What a day!

Hei. Eilen oli kaunista ja lämmintä, sopiva päivä iloisen kulkueen vaeltaa läpi kaupungin. N kera poikaystävänsä, T ja minä liityimme kulkueeseen osoittaaksemme solidaarisuutta sateenkaarikompetenssin (opin tämän sanan perjantaisessa paneelikeskustelussa) omaavia ihmisiä kohtaan. North Pride -tapahtuma jatkui koko viikonlopun, me päätimme lähteä marssille ja istahtaa sen jälkeen piknikille Kuusisaareen.


Ikävä kyllä istahdin johonkin ihme muurahaiskasaan, ja murkut pureskelivat minua ohuiden housujen läpi. :S :D Onneksi oli sentään hyviä eväitä - edellisen illan leffamässyjämät ja maailman oudointa juomaa (Aloe vera juoma) - ja mukavaa seuraa. Piknik-alueella soi vähän musiikki ja paikalle oli pystyttetty myös joitakin myyntipöytiä. Olin onnellinen siitä, että en ole kieltänyt itseäni ostamasta koruja ja ostin itselleni kauniin kaulakorun. Siskolleni ostin hassunsöpön pöllöavaimenperän. (ö,ö)


Pride-päivä oli siis mukava (ja opin uusia asioita, esim. että se ruskeasävyinen sateenkaarilippu ei liity mihinkään luonnon ja eläimien arvostamiseen lol) ja se jatkui aurinkoisena keskustaan. Seura muutti vähän muotoaan ja suuntasimme T:n ja S:n kanssa syömään ravitsevia hampurilaisia ja käväisimme ostamassa jäätelöt. Minä ostin myös jotakin pientä tytölle, jonka synttäreille olin illemmalla menossa.

Kun tulin kämpille (ehkä kuuden maissa), olin tosi väsynyt. Poistin suosiolla lauantaisaunan agendastani, sillä jos olisin mennyt saunaan, olisin varmasti sammunut kuin saunalyhty. Sen sijaan kävin vain suihkussa ja käppäilin pikkuisen matkan synttäritytön kämpille. Ehkä inasen ahdisti olla synttäribileissä tuntemattomien (tunsin ainoastaan päivänsankarin, tutustuimme yläasteella) ihmisten seassa, joten olin aika mielissäni, kun S laittoi minulle viestin, että hän haluaisi päästä Oulun yöelämään.

Katsomaan Kake Randelinin keikkaa. [S on jostakin käsittämättömästä syystä suuri Kake-fani.] Vaikka en itse tuntenut kovin suurta paloa tälle kulttuurielämykselle, lähdin silti mukaan, koska tiesin että S tulisi siitä iloiseksi. Ja onhan elävä musikki aina elävää musiikkia. Eikä Kaken keikassa kai mitään valittamista ollut. Ihan hyviä biisejä, ei kai äitinikään niitä olisi muuten kuunnellut silloin Kaken kulta-aikana 80-luvulla. :P

Keikka oli kiva. Positiivista oli ainakin se, että käteen lätkäisty pääsylippuleima ei näy kuin UV-valossa, joten ei tarvinnut peitellä sitä tänään konfirmaatioissa. Ennen lipunmyynnin alkua luikautettu karaokejuttukin oli kivaa, pitkästä aikaa. Harmittavaa oli se, että bassonjytke sai minut voimaan pahoin loppukeikasta. Olisi myös ollut mukava päästä tanssimaan, mutta kukaan ei tullut hakemaan. :c Keikkaseura sen sijaan oli mitä ihaninta ja limeiset ja mansikkaiset drinkit söpöjä. Hiukan ehkä jännitti, miten jaksaa herätä aamulla töihin. Mutta täytyyhän välillä tehdä jotakin hölmöä. Kuten esimerkiksi mennä Kaken keikalle, vaikka seuraavana aamuna on konfirmaatio. ^^*

Kiitos. ♥