Vähän pyörimässä

Perjantaina juna kulki Helsinkiin. Kohtasin (aiemmin sovitusti) N:n rautatieasemalla ja lähdime yhdessä metroilemaan. Opin, että sen lipun voi ostaa puhelimella, ja se on silloin halvempi. Kätevää. Sörnäisten asemalla odottelimme hetkisen aikaa K:ta ja kipusimme sitten katutasoon. Ajelin elämäni ensimmäistä kertaa ratikalla. Jäimme Linnanmäen pysäkillä pois ja kipusimme vähän lisää.

Koska rahtasin mukanani viikonloppureissun tavaroita, oli ensiksi löydettävä säilytyslokerot. Kappas vaan, ne olivatkin heti portin jälkeen! Mutta kappas vaan, kenelläkään ei ollut sopivia kolikoita, joten alkoi rahanrikkomisoperaatio, joka vei minut ensiksi kuumakoirakioskille ja sitten narunvetokojulle. Kun vitonen oli rikottu pienemmäksi ja laukku tungettu lokeroon, alkoi Lintsin fiilistely.


Emme edes aikoneet käydä laitteissa kovin paljoa (seuralaiseni sanoivat olevansa herkkiä pyöritykselle, enkä ollut ihan vakuuttunut omasta kieputuskestävyydestänikään) joten jätimme rannekkeet suosiolla ostamatta ja sijoitimme pennosemme kahteen kertalippuun per tyttö. Laitteissa riekkumisen sijasta keskityimme katselemaan ihmisiä ja värejä, tuoksuttelemaan popcornin ja tervan tuoksua ja kuuntelemaan iloisen kesäpäivän ääniä.

Jossakin vaiheessa - karusellin kuvaamisen ja vesipullojen täyttämisen jälkeen - päätimme nauttia popcornista (tai ankkalinnalaisittain ja ilmeisesti myös linnanmäkeläisittäin paukkumaissista) hajuaistin lisäksi myös makunystyröillä. N halusi ostaa jättiannoksen, jotta sen rasian kanssa voisi ottaa kuvia. Ahdoimme itsemme täyteen poppareita, istuimme penkillä, juttelimme ja nauroimme. Joku ohikulkeva mies pyysi saada ottaa meistä kuvan. :oo


Käytimme ensimmäiset kertalippumme Hurjakurussa seilaamisen. Koska oli kovin kuuma päivä, oli ihan mukavaa mennä kastumaan kosken kuohuihin. :P Tosin kastuneet haaremihousut olivat aika inhat päällä. Onneksi "kesä kuivaa sen minkä kastelee". N käytti toisen lippunsa kummitusjunaan (joka ei kuulemma ollutkaan niin kovin tunari, vaikka voisi kuvitella), minä ja K jonotimme maailmanpyörään. Korkeanpaikankammoiselle maailmanpyörä on tarpeeksi hurja laite, oli aika jännää kun etenimme pikku hiljaa ylemmäs ja ylemmäs. Tosin en meinannut edes huomata, kun ensimmäistä kertaa lähdimme takaisin alaspäin. Vaikka ylhäällä hiukan jännittikin ja oli pakko pitää istumakopan keskisalosta kiinni, oli maailmanpyörän laelta hienot näkymät.


Lintsirupeaman jälkeen piipahdimme N:n kotona virkistäytymässä. Kysymys oli siis epätoivoisesta yrityksestä saada itsemme ihmisen näköisiksi. Illalla lähdimme takaisin kaupungille istuksimaan iltaa. Istuin vähän aikaa N:n kanssa, mutta lopulta tie vei toiseen seuraan tanssimaan. Shakiran, Rihannan sun muiden jälkeen olo oli aika uupunut, mutta kun illan päätteeksi ajelimme N:n kanssa (olimme sopineet lähtevämme yhdessä) bussilla kämpille ja kun oli aika painua pehkuihin, uupumuksesta huolimatta minulla oli kovin iloinen olo. ♥