Laiskan naisen kiharrin

Eilen, eli sunnuntaina, minulla oli yksi meno, jonne oli pyydety tulemaan kiharapohja hiuksissa. Testailin sitten tuossa viime viikolla, miten saisin hyvät kiharat vaivattomimmin, minä kun en ole mikään kovin hyvä hiusten vääntämisessä. Eikä se niin kovasti inspaakaan; jos vain on joku helppo keino, miksi pitäisi näpräillä pinnien tai rullien kanssa?

Ensimmäiset kiharat tein alkuviikosta sellaisilla pikku nutturoilla, ja koska ne onnistuivat hyvin, ajattelin kokeilla sitä samaa varmuuden vuoksi uudestaan loppuviikosta. Perjantai oli hyvä päivä kiharoille, sillä töissä oli luvassa 85-vee-synttärikäynti ja töiden jälkeen ♥:n valmistujaiset. Kiharoiden tekeminen alkoi torstai-iltana, ensimmäinen vaihe oli suihku.

Pesin hiukseni ihan jollain normishampoolla. Annoin kuivahtaa hiukkasen (ei liikaa, tukan pitää olla vähän kostea mutta ei liian märkä) ja harjailin. Varmaankin olisi kätevä laittaa jotakin muotovaahtoa tai kampausnestesysteemiä, mutta en tiedä sellaisista, joten annoin olla ihan luomuna. Sitten jaoin hiukset osiin ja kieputtelin osat pikku nutturoille/sykeröille, niin, että ensin kieputin hiussuortuvaa itsensä ympäri ja sitten pikku hiljaa rullalle. Hmm, enpäs nyt kekkaa, miten tuon osaisi selittää sanallisesti. Olisi pitänyt ottaa kieputusvaiheestakin kuvaa, mutta kädet olisivat loppuneet kesken. :D Tälläiset nupit minun päähäni kuitenkin tuli:

Aika säälittävää, että minun hiuksiini noita nuppeja ei saa kuin kuusi. Toki niitä saa enemmän, jos tekee pienempiä osioita, mutta mielestäni tuon paksuisilla kiekuroilla saa just hyvät kiharat. Kun vaikein vaihe (hiuksia vääntäessä käsivarret kyllä pääsevät puutumaan!!!) on ohi, pitää vain odotella. Kieputtaminen on kätevä ajoitaa iltaan, että odottamisvaiheen yli voi vain nukkua. Minä ainakin pystyn nukkumaan nuo päässä ihan hyvin. Niskassa olevat nupit pääsevät vähän löystymään, mutta ainakin nyt näillä kokeilukerroilla nutturat eivät silti ole auenneet yön aikana. Aamulla koittaakin kivoi - ja oikeastaan myös jännin - vaihe; on tosi kivaa avata nypyrät ja nähdä, millaisiksi hiukset ovatkaan muotoutuneet!

Ensin ne ovat hassuja matoja:

Matojen sijainti tai muoto ei vielä oikein kerro sitä, millaiset hiuksista loppujen lopuksi tulee. Ne pitää haroa auki:

Sormin availtu tukka on aikamoinen pehko, joten sitä voisi kai vähän taltuttaa jotenkin. Minä en juurikaan koskenut kiharoihin enää, koska en aikonut laittaa hiuslakkaa, ja tiesin että hiuksen oma paino vetää jokatapauksessa kiharaa vähän suoremmaksi. Olin oikeassa, sillä yhdentoista maissa syntymäpäiväkäynnille lähtiessä hiukset näyttivät jo tältä:

Syntymäpäiväkäynti oli aika jännä. Olin käynyt jo yhden 94 vuotta täyttävän luona aiemmin, joten tilanteena perjantain synttärikäynti ei jännittänyt. Tällä kertaa käyntiin liittyi yksi todella odottamaton käänne: Syntymäpäiväsankari oli saanut edellisenä yönä tietää, että hänen poikansa oli kuollut. Kun sain kuulla sen, tuli hetkeksi pieni paniikki. En oikein tiennyt, mitä voisin tehdä tai mitä osaisin sanoa. Ainakin pidin Hyvä on elää -nimisen kirjan visusti laukussa. Olin ajatellut lukevani sieltä yhden kivan runon synttärin kunniaksi. Vaikka visiitin luonne muuttui aikalailla, se meni minusta ihan hyvin. Minusta tuntui, että osasin sanoa oikeita asioita oikeisiin väleihin, ja myös olla sanomatta mitään oikeisiin aikoihin. Toki olin vielä vähän pöllämystynyt lähtiessäni kodista, mutta ei asia suuremmin jäänyt vaivaamaan. Lähdin ihan hyvillä mielin, kohti Hämeenlinnaa.


Onnistuin navigoimaan oikeaan paikkaan, HAMK:n Hämeenlinnan toimipisteeseen ihan ajoissa. Ehkä vähän liiankin ajoissa, olin nimittäin paikalla tuntia ennen valmistujaisseremonian alkua. No, sain soiteltua illalla meille yökylään tulevalle Anjalle ja sovittua aikataulusta. Eikä odottelu kauheaa ollut, kunhan vain hengailin violetilla sohvalla.


Pikku hiljaa muitakin ihmisiä alkoi valua paikalle. Olin vähän veikannut, että ♥ kavereineen tulee paikalle aika viime tipassa, ja oikeassa olin. Ihan vähän heidän saapumisensa jälkeen auditorion ovet avattiin, ja väki sai mennä istumaan. Valmistuvat tiettyihin paikkoihin, vieraat toisiin. Valmistuvia oli suunnilleen 400, joten seremonia oli sen mukainen. Ensin tavanomaisia (aika tylsiä) puheita, ja sitten tooooooosi kauan kestävä todistustenjako. ♥ sai tradenomin paperit, vihdoinkin hänenkin koulunsa on ohi! Ja kun seremoniatkin olivat ohitse, siirryimme kakkukahveille.


Kahvi oli aika pahaa ja kakku vähän hassun näköinen. Hyvää se oli, mutta itse en oikein pitänyt HAMK:n logolla päällystettyä kakkua kaikkein esteettisimpänä kakkukahvitarjottavana. :D Tuli syötyä silti, ihan hyvällä halulla! Ennen kotiinlähtöä ♥:n kaveri otti meistä muutaman kuvan. Niissä näkyi hiusteni tila noin kello neljältä iltapäivällä. :P

(Haha, ♥:n arskat ovat tässä vähän vinossa, mutta muissa kuvissa minun hiukseni eivät näkyneet näin hyvin.)


Juhlallisuuksien jälkeen ajelin sitten kotiin ♥:n torkkuessa apukuskin paikalla. Matkalta soitettiin vielä Anjalle, että saa alkaa tulla meille päin. Eipä kulunut siten kauaa meidän kotiin tulosta, kun Anja jo soitti ovikelloa. Ilta menikin sitten oikein mukavissa merkeissä Anjan kanssa jutustellessa ja Aidenia (kohta 1 vee) ihmetellessä. Rakastuneen bestmanin jälkeen kömmittiin väsyneinä nukkumaan. Oli oikein kiva perjantai.


Ai niin, voisin minä tämänkin vielä tänne laittaa:

 [15.5.2012]

Piristävää postia ja pari muuta juttua

Nuha jatkuu edelleen. Eilen sain kuitenkin kivaa piristystä olooni postipakettien muodossa.

Ensinnäkin sain VIHDOINKIN käsiini tämän vuoden Cityshopparin. Tilasin tammi- tai helmikuussa Trendin puoleksi vuodeksi, ja kaupantekijäisinä oli risteilylahjakortti ja vuoden 2011 Cityshoppari. Lahjakortti saapui postilaatikkoon huhtikuun alussa, vaikka sen voimassaoloaika oli alkanut jo maaliskuulta. Kahden kuukauden voimassaoloajasta oli siis ehtinyt kulua jo puolet, eli minulla ei ollut tilaisuutta ottaa edusta kaikkea irti. Omien aikataulujen takia en sitten ehtinyt lähteä laivailemaan huhtikuussakaan, joten lahjakortti jäi itselleni turhaksi. :c

Cityshopparin kanssa kävi vähän samalla tavalla. Se suvaitsi saapua vasta nyt (olin laittanut viime tai toissa viikolla sähköpostia Trendin asiakaspalveluun ja kysellyt, missä kortti luuraa), kun tehokasta etujenkäyttöaikaa (:DD) on ehtinyt kulua melkein puoli vuotta. Onneksi on vielä toinen puolikas jäljellä. Eikä kamalan suurta vahinkoa tainnut tapahtua, omaan käyttöön Cityshoppari vaikuttaa aika turhalta. Suurin osa eduista koskee jotain rakennekynsialennuksia tai brasiliaisia vahauksia, joiden suurkuluttaja en tunnusta olevani. "Tavalliset" edut, kuten vaikkapa vaatekauppojen tai kahviloiden edut ovat kertaluontoisia, joten onneksi en ole hankkinut korttia itselleni rahalla. Tai no tavallaan, sillä kivan kuuloiset kaupanpääliset saivat minut tällä kertaa tilaamaan lehden itselleni No, tiedänpähän seuraavalla kerralla olla tilaamatta. -.-

Toinen paketti olikin oikea jymy-yllätys! Kuori oli täynnä sydäntarroja ja siihen oli liistrattu tarrojen lisäksi tosi monta postimerkkiä. Tunnistin lähettäjän käsialan (nojoo, oli lähettäjä mainittukin, mutta en huomannut mainintaa aluksi), mutta ihmettelin, miksi hän oli lähettänyt minulle paketin.

Kuoren sisällä oli ihan sikana eri juttuja. Sieltä kuoriutui esiin lukemiskirjapokkari (nimeltään 8,99 €, luulin pokkarin hinnaksi :p), Muumi-kirjanmerkki, Stabiloita, jotakin ystävyyslääkenappuloita (karkkeja), Martta Wendelinin kuvittama Enkelikirja ja kortti. Kortin tekstistä selvisi, että paketin tarkoitus oli olla valmistujaislahja. Aika ihhistä!

Hmm, tosin ei kai se valmistuminen ole aivan satavarmaa vielä. Opettajilla on ensi maanantaina oppareiden arviointikokous, jossa tuomiot lankeavat. Että minkä numeron mikäkin työ saa. Mutta olisipa aika inhottavaa reputtaa, kun on kerta uhrannut siihen työhön niin paljon rahaakin. Ei se aika tai työmäärä mitään, ainahan voi tehdä lisää työtä ja ottaa enemmän aikaa... Mutta kun sen oma opinnäytetyö on pitänyt jo kansittaa! Olisi tosi inhottavaa, jos omassa kirjahyllyssä (tai no olohuoneen lipaston päällä) nököttävä opinnäytetyö ilmoitettaisiinkin olevan epäkelpo, eikä se menisikään läpi. Kammottava painajainen.

Tänä aamuna oli myös painajaista. Näin todella inhottavaa unta, joka jatkui ja jatkui. Jossain vaiheessa heräsin omaan itkuuni. En ole enää varma, itkinkö oikeasti, vai heräsinkö siihen unessa itkemääni itkuun. Inhaa, joka tapauksessa.

Heräämisen jälkeen kävin viemässä pyykit narulle. Ulkona oli kuuma. Taitaa olla kesä. Sen jälkeen olen vain ollut koneella ja hieman askarrellut kalenteria. Tuli mieleen, että onpa tyhmää ja outoa, kun ei oikeastaan ole mitään tekemistä. On vaan. Minun kaipaamani opiskelujatyöbreikki ei ole vielä edes alkanut (valmistujaispäivästä se vasta alkaa), ja tunnen jo melkein syyllisyyttä pelkästä lorvailemisesta. Tarvitsisin ehkä jotain järkevää tekemistä?

Ero

Jee! Vihdoinkin pääsin eroon stressiä aiheuttavasta koulutehtävästä. Tunnetaan myös nimellä opinnäytetyö.

Aamulla heräsin J:n ja Jrn:n lattialta (patjan päältä sentään), tällä kertaa hyvin nukutun yön jälkeen. Vetäisin vaatteet ylleni ja aamupalaa naamaani ja lähdin koululle. Joskus puoli yhdeksän maissa tulin koulun atk-luokkaan ja ryhdyin fiksailemaan viimeisiä asetuksia. Eilen illalla sain tehtyä kaiken muun paitsi sivunumeroiden laittamisen. Ne (numerot siis) olivat nimittäin päättäneet alkaa hankaliksi, enkä osannut laittaa niitä omin avuin. Sivunumerot olivat ihan sekaisin, suunnilleen näin: 6, 6, 8, 9 - 64, pari tyhjää, 6 - 15. Opellakin meni vähän aikaa, että hän sai autettua. Aloin melkein panikoida, kun pelkäsin että sivunumeroiden säätämisessä menee niin kauan aikaa, etten ehdi tehdä loppuja juttuja tai tulostaa työtäni. Mutta onneksi ope sai sitten autettua. (:

Kun sivunumerot olivat kohdillaan ja sisällysluettelo vielä laitettu ajan tasalle, oli aika muuttaa koko höskä pdf-muotoon. Opettaja oli antanut ohjeistuksen, ja sainkin muistiinpanojeni avulla hoidettua muuttamisen ihan nopsasti. Sitten pdf-muodossa oleva oppari piti tallentaa Theseus-tietokantaan, että esimerkiksi työelämän tyypit voivat mennä lueskelemaan sitä netistä. Tai ihan kuka vaan, tietenkin.

Theseukseen tallennuksen jälkeen kello oli ehkä jotain yksitoista. Kaksi tuntia aikaa dead lineen. Tänään oli siis nidottavaksi jättämisen dead line, mutta ajattelin jättää myös arvioitavaksi tarkoitetut kappaleet samaan aikaan, ettei tarvitse maanantaina tulla erikseen tulostelemaan. Urakkana oli 4 x 82 sivua kopioitavaa. Menin kirjastolle jonottamaan, kopiokoneella oli minua ennen yhden opparin tulostus.

Joskus vähän yli puoli kaksitoista oli minun vuoro alkaa syytää paperia ulos kopiokoneesta. Muutaman kerran kävi niin, että paperi loppui kesken, ja yksi kappale minun piti tulostaa monessa lyhyessä osassa. Sitten paperipinot kirjekuoriin ja kiikutus opintotoimistoon. Jätin opparini oman kellon mukaan vartin yli kaksitoista, koulun kellon mukaan viisi yli.

Opparin jätön jälkeen kekkasin käydä katsomassa, olisiko opiskelijoiden lokeroissa mitään minulle kuuluvaa. Lokeroihin siis palautetaan tehtäviä ja tenttejä, ja jokaisen omalla vastuulla on itse käydä katsomassa, olisiko postia. Löysin O - R -lokerosta omalla nimelläni kirjekuoren, jossa oli kolme eri tehtävää. Dialogitentin korvaava kotitentti, ammatti-identiteettipohdintajuttu ja lastensuojeluharjoittelun raportti. Kaikki viime keväältä. Ups. :D

(okei, ei ne tehtävät ihan näin vanhoja olleet)

Seuraavaksi ajattelin mennä hiukan shoppailemaan. Juu, Pieksämäelle shoppailemaan. Pitää löytää ♥:lle synttärilahja, ja uskon kyllä että löydän etsimäni ihan täältäkin. Jotain murkinaakin pitää saada, en ehtinyt syödä kouluruokaa. Illalla on ehkä tiedossa pitsan tai kebabin tilaaminen, oikein nostalgista Oliivin ruokaa. Huomenna vielä kypsyyskoe, ja sitten on koko homma ohi.

EDIT: Ennen kuin lähdin koululta, kohtasin yhden opiskelijayhdistylsen tyypin aulassa. Hän kysyi, että haluaisinko hakea opparini. Se oli siis jo nidottu. 5 minuuttia dead linen jälkeen! :o Olivatpa tehokkaita. Toisaalta ihan kiva saada oma kansitettu tuotoksensa heti itselle, mutta toisaalta oli vähän tyhmää. Juuri kun olin iloinnut, että pääsin nivaskasta EROON. :DD

kuvat täältä, täältä, täältä ja täältä.

Väsy

Moi. Tulin kirjoittelemaan pikkuisen pätkän eilisestä ja tästä päivästä, koska huomenna on jo uudet kujeet.

Eilen tosiaan junailin Mäelle, olin perillä kahdeksan maissa. J oli samassa junassa, huomattiin toisemme asemalla ja käveltiin yhdessä kämpille. Illalla juteltiin vähän J:n ja Jrn:n kanssa ja katseltiin telkkaria. Yhdentoista aikaan menin maate.

Tosin en saanut ihan heti unta. Enkä ihan kohtakaan. Jännitti kai, asiat pyörivät mielessä. Olin hereillä vielä yhden jälkeen, luultavasti nukahdin joskus puoli kahden maissa. Heräsin pari kertaa vessaan. Kun kävin vessaamassa puoli viideltä, en enää nukkunut sen jälkeen. Joten yöunet jäivät viime yönä kolmeen tuntiin. Nice.

Aamulla oli sitten TOSI paha olo. Ihan kuin olisi ollut krapula. Mutta pakko oli mennä. Koululle. Kävin opponoimassa Ltn opparin esityksen, ja sitten syömässä. Olisin toivonut, että olisi ollut ruokana sitä hyvää kanajuttua, jossa on tomaattikastike, herkkusieniä ja hillosipuleita. Mutta oli kaalikääryleitä. Ihan jees sekin. En syönyt paljoa, kun oli vielä huono olo.

Puoli yhdeltä oli oman opparini esitys. Tai no kahtakymmentä vaille yksi, kun ohjaaja saapui paikalle. Jännitti, vaikkei kuuntelemassa ollut muita kuin opponentit ja ohjaaja. Minusta se meni ihan ok. Opponentit sanoivat, että olin luonteva, ja oli kiva etten lukenut suoraan paperista. Minusta taas tuntui, että tuijotin koko ajan vihkossa olevia muistiinpanojani.

Ohjaaja kysyi omaan tyyliinsä kysymyksiä, joista ei ottanut selvää, onko ne tarkoitettu avuksi vai nurkkaan ajamiseksi. Sain hyödyllistä palautetta opponenteilta. Ohjaajaltakin ihan. Kun kysyin, pääsenkö läpi, hän sanoi että kyllä, jos teen ehdotetut korjaukset. Niitä ei ollut onneksi paljoa. Vähemmän, kuin olin luullut.

Aika lailla heti esityksen jälkeen lähdin kävelemään asemalle. Käväisin ostamassa hiukkasen evästä, piipahdin kirpparilla tappamassa aikaa ja suuntasin ostamaan lippua. Junamatka meni lähes kokonaan torkkuessa. Vähän Kämmpiksen kanssa tekstaillessa, ja muutaman minuutin rupattelin S:n kanssa.

Juna oli Toijalassa vähän ennen seitsemää. Menin S-markettiin ostamaan itselleni opparivälietappipalkintomussutettavaksi valkohomejuustoa, suolakeksejä ja poppareita. Kotona söin kuitenkin muusia ja jauhelihaa, niin en jaksanut mussutella. :DD

Kävin maksamassa yhden laskun, ja huvikseni kävin tilitapahtumani läpi. Tämän vuoden aikana olen käyttänyt VR:n palveluihin n. 260 euroa rahaa. Se on aika iso summa.

Nyt aion pitää maanantaihin asti vapaata opinnäytetyöstä. Huomenna suuntaan Tampereelle palauttamaan kirjaston kirjoja. Luvassa on myös rumpuilua ja siskon muuttoapuna olemista. Ihan muksaa.

Tää menis nytten nukkumaan.

(kisulin osoite)

Ps. silloin viikko sitten keskiviikkona ostin ensimmäisen suklaamunan. Seuraavat todennäköisesti vasta alesta.

Tilannepäivitystä koululta

Morjens.

Sijaintini on tällä hetkellä koulun atk-luokka. Ennen tämän blogitekstin kirjoittamisen aloittamista tulostin yli 140 sivua paperia ja vein niitä nipuissa opettajien lokeroihin. Ja lähetin suunnilleen saman verran sivuja sähköisessä muodossa opettajille. Eli jätin opinnäytetyöni esitarkastukseen! Wuhuu! Lisäksi ripustin kietaisuhameesta tehdyn posterin koulun aulaan.

Junailin taas Pieksämäelle aamujunalla. Joka oli jälleen routavaurioiden takia myöhässä. Ei se haitannut, osasin varautua siihen, eikä minulla ollut kiire. Dead line on vasta neljältä.

Kävelin asemalta koululle, tihkutti vettä. ♥:n synttärilahjaidea olisi ollut nyt tarpeellinen, harmi vaan että hän ei saanut vielä ostettua minulle saappaita. Kengät kastuivat muutama sata metriä ennen koulun pihaa. :c

Perjantaina tapahtui vielä kummia sen jälkeen, kun olin saanut opparin valmiiksi: Illemmalla avasin koneen, aikomuksenani datailla vähän aikaa tylsyyksissäni. Mutta tittidii! Koneen näyttöön oli tullut jokin vika! Jos sen avaa täysin auki (90 asteen kulmaan, näin: L), ruutu pimenee. Näytöstä näkee jotain ainoastaan, kun se on lähes kiinni (pienessä kulmassa, näin: <). Aika hyvän ajankohdan kone valitsi hajoamiselleen. :o Toivon, että sen saa kuitenkin korjattua. Ilmeisesti kyse on lattakaapelin rikkoontumisesta. :D

Perjantai-iltana yritin ilmeisesti etsiä menetettyä teiniyttäni. Kun kävin hakemassa siskon asemalta, emme ajaneetkaan suoraan kotiin, vaan jäimme pilistelemään Viialan liikenneympyröissä. Ja popittamaan Kulkuria ja joutsenta, Kun kuunteleen Tomppaa:aa jne. ö_O Sitä ennen olin parkittanut Millerin pihassa, koska en voinut mennä kauppaan, ennen kuin Kake-potpourri oli loppunut. Huoh lollero.

Lauantaina oli mukaisa päivä. Aamupäivällä lauloin siskon kanssa Disney-singstaria, ja kun Tarzanin Son of man oli miltei loppusuoralla, meille tuli kylään ihmisiä. Minun kummini ja heidän perhettään. Oli vähän niinkuin minun ja äitin myöhäissynttäriä, kahviteltiin ja istuksittiin juttelemassa. Oli kivaa, kun oli tupa täynnä porukkaa. Illemmalla laulettiin vielä Suomi rock -singstarilla äänemme käheiksi.

Sunnuntaina värkkäilin posteria ja olin vaan. Nyt olen siis Pieksämäellä, ja kohta suuntaan askeleeni ruokakaupan kautta Jrn:n kämpille. Menen sinne yökylään, jotta saisin hoidettua koulujuttuja vielä huomennakin. Kunhan tuo sade vaan lakkaisi.

kuva täältä.

Kirppisterapiaa

Moi. Eiliseen mahtui oppariahdistusta runsain mitoin, ja muutakin ikävää. Onneksi tarjoutui tilaisuus edes pikkuisen tauon pitämiseen, kun piti hakea äiti Toikkarilta ja pilleriresepti TKsta. Kevätaurinko oli mukava, ja minun teki mieli ajella enemmänkin.

Harmi vaan, että Kylmiksen pilistelymahdollisuudet ovat aika köyhät. Otin sitten puhelinyhteyden veljeen ja kysyin, kelpaisiko hänelle kyyti koulusta kotiin. Niinpä käänsin sitten auton nokan kohti Lempäälää.

Lempäälässä noukimme veljen koululta ja kurvasimme sen jälkeen kirppikselle. Voi valtava, miten kivoja löytöjä taas tuli tehtyä:

Ensimmäisenä mukaani nappautui kamalan ruma mekko. Mekon kankaassa oli kuitenkin kivat värit, ja sieluni silmin näinkin kankaan aloittavan uuden elämän haaremihousuina. Eipähän taas tarvitse sijoittaa kalliisiin lerpakehousuihin, kun materiaali omatekemiin maksoi vain 2 €.

Muutaman pöydän päässä minua odottivat nämä söpöiset enkelit. Olenkin ehkä maininnut, että minulla on ollut nyt monta aikaa kaumala värityshimo, mutta en ole löytänyt mitään tarpeeksi kivaa värityskirjaa itselleni. Tiistaina kävin nuokkarilla päivystyksessä, kun nuorisotyöntekijä oli sanonut siellä olevan kivoja värittelykirjoja. Nyt kirppikseltä löytyi samanlaisia, hintaan 1 €/kpl. Kirjoissa on varmaan 80 sivua (veikkaus, ne ovat tosi paksuja), joten niidenkään hinta ei ollut paha.

Olinkin toivonut, että tielleni osuisi kivoja tyynyliinoja joko kirppiksillä tai tavallisten kauppojen aleissa. Nimittäin ♥:n tyynyliinavarastot ovat onnettomat, kyllä ihmisellä tulisi olla ainakin kolme tyynyliinaa/tyyny. Ehkäpä. Lempäälän kirppiksen yhdessä pöydässä oli isot pinot tyynyliinoja, ja itselleni nappasin neljä noita sinisiä (äitille kaksi, meille kaksi) ja pari valkoista, joihin voi sitten taas tehdä jotain kuvia. Valkoiset olivat kai 1,60 €/kpl ja siniset 1,30 €/kpl. Hyvässä kunnossa, en minä niitä muuten olisi ostanut.

Viimeinen ostos oli äitin bongaama. Parin euron pyöreä pöytäliina olisi päätynyt alkuperäiseen käyttöönsä, mutta minun onnekseni sen keskikohdassa oli pikkiriikkisiä reikiä. Pelastin pöytäliinan siis omiin ostoksiini suunnitellen, että väkertäisin siitä itselleni hamosen. Ihana retroinen kukkakangas on luonnossa hiukkasen kirkkaampi, joten siitä tulee oikein ihhis kesähame!

Tänään olen nököttänyt koneella. Olen koittanut kestää äitin aprillausyrityksiä. Mutta KUMMALLISTA: tänä vuonna takapihalla IHAN OIKEASTI loikki jotakin rusakoita/jäniksiä, eivätkä pitkäkorvaiset olleet pelkästään äitin jänishuijan tulosta! :ooo

Ja kummallista: Sain tänään kirjoitettua opinnäytetyöni johdannon ja tiivistelmät. Eli viimeiset puuttuvat osiot! Wuhuu! Se on siis valmis, vihdoinkin! Tai no, siihen asti kunnes se tulee bumerangina takaisin ja minun pitää korjata se. Mutta, taas tuli todistettua että viime tippa on se paras tippa: esitarkastukseen jättö on maanantaina.

(Yesterday I felt like driving for fun. After I had picked mum from Toikkari, I called to my brother if he would like to have a lift from school. It was ok for him, so I drove to Lempäälä.

And ofcourse I had to go to 2nd hand shop as well. It was a good, because I found so nice things to buy. Again.

Im going to make new pair of pants from the nice fabric of the ugly dress. An old table cloth will transform into skirt. Pillow cases are always important (especially when my bf doesn't have very many of them). And FINALLY I found colouring books!

And finally finished my thesis! Almost the last minute...)

Sunnuntain ajelut

Sunnuntaina pyörähdin veljen kanssa Viialassa. Yksi kaveri oli kertonut, että Metsälinnassa olisi kirppis. Kovin moni ei ollut tullut tavaroitansa kaupittelemaan, paikalla oli vain kourallinen myyjiä. Veli löysi kuitenkin materiaalia koulutöihinsä, ja minäkin tein yhden kivan löydön:

Vielä muoveissa oleva upouusi Carcassonne-peli hintaan 3 euroa! Itse en ole mikään suuri strategiapelien ystävä, etenkään jos pelaan liian voitontahtoisten tyyppien kanssa. Ajattelin kuitenkin, että olisi kiva pelata sitä siskon ja veljen kanssa (vaikka veli todennäköisesti rökittää minut 6 - 0, kunhan oppii pelaamaan sitä paremmin). Ainakin ensimmäinen pelikerta oli kiva - tuli tasapeli! (:

Metsälinnasta menimme vielä toiselle kirppikselle, kun kerran Viialassa olimme. Veli osti mahtavan huopahatun parilla eurolla ja Jim Carrey -hupailun puolikkaalla vitosella. Itsekin löysin samanhintaisen DVD:n, joka oli pakko kotouttaa.

Näin Steven Spielbergin Terminaalin ensimmäistä kertaa muutama viikko sitten, kun katselimme ♥:n kanssa leffoja. Olin jo pitkään halunnut nähdä tämän leffan, vaikka en ollut ihan perillä, mistä se kertoo. :D Luulin, että kyseessä on toimintaelokuva, mutta eipä ollutkaan. Tykkäsin silti kovasti, ja nyt oli kiva hommata tämä omaksikin.

Viimeinen kirppisosto oli kyllä melkoisen läppä. Arkillinen Jeesus-tarroja. Vaikka mistä sitä tietää, jos tekee mieli askarrella oikein paatoksellisia pääsiäiskortteja. Tai sitten täytyy lähetellä ahkerasti kirjeitä Nuusikselle ja Pätselööreille. Esim. :DD

Tänään(kään) ei ollu tkovin hyvä opparimenestys. Kun puolet ajasta menee koneen kanssa tapellessa ja puolet päästellessä kissoja ulos, ei kai voi olettaa, että kirjoittaminen olisi kovinkaan intensiivistä. Sain kai yhden kappaleen (n. seitsemän riviä -.-) kirjoitettua.

18. päivä: joku luokkakuvasi

En ole nyt ihan varma, että tarkoittaako tuo englanninkielinen haaste kuvaa luokasta opiskelijaryhmänä vai opiskelutapahtumana. Suomeks niinku oppitunnista. Kuitenkin, ei kai kenelläkään ole kuvia luennoilta (okei kuva Kämppiksestä pelaamassa Bongo ballsia kesken LKD-luennon olisi...), joten päätin iskeä tähän postaukseen luokkakuvan. Ja koska en tajunnut/muistanut skannata mitään vanhempaa luokkakuvaa tarpeeksi ajoissa, sellaisia ei ole nyt saatavilla. Tässä on siis kuva E23n/knto:sta vuoden 2008 keväällä.

(day 18. a photo of one of your classes

I wasn't quite sure if this challenge was about class as group of students or class as a lesson. Anyway, who would have photos of lessons? (okei I might have a pic of my Room mate, playing Bongo balls in the middle of lesson..) So I decided to put a photo of class as group. I would have liked to put a bit older one, but I didn't realize/remember to scan those in time, so I don't have any with me now. So here you are, picture of E23n/knto, spring 2008.)

Home weird home

Perjantai meni vielä pakkaillessa, siivoillessa ja roskia ulos kantaessa. Elämän pieniä iloja olivat silloin kotiin tilattu kebebrulla sekä se, että roska-auto oli käynyt tyhjentämässä roskikset aamulla. Ja kun paikat alkoivat oikeasti olla reilassa, oli ihan jees mieli. Keittiöjutut oli kiva pakata, ne menivät niin simppelisti.

Vaikka oli perjantaina vielä turhautumisiakin. Tajusin, etten ole elämäni aikana pelannut tarpeeksi paljon Tetristä, sillä vaikka kuinka yritin sovitella ja vaihdella tavaroiden paikkoja, aina jäi yli jokunen tavara, joka ei löytänyt millään itselleen paikkaa. Murheenkryynejä olivat käyttämätön Jack Sparrow -mappi, isohko teerasia sekä IKEAsta ostetut kaislakorirasiajutut. Noita pirulaisia en meinannut saada mahtumaan mihinkään, ja lopulta jouduin ottamaan niitä varten vielä yhden laatikon. Siinä vaiheessa kun huomasin unohtaneeni jatkojohdon olemassaolon, kirosin tavarani johonkin syövereihin ja vannoin, että jos vielä tulee vastaan jokin tavara, jolle ei ole paikkaa, heitän sen takuuvarmasti roskikseen!!!

Ja perjantai-iltana silmiini osui vielä ylioppilaslakki. :/

Lauantaiaamulle riitti vielä siivoskelua, mutta pahin pakkaamisepätoivo oli jo laantunut. Puolen päivän maissa olin valmis ja odottelin iskää ja kummisetää hakemaan minua ja tavaroitani. He tulivatkin suunnilleen puoli yhdeltä, ja kymmenen yli yksi jätin Tupaksin taakseni. Alkoi ajomatka kotiin. Matka tuntui aika pitkältä, mutta tajusin tulevani kotiin vasta silloin, kun olimme kääntymässä ysitieltä Kylmäkoskelle. Hullua.

Illalla oli vielä hieman turinahetkeä kummitädin, kummisedän ja oman perheen kanssa. Nukkumisjärjestelyt menivät niin, että minä nukuin sohvalla.

Eilen menin äidin kanssa kirkkoon, iltajumikseen. Siellä oli houseband, joten ajattelin että se olisi kiva. Nooo... En tiedä miksi, mutta yleensä jos tapahtumien (esim. jumalanpalveluksien) järjestäjät eivät ole kartalla siitä, mitä pitäisi tapahtua, minuun iskee sellainen myötähäpeä. Voisin ihan hyvin naureskella penkistä pihalla oleville tunareille, mutta ei. Sen sijaan häpeilen muiden tunarointia.

Myötähäpeän lisäksi jumiskokemuksessani oli ärsytystä. Jos jotkut toimittavat esilaulajien virkaa, minun mielestäni heidän pitäisi laulaa "neutraalisti" nuoteista, eikä kikkailla mitään ylimääräistä. Seurakunnan on vaikea laulaa mukana, jos esilaulaja tekee biiseihin jotain ihme niekkuja. Ei ollut siis kovin kiva kirkkokerta. :c

Tänään olen yrittänyt tehdä opinnätetyötä. Sitä häiritsi kuitenkin kissan toilailut, äidin höpötykset ja telkkari. Edellämainittujen lisäksi toki myös oma motivaation tai reippauden puute. Sain sentään vähän kirjoitettua, selvitettyä leirin ohjelmaa ja lähetettyä opettajalle jotakin papereita. Huoh.

Yksi ystävä sanoi, että ensimmäiset kaksi viikkoa ovat tuskaa. Jos muuttaa takaisin kotiin, siis. Ihan lupaavasti on alkanut. Sille tuskalle lupaavasti siis. -.-

Kaapista tullut tonnikalasalaatti ja muuta sekalaista

Näyttäisi siltä, että en harrasta enää mitään muuta kuin ruoan laittoa ja sen syömistä. Siltä se vähän tuntuukin. Tylsä Pieksämäki on ajanut minut elämään, joka täyttyy oppariahdistuksesta, pakkausärsytyksestä ja syömisestä. Ennen kai sentään käväisin välillä ihmisten ilmoilla? Esimerkiksi S:llä teellä tai jonkun kanssa pitsalla. :P

Tänään lähetin opinnäytetyöhön liittyviä papereita yhteistyöseurakuntaan. Olen miettinyt opparia aika paljon, mutta muuten en ole saanut kauheasti aikaiseksi. Sähköposteja olen lähetellyt joka puolelle tuhottoman määrän. Mietin päivällä, että mitä jos vain tulostaisin kaikki lähettämäni ja saamani sähköpostiviestit ja esittelisin sen opinnäytetyönä. "Tutkimus kirkon alan sähköisestä kommunikoinnista".

Pakkaaminen ei muistaakseni edistynyt eilen ollenkaan. Tänään sain sullottua ISON matkalaukun täyteen vaatteita. Lähinnä paitoja. Muutama vaatekappale lensi roskiin, jokunen UFFin laatikkoon heivattavaan pussiin. Joku päivä mietin, että en malta odottaa pääseväni johonkin omaan kämppään, olisi niiiiin kiva sisustaa. Tätä ränsistynyttä (okei ihan elinkelpoista) solukämppää kun ei ole oikein viitsinyt stailata kovin huolella. Lauantaina olen toivon mukaan sentään jo kotona, enkä joudu tylsistymään täällä yksin.

Tämän päivän ruoka syntyi periaatteella "mitä kaapista löytyy". Tosin wok-vihannekset ja tomaatit oli ostettu sillä silmällä, että ne päätyisivät samaan kulhoon muiden salaattiainesten kanssa. Mutta kaapissa ne tänään olivat.

Tonnikala-makaronisalaatti

*makaroneja -> keitä ja valuta
*1 tlk tonnikalaa -> lisää makaronin joukkoon
*puoli pussia wok-vihanneksia -> wokkaa öljyssä, lisää pikkuisen soijakastiketta ja valkosipulijauhetta -> lisää makaroniin
*2 tomaattia -> pilko ja lisää muiden juttujen joukkoon
*1 tlk ananasta -> paloittele ja heitä sekaan

Eilen tein jälkiruoaksi (ruokana oli lämmitettyä nacho-juttua, joka ei luonnollisesti ole yhtä hyvää kuin heti valmistamisen jälkeen) appelsiiniriisiä. Oli nostalginen olo, sillä edellisen kerran olin tehnyt moista varmaan ala-asteella kokkikerhossa. Silloin ohjeessa oli Mummo-ankan kuva, toisella puolella Bambi ja Rumpali. Tällä kertaa käytin tätä ohjetta.

Kolmas toivomus

Että loppuvuosi ja ensi kevät lutviutuisivat.

Maksoin äsken Pieksämäen kämpän vuokran. Minun pitää kuitenkin irtisanoutua vuokralaisuudesta (?) vielä tämän kuukauden puolella. Ei siksi, että valmistuisin nyt jouluna kuten luokkatoverini. Minulla ei silti ole paljoa koulua ensi keväänä, muutama hassu luento vain. Muutaman päivän takia ei kannata asua Pieksämäellä koko kevättä, sillä ei minulla olisi siellä juurikaan ketään.

Ja koska minulla ei ole melkeimpä yhtään koulua, en varmaan saisi opintotukeakaan, joten en voisi maksaa vuokraa, ellen menisi johonkin töihin. Mutta koska kevät on pyhitetty mitä suuremmissa määrin opinnäytetyölle, oikeille töille ei takuulla olisi aikaa. Ei minun tehokkuudellani.

Toivon mukaan siis siirryn tammikuussa kamoineni kotiinkotiin. Siellä (tai siis täällä) ei tarvitsisi maksaa vuokraa, vaan saisi olla rauhassa kotona. Tai no tiedä siitä rauhasta sitten, kun kotona asuu maailman hankalin pikkuveli. Voihan kuitenkin hyvinkin olla niin, että kevään mittaan tapahtuu jotakin ihmistymistä, eikä olisi niin vaikeaa asua saman katon alla. :D

Paitsi ettei tarvitsisi maksaa vuokraa (ehkä jotakin ruoasta sentään), kotonakotona asuminen ensi keväänä on muutenkin kätevää. Sain kotiseurakuntani yhteistyökumppaniksi opinnäytetyölleni, ja vaatiihan sellainen prosessi kaiketi edes välillä joitakin palavereja.

Opinnäytetyö on tosin vielä kovin alkutekijöissä. Keskiviikkona kävin tapaamassa ohjaavaa opettajaa, mutta hän sanoi ettei kannata palaveerata sen enempää (olin hädin tuskin ehtinyt istahtaa tuolille), sillä minulla ei ollut mielessä mitään tutkimusaihetta. En minä ollut tajunnut, että leirin pitäminenkin vaatiin jonkin tutkimusnäkökulman. Sellaista yritän nyt epätoivoisesti keksiä ja sitten kirjoittaa tutkimussuunnitelmaa. Johon pyysin ohjetta, mutta ohjaaja käski ottaa yhteyttä Lellaan (opettajaan). Otin, ja kysyin tutkimussuunnitelman tehtävänantoa. Jota ei kuulemma oikein ole. "eipä muuta kuin suunnitelman runko, joka näkyy esim. OTT1-2:n totsussa. Niinpä laitan sinulle tässä tämän syksyisen totsun, ks. liitettä 1. Myös Kohti tutkivaa ammattikäytäntöä -opasta kannattaa silmäillä ja tarvittaessa hakea ohjausta ohjaajaltasi eli Teemulta." Teemu taas sanoi, että minun pitä ottaa yhteyttä vasta sitten, kun olen saanut suunnitelman valmiiksi. Argh, olisin jokseenkin toivonut, että ohjaajani olisi vaihtunut aiheen vaihtumisen myötä.

Oppari aiheuttaa siis stressiä, vaikka toisaalta olen innoissani aiheestani. Se tutkimusjuttu pitäisi vain keksiä. Toinen stressiä aiheuttava asia on omaisuuteni valtava fyysinen olemus. Kolmen ja puolen vuoden aikana tavaramäärä - lähinnä vaatteet ja kaikenlainen turha krääsä - on varmasti ainakin tuplaantunut, jollei triplaantunutkin. Kun erehdyn ajattelemaan tavaroideni pakkaamista, kuljettamista tai säilytystä, astuu kehiin taas melkoinen ahdistus. Samaan tunneryöppyyn liittyy usein myös turhautuminen tai närkästys siitä, ettei Pieksämäellä ole a) UFFin laatikkoa, b) divaria tai c) jotakin sellaista kirpputoria, jonne tavaroitansa viitsisi viedä.

Vaikka erinäiset jutut mietityttävät ja kiusaavatkin, olen silti ihan hyvillä mielillä tästä loppuvuodesta. Tämä viikonloppu kuluu perheen ja ♥:n kanssa kotonakotona, sen jälkeen suuntaan takaisin Pieksämäelle yksin tai ♥:n kanssa. Jouluaatolle on jo suunnitelmia, tulee hieman erilainen joulu kuin yleensä. Ennen joulua on vielä kaverien valmistujaiset, toki haluan mennä kuuntelemaan kun luokkakaverit lausuvat sosionomin valansa. Ja mitä tämän päivän toiveeseen tulee; asioilla on yleensä tapana järjestyä.

Liukastelua

Tänään aamupäivällä lähdin autokoululle, sillä sieltä lähdettäisiin Juvalle liukkaan radan ajeluun. Aikamoista liukasta rataa oli jo matkallani kämpiltä autokoululle, tiet olivat aivan loskaiset ja sortuivat slosahdellen askelten alla. ://

Kun pääsin kävelymääränpäähäni, olin kuin uitettu koira (ihana räntäsade nääs) ja silmälasit huurustuivat miten sattuu. Tittidii, autokoulun opettaja iski kuitenkin avaimet minun käteeni ja sanoi, että minä ajaisin Juvalle. Se toinen tyttö ajaisi sitten takaisintulomatkan. Mikäs siinä, istuin sitten Golffin ratin taakse ja heitin näkökykyä haittaavat huuruiset rillit veks. Mikkeliin päin sitten lähdettiin matkaamaan.

Isommalla tiellä oli tietenkin kivempi ajaa, mutta vähän syrjäisemmällä pätkällä (jota taisi olla valtaosa matkasta) oli inhaa loskaa. Siinä sai jo harjoitella poikkeusolosuhteissa ajelua. Perillä meidän opemme arvottiin selostamaan jonkun toisen autokoulun oppilaan suoritusta, kun hän malliksi jarruutteli liukkaalla radalla. Sitten hyppäsimme omien koulujemme autoihin ja startattiin.

Ajelimme radalla vuorotellen, Jenni oli ensin ratissa ja minä takapenkillä. Harjoitteluun kuului jarrutteluja liukkaalla alustalla, ajettiin eri nopeuksia jarrutuskohdalle. ABS-jarrut potkivat kyllä jännästi, kun ne iskee täysiä pohjaan. :o Jarruttelu oli kivaa ja jännää, tietenkin erilaista kuin oikeassa tilanteessa. Radalla on valppaampi, kun tietää, että kohta tarvitsee jarruttaa.

Jarrutettiin pelkällä suoralla, kaarteella sekä niin, että piti varoa jotain ihme nukkea. Olin kyllä vähän pettynyt, että "nukke" oli vain joku iso kartio, eikä oikeasti nuken näköinen. Sellaisesta voisi kuulemma saada traumoja. Hmh. Lisäksi ajellttin ympyrää liukkaassa ringissä, leikittiin sivuluisulla. Hui se oli jännää ja pää melkein meni pyörälle. Oli kuitenkin kivaa, että tajusin sen periaatteen, miten sivuluisusta selviää. Tosin eri asia on, muistaisiko sitä sitten joskus oikeassa tilanteessa. Pitänee vaan pitää hyvät tilannenopeudet, ettei ajautuisi turhiin luisuihin.

Kun kolmen maissa palasin kämpille, teki mieli tyttöillä jotenkin. Lainasin Kämppiksen suoristusrautaa ja päätin kokeilla, miltä hiukseni näyttäisivät suoristettuina. Eipä hiukseni mitkään kovin kiharat ole, mutta koska pidän niitä aina ponnarisykerönutturalla, eivät ne avattuna ole myöskään suorat.

.ennen.


.jälkeen.

Sellasta. Jotenkin tuntuvat oudolta nämä suoristetut hiukset. Ja naamavärkkikin näyttää vähän erilaiselta. :o Ihan hauskat nämä ovat, mutta eipä sitä jaksaisi aina käytellä suoristusrautaa.

Ajotuntia odotellessa

Tänään heräsin aika aikaisin siihen nähden, että suunnitelmissa ei ollut mitään erityistä ahkeroimista tai muuta. Kun Kämppis lähti puurtamaan opinnäytetyönsä pariin, minä jäin kämpille pyörimään. Kävin keräämässä puhtaat pyykit kuivaushuoneesta ja laitoin ne jopa kaappiin, enkä jättänyt muovipussiin kaapin viereen. Lähinnä kaiketi siksi, että joku oli pöllinyt pussini, enkä siis tuonut vaatteita kämpille pussissa. o_O Nypin myös kuivat sukat telineestä ja paritin ne, sekä noukin alusvaatteet ritilältä ja viikkasin ne kaappiin. Sen jälkeen haukkasin aamupalaksi ruisleipää ja jugurttia, avasin koneen ja katsoin sähköpostit ja muut sekä mietin, mitä tänään laittaisin päälle.

toppi - KappAhl
housut - UFF

Päädyin samaan toppiin, joka minulla oli eilen illalla naapurin synttärikahvittelussa/raamiksessa. Jaksoin kuin jaksoinkin siis mennä onnittelemaan naapuria, mutta karaokeen en enää viitsinyt lähteä. Enimmäkseen sen takia, että ajattelin etten jaksa kävellä kaupunkiin ja takaisin, sillä olin juuri tullut autokoulusta pitkän matkan takaa. Kumma, miten olen joutunut harrastamaan liikuntaa nyt, kun aloitin autokoulun. :o :p No, kaupunkiin ja takaisin olisi kuitenkin päässyt autolla, mutta en enää jaksanut vaihtaa vaatteita. Ylläni olleet kuteet olivat nimittäin liian kesäiset ulos lähtemiseen. Joten tulin vain kämpille, juttelin kaverin kanssa mesessä ja painuin pehkuihin. I ♥ pehkut.

Tykkään kovasti kesällä ostamanni topin takaosasta. Joka kaiketi onkin tarkoituksella tämän vaatteen juttu. Omistan saman topin myös valkoisena, mutta sitä en ole vielä käyttänyt kertaakaan. Tätä vihreää tuli sen sijaan käytettyä loppukesästä aika paljonkin, mutta nyt se oli jäänyt unholaan. Kunnes eilen vahingossa löysin sen haaremihousujeni pariksi.

Mahdan olla järjiltäni, kun lataan nettiin suuren kuvan takamuksestani. :oo Huomasin vain asukuvia katsellessani, että tässä kuvassa näkyy ihan kivasti sammareitteni taskujen kuvio. Jase siitä. (:

huppari - Stadium

Koska syksysää ei kaikessa aurinkoisuudessaan ole mikään lämmin (paitsi että huoneessani on aivan kamalan kuuma, kun aurinko paistaa ikkunasta, on pakko pitää räppänää auki), takin ja topin väliin on pakko pukea jotakin lämmikettä. Välipukeuduin Stadiumin huppariin, jonka ostin kesällä Haaparannan reissulta. Hupparin kanssa samaan satsiin kuului kivat olopöksyt, molemmat vaatekappaleet ovat söpöä veluuria. Vai velourko se on. Ja hähähää, hämäsin! Jopa itseäni. Hupparissa ei olekaan huppua lainkaan, näin ollen sitä tulisi kenties nimittää svetariksi tai college-takiksi. Hupun sijaan tässä mukavuustakissa on vallan ihana korkea kaulus. Huppari on silti niin paljon helpompi (!?) sana, joten aion kutsua tätä vaatetta jatkossakin (huputtomaksi) huppariksi.

korvikset - Tamaris/Mekka/joku sellanen
kaulakoru - kaverilta

Korvissani killuvat niin ikään Tornion/Haaparannan -reissulta ostamani korut. Afrikkalaishenkiset korvikset ovat peräisin kenkäkaupasta, jonka nimeä en oikeastaan muista. Tai siis en ole ihan varma, mikä on kaupan nimeä ja mikä kenkämerkkiä. Joka tapauksessa, killuttimet ovat Rajalla-ostoskeskuksesta, samanlaisesta kaupasta, mikä on Ideaparkissakin. Korviksia ostaessani yllätin itseni ja ostin jotakin normaalihintaista. Korvikset ovat myös melko hintavat siihen nähden, että ne ovat minun ostamani; taisivat maksaa 5,90 tai 6,90. Mutta ne ovat niin ihanat.

Kaulaani sen sijaan laitoin jotakin oikeasti afrikkalaista. Toissa viikolla sain kaveriltani paketin, joka sisälsi monta kaulakorua ja korvisparia. Kaveri oli päättänyt päästä eroon turhasta tavarasta ja sysäsi korut sitten minulle. Ihan kuin se haittaisi, päin vastoin! Osa koruista oli tosi kivoja, osa kaipaa jonkinlaista tuunausta. Korut ovat alunperin kotoisin Nigeriasta, josta kaverin luokkakaveri on ne tuonut. Valitsin tänään kaulaani paketin kivoimman kaulakorun, jossa on ruskeiden ja mustien helmien lisäksi kivoja kuviollisia helmiä.

Hahahaa ja viimeiseksi kuva, joka kaivannee hieman selitystä. Meikkaillessani huomasin yhtäkkiä, että näytin "kampauksessani" aivan samalta, miltä näytän eräässä aiemmin otetussa valokuvassa. Ja aiemmin tarkoittaa tässä yhteydessä noin vuotta -92 tai -93. Kotona on albumissa kuva kerhokaverini synttäreiltä, jonne kuulemma olin väkisin halunnut laittaa sekä ponihännän että hiuspannan. Kampaus oli sitten loppujen lopuksi jotakin näin kaunista. Sattumoisin näytän kasvoiltanikin samalta, mitä niissä synttärikuvissa. Pakko etsiä niitä käsiini sitten, kun seuraavan kerran olen kotona. :DD

Vielä on noin tunti tehokasta peliaikaa, ennen kuin lähden taivaltamaan keskustaan ajotuntia varten. Jostain syystä minua jännittää nyt enemmän kuin ensimmäisellä kerralla. Olen silti ihan innoissani ajotunnista, ei siinä. Tunnin jälkeen lähden S:n kanssa Mikkeliin, kyseessä on siis operaatio Linssien vaihto. Ennen lähtöön valmistautumista voisin hiukan kutoa sekä haukata vaikka banaanin. Moikka nyt!

Lokakuun alku

Moi. Tänään palasin venähtäneen viikonlopun jälkeen takaisin Pieksämäelle. S ystävällisesti nouti minut asemalta, käväisimme kaupassa ja sitten tulin kämpille. Olin vähän toivonut, että oven takana odottaisi CDON.comin postipaketti, sillä tilasin muutaman DVDn viikolla. Leffapakettia ei lattialta löytynyt, mutta sen sijaan minua odotti eräs toinen mukava yllätys:


N oli heittänyt minua kirjeellä, joka oli kirjoitettu jännän kauniin kortin taakse. Kortin naisen selkään on tatuoitu Viimeinen ehtoollinen. :o Kirjekuorikin on kiva, siinä on Jeesus saaarnaamassa vuorella. Kirjeen sisältö toki oli kaikkein kivin.^^*

Eilen oltiin koko perheen voimin käymässä siskon koululla. Siellä oli avoimien ovien päivä, sisko esitteli ompelimon ja pinkomon. On siis kyse suutarikoulusta. (:

Luokassa sai askarrella: Liimata valmiiksi leikattuja, pienen pieniä lapikkaan osasia yhteen. Se oli ihan kivaa muuten, mutta lopussa meinasi mennä hermot, kun nyörien hapsut näyttivät rumilta. :PP

Koululta ajelimme Ideaparkkiin. Olisin halunnut ostaa jotakin uusia alusvaatteita, mutta en kai ollut oikein shoppailutuulella. Viikonlopun ostokset jäivät siis seitsemään sukkapariin, muutamaan metriin nyöriä (askarteluun) ja Prinsessa ja sammakko -minikirjaan. Hohoho, mikä lienee heräteostos sekin oli. Tosin oli ihan hyvä, ettei tullut kovin paljon ostiskeltua, sillä postista on tosiaan tulossa ne DVDt ja muutenkin varmaan löydän ihan kivasti rahareikiä tässä syksyn aikana.

Perjantaina oli Tampere-päivä. Kävelin syksyisillä kaduilla (ja harmittelin ettei minulla ollut kunnon kameraa mukana) ja kiertelin kirppiksillä. Oli mukavaa vaellella yksinään, vaikka kohtasin kyllä erään inhottavan ongelman: Kaduilla tuuli sen verran kovaa, että ilman hattua voi saada itselleen päänsäryn. Jos taas vetää pipon päähänsä, kävellessä tulee kuuma. En keksinyt ratkaisua, kuljin paljain päin. Kävin väännätyttämässä rillejäni, nyt ne nököttävät tukevammin nenällä. Ei tosin tällä hetkellä ollenkaan, mutta yleisesti.

Illalla oli Udoka-treenit. Vaikka olin odottanut niitä kovasti, taisin jotenkin pettyä. Oli aika tylsää, sillä soitimme vain kahta eri biisiä koko harkkojen aikana, ja ne olivat kovin samanlaisia keskenään. Yritin torjua tylsistymistä vaihtamalla kepin vasempaan käteen, jonka jälkeen meinasi olla hankalaa soittaa oikealla kädellä. :o Harkkojen tanssiosuuteen en osallistunut täysillä, kun oli vielä hieman kröhää. Sen sijaan soitin veljen kanssa tanssijoille musiikkia. (:

Kaiken kaikkiaan oli ihan mukava toinen viikonloppu. Vaikka olisihan sitä voinut vielä nähdä ♥:n kanssa. Olihan perjantaina sentään Nigerian itsenäisyyspäivä. (: Tänään illalla on luvassa jotakin ihan tavallista hengailua. Jonkin leffan voisi katsoa, tai jos sitä vaikka näpertäisi jotakin. Ken tietää.

(Kuvat on otettu kännykän kameralla, kun oikea valokuvauskone on vielä poissa pelistä.)

Satujen maailmaa

Eilen olin kuuntelemassa luokkakavereiden opinnäytetyöesitystä. Tänään olin kuuntelemassa toisien luokkakavereiden oppariesitystä. Ehkä inasen on huoli oman työn aloittamisesta ja siitä, valmistunko koskaan. :S Kovin paljoa ei viitsi kuitenkaan möksäillä sen takia, kyllä se jossain hetkessä tapahtuu. Eilen oli tyttöjen saunailta Haukivuorella, pohdin jonkinlaisia tulevaisuudensuunnitelmia. Ää, miten hieno aloitus. Sekaisen suttuinen.

Kuten ovat tämän päivän asukuvatkin. :C Haluan kuitenkin laittaa ne näkösälle, koska a) tykkäsin asustani ja b) se sattumoisin sopi teemaltaan (?) tämänpäiväiseen oppariesitykseen. Opparin tutkimus liittyi sadutukseen ja ylläni oli jokseenkin satumainen paita.

t-paita - ite tehty (tai no paita ostettu jostain)
farkut - Säästöpörssi
kenkulit - Prisma
neuletakki - kirppis

Vetäisin siis aamulla (tai no oli se jo aamupäivää) päälleni itsepainetun Willy Wonka -t-paidan. Paita on joku kakkoslaadun t-paita, joita sai ostettua hintaan 5 €/3 kpl, ja kuvat on painettu sabluunan läpi tavallisilla kangasväreillä. Värien epätasaisuus johtuu siitä, että kuva piti painaa ensin valkoisella ja vasta sen jälkeen värillisellä maalilla. Tykkään silti paidastani, vaikka se ei olekaan ulkonäöltään kaikkein siloisin.

Plääh, tänään kyllästyin kameraani. Vasta ihan vähän aikaa sitten juttelin yhden kaverin kanssa siitä, että ihan hyvin olen pärjännyt ilman järkkäriä, en raaskisi ostaa itselleni kallista kameraa, tai en viitsisi opetella sen käyttöä. Nyt tekisi silti mieli heittää omalla pokkarilla vesilintua ja ostaa joku parempi. Hmm tai sitten voisi hankkia jonkun kuvienkäsittelysysteemin. En tiedä.

Ainakin pitää mennä haukkaamaan jotain, ennen kuin lähtee uimahallille pulikoimaan. Sitä ennen vielä kuvaa tämänpäiväisistä koruistani. Korvikset olen tehnyt monta vuotta sitten, rannekorun hommasin viime kesänä. Noiden korujen lisäksi korvissa kimalteli vaaleanpunaiset "timantti"korvakorut, jotka eivät suostuneet näkymään kuvissa kunnolla.

ahdistus, synkistys

Kun aamusella seisoskelin bussipysäkillä uusi takki päällä ja siristelin silmiäni aurinkolasien jäätyä kämpille, ajattelin että tänään rustailen blogiini lempeä tihkuvan kuvauksen viikonlopustani (ja tuo lempi siis lähinnä vain Tamperetta kohtaan, mitään muuta rakkausjuttua ei valitettavasti ole kerrottavana).

'
'
'
'
Harkkapäivä muutti mietteitä. Suunnilleen toimettomana istuminen sai aikaan suunnattoman ahdistuksen: En kestä olla harkassa, kun vaan istun siellä, eikä minulle ole siellä oikein mitään tekemistä. Sen istuma-ajan voisin käyttää hyödyllisesti, voisin tehdä koulutehtäviä.

@#&*//¤#"§§¤$

Siinä toimistossa istuskellessa (jokin lastensuojelulakiin liittyvä kirja minulla oli auki, luin sitä tänään) tuntui siltä, että olisin vain halunnut HUUTAA SUORAA HUUTOA.

!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Myöhemmin itketti.

.kun tulin kämpille, painuin petiin. olin vaan, en nukkunut.

v
v
v
v
v

Harkka-ahdistuksen lisäksi nyt on päällä koulutehtävästressilamaannus. Toimeen tarttumista odottavat koulutehtävät jyskyttävät takaraivossa niin kovasti, että jyskytys halvaannuttaa. Oksettaa. Toimintakyky lamaantuu liian suuresta stressistä niin, että ei yksinkertaisesti PYSTY aloittamaan mitään.

Muistan, että lukion psykassa on ainakin puhuttu 'noidankehistä'.

Montako harkkaria tarvitaan pesemään ikkunat?

Olen ollut nyt kohta kaksi viikkoa lastensuojelunharjoittelun hallinnon jaksolla nuorisokodilla tutustumassa johtamisen eri juttuihin. Tänään löysin itseni hehkulampunvaihtamisvitseihin verrattavissa olleesta tilanteesta, kun meninkin aamulla kämppikseni kanssa hänen hakkapaikalleen. Kämppis esitteli minulle tilat ja kertoi juttuja harkkapaikastaan, vertailimme paikkojemme käytäntöjä. Kun tutustumiskierros oli tehty ja aamuteet juotu, oli aika kysyä, josko meille löytyisi jotakin hommaa.

Meidän tehtäväksemme osoitettiin toimistojen ikkunoiden peseminen. Tuntui kieltämättä aika samalta kuin kaupungin/kunnanmiesten työnteko, kun toinen meistä käytteli rättiä ja toinen odotteli päästäkseen käyttelemään lastaa. Tehokkuus huipussaan. Ikkunoiden pesemisen jälkeen jutustelimme lisää - harkkapaikoista ja niistä näistä - ja sitten pidimme ruokatauon. Aika hiljaista oli siinä puljussa silloin.

Tutustuin vielä joihinkin kansioihin (ainakin nuoren itsenäistymisohjelmaan) ja sitten lähdin käppäilemään takaisin kämpille. Juuri nyt minun pitäisi tehdä kotitenttiä kirkon strategioista. Avaan tehtävän, kunhan olen kirjoittanut tämän. Tavoitteena on saada syntymään ainakin sivun verran tekstiä. Sivu kuulostaa kyllä aika pieneltä tavoitteelta, mutta se on tässä tilanteessa juuri sopiva mitta. Strategioiden kanssa nimittäin on aika takkuilevaa.

Sitten, kun olen saanut vähän kirjoiteltua, olisi vuorossa liikuntahousujen pesu. Niiden lahkeet kuraantuivat sunnuntai-iltana, ja tarvitsen ne perjantaina tanssitreeneihin. Jos varpaan kanssa pystyy tanssahtelemaan. Perjantaina pääsen taas rummutustreeneihin, se on kivaa. (Vaikka näin viime yönä unta, jossa meillä oli joku keikka tulossa, mutta minä vain angstasin ihan hulluna jostain asiasta X. enkä loppujen lopuksi edes osallistunut koko esitykseen.) Lauantaina on luvassa tunturirippikoulun toinen leiripätkä, yhden yön leiri. Sinne pitäisi valmistella iltahartaus, visioin tänään aamupäivällä jotain kevätversosettiä. Mutta nyt niitä strategioita. :s

Väsyttää

Tulin vaan kirjoittamaan, että tänään oli harkan toinen päivä, ja minua väsyttää kovasti. On kylmää ja harmaata, enkä tykkää Jyväskylästä kovin. Oon tälle kaupungille varmaan allerginen, kun maha ulisee ja muljuaa koko ajan. Viime kerrallakin, kun asustelin täällä, kävi näin. Hmph. Tekisi mieli kirjoitella postausta, jota mietiskelin eilen nukkumaanmenon jälkeen, mutta en kyllä jaksa. Väsyttää liikaa. Ei silti parane mennä nukkumaan tähän aikaan, täytyy sinnitellä sinne kymmeneen ainakin. Lakkasin kynnet. Harkassa tein tililaskentajuttuja, ne olivat kivoja. Tuntuu syksyltä.

Seikkailuja

Minusta ei tosiaankaan nyt tunnu yhtään torstailta. Ainoa asia, joka pitää minut kartalla oikeasta viikonpäivästä (hmm näin ollen siis "pitää kalenterilla"?), on se, että tänään on saunapäivä, eli myöhemmin on luvassa saunomista ja kiuasmakkaroiden mussuttamista. Tämä viikko on ollut niin epätavallinen ja täynnä kaikkea kivaa, niin olen mennyt aivan sekaisin päivistä.

Tulin siis lauantaina takaisin Pieksämäelle, sunnuntaina kävin kämppiksen kanssa kirkossa ja olin vaan. Maanantaina oli IT, eli itsenäisen työskentelyn päivä, jolloin lähdin Mikkeliin S:n kanssa. S:llä oli ensimmäinen vapaapäivä seitsemään viikkoon (hän on tehnyt harkan lisäksi myös työtä, tuntimäärät kuulostavat ihan hulluilta) ja hän halusi päästä shoppailemaan. Vaikka minä en tunnustakaan olevani kovin shoppailuihminen, oli silti kivaa lähteä mukaan, koska harjoittelun aikana ei tullut oltua niin hirveästi yhteyksissä. Vaikka pari kertaa soiteltiinkin, odotin innolla yhteistä shoppailupäivää.

Mukavaa meillä sitten olikin. Edellinen Mikkelin-reissuni viime keväällä päättyi huonosti (vatsa- ja selkäkipu sai korvat humisemaan ja silmissä sumentumaan sekä kylmän hien nousemaan otsalle), mutta tällä kertaa kaikki meni hyvin. Oli hyvää aikaa jutella kuulumisia - niin harjoittelu- kuin ihmissuhdejuttujakin - ja istua syömässä ja kahvilla. Onnistuin ostamaan monta kivaa juttua, mutta en köyhtynyt hirveästi. Löytöjäni olivat mm. vaaleanpunaiset kiilakorolliset purjehduskengät (kuulostavat varmasti TOSI oudoilta, mutta ovat tosi kivat) kirpputorilta, vähän koruja ja farkut.

neulostakki - Josefssons
toppi - Vapaa Valinta
farkut - Lindex
pipo - Gina Tricot
kaulakoru - sydämistä
sydänkoru - kummitädin kirppislöytö

Farkut olivat tosi hyvä löytö, etenkin kun ottaa huomioon sen, että äitini on valittanut paikatuista farkuistani jo noin seitsemäntoista potenssiin kuusi kertaa, suositellut erittäin jyrkästi minua ostamaan uudet ja heittämään anhat pois. Aion vielä pitää vanhojakin, mutta nämä housut ovat kyllä tosi kivat. Lahkeissa on kuminauharypytyskiristyssysteemi, joten ne eivät laahaa maassa ja varmasti pysyvät sen takia sitten parempina pidempään. Vyötärökin on hiukan erilainen kuin tavallisissa farkuissa - yhden napin sijasta vetoketjun kaverina on kolme nappia. Pidän farkkujen rennosta tunnelmasta; siitä tulee mieleen haaremihousut, jotka haavelistallani ovat olleet jonkin aikaa. Ensimmäisenä (harjoittelun jälkeisenä) koulupäivänä puin farkkujen kanssa röyhelöisen topin, se toi mielestäni asuun kontrastia. Kun farkut ovat ehkä aavistuksen poikamaiset, toppi on nätti ja romanttinen.

Uusien farkkujen lisäksi puin kouluun muutakin uutta. Mikkelistä mukaani tarttui ihana pipo, jollaisen korvikkeen olin vähän aikaa sitten tehnyt itselleni. Tuo pipo oli kuitenkin alennuksessa, joten halusin ostaa myös sen, koska sitä olin ihaillut aiemmin. Myös H&M:ssä katselin ihanaa virkattua pipoa, mutta se oli normaalihintainen, eli aivan liian kallis. Ehkä odotan sen tulevan alennukseen ja hankin sen sitten. Tämä uusi päähineeni on vallan mukava, se pysyy hyvin päässä eikä kutita. Nimesin ihanuuden Smurffi-pipoksi, ja olen käyttänyt sitä nyt joka päivä.

Tiistaina siis alkoi koulu, tiistai-iltana lähdin toiseen seikkailuun (no joo, shoppailureissu Mikkeliin ei kai täytä kovin hurjan seikkailun kriteereitä). Pikaisen suihkun, vaatteiden vaihdon ja nopsien lämpimien leipien jälkeen lähdin kämppikseni kanssa rautatieasemalle, jossa seuraamme liittyi T. Kolmistaan istuimme taajamajunaan, joka lähti kohti Joensuuta.

neulostakki - kirpparilta (H&M)
harmaa toppi - kaverin vanha (ONLY)

Joensuussa T:n isä tuli meitä vastaan, päästiin kyydillä T:n kotiin. Vastassa oli söpö koira, joka tykkäsi minusta enemmän kuin minä siitä (en ole oikein koiraihminen, ja allergiaakin on vähän). Vaikka en ollutkaan hirmu innostunut koiran tapaamisesta, kyllä se silti sai sulatettua sydäntäni edes vähän. Seuraavana päivänä oli jo ihan kivaa, kun se laittoi päänsä syliini toivoen rapsutuksia. Ja oli ihan mukavaa rapsutella sitä ja mälvätä sen pehmoisia korvia. :D

Iltateen jälkeen kämppis ja minä asetuimme T:n siskon sänkyyn nukkumaan, T ja sisko nukkuivat olohuoneen vuodesohvassa. Aamulla heräsimme ja mutustimme aamupalaa, sitten lähdimme talsimaan läheiselle ammattikoululle. Sen liikuntasalissa oli työelämän toimijoiden ja koulutuspaikkojen rekry-messut, jonne olimme lupautuneet menemään esittelemään opinahjoamme. Viimeiseen isoon opintokokonaisuuteemme nimittäin kuuluu markkinointitehtävä, jonka suoritimme noilla messuilla.

Vaikka aamulla ei tuntunut kovin innostavalta, että joutuisimme seisoskelemaan yhdeksästä kahteen haalarit päällä ja kertomaan moneen kertaan tulevan monimuoto-opiskelun ihanuudesta, päivä meni yllättävän nopeasti. Meillä ei ollut kovin paljoa materiaalia (hoh niin kuin esim. Tehyn esittelypöydässä oli tosi paljon erilaista oheiskrääsää!!), silti meidän pöytämme luo tuli ihmisiä. Moni niistä, jotka tulivat, olivat oikeasti kiinnostuneita Diakista ja siitä, mitä siellä voi opiskella. Oli mukava kertoilla eri koulutusvaihtoehdoista ja oppilaitoksen yksiköistä. Messuilla oli aika kiva ilmapiiri. Ja paitsi valmistuville ammattikoululaisille, messuista oli hyötyä myös meille. Tuntui, että saimme verkostoiduttua, mikä taitaa olla nykyaikana suurta huutoa. :DD

Messujen loputtua (tämä kuva on siitä hetkestä, kun muut esittelijät eivät olleet vielä tulleet!!) jalat olivat aika kipeät, ja muutenkin väsytti kamalasti. Keskiviikoiltapäivä kului T:n koiraa lenkittäessä ja telkkaria katsoessa, puoli seitsemän aikoihin lähti juna takaisin Pieksämäelle. Tulomatka oli huomattavasti rauhallisempi kuin menomatka, sillä kaikki olivat niin poikki. Kun vähän ennen kymmentä olimme saaneet taivallettua kämpille, oli aika nuutunut olo. Onneksi tänään ei ollut aikainen herätys, vaan koulu alkoi vasta kymmeneltä. Koulupäivä menikin enemmän tai vähemmän oudoissa tunnelmissa, kun oli aivan tiistaiolo. Kaikesta huolimatta oli mukava reissu. Kiitos tytöt.