Miinan ja Manun seikkailu Lapissa

Öö eikun Sarden ja Paden Lappi-seikkailu.^^*

Torstaiaamuna käväisin tekemässä yhden kokeen. Kun olin suoriutunut siitä mallikkaasti, odottelin kämpillä, että S tulisi hakemaan minut. Autoon pakkauduttuani poikkesimme Moilasella ostamassa leipää (muovipussillinen kympillä) ja käänsimme nokan kohti pohjoista. Ruokatauko pidettiin Siilinjärven Hesellä ja siitä jatkettiin Piippolaan. S:n äiti opiskelee siellä ja kävimme noukkimassa hänet koululta matkaan mukaan. Vessatauko ja auton vaihto S:n äidin kämpällä, ja matka jatkui.

Parin huoltsikkapysähdyksen jälkeen olimme määränpäässämme, eli Sodankylässä joskus kymmenen jälkeen illalla. 11 tuntia matkattuamme olo oli jokseenkin väsähtänyt, joten päätimme painua aika lailla saman tien pehkuihin. Sitä paitsi S:llä olisi aikainen herätys seuraavana päivänä, sillä hänellä oli tapaaminen työhaastattelun merkeissä. Minulla ei sen sijaan ollut mikään kiire herätä perjantaiaamuna. Lojuin pedissä kaikessa rauhassa melkein kymmeneen, ja S tuli jo takaisin kotiin siihen mennessä kun minä olin vasta käynyt suihkussa. Kömmin sitten alakertaan kuuntelemaan, miten haastattelu oli mennyt, ja samalla puputin jotakin aamupäiväpalaksi. (:

Aamupalan jälkeen poikkesin S:n (ja perheen kissan Viirun) kanssa tien toisella puolella, S:n mummilla. Hän oli ollut aamuvarhaisesta asti hereillä ja pääsimme maistamaan tuoreita piparkakkuja kahvin kanssa. Tytöille pipareita, pullaa ja kahvia, Viirulle juustoa. Visiitissä oli hupaisaa, että S:n esiteltyä minut mummilleen, tämä muisti heti, että minä olin se Tartu mikkiin -kaveri. Tosin hän sanoi ensin biisikärpänen, mutta samapa tuo. Meni ainakin sinne päin. (:

Kahvittelujen jälkeen taisimme vain oleskella ja jutella, mutta iltasella lähdimme taas liikenteeseen. Veimme S:n siskon seurakuntatalolle, sillä hän oli lähdössä ripariviikonloppuun isoseksi. Ajelimme jonkin aikaa liikenneympyröissä (hmm, bilistely ei ole minulle kovin tuttua puuhaa, mutta Sodankylän-visiiteilläni olen tutustunut siihenkin. :D) ja myöhemmin illalla teimme samaa S:n kaverin Jnn:n kanssa. Laittautumisen jälkeen vielä illemmalla odotti Sodankylän yöelämä.

Ensin tiemme vei Reposeen, sillä minun teki mieli laulaa karaokea (yleensä minun tekee). Jonot eivät ollaat kovin pitkät, lauloin Yö saaristossa ja Ei se mennyt niin. Jälkimmäisen laulun laulettuani joku mies esitti kohteliaisuuden, jota en ihan tajunnut: "Ihan niin kuin Anni!" Toki ajattelin, että hän tarkoitti Anna Erikssonia - voihan olla että kuulin viimeisen kirjaimen väärin - mutta silti kysyin hiukan hölmistyksissäni että ai kuka. Ilmeisesti toistaminen vaatii veronsa kehujen laadusta, sillä toisella kerralla mies sanoikin enää "Melkein kuin Anna Eriksson." :DD

Reponen alkoi jossakin vaiheessa täyttyä (keski-ikäisestä) pikkujouluväestä, joten siirryimme viereiseen Puljuun, yökerho Paradiseen. Taisi siellä väkeä olla ainakin enemmän, mitä Pieksämäen vastaavassa. En ole ihan varma. Oli vähän tylsää, koska S ei tykkää tanssia, enkä minäkään sitten yksin tietenkään viitsinyt. Eikä oikein ollut sellainen olokaan. Mutta oli silti kiva tavata S:n kavereita. Etenkin oli mielenkiintoista jutella ensimmäistä kertaa sen tyypin kanssa, jonka kämpässä asuin kesän. Eipä silti ollut varmaan sen jännempi ilta kuin pari vuotta sitten kesälläkään.

Ainakaan siihen asti. Kun joskus kahden maissa käännyimme autolla S:n kotiin menevälle tielle, vieressämme pölähti. Toisesta risteyksestä tullut auto kaahasti ojaan lumi pöllyten ja vältti vain täpärästi tien reunassa olleen valotolpan. Pysähdyimme tien reunaan ja nousimme autosta mennäksemme katsomaan, kuinka oli käynyt. Autosta noussut ihminen hoippui hetken kävelytiellä, mutta meni sitten takaisin autoon ja yritti lähteä sillä liikkeelle. S alkoi soittaa hätäkeskukseen, mutta paikalle tulleet pojat sanoivat jo ilmoittaneensa tapauksesta ja kertoivat poliisien olevan jo tulossa. Pojat estivät (hmm ehkä hieman liian kovakouraisesti :s) kuskia lähtemästä uudestaan liikkelle ja poliisit tulivatkin pian. Kuski puhalsi törkeän rattijuopumuksen lukemat, ja myöhemmin luimme lehdestä hänen ajelleen kortitta.

Että sellainen ilta. En kuitenkaan menettänyt yöuniani tapauksen takia, vaikka nukahtaminen ottikin aikansa. Valvominen johtui vain siitä, että olin aika kylmissäni arktisen bileillan jälkeen. (: Aamulla taas nokostelin kai melko pitkään, kunnes kömmin taas alakertaan kuuntelemaan S:n kertomusta yön äksönistä (S osaa mielestäni kertoa asioita hyvin, siitä hänessä tykkään erityisesti). Verkkainen aamupäivä sai yättäen tehokkaan lopetuksen, kun päätettiinkin lähteä shoppailemaan. Ensin piipahdimme kenkäkaupan muuttomyynnissä, josta en ostanut mitään. Ainoastaan katsoin, olisiko ollut joitakin kivoja kengännauhoja, mutta neonväriset tai hopeiset eivät vastanneet toiveitani.

Kenkäkaupan jälkeen lähdimmekin Kemijärvelle. Matkalla pysähdyimme Pelkosenniemellä ja leikin turistia, eli kuvautin itseni Andy McCoyn patsaan kanssa. Jossain vaiheessa päivää kohtasimme myös tien reunassa jotakin kropsuttelevan ketun, josta koitin ottaa kuvan auton ikkunan läpi. (Poroja näkyi koko reissun aikana yllättävän vähän, harmi.)


Kemijärven shoppausrupeamaan kuului kaksi kirppistä, kirjakauppa (jonne mentiin lämittelemään :D) ja kahvila. Ensimmäiseltä kirppikseltä en löytänyt mitään ostettavaa, tosin mietin pari minuuttia, ostaisinko Metsolat-DVD:n äidille. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että olisi tylsää, jos omistaisi pelkästään sarjan alun, ja sitten ei tulisikaan hankittua loppuja jaksoja. Sitä paitsi se DVD taisi olla kakkoskauden alusta, joten ei kovin kätevä ostos.

Kirjakauppaan pistäydyttiin tosiaan lähinnä sen takia, että matka autolta kiinni olleelle kahvilalle oli viimaisa ja tarvitsimme lämmittelyä. Tai niin S:n äiti ainakin sanoi, "mennäänkö kirjakauppaan lämmittelemään?" Minä jäin shoppailemaan tuulikaappiin, eli penkomaan löytökoria. Löysinkin sieltä kivan tarrapakkauksen ihan mukavaan hintaan. Kirjakaupasta mukaan lähti myös joululahjajuttuja, joista en voi kertoa sen enempää, sillä lahjojen saajat käyvät kuitenkin täällä kyttäämässä asioitani. :PP Kahvilassa nautimme kupposelliset teetä/kahvia sekä jotakin pullaa, mitä kenelläkin nyt teki mieli. Minä mussutin berliininmunkin. Toiselta kirpparilta löysin kauniin punaisen puseron, joka on varmaan aika täydellinen joulupaita. Hintaa vaatteella oli kolme euroa, mikä oli todella vähän uudesta vaatekappaleesta. Tai aivan tuliterältä paita ainakin näytti, ei minkäänaisia nyppyjä tai nuhjuisuuksia missään.

kemijärvi-citystä huristeltiin Pyhälle, S:n perheen mökille. Tai kakkosasunto se kai on. Se on ihana, aivan kuin jostakin sisustuslehdestä. Ihastuin siihen edellisellä visiitilläni, edelleen se oli vallan soma ja kaunis. Siellä ohjelmassa oli karaokea S:n kanssa (ja hänen isänsä välispiikit Preussin armeijan toiminnasta), herkullisen lohiaterian syömistä sekä mäkihypyn katselemista. Illaksi ajelimme takaisin kotiin ja kävimme lauantaisaunassa.

Aiemmin oli ollut puhetta, että S voisi soittaa jotakin trumpetilla, kun en ole koskaan ennen kuullut hänen soittavan. Asia tuli uudestaan mieleen vasta lauantai-iltana kymmenen maissa, joka ei ole ehkä kaikkein paras ajankohta trumpettimusiikille. Eipä siinä, omakotitalossahan me olimme, mutta S:n vanhemmat eivät silti oikein pitäneet ajatuksesta. No, S kuitenkin soitteli jonkin aikaa, ja minäkin kokeilin, josko saisin edes jonkin pihauksen siitä soittimesta. Sainhan minä, aika vekkuli masiina.

Lauantai-ilta oli kulunut jonkinasteisissa aivojen kuperkeikkailuissa. Päässä ja silmissä heitti, ajattelin sen johtuvan jo muutaman päivän vaivanneesta niskajumista. Nukkumaanmenoajan lähestyessä tajusin kuitenkin, että kuumehan siellä on nousemassa kiusakseni. Otsa ja posket olivat tulessa ja muuten paleli. Otin lääkettä ja koitin saada unta kahden peiton alla. Lääke puski kivasti kuumetta pois ja aamulla heräsinkin hien nihkeyttämien lakanoiden keskeltä. Yök.

Sunnuntaiaamuna oli onneksi hyvä olo, niin ei tehnyt pahaa lähteä ajamaan kotiin päin. Kymmenen maissa lähdettiin, kahdeksalta suunnilleen oltiin perillä. Välillä käytiin syömässä, juomassa ja shoppailemassa (siis ihan vain käytiin kattelemassa vähän). Kuumeinen olo palasi alkuillasta, kotiin päästyäni painuinkin melkein heti petiin.

Tänään olen löhöillyt sängyssä You tuben videoita katsellen, facebookkaillen, opparikommunikoiden ja karkkia mussuttaen. Kai maar tässä pitäisi hakea jotain juotavaa. Mutta on tämä kyllä kummallinen tauti, kun on vaan kuumetta. Yleensä kipeyteni alkavat sillä inhalla kurkkukivulla, josta olo muuttuu sitten kuumeeksi ja räkätaudiksi. Nyt ei ollut merkkiäkään kurkkukivusta, eik ole edes tukkoinen olo. Kummaa. No, jos sitä juotavaa nyt. Ja joku leffa vaikka.