actually, I'm not sure if I will go camping anymore and if I would need the backpack.)

kuvat: rinkka, laukku.

Pitkästä aikaa vaatteet!

Joopa joo. Ei ole hetkeen näkynyt vaatteidenesittelemispostauksia täällä. Se johtuu ainakin siitä, että olen nököttänyt vain kotona, ja näin ollen pukeutunut johonkin yhtä hurmaavaan kuten pitkiin kalsareihin, t-paitaan ja villatakkiin sekä villasukkiin. Viime aikoina suosittu asu on ollut myös pyjama, kun kipeänä ei ymmärrettävästi tule panostettua ulkonäköön kovin paljoa.

Eilenkin oli vielä pikkuisen kuumetta (inhottava pikku kuume kestää varmaan ikuisuuden), mutta en voinut jäädä pedin pohjalle, vaan vetäisin vaatteet päälle ja lähdin Kämppiksen kanssa pakkaseen, taivaltamaan kohti koulua. Nimittäin oli juhlan aika. Kolme ja puoli vuotta ahertaneet sosionomi-kirkonnuorisotyöntekijäopiskelijat olivat saattaneet koulunsa päätökseen ja eilen oli valmistujaisjuhla.

Alunperinhän minunkin HOPSissa (henkilökohtaisessa opi...skelu?suunnitelmassa) luki, että valmistumiseni olisi joulukuussa 2010. Opinnäytetyölusmuilujen takia olen kuitenkin siirtänyt valmistumiseni ensi kevääseen, joten eilen juhlin vain luokkakavereiden sosionomisoitumisen puolesta. Oli hienoa istua yleisössä, kun kaverit kävivät vuoron perään hakemassa todistuskansionsa ja kauniin ruusun, ja kun he yhdessä vannoivat sosionomin valan.

Juhlallisuuksien jälkeen menimme pienellä porukalla syömään kiinalaista. Oli kyllä aikamoinen kokemus tilata ruokaa ja lopulta maksaa omat ruoka-annokset, kun ravintolassa oli sillä hetkellä töissä nainen, joka ei osannut suomea kiitosta ja joota enempää. Mutta siitä selvittiin. (:

Illalla oli vanhat kunnon Kaunokki-bileet. Eli luokkalaiset kokoontuivat meidän talon alakertaan saunomaan, hengailemaan ja nyyttäröimään. Sauna sai todistaa olevansa tilaihme, kun seitsemän tyttöä istutti itsensä lauteille. Oli ainakin tiivis tunnelma. Illan mittaan mussutettiin herkkuja, pidettiin puheita ja naurettiin. Mitään erityistä ohjelmaa ei ollut, kunhan vain nautittiin toistemme seurasta. Myöhemmin, kun osa porukasta lähti baarin, toiset meistä alkoi pelata Rappakaljaa. Olipa vaan vallan mukava lauantai.

Mutta sitten ne kuteet.

(klikkaamalla isommaks)

paita - Sokos
tunika - Löytötavaratalo
leggingsit - Anttila
helmet - kirppis
säärystimet - puikoilta
kegät - Citymarket

Koska ei ollut oma juhlapäiväni, ei asunkaan tarvinnut olla juhlallinen. Siisti vain, kun menee toisten juhlia juhlimaan. Tykkään tuosta violetista tunikasta, mutta sitä on tullut käytettyä kovin vähän. Nimittäin koska se on aika lämmintä neuletta, sitä ei viitsi pitää lämpimillä ilmoilla. Lyhyiden hihojen takia se ei taas sovellu kylmille ilmoille itsekseen. Aiemmin minulla ei ole oikein ollut mitään tunikan alle soveltuvaa paitaa, mutta nyt on. Korkkasin eilen Sokokselta ostamani tavallisen pitkähihaisen, ja se kävikin kivasti tunikan kanssa.

Tunikoiden kanssa on mielestäni kivempi käyttää leggingsejä kuin tavallisia housuja. Harmittavaa vain, en omista niitäkään kovin monia. Talvikeleille sopivia (=sellaisia, joiden alle mahtuu paksummat sukkikset) leggareita löytyy vain yhdet, joten ne valikoituvat eiliseen asuun automaattisesti. Pukeutumisvaiheessa haaveilin kyllä siitä, että minulla olisi jotkut tummat farkkuleggingsit, mieluiten vaikka mustaa farkkua. Hmm, se voisi olla tämänpäiväinen joulutoiveeni: Joulupukki, voisitko tuoda minulle mustat farkkuleggingsit? (:

Asukuvien kanssa oli tällä kertaa vähän niin ja näin. Toisaalta oli valotuksen kannalta hyvin onnistuneita kaverikuvia Kämppiksen kanssa, joista askartelin Paintilla tuon yllä olevan kollaasijutun. Sitten varsinaiset asukuvat ovat jotakin tällaista:

(Omistettu siskolle. "heei!")

Että näin. Kivasti on salama räiskinyt naaman valkoiseksi ja varjoja reunoille. Ilman salamaa taas olisi pitänyt pysyä aivan aivan paikoillaan. Siihen en ihan kykene. Ja nämä siis olivat omalla kamerallani otettu, ja kaverikuvat Kämppiksen omalla. Huh huh.

Ai niin, ja hiuksetkin on vaihtaneet väriä. Silloin ennen inssiä piti esimerkiksi värjätä hiukset, ettei olisi liikaa miettinyt seuraavan päivän ajokoetta. Joku vaaleanruskea punamahonki sen värin nimi taisi olla, mutta en tiedä. Ainakin aluksi tämä oli tosi tummaa ja punaista, nyt kaiketi hieman punertavaa ruskeaa. Ihan kivaa väriä kuitenkin.

Elkää kysykö, mikä minulla on päässä. Joku kultainen juttu, joka löytyi lattialta. Ehkä kukkalaitteista tipahtanut. Tänä iltana mennään tyttöjen kanssa laulamaan kauneimpia joululauluja vanhaan kirkkoon, ihanaa. Tai menen ainakin kuuntelemaan, jos ei ääni kulje laulamisen merkeissä. Sitten myöhemmin ehkä joku elokuva, ja yö siskonpedissä keittiön lattialla. Ah, nostalgiaa.

(Yesterday was my class mates' graduation day, I got an opportunity to dress nicely. This evening I am going to go to chuch with girls, singing Christmas Songs. Later we'll watch a movie and sleep on matresses on our kitchen floor. It has happened before, too. ♥)

Christmas wish number 18

That I would start to write (also) in English.

Today's Christmas wish comes from my boyfriend. He doesn't speak (nor read) Finnish, so he doesn't understand what I write in my blog. He have said that it would be nice to read my writings every once in a while. So that means I should write in English.

That doesn't sound very tempting, though. I think my sentences are simple and vocabulary is kind of basic, so I couldn't write the same style that I do in Finnish. I like to write goofy sentences and sometimes play with words, but that doesn't come naturally if I have to write in English.

So. I don't think that I will make that wish come true. At least I won't start writing entirely in English. Maybe I could try to add few sentences translation in the end of every post, like some bloggers seem to do. I promise to think about that. :P

But now I have to think about vegetables and dip. There will be sauna evening of our class today. It will be a bring-dish party and me and Room-mate will bring veggies and dip sauce. Yummy.

Joulutoive numero 17

Että en pyörisi iltaisin sängyssä saamatta unta.

Muutamana viime yönä tai iltana pehkuihin painumisen ja nukahtamisen välissä on kulunut kamalasti aikaa. Jos olen mennyt peiton alle kymmenen maissa, olen saattanut olla hereillä vielä melkein kahdeltatoistakin. Se ei ole minulle ominaista. Yleensä nukahdan aika helposti.

Toki tiedän, minkä takia Nukku-Matti on jatkuvasti myöhässä treffeiltämme. Päässä pyörivät vielä valojen sammuttamisen jälkeen monet asiat, jotka eivät anna tilaa nukahtamiselle. Opinnäytetyö on vakiovieras iltamietinnöissäni. Toisaalta minua pelottaa/jännittää, miten saan työni tehtyä, osaanko työskennellä tarpeeksi hyvällä tahdilla jne. Toisaalta taas parhaat ideat tuntuvat putkahtavan päähän iltasella - niin myös oppari-ideat. Viime iltoina olen miettinyt oppariin liittyvälle leirille tekemistä ja kokemista, ei kai ideoita voi estää tulemasta. Myös muutto ja pakkaaminen on toistuva aihe iltajumituksissani. Muistelen vaatekaappini sisältöä ja mietin, mistä vaatteista voisin luopua, tai suunnittelen pakkaamisstrategiaa astioiden varalle. Myös pakkaaminen joululomaa varten hypähtää välillä mieleen.

Aina yön pimeiden hetkien ajatukset eivät kuitenkaan ole noin vakavia. Viime yönä esimerkiksi päässä jäi levy päälle, ja Aristokattien Katti tahtoo olla jokainen -biisi viihdytti minua jokusen tovin. Toissa yönä taas päässäni soi Ravelin Bolero. Ja voin sanoa, että se ei ole mikään monipuolinen sävellys.

En ole onneksi kärsinyt tästä unen kiinni saamisen vaikeudesta nyt kovin kauaa. Kaiketi kaikilla ihmisillä on kausia, jolloin uni ei tule helposti. Toivottavasti tämä ei kestäkään enää kauaa. En nimittäin pidä siitä, että minulta riistetään yksi lempi harrastuksistani.

16. joulutoive

Hiiri.

Tällä hetkellä lemppari aivojennollaushupini on Facebookin muotipeli It Girl. Siinä on tarkoituksena shoppailla uusia vaatteita ja kokeilla eri asukokonaisuuksia sekä käydä juhlissa ja kilpailla muiden kanssa siitä, kuka on kaikkein hotein. :D Oikeastaan peli ei ole mitenkään jännittävä, vaan pikemminkin tylsä, mutta alunperin innostuin pelaamaan sitä, koska se muistutti etäisesti The Simsiä.

The Sims taas on vallan mainio keksintö. Se on ainoa tietokonepeli, jota olen koskaan jaksanut pelata muutamia kertoja useammin. Ja lempparini siis on nimenomaan The Sims 2. Joskus opintojeni alussa ostin pöytäkoneelleni Sims ykkösen, ja voi kuinka tunarilta se näyttikään, kun oli tottunut kakkoseen! Vaikka kyllä se ykkönenkin oli silloin joskus kiva. Nyt minulla on koneellani Sims 2 ja sen matkailulisäosa, mutta olen pelannut sitä varmaankin vain kerran tai kahdesti.

Nimittäin sitä on ärsyttävää pelata kannettavan tietokoneen hiirellä. Lempipuuhaani Simssissä on talojen rakentaminen ja sisustaminen, mutta se on kamalan hankalaa, kun kuvakulmaa ei saa vaihdettua kunnolla. Tavallisen hiiren kanssa se käy vaivattomasti, etenkin jos hiiressä on se sellainen rullajuttu. Mutta koska en omista irtohiirtä läppäriini, on Simssin pelaaminen jäänyt. Joten olisi ihan kiva, jos pukinkonttiin eksyisi tänä vuonna joku klikkailuväline tietokoneeseeni.

Mutta toisaalta. Muutan tammikuussa kotiin, ja siellä kyllä on valmiina pöytäkone (tavallista Simssiä ei kai suositella läppärille, ihan kuin Tiltissä olisi joskus sanottu) ja hiiri, joten ehkä vain odotan, että pääsen kotiin leikkimään nykyajan nukkekotileikkejä. Ja painavampi "toisaalta": Keväällä on täysi työ opparin kanssa, joten tuskin mitään Simssiä edes ehtii pelaamaan. Taidan siis tyytyä It Girliin ja muodin kiehtovaan maailmaan. (:

hiiren kotikolo.

Mautonta joulua.

Tänään taisi olla viimeinen tilaisuus laittaa joulukortit postiin joulupostimerkkihinnoilla. Minä en kuitenkaan edes aikonut laittaa kortteja tänä vuonna, niin kuin en laittanut viime vuonnakaan. Vaikka ne ovat periaatteessa ihan kiva tapa muistaa esimerkiksi sukulaisia, ovat ne minusta silti melko turhia. Joulun ajan niitä katselee ja pitää esillä, mutta aika pian ne varmaankin heitetään vain pois. Surkeaa.

Muutamalle kaverille halusin kuitenkin tehdä joulu-/valmistujaiskortit. En silti jaksanut alkaa stressata niistä hulluna, vaan ajattelin että niiden tekeminen pitää pysyä simppeleissä linjoissa. Tämän joulun joulukortit toteutettiinkin vanhoista ilmaiskorteista (jotka olen ottanut YLÄASTEELLA kirjastosta, kaikkea ihminen säilytteleekin...), Tiimarin askarteluvinkkilehtisestä ja tarroista. Noiden lisäksi tietenkin sakset ja liimaa. Lopputulos oli melkoisen kitsch, mutta jollain tavalla silti varsin kiva.

Seuraavaksi vaihtelevanlaatuisia kuvia korteista. (Rakas Joulupukki, toisitko minulle uuden kameran pliis.)

(Glittertarra-arkkien jämätkin ovat säilyneet varmaan ala-asteajoista saakka.)

(Prinsessa-tarrat eivät olleet kaikkein jouluisimpia kylläkään.)

(Höhö lumienkeli sai nallenaamarin.)

(Tykästyin noihin poroihin, jotka leikkasin Tiimarin mainoksesta. ♥)

(Kortit ovat siis Arabian Lumi-astiaston mainoskortteja.)

Korttien lisäksi olen tänään tehnyt joitakin opparijuttuja; Olen lähettänyt sähköposteja ja suunnitellut helmikuussa pidettävän leirin mainosta. Nyt menen hörppimään glögiä, kun Kämppis jo kaatoi mukiin. Ja saan maistaa joulun ensimmäiset joulutortut. (:

Joulutoive # 15

Prinsessa ja sammakko -DVD.

Siksi että se vaan on niin ihana.

kuva täältä.

Joulutoivomus nummer 14

Pack Max -pusseja. :D

Tänään olen seurannut - mitä nyt asioilla käymisen (kävin noutamassa ajokorttini wihii!!!) ja kipeysnukkumisen lomassa olen ehtinyt - Kämppiksen pakkailupuuhia. Hän on asunut kolme ja puoli vuotta täällä Pieksämäellä ja nyt on aika vaihtaa maisemaa. Jotenkin tuota tavaraa on kertynyt suunnattomia määriä. Eteisessä sijaitsee jo monta laatikkoa kaikenlaista jännää, ja silti Kämppiksen huoneessa riittää pakattavaa.

Minulla on sama tilanne ensi kuussa. Kävin nimittäin eilen irtisanomassa vuokrasopimukseni, ja muutto täytyy tehdä tammikuun aikana. Kauhulla odotan sitä hetkeä kun minun pitäisi saada organisoitua kaikki vaatteeni, kirjani, leffani, astiani ja muut tilpehöörini jotenkin hyvään logistiikkakuosiin. Etenkin vaatteita tuntuu olevan luvattoman paljon. Eikä täällä kurajlla Mäellä ole edes UFFin laatikkoa, jonne voisi heivata ne kuteet, joita ei enää tule käytettyä.

Eilen illalla keksin kuitenkin oivan ratkaisun. (Viime aikoina ajatukset valtaavat iltaisin vuorotellen joko muuttaminen ja pakkaaminen tai opinnäytetyö.) Jos minulla olisi Pack Max -pusseja, saisin pakattua kaikki vaatteeni huomattavasti pienempään tilaan! Pack Maxithan ovat niitä muovisia vakuumipusseja, joista poistetaan ilma pakkaamisen jälkeen, joten kuutiosenttejä säästyy esimerkiksi matkalaukussa.

Eivätkä niiden vakuumipussien tarvitse olla juuri Pac Maxeja, minkä muunkin merkkiset tahansa käyvät. Keväällä ostin yhden Aino-merkkisen pakkauspussin, kun minun täytyi ottaa Ouluun mukaan tyyny, ja matkatavaraa oli muutenkin ruhtinaallisesti. Kyseinen pussi on varsin kätevä, eikä tekisi pahitteeksi omistaa niitä useampana. Ja isompana.

Tosin pakkaamiseen tarkoitetut vakuumispussit eivät olisi kovin jännittävä ja ihana lahja. Mieluummin avaisin joulupaperista vaikka söpön matkalaukun tai jonkin kivan teleportin, jolla voisi siirtää kaikki roinansa vaivatta paikasta P paikkaan K.

kuva täältä.

Kenkää

Tänä syksynä ostin kahdet kengät. Määrä on aika huima siihen nähden, miten paljon epätykkään kenkien ostamisesta tai kuinka vimmatun epätärkeitä kengät minulle ovat. Joka tapauksessa pääsi käymään niin, että olen nyt kahden uuden kenkäparin omistaja.

Olin aiemmin syksyllä jopa pohtinut uusien talvikenkien ostamista. Edelliset ovat ihan ok. Ne ovat kivan näköiset, sellaiset tavallisen peruskenkien näköiset. Sopivat arkeen, mutta sopivat vähän asiallisimpiinkin tilaisuuksiin housujen kanssa. Vaikka vasen kenkä välillä hiertääkin, ovat ne silti ihan mukavat jalassa. Vetoketjujen ansiosta ne on helppo laittaa jalkaan ja riisua. Tosin toisen kengän vetoketju on rikki, joten sen yksilön kohdalla täytyy käyttää nauhakiinnitystä. Tajusin kuitenkin syksyllä, että talvikenkäni eivät ole kovin ihastuksissaan mahdollisista märistä loskakeleistä, sillä niiden pinta on jotakin mokan tapaista. Tarvitsisin siis jotkut vettä pitävämmät kengät viimeistään kevään loskaisille taivalluksille.

Viime Helsinki-visiitilläni huomasin Vuosaaren Columbus-ostoskeskuksessa kenkien outlet-myynnin. Ikkunan "naisten kengät alkaen 3.99" -mainos yllättäen houkutteli minut sisään liikkeeseen. Eipä noita alkaen-hintaisia kenkiä juurikaan näkynyt, mutta muuten putiikissa vaikutti edulliselta. Keskikäytävällä oli muutama kivannäköinen nilkkurimalli. Vilkaisin niitä ja parit mustat nilkkurit olivat ihan lupaavan näköiset. Jostain kumman syystä en kuitenkaan edes sovittanut kenkiä, taisi olla liian kuuma talvitakkeineni. (Hmm vaikka ei minulla edes ollut talvitakkia vielä silloin.)

Seuraavana päivänä piipahdin uudestaan katsomaan kenkävalikoimaa. Toisella kerralla jopa vedin nilkkurit jalkaan ja astelin vähän aikaa pitkin käytävää. Aikani jahkailtuani (ovatko nämä oikeasti sopivan kokoiset; näyttävätkö nämä typeriltä, jos ei ole housunpunttia varren päällä; nämä olisivat kätevät mustat kengät kuorokeikkoja varten; viitsinkö kuitenkaan ostaa...) jätin kokeilemani kengät omalle paikalleen ja menin tekemään ruokaostoksia. Citymarketissakin kävin vilkaisemassa nilkkureita, mutta siellä ei tietenkään ollut mitään yhtä edullista.

Mietiskelin kenkiä sen illan ja vielä seuraavan päivän. Yritin kuvailla kenkiä S:lle ja kysyä hänen mielipidettään. Helsinki-visiitin viimeisenä iltana lähdin uudestaan ostoskeskukseen. Sillä kertaa olin 90 % varma, että ostaisin itselleni kivat, siistit, mustat nilkkurit. Kävin ensin ottamassa passikuvat ajokorttia varten ja painelin sitten ♥:n kanssa kenkien luo.

Mutta voi kurjuutta! Sillä kertaa myymälässä ei ollutkaan enää mustia nilkkureita tarpeeksi isossa koossa. Alkoi uusi jahkailu: Olisiko joku muu väri kiva, ostanko nyt kyseisiä kenkiä laisinkaan, olisiko jonkun muun mallin muu väri kivempi. Seurasi taas astelua pitkin käytävää. Seurasi myös vaatekaapin sisällön läpikäymistä; ruskeat kengät ovat selvästi toiseksi kivoin vaihtoehto, mutta sopivatko omistamani housut ruskeiden kenkien kanssa. ♥:llä meinasi mennä hermot, kun olin jo sanonut ostavani nilkkurien ruskeat versiot, mutta silti näytin jahkailevan ostopäätökseni kanssa. Hän jopa ehdotti, että ostaisin kahdet eriväriset kengät. Hmph niin kuin se muka olisi joku ratkaisu. :D

Loppujen lopuksi kävelin putiikista mukanani uudet, ruskeat nilkkurit:

12,99 €, kiitos

Kenkien ostopaikan nimestä minulla ei ole enää mitään muistikuvaa. Se varmaan lukisi kivassa kangaskassissa, jonka sain kenkienostoskassiksi. Myöskään kenkien merkki on hämärän peitossa. Kumpaakaan en voi tarkastaa, sillä kengät kasseineen sijaitsevat tällä hetkellä siskon hellässä huomassa. Kengissä oli nimittäin julmetun sileät pohjat, joten en voi uskoa pysyväni niillä pystyssä niiden edellä mainittujen loskakelien aikana. Sisko lupasi tehdä niihin jonkin liukuestepohjan. Jee.

Vaikka mustat nilkkurit olivatkin tosi makeet, ja olisivat sopineet kuoroasustukseen, ruskeat taitavat olla loppujen lopuksi enemmän minun näköiseni. Ylimmässä kuvassa näkyy hyvin kenkien kiva rusettimainen yksityiskohta, keskimmäisessä taas söpö kanta. Kolmannessa kuvassa... näette Kämppiksen parvekkeelle unohtuneet ballerinat. o_O

Vaan sitten toisen kenkäparin pariin. Siihen törmäsin eräänä lumisena päivänä, kun olin ajellut ensimmäisen ajotunnin ja käynyt harjoittelemassa teoriakokeeseen. Parin tunnin päästä oli luvassa toinen ajotunti, ja Hese-treffeihin S:n kanssa olisi vielä vähän aikaa. Yritin kuluttaa aikaa shoppailemalla koulueväitä (kirottu kouluiltakin vielä samana päivänä edessä :s) ja käväisemällä Fidassa.

Yleensä vilkaisen Fidassa vain huivilaarin ja lähden sitten pois. Mutta tällä kertaa oli niin paljon aikaa tapettavana, että piti katsella vähän enemmänkin ympärilleen. Päähän pälkähtikin vilkaista kenkähylly, jos sieltä vaikka löytyisi jotakin kelvollista kuorokeikoille. Kuorokaavun kanssa kun täytyy olla mustat kengät, eikä ainoat omistamani ole aivan parhaat mahdolliset pitkään seisomiseen.

Miesten kenkien puolelta löytyi tosi kivannäköisiä popoja, jopa muutamat miltei sopivan kokoiset. Ja yhdet tosi sopivat! Mustat tavalliset kengät, mitäpä niistä voi sanoa. Suomalaista laatua, aitoa nahkaa. (Niistä pisteet siskolta!) Kengät näyttävät aika vanhoilta, mutta ovat silti hyvässä kunnossa. Hieno löytö, josta pulitin viisi euroa.



Nämä Peppipitkätossumaiset (en voi sille mitään, että kengistä tulee mieleen Peppi) kengät olivat käytössä viime Safarilla Keuruulla. Jalkineet olivat hyvät seistä. Jalat eivät kärsineet ollenkaan. Tosin käytin niitä vain messussa, jonka aikana ei tullut kovin paljoa seisoskelemista. Voin kuitenkin sen kokemuksen perusteella kuvitella, että jalat eivät muussaannu näissä kengissä pidemmänkään konsertin aikana. (:

Mutta nyt päästään vielä joulutoiveeseen numero 13: Voisin mieluusti tuoda jotakin naisellista ripausta maskuliinisiin kenkiini vaihtamalla nauhat. Mieleeni tuli melkein heti ostamisen jälkeen, että haluan vaihtaa kenkiini nauhoiksi mustat satiininauhat. Tai organza-. Tai sametti-. Mieluiten satiini-. ♥

Joulutoivomus nro 12

Auto.

Hmm, kuten olen aiemmin maininnut, aloitin syksyllä autokoulun. Ja kuten en ole ainakaan suoraan maininnut, inssi oli ja meni ja meikäläinen sai itselleen ajoluvan. En kuitenkaan voinut hehkuttaa tai jännittää teoriakoetta tai inssiajoa blogin puolella, sillä allekirjoittaneen äiti seuraa tekemisiäni tätä kautta ja omaa ennennäkemättömän kyvyn stressata kaikesta niin, että saa verenpaineensa nousemaan tähtitieteellisiin lukemiin. Joten siskon viimekeväisten autokoulujuttujen viisastuttamana pidin kokeet äidiltä salassa.

Teoriakoe oli toissa viikon tiistaina, eli 23.11. Olin käynyt muutaman kerran autokoululla harjoittelemassa koetta varten, ja harjoituskokeet olivat menneet koko ajan läpi, joten en ollu tkovinkaan huolissani varsinaisesta kokeesta. Toki minua jännitti, mutta en ollut huolissani. Ja hyvinhän se teoriakoe sitten menikin. Sanallisissa kysymyksissä oli yksi väärin (että milloin lohkolämmitintä kannattaa alkaa käyttää) ja kuvallisissa kolme. Yhdestä kuvasta olin missannut oikealta tulevan kolmion, joten vastasin että minun pitää väistää kuvassa näkyvää tienkäyttäjää. Yhdessä en oikein tajunnut, missä ja mihin kuvassa oleva pyöräilijä oli menossa, ja yhden kuvan virhettä en tajunnut edes kokeen loputtua, kun sain nähdä väärin menneet kysymykset uudestaan.

Ajokoe sen sijaan varattiin toissa viikon torstaille, 25. päivälle. Keskiviikkoilta piti kuluttaa kivojen ajatusten ja tekemisten merkeissä, jotten olisi miettinyt liikaa seuraavan aamun koetosta. Kivuus sujuikin hyvin; hengailin tyttöjen kanssa, värjäytin hiukseni ja laitoin väriä Kämppiksen päähän ja menin samaisten tyttöjen kanssa kuuntelemaan Pekka Simojoen keikkaa. Kivoista hetkistä huolimatta torstaiaamuna vatsani oli täynnä perhosia. Ne kuitenkin häipyivät sen siliän tien, kun aloin ajaa. Ajelin ensin opettajan kanssa siellä sun täällä, sitten vasta varsinaisen kokeeni. Koe meni mielestäni ihan hyvin, ja onnekseni tutkinnon vastaanottaja oli samaa mieltä. Jotakin pieniä huomauttamisia hänellä oli, mutta kokonaiskuva oli kuulemma hyvä, ja ajolupa räpsähti kätöseen! Wuhuu!

Siitä noin tunnin päästä lähdinkin S:n kanssa Sodankylään. Sillä reissulla ajoin vähän matkaa. Suunnilleen 80 km valtatietä ja siitä Piippolan suureen keskustaan. Seuraava ajokertani olikin vasta siitä viikon päästä, kun kuskasin äitiä syömään ja kävin hakemassa veljen bussipysäkiltä. Sen jälkeen en olekaan ajanut. Odotankin siis joululomaa, jotta pääsen vähän lainaamaan iskän autoa ja harjoittelemaan lisää itsenäistä ajamista.

Tai sitten tarvitsen oman auton. En kyllä yhtään tiedä, millaisen auton haluaisin. En tiedä merkkiä tai mallia, enkä edes väriä! Ja kyllä minä tiedän, ettei auto edes ole millään tavalla realistinen joululahjatoive. Eihän minulla olisi edes varaa pitää autoa. Joten ehkä vaihdankin toiveeni muotoa: Että saisin ajella paljon ja oppia hyväksi kuskiksi.

kuvan koti.

Joulutoive 10 - 11

Herkullista joulua!

Tällä viikolla ruokalistalla on ollut ainakin puuroa, tortilloita, lohikiusausta, (omatekoista) pitsaa, synttäri- ja vierailutäytekakkua ja ihan vaan voileipiä. Tämän joulun ensimmäiset suklaakonvehdit tuli nautittua viime viikonloppuna ja ensimmäiset pipariglögit pari päivää sitten.

Yksi kivoimmista asioista joulussa on kyllä perinteiset jouluruoat. Joulupöytäsuosikkini on vaihdellut vuodesta toiseen; pienempänä tykkäsin lanttulaatikosta tosi paljon, nykyään se ei ole mitään suurta herkkua. Ennen kinkku oli etovaa, mutta nyt se on yksi parhaista jutuista jouluaterialla. Viime vuonna taisin fanittaa sinappisilliä, mutta pari viikkoa sitten purkillisen ostettuani huomasin, ettei kyseinen kalaherkku ollutkaan enää niin maistuvaa. Mikäköhän mahtaa olla tämän joulun suosikki?

Glögin juominen ♥:n kanssa antoi esimakua tulevasta joulusta: Luvassa on kenties oppituokioita aiheesta "suomalainen jouluruoka", kun koitan selittää miksi mikäkin ruoka kuuluu meidän kulttuurissamme joulun juhlapöytään. Glögiä selittäessäni tajusin, ettei minulla ole harmainta aavistustakaan, miksi juomaan lisätään rusinoita ja manteleita. Mukava glögituokio koostuikin tällä kertaa ihanasta kuumasta juomasta, rouskuvista pipareista sekä googlettamisesta. Voi olla, että täytyy tehdä vähän taustatutkimusta vaikkapa porkkanalaatikon perimmäisestä tarkoituksesta tai rosollin mystiikasta. Etten jäisi ihan sanattomaksi, jos joku sattuu kysymään jotakin. :P

Toisaalta odotuksissani on hieman erilainen joulupöytä. Aaton vietto kuluu näillä näkymin ♥:n serkun ja tämän vaimon luona, ja innolla odotan, millaisia ruokia siellä tarjotaan. Laittavatko T ja F kystä kyllä nigerialaiseen vai suomalaiseen tapaan, vai onko tarjolla kenties molemppien maiden parhaat joulupalat. Vaikka seura toki on ruokaa tärkeämpi, en voi silti vähätellä ruoankaan merkitystä joulutunnelman luojana. (:

Itse kokeilin jotakin uutta jouluista toissa päivänä tai joskus. Tein rahkaa, johon laitoin sen tuiki tavallisen ananaksen lisäksi kuivattuja luumuja. Koitin pehmentää ja marinoida niitä glögissä, mutta koska keksin koko jutun kovin myöhään, luumut eivät ehtineet maustua. Yllätyin kuitenkin, kuinka hyvää luumuananasrahka oli. Itsehän ehdin saada vain yhden annoksen, kun ♥:n lusikka oli omaani nopeampi. :/ :P

kuvan alkuperä