Krääsää

Tällä viikolla on oli tarkoitus pakata muuttoa varten. Eilen sain vihdoinkin ryhdyttyä toimeen, ja se olikin sitten yhtä kamalaa kuin aina ennenkin. Pakkaaminen on inhaa, ja tällä kertaa minua ahdisti jostakin syystä erityisen paljon. Kauhistutti, kun vaatteita on edelleen aivan hirvittävä määrä, enkä oikein tiedä, mitä tavaroita pakkaisin nyt mukaani. Koska uusi kämppä on sen verran lähellä, kaikkea roinaa ei tarvitse välttämättä viedä sinne kerralla. Onneksi. Selvisin kuitenkin ihan hyvin vaatteiden pakkaamisesta, ja sain jopa eroteltua pari kassillista UFFin laatikkoon vietävää tavaraa.

Alkuviikosta Posti sitä paitsi ilahdutti minua paketillisella lisä-krääsää. Olin voittanut Facebookissa Magners-siiderimerkin arvonnan, ja plakinto saapui maanantaina. Ihan kunnon kokoinen laatikko sieltä tuli, ja olikin jännää, mitä se sisältäisi.

Palkinnot olivat onneksi ihan käytännöllisiä tavaroita:

Viime aikoina olen joutunut monesti nukkumaan lisäpeiton kanssa, kun pakkanen on pyrkinyt sisälle asti. Olen yleensä käyttänyt tavallisen peiton alla fleecehuopaa, ja olikin kiva, että paketista purkautui uusi peitto. Minulla on ennestään ylioppilaslahjaksi saatu ruusupeitto ja vielä avaamaton koukerokuviopeitto, mutta eipä fleecehuopia voi koskaan olla liikaa? Ajattelin joka tapauksessa laittaa yhden peiton sitten sohvan nojalle käytettäväksi, ja tämä simppeli musta viltti sopii varmasti kivasti siihen.

Toinen hyödykäs tavara oli parin gigan muistitikku. Olinkin juuri vähän aikaa sitten pudistellut päätäni sille, että ♥:lla ei ole opinnäytetyötään missään muualla, kuin hänen koneellaan. Pitää siis kipin kapin antaa tämä tikku hänelle, jotta hän saa työnsä turvaan!

Seuraava palkintotavara oli ehkä vähän epämääräinen, mutta ihan ok-kiva. Nimittäin lasiset tuikkukipot (2 kpl) ovat kyllä simppeliydessään ihan kivan näköiset, mutta niinköhän haluan polttaa kynttilöitä joissakin siideri-kipoissa. Merkki ei ole onneksi kovin näkyvä, joten luulisin että homma hoituu ihan sillä, että jos näitä joskus käyttelen, käännän vain kuvion seinään päin. Näitä en kuitenkaan ajatellut ottaa mukaani ihan tässä kiirellisimpien tavaroiden muuttamiskerralla. :D

Oli paketissa sitten jotakin vähän oudompaakin. Koko palkinto oli kerätty tämän pytyn sisään, ja koko komeus kääritty kuplamuoviin. Olikin aika pohdinnat, kun yritin arvata avaamisvaiheessa, mikä paketista oikein kuoriutuukaan. Yksi arvaus oli cd-soitin, mutta se olikin tämmöinen pytty. Veikkaisin, että tämän on tarkoitus olla jonkinmoinen siidericooleri, mutta en ole ihan varma. Kovin hyödylliseltä tämä ei ainakaan vaikuttanut. Jollei sitä sitten pidä vaikka sipsikulhona.

Tai Star wars -kypäränä.

Ehkä kivoin palkinto oli liitetty klemmarilla saatekirjeeseen. Paketissa oli nimittäin myös kaksi elokuvalippua. En useinkaan raaski käydä leffassa, koska se on niin kallista, joten oli oikein mukava saada lahjaksi edes yksi elokuvakäynti. Tai kaksi, jos käyn yksin. ;)

Tänään olin (tällä erää) viimeistä päivää kerhotätinä, ja loppupäivän voisi kuluttaa vaikka pakkaamisen miettimisellä. Ajattelin, että voisin keräillä vielä joitakin tavaroita muottokuorman täytteeksi, ja huomenna kummisetä tuleekin auttamaan minua logistisessa puolessa. ♥ oli käynyt tänään hakemassa avaimet, hihii!

Mööpeleitä metsästän

...tahdon saada sopivat-kivat-ei-liian-kalliit-siistit. Huh. Eli käynnissä yrittää olla Operaatio Huonekalujen Hankkiminen. Minulla tai ♥:lla ei kummallakaan ole oikein mitään mööpeleitä, jollei sitten haluta nukkua omassakin kämpässä minun 80 senttiä leveässä sängyssäni. Sanoisin että kiitos ei.

Eilen koluttiin huonekalukauppoja ja kirpputoreja miltei koko päivä (oltiin liikkeellä kymmenestä neljään), eikä saaliiksi jäänyt muuta kuin armoton väsy. Nukuttiin molemmat kolmen tunnin päikkärit, kun tultiin kämpille. Askossa ja Iskussa hinnat eivät tehneet muuta kuin pyörryttäneet, kirpputoreilla oli aika laiha tarjonta. Tai sitten kaikki tarjolla olevat yksilöt saivat aikaan kuvotusta. Luultavasti loppujen lopuksi käännymme Jyskin puoleen, ennen kuin alet loppuvat. Mutta mitä meidän tuleva kämppämme sitten tarvitsisi?

Ensinnäkin siis se sänky. Minulla on ihan hyvässä kunnossa oleva puinen sänky ja joustinpatja, mutta kieltämättä se on himppusen verran liian ahdas. Toki läheisyys lämmittää ja sitä rataa, mutta yleensä parin yön siinä nukkumisen jälkeen molemmilla on paikat aika pahasti kipeinä. Eli jotakin hieman tilavampaa, kiitos. ♥:lla on tällä hetkellä kämpillään vain patja, joka kieltämättä on nähnyt paremmat päivänsä. Eli jotakin hieman miellyttävämpää, kiitos.







Tärkeysjärjestyksessä ehkä toisena ovat ruokapöydän tuolit. Tulevan asumuksemme sydämenä toimii kiva baarikeittiö, jonka luukulla sitten mussutamme makkaraperunoitamme ja kaurapuurojamme. Ei olisi kiva vaan nojailla notkua tiskillä kuin mikäkin, vaan ehkä mukavampaa olisi istua tuoleilla. Hakusessa on siis pari kappaletta baarituoleja, mieluiten ehkä selkänojallisia. Ja sellaisia, etteivät ne hajoa heti, kun isken takamukseni niille. (:





Ei-niin-kiireellinen-mutta-aika-perus-tarpeellinen hankinta olisi sitten sohva. Ja ne kapistukset eivät tunnetusti ole ihan halpoja. Toisaalta olisi tietenkin hyvä satsata ihan kunnon sohvaan, joka sitten kestää mooonta vuotta, mutta toisaalta tällä hetkellä olisi kiva löytää joku vähän huokeampi ratkaisu. Ja olisi kiva, että sohvan saisi myös sängyksi mahdollisia vieraita varten. Vuodesohva siis. Koska tässä lähiaikoina on rahanmenoa esim. Nigerian matkan muodossa, päätettiin jättää uusi sohva ostamatta ja koittaa saada ♥:n vähän ränskä sohva vähän siistimmäksi. Iskällä on Ostos tv:stä tuttu höyrymoppijuttu, jolla ajateltiin vähän putsailla.






Siinä siis ne tärkeimmät. Sitten jossain vaiheessa olisi hyvä hankkia joku toimistonurkkaussysteemi, vaikka läppäriä tuleekin kanniskeltua paikasta toiseen sen mukaan, missä tekee mieli datailla. Olisi se silti kiva, että kämpässä olisi edes näennäisesti joku paikka, jonne tietokone ja vaikka laskut kuuluisivat. Ja joka kämpässä tarvitaan joka tapauksessa nitojaa, rei'ittäjää sun muita toimistotilpehöörejä, niin tykkäisin laittaa sellaiset tavarat pöydän vetolaatikkoon.





Kiireellisyysjärjestyksen häntäpäässä (esimerkiksi dvd-hyllyn jälkeen) tulee sohvapöytä, jonka toivoisin olevan sellainen arkku. Mielellään joku vanhan ja ehkä merirosvomaisen näköinen, jossa olisi nauloja ja kahvoja. Ei liian teollisen näköinen, vaan ihan unelma olisi joku sopivasti kulunut arkku, joka toimittaisi sohvapöydän JA säilytyspaikan virkaa. Ja jos sohvapöytä on jotakin muuta kuin arkku, en yhtään tykkäisi mistään lasipöydästä. Yh.





Vähän stressaavaa ja harmittavaa, ettei meillä oikein ole valmiina huonekaluja. Onneksi sentään on aika lailla kaikki pikkutavarat, esimerkiksi keittiön tarvikkeet ja lakanat sun muut. Olisi vielä pitempi penni alkaa hankkia KAIKKEA ihan alusta asti. Vaikka enemmän tykkäisin siitä, että meillä olisi huonekalut valmiina, ja nyt pitäisi hankkia kaikkea pientä. No, aina ei voi voittaa.

Tällä kertaa kaivelin kuvat We Heart It:n syövereistä.

Vielä pieni muistutus (itselle):

Mennyttä viikkoa

Moro. Olin viime perjantaista eiliseen asti Tampereella ♥:n tykönä, ja ajattelin että voisin vähän kertoa, mitä milloinkin tapahtui.

Perjantaina kävin vähän asioilla Toijalassa, ennen kuin hyppäsin junaan. Apteekin ja postin lisäksi poikkesin R-kioskille, sillä minulla oli mukanani vähän koodeja. Jotakin Facebookista saatuja koodeja, joilla sain lunastettua ilmaisia juttuja. :D Ensimmäisellä koodilla sain pikku pussukan M&M-karkkeja, ja toisella sain valita itselleni söpöisen villipehmon. Valkkasin omakseni tiikeripehmon, sillä se oli kaikkein söpöin.

Perjantaina oltiin vaan, taidettiin katsoa telkkaria. Ruokana oli fish and chipsiä afrikkalaisittain, sillä ranskisten kanssa uuniin heitettiin jotain kokonaisia Afrikka-kaloja. Niitä samoja, joita silloin kesällä syötiin pariinkin otteeseen. Lauantainakin olla möllötettiin, mutta illalla liikahdettiin vähän kävelylle. Rämmittiin jonkin aikaa pitkin loskaisia katuja, ja vähän illemmalla eksyttiin New Yorkiin. Cityshopparissa oli vielä tarjouksia jäljellä, niin pitihän niitä käyttää, ennen kuin vuosi loppuu. Syötiin hyvää salaattia ja jälkkäriksi mussutettiin vielä ihanampaa juustokakkua. <3

Sunnuntaisen Citymarket-shoppailun tuloksena oli, että syötiin (hmm eikö me muka tehty mitään tähdellistä, että pitää kirjoittaa vaan ruuasta? :P) perunamuusia ja riistakäristystä. Myös sunnuntaina herkuteltiin juustokakulla, vaikka pakastekakku ei ollut läheskään yhtä hyvää kuin New Yorkin.

Sunnuntai-iltana tapahtui sentään jotakin muutakin kuin syömistä. ♥ ei saanut illalla unta, joten hän päätti mennä tekemään seuraavan aamun työnsä jo illalla. Minuakaan ei nukuttanut, joten lähdin mukaan, että näkisin ♥:n työpaikan. Hoidettiin hommat yhdessä ja töiden jälkeen piipahdettiin Passioniin yökaakaolle. Kivulia. (:

Maanantaina yritin asioida postissa. Tarvitsen viisumihakemukseni mukaan palautuskuoren, jonka postimaksu on jo maksettu. Ja koska hakemus lähetetään Ruotsiin (ja näin ollen palautuskuori saapuisi Ruotsista), tavalliset postimerkit eivät käy. Sen sijaan minun olisi pitänyt saada jotakin kuponkeja (joiden nimeä en nyt muista), millä lähetystön tyypit voivat lähettää minulle postia. Kiva vaan, että postin täti ei osannut myydä minulle sellaisia. :c Täytyy yrittää uudestaan huomenna tai lauantaina.

Maanantain shoppailuihin kuului myös Verkkokaupassa käyminen. ♥ oli tilannut pleikkariin Move-aloituspakkauksen, ja käytiin hakemassa se. Samalla ostettiin myös peli, jota sillä Movella sitten voisi pelata. Mukaan tarttui TV Super stars, jonka parissa maanantai-ilta sitten sujuikin oikein rattoisasti. (:

Tiistai-iltana käytiin hakemassa Kiitolinjalta joku paketti, kun ♥ oli shoppaillut kenkiä ameriikoista. Keskiviikkona minä tulin takaisin kotio, mutta kauaa en ehtinyt kotinurkissa homehtua. Vaihdoin vain vaatteet ja hilpaisin seurakuntatalolle.

Seuriksella oli vankilan työntekijöiden joulujuhla, ja diakoni oli kysynyt minua tuuraamaan yhtä draamakerholaista ja laulamaan. Näyteltiin joidenkin teinien (olivat ehkä kuudesluokkalaisia) kanssa näytelmää, ja lauloin yksin Marian pojan. En ollutkaan pitkään aikaan laulanut missään, joten oli aika kivaa.

Joulujuhlassa kävi myös pukki! Oli melkein ihan jännittävää, kun koko porukka lauloi sitä Joulupukki-laulua, ja käytävältä saliin köpötteli vanha ukki! Hihii! Oli kyllä kovin kiva joulujuhlahetki, ja tykkäsin myös tosi pienten ihmisten (=lapsien) joulukuvaelmasta, jossa enkeli ja paimen ryhtyivät pussailemaan kesken kaiken! Mahtoi olla joku rauhan suudelma. ;)

Lopuksi oli vielä arpajaiset. Kaikki paikalla olijat saivat laittaa nimensä arpalippuun ja sitten nosteltiin nimiä kiposta. Voittaja sai sitten valita palkintonsa erinäisten tavaroiden joukosta. Minä valitsin söpöisen (kuvasta poiketen sinisen) possutaskulampun, jota olin pari viikkoa sitten jopa ihastellut kaupassa.

Tämä päivä on mennyt lähinnä stressatessa. Viisumin hakeminen ärsyttää, kotona ei kestä olla. Äääääääääärh että hyvää joulua vaan.


kuvat: pehmot, kakku, starat, possu.

Ero

Jee! Vihdoinkin pääsin eroon stressiä aiheuttavasta koulutehtävästä. Tunnetaan myös nimellä opinnäytetyö.

Aamulla heräsin J:n ja Jrn:n lattialta (patjan päältä sentään), tällä kertaa hyvin nukutun yön jälkeen. Vetäisin vaatteet ylleni ja aamupalaa naamaani ja lähdin koululle. Joskus puoli yhdeksän maissa tulin koulun atk-luokkaan ja ryhdyin fiksailemaan viimeisiä asetuksia. Eilen illalla sain tehtyä kaiken muun paitsi sivunumeroiden laittamisen. Ne (numerot siis) olivat nimittäin päättäneet alkaa hankaliksi, enkä osannut laittaa niitä omin avuin. Sivunumerot olivat ihan sekaisin, suunnilleen näin: 6, 6, 8, 9 - 64, pari tyhjää, 6 - 15. Opellakin meni vähän aikaa, että hän sai autettua. Aloin melkein panikoida, kun pelkäsin että sivunumeroiden säätämisessä menee niin kauan aikaa, etten ehdi tehdä loppuja juttuja tai tulostaa työtäni. Mutta onneksi ope sai sitten autettua. (:

Kun sivunumerot olivat kohdillaan ja sisällysluettelo vielä laitettu ajan tasalle, oli aika muuttaa koko höskä pdf-muotoon. Opettaja oli antanut ohjeistuksen, ja sainkin muistiinpanojeni avulla hoidettua muuttamisen ihan nopsasti. Sitten pdf-muodossa oleva oppari piti tallentaa Theseus-tietokantaan, että esimerkiksi työelämän tyypit voivat mennä lueskelemaan sitä netistä. Tai ihan kuka vaan, tietenkin.

Theseukseen tallennuksen jälkeen kello oli ehkä jotain yksitoista. Kaksi tuntia aikaa dead lineen. Tänään oli siis nidottavaksi jättämisen dead line, mutta ajattelin jättää myös arvioitavaksi tarkoitetut kappaleet samaan aikaan, ettei tarvitse maanantaina tulla erikseen tulostelemaan. Urakkana oli 4 x 82 sivua kopioitavaa. Menin kirjastolle jonottamaan, kopiokoneella oli minua ennen yhden opparin tulostus.

Joskus vähän yli puoli kaksitoista oli minun vuoro alkaa syytää paperia ulos kopiokoneesta. Muutaman kerran kävi niin, että paperi loppui kesken, ja yksi kappale minun piti tulostaa monessa lyhyessä osassa. Sitten paperipinot kirjekuoriin ja kiikutus opintotoimistoon. Jätin opparini oman kellon mukaan vartin yli kaksitoista, koulun kellon mukaan viisi yli.

Opparin jätön jälkeen kekkasin käydä katsomassa, olisiko opiskelijoiden lokeroissa mitään minulle kuuluvaa. Lokeroihin siis palautetaan tehtäviä ja tenttejä, ja jokaisen omalla vastuulla on itse käydä katsomassa, olisiko postia. Löysin O - R -lokerosta omalla nimelläni kirjekuoren, jossa oli kolme eri tehtävää. Dialogitentin korvaava kotitentti, ammatti-identiteettipohdintajuttu ja lastensuojeluharjoittelun raportti. Kaikki viime keväältä. Ups. :D

(okei, ei ne tehtävät ihan näin vanhoja olleet)

Seuraavaksi ajattelin mennä hiukan shoppailemaan. Juu, Pieksämäelle shoppailemaan. Pitää löytää ♥:lle synttärilahja, ja uskon kyllä että löydän etsimäni ihan täältäkin. Jotain murkinaakin pitää saada, en ehtinyt syödä kouluruokaa. Illalla on ehkä tiedossa pitsan tai kebabin tilaaminen, oikein nostalgista Oliivin ruokaa. Huomenna vielä kypsyyskoe, ja sitten on koko homma ohi.

EDIT: Ennen kuin lähdin koululta, kohtasin yhden opiskelijayhdistylsen tyypin aulassa. Hän kysyi, että haluaisinko hakea opparini. Se oli siis jo nidottu. 5 minuuttia dead linen jälkeen! :o Olivatpa tehokkaita. Toisaalta ihan kiva saada oma kansitettu tuotoksensa heti itselle, mutta toisaalta oli vähän tyhmää. Juuri kun olin iloinnut, että pääsin nivaskasta EROON. :DD

kuvat täältä, täältä, täältä ja täältä.

Ihanaa kesää

Viime päivinä on tapahtunut kesäasioita. Lauantaina söin S:n kanssa jäätelöä (meinasi inasen tihkuttaa vettä) ja saunoin hyvän tovin. Sunnuntaina kävin aamulla kirkossa, siellä oli maailman kaunisäänisin kanttori.

Maanantaina tehtiin S:n ja T:n kanssa retki. Pääsin Lappiin ja ulkomaille samana päivänä, kun käytiin Torniossa ja Haaparannalla shoppailemassa. Ainakin Ikeassa, urheilukaupassa ja huikean isossa karkkikaupassa. Kamera oli mukana, mutta luurasi koko ajan vain laukussa. Oli liian kivaa, ei ehtinyt ottaa kuvia.

Eilenkin kamera oli messissä, mutta kuvia eei oikein tullut otettua. Ihanakesäpäivä alkoi S:n kanssa aurinkoiselta torilta. Ostettiin kauppahallista ja kaupasta piknik-eväitä ja odoteltiin, että T pääsee koulusta (juu, niitä tutorina toimimisen ihanuuksia). Yhdessä sitten suunnattiin meren rannalle.

Mussutettiin juustoja (chilistä vuohenjuustoa ja jotakin valkohome-) ja suolakeksejä, kirsikoita ja mansikoita sekä sipsejä ja karkkeja. Lojuttiin nurmikolla ja ihmeteltiin, minne aurinko meni. Jossain vaiheessa se suvaitsi tulla takaisin näkyviin ja menimmee uimaan. Tai lähinnä kahlaamaan, sillä vesi oli kovin matalaa. Mutta nam miten ihanaa. Lämmintä mutta viileää. Ensimmäinen kertani meressä.^^*

Illalla, kun oli suihkuteltu ja kaivattu aftersun-juttua, menimme vielä kaupungille. Tarkoitus oli mennä terassille, mutta koska alkoikin sataa, kohtalomme oli seisoskella sadetta pitämässä aittaravintolassa. Vähän myöhemmin sade onneksi lakkasi ja pääsimme hörppäämään jäälattea kahvilan ulkopuolella olevien pöytien ääressä istuen. o_O

Ihan illalla ukkosti. ♥ Katselin ikkunasta, kun vesi piiskasi maata ja kun taivas välähteli vaarallisen kauniisti.

Ihanaa kesää siis. Vaikka olenkin nauttinut kovasti menneiden päivien tapahtumista, mukaan on mahtunut myös itkua ja ahdistusta. Omaa ja muiden. Huomenna alkaa ripari, mutta minusta ei tunnu yhtään siltä, että haluaisin lähteä sinne. :c

Eikä auta yhtään, että huomenna alkavan riparin jälkeen on vielä yksi. Olen tehnyt vasta puolet kesän töistä, vaikka tuntuu että kesä on kestänyt ikuisuuden. Vaikka onkin ollut helteisiä päiviä, minusta on tuntunut että syksy on aivan kohta. Se pelottaa ja mietityttää. Pieni mieleni ei ymmärrä, miten enää voi ehtiä olla vielä kaksi riparia, koska kohtahan kesä on ohi.

Tarvitsen rukouksia.

ahdistus, synkistys

Kun aamusella seisoskelin bussipysäkillä uusi takki päällä ja siristelin silmiäni aurinkolasien jäätyä kämpille, ajattelin että tänään rustailen blogiini lempeä tihkuvan kuvauksen viikonlopustani (ja tuo lempi siis lähinnä vain Tamperetta kohtaan, mitään muuta rakkausjuttua ei valitettavasti ole kerrottavana).

'
'
'
'
Harkkapäivä muutti mietteitä. Suunnilleen toimettomana istuminen sai aikaan suunnattoman ahdistuksen: En kestä olla harkassa, kun vaan istun siellä, eikä minulle ole siellä oikein mitään tekemistä. Sen istuma-ajan voisin käyttää hyödyllisesti, voisin tehdä koulutehtäviä.

@#&*//¤#"§§¤$

Siinä toimistossa istuskellessa (jokin lastensuojelulakiin liittyvä kirja minulla oli auki, luin sitä tänään) tuntui siltä, että olisin vain halunnut HUUTAA SUORAA HUUTOA.

!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Myöhemmin itketti.

.kun tulin kämpille, painuin petiin. olin vaan, en nukkunut.

v
v
v
v
v

Harkka-ahdistuksen lisäksi nyt on päällä koulutehtävästressilamaannus. Toimeen tarttumista odottavat koulutehtävät jyskyttävät takaraivossa niin kovasti, että jyskytys halvaannuttaa. Oksettaa. Toimintakyky lamaantuu liian suuresta stressistä niin, että ei yksinkertaisesti PYSTY aloittamaan mitään.

Muistan, että lukion psykassa on ainakin puhuttu 'noidankehistä'.

Kesätöiden hakemisesta ja sen onnistumisesta

Olen siis hakenut kesätöitä. Ennen harjoitteluun lähtemistä postitin kuusi työhakemusta eri seurakuntiin ja yhteen järjestöön. Nyt tulee jonkinmoinen selvitys siitä, miten hakeminen sujui. Selvitystä selkiinnyttämään piirsin kaavion:


Toissa viikolla sain puhelun seurakunnasta T. Puhelu oli iloinen yllätys bussipysäkillä seisomisesta aiheutuneen ärsytyksen keskellä, sillä seurakunta T kutsui minut työhaastatteluun, joka olisi seuraavan viikon perjantaina (tällä hetkellä siis viime perjantaina). Ilahduin haastattelukutsusta, sillä seurakunta T oli se paikka, johon halusin eniten töihin. Olen ollut siellä harjoittelussa monesti ja kotini sekä ystäväni on lähellä.

Eräänä päivänä sain puhelun seurakunnasta O. Myös tämä puhelu oli mieluisa, sillä linjan toisessa päässä sanottiin hakemukseni erottuneen joukosta edukseen ja että seurakunta O haluaisi minut töihin ensi kesäksi. Kerroin, että minulla on seuraavan viikon perjantaina työhaastattelu, ja kysyin, kuinka pian minun pitää tietää, otanko O-paikan vastaan vai en. He halusivat tietää mahdollisimman pian, onhan se luonnollista. En hylännyt tai ottanut työpaikkaa vastaan, vaan lupasin ilmoittaa heti, kun saan tietää, miten haastattelu menisi. Oli jokseenkin huojentava ajatus, että vaikka en pääsisikään töihin T:hen, olisi minulla paikka O:ssa, joka oli sentään minun kakkostoiveeni.

Kun pääsin kämpille, tyttö Ta tuli minua vastaan iloisen näköisenä ja pyysi minua pitämään kädet ristissä, että hän pääsisi kesäksi seurakuntaan O. Hänelle oli soitettu, että hänen hakemuksensa oli loistava, mutta tällä kertaa hän olisi vasta varasijalla saamassa kesätyöpaikan. Vastasin (olen siis kaaviossa näkyvä tyttö Pa), että siinä tapauksessa tytön Ta olisi pidettävä kädet ristissä sen puolesta, että minä pääsisin seurakuntaan T. Kerroin, että minulle oli soitettu myös O:sta, ja että minut oli valittu.

Samana iltana tyttö Sa soitti minulle hyvin iloisen kuuloisena, ja kertoi että hänet oli valittu kesätöihin seurakuntaan O. Kerroin, että minullekin oli soitettu, ja että minutkin oli valittu. Tyttö Sa ilahtui, että olisimme samassa paikassa kesätöissä. Kerroin kuitenkin, että en ottanut paikkaa vielä vastaan, koska halusin katsoa, kuinka T:n haastattelussa käy. Minusta oli toki kiva ajatus, että pääsisin kaverini kanssa samaan paikkaan töihin, mutta samalla minua harmitti, että toinen kaverini oli varalla, vaikka seurakunta O oli hänen ykköstoiveensa.

Seuraavana päivänä, kun olin lähdössä harjoittelusta kohti kämppää, puhelimeni soi taas. Tällä kertaa soittaja oli työntekijä seurakunnasta K. Soittaja sanoi soittelevansa kesätyöasioissa, ja että he tarjoavat paikkaa minulle. Vaikka minua imartelikin, että tunnuin olevan kovin haluttu tänä vuonna, minua ahdisti. Tietenkin seurakunta K halusi myös tietää mahdollisimman pian, otanko paikan vastaan vai en. Päässäni takoi ajatus, että jos otan paikan vastaan seurakunnassa K, on minulla varmasti työpaikka kesäksi, ja samalla tyttö Ta pääsisi töihin seurakuntaan O. Toisaalta minua houkutteli enemmän kesätyöt tyttö Sa:n kanssa seurakunnassa O, kuin työt "yksin" seurakunnassa K. Tajusin, että pitäähän minun ajatella itseäni, en voi aina ajatella vain toisten mieliksi. Joten Kiitos-mutta-ei-kiitostin seurakunnan K työtarjouksen.

Päivät seurakunnan T haastattelua odottaessa tuntuivat matelevan. Kun vihdoinkin oli viime perjantai, menin haastatteluun hiukan jännittyneenä. Haastattelu oli ryhmähaastattelu, jollaisessa - tai ylipäätään missään työhaastattelussa - en ollut ennen ollut. Suoriuduin siitä mielestäni ihan hyvin, käyttäydyin luonteeni mukaisesti ja vastailin kysymyksiin lyhyesti ja ytimekkäästi. Haastattelun lopuksi saimme esittää kysymyksiä, ja minä kysyin, koska valitut ovat selvillä. Haastattelijat eivät osanneet sanoa, mutta arvioivat saavansa ilmoitettua jo maanantaina.

Viikonloppu oli onneksi mukava ja tein kaikkea kivaa, etten ehtinyt kamalasti stressaamaan työjutuista. Kun maanantai-iltapäivä koitti, alkoi jonkinlainen stressiärsytys kuitenkin nostaa päätään. Yritin soittaa seurakuntaan T, sillä he olivat sanoneet, että ilmoittavat vain valituille. Puhelimeen ei vastattu, mutta onneksi tämä haastattelija (hahah) soitti minulle takaisin, ja sain kysyttyä, miten on käynyt. Hän kertoi, että tänä kesänä seurakuntaan T otetaan enemmän kesäteologeja kuin -nuorisotyöntekijöitä, ja tällä kertaa en tullut valituksi. Olin jo itseasiassa varautunut kuulemaan, että minua ei valittu, silä olin tulkinnut erään toisen haastattelijan Facebook-statusta siihen suuntaan. :P Olin myös miettinyt vaihtoehtojen hyviä ja huonoja puolia, ja loppujen lopuksi on ehkä hyvä, etten ole koko kesää T:ssä. Vaikka siellä on paljon hyvää henkilökohtaista, mahtuu sinne myös joitakin hankaluuksia tuottavia henkilökohtaisuuksia.

Joten. Laitoin eilen illalla viel seurakuntaan O sähköpostia ja kysyin, mitä toimenpiteitä työpaikan vastaanottaminen vaatikaan. Minun piti lähettää seurakuntaan allekirjoitettu lappu, jossa sanon ottavani työpaikan vastaan. Tein sen tänään, joten nyt minua odottaa kesä seurakunta O:ssa, tytön Sa kollegana. Harmittaa tosin kovasti, että tyttö Ta ei ole vielä saanut kesätöitä tälle kesälle. :(