Maanantaina

Miksi sitä maanantaita oikein vihataan? Sehän on mitä mukavin päivä! Vapaapäivä, jonka aikana voi vaikka

shoppailla:
*Ostin junalippuja ensi viikon reissua varten. Kahdeksan palaa paperia maksoi vaivaiset 130 euroa.

*Käytiin hankkimassa synttärilahja kohta kaksi vuotta täyttävälle pikku herralle. Samalla tuli ostettua alevaatteita Nigeriaan. Yli kahdensadan vaatteet viidellä kympillä, noin kaksikymmentä vaatetta ja parit kengät.

tehdä kauneusjuttuja:
*Shoppailureissulla mukaan tarttui ehkä maailman ihanin huulipuna ja sininen kynsilakka. Niitä piti päästä testaamaan heti tänään.

*Hoitelin hiuksiani hunajalla ja kanelilla. Annoin möhnän muhia pyyhkeen alla pitkän tovin ja nautin ihanasta kanelin tuoksusta suihkussa, kun huuhtelin tukkani.

kokkailla:
*Tehtiin "lisää vain vesi" -tyyppisiä falafelpyöryköitä ja leivottiin pitaleipiä. Täytettiin leivät falafelilla, juustolla, sipulilla, tomaatilla ja paprikalla. Kastikkeeksi sweet chili -soosia ja jogurttia.  Nam nam nam!

Vallan hyvä maanantai. (:

 

Syksy

Eilen ulkona tuoksui lakritsilta. Autossa piti pitää lämmöt päällä (ikkunaan ja varpaisiin, jaloissa oli vielä sandaalit). Tein muistaakseni ekaa kertaa ikinä kääretorttua. Siihen tuli väliin omenahilloa ja kuivattuja karpaloita. Syksyä lautasella.

Leivoin pullaa

 

 

♥

Seesam aukene!

Eilen sain vihdoin aikaiseksi testata lisää pakastevegeruokaa. Aiemmasta testauksesta on jo aikaa, joten tartuin ihan mielelläni uuteen makuelämykseen. On tullut nimittäin puputettua aika paljon kanaa taas. Eilen ruokalistalla oli Hälsans Kök -seesaminuggetteja ja salaattia.

Kun näin seesaminuggetteja kaupassa, halusin ehdottomasti maistaa niitä. Ne kuulostivat kaikkein mielenkiintoisimmilta koko Hälsans Kök -tuoteperheestä, ja ryhdyinkin eilen innolla paistamispuuhiin. Soija- ja vehnäproteiinista valmistetut nugetit voi lämmittää uunissa tai pannulla, ja tällä kertaa ne heitettiin pannulle tirisemään.

Paketin kannessa oleva tarjoiluehdotus on aika simppeli, eikä meidänkään taloudessamme eilen syöty mitään sen monimutkaisempaa. Sillä aikaa kun ♥ paistoi nugetteja, minä väsäsin meille salaatin. Salaatin ja nugettien lisäksi lautaselle päätyi sweet chili -soosia ja ruokajuomana oli kylmää maitoa. (:

Täytyy sanoa, että nämä palluraiset ovat tähän mennessä lemppareitani näistä vegesapuskoista. Olen joskus aikoja sitten ostanut merkin falafel-pyöryköitä, mutta nämä seesamihässäkät ovat niitäkin parempia. Näistä tuli pannulla ihanan rapeita ja tuo chili-kastike sopii tosi hyvin näiden dippikastikkeeksi.

Yksi parhaimmista jutuista näissä kai on, että nämä eivät koita imitoida mitään liharuokaa, vaan ovat rehellisesti vegejä. Niissä kasvispyöryköissähän minua vähän hämäsi se, että ne muistuttivat niin paljon lihapullia. Voi olla, että nämä seesaminuggetit ovat vähän niin kuin kananuggettien korvaajia, mutta maku on silti ihan omanlaisensa.

Kääk, nyt tässä kirjoittaessa tulee ihan vesi kielelle, ja tekee mieli saada näitä lisää. Onnistunut ruokatutustuminen, siis! (:

Kasvismättöä

Värväydyin jokin aika sitten buzzadoriksi, eli tyypiksi joka testailee uusia tuotteita ja kertoo kokemuksistaan muille ihmisille. Pääsin mukaan kampanjaan, jossa sain testattavakseni Hälsans Kök -merkkisiä kasvisruokia. Hälsans Kök -tuoteperheen tuotteet löytyvät kaupan pakastealtaasta. Ensimmäiseksi päädyin tutustumaan Hälsans Kök kasvispyöryköihin ja soija-chorizoihin.

"Kokkailin" kasvissapuskaa viime torstaina. Lainausmerkit siksi, että viimetorstainen iltaruokamme ei pahemmin kokkaustaitoja vaatinut. Päädyin vain lämmittämään kasvispyöryköitä ja soija-chorizoja uunissa ristikkoperunoiden kanssa ja mättämään niitä lautaselle salaatinlopun ja kermaviilikastikkeen kanssa. Perus makkaraperuna-meininkiä siis. :D

Täytyy myöntää, että minua vähän jännitti tarjota ruoaksi jotakin täysin lihatonta. Tuo minun kanssa-asukkini nimittäin kommentoi kasvisruokia aina tyyliin "näytänkö minä muka kasvissyöjältä?" tai "olenko minä muka muuttunut vuoheksi?" Jännitys oli kuitenkin turhaa, sillä ihmettelimme molemmat, kuinka lihapullan kaltaisia kasvispyörykät olivatkaan. Mietimme, että jos joku tarjoaisi näitä palleroita meille ilman, että tietäisimme, mitä ne ovat, menisimme varmaan lankaan ja uskoisimme niitä lihapulliksi. Toki toooosi tarkasti makusteltuna eron huomaisi, mutta tuskinpa sitä tulisi niin analyyttisesti syötyä.

Minua kyllä alkoi mietityttää, että miksi kasvispyöryköistä edes on tehty niin lihapullien kaltaisia. Mikseivät ne voisi olla ihan omaa lajiaan, rehellisesti kasvispullia eikä lihapulliksi naamioituja kasviksia. Vaikka nämä Hälsans Kök -kasvispyörykät olivat ihan hyviä, valitsisin varmaankin ne sellaiset perinteiset porkkanaiset kasvispullat, jos niitä olisi tarjolla samalla aterialla. Ei siis huonoa tuomiota näille pullille, mutta en niin kovin rakastunutkaan tuotteeseen.

Myös soija-chorizojen maistaminen jännitti minua hiukan. Olen pari kertaa maistanut eri soijanakkeja/-makkaroita, enkä todellakaan ole ryhtynyt niiden suurimmaksi faniksi. Mielestäni niissä on kovin omituinen, ehkä vähän hapan maku, joka ei istu makumieltymyksiini. Siispä pelkäsin, että näissäkin makkaroissa on se sama kummallinen maku. Olin kuitenkin toiveikas ja ajattelin, että ehkä chorizojen mausteisuus peittäisi alleen soijanakkimaun.

Toiveikkuus kannatti! Hälsans kök -soija-chorizot eivät tuoneet suuhuni sitä hapanta makuelämystä, jonka olen aikaisempien soijanakkikokeilujeni aikana kokenut. Chorizot eivät myöskään olleet lian mausteisia, vaan niissä oli juuri sopivasti potkua. Näistä kahdesta tuotteesta lempparini oli siis tämä makkaran muodossa oleva kasvismättö. (: Tuoteperheessä on kuitenkin enemmänkin eri kasvisruokia, joten seuraavaksi täytyy kokeilla jotakin muuta. Sitä odotellessa, moikka!

Hengähdysilta

Huh, nyt on pitkästä aikaa ihan vapaa ilta ilman minkäänlaisia menoja kalenterissa. Viikko sitten alkoi aikamoinen putki, joka ilta on ollut jotakin tekemistä. Onneksi ovat olleet kivoja menoja:

Viime torstaina oli Vanhassa kirkossa Sanan lähteillä -ilta. Olin kyllä aika väsynyt töistä tullessani ja mietin, etten olisi mennyt kirkkoon, mutta koska kyseessä oli kevään viimeinen Sanan lähteillä, ajattelin tsempata ja lähteä liikkeelle. (Oho tulipa pitkä virke!) Noissa illoissa on aina ollut puhujana psykologi ja evankelista, ja tällä kertaa aiheena oli "Ilo Herrassa on väkevyytemme". Ihan mielenkiintoinen aihe, mutta illan ensimmäinen puolisko meni siihen, että keskityin laskemaan, kuinka monta kertaa psykologi sanoi puheensa aikana sanan jotenkin. Taitaa olla hänen lempparitäytesana, niitä oli yhteensä ainakin 30.

Perjantai oli vähän outo, kun olin töissä. Minulla on ollut perjantai työpäivänä viimeksi helmikuussa, joten oli vähän omituista raahautua työpaikalle ja vielä yrittää saada jotakin aikaiseksi. Illalla olikin sitten vähän normaalimpaa, sillä suuntasin rumpuharkkoihin. Meitä oli vain muutama, mutta oli silti oikein mukavaa soittaa. Lopuksi aloimme harjoitella jotakin uutta laulua, mikä ei sitten ollutkaan niin kivaa. Äänissä laulaminen ei ole ihan minun juttuni. :D

Lauantaina kävin ♥:n kanssa Ideaparkissa. Oli tarkoitus käydä katsastamassa kenkäkauppojen alet, ja hankkia ensi talvea varten talvikengät/-kenkiä, mutta ei löytynyt mitään kivoja. Sen sijaan hankin piiitkään ostoslistalla olleen asian: boleron. Kolmena kappaleena.

Lauantai-iltana ajeltiin Kalevan kirkolle, siellä oli Negrospirituaalikonsertti. Odotin konsertin olevan hieno, mutta petyin jonkin verran. Odotin reipasta ja iloista menoa, mutta esiintymässä ollut kuoro lauloi kaikki laulut aika hitaassa tempossa. No tulipahan käytyä Kalevan kirkossa, en ole ennen käynyt sen varsinaisessa kirkkosalissa. Siellähän meinasi ihan ruveta huippaamaan, kun katto on niin korkealla!

Sunnuntai-ilta(päivä) meni myös kirkossa, mentiin Vanhan kirkon English serviceen, jossa käymme ♥:n kanssa säännöllisesti. Jumalanpalvelusta ennen piipahdettiin Hulluilla päivillä kuitenkaan mitään ostamatta.

Maanantai oli vapaapäivä, mutta kalenteri ei ollut tyhjä senkään kohdalla. Puolilta päivin tapasin ystävääni, jota en ollut nähnyt moneen vuoteen. Viime tapaamisesta oli niin kauan, että en edes muista, minä vuonna se on mahtanut tapahtua! Menimme syömään kiinalaiseen ja juttelimme kaikkea mahdollista, mitä nyt viime aikoina tai vähän kauemmin sitten on tapahtunut. Istuimme ravintolassa aika tovin, lähdin bussipysäkille joskus kolmen aikoihin.

Maanantai-iltana oli taas se aikuisten kokkikerho. Tällä kertaa teemana oli afrikkalainen ruoka, sitä kokkasimme n. 15 hengen voimin seuriksella. Minä väkersin malawilaisia maapähkinäpalleroita, sellaisia pieniä makeahkoja leivonnaisia. Ennen jälkkäriä söimme kurpitsakeittoa, lihavuokaa ja salaattia. Oli mukava kokkikerho. (:

Tiistaina töiden jälkeen suuntasin taas kirkkoon. Tällä kertaa Finlaysonille, siellä oli "naisten vapaailta". Illan teemana oli "Kauniit ja rohkeat - riitänkö?" ja sitä tutkiskeltiin niin laulujen avulla kuin sielunhoitoterapian näkökulmasta. Oli mielenkiintoinen ja hyvä ilta.

Eilen ajelin töiden jälkeen Viialaan. Käväisin kirppiksellä (ostin verhot ja huivin) ja kirjastossa, mutta kellon lähestyessä kuutta suuntasin varsinaiseen määränpäähäni, kirkolle. Siellä oli nuorten aikuisten karaokeilta, olin innoissani siitä, koska a) tykkään laulamisesta ja b) näkisin viimevuotisen työkaverini. Teknisten vaikeuksien takia lauluilta oli aika vähälauluinen, mutta muuten oli mukavaa. Oli kiva jutustella tyyppien kanssa ja natustella sipsejä. Lähdin kirkolta hyvillä mielin ja menin kotiokotio nukkumaan.

Tänään ei sitten ollut mitään menoa. Mitä nyt kävin viemässä pienen muuttokuorman veljen kämpälle ja kävin
♥:n kanssa katsastusasemalla hoitamassa paperihommia. Huomenna on taas rumpuilut, lauantaina työilta ja sunnuntaina aion mennä majataloiltaan kuuntelemaan mm. Olli Heleniusta. Sitten onkin lentämiset lennetty, taas vähän aikaa. (:

Avokadokeitto ja muita etnisiä makuelämyksiä

Moi. Olin siis syntymäpäivänäni aikuisten kokkikerhossa, etnisen ruoan illassa. Minun oli tarkoitus postata jotakin siitä, mutta se jäi pelkkään mainintaan jossakin lyhyessä tekstissä. Olen menossa maanantaina uudestaan kokkikerhoilemaan, eli ehkä nyt on korkea aika muistella, mitä siellä ensimmäisessä illassa kokkailtiin.

Minä ja yksi Ulla (en tuntenut ketään kerhoilijoita, mutta päädyin kivan tyypin pariksi) oltiin jonkun kolmannen naisen kanssa vastuussa avokadokeitosta. En ollut ennen käsitellyt avokadoja, joten minusta oli mielenkiintoista ryhtyä keiton kimppuun. Keitosta tulikin ihan hyvää, ja tein sitä pari iltaa sitten kotonakin. Ajattelin laittaa reseptin tännekin näkösälle, sillä se on kivan helppo ruoka.

Israelilainen avokadokeitto

2 pienehköä sipulia
1 valkosipulinkynsi (minulla ei ollut, käytin kotona valkosipulijauhetta)
3 rkl oliiviöljyä (käytin kotona ihan tavallista rypsi-)
9 dl vettä
2 kanaliemitiivistettä (käytin kotona lihalientä, kasvisliemikuutioilla saa tietty vegeversion)
1/3 tl valkopippuria (käytin kotona musta-)
3 kypsää avokadoa
2 rkl sitruunamehua
1 dl kermaa
1 rkl vehnäjauhoja tai maizenaa
pinnalle hienonnettua tilliä+persiljaa tai basilikaa

Pilko sipulit ja valkosipuli, kuullota ne öljyssä. Lisää vesi, liemikuutiot ja valkopippuri. Kiehauta, keitä kannen alla hiljalleen 20 minuuttia.

Koverra avokadojen hedelmäliha kulhoon, soseuta sitruunamehun kanssa. Lisää avokadosose kattilaan. Kaada perään vielä kerma, johon on sekoitettu vehnäjauhot/maizena. Keitä vielä 5 - 10 minuuttia. Ripottele pinnalle tilliä ja persiljaa tai basilikaa.

Kokkikerhossa keitto toimi iltapalan alkuruokana, se maistui hyvältä vastaleivotun pitaleivän kanssa. Leipä ja soppa olivatkin suolaisista jutuista suosikkejani, en pitänyt salaateista niin kovin paljoa. Olivathan ne ihan syötäviä, mutta loppujen lopuksi aika mauttomia. Salaattikulhoissa oli arabialaista vihannessalaattia, tunisialaista tonnikalasalaattia ja kurkkusalaattia Lähi-idästä. Salaattien kanssa tarjolla oli nepalilaista jogurttipohjaista minttukastiketta ja seesaminsiemenistä tehtyä tahinikastiketta. Ja sitä leipää.

Jälkiruokana oli pakistanilaista marjalassia ja israelilaista juustokakkua. Lassi oli mukavan raikasta (tosin hieman liian paksua juotavaksi, lusikalla meni paremmin) ja juustokakkukin oli ihan hyvää. Täytyy kyllä vähän kehuskella, sillä se minun omatekemä juustokakku on kyllä parempaa. :D Hyvää tämäkin oli, pystyi sitä ottamaan toisenkin palan. :P

Makeista jutuista lempparini oli ruokajuomana ollut nepalilainen tee. Se tehdään maitoon ja maustetaan kardemummalla (ainakin tämä versio, voi toki olla että niitä tehdään eri tavoilla). Laitan lopuksi vielä sen ohjeen ja taidan hipsiä keittiöön vähän keittelemään teetä. ^^*

Nepalilainen tee

4 dl vettä
noin 3 dl maitoa
1 rkl mustaa teetä (me käytimme kyllä ihan teepusseja, on helpompi vain lillutella niitä, ei tarvi siivilöidä)
3 rkl sokeria
kardemummaa

Kiehauta vesi ja maito. Lisää teelehdet, sokeri ja kardemumma. Hauduta teetä 5 minuuttia ja siivilöi se. NAUTI!

 

♥

brittiläis-suomalais-nigerialaista ruokaa

Eilen syötiin tosi hyvää iltaruokaa: Fish and chipsiä. Kalan roolia aterialla esitti muikut, joita olimme ostaneet Prisman kalatiskiltä. Muikut pyöriteltiin jauhoissa, paistettiin. Viimeinen erä (niitä oli yhteensä vähän alta puoli kiloa) maustettiin kokeeksi nigerialaisella suya-grillimausteella. Lautasella oli ranskalaisten ja muikkeloisten lisäksi kurkkua ja barbeque-maustettua dippiä. Ei voi valittaa.

Maanantaina

Shoppailin
-lasinpesunestettä (15 l)
-suihkugeeliä ja shampoota (yht. 5 plo)
-suuvettä (3 plo)
-TUOKSUVIA roskakasseja
-ja jotakin muuta pientä kivaa

Tein smoothien
-mustikoita
-vadelmia
-mango-Pilttiä
-banaani
-appelsiinimehua
-hunajaa
-kaurahiutaleita

Nopsa jälkkäri

Meillä oli jääkaapissa purkillinen tiramisun makuista rahkaa, jonka päiväys oli päässyt jo menemään umpeen. Eilen piti siis pyöräyttää vähän jälkkäriä risoton syömisen jälkeen.

Tiramisurahkajälkkäri

1 prk valmiiksi maustettua tiramisu-rahkaa
1 prk kuohukermaa
vähän sokeria
suklaakuorrutettujakaurakeksejä

Vispaa kerma vaahdoksi, sekoita joukkoon rahka. Lisää sokeria oman maun mukaan. Kokoa annoksiksi niin, että murskaat lasin pohjalle pari kaurakeksiä ja lusikoit päälle rahkaseosta. Anna seisahtaa hetken jääkaapissa.

Siinäpä se, eipä voisi helpompaa olla. Tai no tietenkin voisi, jos vaikka söisi sitä pelkkää rahkaa suoraan purkista. Nyt jälkikäteen tuli mieleen, että keksimurskan päälle voisi lorauttaa pikku tipan Baileyssiä ja koko komeuden päälle ripsauttaa vähän kaakaojauhetta. Mutta kelpasi se hyvin näinkin. (:

Keittiökuulumisten lisäksi muutkin kuulumiseni ovat olleet hyviä. Vaikka vietinkin pari viikkoa kurkku- ja viisaudenhammaskipujen kanssa, muuten on ollut tosi kivaa. Toissa viikonloppuna kävin Kämppiksen tykönä Kotkassa. Olin perjantaista maanantaihin, ja sinä aikana tehtiin kaikkea kivaa. Kokkailtiin, shoppailtiin, nähtiin yhtä toista luokkalaista, katsottiin telkkaria ja oltiin. Päälle päin varmaan näytti, että ei oltaisi tehty mitään erikoista, mutta yhdessä vietetty aika on aika erityistä. Ihanaa, että pääsin vihdoinkin kyläilemään Kämppikselle.♥


Viime viikonloppuna oli myös kivaa tekemistä. Osallistuin Ahjolasetlementin järjestämälle Isosiskokurssille. Minä ja kahdeksan muuta tyttöä kokoonnuttiin lauantaina ja sunnuntaina Tyttöjen tuvalle opiskelemaan, miten olla Isosisko. Isosiskona voi sitten tehdä vapaaehtoistyötä; joko alkaa Isosiskoksi, aikuiseksi ystäväksi, jollekin peruskouluikäiselle tytölle tai käydä Tyttöjen tuvalla niin sanottuna Tupaisosiskona. Itse ajattelin, että omiin aikatauluihini sopisi paremmin Tupaisosiskona, eli tuvalla vapaaehtoisena oleminen. Siihen ei tarvitse sitoutua niin tarkasti, vaan hommaa voi tehdä omien aikataulujensa mukaan. Kurssi oli tunnelmaltaan rento, ja muut tytöt olivat mukavia. Onkin kiva, että jo huomenna on suunnitelmissa palata tuvalle. Ohjelmassa on nimittäin Isosiskojen pikkujoulut, joissa on kuulemma afrikkalainen teema.

Voisinkin tästä alkaa lakkailla kynsiä huomista varten ja koittaa miettiä, millaiset kuteet pukisin huomenna päälleni. Toivottavasti palaan pian blogin puolelle, moikka!

PS. Meinasin postata tämän vahingossa sinne toiseen blogiin! Kun aloin laittaa tunnisteita, ihmettelin miksi listassa oli ihan outoja sanoja. Sitä se vissiin teettää se blogilaiskuus; ei osaa enää edes kirjoitella oikeisiin paikkoihin! :P

Filee Wellingtonin pikkuveljet ja olutkastike

Vieläkään ei ole luvassa kertomuksia reissuista eikä edes kuvia kuteista, mutta voisin kirjoitella tänne yhden reseptin, jota kokeilin eilen. Bongattiin ♥:n kanssa Pirkasta tai Yhteishyvästä Filee Wellingtonin ohje, ja molemmat kiinnostuivat siitä. Minä halusin kokeilla kokkailla sitä ja ♥ odotti innolla, että pääsee maistamaan. Kirjoitin sitten kauppalappuun ruokaan tarvittavat aineet.

Kaupassa tulin kyllä sitten katumapäälle. Welligtonin filee (perineteinen englantilainen sapuska) tarvittiin naudan sisä- tai ulkofileetä, mitkä näyttivät olevan himppusen verran kalliimpia kuin jauheliha, jota yleensä ostan. :D Pihiys iski, enkä sitten ostanut lihaa. Lidlissä oli kuitenkin tarjouksessa härän lehtipihvejä, ja ajattelin, että voisin kokeilla vähän soveltaa ohjetta.

Näitä tarvittiin: (tästä satsista saa ruokaa kuudelle hengelle, tai kolmelle tooosi nälkäiselle :P)

6 härän lehtipihviä
paistamiseen öljyä + voita
suolaa, mustapippuria

täyte:
4 pekoniviipaletta
n. 100 g herkkusieniä
sipuli
suolaa
mustapippuria
2 rkl basilikasilppua

kuori:
5 lehtitaikinalevyä
voiteluun kananmuna

kastike:
2 dl olutta
2 dl kermaa
1 lihaliemikuutio
2 tl hunajaa
1 rkl soijakastiketta
1 rkl Maizena-jauhoja

Näin se tehtiin:
*Valmista täyte. Silppua pekonit ja pilko sienet ja sipulit pieneksi. Paista pannulla (vähässä öljyssä). Lisää ripaus suolaa ja pippuria sekä basilika. Anna seoksen jäähtyä.

*Kuumenna pannulla öljyä ja voita (tän oon oppinut ainakin Sikeltä). Käytä pihvit nopeasti pannulla, niin että niissä menevät pinnat kiinni. Nosta jäähtymään ja ripottele vähän suolaa ja pippuria pinnalle.

*Kauli sulaneita taikinalevyjä vähän isommiksi. Laita taikinalevylle täytettä ja sen päälle yksi pihvi. Leikkaa ylimääräinen taikina pois. Kääri taikinalevy koko höskän ympärille, nipistele saumat yhteen. Kokoa ylimääräisistä palasista palapeli ja kääri se viimeisen pihvin ympärille. Tai vaihtoehtoisesti voit käyttää vielä yhtä kokonaista levyä. :P

*Voitele nyytit kananmunalla ja laita ne 225-asteiseen uuniin 15 minuutiksi, tai kunnes taikinakuori on nätin kullanruskea.

*Valmista kastike keittämällä olutta, kermaa ja joukkoon murennettua lihaliemikuutiota n. 5 minuuttia. Mausta hunajalla ja soijalla. Suurusta kylmään vesitilkkaan sekoitetulla maissitärkkelyksellä. Kiehauta.

Kuvat ovat vähän kehnoja, mutta ruoka oli kyllä hyvää. En ole mikään tottunut lihan kypsentäjä, kun käyttelen yleensä vain jauhelihaa tai jotain suikaleita. Että oikeaoppiseen lihan kypsennykseen verrattuna pihveistä saattoi tulla liian kypsiä, mutta meillä ne kyllä tekivät kauppansa. Sitä paitsi täytteestä sentään tulee vähän mehevyyttä, jos liha olisikin ollut liian kuivaa. Kastikkeesta tykkäsin myös tosi paljon. Vaikka yleensä en voi sietää oluen makua, ja vaikka tässä kastikkeessa se maistui selvästi. Hmm, hassua.

Troppeja

(olisin halunnut otsikoida tekstini "otapa lääkettä rohtoa nauti", mutta näköjään olen käyttänyt sitä aiemmin.)

Eilen se sitten tapahtui. Hetki, jota olen ainakin alitajuisesti pelännyt ties kuinka kauan. Olinkin jo ollut hyvän tovin ilman mitään räkätautia, mutta eilen kotiin tullessa kurkku alkoi tuntua ikävän karhealta ja nenä tukkoiselta. Siinä vaiheessa oli melko väistämätöntä, että syysflunssa iskee. Yritin illalla sitten lipittää hunajateetä, mutta yö meni silti tukkoisissa merkeissä ja aamulla olin varsin hehkeän nuhainen. Päätin, että yritän lääkitä itseäni oikein tehokkaasti, jottei tauti pääse pahenemaan kovin paljoa.

Muistelin, että kun olen ollut aiemmin kipeä, joku on suositellut valkosipulin ja inkiväärin käyttelyä. En ollut ihan varma, missä muodossa niitä pitäisi nauttia, mutta onneksi Radio Aallon FB-sivuilla oli juuri tänään galluppia, jossa kerättiin tehokkaimpia flunssantorjuntavinkkejä. Joku heitti ilmoille valkosipuli-inkivääri-sitruuna-hunaja-juoman. Mikä ettei, päätin kokeilla sitä.

Ehdotuksessa on oltava perää, sillä jos valk-ink-sit-hun-cocktailin ainekset toimivat flunssalääkkeinä erikseen, niin miksei sitten toisiinsa yhdistettyinä. Valkosipuli ainakin on hevi-osastolta saatava antibiootti, jonka on todettu tuhoavan niin bakteereja, viruksia kuin sieniäkin. Ja jotenkin epäilen, että vaikka ihmiset ehdottivatkin valkosipulin kynsien laittamista sukkiin, se toimii paremmin sisäisesti nautittuna. Vaikka ei siinä, kyllä minä varmuuden vuoksi heitin pari kynttä villasukkienkin sisään :D

Inkiväärin funktio tässä ihmetropissa on tukkoisuuden vähentäminen ja liman poistaminen. Ihan tervetullut toiminto siis. Ja kun tuossa guuglailin, opin että inkiväärillä on tutkittu olevan jopa syöpäsoluja vähentävää vaikutusta, ja sitä voi käyttää kipulääkkeenä. Koska se vielä maistuukin hyvältä, sitä voisikin alkaa ostaa kotiin sellaiseksi aina kaapissa olevaksi jutuksi. Peruselintarvikkeeksi siis? (:

Sitruuna taas toimii yskänlääkkeenä, koska silläkin on limaa irrottava vaikutus. Ilmeisesti se auttaa säännöllisesti nautittuna myös krooniseen yskään. Tohtori.fi-sivuston sitruunasivulla kerrottiin myös, että sitruunainen ruokavalio pitää painoa kurissa ja verenpainettakin suotuisissa lukemissa. Jee! Eiköhän tuollainen pullossa oleva sitruunamehu ole ihan oikeaa sitruunaa? Minulla oli nyt vaan sitä, ja se onkin kyllä kätevämpää kuin kokonaisten sitruunoiden kanssa säätäminen.

Myös hunajalla on antibakteerisia oireita, ja se sisältää paljon vitamiineja. Se lievittää yskää ja sopii muutenkin flunssan karkotttajaksi. Toki hunajaakin pitäisi käytellä säännöllisesti jo ennen sairastumista, sillä se parantaa vastustuskykyä. Akuutin sivuilta opin itselleni uutena juttuna sen, että hunajaa on käytetty haavojen hoidossa jo muinaisen Egyptin ajoista lähtien. Hyvä rohto siis.

Siispä raastoin pikkuisen palan inkivääriä ja yhden kynnen valkosipulia kuppiin ja kaadoin keitettyä vettä päälle. Annoin muhia vähän aikaa ja lorautin perään sitruunamehua ja hunajaa. Tätä cocktailia olen nyt tovin hörppinyt, ja täytyy sanoa, että tämä sotkotus on jopa ihan hyvää. Vähän sellainen gotlettimainen jälkimaku/-olo kyllä, mutta ei lääkkeen ottaminen kuulukaan olla täysin kivaa. :D

Paitsi välillä. Luin joskus jostain (Internetistä), että kurkkukipuun auttaa vaahtokarkkien syöminen. En tutkinut väitettä sen enempää, muistan vain jotakin höpinää niiden sisältämästä gelatiinista. Huuhaata tai ei, sainpa nyt tekosyyn ostaa itselleni kivan pussillisen vaahtiksia. Pyyhälsin siis ennen töitä S-markettiin ostaakseni niitä työeväiksi, mutta Viialan ässässä ei ollut yhtään vaahtokarkkeja! Ostin sitten ison rasian Mynthoneita, joita mussutin pitkin päivää. Onneksi kotiintulomatkalla kävin Prismassa hakemassa terveyscocktailini aineita, niin sain kahottua irtokarkkihyllystä itselleni vaahtiksikin. Ovathan ne nyt monta kertaa parempia kuin Mynthonit.

Eipä tässä nyt muuta. Pikaista paranemista mulle ja kaikille muille, jotka ovat saaneet seurakseen syysflunssan. Hörppään mukini tyhjäksi ja ehkä vähän myöhemmin sekoittelen toisen satsin flunssankarkotuslitkuani. Moro nyt!

Kanaa sweet & sour

Kasi- tai ysiluokalla köksässä oli jotakin teemapäiviä, joiden ideana oli tutustua eri maiden ruokiin. Kiinalaisena päivänä teimme ruoaksi hapanimeläporsasta, josta pidin niin paljon, että olen tehnyt sitä moooonesti vielä koulun jälkeenkin. Joskus olen käyttänyt ruoassa porkkanan tilalla kaalia, mutta muuten olen ollut uskollinen köksänkirjan ohjeelle. (Jonka löytää halutessaan MouMoun blogista, *klik*) Viime kerralla kuitenkin mietin, että voisin kokeilla porsaan sijasta kanaa ja muuttaa aineksia muutenkin. Tänään sitten ryhdyin toimeen, ja tuloksena oli ihan yhtä hyvää kiinalaista kuin possuversiokin.

Hapanimelä kana

300 g maustamattomia broilerisuikaleita
1 rkl soijakastiketta
1 rkl omenamehua

1 sipuli
1 punainen paprika
pikku purkki herkkusieniviipaleita
1 tlk ananasta
n. 1 dl suolapähkinöitä
valkosipulia (jauhetta tai tuoretta)
öljyä
5 dl lihalientä (tarkista kuutioiden ja veden suhde pakkauksesta)

soosi:
3 rkl kylmää vettä
3 rkl soijakastiketta
4,5 tl sokeria
1,5 tl (omena)viinietikkaa
3 rkl maissitärkkelystä (Maizena)

*Laita kanasuikaleet kulhoon ja mittaa joukkoon soija ja omenamehu. Sekoita ja jätä marinoitumaan n. 15 minuutiksi. (Itse annoin olla yön yli, jotta estin laiskamatoisuuden. Nääs kun lihat olivat jo marinoitu tänään, oli pakko tehdä ruoka loppuun asti.)

*Leikkaa sipuli suikaleiksi/lohkoiksi ja suikaloi paprika. Kuumenna loraus öljyä pannussa ja heitä kasvikset perään. Pyörittele niitä kovalla lämmöllä pari minuuttia. Lisää herkkusienet (ei lientä tietenkään) ja suolapähkinät, pyörittele vielä vähän aikaa. Siirrä pannun sisältö sitten kattilaan.

*Lisää pannuun hiukan öljyä ja laita kanat ruskistumaan.

*Kun kanasuikaleet tirisevät pannulla, kaada kattilaan lihaliemi. Lisää myös ananas ja mausta valkosipulilla. Kiehauta.

*Kun kanat ovat ruskistuneet, lisää ne muiden aineiden sekaan kattilaan.

*Sekoita soosin aineet keskenään eri kulhossa. Lorota sekoitettu soosi kattilaan, hämmennä. Kiehauta ruoka uudelleen.

*Tarjoa keitetyn riisin kanssa. Voisi passata myös nuudeleiden kaveriksi!

Ps. tuo MouMoun blogin ohjeessa oleva työjärjestys passaa, jos käytössä on isompi paistinpannu kuin minulla. Tosin tiskin määrä taitaa silti olla aika lailla sama. :D

Uutta perunaa

Ajattelin lätkäistä tähän väliin taas yhden reseptin sen kunniaksi, että listauduin eilen tai toissa päivänä Etsi resepti -nimiselle sivustolle. Sivustossa on kyse siitä, että sinne keräytyy keskitetysti reseptejä eri blogeista. Eli ruoka- ja leivontablogit (joista kumpikaan minun blogini ei ole :D) löytyvät saman katon alta, ja ilmeisesti ihmisten on sitten helpompi etsiä ohjeita leipomuksiin ja kokkauksiin. Ja vaikka oma blogini ei tunnustaudukaan varsinaisesti kokkausblogiksi, ei kuulemma edes tarvitse pelätä, että reseptimetsästyksen keskellä joutuisi törmäämään vaikkapa minun asukuviini. Nimittäin listoille kipuaa vain reseptipostaukset. Etsi reseptin mukaan "sivustomme indeksoi ainoastaan reseptejä". Yep.

No mutta mutta, niihin perunoihin. En oikeastaan ole koskaan ollut mikään uusien perunoiden fani, joten tälläkään kertaa ei ole kyse varhaispotaateista. Törmäsinpähän vaan ohjeeseen, jonka mukaan (soveltaen) kokeilin valmistaa perunoita (minulle) uudella tavalla. Ensikokeilu oli menestys, joten männä päivinä kokeilin uusia uunipottuja uudestaan.

Rapeat uuniperunat

perunoita
öljyä
grillimaustetta

*Leikkaa perunat ohuiksi melkein-siivuiksi. Eli siivuta pottu niin, että siivut jäävät alareunastaan vähän kiinni perunaan. Lopputuloksena on vähän niinkuin joku perunakampa :D

*Nosta perunat pellille, leivinpaperin päälle. Lorauta öljyä jokaisen perunan päälle ja ripsauta vaikka grillimaustetta vielä perään.

*Paista potaateja 225-asteisessa uunissa nelisenkymmentä minuuttia. Lopputuloksena on pinnalta rrrrrapeita ja sisältä peeeeehmeitä pottuja. (:

(eka satsi oli oikeastaan parempaa, taisin pihtailla tokalla kerralla öljyn kanssa tai jotain)

(sivussa jotakin pikasoosia, johon tuli rypsiporsassuikaleita, soijaa,valkosipulia, ananasta ja sweet chili -kastiketta)

Vadelmainen mutakakku

Sunnuntai-iltana tuli taas kauhea leipomishimo. Ja ehkä vähän makean nälkäkin, mutta kumma kyllä itse leipomisosuus houkutteli enemmän. Pähkäilin aikani, että mitä sitä oikein pyöräyttäisi (kun ei siinä illalla enää viitsinyt ruveta mihinkään suuritöiseen), ja lopulta päädyin ihan vaan mutakakkuun. Googlasin sanoilla "nopea mutakakku" ja ensimmäinen osuma vei minut Kaksi kaunista -blogi SUPERnopean mutakakun ohjeeseen.

Ohje näytti aika samalta, mikä köksänkirjassanikin on, jotkut ainemäärät taisivat olla erilaisia. Mutta koska pelkkä mutakakku tuntui vähän liian tylsältä siinä sunnuntaihetkessä, päätin kokeilla, miten vadelmat passaisivat suklaan kanssa.

Vadelmainen mutakakku 

150 g margariinia
3 dl sokeria
1-2 tl vaniliinisokeria

1,5 dl jauhoja
2 munaa
4 rkl kaakaojauhetta
0,5 tl suolaa
pakastevadelmia

*Sulata margariini, sekoita joukkoon sokerit ja kaakao.

*Vatkaa joukkoon munat (yksitellen, käsivoimat riittävät, ei tarvita sähkövatkainta tms).

*Sekoita joukkoon jauhot ja suola.

*Ripottele jauhotettuun vuokaan (minulla ei edelleenkään ole korppujauhoja, joten käytin kaurahiutaleita) pari desiä jäisiä vadelmia. Kaada taikina vadelmien päälle.

*Paista 175-asteisessa uunissa X aikaa. kahden kauniin blogissa sanottiin 20-30 minuuttia, mutta luulisin että jäiset vadelmat hidastivat kypysmistä. Loppujen lopuksi en pysynyt enää kärryillä, kuinka kauan annoin oman kakkuni olla uunissa. Mutta tikulla tökkimällä saa selville, milloin voi lopettaa paistamisen. Kun kakku on vielä kostea, mutta ei mikään lieju, se on parasta. :D

Kuva ei ole kaikkein paras, koska kamera/muistikortti/tietokone/joku pilasi muut kuvat niin, että niistä tuli jotain ihmeellisiä palapelejä. :s Kakku itsessään oli IHANAA. Lämmin, pehmeä, suklainen taikina + sopivasti kirpeät vadelmat+ jännän rapea kuori = taivas. ♥

Kokeilevan keittiön keikauskakku

Olen viime aikoina askarrellut yllättävän paljon keittiössä muutakin kuin vain sitä iänikuista paista lihaa, lisää kermaa, keitä makaroonia/riisiä -ruokaa. Ainakin olen tehnyt kaalilaatikkoa ja hapanimeläporsasta, ja aika usein on tehnyt mieli leipoa. Varmaan siksi, etten oikein antaisi itselleni lupaa ostaa mitään herkkuja, joten mussuttelu pitäisi ansaita ainakin vaivautumalla tekemään herkut itse. Viimeksi tein melkein kokonaan päästä vedettyä (tai siis taikinan ohjeen otin köksän kirjasta) keikauskakkua. Pitihän sitä uutta vatkainta kokeilla. Hyvin toimi.

Raparperikeikauskakku

 200 g margariinia
1,5 dl sokeria
vaniliinisokeria
3 kananmunaa
2 tl leivinjauhetta
1,5 dl Maizena-jauhoja (käksänkirjassa luki perunajauhoja, mutta minulla ei ollut)
1,5 dl vehnäjauhoja (tai voi ihan hyvin laittaa vain pelkkää vehnäjauhoa 3 dl)
puolisen litraa (?) raparperikuutioita (nämä oli pakkasesta)
siirappia

vuokaan rasvaa ja korppujauhoja

*Voitele vuoka, jauhota reunat. (Minä en jauhottanut, siksi piirakan reunat jäivät vähän kiinni.) Vaahdota pehmeä margariini ja sokerit. Lisää munat edelleen vatkaillen.

*Yhdistä kuivat aineet keskenään ja siivilöi taikinaan. Havahdu siihen, että raparperi on aika kirpeää ja lorauta vähän (pari rkl?) siirappia taikinaan.

*Laita raparperipalaset vuoan pohjalle. Kaada siirappia nauhana raparperien päälle, niin että sitä on suunnilleen joka kohdassa. Kaada taikina vuokaan raparperien päälle, tasoittele vähäsen.

*Paista piirakkaa 200-asteisessa uunissa noin puoli tuntia. Kippaa kakku lautaselle. Nauti vähän lämpimänä maitolasillisen, jätskin tai vaniljakastikkeen kanssa. Jos kakku on jo vaikka edelliseltä päivältä jääkaapissa, kannattaa ehkä lämmäyttää palasta mikrossa ennen syömistä.

Tykkäsin.

Ystävänpäivää lautasella

Tein maanantaina ystävänpäivää varten Baileys-juustokakun. Tein sen Kaurislapsen blogista löytyneellä reseptillä, ilman mitään omia kikkailuja. Rasvaa piti vähän lisätä, koska keksimurujuttu tuntui olevan liian kuivaa. Liköörinä oli tällä kertaa Baileys hasselpähkinää, ja hyytymisen jälkeen pinnalle heitettiin enkelisuklaan paloja. Kakun pinnalla näkyvä rinkula on peräisin lautasen pohjasta, kun lautanen oli vuoan kantena jääkaapissa. Ei vaikuta makuun, vaan kakku on hyvää. Itse silti tykkäsin enempi uunitetusta juustokakusta, eikä tämä hyydytetty versio näytä katoavan ♥:nkaan massuun niin nopealla tahdilla kuin se paistettu. No, tulipahan kokeiltua.

Muuta ystävänpäivämurkinaa oli perunamuusi ja nakkikastike. Olen ihan super ylpeä, että olen nyt jo kaksi kertaa tehnyt muusia, ja se on ollut molemmilla kerroilla tosi hyvää. Ei ole siis aiemmin tullut harrastettua muusin tekemistä. Saati sitten ruskean kastikkeen väsäämistä. Aiemmin ruskeat kastikkeeni ovat olleet kuvottavia harmaita limoja, enkä ole kovin montaa kertaa yrittänytkään. Syksyllä tai kesällä tein kotona kastiketta äidin avustuksella, ja nyt uskalsin kokeilla yksinkin. Juju on varmaan ollut vaan siinä, että en ole malttanut RUSKISTAA jauhoja kunnolla. Mutta nyt osaan, jee.

Tämä taitaa olla aika lailla viimeisiä postauksia vähään aikaan. Nigerian matka lähestyy, ja varmaankin sen aikana postaan lähinnä tuohon toiseen blogiin. Jos siellä sitten malttaa kirjoitella, ja pääsee tietsikan ääreen. Yritän ainakin.

Nyt täytyy lähteä etsimään jotakin aamupalaa (!!!), että moikka!

Jäätyneet munat ja muita improvisaatiokeittiön juttuja

Minulla oli aikomuksena kokeilla keskiviikkona juustokakun leipomista. Kävi kuitenkin niin, että majapaikkani jääkaappi oli melkoisen kylmä, joten kun leipomisen aika tuli, huomasin että ylähyllyllä olleet kananmunat olivat päässeet jäätymään. Eipä siinä auttanut muu kuin alkaa sulatella munia ja siirtää kokkausoperaatiota seuraavaan päivään.

Kun kaikki leivonta-aineet oli saatu otollisempiin lämpötiloihin, eilen oli vuorossa uusi yritys. Ohjenuorana minulla toimi Kotilieden sivuilta bongattu resepti. Muokkasin kakkuohjetta hiukkasen, mutta en niinkään ainesosiltaan, vaan lähinnä työtavoiltaan. Nimittäin satun majailemaan sellaisessa asunnossa, josta ei leivontavälineitä pahemmin löydy. Ei toki pidä yleistää, mutta afrikkalainen rakennustyömies (tai jotakin kivityötä se tekee?) mies ei varmaan hirveästi harrasta leivonnaisien loihtimista. On siis ihan ymmärrettävää, ettei taloudesta löydy esimerkiksi vispilää?

Mutta. Kerään tähän nyt vielä kaikille kiinnostuneille ohjeen, jonka mukaan loppujen lopuksi tein kakun.

Appelsiinijuustokakku, jossa himppusen vadelmaa ^^*

200 g kaurakeksejä
n. 75 g margariinia
200 g maustamatonta tuorejuustoa (käytin Violaa)
200 g appelsiinituorejuustoa (myöskin Violaa)
suihkautus (n. 1 tl) vaniliinisokeria
2 dl sokeria
n. 2 rkl venhäjauhoja
1 dl kuohukermaa
3 munaa
pakastevadelmia

1. Jaa 300 g kaurakeksipaketillinen kolmeen yhtä suureen pinoon. Laita kaksi pinoa hedelmäpussiin ja jätä yksi pino odottamaan tulevia kahvihetkiä tms. Murskaa pussissa olevat keksit muusinuijalla (olin aika yllättynyt, että sellainen oli tarjolla!). Kannattaa ehkä suorittaa tuo murskaaminen niin, että pussi on vielä jonkun astian sisässä, sillä kaupan hedelmäpussi (eikä sitä paitsi pakastepussitkaan, joita normaalisti käyttäisin) ei ole kovin paksua tekoa. Kivempi sitten kaataa pussin läpi tulleet muruset sieltä astiasta, kun yrittää keräillä niitä pöydältä.

2. Sulata margariini. Kippaa keksinmurut sulan margariinin sekaan ja sekoittele.

3. Käy mielessäsi seuraava ajatusketju: "Reseptissä sanotaan, että irtopohjavuoka pitää vuorata leivinpaperilla. Ai kokonaan vai vaan se pohja? Eikö se vuoka ole periaatteessa tarttumaton? Onkohan sen leivinpaperin idea vaan helpottaa sen kakun poistamista vuoan pohjasta/suojata pohjaa kakkua leikatessa? Mitä jos vuoraan pelkän pohjan, ja margariinitan reunat? Ää, vuoraan vaan pohjan."

4. Leikkaa irtopohjavuoan kokoinen ympyrä leivinpaperista, ja laita paperiympyrä vuoan pohjalle. Painele keksi-rasva-seos pohjalle niin, että siitä tulee tiivis ja tasainen kerros.

5. Laita kulhoon tuorejuustot. Mittaa Koffin tuoppia käyttäen joukkoon sokeri. (Kaada sokeria ensin 5 desin merkin kohtaan asti, kaada sitten kulhoon, kunnes tuopissa on jäljellä 4 dl. Toista.) Sekoita aineet yhteen. Pidä kulhoa sylissäsi toivoen, että sylin lämpö saisi ainekset vähän notkistumaan, että sekoittamiseen käyttämäsi muovinen paistinlasta ei ainakaan katkeaisi.

6. Mittaa jauhot. Yritä mielessäsi suhteuttaa järjettömän iso lusikka mittasarjan ruokalusikkaan. Toivo, ettei jauhojen määrä tässä reseptissä ole niin tarkka. Sekoita jauhot juustojen joukkoon. Lisää munat yksitellen sekoittaen. (muista rikkoa munat ensin lasiin. varmuuden vuoksi, vaikka Martta-liiton nettisivuilla sanottiinkin, että jäätynyt muna ei ole pilalla.)

7. Kaada mutu-tuntumalla puolet kuohukermapurkillisesta Italian salaatti (tms) -rasiaan, ja ryhdy vaahdottamaan kermaa haarukalla. Kun kerma alkaa näyttää edes vähän vaahdolta, etkä enää jaksa vispata, lisää kerma muiden aineiden sekaan. Koska nuolijaa ei ole, kaavi enimmät kermat sormilla taikinakulhoon. (Tämän takia ennen leipomisen aloittamista pestään aina kädet!) Sekoittele kerma varovasti muun taikinan joukkoon.

8. Ripottele keksipohjan päälle hiukkasen vadelmia, suunnilleen kourallinen. Kaada juustomassa myös vuokaan. Kaavi taas sormilla, ettei kulhoon jää liikaa taikinaa. (Tämän takia leipoessa pestään kädet useampaan kertaan puuhan edetessä!) Nosta vuoka 175-asteiseen uuniin ja anna paistua siellä noin tunti.

En tainnut olla ihan tarpeeksi virkaintoinen uunipoliisi, kun kakun pinta pääsi tummumaan ehkä hiukan liikaa. Onneksi ei sentään kärvähtänyt, vaan maku oli silti tosi hyvä. Pitää tehdä tätä joskus toistekin (tosin ei heti huomenna, niin kuin ♥ ehdotti. -.- :P ), ja olla vähän tarkempana sen uunin kanssa.

Täytetyt paprikat

Minusta on nyt jonkin aikaa tuntunut siltä, että ruokavalioni koostuu pelkästä kanasta, ja että sitä alkaa tulla kohta korvista ulos tai alan vähintäänkin kotkottaa. Kanapainotteiseen elämään (?) tuli onneksi muutos, kun suunnittelin kokkaavani hapanimeläporsasta, ihan vaan jauhelihakastiketta ja täytettyjä paprikoita. Punaiset paprikat olivat jopa tarjouksessa 1,99 €/kg, joten mikäs tässä kokkaillessa! :P Seuraavaksi seuraa listaa siitä, mitä muuta kokkailussa käytin. Täytettä jäi aika paljon yli, eli jos ei tunne mielihalua syödä sitä pelkältään, kannattaa miettiä itselle sopivat ainesmäärät. Tosin ylijäänyt "jauheliharisotto" oli hyvää sinälläänkin.

Täytetyt paprikat, 6 annosta

3 (punaista) paprikaa
400 g jauhelihaa
1 sipuli
1 suolakurkku
pieni tölkillinen herkkusieniä
200 g ranskankermaa
keitettyä riisiä
1 lihaliemikuutio
mustapippuria
valkosipulia
juustoraastetta

Ruskista jauheliha ja sipuli, lisää pannulle kuutioitu suolakurkku ja herkkusienen palaset. Sekaan vielä ranskankerma ja mausteet. Kun lihaliemikuutio on sulanut, lisää riisi.

Operoi paprikat: pese ja halkaise (ylhäältä alas, ei noin niin kuin kuvassa, sillä sitten toiseen puoleen jää se kanta), poista siemenet. Asettele uunipellille leivinpaperin päälle, lusikoi täytettä sopivasti paprikakupposeen. Ripottele päälle juustoraastetta. Paista 225-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia.

Huomaa, miten ihanan makeaa lämmennyt paprika on. Ja varo polttamasta suutasi!

28. päivä: kuva siitä, mitä söit tänään

Tämä postaus tuleekin vasta tähän kellonaikaan, koska luonnollisestikaan en voinut ajastaa tämän päivän aterian kuvaa joskus aiemmin. Tai oikeastaan olisin voinut tehdä sen eilen, koska söin äsken eilistä makaronia ja kanasörssäystä. Hunajamarinoidut kanasuikaleet on käytetty pannulla ja perään on heitetty sipulia, tomaattimurskaa ja mausteita. Muistaakseni valkosipulia ja mustapippuria.

Tänään nautin sapuskan sitten mikrossa lämmitettynä. Lähinnä kuitenkin lautanen lämpeni, ja ruoka jäi kylmäksi. En silti jaksanut mennä lämmittämään pöperöä uudestaan, koska minun sijaintini ja mikron välillä oli puupölyä ja melusaastetta. Siis oikeasti, kuinka vaikeaa yhden oven laittaminen voi olla!?

(day 28. a photo of what you ate today

I ate yesterday's macaroni and chicken sauce. Fried chicken, onion, crushed tomatoes and spices. Garlic and black pepper, if I remember right.)