Heipä moi ja hyvää tätä vuotta! Vuoden vaihde oli ja meni, sitä vietettiin ihan rauhallisissa merkeissä Tampereella, käytiin kattomassa ilotulitusta ja tultiin sitten kotio pelaamaan SingStaria. Eipä sitä voinut kauheesti riekkuakaan, kun heti vuoden alusta alkoi uusi työ. Tai no toka päivä vasta ihan käytännössä, mutta uudenvuoden päivänä piti olla skarppina ja valmistautua henkisesti. (Hmm ihan kuin olisin muutenkaan kauheasti rillutellut, vaikkei mitään uutta työtä olisi alkanutkaan.)
Eli siis, nyt tämän kuun alusta lähtien mun työpaikka on Urjalan seurakunta. Oon siellä näillä näkymin kesäkuun loppuun, perhetyöntekijän vuorotteluvapaan sijaisena. Tuon nimikkeen alle kuuluu aika paljon kaikkea, enkä ihan vielä itsekään tiedä tarkalleen, mitä mun pitää tehdä, mutta eiköhän se tässä puolen vuoden aikana selviä. :D Mutta sen verran osaan sanoa, että tämän pestin aikana hääräilen päiväkerhotyössä, varhaisnuorisuhommissa, rippikoulutyössä ja sen jälkeisessä nuorisotyössä. Plus mausteena on vähän Kirkon ulkomaanapu -systeemeitä.
Tämä mun urani Urjalan seurakunnassa on alkanut ihan hyvin, eipä näin lyhyessä ajassa ole ehtinyt vielä tapahtua mitään kamaluuksia. Ensimmäisellä viikolla oli vain kolme työpäivää, toisella viikolla ehdin olla työpaikalla yhden päivän ennen kuin lähdin huimentelemaan maailmalle. Nimittäin aina tammikuussa järjestetään lapsi- ja nuorisotyön neuvottelupäivät, neukkarit, joihin olin joulukuun puolella ilmoittautunut. Ennen ne ovat olleet vain seurakunnan lapsi- ja nuorisotyöntekijöille, mutta tänä vuonna samoille päiville oli tulossa myös kunnallisen ja järjestöjen nuorisotyön ihmisiä. Isot pippalot siis.
Odotin päiviä innolla, koska en ollut ennen ollut niillä
työntekijänä (opiskeluaikana kävimme niillä kerran), ja etenkin sen takia, että näkisin siellä tuttuja. Joten ei hirveästi haitannut, vaikka jouduinkin heräämään tiistaiaamuna aika aikaisin ja lähtemään Jyväskylään kahdeksan maissa lähtevällä junalla. Kun olin perillä Jyväskylässä, kävin majoittumassa (minun kortteerini oli hotelli Jyväshovissa) ja käveleksin sitten tapahtumapaikalle, Paviljonkiin. Haahuilin jonkin aikaa ympäriinsä ja suunnistin sitten puoli kahdentoista aikoihin saliin, jossa oli tapahtuman aloitusmessu.
Messu oli kiva, se toteutettiin pop-messun kaavalla (hmm itse kaava oli siis aika tavallinen, biisit vaan soitettiin kivoilla sovituksilla). Oli ihana laulaa virsiä bändin mukana, ja hieno käydä ehtoollisella suurella porukalla (enemmänkin ihmisiä olisi tosin mahtunut). Messun puolessa välissä esiintyi artistivieras, Yona. Tykkäsin hänen lauluistaan ja äänestään, oli mukava fiilistellä penkissä. Kun messu loppui, minusta tuntui että siitä oli hyvä aloittaa antoisat päivät.
Neuvottelupäivien suurinta antia taitaa olla juurikin ihmisten tapaaminen. Messun loputtua törmäsin onneksi edellisen työpaikkani työkavereihin (Essiin ja Sirpaan), että ei tarvinnut yksin vaellella. Vaellettiin sitten kolmistaan kohti ruokalaa. Hengailin tiistain aika lailla Essin ja Sirpan kanssa; syötiin yhdessä, kierrettiin messualuetta, suoritettiin jotakin partiopassitehtäväjuttua, käytiin luennolla ja sellaista. Jossakin hetkessä löysin työpajan, jossa pääsi kokeilemaan rummutusta. Kokeilin vähän aikaa, ja sain jälleen todeta, kuinka pieni pläntti tämä Suomi on. Työpajaa oli pitämässä yksi nainen, joka tunsi yhden meidän udokalaisen. Käski tuoda terveisiä, mutta en kyllä muista enää hänen nimeään. Ups.
No, kun tiistain ohjelma alkoi loppua, mentiin vielä syömään Essin ja Sirpan kanssa. Siitä taapersin hotellille ja hengähdin hetkisen, ennen kuin suuntasin keskustaan (hmm eli siis tulin vaan hotellin ovesta ulos, niin olin jo Kauppakadulla), jossa treffasin Diakin luokkakavereitani. Olimme törmänneet jo päivällä ja sopineet, että nähtäisiin illalla. Niin siis teimme. Menimme johonkin kuppilaan istumaan, mutta jotenkin siellä oli musiikki tosi kovalla, joten en jaksanut olla siellä kauaa. Kamala kun olen jo vanha, kun musiikin basso jyskyttää sisuskaluissa niin, että tulee huono olo. Olin sitten hotellilla jo joskus yhdentoista aikaan. Olisin pulahtanut kylpyyn, mutta ammeen tulppa ei pitänyt vettä! ääääää!
Koska tiistaina ei tullut hihhuloitua kaupungilla myöhään, keksiviikkona oli ihan ok-helppo herätä. Kävin mussuttamassa hotellin aamupalaa (vesimelonia ja sellainen itse askarreltu sillileipä mallia risteilylaivojen kahvila) ja käppäilin sitten pikku hiljaa takaisin Paviljongille. Olimme sopineet luokkakavereiden kanssa, että menemme aamulla samalle luennolle, joten treffasin heidät auditorion tykönä. Menimme kuuntelemaan ohjelmaa, jossa oli tarkoitus pohtia sitä, millaisia paineita nykynuorilla on yhteiskunnan odotuksien keskellä. Kun pitäisi löytää koulupaikka ja päästä töihin, olla hyödyksi yhteiskunnalle. Ohjelman aihe oli mielenkiintoinen, ja sitä paitsi siinä oli yhtenä puhujana
Antti Reini. Oih.
Välillä hihittelimme kuin mitkäkin teinit (aah se Reini on niin hottis, ja mikä
ääni!), mutta suurimmaksi osaksi olimme ihan asiallisia. Kanavan/ohjelman/luennon/minkälie puhujat olivat kaikki hyviä, ja koko höskä oli oikeasti paras kaikista, joissa koko päivien aikana kävin. Reini oli siis ihan vaan plussaa. ^^*
Keskiviikon pyörinkin sitten Kämppiksen ja Tiinan (joka on myös ollut kämppikseni vähän aikaa) kanssa. Tutustuimme esittelijöiden pöytiin ja kerrytimme messukassiemme sisältöä. Esitteillä ja karkeilla ainakin. Päivän lähennellessä loppua oli taas aika käydä hotellilla hengähtämässä. Katselin telkkarista jotakin käsityöohjelmaa ja illalla suunnattiin taas keskustaan.
Käytiin luokkakavereiden kanssa syömässä Rossossa, viivyttiin siellä ilman mitään kiirettä, jutellen ja nauraen. Rossosta siirryttiin johonkin kuppilaan, jossa ei tainnut olla ketään muita. Tilattiin juomat ja ryhdyttiin pelaamaan Trivial pursuittia. Jee meidän joukkue voitti (kun lopulta pelattiin "äkkikuolema"-tyylillä, ja minä kiekaisin oikean vastuksen kaikkein nopeiten) ja sitten olikin taas nukkumaanmenoaika.
Torstaina oli Neukkareiden viimeinen päivä, kävin aamulla kuuntelemassa jonkun paneelikeskustelun Sirpan ja Essin kanssa. Keskustelun jälkeen hengailin Kämppiksen kanssa, missiona oli lähinnä ajan tappaminen. Isossa salissa oli kyllä jokin päätösjuhla, mutta se vaikutti niin tylsältä, että koimme parhaaksi pysyä salin ulkopuolella jutelemassa. Sen verran kävimme kuuntelemassa juhlaa, että näimme/kuulimme stand up -koomikko Mikko Vaismaan esityksen. Se oli hauska, olisi saanut jatkua hieman pitempäänkin!
Kämppiksen seurakunnan kyyti lähti kohti Kymiä jo yhdeltä, joten heipatimme toisemme juhlan päätyttyä. Mikkelin tytöt (Tina, Tiina ja Minna) olivat lähdössä vasta kahden maissa, joten menimme yhdessä Mäkkärille syömään. Kun heidänkin oli aika lähteä, jäin kaupungille vielä itsekseni. Ajattelin, että voisi kiertää vähän kauppoja. Ostin KappAhlin alesta housut ja alkkareita ja Stadiumista löysin kivan sporttitopin halvalla. Ja oikein älykkäänä ostin Anttilasta lakanoita! Ihan kuin minulla ei olisi ollut muutenkin tarpeeksi raahattavaa juna-asemalle! Muutenkin tässä joulualennuksien aikaan minulla on ollut aika paljon sellaisia Shopaholic-hetkiä, että ihan hyvä etten varmaan nyt hetkeen ehdi käymään ostoksilla. :D
Sain kuin sainkin kamani asemalle, ja ostin lipun neljän jälkeen lähtevään junaan. Minulla oli tunti odotusaikaa, ja käytin sen lueskelemalla mukanani ollutta kirjaa ja miettimällä menneiden päivien tapahtumia. Vaikka neukkareiden ohjelmallinen anti ei ehkä yltänyt odotuksiani vastaavalle tasolle, Jyväskylän reissu oli vallan antoisa. Sain viettää aikaa kivojen ihmisten kanssa, tapasin uusia tyyppejä ja sain jonkinlaisia ahaa-elämyksiä itsestäni ja elämästäni. Ei hullumpaa siis. (:
Perjantaina oli sitten vielä työpäivä. Oli hiukkasen hölmö olo, kun koko päivän tuntui ihan maanantailta. Onneksi ei sentään ollut viikon ensimmäinen päivä, vaan iltapäivällä pääsi viikonlopun viettoon. Siihen kuului vuoden ensimmäiset rumputreenit (ja tanssiminen), vaatekaapin perkaaminen (jotain meni roskiin, jotkut vaatteet odottavat Uffille tms. pääsyä. Ja tein myöhäisuusivuotisen lupauksen, että en osta mitään vaatteita ainakaan ennen kesää, jollen oikeasti TARVITSE. Jollei kaikki housuni tuhoudu rikkihapossa, tai jotakin sellaista.) ja english servicessä käyminen (minulla oli siellä lukemistehtävä, huu). Huomenna alkaakin sitten ensimmäinen työviikko, jossa on viisi oikeaa työpäivää. :DD Sitä odotellessa, moikkamoi!
Ps. Unohdin kamerani kummien tykö joulun välipäivinä, enkä ole vielä saanut sitä takaisin. Siksi siis kuvaton postaus.
