Hellävarainen murahdus

Hei pliis, jättäkää lukukokemuksestanne (?) joku merkintä tänne mun blogiin, olis kiva kuulla niistä tyypeistä, jotka mun satuiluja lukee. Muuten tää jää vaan yksinpuheluks, ja sitä von harrastaa ihan muutenkin.

Jyrkästi suosittelen siis kommentointia. (:

Vähän lisää romanttista

Joku päivä tapoin aikaa leikkelemällä lehdistä kivoja kuvia ja sanoja, joita voi myöhemmin käyttää joissain askarruksissa. Kuvat tipauttelin heti kirjekuoreen, mutta sanoja oli tutkittava vähän kauemmin. Asettelin niitä riviin ja pinoon, tuumasin ja luin. Hengittelin. Syntyi kaksi pientä runonpätkää.

Maalaistytön
joka ei ole kuten muut
kauniit kasvot.

Taianomainen elämys.

...ja he saivat toisensa

Ensimmäisestä runosta tuli jotenkin kliseinen ja siirappinen. Mutta annan kliseisyyden itselleni anteeksi, sillä en ole tehnyt runoja IKUISUUKSIIN. En kirjoittamalla, leikkaamalla tai magneeteillakaan. (Joululahjaksi saatu jääkaappirunous on vielä avaamaton, koska haluan ottaa sen käyttöön vasta omassa kämpässä.) Ja vaikka olisinkin, luulen että tyylini olisi muutenkin vähän kliseisen sokerinen. Pitäisi elvyttää runoiluharrastusta, se voisi olla kivaa.

Kalojen mielikuvitus:
Vapaa tekemään mitä vain!

Vuoroin villejä värejä,
edessä elämän kaunein päivä.

Toisesta runosta tuli jonkinlainen unelmatsemppiruno itselleni (olen horoskoopiltani kalat). Nyt kun kohta valmistun, olen vapaa tekemään mitä haluan. Ainoa ongelma on, että en oikein tiedä, mitä haluaisin. Tällä hetkellä ei ole muita tulevaisuuden suunnitelmia kuin että haluan alkaa lukea kirjoja. Sitäkään en ole tehnyt aikapäiviin, joten olisi kiva opetella sekin touhu uudestaan. Ehkä lukeminen ja kirjoittaminen voisi olla hyvä itsensäkehittämistavoite. Kuulostaa hyvältä. (:

Jotain uutta

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Jeps. Eli laitoin nämä höpöttelyni nyt tuonne toisellekin listalle, josta niitä voi seurata. Hahah, oikeasti halusin sivulleni vain tuollaisen nätin linkin, joita muillakin on. Ei vaan, kaipa toisestakin listautumisesta voi olla hyötyä. Jos taas uusia ihmisiä eksyisi lukemaan juttujani.

Josta tuli mieleen. Minusta on tosi kivaa seurata, miten tuon kävijälaskurini numero vaihtuu aika tiuhaan tahtiin. Mutta yksi juttu minua harmittaa: Vaikka blogissani näyttäisikin käyvän ihan mukavasti tyyppejä, visiiteistä ei jää muita jälkiä kuin laskurin raksahdus.

Mitä siis yritän sanoa: Olisi tosi kivaa ja mukavaa ja ihhistä, jos jaksaisitte kommentoida sepustuksiani. Tykkäättekö niistä, mikä niissä on kivaa ja mikä tyhmää? Keitä te olette, miten olette eksyneet minun blogiini? Ihan vain tervehtikää, jos ette muuten halua kommentoida. Olisi nimittäin tosi jees.

Nyt olen Tampereen rautatieasemalla, istua nökötän junassa. Puolisen tuntia sitten olin Toijalassa, noin kahden ja puolen tunniin päästä taas Pieksämäellä. Tuntuu tosi tyhmältä mennä sinne pitkästä aikaa. Kaunokilla minua odottaa oma sotkuinen huone ja toinen huone, joka ei ole enää sotkuinen. Eikä siinä edes asu enää kukaan. Kämppis on poistunut Tupaksista, ja nyt sen huomaa ihan konkreettisesti. Tähän asti olen voinut koittaa huijata itseäni sillä, että olisin vaan joululomalla, ja sen päätyttyä näkisin Kämppiksen taas. Mutta ei. :C

Onneksi tämänkertainen Mäki-jakso on aika lyhyt, ja parin viikon päästä saan rahdata tavarani kotiinkotiin.

Minä pidän kirjoittamisesta.

Pidän runojen kirjoittamisesta. Rakastan sitä, että sanat - jotka ovat kaikkien yhteisiä, kaikille samat - saa kirjoittaa ihan omaan järjestykseen. Omaan järjestykseen niin, että niistä tulee hetkiä, kuvia tai muistoja. Pidän siitä, että runoja voi kirjoittaa luentojen lomassa muistiinpanojen reunaan tai kaupan kassajonossa puhelimen muistiin. Joskus on varattava aikaa, keskityttävä vain runoilemiseen.

Pidän tekstiviestien kirjoittamisesta. Tekstiviestit ovat käteviä, sillä ne tavoittavat silloinkin, kun ei voi puhua puhelimessa. Viesti on kätevä pakokeino, kun ei uskalla tai osaa soittaa ja kysyä, mitä kuuluu. Ehkä puhelimessapuhumiskammo on naurettavaa, mutta se on yksi minun naurettavuuksistani. Tekstiviestit ovat kuitenkin myös väylä toteuttaa omaa luonnettaan: Vaikka en uskallakaan soittaa, kiinnostaa minua tietää, mitä tutuille ja ystäville kuuluu. Silloin voi näpytellä viestin.

Pidän päiväkirjan kirjoittamisesta. Rakastan sitä, että vihon tai muistikirjan kansien väliin saa talletettua omia ajatuksiaan, tunteitaan, pelkojaan, haaveitaan. Omaa elämäänsä. On ihanaa, kun saa ostaa uuden päiväkirjan ja kirjoittaa ensimmäiset rivit puhtaille sivuille. Viikkojen ja kuukausien kuluessa sivut muuttuvat valloittavasti rapiseviksi, kun ne täyttyvät sanoista. Niistä kaikille yhteisistä, mutta silti omista.

Pidän kirjeiden kirjoittamisesta. Kirjettä kirjoittaessa paperille tapahtuu sama ilmiö, kuin päiväkirjalle. Paperi alkaa rapista ja se täyttyy omista ajatuksista, kuulumisista, haaveista ja sen sellaisesta. Kirjeessä on myös se ulottuvuus, mikä tekstiviestissäkin; voi kysyä, mitä toiselle ihmiselle kuuluu. Kirjeitä on myös ihana saada ja totta vie rakastan kirjeiden kirjoittamista paljon enemmän kuin tekstiviestejä.

Pidän blogia. Tykkään siitä, että suomen kielessä preesens tarkoittaa sekä nykyistä että tulevaa. Aikeenani on siis kirjoittaa tännekin, vaikka edellinen blogini lopahtikin. Pidin silti siitäkin.