2xH

Huvittelua.

 

Torstaina tehtiin ♥:n kanssa reissu Ideaparkkiin. Cityshopparin uutiskirjeessä luki taannoin, että -shopparilla saa kaksi Funparkin sisäänpääsymaksua yhden hinnalla. Ajateltiin sitten käydä katsomassa, millainen pulju siellä Ideaparkin yläkerrassa oikein on.

Kassalla kyselin ensin lipunmyyjältä, että olihan nyt niin, että huvipuistossa olisi aikuisillekin sopivia laitteita. Tyttö sanoi niitä löytyvän, joten maksettiin itsemme sisään ja saimme ranteisiimme Riemurannekkeet ja taskuihimme pari pelipolettia. Aluksi päätimme kierrellä alueella vain katselemassa ympärillemme ja tarkastella, millaisia laitteita puistossa oikein onkaan.

Ensin jonotimme Dark Rideen, joka osoittautui yllättävän kivaksi. Vaikka kyseessä olikin vain isolta ruudulta kolmedeenä näkyvät möröt, taisin vahingossa kiljahtaa pari kertaa, kun joku luurankotyyppi hyppäsi nenän eteen yllättäen. Mörköjenampumislautteeseen mahtui kerrallaan kahdeksan tyyppiä, ja ensimmäisellä kerralla minä ja ♥ sijoituimme pisteinemme ykköseksi ja neloseksi (minä olin se nelonen) ja Funpark-päivän lopussa toisella kerralla ykköseksi ja kakkoseksi (♥ edelleen ykkönen).

Seuraavaksi jonotimme Dark Ridea vastapäätä olleeseen 6D Adrenalineen (miksi ihmeessä laitteilla pitää olla näin hankalat nimet!?!?), joka oli siis periaatteessa niin kuin vuoristorata. Se ei saanut meiltä ihan niin korkeita pisteitä kuin edellinen laite (siis jos olisimme jakaneet jotakin pisteitä), mutta olihan sekin ihan kiva. Ensimmäisellä kierroksella katseluun oli valikoitunut paratiisisaarella kiemurteleva vuoristorata, toisella kerralla me olimme jonon ensimmäiset ja saimme valita katseltavan filmin. Silloin ruudulta näkyi dinosaurusvuoristorata. Itselleni tuli tästä laitteesta mieleen Mr. Bean, joka myös on kokeillut tällaista 3D-vuoristorataa. (:

Sitten taisimme mennä Spinniin. Se on vähän niinkuin joku minikokoinen halfpipesysteemi. Vaikka se näyttää vähän lällyltä (tuossa videolla ei ees näytetä, kuinka matala se on!), sai se silti ainakin minun pääni pyörälle. En näemmä kestä enää kovin paljoa pyöritystä. Kaukana ovat ne ajat, kun mentiin luokkakaverin kanssa Särkänniemessä Hurveliin 11 kertaa peräkkäin... :D Joka tapauksessa Spinni oli ihan mukava, ainakin siinä sai vähän tuuletettua itseään. o.O

Meinattiin myös mennä pelaamaan lasersotaa, mutta kun huomattiin, että sinne olisi tullut vain pelkkiä lapsia, päätettiin perua aikeemme. Sen sijaan menimme tuhlaamaan pelipolettimme pelihalliin. Ajoimme jotakin Sonic-rallia ja pelasimme pari kertaa ilmakiekkoa. Ihan muksaa. Jossakin välissä kävelimme kauhutalon läpi, aika tylsää. Siellä ei TAPAHTUNUT mitään, olisin odottanut yhtäkkiä esiin ponnahtavia zombeja tai edes niskaan suhahtavia ilmasuihkuja. Mutta ei, paikka oli vaan täynnä fosforilla maalattuja kuvia ja muutama hassu ruumis roikkui katosta. :D Sen sijaan minikeilaus oli hauskaa, sitä olisi voinut pelata kauemminkin kuin vaan yhden kierroksen, mutta oli annettava tilaa jonottaville tyypeille. Ehkä voisimme mennä vihdoinkin oikeaan keilahalliin, siitä kun on puhuttu nyt jo varmaan vuosi.

Meidän lempparilaite oli ehdottomasti lenta- ja vuoristoratasimulaattori G-Force. Minua jännitti aika paljon kokeilla sitä, mutta halusin silti uskaltaa. G-Forcessakin sai valita, minkälaisen ohjelman haluaa kokea, ja aloitimme keskihurjalla Star Trek -ajelulla. Se oli aika lälly (meni ylösalaisin vain ehkä kolme kertaa) joten seuraavilla kerroilla valkkasimme kaikkein hurjimmat vaihtoehdot. Ne olivat huippu kivoja, ainoastaan turhan nopeasti ohi. Vaikka ymmärtäähän sen, että yhtä paria ei voi loputtomasti pyörittää, kun jono on koko ajan aika pitkä. Etenkin kun kahdesta G-voimakopperosta vain yksi oli käynnissä. Jonottaminenkin oli onneksi ihan hauskaa, sillä kopin vieressä oli tv-ruutu, josta näkyi koko ajan sisällä olijoiden reaktiot. Oli hauska katsella, kun tyyppien hiukset nousivat pystyyn ja ilmeet vaihtelivat laidasta laitaan.

Olimme Funparkissa noin kello kahdesta seitsemään, joten jossakin välissä piti syödäkin. Huvipuistoalueella oli oma kahvila/ravintola, jonka tarjonta näytti ihan hyvältä ja hinnatkin yllättävän pieniltä huvipuistohinnoiksi. Me söimme sellaisia paistettuja kananpaloja, molemmat saivat mahansa täyteen yhteensä n. 15 eurolla. Ei paha siis. Ennen kotiin lähtemistä katsastimme nopeasti vielä huvipuiston myymälän, ja pitihän sieltä ostaa isot värikkäät tikkarit. (:

 

Hennausta.

Kun pääsimme kotiin Idea- ja Funparkista, otin käsittelyyn edellisenä päivänä ostamani hennatuubin. Ostin asematunnelin Aurinkoa-kaupasta tuubillisen hennatatuointiainetta ja ajattelin kokeilla, osaisinko tehdä sillä itseeni jonkinlaista leimaa. Tuubissa oli ohut kärki, joten sillä sai piirrettyä aika helposti. Ainoat hankaluudet olivat lähinnä omassa notkeudessani, tai sen puutteessa. :D Jalkapöytiin piirtäessä polvet olivat ikävästi tiellä, mutta ihan hyvin sain silti piirusteltua. Molempien jalkapöytien lisäksi taiteilin vasempaan ranteeseen sekä etu- ja keskisormeen ja nimettömään.

Annoin kuvien olla muistaakseni pari tuntia ja sitten keksin laittaa kelmua niiden suojaksi, jotta voisin pitää aineen iholla yön yli. Käärin siis kuvat muoviin ja laitoin jalkoihin vielä sukat. Ajattelisin, että muovin alla henna-aine pysyy kosteana, jolloin se pystyy päästämään väriä paremmin. Perjantaiaamuna (krhm, taisi olla joskus yhden aikaan päivällä) pesasin aineen pois ja iholle jäi punertavan ruskeat kuvat. Tykkään niistä hurjan paljon, etenkin ranteen höyhenestä ja oikean jalan unisiepparista.

...henna vaikuttamassa...

...ja valmiit kuvat:

(Tokihan näistä kahdesta eri jutusta olisi voinut kirjoittaa kaksi erillistä postausta, mutta ajattelin nyt laittaa nämä yhteen. Oikeastaan minun pitäisi olla nyt kuuntelemassa tämän päivän lauluja, koska parin tunnin päästä olen taas esilaulajana messussa, enkä ole koskaan laulanut sinne tulevia biisejä. Nyt siis Youtuben puolelle, moro!)

Kesäpuuhaa

Voi jee ja moi!


Viime viikolla leireilin toiseksi viimeisellä tämän kesän leirillä. Oli tyttöleiri, ja vietettiin kolme päivää Linnavuoressa leikkien, pelaten, uiden ja askarrellen. Niin kuin toissaviikkoinen lastenleiri, tämäkin meni ihan nappiin. Säät suosivat, ei sattunut mitään havereita ja porukka tuntui nauttivan. Niin leiriläiset kuin ohjaajatkin. Huomenna alkaa sitten tämän kesän viimeinen leiri, ja pakkaamisen jälkeen ajattelin pistäytyä taas välillä täällä blogin puolella.

(keep calm and go camping with girls)

Kun perjantaina saatiin leiri pakettiin, eli tytöt kotimatkoihinsa, käänsin auton nokan kohti Riihimäkeä. Tai siis ensin kohti Nuutajärveä, Hanhisuota,Forssaa ja niin edes päin. Ajelin kaikessa rauhassa sellaisia pienempiä teitä, metsien ja peltojen keskellä. Kuuntelin musaa ja nautin kesäisistä maisemista, ajoin ilman minkäänlaista kiirettä. Oli tosi kivaa, ja tunsin itseni vapaaksi.♥

(nää on kyllä Lempäälän maisemia, mutta idea oli vähän sama)

Riihimäen ABC:lla tehdyn pissa- ja tankkaustauon (ja ihan ikkipikkiriikkisen harhaan ajon) jälkeen pääsin perille kohteeseen, Lempivaara-nimiselle leirintäalueelle. Siellä etsiydyin mökille, joka oli varattu meidän porukalle. Luvassa oli nimittäin viikonloppu suomalais-nigerialaisessa seurassa, mökille oli tulossa neljä pariskuntaa ja kaksi taaperoa. Näistä tyypeistä paikalla oli ne taaperot ja niiden isät, ku itse löysin perille. Juttelin kuulumisia Femin ja Abbeyn kanssa, ja katselin hiukan ympärilleni.

 

(Tarun kuva)

Leirintäalue näytti ensikatsomalta ihan hienolta paikalta, mutta kun ympäristöä alkoi tutkia tarkemmin, alkoi kaikenlaisia pikku vikoja tulla esille. Esimerkiksi meille luvattu oma ranta oli aikas kökkö. Laituri näytti olevan hajoamispisteessä, ja sen tikapuissa oli vain ylin askelma! Koko paikka vaikutti aika nuhjuiselta, mutta koitettiin olla kiinnittämättä siihen huomiota ja yritettiin keskittyä vain siihen mukavaan yhdessä oloon.

Ja mukavaa meillä olikin. Hengailtiin, juteltiin ja saunottiin. Katseltiin leffoja, pelattiin Singstaria ja syötiin. Ja syötiin, syötiin ja syötiin. Muutaman päivän aikana tuli vedettyä napaan aikamoinen määrä grilliruokaa, nigerialaista ruokaa ja kakkuakin. Mökillä vietettiin nimittäin tuplasynttäreitäkin; Aiden oli vähän aikaa sitten täyttänyt kaksi vuotta, Bola täyttää kohta kaksikymmentäjotain.

(Fried rice ja kanaa)

(mun synttärikakkuluomus)

Aah, oli kyllä tosi kivaa! Se uimapaikan kökköys vähän harmitti, mutta löydettiin vähän matkan päästä ihan ok-ranta, jossa sai edes vähän pulikoitua. Parasta oli kuitenkin se, että näki niitä tyyppejä pitkästä aikaa, ja sai vain hengailla niiden kanssa. Ei hassumpaa. :D

 

(Tarun kuva musta)

(mun kesävarpaat rantavedessä)

Mökki oli varattu meille perjantaista maanantaihin. Ehkä joskus lauantain kohdalla sain ahaa-elämyksen; Olen menossa maanantaina työreissulle Puuhamaahan, ja sehän on ihan Riihimäen vieressä! Tein sitten hiukan sumplimisoperaatiota, ja sen sijaan, että olisin ajanut sunnuntaina kotiin Tampereelle ja hakenut maanantaina isosia Urjalasta Puuhamaahan, jäin mökille maanantaihin asti ja hain Puuhamaapäivän aamuna yhden riihimäkeläisen isosen kyytiini ja ajelin Tervakoskelle. Meillä - Riihimäeltä, Hämeenlinnasta Turengin kautta ja Urjalasta tulevilla autokyydeillä - oli treffit Tervakosken K-kaupalla, josta kävimme ostamassa eväsmakkaraa. Ruokashoppailuiden jälkeen suuntasimme Puuhamaahan ja valmistauduimme viettämään hauskan päivän.

Homman nimi oli siis isosten kiitosretki. Koska jouduimme haalimaan ripareille isosia muualtakin kuin vaan Urjalasta, eikä meidän seurakunnassa tunneta sellaista käsitettä kuin isospalkkio, päätimme papin kanssa järjestää isosille jonkin kiitosreissun. Jostain kumman syystä määränpääksi valikoitui Puuhamaa, joten sinne siis! Osan aikaa kuljimme eri porukoissa (isoset toisessa ja työntekijät plus Lauri 3vee toisessa), osan aikaa olimme kaikki yhdessä. Kiertelimme pitkin valtavaa leikkipuistoa ja kokeilimme eri laitteita. Ja oli ihan super kivaa!

(liukumäen harjalta)

Sain ihme kyllä itsenikin hilattua joihinkin "laitteisiin". Ensin laskin pari kertaa näistä punakeltaisista Niagaran putous -liukumä'istä (tykkäsin näistä jo silloin pienenä, kun olen käynyt Puuhamaassa!) ja jossakin vaiheessa olin Riikka-isosen kyydissä golf-autossa. Nämä jutut olivat ehkä lällyimmästä päästä, ja muissa laitteissa luulinkin sitten kuolevani. :D Nimittäin pappi sai minut houkuteltua siihen sellaiseen "karuselliin", jonka kopit menevät ihan ympäri asti. Siinä ajeleminen oli yhtä aikaa kammottavaa ja hauskaa, yhden kierroksen aikana ehdin sekä kiljua ja nauraa. Siinä laitteessa kävin päivän aikana kolme kertaa. (:

 

(kuva riemua.fi)

Vähän hurjempi juttu oli Victorian putoukset, eli ne korkeat vesiliukumäet, joista lasketaan kumiveneillä. Niihinkin päädyin papin suostuteltua minua. Onneksi silloin ei ollut paljoa jonoa, sillä jos olisin joutunut jonotamaan niissä tooooosi korkeissa rappusissa, olisin varmaan alkanut panikoida. Mutta nyt sen kanssa kävi niin, että en oikein ehtinyt edes tajuta, mitä olin tekemässä. Mutta siinä vaiheessa tajusin, kun meidän kumiveneemme syöksyin kamalaa vauhtia alas liukumäkeä! Tuntui lievästi sanottuna mahanpohjassa, ja ilmeisesti sen mahanpohjatunteen ainoa ulospääsykeino on kiljuminen! :D Huusimme kyllä molemmat, minä ja pappi. Tulimme mäkeä alas niin hurjalla kyydillä, että veneemme pysähtyi vasta kun se osui laskeutumisalueen aitaan. Huippua! Ensimmäisen laskun jälkeen laskin vielä ehkä neljä kertaa, ja olin aika märkä. Onneksi ei ollut liian kylmä kulkea märissä vaatteissa.

Ja onneksi aurinkokin alkoi taas paistaa. Kun ilma alkoi taas lämmetä (kun tulimme Puuhamaahan, oli lämmin, mutta aika pian alkoi viiletä ja välillä satoikin vähän), päätimme siirtyä vesipuiston puolelle. Siellä pappi houkutteli minut taas kammotuksien tielle ja menimme jonottamaan Half pipe -liukumäkeen. Sillä kertaa jouduimme jonottamaan aika kauan, joten ehdin panikoimaan aika monesti. Jonotimme siis korkeaan U:n muotoiseen vesiliukumäkeen, josta laskettiin isoilla renkailla. Tai sitten sellaisella tuplarenkaalla, niin kuin me aioimme. Mäki oli mielestäni kamalan korkea ja jyrkkä, ja sydän tykytti kyllä aika lailla jo siinä jonotusvaiheessa. Eikä oloa helpottanut yhtään se, että meidän edessämme oli kaksi poikaa, joista toinen näytti panikoivan aika tavalla myös.

Lopulta oli sitten meidän vuoromme. Oli hirmu pelottavaa asettautua siihen lähtökuopalle sen renkaan kanssa ja odottaa, että liikennevalo muuttuisi vihreäksi. Sitten kun se vihdoin muuttui, emme edes meinanneet päästä liikkeelle! Jouduimme nitkuttamaan renkaamme kanssa jonkin aikaa, mutta lopulta pääsimme liikkumaan. Ja luulin melkein kuolevani! Siinä liukumäessä kiljuimme molemmat niin, että kitapurjeet saivat kyytiä. Rengas vaan viiletti kohti keskikohtaa ja nousi sitten yhtä jyrkkää seinämää ylöspäin. Nousimme niin korkealle, että yläreunan ja meidän renkaamme väliin jäi vain n. 30 senttiä matkaa. Ja samassa jo laskeuduimme hurjaa vauhtia takaisin keskikohtaan.

Muutaman kerran edestakaisin laskettuamme pysähdyimme viimein, ja nousimme haparoiden renkaan kyydistä pois. Vaikka olin juuri tehnyt jotakin todella kammottavaa, olin myöskin tosi iloinen, että olin uskaltanut tehdä sen. Olen yleensä aika nynnerö, ja tuo oli todellakin itseni ylittämistä. Ja aikamoinen adrenaliinipiikki siitä tulikin. Mahtavaa!

Ei-niin-mahtavaa oli se, että noustuani Half pipesta huomasin uikkareideni menneen rikki. Kourun keskikohdassa oli näet rei'itetty alue, jotta vesi pääsee valumaan pois, enkä ollut pitänyt pyrstöäni tarpeeksi korkealla. Uikkaripöksyjeni takamukseen oli siis tullut pikkurillin pään kokoinen reikä. :DD Jatkoin silti vesipetoilua reikäisillä uikkareilla. Kävin papin kanssa vielä yhdessä liukumäessä (ei kovin hyvä menestys, uikkarit lähtivät paikaltaan kun plätsähdin veteen) ja leikin Laurin kanssa pienten altaassa. Huisin hauskaa!

Ja nälättävää! Kun oltiin jonkin aikaa uikkeloitu, mentiin porukalla grillaamaan makkaraa. Mussutettiin niitä ja muita eväitä ja alettiin valmistautua henkisesti kotiinlähtöön. Kun oli mahat täynnä, lähdettiin kukin omiin suuntiimme. Minä otin kyytiini sen Riihimäen isosen ja heitin hänet kotiinsa. Sitten olikin oman kotimatkani aika, joten kurvasin itseni moottoritielle. Ajelin kesäillassa musiikkia kuunnellen ja kun vihdoin pääsin kotiin, olin väsynyt ja onnellinen. ♥

Iihanat somelaiset muijat Helsingissä

(Hmm oli siellä jotain äijiäkin)

Moi. Eilen oli ihan huippumuksa päivä! Vaikka se alkoikin laittoman aikaisella herätyksellä (siihen nähden, että oli sentään vapaapäivä) ja juna-asemalle hiippailemisella jo kahdeksan jälkeen. ♥ onneksi heitti minut asemalle, joten ei tarvinnut kikkailla bussin kanssa, vaan pääsin ihan ovelle asti autolla. Asemalla ostin lipun Helsinkiin menevään taajamajunaan ja kipaisin Ärrältä kahvin mukaan.

Junassa hokasin, että olisi voinut ottaa kuulokkeet mukaan, että olisi voinut kuunnella musiikkia matkan aikana. En kuitenkaan ollut muistanut, joten matka meni ilman musaa. Ehkä ihan hyvä, koska nyt mietiskelin kaikkia ihme juttuja, ja sain jopa yhden oivalluksen blogiini liittyen. Täytyy muistaa kertoa siitä pikapuoliin. (:

Helsingissä odottelin vähän aikaa, että Saara ja Jani saapuisivat asemalle päin, ja kun olin kohdannut heidät, kipitimme Forumiin. Siellä pyörimme kaupoissa ja juorusimme. Tai siis juttelimme kuulumisia, tietenkin. (: Jossakin vaiheessa Annikin liittyi seuraan, ja oli jo kahviaika. Suuntasimme siis Picniciin kahvittelemaan. Tosin Jani oli meistä ainoa, joka osti kahvia. Me muut ryystimme namskuja smoothieita.

Kun oltiin saatu istuskeltua sopivan kauan kahvilassa, Anni jotkoi matkaansa töihin ja me muut vaihdoimme osoitetta Kampin puolelle. Pyörittiin vähän aikaa kaupoissa, katseltiin ihmisiä ja jutskailtiin lisää. Ei niinkään shoppailtu, mutta eipä se kai ollut tarkoituskaan. Minullahan on vielä se vaatteidenostolakko (olenkohan maininnut siitä täällä..?), joten shoppailut rajoittuivat kymmenen postikortin satsiin. :D Sen sijaan keskityimme syömiseen. :P

Olimme sopineet Tiinan kanssa, että menisimme kahden maissa syömään. Treffattiin Tiina Kampissa ja päätimme mennä testaamaan Memphisin ruokalistaa. Jouduimme ihan pikkuisen aikaa odottelemaan, että saisimme itsellemme pöydän, mutta ihan kohtuullisen ajan päästä pääsimmekin istumaan. Jokainen meistä valkkasi eri annoksen, minä söin grillilistalta halloumijuustokanaa. En ollut ennen maistanut halloumijuustoa, mutta ainakin tuossa annoksessa se oli hyvää. Ruoan kanssa siemailin raikasta mojitoa. Ruoka-annos oli kaiketi ihan sopivan kokoinen, sillä sen jälkeen olisi vielä jaksanut syödä jälkkäriäkin. Päätimme kuitenkin ottaa laskut ja mennä katsomaan jälkisyömistä jostakin muualta. Jälkkäripaikaksi löysimme Spice Icen ja Arnold'sin. :D Muut ottivat jätskiä, minä mussutin sellaisen vaniljatäytteisen, limekuorrutteisen sydänmunkin.

Mässäilyiden jälkeen Tiina jäi muuhun porukkaan, ja minä, Saara ja Jani lähdimme hotellille. Saara oli varannut itselleen ja Janille huoneen, ja ajattelimme mennä sinne hieman hengähtämään. Ja valmistautumaan päivän "pääaktiviteettia" varten. Nimittäin voitin pari viikkoa sitten arvonnasta liput Putouksen Unicef-jakson kuvauksiin, ja olimme Saaran kanssa menossa viettämään iltaa sinne. Ennen Putous-iltaa kuitenkin oli hetki aikaa löhöillä, kammata naamaa ja koittaa ottaa julkaisun kestäviä kaverikuvia. Onnistui niistä edes yksi.

Kuuden maissa Jani lähti heittämään meitä Maikkarin Filmihallille. Paikka löytyi aika helposti ja siellä päästiin sisään - kunhan meidän nimet oli löydetty ovimiehen listasta - johonkin eteiseen. Eteisessä odotellessa olisi saanut hörppiä Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan juomia (limsaa, siideriä, Skumppaa, olutta), mutta päätimme olla hörpiskelemättä, ettei sitten tarvitse juosta vessassa kesken kuvausten. :D

Eteinen täyttyi pikku hiljaa ihmisistä, ja jossain vaiheessa siellä alkoi olla niin tiivis tunnelma, että ahtaanpaikankammosta kärsiviä tyyppejä olisi voinut alkaa ahdistaa. Vihdoin pääsimme sisälle studioon ja saimme nähdä sen paikan, jossa Putouksen sketsihahmot ovat hörhöilleet jo aika monta viikkoa. Vaikka osasimme tietenkin odottaa, että paikka näyttäisi pienemmältä livenä kuin telkkarista katsottuna, ainakin minä yllätyin siitä, kuinka pienessä tilassa koko homma tapahtuukaan. Studion lattia oli jaettu tavallaan kahteen osaan: oli se "päälava", jonne hahmot aina kutsutaan, ja toinen osa, jossa kuvataan viikkokatsaus ja kaikki muut sketsit.

Kun ihmiset olivat löytäneet itselleen istumapaikat (joillekin oli varatut paikat, jotkut menivät istumaan missä vain oli vapaata), "lattia-Mikko" antoi yleisölle vähän ohjeita, miten pitää toimia, ja miten ei pidä tehdä. Näyttelijät tulivat näyttäytymään, ja vielä ennen lähetyksen alkua sai jutustella vieruskavereiden kanssa, ottaa kuvia (tyhjästä) studiosta ja siemailla juomia. Odotimme innolla lähetyksen alkua, sillä tietenkin oli mielenkiintoista nähdä, mitä suorassa lähetyksessä tapahtuu.

Ainakin oli paljon aplodeerausta. Studiossa tuli jopa aika kuuma, kun valot lämmittivät ja piti taputtaa ja hurrata mahdollisimman iloisesti. Kuumuus ei kuitenkaan haitannut, kun piti keskittyä seuraamaan lähetystä. Oli tosi hauskaa nähdä paikanpäällä, miten lavasteita vaihdettiin, näyttelijät juoksentelivat paikasta toiseen ja kameramiehet siirtelivät kameroita eri paikkoihin. Tosi mielenkiintoista.

Ja hauskaa. Poskiin alkoi kyllä jossakin vaiheessa sattua, kun koko ajan oli naama jossakin ihme virneessä. Ja yllätystehtävän - uusien sketsihahmojen keksimisen - aikana minua nauratti niin paljon, että vesi valui silmistä. Välillä vaan naurattaa niin paljon, että pitää oikein pinnistellä, ettei ulvahda itkemään. :D Ehkä oli ihan hyvä, että pääsimme seuraamaan Unicef-jaksoa: jos olisimme olleet katsomassa tavallista Putous-jaksoa, ehkä olisin pissinyt pöksyihini, kun olisi ollut liian hulvatonta. Nyt pelleilyn katkaisi välillä maailmalla kuvatut klipit, jotka olivat melkoisen vakavia.

Puolitoista tuntia meni tosi nopeasti.  Jopa mainoskatkot hurahtivat ohi tosi nopsaan, toisin kuin kotona. No, kotona olisikin joutunut katsomaan mainoksia, mutta nyt sai seurata lavasteiden siirtelyä tai ihan vain keskittyä nauttimaan tunnelmasta. Ja olihan se ihan kiva, ettei itse tarvinnut pomppia jääkaapille, vaan pari tyttöä kiikuttivat yleisölle juomia. (:

Kun lähetys loppui, studiosta piti ulostautua aika heti, koska lavasteita, valoja sun muita alettiin heti purkaa. Jäimme Saaran ja monen muun kanssa norkoilemaan eteiseen vähäksi aikaa siinä toivossa, että näyttelijät olisivat tulleet jakamaan nimmareita. Emme kuitenkaan jaksaneet odotella kovin kauaa, vaan päätimme jatkaa matkaamme. Jani tuli hakemaan meitä, ja ennen kuin hän ja Saara menivät takaisin hotellille, he heittivät minut asemalle. Olikin hyvä ajoitus, sillä noin viiden minuutin päästä asemalle saapumisestani juna Tampereelle lähti raiteelta neljä. Ehdin siis ostaa lipun ja etsiytyä oikealle laiturille.

Junaan päästyäni olin aika naatti, mutta tosi hyvällä tuulella. Vaihdoin junaa Riihimäellä ja lopulta olin Tampereella puoli kahdentoista jälkeen. ♥ tuli hakemaan minut kotiin ja painuimme pehkuihin. Ihan heti en silti malttanut alkaa nukkua, vaan oli vielä kerrottava kivasta päivästä ja käydä läpi, mitä kaikkea sen aikana ehtikään tapahtua. Äsken katsoin eilisen Putouksen ♥:n kanssa ja selostin samalla, mitä missäkin kohdassa tapahtui kameroiden takana. :D

Sellaista tänä viikonloppuna, viikon päästä on luvassa eri jutut. Moikka!

"Neuvottelemassa"

Heipä moi ja hyvää tätä vuotta! Vuoden vaihde oli ja meni, sitä vietettiin ihan rauhallisissa merkeissä Tampereella, käytiin kattomassa ilotulitusta ja tultiin sitten kotio pelaamaan SingStaria. Eipä sitä voinut kauheesti riekkuakaan, kun heti vuoden alusta alkoi uusi työ. Tai no toka päivä vasta ihan käytännössä, mutta uudenvuoden päivänä piti olla skarppina ja valmistautua henkisesti. (Hmm ihan kuin olisin muutenkaan kauheasti rillutellut, vaikkei mitään uutta työtä olisi alkanutkaan.)

Eli siis, nyt tämän kuun alusta lähtien mun työpaikka on Urjalan seurakunta. Oon siellä näillä näkymin kesäkuun loppuun, perhetyöntekijän vuorotteluvapaan sijaisena. Tuon nimikkeen alle kuuluu aika paljon kaikkea, enkä ihan vielä itsekään tiedä tarkalleen, mitä mun pitää tehdä, mutta eiköhän se tässä puolen vuoden aikana selviä. :D Mutta sen verran osaan sanoa, että tämän pestin aikana hääräilen päiväkerhotyössä, varhaisnuorisuhommissa, rippikoulutyössä ja sen jälkeisessä nuorisotyössä. Plus mausteena on vähän Kirkon ulkomaanapu -systeemeitä.

Tämä mun urani Urjalan seurakunnassa on alkanut ihan hyvin, eipä näin lyhyessä ajassa ole ehtinyt vielä tapahtua mitään kamaluuksia. Ensimmäisellä viikolla oli vain kolme työpäivää, toisella viikolla ehdin olla työpaikalla yhden päivän ennen kuin lähdin huimentelemaan maailmalle. Nimittäin aina tammikuussa järjestetään lapsi- ja nuorisotyön neuvottelupäivät, neukkarit, joihin olin joulukuun puolella ilmoittautunut. Ennen ne ovat olleet vain seurakunnan lapsi- ja nuorisotyöntekijöille, mutta tänä vuonna samoille päiville oli tulossa myös kunnallisen ja järjestöjen nuorisotyön ihmisiä. Isot pippalot siis.

Odotin päiviä innolla, koska en ollut ennen ollut niillä työntekijänä (opiskeluaikana kävimme niillä kerran), ja etenkin sen takia, että näkisin siellä tuttuja. Joten ei hirveästi haitannut, vaikka jouduinkin heräämään tiistaiaamuna aika aikaisin ja lähtemään Jyväskylään kahdeksan maissa lähtevällä junalla. Kun olin perillä Jyväskylässä, kävin majoittumassa (minun kortteerini oli hotelli Jyväshovissa) ja käveleksin sitten tapahtumapaikalle, Paviljonkiin. Haahuilin jonkin aikaa ympäriinsä ja suunnistin sitten puoli kahdentoista aikoihin saliin, jossa oli tapahtuman aloitusmessu.

Messu oli kiva, se toteutettiin pop-messun kaavalla (hmm itse kaava oli siis aika tavallinen, biisit vaan soitettiin kivoilla sovituksilla). Oli ihana laulaa virsiä bändin mukana, ja hieno käydä ehtoollisella suurella porukalla (enemmänkin ihmisiä olisi tosin mahtunut). Messun puolessa välissä esiintyi artistivieras, Yona. Tykkäsin hänen lauluistaan ja äänestään, oli mukava fiilistellä penkissä. Kun messu loppui, minusta tuntui että siitä oli hyvä aloittaa antoisat päivät.

Neuvottelupäivien suurinta antia taitaa olla juurikin ihmisten tapaaminen. Messun loputtua törmäsin onneksi edellisen työpaikkani työkavereihin (Essiin ja Sirpaan), että ei tarvinnut yksin vaellella. Vaellettiin sitten kolmistaan kohti ruokalaa. Hengailin tiistain aika lailla Essin ja Sirpan kanssa; syötiin yhdessä, kierrettiin messualuetta, suoritettiin jotakin partiopassitehtäväjuttua, käytiin luennolla ja sellaista. Jossakin hetkessä löysin työpajan, jossa pääsi kokeilemaan rummutusta. Kokeilin  vähän aikaa, ja sain jälleen todeta, kuinka pieni pläntti tämä Suomi on. Työpajaa oli pitämässä yksi nainen, joka tunsi yhden meidän udokalaisen. Käski tuoda terveisiä, mutta en kyllä muista enää hänen nimeään. Ups.

No, kun tiistain ohjelma alkoi loppua, mentiin vielä syömään Essin ja Sirpan kanssa. Siitä taapersin hotellille ja hengähdin hetkisen, ennen kuin suuntasin keskustaan (hmm eli siis tulin vaan hotellin ovesta ulos, niin olin jo Kauppakadulla), jossa treffasin Diakin luokkakavereitani. Olimme törmänneet jo päivällä ja sopineet, että nähtäisiin illalla. Niin siis teimme. Menimme johonkin kuppilaan istumaan, mutta jotenkin siellä oli musiikki tosi kovalla, joten en jaksanut olla siellä kauaa. Kamala kun olen jo vanha, kun musiikin basso jyskyttää sisuskaluissa niin, että tulee huono olo. Olin sitten hotellilla jo joskus yhdentoista aikaan. Olisin pulahtanut kylpyyn, mutta ammeen tulppa ei pitänyt vettä! ääääää!

Koska tiistaina ei tullut hihhuloitua kaupungilla myöhään, keksiviikkona oli ihan ok-helppo herätä. Kävin mussuttamassa hotellin aamupalaa (vesimelonia ja sellainen itse askarreltu sillileipä mallia risteilylaivojen kahvila) ja käppäilin sitten pikku hiljaa takaisin Paviljongille. Olimme sopineet luokkakavereiden kanssa, että menemme aamulla samalle luennolle, joten treffasin heidät auditorion tykönä. Menimme kuuntelemaan ohjelmaa, jossa oli tarkoitus pohtia sitä, millaisia paineita nykynuorilla on yhteiskunnan odotuksien keskellä. Kun pitäisi löytää koulupaikka ja päästä töihin, olla hyödyksi yhteiskunnalle. Ohjelman aihe oli mielenkiintoinen, ja sitä paitsi siinä oli yhtenä puhujana Antti Reini. Oih.

Välillä hihittelimme kuin mitkäkin teinit (aah se Reini on niin hottis, ja mikä ääni!), mutta suurimmaksi osaksi olimme ihan asiallisia. Kanavan/ohjelman/luennon/minkälie puhujat olivat kaikki hyviä, ja koko höskä oli oikeasti paras kaikista, joissa koko päivien aikana kävin. Reini oli siis ihan vaan plussaa. ^^*

Keskiviikon pyörinkin sitten Kämppiksen ja Tiinan (joka on myös ollut kämppikseni vähän aikaa) kanssa. Tutustuimme esittelijöiden pöytiin ja kerrytimme messukassiemme sisältöä. Esitteillä ja karkeilla ainakin. Päivän lähennellessä loppua oli taas aika käydä hotellilla hengähtämässä. Katselin telkkarista jotakin käsityöohjelmaa ja illalla suunnattiin taas keskustaan.

Käytiin luokkakavereiden kanssa syömässä Rossossa, viivyttiin siellä ilman mitään kiirettä, jutellen ja nauraen. Rossosta siirryttiin johonkin kuppilaan, jossa ei tainnut olla ketään muita. Tilattiin juomat ja ryhdyttiin pelaamaan Trivial pursuittia. Jee meidän joukkue voitti (kun lopulta pelattiin "äkkikuolema"-tyylillä, ja minä kiekaisin oikean vastuksen kaikkein nopeiten) ja sitten olikin taas nukkumaanmenoaika.

Torstaina oli Neukkareiden viimeinen päivä, kävin aamulla kuuntelemassa jonkun paneelikeskustelun Sirpan ja Essin kanssa. Keskustelun jälkeen hengailin Kämppiksen kanssa, missiona oli lähinnä ajan tappaminen. Isossa salissa oli kyllä jokin päätösjuhla, mutta se vaikutti niin tylsältä, että koimme parhaaksi pysyä salin ulkopuolella jutelemassa. Sen verran kävimme kuuntelemassa juhlaa, että näimme/kuulimme stand up -koomikko Mikko Vaismaan esityksen. Se oli hauska, olisi saanut jatkua hieman pitempäänkin!

Kämppiksen seurakunnan kyyti lähti kohti Kymiä jo yhdeltä, joten heipatimme toisemme juhlan päätyttyä. Mikkelin tytöt (Tina, Tiina ja Minna) olivat lähdössä vasta kahden maissa, joten menimme yhdessä Mäkkärille syömään. Kun heidänkin oli aika lähteä, jäin kaupungille vielä itsekseni. Ajattelin, että voisi kiertää vähän kauppoja. Ostin KappAhlin alesta housut ja alkkareita ja Stadiumista löysin kivan sporttitopin halvalla. Ja oikein älykkäänä ostin Anttilasta lakanoita! Ihan kuin minulla ei olisi ollut muutenkin tarpeeksi raahattavaa juna-asemalle! Muutenkin tässä joulualennuksien aikaan minulla on ollut aika paljon sellaisia Shopaholic-hetkiä, että ihan hyvä etten varmaan nyt hetkeen ehdi käymään ostoksilla. :D

Sain kuin sainkin kamani asemalle, ja ostin lipun neljän jälkeen lähtevään junaan. Minulla oli tunti odotusaikaa, ja käytin sen lueskelemalla mukanani ollutta kirjaa ja miettimällä menneiden päivien tapahtumia. Vaikka neukkareiden ohjelmallinen anti ei ehkä yltänyt odotuksiani vastaavalle tasolle, Jyväskylän reissu oli vallan antoisa. Sain viettää aikaa kivojen ihmisten kanssa, tapasin uusia tyyppejä ja sain jonkinlaisia ahaa-elämyksiä itsestäni ja elämästäni. Ei hullumpaa siis. (:

Perjantaina oli sitten vielä työpäivä. Oli hiukkasen hölmö olo, kun koko päivän tuntui ihan maanantailta. Onneksi ei sentään ollut viikon ensimmäinen päivä, vaan iltapäivällä pääsi viikonlopun viettoon. Siihen kuului vuoden ensimmäiset rumputreenit (ja tanssiminen), vaatekaapin perkaaminen (jotain meni roskiin, jotkut vaatteet odottavat Uffille tms. pääsyä. Ja tein myöhäisuusivuotisen lupauksen, että en osta mitään vaatteita ainakaan ennen kesää, jollen oikeasti TARVITSE. Jollei kaikki housuni tuhoudu rikkihapossa, tai jotakin sellaista.) ja english servicessä käyminen (minulla oli siellä lukemistehtävä, huu). Huomenna alkaakin sitten ensimmäinen työviikko, jossa on viisi oikeaa työpäivää. :DD Sitä odotellessa, moikkamoi!

Ps. Unohdin kamerani kummien tykö joulun välipäivinä, enkä ole vielä saanut sitä takaisin. Siksi siis kuvaton postaus.

Muumien huudeilla

Moikka. Meillä oli perjantaina työpaikan virkistysretki, lähdettiin bussilla Naantaliin. En tiennyt etukäteen, mitä reissulla tapahtuisi, ennakkotietona oli annettu ainoastaan bussin aikataulu ja kehotus "hyvät kengät ja iloinen mieli mukaan". Tietysti toivoin, että mentäisiin käymään Muumimaailmaan, mutta jotenkin epäilin toiveeni realistisuutta. Lähdin matkalle kyllä ihan hyvillä mielin, koska ajattelin että mikä tahansa kohde on varmasti ihan kiva, kun on hyvää seuraa.

Unenpöpperöinen matkustaja aamusella linja-autossa :D

Jo pelkästään bussimatka oli tosi kivuli. Tuli höpöteltyä kaikenlaista Rttn kanssa ja muutama juttu sepustettua muillekin. Vetäisin aamupalajugurttini bussissa, koska kotoa lähteissä ei tehnyt mieli syödä melkein mitään. Jugurtillakaan ei silti pitkälle pötkitä, joten onneksi Naantaliin saavuttuamme päästiin vähän aamukahvittelemaan.

Hörpimme aamukahvit ja mussutimme kinkkuleivät Merisali-nimisessä kahvilaravintolassa, josta oli oikein komeat näkymät merelle. Paikka oli tunnelmaltaan kiva, joten oli ihan mukavaa aloittaa Naantali-päivä siellä. Ainoa miinus siitä, että siihen miljööseen olisi passannut paremmin jokin anjovis- tai katkarapuleipä. :D Toki kinkkuleivät olivat helpompi ratkaisu, niin ei tarvinnut miettiä kala-allergikkoja erikseen. No hard feelings. (: Päin vastoin, oli oikein kivulit fiilikset. En ole pitkiin aikoihin ollut tekemisissä Toijalan puolelle siirtyneen Sirpan kanssa, joten oli kivaa että päästiin turisemaan ajan kanssa retkikamuina. (:

Aamukahveilta siirryttiin museoon. Kävelimme vanhan kaupungin läpi museoon, jossa meille kerrottiin Pyhästä Birgitasta, hänen luostari-ideologiastaan ja erityisesti Naantalin luostarista. En ollut niin kovin kiinnostunut pelkistä sepustuksista, mutta museoon rakennettu luostarin pienoismalli oli hauska. Toinen kiinnostava juttu oli museokauppa, jossa hypistelin söpöjä nukkekodin teeastiastoja ja Harrypottermaisia sulkakyniä. En silti ryhtynyt shoppailemaan, vaan tyydyin ihan vaan katselemiseen.

Katseltavaa riitti museosta poistumisen jälkeenkin. Museon opas kierrätti meitä pienen lenkin verran vanhassa kaupungissa ja kertoili rakennuksista. Oli tosi tosi nättiä, ja yritin saada kameraanikin joitakin räpsyjä ihastelemistani kohteista:

 Harmi, että oli aika pilvistä. Ei onneksi satanut. Vielä tuossa vaiheessa.

 Ei poikettu tuonne, höh. Näyteikkunassa oli kaikkea ihanaa.

 Söpöjä taloja vieri vieressä.

Vanhasta kaupungista kurvattiin kirkolle, jonne emme kuitenkaan päässeet sisälle, sillä siellä oli meneillään hautajaiset. Kierrettiin sitten vähän aikaa hautuumaalla, ennen kuin pakkauduttiin bussiin ja jatkettiin matkaa seuraavaan kohteeseen.

 Hautausmaan poluilla oli kivoja nimiä (:

Kirkolta ajeltiin vähän pitempi matka, niin että sai taas turista rauhassa vieruskaverin kanssa. Ja katsella maisemia, ja huimastella kun bussi ajoi koooorkealla sillalla, jonka alla oli vihreä meri. Bussiajelun seuraava määränpää oli Louhisaaren kartano Askaisissa. Siellä meitä kierrätettiin kahdessa ryhmässä, opas kertoi pytingin sisustuksesta ja asukkaista. Kartanossa oli nättiä, nähtiin 1600 - 1800 -lukujen sisustusta ja kuultiin juttuja Flemingeistä ja Mannerheimeista. Kartanossa en ottanut kuvia, kun huoneissa oli aika hämärää.

Kartanokierroksen jälkeen käyskentelimme puistokäytävää pitkin kahvilalle, jonne meille oli varattu lounas. Tai no liikkuminen oli ehkä vähän ripeämpää kuin pelkkää käyskentelyä, sillä tuossa vaiheessa piti kaivaa sateenvarjotkin esiin. Pääsimme silti ihan suht. kuivana kahvilalle ja nälkäisinä asetuimme ruokajonoon. Oi vitist, oli kyllä niiiiin hyvää ruokaa, että! Nälkäisenä en malttanut edes filmata ruokalautastani, mutta toisaalta sapuska oli ihan tavallista: salaattia, sopivan mausteisia krutonkeja, höyrytettyjä vihanneksia, uunilohta, perunoita ja lihakastiketta. Tavallista, mutta ah niin taivaallista! Maut kohdallaan todellakin. Jälkiruoaksi oli vielä marjakiisseliä ja kermavaahtoa, ja syöminkien jälkeen olin ihan kiitettävän täynnä.

Kahvilan yhteydessä oli myös pikku putiikki, jossa hypistelin aivan ihania korviksia ja rintakoruja. Korut olivat kuitenkin (onneksi?) liian tyyriitä minun budjetilleni, ja päädyinkin ostamaan vain yhden nekun. Olisin ehkä ostanut useamman, mutta kun minulla oli vain viisikymppinen ja kaksieuronen, enkä jaksanut käyttää sitä seteliä. ö.O

Ruokailun aikana taivas heitti maahan rankemman sadekuuron, mutta lähdön hetkellä sade oli ehkä vähän laantunut. Takaisintulomatkalla suunniteltiin vähän maanantain työkuvioita ja jatkettiin niiden ja näiden jutustelua. Olin vähän kahden vaiheilla, menisinkö vielä illalla rumpuharkkoihin, mutta Viialaan päästyämme päätin, etten jaksa. Enkä tykkäisi mennä harkkoihin kesken kaiken. Menin siis suoraan kotiin ja ajattelin fiilistellä reissua vielä illalla. Tykkäsin retkestä, oikein kiva syksyn piristys. (:

Retkuilija vanhassa kaupungissa

Eläimiä katsomassa

Jossakin Tuurin esitteessä luki, että Kyläkaupalta Ähtärin eläinpuistolle on vain alle puolen tunnin ajomatka. En ole koskaan ennen käynyt Ähtärissä, joten päätin guuglailla, mitä eläinpuiston pääsyliput maksaisivat. Koska aikuinen pääsee ihmettelemään eläimiä kympillä (ei pahis, minusta), ajattelin ehdotella ♥:lle eläinpuistoreissua. Ehdotukseeni vastattiin myönteisesti, joten lauantaiaamuna kerättiin kamamme, palautimme avaimet ja suunnattiin Ähtäriin päin.

Tuurista Ähtäriin ei tosiaankaan ollut matka eikä mikään, ja pian olimme eläinpuiston parkkiksella. Lipunmyynnin luo piti kävellä muutama sata metriä, ja siinä reissulla ehdin jo leikkiä turistia ja ottaa kuvia puolukoista. :P

Ostettiin liput ja saimme ranteisiimme hopenväriset rannekkeet. Hetken aikaa eläinpuiston karttaa pällisteltyämme astuimme polulle, joa veisi meidät kaikkien eläimien luo. Ennen kuin ehdimme nähdä yhtäkään oikeaa eläintä, piti pysähtyä poseeraamaan karhutoteemin kanssa. :D

Eläinpuistokierros oli kolmisen kilometriä pitkä, ja sen varrella oli monien eläimien asumuksia. Visiitin ajankohta oli ehkä hieman huono, sillä monet eläimistä olivat nokosilla juuri käyntimme aikana. Jotkut koisivat näkösällä, jotkut olivat vetäytyneet piiloon koisimaan. Vaikka puistossa oli melkoisen uneliasta porukkaa, nähtiin silti monia kivoja eläimiä. Luulin, että digipokkarillani sai aika surkeita kuvia eläimistä, mutta kuvat olivatkin yllättävän hyviä. Länttään niitä nyt tähän.

 Kaikenlaisia kauriita, poroja ja muita sarvipäitä oli aika paljon. Välillä tuntui, että eläinpuiston pitäjät olivat laittaneet samanlaisia eläimiä eri aitauksiin, ja lätkäisseet aitoihin erilaiset kyltit. :D

Hirvet olivat aikamoisen komeita, vielä kun olisi nähnyt tuon aidan vieressä hengaavan uroksen jaloillaan. Olisi voinut puntit vähän tutista!

Hirvien vieressä asusti orpona löydetty Prinssi-niminen bambi (termit hallussa!), joka on ollut hoidossa Ähtärissä kesän ajan. Kun poikanen on tarpeeksi iso, se päästetään luontoon.

 

 ♥ löysi porolle oikeat sarvet, hieno homma! ^^*

 Visentit/biisonit ottivat aika rennosti.

Eikä villisioillakaan näyttänyt olevan sen suurempaa stressiä tai kiirettä.

Nämäkin kaverit vain köllivät:

Ahma

Lumileopardi

Sudet (tiiän, säälittävä kuva!)

Napakettu

Ilves

Välillä piti vähän pestä kaverin turkkia...

...ja poseerata?

Linnut olivat aika hauskoja, mutta niistä oli vähän hankala ottaa kuvia:

 Kurki

Kattohaikarat

 Se on varmasti Hedvig! (eli tunturipöllö)

 Mikäköhän pöllö tämä oli... joku keisaripöllö poseerauksesta päätellen!

 Ja jotain pikku tyyppejä

Joutsenet hengailivat majavan aitauksessa, majavaa ei näkynyt missään.

Hölmön näköinen mandariinisorsa

Alpakkaakaan ei ollut helppo kuvata, sitä ei ilmeisesti kiinnostanut olla mallina:

Karhut olivat ylivoimaisesti mielenkiintoisimpia eläimiä koko puistossa, koska ne eivät piileskelleet, eivätkä vain hengailleet paikallaan. Niistä tulikin otettua eniten kuvia.

Tämä yksi tykkäsi paistatella päivää kalliolla.

 Tämä taas oli mieluummin varjossa.

Nämä kaksi vilvoittelivat altaassa.

 Easy...

...breezy...

 

...beautiful: Cover bear!

Pennuilla oli omat touhunsa:

awws (:

Eläinpuistovisiitti oli kyllä vallan mainio. Reitti ei ollut liian pitkä tälläiselle antiurheilijalle ja sääkin suosi. Ei ollut liian kuuma tai kylmä, eikä satanut. Reitin puolessa välissä oli kahvila, josta ostimme herkutteluun jäähilejuoman. :D Kello taisi olla jotakin yli kaksi, kun jätimme Ähtärin taaksemme ja aloimme ajella takaisin kotiin. Jostakin ennen Virtoja napattiin pari liftaajatyttöä kyytiimme, ja matka menikin mukavasti, kun oli vähän isompi porukka. Ei pöllömpi kesäreissu, siis. (: