Maanantaina

Miksi sitä maanantaita oikein vihataan? Sehän on mitä mukavin päivä! Vapaapäivä, jonka aikana voi vaikka

shoppailla:
*Ostin junalippuja ensi viikon reissua varten. Kahdeksan palaa paperia maksoi vaivaiset 130 euroa.

*Käytiin hankkimassa synttärilahja kohta kaksi vuotta täyttävälle pikku herralle. Samalla tuli ostettua alevaatteita Nigeriaan. Yli kahdensadan vaatteet viidellä kympillä, noin kaksikymmentä vaatetta ja parit kengät.

tehdä kauneusjuttuja:
*Shoppailureissulla mukaan tarttui ehkä maailman ihanin huulipuna ja sininen kynsilakka. Niitä piti päästä testaamaan heti tänään.

*Hoitelin hiuksiani hunajalla ja kanelilla. Annoin möhnän muhia pyyhkeen alla pitkän tovin ja nautin ihanasta kanelin tuoksusta suihkussa, kun huuhtelin tukkani.

kokkailla:
*Tehtiin "lisää vain vesi" -tyyppisiä falafelpyöryköitä ja leivottiin pitaleipiä. Täytettiin leivät falafelilla, juustolla, sipulilla, tomaatilla ja paprikalla. Kastikkeeksi sweet chili -soosia ja jogurttia.  Nam nam nam!

Vallan hyvä maanantai. (:

 

Oikean vapun olot

Moi. Ajattelin tulla kertomaan, että millaiseen vappuun päädyin. Että vietinkö työväen juhlaa verhot kiinni peiton alla vai riekuinko menemään. Ja vähän ehkä esittelemään vapunpäivän vaatteitani.

No. Vappuaatto meni ihan rauhallisissa merkeissä, kun ♥ kerta oli illalla töissä. Kirjoitin kirjeen Tiinalle ja katselin ainakin jotakin Ikea-dokumenttia telkkarista. Ja taisin mennä ihan tavalliseen aikaan (eli joskus kymmenen maissa) nukkumaan.


Vapunpäivänä ei myöskään ollut kiire nousta, vaan loikoiltiin huolella ainakin kymmeneen. Aamupalaksi syötiin munia, pekonia (hyyyyi kuinka rasvaista) ja sämpylää omenasiiderijuoman (sitä isossa pullossa olevaa, 0,7-prosenttista) kera. Puolen päivän maissa ryhdyttiin munkkihommiin.

Käyteltiin sitä uutta keittiömasiinaa, tehtiin 2,5 desin pullataikina ja pyöräytettiin se munkeiksi. Tuli ihan ok-hyviä, mutta taisi mennä vähän liikaa jauhoja, kun jäähtyneinä munkit olivat vähän kumimaisia. :c No mutta, eipä niitä silti jäänyt mihinkään lojumaan, vaan kaikki tuli syötyä.

hoho, pörröpäät

Munkinmaisteluiden jälkeen oli suihkun ja vaatteidenvaihdon vuoro, ja lähdettiin vähän ulos. Ajateltiin, että olisi kiva pyörähtää vähän keskustassa katsomassa ihmisiä ja kiertämässä vapputoria. Etenkin kun oli NIIN IHANA ILMA!!! Paljon oli ihmisiä liikkeellä ja väki vaikutti iloiselta. Törmättiin Hanskiin ja hänen poikaystäväänsä, ostettiin yhdestä lukuisista lakukojuista metrilakua ja siirryttiin terassille.

Terasseillakin näytti olevan aika tungosta, mutta mahduttiin silti ihan hyvin istuskelemaan juoman ääreen. Minä ostin jonkun Muumi-nimisen drinkin, kun ajattelin että ehkä se maistuu siltä limpparilta. Oli vähän pettymys, kun Muumi maistuikin lähinnä light-mansikka-mehulta. Yh. Onneksi kotona oli odottamassa tortilla-aineet, niin sai jotakin hyvänmakuista makua jälkimauksi. :D


Joten kotona kokkailtiin tortillajuttuja ja hotkastiin ruuat napoihimme. Eipä me sitten muuta ihmeellistä taidettu tehdä, tosin ♥ oli paljon puhelimessa, kun tyypit soitteli sille synttärionnittelupuheluita. Sillä aikaa minulla oli hyvä sauma räpsiä vappuasukuvia. (:

takki - (Josefssons) kirppikseltä

laukku - kirppikseltä

kengät - Euromarketista

Joulunpunainen ei ehkä ole paras mahdollinen vappuväri, mutta halusin laittaa mekon päälleni. Eikös vanhoihin perinteisiin kuulu, että vappuna pukeudutaan kesämekkoon, oli sitten aurinkoinen päivä tai satoi räntää? Ja halusin myös käyttää tuota uutta laukkua, enkä oikein osannut mallata sitä minkään muun mekon kanssa, joten valkkasin sitten tämän punaisen. Olen ostanut sen joskus 8 eurolla työmekoksi, eli lähinnä konfisjumalanpalveluksia silmälläpitäen. Samoin kengät on ostettu alunperin rippijuhlatyökengiksi.

 kaulakoru -  peräkonttikirppis

aurinkolasit - Milleri

vyö - KappAhl

Kyllä kai tuo punainen loppujen lopuksi ihan kivasti passasi vappuunkin. Tykkäsin sen ja noiden ruskeiden asusteiden yhdistelmästä, tuli ehkä vähän sellinen inkkarifiilis. Etenkin kun tuossa laukussa on tuollainen hapsutupsu. Ainakin minulla oli musiikkiin sopiva vaatetus, sillä Keskustorilla oli jotakin niitä (perulaisia?) inkkareita soittamassa/laulamassa/tanssimassa. Haha ja tykästyin tähän asuun niin paljon, että olen pukenut sen nyt kahtena päivänä töihinkin. Tosin töissä mekon kanssa on ollut ne (vappuaattoasun) harmaat farkkuleggingsit ja villatakki. Sekin on kiva yhdistelmä!

Jälkeenjääneet pikkuleivät

Moikka. Nyt tekee mieli bloggailla, mutta ei ole mitään ihmeempiä tapahtunut. Onneksi kamerassa oli kuvia, joista voisi vähän yrittää kertoilla. Kuvissa esiintyy pikkuleipiä, joita leivoin makean nälkään kai yli viikko sitten.

Jossain menneessä elämässäni (Pieksämäellä ja/tai Jyväskylässä) olen yrittänyt bongailla leipomisreseptejä, joissa ei tarvita munien tai rasvan vatkaamista. Tsajut-blogista löysin henkkamaukka-keksien ohjeen, jota sitten kokeilin viime leipomiskerralla. Täällä pikku maalaiskeittiössämme ei kuitenkaan ole extempore-tempauksia varten aitoa vaniljaa, joten korvasin sen ihan perus vaniliinisokerilla. Voita pehmitin mikrossa sen verran, että sain sekoitettua sen sokerin ja munien kanssa.

En myöskään asu taloudessa, jossa mahdolliset M&M's -karkit säilyisivät kaapissa äkillisen leipomisinnon varalle. Joten suklaakarkkeja ei ollut saatavilla, mutta onneksi kaapista löytyi sentään jotakin kakunkoristeiden loppuja. Ensimmäisenä sirottelin lautaselle sinisiä koristerakeita ja painelin keksipalluroita niihin.

Siniset rakeet loppuivat taikinanpyörittelyn alkumetreillä, ja seuraavaksi lautaselle kaadettiin hasselpähkinärouhetta. ♥ Rakastan hasselpähkinän ja suklaan yhdistelmää!

Keksipalluroita pyöritellessäni tuli jostakin kummasta oikea ahaa-elämys tai kummastuksen äimäännys: Miksi pikkuleipien täytyisi olla ympyrän muotoisia? Joten kapinoidakseni perinteistä pikkuleipäkaavaa vastaan, muovailin taikinasta muutaman strösselisen henkkamaukka-pökäleen.

Ja lopusta taikinasta pirteitä pikku rinkuloita. Rinkulapikkuleivät paistuivat muita rapeammaksi, ja ne olivatkin pähkinäversioiden kanssa lemppareitani.

Mitäköhän muuta...? Opparijuttuja on tullut tehtyä vaihtelevalla aktiivisuudella, tällä viikolla on loppurutistus leirin suhteen. Lauantaina nimittäin starttaa 30 muksun talvileiri Toukolassa. Askarteluja on vähän väsäilty, niitä voisi esitellä kanssa jossain hetkessä. Viikonloppu oli ihana, koska ♥ tuli meille olemaan. Hengailtiin vaan elokuvia katsoen ja pelejä pelaillen. Saunottiin ja syötiin. Sellaista tavallista. Pakkaset eivät ole paljoa haitanneet, sillä tämä tyttö on nököttänyt aika lailla sisällä. Eh.

(I baked cookies about a week ago. I used different decorations, because I didn't plan to bake, so I had to use what ever we had home at that moment. Bakings were lovely, fast and easy to make.)

Karkkileikki, kasvisleikki, värileikki

Eiliseltä kauppareissulta kotiin kannettiin pussillinen M&M's-karkkeja. Niitä tarvittiin leipomiseen. Ensin ne kaadettiin pieneen kulhoon.

Kämppiksen mielestä sinisiä karkkeja oli erityisen paljon. Minusta ei. Minun mielestäni valloilla oleva väri vaihteli sen mukaan, miten karkkeja oli sekoitettu. Ensin oranssit näyttivät valtamakeisilta (vrt. valtaväestö o_O), sitten kai vihreät. Jotta asian oikea laita selviäisi, karkit piti lajitella väreittäin.

Lajittelun jälkeen meillä oli kuusi eriväristä (ruskeat rajaantuivat kuvasta pois) karkkikasaa, mutta eipä niistäkään voinut vielä sanoa mitään varmaa. Esimerkiksi sininen ja punainen kasa näyttäisi olevan aika isoja, mutta ne ovat levittyneet laajalle. Sen sijaan keltaiset ja vihreät namuset ovat aika tiiviisti. Ainoa keino olisi siis laskeminen.

Kun törkin karkkeja jonoon, mieleeni tuli Pikku Kakkosen savianimaatiojutut, joita aina välillä on tullut telkkarista. Ne sellaiset, joissa köntti muovailuvahaa muuttuu pieniksi palloiksi, ja ne vierivät musiikin soidessa eri muodostelmiin ja yhdistyvät taas isommiksi pallukoiksi jne. Karkkien tökkiminen muodostelmiin sai meidät kuitenkin varmuuteen siitä, mikä oli vallitseva väri meidän karkkipussillisessamme:

1. Punaisia 40 kpl
2. Sinisiä 38 kpl
(joista yksi tuossa vaiheessa ja Kämppiksen mahassa)
3. Keltaisia 36 kpl
4. Ruskeita 35 kpl
5. Vihreitä 34 kpl
6. Oransseja 32 kpl

Näin ollen siis jokaista väriä oli pussissa keskimäärin 35,83 kpl. Karkkileikki ei kuitenkaan loppunut värien laskemiseen, vaan Kämppis halusi tehdä vielä yhden jutun:

Kämppis halusi vielä kuvan karkeista niin, että ne olisivat kerroksittain värien mukaisesti. Hänelle kaikki sateenkaarijutut ovat sydämenasioita, ja minäkin räpsäisin kuvan, sillä kyllähän tämä sateenkaarilasi on ihan soman näköinen. (: Soman näköisiä olivat myös pikkuleivät, jotka olivat M&M's:n ja Myllyn paras -kauramurotaikinan liiton tulos:

Nam. Mutta ei siinä vielä kaikki. Värileikki ei loppunut siihen, vaan jatkui kasvisleikin muodossa. Kun raastaa porkkanoita ja valkosipulia, silppuaa purjoa, palastelee paprikaa ja heittää kaiken tuon kattilaan pyörimään öljyssä, syntyy monenmoista mukavaa; kasviksien sihinä kattilassa on kivaa kuunneltavaa, valkosipulin ja muiden mausteiden (mustapippuria, pizzamaustetta ja ripaus suolaa) loihtima tuoksu on herkullista haisteltavaa ja kaiken tuon värikkyyden katseleminen on iloista ihmettelyä. Harmi vaan, ettei kuva taida antaa oikeutta tälle sörssäykselle.

Kun sörssäystä levitettiin kaulitulle patonkitaikinalle, lisättiin juustoraastetta ja käärittiin rullalle sekä vielä paistettiin uunissa jonkin aikaa, syntyi iltapalasta saunan jälkeiseen kaverihetkeen, joka sisälsi improjuttua telkkarista ja Ice age 2:n katselemista. Laiska ja lamauttava lössölauantai muuttui leppoisaksi lauantaiksi.

Soppaa ja sämpylää

Eilen kokkailin syksysistä ruokaa, kokeilin nimittäin tehdä sipulikeittoa, jonka ohje osui jossakin netin kiemuroissa silmääni. Tosin oli ehkä aika uskaliasta kokeilla jotakin uutta keitosta, sillä edellisenä päivänä kokkauskokeiluni menivät totaalisesti penkin alle; tonnikalakastikkeesta tuli käsittämättömän pahaa ja illalla leipomastani piirakasta melkoisen outoa. Päätin kuitenkin rohkaistua ja yrittää vielä kerran jotakin uutta.

Sipulikeitto
1 sipuli
1 valkosipuli
öljyä
2 rkl vehnäjauhoja
~litra vettä
kasvisliemikuutio
mustapippuria
1 dl ruokakermaa

Kuullottele mahdollisimman pieneksi silputut sipulit öljyssä. (Lähikaupassa oli jotain jänniä valkosipuleita, jotka eivät olleet jakaantuneet kynsiksi, vaan ne muistuttivat aika paljon tavallista sipulia. Sellaista oli kätevä raastaa pieneksi.) Lisää vehnäjauhot, kiehuttele niitä jonkin aikaa sipulien kanssa. Kaada joukkoon vettä ja lisää kasvisliemikuutio ja mustapippuria. Keitä parikymmentä minuuttia, lisää loppuvaiheessa ruokakerma. Jokin sulatejuusto toisi keittoon varmasti paksuutta, mutta jos sellaista käyttää, kannattaa varmaan vähentää suolan määrää laittamalla vain puolikas liemikuutio.


Syksyisen sipulisopan kanssa sopivat sämpylät, jotka leivoin aiemmin päivällä. En ollut pitkään aikaan leiponut sämpylöitä, enkä muistanutkaan, kuinka kivaa ja nopeaa se on. Pitäisi kenties saada useammin aikaiseksi.

Sämpylät tein ihan vain jauhopussin kyljen ohjeesta, ilman mitään kummempia kikkailuita. Aika kivan tuoksun ne silti saivat aikaan pikku kämppäämme. (:

Lempikakku

Viikonloppuna kaivoin taas lempparikakkureseptini esiin ja pyöräytin jälkkärikakun. Resepti on lempparini siksi, että se on helppo, nopea ja ihanan suklainen. Lisäksi se on helposti muunneltavissa. Se muuntuu joko tahattomasti (paistoajasta riippuen se on mahtavaa mutakakkua tai kiinteää kuivakakkua) tai tarkoituksella (lisäämällä taikinaan esimerkiksi pikakahvijauhetta tai Pätkiksiä).

Tällä kertaa leivoin tarkoituksella mintukkaan Pätkis-kakun.

150 g margariinia
2 dl sokeria
~1 tl vaniliinisokeria
6 rkl kaakaojauhetta
puolisen desiä Pätkiksen pätkiä
3 kananmunaa
1/4 tl suolaa
2½ dl vehnäjauhoja

vuoan voiteluun margariinia ja korppujauhoja

Kuumenna uuni 175 asteeseen. Korputa (kaiketi oikea termi olisi vain se voitelu) pieni piirakkavuoka. Sekoita sokerit ja kaakao keskenään. Murskaa Pätkikset ja lisää sokerikaakaoseokseen. Sulata margariini ja sekoita se sokereiden ja suklaiden joukkoon. Vatkaa (käsivoimat riittävät, sähkövatkain ei ole tarpeen) kananmunat taikinaan. Heitä joukkoon suolaa. Lisää jauhot (jos haluat olla tarkka, käytä siivilää). Taikina on valmis vuokaan kaadettavaksi ja uuniin tuupattavaksi. Kypsennä kakkua 20 - 25 minuuttia.

[kakun pinnassa olevat rei'ät ovat tulitikun koloja. kun reunasta ei enää tartu taikinaa tikkuun, mutta keskeltä ehkä hieman tarttuu, kakku on parhaimmillaan.]

Tänä viikonloppuna

Perjantaina

Kävin hakemassa kämppiksen pyörän rautatieasemalta kotiin.
Mukaan tarttui myös ♥.


tunika - kirppis
pöksyt - Anttila
pipo - Gina tricot
huivi - tori
tennarit - Prisma


Lauantaina

Pelattiin omakeksimää lippupeliä.
Voitin 25 - 22.


Tehtiin ja syötiin tortillalasagnea.
Sitä ei kuulemma voinut kommentoida kesken syömisen, ettei vaan tarvitsisi lopettaa syömistä.


Sunnuntaina

Leivoin suklaakakun.
Luin kirjaa ääneen, ja nyt on aikaa blogata, kun toinen nukkuu.

Leipomissäv(/h)eltämistä osa toinen

Tämä viikonloppu on mennyt erittäin tylsissä merkeissä, olen nimittäin ollut kipeänä. Eilinen harkkapäiväkin jäi väliin, kun perjantai-iltana harkasta tullessa oli kovin huono olo. Eilisen vietin lähinnä katsellen elokuvia vaakatasossa, mutta tänään alkoi käydä hirvittävän tylsäksi. Ja teki mieli leipoa.

Taas piti uhrata vähän aikaa sen miettimiselle, että mitä ihmettä saisin aikaan kaappiemme sisällöstä. Tuli mieleen kauralastut, sillä jompikumpi kämppiksistäni on ostanut kaurahiutaleita aamupuuron tekoa varten. Siispä käyttelin taas Googlea, ja löysin montakin kauralastuohjetta.

50 g margariinia/voita
1 dl sokeria
1½ rkl vehnäjauhoja
2 dl kaurahiutaleita
1 tl leivinjauhetta
1 kananmuna

Sain sellaisen päähänpiston, että haluan ehdottomasti laittaa leipomukseeni myös pähkinää. Siispä kipaisin lähi-Siwaan ostamaan hasselpähkinärouhetta. Paikan päällä tajusin kuitenkin, kuinka surkea Siwa tämä lähikauppamme onkaan. Hyllystä löytyi ainoastaan maapähkinöitä ja jotain ylihintaista pähkinäsekoitusta (+suolapähkinöitä sipsihyllystä), joten päädyin maapähkinöihin ja ajattelin kokeilla, jos saisin niitä vähän pienittyä.

Pähkinöiden murskaamisessa käytin tyhjää viinipulloa, joka on jo aiemmin osoittanut monipuolisuutensa pitsataikinan kaulimisessa. Kun pähkinät oli saatu vähän pienemmäksi, muistui minulle mieleen Koiramäki-kirjan kuva, jossa jyvät erotellaan akanoista. Painavat jyvät nimittäin lentävät pidemmälle kuin kevyet roskat, joten erottelu tapahtui niin, että jyviä vain heiteltiin lattialle. Tai sellainen mielikuva minulle on kirjasta jäänyt. En kuitenkaan alkanut heitellä pähkinöitä keittiön lattialle, siivoaminen olisi ollut inhaa. Sen sijaan puhaltelin pähkinäkulhoon kevyesti, minkä seurauksena pähkinänkuoret leijailivat kiltisti kulhosta lavuaariin. (Huoh, eipä kaikkia älynväläyksiään kuitenkaan tarvitsisi tuoda julki.)

Koska kämppikseni oli käyttänyt kaikki vehnäjauhot laskiaispulliin (joita hän alkoi leipoa kaiketi yhdeksän aikaan illalla, en ole ainoa hyvin-välkky-yksilö tämän katon alla), korvasin ohjeessa mainitun jauhomäärän kaakaojauheella. Ja koska kananmunat olivat kovin kovin pieniä, käytin niitä varmuuden vuoksi (?) kaksi. Minkä takia lisäsin hiukan kaurahiutaleita. Leivinjauheen määrästäkään en ole ihan varma, sillä minulla ei ole täällä mittalusikoita. Luulisin, että sitäkin tuli vähän reilusti, ainakin kauralastujen ulkonäöstä päätellen. Eipä kai noita leipomuksia voi lastuiksi sanoa. Tässä tulee päivitetty versio kaurapähkinänökäreiden reseptistä:

50 g margariinia
n. 3/4 dl maapähkinärouhetta
n. 3/4 dl sokeria
n. 2 rkl kaakaojauhetta
n. 2½ dl kaurahiutaleita
1 - 2 tl leivinjauhetta
2 pientä kananmunaa

uuni 200 astetta, n. 9 min (?)

Lopputuloksesta tuli ihan hyvä, vaikka pidänkin enemmän hassel- kuin maapähkinästä. Itseasiassa nämä nökäreiden pähkinät maistuivat minusta vähän perunalta. Tosin voi olla, että makuaistini ei ole ihan reilassa nyt sairastamisen takia, sillä aiemmin tänään söin banaania, joka mielestäni maistui savusilakalta. Kulinaristisuutta kerrakseen. :o

Kakkublogi

Toissa päivänä minun teki hirveästi mieli leipoa suklaakakkua. Toki mielitekona oli myös kakun syöminen, mutta - kummallista kyllä - tällä kertaa himoitsin enemmän leipomisvaihetta. Kaiketi perustelin itselleni tätä mielitekoa sillä, että on sallittua syödä suklaakakkua tiettynä hetkenä kuusta, mutta viime aikoina on kyllä tullut herkuteltua kuun vaiheista riippumatta. Pitäisi pikemminkin alkaa harrastaa jotain liikuntaa, eikä haaveilla jauhoisista peukaloista tai suklaisista suupielistä. Viime uimareissusta on jo yli kuukausi, eikä silloinkaan tullut kovin suurta yrheilusuoritusta tehtyä. Yleensä kilometri tuntuu sopivalta matkalta kerralla uitavaksi, viimeksi jäin pitkälle jälkeen määränpäästäni. Kun viimeksi olin tanssimassa, seuraavana päivänä oli selkälihakset ihan jumissa. Toisaalta tykkäsin tuosta kivusta, koska tiesin mistä se johtui; olin tehnyt liikkeet kunnolla, enkä ollut nössöillyt. :P

Vaan takaisin nyt tähän kakkujuttuun. Koska asun nyt väliaikaisessa kämpässä, keittiövarustelukin on nyt hieman puutteellinen. Minun oli siis tehtävä jonkin sellaisen reseptin mukaan, jossa ei tarvitse vatkata mitään. Etenkin munasokerivaahdon vatkaaminen käsin on painajainen, sitä en enää koskaan halua tehdä. Kerran olen leiponut kääretorttua ilman sähkövatkainta, ja käsi oli melkoisen kuollut, vaikka silloin oli työn touhussa sentään kolme leipojaa!

Tarvitsin siis vatkaamattoman reseptin. Yläasteen köksänkirjassani olisi ollut ihana suklaakakun ohje, mutta eipä tullut otettua sitäkään mukaan muuton hetkellä. Joten täytyi turvautua nettiin. Loppujen lopuksi googlasin omenapiirakan ohjeen, ja sävelsin siitä muhku-hyvän mutakakun. Resepti oli kuitenkin tarkoitettu vain leipomisen tueksi, sillä en yleensäkään seuraa ohjeita kovin tarkasti. Ne on kuitenkin hyvä olla olemassa, suuntaviivoiksi.

Tällä kertaa loikin suuntaviivojen joukossa niin, että kun kaadoin sulan margariinin sokerin päälle, kulhossa oli myös Pirkan minttusuklaarakeita. Vaikka kuuma rasva sulatti karkkeja jonkin verran, eivät ne ihan kokonaan sulaneet. Rakeiden suklaapäällyste hävisi ja jäljelle jäi minttupalleroita. Se ei kuitenkaan haitannut, sillä taikinan ollessa lähes valmista heitin sekaan vielä vähän lisää karkkeja. Piti näet varmistaa, että minttu varmasti maistuisi kakussa. :P

Toinen muutos reseptiin tehtiin jauhojen kohdalle. Korvasin reseptissä mainitusta jauhomäärästä puoli desiä kaakaojauheella (tietenkin kunnollisella leivonta-, eikä millään juomajauheella...!). Taikinan kaadoin leivinpaperilla vuorattuun lasagnevuokaan ja työnsin luomuksen uuniin. Sittten vain odottelin, että kakku kypsyisi. Tai itseasiasse en vain odotellut. Sen sijaan tiskasin, keitin nuudeleita ja sörssäsin vihannesjuttua nuudeleiden kanssa syötäväksi. Hetkittäin tuntui siltä, että jokin kiehuu kohta hellalle tai palaa pohjaan, mutta selvisin kunnialla.

En ole ihan varma, kuinka kauan pidin kakkua uunissa. Reseptissä sanottiin noin puoli tuntia, ehkä omani oli paistumassa parikymmentä minuuttia. Otin kakun uunista pois, kun reunoilta kokeiltaessa tulitikkuun ei jäänyt taikinaa, mutta kun keskikohta ei ollut vielä täysin paistunut. Rakastan mutakakkua, ja tämä yksilö onnistui itseasiassa tosi hyvin. Mintturakeet olivat mukavia sattumia, kun ne eivät uunissakaan täysin sulaneet. ♥ Nuudelisörssäyksen jälkeen, maidon kanssa nautittuna tämä leipomus oli ihana jälkiruoka.

Kuva ei ole mitä mainioin, etenkin kakkupalan vieressä oleva nökäre näyttää hieman epäilyttävältä. :DDD Olen itseasiassa monesti miettinyt, että kun tekee ruokaa tai leipoo arkena itselleen, ei ruoan ulkonäöllä ole niin suurta merkitystä. Tärkeämpää on se, miltä lopputulos maistuu ja tuntuu.

*****************************************************************************
ps. Tytöllä Ta on työhaastattelu (muistaakseni) ensi viikolla, oon ilonen siitä!