Hyvää joulua ja siitä eteenpäin!

Oi ja voi. Nyt on jäänyt blogi unholaan ihan tyystin. Tai oikeastaan ei ihan tyystin, on se aina välillä takaraivossa inisee. Että pitäisikö ryhdistäytyä ja kirjoittaa, vai olisiko parempi vaan piilottaa koko höskä.

Pähkäiltyäni aika pitkään päädyin siihen, että on aika kirjoittaa tämän nettipäiväkirjan loppusanat. Minusta olisi outoa jatkaa näin pitkän ajan jälkeen, eikä oikein ole inspiraatiotakaan. Parempi vaan lopettaa ja aloittaa vaikka joku uusi, jos joskus tekeekin mieli bloggailla.

Sitä matkablogia oli mukava kirjoittaa, kun siinä oli rajattu aihe ja selkeästi alku ja loppu. Ehkäpä keksin joskus jonkun uuden aiheen, josta voisin pitää lyhyempiaikaista blogia. Vaikka sitten ensi vuoden puolella... ;)

Niille, jotka ovat ehkä kaipailleet kuulumisieni lukemista: Kaikki menee oikein hyvin! Vaihdoin syksyllä työpaikkaa, ja olen tykännyt työstäni. Vähän on ikävä edelliseen paikkaan, mutta onneksi olen vielä yhteyksissä Urjalan ihmisiin. Työ on aika isossa osassa elämääni, sen lisäksi elelen tasaista arkea ilman mitään erikoisuuksia. Kivaa siis.

  

Jouluksi aion mennä Kylmikselle, ollaan mun kotonakotona ♥:n kanssa. Tapaninpäivän jälkeen käännän nokkani kohti pohjoista. Menen pitämään riparia Jeesiöjärvelle, olen siellä vuodenvaihteen yli. Sitten en taas tiedäkään, mitä tuleman pitää!

 

Ihanaa joulua niille, jotka ovat tätä tekelettäni lueskelleet - säännöllisesti tai satunnaisesti! Toivottavasti uusi vuosi tuo tullessaan kaikkea hauskaa ja mukavaa. Moro nyt!

Siis häh!!??

Huomasin juuri, että noiden aiempien tekstien kuvat ja kirjoitukset on ihan viturallaan ja missä sattuu. Koitin säätää niitä puhelimella, mutta taisin vaan hävittää niitä enemmän. Tarttee koittaa laittaa niitä ojennukseen koneella, kunhan pääsen jossakin hetkessä kotio.

Nyt olen kotonakotona, päätin poiketa töistä. Torstaina alkoi uusi työ, tähän mennessä en ole kuin hengaillut. Kaikki muut ovat lomalla, joten minulla ei ole ketään perehdyttäjää eikä neuvojaa. Joten tänäänkin vain lueskelin vähän nuorisotyön tiedostoja koneelta ja soitin kitaraa.

Eilen oli se monikulttuurinen messu. Laulu meni ihan ok:sti, mutta se hankala biisi meni ihan penkin alle. Se oli onnistunut tosi hyvin siinä ennen messua harjoitellessa, mutta tositilanteessa päätin näköjään säveltää sen uusiksi. Tuli sellainen ihme jazz-versio. Meinasi ruveta poruttamaankin, kun pääsin sen biisin jälkeen penkkiin istumaan. Että sellaista.

Messun jälkeen oli ruokailu, ihmiset olivat tuoneet sinne eri maiden sapuskoja. Minä ja ♥ veimme karjalanpiirakoita (pakasteesta, puolivalmiita) ja munavoita. Oli kiva istuskella syömässä ja juttelemassa, mutta olin kyllä aika iloinen kotiinpääsystäkin. Päivä oli melko pitkä, kello taisi olla jotain kahdeksan, kun vihdoin päästiin kotimatkalle.

Mutta, tarkoituksena oli oikeastaan vaan tulla sanomaan noista kuvien vinksallaan olemisesta, ja se tuli jo hoidettua. Moro siis!

(Jaaha. En näköjään saa tätä julkaistua. Uusi yritys myöhemmin. Ja jos pystyt lukemaan tämän, ilmeisesti se uusi yritys on toiminut. :D)

Postaus puhelimella

Moikka vaan! Oikeastaan mulla ei ole tässä nyt kovin tähdellistä asiaa. Halusin vaan vapaapäivän ratoksi testata, kuinka tällä uudella puhelimellani pystyy postaamaan.

Sain siis tämän Samsungini (Galaxy S3) perjantaina, mitta en ole kovin paljoa ehtinyt tutustumaan uuteen leluuni. Soittamaan en vielä pysty, sillä lauantaina hankkimani sim-kortti ei ole vielä alkanut toimia. Netti sen sijaan toimii, kun käytän tätä meidän kämpän langatonta systeemiä. (:

Vaikka aiemmin olenkin vähän "pelännyt" kosketusnäytöllistä puhelinta, olen nyt aika innoissani tästä uudesta kaverista. :D Nyt vaan pitää leikkiä tämän kanssa mahdollisimman paljon, että oppii kaikki hienoudet.

Jos siellä lukijapuolella on yhtään elämää, olisi kiva kuulla ehdotuksia sovelluksista. Mitkä sovellukset ovat käteviä ja tarpeellisia, mitkä taas ovat tuikitärkeitä noin niinkuin viihteellisessä mielessä? Vinkkejä otetaan vastaan!

Kasvismättöä

Värväydyin jokin aika sitten buzzadoriksi, eli tyypiksi joka testailee uusia tuotteita ja kertoo kokemuksistaan muille ihmisille. Pääsin mukaan kampanjaan, jossa sain testattavakseni Hälsans Kök -merkkisiä kasvisruokia. Hälsans Kök -tuoteperheen tuotteet löytyvät kaupan pakastealtaasta. Ensimmäiseksi päädyin tutustumaan Hälsans Kök kasvispyöryköihin ja soija-chorizoihin.

"Kokkailin" kasvissapuskaa viime torstaina. Lainausmerkit siksi, että viimetorstainen iltaruokamme ei pahemmin kokkaustaitoja vaatinut. Päädyin vain lämmittämään kasvispyöryköitä ja soija-chorizoja uunissa ristikkoperunoiden kanssa ja mättämään niitä lautaselle salaatinlopun ja kermaviilikastikkeen kanssa. Perus makkaraperuna-meininkiä siis. :D

Täytyy myöntää, että minua vähän jännitti tarjota ruoaksi jotakin täysin lihatonta. Tuo minun kanssa-asukkini nimittäin kommentoi kasvisruokia aina tyyliin "näytänkö minä muka kasvissyöjältä?" tai "olenko minä muka muuttunut vuoheksi?" Jännitys oli kuitenkin turhaa, sillä ihmettelimme molemmat, kuinka lihapullan kaltaisia kasvispyörykät olivatkaan. Mietimme, että jos joku tarjoaisi näitä palleroita meille ilman, että tietäisimme, mitä ne ovat, menisimme varmaan lankaan ja uskoisimme niitä lihapulliksi. Toki toooosi tarkasti makusteltuna eron huomaisi, mutta tuskinpa sitä tulisi niin analyyttisesti syötyä.

Minua kyllä alkoi mietityttää, että miksi kasvispyöryköistä edes on tehty niin lihapullien kaltaisia. Mikseivät ne voisi olla ihan omaa lajiaan, rehellisesti kasvispullia eikä lihapulliksi naamioituja kasviksia. Vaikka nämä Hälsans Kök -kasvispyörykät olivat ihan hyviä, valitsisin varmaankin ne sellaiset perinteiset porkkanaiset kasvispullat, jos niitä olisi tarjolla samalla aterialla. Ei siis huonoa tuomiota näille pullille, mutta en niin kovin rakastunutkaan tuotteeseen.

Myös soija-chorizojen maistaminen jännitti minua hiukan. Olen pari kertaa maistanut eri soijanakkeja/-makkaroita, enkä todellakaan ole ryhtynyt niiden suurimmaksi faniksi. Mielestäni niissä on kovin omituinen, ehkä vähän hapan maku, joka ei istu makumieltymyksiini. Siispä pelkäsin, että näissäkin makkaroissa on se sama kummallinen maku. Olin kuitenkin toiveikas ja ajattelin, että ehkä chorizojen mausteisuus peittäisi alleen soijanakkimaun.

Toiveikkuus kannatti! Hälsans kök -soija-chorizot eivät tuoneet suuhuni sitä hapanta makuelämystä, jonka olen aikaisempien soijanakkikokeilujeni aikana kokenut. Chorizot eivät myöskään olleet lian mausteisia, vaan niissä oli juuri sopivasti potkua. Näistä kahdesta tuotteesta lempparini oli siis tämä makkaran muodossa oleva kasvismättö. (: Tuoteperheessä on kuitenkin enemmänkin eri kasvisruokia, joten seuraavaksi täytyy kokeilla jotakin muuta. Sitä odotellessa, moikka!

Blogimietiskelyoivallus

Lauantaina junassa mietiskelin tätä blogiani. En ole kauheasti saanut kirjoiteltua. Kamerattomuus (nyt tosin olen saanut kamerani jo takaisin) ja pimeys on hankaloittanut kuvien ottamista, eikä esimerkiksi asukuvien ottaminen ole edes hirveästi houkuttanut, kun parhaiten istuva vaate on ehkä pussilakana. Pelkkiä tekstipostauksia ei ole viitsinyt kirjoittaa, kun ne näyttävät niin masentavilta. Takaraivossa huutelee ajatus siitä, että pitäisi saada kirjoitettua, ja mitä kauemmin on postaamatta, sitä enemmän otan siitä paineita.

Silti en raaskisi ihan kokonaan hävittääkään blogiani, onhan se nyt kiva olla joku muistojenmerkitsemispaikka, kun en enää kirjoita päiväkirjaakaan.

Junassa muistin irc-gallerian "päiväkirjani". Sinne kirjoittelin lähes päivittäin parilla lauseella päivän tapahtumista ja tunnelmista. Mietin, että voisin kokeilla samantyyppistä kirjoittelua blogissani. Istun joka tapauksessa päivittäin koneella, joten ihan hyvin voisin kirjautua sisään blogiini ja kirjoittaa muutaman sanan. Ilman, että kirjoittamiseen tarvitsisi mitenkään erityisesti ryhtyä. Ilman, että tarvitsisi stressata kuvista tai niiden puutteesta, ilman että tarvitsisi sählätä muistikortin kanssa.

Täten aloitan operaatio Ryhdistäydy blogin kanssa...n. Koitan saada useammin rustattua jotakin. Kertoa kuulumisia, merkitä muistiin juttuja, kenties linkittää lauluja tai jotakin. Itselleni, lukijoille. Saa nähdä, miten tämän tavoitteen kanssa käy.

Ensimmäinen pikkupostaus: "Tänään ei tehnyt mieli lähteä töihin. Suussa maistuu liimalta."

Ajattelin tulla ilmoittamaan...

...että hengissä ollaan.

Ei vaan ole tullut bloggailtua, kun ei ole ollut inspistä. Tai toisaalta kai on ollut, mielessä ja kamerassa on pyörinyt postausideoita, muttei niitä ole vaan saanut ulos. Himmailen vielä jonkin aikaa ja tulen sitten takaisin kirjoittelemaan, kun siltä tuntuu. (:

Hyvää syksyä kaikille, mulla on ainakin ollut sitä. (:

Hellävarainen murahdus

Hei pliis, jättäkää lukukokemuksestanne (?) joku merkintä tänne mun blogiin, olis kiva kuulla niistä tyypeistä, jotka mun satuiluja lukee. Muuten tää jää vaan yksinpuheluks, ja sitä von harrastaa ihan muutenkin.

Jyrkästi suosittelen siis kommentointia. (:

Kysymyksiä ja vastauksia

Jip huu! Minut on haastettu. MouMou kävi huikkaamassa kommenttiboksissa, että hän oli jättänyt minulle jonkun haasteen. Käväisin sitten hänen bloginsa puolella katsomassa, mistä onkaan kyse. Ja tälläinen tehtävä sieltä löytyi: Haasteen ideana on jakaa haaste edelleen 11 bloggaajalle, mutta pienenä jippona jokaisen bloggaajan tulee keksiä uudet 11 kysymystä seuraaville vastaajille. Eli koska minut on haastettu, vastaan MouMoun keksimiin kysymyksiin ja keksin sitten omat kysymykset niille, jotka itse aion haastaa.

Minulla oli muutenkin tänään jo mieliteko kirjoitella jotakin blogiin, mutta ei oikein ollut aihetta mielessä. Tuskin kukaan jaksaa lukea tämän päivän toimistotöistäni. Sen sijaan voisin laittaa kuvitukseksi jotakin palasia siitä, mitä minulla oli tänään (ja eilen) päälläni.

Nämä jutut MouMou halusi tietää:

1. Toinen/toiset nimesi?

Jaaha. Heti sellainen kysymys, johon en niin kovin mielelläni vastaisi. En ole koskaan oikein tykännyt toisesta nimestäni, eikä se taida kenenkään muunkaan mielestä olla kaikkein viehkein nimi. Tosi usein se on esimerkiksi roolihahmon nimenä, jos roolihahmo on vaikkapa keski-ikäinen työtön tai vanha mummo. Irmeli. Mutta onneksi siitä saa väännettyä jotain ihan söpöäkin: Murmeli. ^^*

2. Korvamatobiisi, jonka soiminen päässä on vaikein lopettaa?

Hmm. Kaiketi kaikki korvamadot tuntuvat niiden päässäsoimishetkellä karseimmalta mahdolliselta. Ikävimpiä ovat varmaankin ne, joiden sanoja ei oikein tiedä, mutta silti ne vaan soivat päässä. Esim. Poika saunoo (se tittii ja tittii ja huutaa...?). 

3. Suosikkituoksusi koko maailmassa?

 Apua. En osaa valita yhtä. Nyt muutamana päivänä on ollut ilmassa kyllä uskomattoman ihana kevään tuoksu. Kesällä tykkään nuotion savusta (pienissä annoksissa). Kahvi tuoksuu myös ihanalta ja suklaa. Aika ihhistä on myös nuuskutella tuon yhden niskaa. En pysty nyt kyllä valkkaamaan.

4. Lapsuutesi toiveammatti?

Ääk. Nää nyt on tämmösiä kysymyksiä, joihin vastaan ihan ympäripyöreästi, kun ei vaan löydy tarkkaa vastausta. En muista, että mulla olisi koskaan ollut sellaista yhtä toiveammattia, niin kuin monilla on ollut esimerkiksi eläinlääkäri. Jossakin vaiheessa halusin kondiittoriksi, niin vastaan nyt vaikka sen.

5. Noloin julkkisihastuksesi?

 Ei mulla ole mitään noloja. :D Onkohan Alan Rickman vähän nolo...? Kun eihän se nyt ole mikään maailman hotein, eikä mikään nuorikaan... Mutta jotenkin tykkään vaan sen äänestä ja... eh, Kalkaroudesta? Joo, ehdottomasti tää on noloin! :D

6. Jos blogistasi tehtäisiin pilkka- tai parodiablogi, mikä sen nimi olisi?

 Hmm... Wannabe-lifestyle-bloggarin monologeja?

7. Elämä ilman suklaata vai elämä ilman jäätelöä?

Helppo: ilman jäätelöä.

8. Piirroshahmo, jota muistutat eniten?

 Oi, kiva kysymys! Viime viikolla tein Rouva Kipon persoonallisuustestin (se on extrana Kaunotar ja Hirviö -dvd:llä) ja sain tulokseksi Rouva Kippo. Mutta se nyt tietty koski vaan kyseisen leffan hahmoja. Eikä edes kaikkia, vaan tytöillä oli mahdollisuus saada Kippo, Belle tai se pölyhuisku. Mutta... ehkä joku Niiskuneidin, Ihaan ja jonkun-hauskan-muttei-hulvattoman yhdistelmä. Hei Pärsky voisi olla hyvä! Kertokaa te muut? (:

9. Maailman paras biisi?

Eeeeihän tälläseen voi vastata. En ole varmaan vielä kuullut sitä. (:

10. Kuumin suomalainen vastakkaisen sukupuolen edustaja?

 Antti Reini. (kääk mitä se mahtaa kertoa musta, että jouduin miettimään melkein kymmenen minuuttia, että tää tuli mieleen? :o )

11. Hokemasi?

Ei mulla kai oikein oo (sellastakaan). Joskus saattaa jäädä Disney-repliikki-moodi päälle, mutta eipä niitäkään oikein hokemaksi voi laskea. Sana, jota käytän ehkä vähän liikaa, on "ihhis".

Ja sitten niitä kysymyksiä, joita haluan kysyä muilta:

1. Milloin olet viimeksi ollut lavatansseissa?
2. Mikä on lempparisi Disneyn leffoista?
3. Millainen kirja olisit?
4. Jos saisit vieraan ulkomailta, mihin veisit hänet asuinpaikkakunnallasi? (ei tarvitse koko turistikierroksen nähtävyyksiä mainita, yksikin riittää.)
5. Mitä ruokaa osaat tehdä parhaiten?
6. Koska olet viimeksi puhaltanut saippuakuplia?
7. Entä milloin viimeksi kiipesit puuhun?
8. Ensimmäinen laulu, joka tulee mieleesi ala-asteen musiikkitunneilta?
9. Kuka oli lempi-Spaissarisi?
10. Kumpi kuuluu sinun sanavarastoosi, vihta vai vasta? (vai joku muu?)
11. Rukoiletko mieluummin yksin vai yhdessä?

 Tällä kertaa löysin seitsemän haastettavaa, eli äsken keksimiini kysymyksiin toivoisin vastauksia ialta, Sannilta, mollilta, Hanskilta, Empulta, Tarulta ja iworylta.

EDIT: SIIS KATTOKAA NYT: kakkoskappaleen lopusta...

Ihhis blogi -palkinto

Moi! Viime kesän kesäteologi sanoi tässä joku päivä blogissaan, että minun blogini olisi lovely. Eli ihhis, jos joku ei osaa englantia. Eli sain blogipalkinnon, johon kuului myös haaste.

1. Ensinnäkin haasteeseen kuuluu kertoa (linkin kera), keneltä tunnustuksen sai. Vastaus: Shoppailija-Emppu.

2. Sitten pitää kertoa itsestään seitsemän faktaa. Ääägh, mitenköhän keksin jotain mielenkiintoista.

3. Viimeiseksi pitäisi vielä haastaa lisäihmisiä. Taisi olla, että viisitoista, mutta aion kyllä olla tylsä, enkä haasta ketään, koska ihan kuin olisin yllyttänyt ihmisiä tämmöiseen jo aiemminkin...

Mutta koitan sentään laittaa niitä faktoja. Ja kuvituksena tulee tässä männäpäivinä otetut naamakuvat, koska tietty haluan esitellä näitä lettihiuksiani täällä mahdollisimman paljon. :P

1. En ole koskaan syönyt tillilihaa. Olen päätellyt, että se on ollut jotakin inhokkikouluruokaa, mutta meidän koulussa ei koskaan ollut sitä. Meillä oli kivoja keittäjiä, jotka tekivät hyvää ruokaa. (:

2. Olen ollut eläintarhassa vain Budapestissä. Jääkarhu oli mahtavan iso ja virtahevot jänniä. Tekisi kyllä mieli käydä Korkeasaaressakin, ehkä ensi kesänä?

3. Isovarpaani kynsi irrotettiin kokonaan viime syksynä. Nyt se on kasvanut melkein kokonaiseksi taas.

4. Toissapäivänä oli eka kerta, kun puhuin jonkun kanssa Skypessä. Harmi vaan, että en tiennyt, miten tämän koneen kamera laitetaan päälle, joten en pystynytkään näyttämään Kämppikselle meidän asuntoa.

5. En osaa napsuttaa sormiani. (hmm tämän olen tainnut kertoa aiemminkin?)

tää on musta kivempi näin päin

6. Olen allerginen kuuselle, koivulle, pölypunkeille ja koiralle. Koivuallergiasta tuli myös ristikkäisallergiat tuoreisiin mansikoihin, herneisiin ja omenaan. Sekä raakaan perunaan. Ristikkäisallergiat ovat onneksi aika lailla hävinneet.

7. Letityksiä ennen viimeisin kampaajakäyntini oli vuoden 2010 elokuussa. Silloin hiukseni leikattiin aika lyhyiksi, ja sen jälkeen olen vain antanut niiden kasvaa. Otsatukkaa pätkin silloin tällöin itse, mutta ehkä lettien purkamisen jälkeen olisi korkea aika käydä vähän parturissa.

Kiva kiitti hei!

Ystävänpäivää lautasella

Tein maanantaina ystävänpäivää varten Baileys-juustokakun. Tein sen Kaurislapsen blogista löytyneellä reseptillä, ilman mitään omia kikkailuja. Rasvaa piti vähän lisätä, koska keksimurujuttu tuntui olevan liian kuivaa. Liköörinä oli tällä kertaa Baileys hasselpähkinää, ja hyytymisen jälkeen pinnalle heitettiin enkelisuklaan paloja. Kakun pinnalla näkyvä rinkula on peräisin lautasen pohjasta, kun lautanen oli vuoan kantena jääkaapissa. Ei vaikuta makuun, vaan kakku on hyvää. Itse silti tykkäsin enempi uunitetusta juustokakusta, eikä tämä hyydytetty versio näytä katoavan ♥:nkaan massuun niin nopealla tahdilla kuin se paistettu. No, tulipahan kokeiltua.

Muuta ystävänpäivämurkinaa oli perunamuusi ja nakkikastike. Olen ihan super ylpeä, että olen nyt jo kaksi kertaa tehnyt muusia, ja se on ollut molemmilla kerroilla tosi hyvää. Ei ole siis aiemmin tullut harrastettua muusin tekemistä. Saati sitten ruskean kastikkeen väsäämistä. Aiemmin ruskeat kastikkeeni ovat olleet kuvottavia harmaita limoja, enkä ole kovin montaa kertaa yrittänytkään. Syksyllä tai kesällä tein kotona kastiketta äidin avustuksella, ja nyt uskalsin kokeilla yksinkin. Juju on varmaan ollut vaan siinä, että en ole malttanut RUSKISTAA jauhoja kunnolla. Mutta nyt osaan, jee.

Tämä taitaa olla aika lailla viimeisiä postauksia vähään aikaan. Nigerian matka lähestyy, ja varmaankin sen aikana postaan lähinnä tuohon toiseen blogiin. Jos siellä sitten malttaa kirjoitella, ja pääsee tietsikan ääreen. Yritän ainakin.

Nyt täytyy lähteä etsimään jotakin aamupalaa (!!!), että moikka!

Pikainen moro!

Tulin vaan huikkaamaan, että tällä hetkellä käytössä on toooodellaaaaaa hiiiiidaaaaas internetti, että postauksia ei varmaankaan ole kovin usein tulossa. Otettiin vaan netti puhelimeen, josta bluutuuthutetaan se tietsikalle, kun tarvitaan sitä vaan tämä kuukausi. Toivottavasti kuitenkin muutama postaus onnistuu ennen reissuun lähtöä hui.

Eli nyt mää oon tamperelainen. Raijattiin tavarat lauantaina uuteen kämppään ja viikonloppu järjesteltiin. Aika lailla kaikki on löytänyt oman paikkansa, vaikka tietty osa tavaroistani on edelleen kotonakotona. Maanantaina käytiin Ikeassa, ja kappas vaan ostettiin kaikkea muuta, mitä piti. Sellaista kylppäriin laitettavaa korikärryhyllysysteemiä ei löytynyt, ja valaisimien ostokin jäi. Löydettiin silti dc/dvd-torni, keittiöjakkara ja kenkäkaappi. Minä kokosin kaksi jälkimmäistä, etenkin kenkäkaapin kasaan saamisesta olen ylpeä!

Tykkään uudesta kämpästä. Ja tykkään mun avomiehestä. :o ^^*

(täältä)

Pikku merkintä

Moi. Tekee mieli kirjoitella blogiin, mutta viime päivinä ei ole oikein tapahtunut mitään, mistä saisi jonkun hyvän postauksen. Tuskin kukaan on kiinnostunut sairaskertomuksistani. Minä en ainakaan. Päätin sitten kaapia kokoon joitakin ranskalaisia viivoja siitä, mitä on tullut tehtyä.

-Olen vähän kutonut. Viime vuonna räpelletyt tyhmän näköiset villasukkatekeleet saivat purkutuomion, ja puikoilta syntyi tavalliset raitasukat. Tyhmän näköiset olivat siis epätavalliset, sillä ne neulottiin varpaasta aloittaen. Silmukoiden lisäily ei silloin oikein onnistunut, ja sukat saivat hieman outoa muodokkuutta kantapään yläpuolelle. Uusista sukista ei ole nyt kuvaa saatavilla, koska ♥ omi ne itselleen. Tyttöväreistä huolimatta. :P

-♥ oli viime viikonloppuna Kolarissa. Maanantaina hän tuli meille, mukanaan tämä pikku söpöliini! Sain tuliaisiksi tosi kivulin pikku pöllöpehmon, joka huhuilee, kun sen massusta painaa. Tykkään!

-Olen katsellut elokuvia. Syyslomalla olevan veljen kanssa ollaan töllätty ainakin Rokkikukko, Crybaby ja Tulkki. ♥:n kanssa Nousukausi.

-Olen pelannut Simssiä. Ääää Sims 2:een jää ihan koukkuun, ja sen parissa kuluisi tovi jos toinenkin.

-Olen miettinyt ensi viikon viikonlopun kohtaloa. Silloin olisi Pieksämäellä luokkalaisten jälleennäkemistä mökkeilyn merkeissä, mutta tällä hetkellä tuntuu siltä, että se pitää jättää väliin. Viime aikoina on palanut rahaa lääkärikäynteihin ja lääkkeisiin, joten junaliput, mökin vuokra tai nyyttikesteily ei ehkä ihan sovi budjettiin. Sitä paitsi ei sinne kannata puolikuntoisena lähteä, jos joskus haluaa parantuakin. Harmittavaa, mutta joskus täytyy olla harmittavia juttuja.

-Nyt kutsuu peti ja peitonalunen. Päässä tuntuu suhisevan ja pyörivän sen verran, että lepo olisi poikaa. :D Eipä tästä kummoinenkaan postaus tullut, mutta sentään jotain, jolla helpottaa bloginkirjoitusmielitekoa.

Moikka nyt!

PS:

Salaisuus julki! Ensi vuoden alussa aion matkustaa. Pistin pystyyn toisen blogin, jonne olisi tarkoitus kirjoitella juttuja matkan valmisteluista ja sitten itse matkasta, kun sen aika on.

En tiedä, millainen päivitystahti tällä uudella blogilla sitten mahtaa olla, mutta nyt siellä on ainakin yksi teksti. Käykääpä vaikka vilkaisemassa. (:

Sinne pääsee tästä.

Pokaali!

Huomasin hetki sitten, että MouMou oli heittänyt minua blogihaasteella. Aika kivaa, sillä en ole ennen saanut mitään tunnustuksia tai haasteita. Pokaalihaasteen mukana tuli tehtävä; pokaalin saajan täytyisi kertoa blogissaan kymmenen sellaista asiaa, jota ei ole ennen kertonut postauksissa.

Ajattelin, että kymmenen uuden asian kertominen olisi ihan pala nakkia, koska mielestäni en ole kertoillut kovin laajasti elämästäni täällä bloggerin puolella. Tovi piti kuitenkin pohdiskella, mitä "paljastaisin", sillä olisihan se nyt kiva, että uudet asiat olisivat edes vähän mielenkiintoisia. Jotain muuta kuin "ekan luokan luokkakuvassa minulla oli punainen paita ylläni".

No, siirrytään nyt sitten niihin kymmeneen kohtaan:

1. Ala-asteella - muistaakseni kolmannella luokalla - opettajani yritti saada minua osallistumaan laulukilpailuun. En enää muista, kuinka monelta eri koululta kilpailussa olisi ollut osallistujia, mutta joka tapauksessa ajatus kilpailusta tuntui liian pelottavalta. Opettaja otti yhteyttä jopa äitiini, että tämän olisi pitänyt yrittää saada minua suostumaan. En suostunut.

2. Yläasteella harrastin yhden lukukauden posliininmaalausta kansalaisopistossa. Taiteilin kuppeja ja lautasia (jne) viikottain mummujen seurassa, ja se oli ihan leppoisaa. Muistan, että kun olin saanut tehtyä koulussa ruotsin valtakunnallisen kokeen, piirtelin suttupaperiini suunnitelmia seuraavaa teekuppia varten... (:

3. Viime syksynä hankkimani silmälasit eivät olekaan niin pakolliset kuin ensin luulin. Näössäni (vai silmissäni?) on niin vähän miinusta, että se saattaa korjaantua ihan hyvin itsestään. Tykkään kyllä laseistani, joten käytän niitä ainakin välillä. Ei kuitenkaan tarvitse ottaa mitään stressiä niiden käyttämisestä, sillä ajokorttilääkärinikin kysyi näöntarkastuksen jälkeen ihmeissään, että "Miksi sinä edes käytät silmälaseja!?".

4. En ole matkustellut kovinkaan paljon. Olen sentään käynyt vähän Suomen rajojen ulkopuolellakin; Lukion ekalla vierailtiin Englannissa ystävyyskoulun luona viikko, jonka aikana majoituimme perheissä. Lukion toisena keväänä taas teimme luokkaretken Eurooppaan, jolloin piipahdimme Budapestissa, Bratislavassa ja Wienissä. (Sitten ihan pari Tukholmassa pyörähdystä.)

5. Olen tosi surkea seuraamaan maailman menoa. En lue sanomalehtiä enkä katsele uutisia. Hävettää myöntää. :/

6. Minulla on ilmeisesti aika huono vastustuskyky. Etenkin viime vuonna olin tosi usein kipeänä (jossain flunssassa) ja tuntuu siltä, että olen kohta saavuttanut jonkin ihme super-platinum-VIP-tason terveyskeskuksessa asioimisessa. Nyt olen ollut vähän yli viikon flunssan kourissa, joten en ole oikein jaksanut panostaa blogeiluun.

7. Yläasteella ja vielä lukiossakin piirsin paljon. Pidin kuviksesta koulussa, ja piirsin kotona ollessani monet vihot täyteen. Taitoni ovat ikävä kyllä rapistuneet, mutta olisi kiva koittaa elvyttää niitä. Vaikka edellisen postauksen asukuva ei ollutkaan mittasuhteiltaan mitään priimakamaa, olin kyllä iloinen siitä, kuinka helposti se syntyi kynästäni. (:

8. Kun alkoi tulla ajankohtaiseksi miettiä, mitä lukion jälkeen hakeutuisi opiskelemaan, vaihtoehtojen mukana olivat teologia ja psykologia. Olin aina pitänyt psykasta, ja sen opiskeleminen tuntui mielenkiintoiselta. Papin ammatti kiehtoi myös, ja pari opettajaakin oli sitä mieltä, että minun kannattaisi hakea teologiseen. Voi olla, että yliopisto-opinnot tuntuivat liian pelottavilta, joten en loppujen lopuksi hakenut kumpaankaan.

9. Luurankokaapissa luurailee noin vuoden mittainen hellarivaihe. :D Lukiossa aloin käydä ensin helluntaiseurakunnan nuortenilloissa ja sitten muissakin tilaisuuksissa. Vaikka hellaripiireissä tuntuikin ihan kotoisalta, hengellinen kotini on silti luterilaisessa seurakunnassa.

10. Paitsi että olen viime viikolla elänyt kipeyksissä, olen (ja muu perhe myös) asustellut vähän vaatimattomammissa oloissa kuin yleensä. Olimme nimittäin jonkin aikaa ilman juoksevaa vettä, kun jokin meidän vesisysteemissämme lakkasi toimimasta. Autotonta aikaa on tullut myös vietettyä, sillä kulkuneuvomme on ollut korjaamolla nyt noin viikon päivät.

Että sellaista. Nyt pitäisi vielä vierittää pokaali seuraavien bloggaajien niskoille. Säännöissä taisi olla, että se pitäisi antaa kymmenelle tyypille. Taidonkohan edes tietää niin monta bloginpitäjää? No, tällä kertaa haastan tArun, Jennyn, Mian, Anna-Tuulian ja mollin.

Vaatekriisi

Moro!

Huomenna on agendalla ajella Turkuun ja osallistua niihin juhliin, joista oli jo yhdessä postauksessa puhetta. On ollut jonkinasteinen vaatekriisi päällänsä. Olisin halunnut ihan rauhassa suunnitella ja sovittaa mahdollisia asuja, ja ehkä kuvailla ehdotuksia tännekin. Toinen ideani oli, että voisin piirtää kuvat ehdotuksista ja skannata tänne.

Vaan eipä ole oikein ollut aikaa. Aika kului ihan varkain päin tänne loppuviikkoon, ja huomenna on sitten h-hetki. Eilen puuhastelin Helsinkiin ajelemista ja ♥:n pakkausapuna olemista, tänään muutettiin tavarat Tampereelle. Kun pääsin kotiin, olin ihan naatti, eikä mikään asukokeilujuttu tullut kysymykseenkään. Piti vielä pakatakin Turkua varten.

Onneksi olen silloin tällöin suonut ajatuksen tälle asuasialle, ja yhdistellyt vaatteita edes mielessäni. Äsken sitten testasin yhtä ideaa, joka vaikutti sillä hetkellä kutsuvimmalta. Ja ihan hyvä se olikin. Myöhemmin siitä lisää.

Seuraavaksi jonkinlainen valkovihreä kyhäelmä. Kuvien asusteet eivät liity tapaukseen.

kuvien alkuperät: rusetti, kaulakoru, mekko, sukat, kenkulit.

Tiistain lyhyet

Eilen fiksailin opparia. Ei tarvinnut paljoa muokata, ja sainkin kaiken tehtyä jo eilen, vaikka olin varannut aikaa keskiviikkoon asti. Jäljelle tosin jäi vielä jotakin teknisiä juttuja, kuten sivunumerot ja jotkut ihme leski- ja orporivit, koska en osaa laittaa niitä Open officella. Laitan sitten koululla.

Kävin veljen kanssa vähän ajelulla. Ajettiin Urjalaan, vaikka siellä ei ole mitään. Ostettiin jätskit. Ajoin ensimmäistä kertaa satasta. Tuulilasin pyyhkijä löpsähti pystyyn kesken ajon, kun oli niin kova tuuli. :o :DD

Olen ihmetellyt, mikä meidän teineissä on vikana. :D

Tänään piti mennä Ideaparkkiin, mutta peruin menon juurikin sen toisen teinin takia. -.-

Sen sijaan hoitelin asioita. Seuraavaksi lähden seurikselle palauttamaan opparia varten lainaamiani kirjoja ja askartelujuttuja, ehkä rupattelemaan vähäksi aikaa Rtn kanssa. Postilaatikollakin pitää käydä, askartelin eilen kortin ja se pitää lähettää.

Löysin jonkun toisen tyypin kirjoittelun Smile Zimbabween liittyen: Tässä näin.

Jotain uutta

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Jeps. Eli laitoin nämä höpöttelyni nyt tuonne toisellekin listalle, josta niitä voi seurata. Hahah, oikeasti halusin sivulleni vain tuollaisen nätin linkin, joita muillakin on. Ei vaan, kaipa toisestakin listautumisesta voi olla hyötyä. Jos taas uusia ihmisiä eksyisi lukemaan juttujani.

Josta tuli mieleen. Minusta on tosi kivaa seurata, miten tuon kävijälaskurini numero vaihtuu aika tiuhaan tahtiin. Mutta yksi juttu minua harmittaa: Vaikka blogissani näyttäisikin käyvän ihan mukavasti tyyppejä, visiiteistä ei jää muita jälkiä kuin laskurin raksahdus.

Mitä siis yritän sanoa: Olisi tosi kivaa ja mukavaa ja ihhistä, jos jaksaisitte kommentoida sepustuksiani. Tykkäättekö niistä, mikä niissä on kivaa ja mikä tyhmää? Keitä te olette, miten olette eksyneet minun blogiini? Ihan vain tervehtikää, jos ette muuten halua kommentoida. Olisi nimittäin tosi jees.

Nyt olen Tampereen rautatieasemalla, istua nökötän junassa. Puolisen tuntia sitten olin Toijalassa, noin kahden ja puolen tunniin päästä taas Pieksämäellä. Tuntuu tosi tyhmältä mennä sinne pitkästä aikaa. Kaunokilla minua odottaa oma sotkuinen huone ja toinen huone, joka ei ole enää sotkuinen. Eikä siinä edes asu enää kukaan. Kämppis on poistunut Tupaksista, ja nyt sen huomaa ihan konkreettisesti. Tähän asti olen voinut koittaa huijata itseäni sillä, että olisin vaan joululomalla, ja sen päätyttyä näkisin Kämppiksen taas. Mutta ei. :C

Onneksi tämänkertainen Mäki-jakso on aika lyhyt, ja parin viikon päästä saan rahdata tavarani kotiinkotiin.

Listauduin.

MouMou kehotti minua liittymään Blogilistalle. En ollut edes ajatellut koko juttua, mutta kivahan se on, että nyt ehkä yhä useampi silmäpari päätyy piipahtamaan höpinöitteni vierelle. (:

Löydöksiä.

Minun blogini nimi on Omaa etsimässä. Ajattelin kaiketi blogia nimetessäni, että kirjoittelisin niistä jutuista, mitkä minun elämässäni tuntuu omalta. Siitä, ja oman paikan etsimisestä. Olen kuitenkin pysynyt kirjoitteluissani melko pinnalla enkä esimerkiksi ole kovin syvällisesti pohdiskellut oman elämäni tarkoitusta.

Itseasiassa en ole kovin syvällinen ihminen. Minusta on hassua, että verrattain usein minua on luonnehdittu mietiskeleväksi tytöksi esimerkiksi riparien lopun sydänkierroslappusissa, joissa jokaisesta tyypistä kirjoitetaan jotakin positiivista. Rauhallinen pohdiskelija. Mietiskelevä. Itse en kuitenkaan määrittelisi itseäni filosofiseksi pohdiskelijaksi, sanoisin vain olevani hiljainen ja rauhallinen. Ehkä sitten omaan jonkinlaisen omissa maailmoissaan pohtivan filosofin ilmeen tai jotain.

Omaa paikkaani tulee sentään joskus mietittyä. Että mitä työtä sitä oikeastaan haluaisi isona tehdä, mihin kaupunkiin olisi mukava asettua. Kovin paljoa tuollaisia asioita ei kuitenkaan pysty vatvomaan, muuten tulee vain ahdistus. Olisi niin paljon kaikkea kokeiltavaa; niin monta koulua, jonne haluaisi hakea, vai olisiko sittenkin parempi mennä ensin vähäksi aikaa töihin, hakeudunko seurakunnan työntekijäksi, olisiko minusta päihdetyöhön, uskaltaisinko vain matkustaa ja seikkailla, kykenisinkö yliopisto-opintoihin, sopisiko minulle jokin kurssi... Niin moni juttu vetää minua puoleensa, mutta toisaalta en haluaisi tehdä mitään. En mielelläni tekisi töitä, mutta en jaksaisi opiskellakaan. Saatika olla pelkästään jouten. Onneksi tämänhetkisiä opintoja on vielä jäljellä jonkin verran, eikä päätöksiä tarvitse tehdä nyt.

Sitä paitsi, eihän minun tulisi olla huolissani. Toki minun pitäisi luottaa siihen, että minun tieni menee juuri oikealla tavalla, niin kuin sen on tarkoitettu. Ja luotanhan minä. Se vain pääsee välillä unohtumaan. Onneksi juuri tässä hetkessä muistui taas mieleen. Matt. 6:25 - 34.

Eikä omuuden etsimisen löydöksien edes tarvitse välttämättä olla suuria ja ihmeellisiä. Onhan minulla liuta asioita, joiden tiedän olevan juuri minua varten: Tiedän, että sydämeni sykkii rumpuharrastukselle. Tiedän, että musiikin avulla osaan lähetyä ihmisiä paremmin. Tiedän, että vaikka olenkin luonteeltani sosiaalinen, minulta ottaa oman aikansa ennen kuin rentoudun uusien ihmisten seurassa. Että olen hitaasti lämpenevä. Osaan tunnistaa omat vahvuuteni ja ne jutut, joissa en ole niin hyvä. Tiedän sen, että vaikka nautinkin ihmisten seurasta, tarvitsen välillä aivan omaa rauhaa.

Kyllähän minä olen oman paikkanikin löytänyt. Tai oikeastaan omat paikkani. Minulla on hyvä olla Pieksämäellä tärkeiden ihmisten kanssa ja rakastan olla Tampereella sen tunnelmassa ja sen ihmisten parissa. Tunsin oloni mukavaksi myös Kajaanissa, ja kotiinkotiinkin on toki kiva aina välillä palata. Minulla on kuitenkin sellainen kutina, että omia paikkoja tulee eteen vielä monta. Olen myös vakaasti sitä mieltä, että ainakin jotkin niistä omista paikoista ovat tämän maan rajojen ulkopuolella. "Olen kansalainen kahden maan". Ainakin, jollen enemmänkin.

Joten, eipä tässä nyt muuta kuin että jatketaan etsimistä.

.kuva täältä.

ps. laskuri

Eilen oli kivaa, kun mun blogin laskuri näytti tuhatta kävijää. Wuhuu vähän siistiä, että en oo ainoo, joka klikkaa auki tän osotteen. Oliskin kiva tietää, ketkä näitä mun sepustuksia käy lukemassa. Vai onko noi mun blogin lukijoiksi tunnustautuneet muka niin ahkeria, että laskuri raksuttaa noin vauhdilla? Pistäkää rohkeasti jotain kommentteja. Palautetta, kuulumisia. Kitoos.