Joulutoivomus nro 12

Auto.

Hmm, kuten olen aiemmin maininnut, aloitin syksyllä autokoulun. Ja kuten en ole ainakaan suoraan maininnut, inssi oli ja meni ja meikäläinen sai itselleen ajoluvan. En kuitenkaan voinut hehkuttaa tai jännittää teoriakoetta tai inssiajoa blogin puolella, sillä allekirjoittaneen äiti seuraa tekemisiäni tätä kautta ja omaa ennennäkemättömän kyvyn stressata kaikesta niin, että saa verenpaineensa nousemaan tähtitieteellisiin lukemiin. Joten siskon viimekeväisten autokoulujuttujen viisastuttamana pidin kokeet äidiltä salassa.

Teoriakoe oli toissa viikon tiistaina, eli 23.11. Olin käynyt muutaman kerran autokoululla harjoittelemassa koetta varten, ja harjoituskokeet olivat menneet koko ajan läpi, joten en ollu tkovinkaan huolissani varsinaisesta kokeesta. Toki minua jännitti, mutta en ollut huolissani. Ja hyvinhän se teoriakoe sitten menikin. Sanallisissa kysymyksissä oli yksi väärin (että milloin lohkolämmitintä kannattaa alkaa käyttää) ja kuvallisissa kolme. Yhdestä kuvasta olin missannut oikealta tulevan kolmion, joten vastasin että minun pitää väistää kuvassa näkyvää tienkäyttäjää. Yhdessä en oikein tajunnut, missä ja mihin kuvassa oleva pyöräilijä oli menossa, ja yhden kuvan virhettä en tajunnut edes kokeen loputtua, kun sain nähdä väärin menneet kysymykset uudestaan.

Ajokoe sen sijaan varattiin toissa viikon torstaille, 25. päivälle. Keskiviikkoilta piti kuluttaa kivojen ajatusten ja tekemisten merkeissä, jotten olisi miettinyt liikaa seuraavan aamun koetosta. Kivuus sujuikin hyvin; hengailin tyttöjen kanssa, värjäytin hiukseni ja laitoin väriä Kämppiksen päähän ja menin samaisten tyttöjen kanssa kuuntelemaan Pekka Simojoen keikkaa. Kivoista hetkistä huolimatta torstaiaamuna vatsani oli täynnä perhosia. Ne kuitenkin häipyivät sen siliän tien, kun aloin ajaa. Ajelin ensin opettajan kanssa siellä sun täällä, sitten vasta varsinaisen kokeeni. Koe meni mielestäni ihan hyvin, ja onnekseni tutkinnon vastaanottaja oli samaa mieltä. Jotakin pieniä huomauttamisia hänellä oli, mutta kokonaiskuva oli kuulemma hyvä, ja ajolupa räpsähti kätöseen! Wuhuu!

Siitä noin tunnin päästä lähdinkin S:n kanssa Sodankylään. Sillä reissulla ajoin vähän matkaa. Suunnilleen 80 km valtatietä ja siitä Piippolan suureen keskustaan. Seuraava ajokertani olikin vasta siitä viikon päästä, kun kuskasin äitiä syömään ja kävin hakemassa veljen bussipysäkiltä. Sen jälkeen en olekaan ajanut. Odotankin siis joululomaa, jotta pääsen vähän lainaamaan iskän autoa ja harjoittelemaan lisää itsenäistä ajamista.

Tai sitten tarvitsen oman auton. En kyllä yhtään tiedä, millaisen auton haluaisin. En tiedä merkkiä tai mallia, enkä edes väriä! Ja kyllä minä tiedän, ettei auto edes ole millään tavalla realistinen joululahjatoive. Eihän minulla olisi edes varaa pitää autoa. Joten ehkä vaihdankin toiveeni muotoa: Että saisin ajella paljon ja oppia hyväksi kuskiksi.

kuvan koti.