Ja illalla näkyi revontulia

Jouluisa loppuviikko

Moi! Ainakin viime vuonna taisi olla niin, että jouluolo oli aikamoisesti kadoksissa. Nyt on kuitenkin ollut noiden olojen suhteen parmpi vuosi, sillä olen fiilistellyt joulua pitkin kuuta ihan sopivasti. Nyt viime viikollakin oli tosi kivoja joulufiilishetkiä, etenkin loppuviikosta. Ajattelin tulla kertomaan niistä. Ainakin nyt sanallisesti, voi olla että pari jotan sekalaista kuvaakin eksyy joukkoon.

Kekkasin keskiviikkona, että voisin mennä pitkästä aikaa käymään keskustassa, ihan vaan shoppailemassa/katselemassa. Viime aikoina en ole juurikaan hengaillut kaupungilla, ainoat keskustassakäymiset ovat olleet rumpuharkat. Joten varasin torstain itselleni kylällä käymiseen. Heräilin sopivan verkkaisen reippaasti ja ajelin bussilla kaupungille. Oli jotenkin tosi hienoa astua bussista Hämeenkadulle. Oli lunta, kipittäviä ihmisiä ja jokin tosi ihana tuoksu. Joulutorilta varmaan tuli vohveleiden tuoksua, se oli ihan mahtavaa. Se tuoksui vielä Anttilan takanakin, jonne ensimmäiseksi suunnistin.

Mukanani minulla oli kassillinen leffoja, joten suuntasin leffadivarille. Tarkoituksena oli saada meidän dvd-hyllyyn vähän tilaa, ja onnistuinkin tarkoituksessani. Vein kauppaan ison kassillisen leffoja, ja palasin sieltä pienen kassillisen kanssa. :D Leffashoppailuiden jälkeen poikkesin ainakin Seppälässä katselemassa ja Indiscassa kuolaamassa kaikkea ihanaa, mitä siellä myydään. Indiscassa on ihan sairaan ihania vaatteita, mutta en koskaan raaski ostaa sieltä mitään. :c

Haahuilin jonkin aikaa kaupoissa (ainakin kävin ostamassa yhden jutun Olivian lahjaan) ja menin sitten Mäkkärille haukkaamaan jotain. Siinä lounastaessani sain odottamatonta seuraa. Joku Keskustorin kavereista istui viereisessä pöydässä ja mölisi jotakin. En ole ihan varma, puhuiko hän minulle vai pelkästään itsekseen. Ensin ajattelin vaan syödä ruokiani niin, etten olisi huomaavinanikaan häntä, mutta jossain vaiheessa se alkoi tuntua liian kiusalliselta. Tuumin, että olisi kivempi vastata hänen kyselyihinsä. Että olemmeko me nyt Keskustorilla -.- . No, turisin tämän Jussin kanssa tovin (jonka aikana hän sanoi minun olevan rakastettavan oloinen ihminen, awws), ja jossakin vaiheessa hän lähti jatkamaan matkaansa. Kuulemma Hervantaan.

Minäkin jatkoin matkaani. Menin bussilla sille S-marketille, jossa ♥ on harjoittelussa. ♥:n työpäivä oli lopuillaan, ja minä tein ruokaostoksia sillä aikaa, kun hän oli vaihtamassa vaatteita. Lastasimme sapuskat kasseihin ja ajelimme yhdessä kotiin.

Torstai-ilta menikin sitten lahjapuuhissa. Laitoin Olivian lahjan postituskuntoon ja päätin paketoida samoilla vauhdeilla muitakin lahjoja. Olen aina tykännyt lahjojen paketoinnista, se on tosi kivaa puuhaa. Toisaalta on hauska kehitellä erikoisia kääreitä ja koristeluja, mutta ihan tavallista lahjapaperia ja -nauhaa on myös kiva käytellä. Tällä kertaa käytin perusjuttuja ja käärin lahjoja joulululujen soidessa. Kivaa. ♥

Perjantai oli pikkujoulupäivä. Oli ihan hauskaa, että minulla oli koko päivä aikaa valmistautua, joten muutin meidän pikku kämppämme vähäksi aikaa kylpyläksi. Käytännössä siis käyttelin kaikkia kivan tuoksuisia suihkutököttejä, kokeilin kasvonaamiota ja käytin kunnolla aikaa ihon rasvaamiseen. Ihan mukavaa valmistautumista siis. Iltapäivemmällä oli vuorossa hiuksien ja naaman laitto, ja ♥ oli kiltti ja auttoi minua. Hän kiharsi hiukseni. ^^*

(...jotka näyttivät luonnossa kivemmilta kuin kuvassa)

♥ heitti minut Hervantaan, Naistarille. Se on sellainen maahanmuuttajanaisten "olohuone", ja Udokan pikkujoulut ovat olleet siellä ainakin nyt joka kerta, kun minäkin olen ollut mukana. Ovet eivät kuitenkaan olleet vielä auki, kun saavuin paikalle, vaan minä ja muutama muu udokalainen menimme lämmittelemään viereiseen kierrätyskeskukseen.

Ihan kamalan kauaa emme onneksi joutuneet odottamaan. Rumpuope tuli paikalle ja kannoimme rumpuja sisälle. Pikkujoulut saivat alkaa! Oli tosi kivat pippalot, jotka menivät samalla rennolla kaavalla kuin ennenkin.

Illan aikana rummuteltiin...

...leikittiin Dubloilla (tai no siis minä, sisko ja lapset)...

...otettiin vastaan Joulupukki...

...ja otettiin tietenkin yhteiskuva. Harmi vain, että jotkut olivat ehtineet jo lähteä. :c

Ai niin ja syötiin, totta kai! Taisin vain olla niin nälkäinen, etten malttanut ottaa kuvaa ruoasta. :D Meillä oli riisiä ja afrikkalaista kanakastiketta ja jotain tosi hyvää salaattia. Ja suklaata tietty jälkkäriksi. Avasimme vihdoinkin myös sen kuohuviinipullon, joka hankittiin Tapahtumien yön aikoihin. :D

Joulupukki oli hauska, hänellä oli mageet Spiderman-aurinkolasit nenällään. Minä sain pukin (joka oikeastaan kyllä oli muori) pussista pikkuisen purkillisen luumu-appelsiinihilloketta, en ole vielä maistanut. Vitsit, oli kyllä tosi kivat pikkujoulut! Jatkoimme Tommin kanssa iltaa Gloriassa, Tommi kävi tanssimassa salsaa ja minä laulamassa karaokea. Lopuksi Tommi heitti minut vielä kotiin. Kiva ilta. (:

Lauantainakin oli juhlapäivä. English Servicen porukka vietti etukäteisjoulua Hatanpäällä, seurakuntakoti Katariinassa. Ennen pippaloihin lähtöä ehdin napata pari (2) asukuvaakin. Naama on vähän pielessä, mutta ainakin vaatteet näkyy:

 mekko/tunika - kirppis

sukkikset - New Yorker

villatakki - Cubus

kengät - Euromarket (kun sellasia vielä oli)

Halusin laittaa tuon uuden mekon päälle, koska minusta se on aika jouluinen, vaikkei punainen olekaan. Mätsäsin siihen sitten tuon villatakin ja ruskeat (vaikka näyttävätkin kuvissa mustilta) sukkikset. Otin sitten ihan vaihtokengät mukaan, kun mitkään ulkokengät eivät oiken passanneet tuohon asuun. Hiukset oli helppo laittaa, sillä edellisen päivän kiharat olivat vielä tallella. Muutaman "tuoreen" kiehkuran lisäämisen jälkeen pehko oli lähtövalmis. (:

Olisin kyllä voinut ihan hyvin käyttää enemmänkin aikaa valmistautumiseen. NImittäin kun pääsimme perille juhlapaikkaan (n. puoli tuntia ilmoitetun alkamisajan jälkeen), paikalla ei ollut juuri ketään. Juhlan piti alkaa kahdelta, mutta se pääsi vauhtiin varmaankin kolmelta. ♥ kyllä sanoi minulle, että ei pitäisi lähteä niin aikaisin, mutta en kuunnellut. Olisi pitänyt ehkä. (:

Afrikkalaisesta ajasta huolimatta juhalassa oli kivaa. Oli hyvää ruokaa ja rento tunnelma. Ohjelmassa oli ainakin lapsien jouluevankeliumiesitys ja aikuisille tietokilpailu. Oli hyvä, että kilpailuun arvottiin ryhmät, joten tuli juteltua vähän tuntemattomampienkin ihmisten kanssa. Ei siellä kirkossa yleensä tule jutusteltua.

Vielä ennen kun lähdimme kotiin, juhlassa piipahti Joulupukki. Jotenkin hän näytti erilaiselta sitten viime näkemän...

Jepulis. Ihana jouluinen viikonloppu sai yhtä ihanan päätöksen, kun mentiin vielä ♥:n kanssa iltakirkkoon sunnuntaina. Sinne samaan iltamessuun, jossa oli pari viikkoa sitten. Oli paljon ihmisiä ja paljon lauluja. Ja kirkkokahvilla riisipuuroa! Mantelia en saanut, mutta yhden toisen ilahdutuksen: Olin ottanut yhden kynttiläpaketin mukaani siltä varalta, että näkisin kirkossa Tiinan. Juu näin, joten sain annettua pikku lahjani hänelle. Oli tosi tosi siistiä nähdä lahjan saajan reaktio; valitsemani lahja näytti osuvan ihan nappiin. Vaikka saattaakin kuulostaa kliseeltä, niin kyllä minun mielestäni on kivempi antaa lahjoja kuin saada niitä.

Huhhuh. Tulipa nyt pitkä - ja aika sekalainen - postaus. Lopetanpa nyt tähän, ja sanon enää että jee kohta on joulu! ♥

Joulukiireinen viikonloppu

Aika hassua, että sen jälkeen kun työt Akaassa loppuivat, olen ollut jollain tavalla kiireisempi kuin silloin, kun vielä olin töissä. Kalenteriin saa koko ajan olla merkkailemassa jotakin juttuja ja menemisiä riittää. Menot ja tekemiset ovat kyllä olleet kivoja, joten kiireellä ei onneksi ole negatiivista latausta. On pelkästään kiva, että tekemistä riittää, ja nyt jaksaa ja pystyy tekemään kaikkia kivoja juttuja erilailla kuin töiden aikaan.

Viikonloppu oli mukavan täynnä kivaa tekemistä.

Viikko sitten viikonloppunahan kävin Tyttöjen tuvalla Isosiskokurssin. En ole saanut vielä todistusta, koska sen voi saada vasta sitten, kun on käynyt tuvan Aukiolossa jonakin tiistaina tai torstaina. Vaikka isosiskopaperit ovat vielä saamatta, pääsin kuitenkin nauttimaan isosiskouden mukanaan tuomista eduista jo perjantaina. Tuvalla oli nimittäin Isosiskojen pikkujoulut, jonne olivat tervetulleita kaikki tuvan vapaaehtoiset, uudet ja vanhat. Sinne tieni siis kävi.

Mutta ennen pikkujouluja minulla oli treffit oikean pikkusiskon kanssa. Istahdimme hetkeksi suojaan tuulelta ja tuiskulta, piipahdimme Coffee Houseen turisemaan ja hörppimään sumppia. Oli kiva nähdä kunnolla pitkästä aikaa, ja juteltavaa kyllä riittikin. Kyytipoikana meillä oli herkulliset kaneli-piparkakku-latet, joiden kermavaahtopilven päälle oli ripoteltu piparin muruja. Niillä oli hyvä aloitella pikkujoulutunnelmat, ja jonkin aikaa höpöteltyämme hypättiinkin bussin kyytiin ja ajeltiin Pispalaan, Tyttöjen tuvalle.

Isosiskojen pikkujoulut olivat mukavan rennot. Väki valui paikalle vähän eri aikoihin ja aluksi tarjolla oli vähän yleishyödyllisiä askareita: Osa tytöistä hääräili keittiössä valmistamassa pikkujoulusapuskaa, osa teki viime hetken valmisteluita seuraavana päivänä alkavia joulumyyjäisiä varten. Minä kieltäydyin kauniisti keittiöapulaisena olosta, sillä olemukseni oli vielä vähän räkäinen. (Hah, voi olla että olisin muutenkin keksinyt jonkun verukkeen O:) ) Sen sijaan auttelin mielelläni myyjäisvalmisteluissa. Pakkasin tyttöjen askartelemia korvakoruja myyntikuntoon. Oli hauskaa näperrellä jotakin yksinkertaista ja samalla jutella niitä näitä muiden tyttöjen kanssa.

Vaan oli ihan hauskaa, että ruokakin valmistui vihdoin. :D Keittiössä ahkeroineet tytöt olivat saaneet aikaiseksi koko porukalle ghanalaista maapähkinäkanakastiketta ja riisiä sekä jälkkäriksi banaanilettuja ja hedelmäsalaattia. Oli hauskaa saada maistaa jotakin erilaista afrikkalaista ruokaa, eikä syödä aina vaan sitä samaa. Afrikkalainen teema jatkui ruokailun jälkeen jonkinlaisella infopläjäyksellä, jonka yksi ohjaajista meille piti. Kyseessä ei ollut luento, vaan pikemminkin juttelimme yhdessä siitä, millaisia tapoja eri Afrikan maissa on, ja millaisia ihmiset siellä ovat.

Afrikka-teema jatkui edelleen. Vaihdoimme paikkaa tuvalta parin talon päässä olevalle salille, jossa meille opetettiin afrotanssia. Vitsit muuten, en muistanut kysyä yhtään, minkä maalaista tanssia tanssailimme. Joka tapauksessa se oli vähän erilaista, mitä Udokassa harrastamme. Oli kivaa kokeilla uudenlaista tanssia, etenkin kun se oli aika helppoa. (: Tanssien jälkeen hörpimme vielä glögiä torttujen kera, ja pikku hiljaa ihmiset jatkoivat matkaansa muihin juttuihin. Oli vallan mukava pikkujoulu.

Ylläoleva kuva ei kyllä liity pikkujouluihin muuten kuin että otin tuon askarteluni mukaan sinä iltana. Teimme Isosiskokurssin lopuksi itsellemme Minä-kilvet (vai mitkä niiden nimet nyt olivatkaan), ja minä jätin omani silloin kuivumaan. Pikkujouluun mennessä työ oli ehtinyt kuivua melkein viikon, joten pystyin kuljettamaan sen kotiin ehjänä. Se saa nyt edustaa tässä postauksessa Tyttöjen tuvan pikkujouluja, sillä en ottanut pippaloissa yhtään kuvia. Keskityin vaan ihmisiin ja heidän kanssaan olemiseen.

Lauantaina oli lisää jouluista puuhaa. Veljen koululla oli perinteinen joulutori, jossa koulun oppilaat ja jotkut muut käsityöläiset myyvät töitänsä. Lähdettiin ♥:n kanssa lauantaiajelulle, tarkoituksena käydä katsastamassa torin tarjonta. Ensin kävimme moikkaamassa veljeä metallipuolen pajalla, jossa veli esitteli hieman töitänsä ja koneita, joita hän on viime aikoina käyttänyt. Hänellä on meneillään lopputyön tekeminen, joten ehkä siksi hänellä ei ollut mitään omia juttuja myytävänä. Kaikki aika ja energia on mennyt arte-työn kanssa ahertamiseen.

Metallipuolelta menimme toiseen rakennukseen, jonka luokissa oli monien eri ihmisten töitä tarjolla. Oli tuohijuttuja, neuletöitä, koruja, vaatteita... Kaikkea hienoa. (: Itse shoppailin jonkun itse piirtämän värityskirjan (se taitaa mennä pukinkonttiin neiti O:lle) ja söpöjä satuaiheisia tarroja. Muuten tyydyin vain ihastelemaan ja hypistelemään myynnissä olleita tavaroita.

Joulutorin kiertämiseen ei mennyt kovin paljoa aikaa (ihan kuin siellä olisi ollut vähemmän myyjiä kuin viime vuonna?), joten päätimme käväistä vähän kirppiksilläkin. Kävimme kahdella kirpputorilla, mutta saalis jäi (onneksi) aika pieneksi. Minä ostin muutaman rannekorun ja ♥ löysi pitkään metsästämänsä usb-puhelimen tietokoneeseen. Yhteinen ostos oli joku lautapeli, jota emme ole ehtineet vielä testata.

Suunnitelmissa oli myös käydä Ideaparkissa, ja sinne suuntasimme kirppistelyn jälkeen. Niin kuin aika moni muukin ihminen. :D Autoja oli hirveästi, mutta onneksi Ideaparkissa on aika paljon lääniä, että ei päässyt tulemaan ahdasta. Kiertelimme kaupoissa ilman mitään suurempia ostoslistoja. Pari lahjajuttua tuli löydettyä, ja heräteostoksena sukkikset uudesta Newyorkerista ja kuumaliimapyssy Clas Ohlsonilta. :D Maltilliset ostokset siis, shoppailu taitaa keskittyä sitten joulualennusmyynteihin. (:

Lauantai-iltana oli tarkoitus hengailla vain kotona, mutta Petra (minun Pieksämäen-luokkakaveri, joka asuu myös Tampereella) sai houkuteltua minut pois kotikolosta. Lähdettiin kahdeksan maissa kaupungille, missiona maillä oli päästä laulamaan karaokea. Päätettiin mennä katsastamaan Puuman karaoke, ja se olikin positiivinen yllätys: Kun menimme Puumaan sisälle, paikalla taisi olla meidän lisäksemme yksi tyyppi, joka vain pelasi hedelmäpeliä. Saimme siis laulaa sydämemme kyllyydestä, lauluvuoro vaihteli meidän kahden välillä. Vähän myöhemmin paikkaan tuli muutakin porukkaa, mutta laulujono ei silti muodostunut mitenkään mahdottomaksi. Suunnilleen joka kolmas tai neljäs vuoro oli oma vuoro. Ihan hyvä laulupaikka siis.

Sunnuntaina avattiin joulukalenterien (minulla on kaksi suklaakalenteria ja Aamulehden kuvakalenteri) kakkosluukut, ja vietettiin ekaa adventtia. Minulla ei ollut pahemmin adventtisuunnitelmia, kalenterissa luki vain "Vastaanottoilta Kyttälässä". Vastaanottoilta olisi ollut jokin nuorten aikuisten kirkkosysteemi (en ole ollut siellä ennen), mutta teinkin viime hetken suunnitelman muutoksen. Sen sijaan että olisin lähtenyt bussilla Kyttälään (se on keskustassa), kävelinkin noin kilometrin päähän Uudenkylän seurakuntatalolle. Yksi kaveri oli vinkannut, että siellä pidetään mukavia iltamessuja, ja ajattelin mennä katsomaan sen meiningin.

Mieninki oli ihan jees. Sellainen semi-rento, ei kuitenkaan ehkä ihan minun juttuni. Voi olla, että pitää vielä käydä ainakin kerran, ennen kuin antaa lopullisen tuomion. :D Kivaa oli joka tapauksessa ainakin se, että näin vähän tuttuja. Oli mukavaa, että nyt kun vihdoin menin ensimmäistä kertaa oman "kotiseurakuntani" tilaisuuteen, kaikki naamat eivät olleet ihan uppo-outoja. Messun jälkeen oli kirkkokahvit, joiden aikana juttelin yhden tosi tutun oloisen pariskunnan kanssa. Yritettiin miettiä, missä ihmeessä olemme tavanneet. Ei millään meinannut tulla mieleen, mutta sitten tajusin, että he olivat Hanskin vanhemmat, eli olen ollut jopa heillä kylässä! :o Vähän noloa, ehkä. :D Kahvipöytäjutteluiden jälkeen lähdin taapertamaan takaisin kotiin, ja oli ihana kävellä narskuvassa lumessa ja katsella huuruavaa hengitystä. Ihanaa, että vihdoin tuli lunta.

Ensimmäisen adventtisunnuntain lopuksi piti tietenkin töllätä vähän telkkaria, eli seurata Tanssii tähtien kanssa -ohjelman finaalijakso. Alku meni vähän ohi, mutta missasin onneksi vain kaksi ensimmäistä tanssia. Oli kivaa mussuttaa suklaata ja katsella ihania tansseja, ja jee, oma suosikkini eli Krisse voitti koko kisan! Ei pöllömpi sunnuntai, ei ollenkaan huono viikonloppu. ^^*

Uutta vuotta

Moi. Uusi vuosi (2012, outo numero!) on ollut tähän mennessä ihan mukaisa: vuoden vaihteen juhlimisen jälkeen vaan löhöiltiin ♥:n kanssa pyjamaisissa. Eikä se aattokaan ollut kovinkaan riekkumista, syötiin sipsiä ja dippiä, käytiin vähän keskustassa pyörimässä. Missattiin suurensuuri ilotulitus väärinkäsityksien takia, mutta kuultiin sentään kun joku trumpetisti soitti Juumaalaa oo-ompi lii-innaamme.

Tänään oli vähän aktiivisempaa. Tosin aluksi oli vähän liiankin aktiivista, kun liikkeelle lähteissä toinen meistä jätti avaimet (kämpän ja auton-) sisälle. Oltiin menossa katsomaan yhtä kämppää, ja lähdettiin jopa ajoissa. Tällä kertaa ajoissa lähteminen ei kuitenkaan auttanut, kun matkanteko tyssäsi rappukäytävään. -.- Onneksi ♥ sai kuitenkin soiteltua meille auton vara-avaimen, ja sisällekin päästäisiin iltasella. Kämpän katsominen nyt silti sitten jäi.

Oltiin menossa toiseenkin näyttöön, sitä ennen hengailtiin Hervannan Duossa, mussutettiin vähän vohvelia Cafe Olohuoneessa. Siitä suunnatiin katsomaan sitä toista kämppää, mutta en tykännyt sen keittiöstä. Sitten vielä kolmatta kämppää kyttäämään. Kolmannen vika oli hienoinen pienuus. Ei oltaisi mahduttu sinne kaiken kamamme kanssa.

Minun teki mieli jotakin hyvää, joten mentiin vielä Sittariin. Matkan varrella oli myös Vapaa valinta, joka käytiin tsekkaamassa. Onneksi käytiin, sillä tehtiin vallan hyviä aleostoksia. Löydettiin Nigerian tuliaisiksi vaikka mitä vaatteita, joiden kappalehinnat olivat korkeintaan kolme euroa. Itse ostin joitain alusvaatteita ja veljelle alle kahden euron farkut. :o

Muuten ei ole tullut vielä aleshoppailtua. Eipä minun ole tehnyt kovin paljoa mielikään, kun en oikein sallisi itselleni mitään osteluja. Aleostokset ovat tainneet rajoittua nyt Tiimarin joulukoristeisiin (kultapunosta kissojen tuhoamien tilalle, ja vähän tuliaiskoristeita) ja H&M:n korvaläpäsiin. Jotka olivat alennettu hurjat 95 senttiä, eli maksoivat kolme euroa. Korvaläpät olivat oikeastikin aleostoslistallani, kun en ole sellaisia normaalihinnoilla raaskinut ostaa. Tai no ehkä nuo henkkamaukan läpyskät olisin raaskinut, jos olisin tavannut ne aiemmin.

Ää onpa nyt sekavaa töktöktekstiä. Huomenna ehkä pyörähdetään Ideaparkissa, jos sää ei ole niin paha kuin tänään. Ja sepustukset on parasta lopettaa nyt, ennen kuin niistä menee täysin tolkku. Moro!

Djembepikkujoulut

Mitä: Rumpuryhmän pikkujoulut
Missä: Hervannassa, Naistarissa. Naistari on maahanmuuttajanaisille tarkoitettu paikka, täysin miesvapaa alue. Siis silloin kun se on auki asiakkaille. Me nyt vaan vähän lainattiin tiloja.
Milloin: Viime perjantaina, eli 16.12.2011 n. kello 18 ->
Kuka: No se rumpuryhmä. Noin 15 tyyppiä; miehiä, naisia ja pieniä poikia. Pari sellaista, joita en ollut ennen tavannut. Ainakin yksi, jonka näkemistä odotin kovasti!
Miksi: Koska joulunaluasaikana pruukataan pitää pippaloita. Että voisi viettää aikaa yhdessä.
Miten: Osittain nyyttäriperiaatteella (napostelut tuotiin yhdessä, Bosco oli tehnyt ruuan). Rummutellen (soiteltiin jotakin uusia biisejä, en ollut ennen kuullut niitä). Jutustellen. Rennosti.

Erikoista: Allekirjoittaneen meikki oli osittain ♥:n käsialaa. Paikalla oli Joulupukin sijasta Ninja-pukki.

Minä ja H-K. Meikäläinen on hieman sulanut ja pinkki.

Astetta val(k)oisempaa.

Ensimmäistä kertaa graffiti-kynsilakkaa. Hopeaa punaisen päällä.

Snyfs.

Kalsaritumput

Eilen sain valmiiksi lapaset, jotka ovat olleen puikoilla jo jonkin aikaa. Aluksi purin aika monta tekelettä, kun en oikein keksinyt, millaisia tumppuja alkaisin tehdä. Muistin sitten viime vuoden joululahjaelukat (etenkin niiden korvat) ja ajattelin kokeilla, josko minulta luonnistuisi pystyraitalapaset.

Elikä Seitsemästä veljeksestä yhden silmukan levyisiä pystyraitoja, kaksitoista silmukkaa puikolla. Jostain kumman syystä minulle tuli tumppujen väreistä (mustaa ja sitä verenpunaista) ja kuosista mieleen pitkät kalsarit, vaikka en tietääkseni ole elänyt punamustaraidallisten kalsareiden vaikutuspiirissä. Outoa.

Tumput olivat muuten ihan helppo tehdä, mutta oikean käden peukalokiilan kanssa oli vähän ongelmia. Värien asettuminen ei vaan meinannut mennä kaaliini, ja purinkin tekelettä moneen kertaan. Loppujen lopuksi en jaksanut enää yrittää, vaan jätin virheet näkyviin. Vaikka ei niitä onneksi kovin hyvin huomaa.

Tein nämä tumput ♥:lle, joten kun langanpäät oli päätelty ja tumput muutenkin valmiit, harjailin sisäpuolta kevyesti juuriharjalla. Opin jostakin kirjasta, että harjaileminen saa tumput vielä lämpimämmiksi, kun lanka pörröttyy. Ja ♥ on varsinainen vilukissa, joten pitihän langan pörröttämistä kokeilla.

Severi luuli, että olin mennyt leikkimään, kun koitin ottaa kuvia tekeleistäni:

Miinan ja Manun seikkailu Lapissa

Öö eikun Sarden ja Paden Lappi-seikkailu.^^*

Torstaiaamuna käväisin tekemässä yhden kokeen. Kun olin suoriutunut siitä mallikkaasti, odottelin kämpillä, että S tulisi hakemaan minut. Autoon pakkauduttuani poikkesimme Moilasella ostamassa leipää (muovipussillinen kympillä) ja käänsimme nokan kohti pohjoista. Ruokatauko pidettiin Siilinjärven Hesellä ja siitä jatkettiin Piippolaan. S:n äiti opiskelee siellä ja kävimme noukkimassa hänet koululta matkaan mukaan. Vessatauko ja auton vaihto S:n äidin kämpällä, ja matka jatkui.

Parin huoltsikkapysähdyksen jälkeen olimme määränpäässämme, eli Sodankylässä joskus kymmenen jälkeen illalla. 11 tuntia matkattuamme olo oli jokseenkin väsähtänyt, joten päätimme painua aika lailla saman tien pehkuihin. Sitä paitsi S:llä olisi aikainen herätys seuraavana päivänä, sillä hänellä oli tapaaminen työhaastattelun merkeissä. Minulla ei sen sijaan ollut mikään kiire herätä perjantaiaamuna. Lojuin pedissä kaikessa rauhassa melkein kymmeneen, ja S tuli jo takaisin kotiin siihen mennessä kun minä olin vasta käynyt suihkussa. Kömmin sitten alakertaan kuuntelemaan, miten haastattelu oli mennyt, ja samalla puputin jotakin aamupäiväpalaksi. (:

Aamupalan jälkeen poikkesin S:n (ja perheen kissan Viirun) kanssa tien toisella puolella, S:n mummilla. Hän oli ollut aamuvarhaisesta asti hereillä ja pääsimme maistamaan tuoreita piparkakkuja kahvin kanssa. Tytöille pipareita, pullaa ja kahvia, Viirulle juustoa. Visiitissä oli hupaisaa, että S:n esiteltyä minut mummilleen, tämä muisti heti, että minä olin se Tartu mikkiin -kaveri. Tosin hän sanoi ensin biisikärpänen, mutta samapa tuo. Meni ainakin sinne päin. (:

Kahvittelujen jälkeen taisimme vain oleskella ja jutella, mutta iltasella lähdimme taas liikenteeseen. Veimme S:n siskon seurakuntatalolle, sillä hän oli lähdössä ripariviikonloppuun isoseksi. Ajelimme jonkin aikaa liikenneympyröissä (hmm, bilistely ei ole minulle kovin tuttua puuhaa, mutta Sodankylän-visiiteilläni olen tutustunut siihenkin. :D) ja myöhemmin illalla teimme samaa S:n kaverin Jnn:n kanssa. Laittautumisen jälkeen vielä illemmalla odotti Sodankylän yöelämä.

Ensin tiemme vei Reposeen, sillä minun teki mieli laulaa karaokea (yleensä minun tekee). Jonot eivät ollaat kovin pitkät, lauloin Yö saaristossa ja Ei se mennyt niin. Jälkimmäisen laulun laulettuani joku mies esitti kohteliaisuuden, jota en ihan tajunnut: "Ihan niin kuin Anni!" Toki ajattelin, että hän tarkoitti Anna Erikssonia - voihan olla että kuulin viimeisen kirjaimen väärin - mutta silti kysyin hiukan hölmistyksissäni että ai kuka. Ilmeisesti toistaminen vaatii veronsa kehujen laadusta, sillä toisella kerralla mies sanoikin enää "Melkein kuin Anna Eriksson." :DD

Reponen alkoi jossakin vaiheessa täyttyä (keski-ikäisestä) pikkujouluväestä, joten siirryimme viereiseen Puljuun, yökerho Paradiseen. Taisi siellä väkeä olla ainakin enemmän, mitä Pieksämäen vastaavassa. En ole ihan varma. Oli vähän tylsää, koska S ei tykkää tanssia, enkä minäkään sitten yksin tietenkään viitsinyt. Eikä oikein ollut sellainen olokaan. Mutta oli silti kiva tavata S:n kavereita. Etenkin oli mielenkiintoista jutella ensimmäistä kertaa sen tyypin kanssa, jonka kämpässä asuin kesän. Eipä silti ollut varmaan sen jännempi ilta kuin pari vuotta sitten kesälläkään.

Ainakaan siihen asti. Kun joskus kahden maissa käännyimme autolla S:n kotiin menevälle tielle, vieressämme pölähti. Toisesta risteyksestä tullut auto kaahasti ojaan lumi pöllyten ja vältti vain täpärästi tien reunassa olleen valotolpan. Pysähdyimme tien reunaan ja nousimme autosta mennäksemme katsomaan, kuinka oli käynyt. Autosta noussut ihminen hoippui hetken kävelytiellä, mutta meni sitten takaisin autoon ja yritti lähteä sillä liikkeelle. S alkoi soittaa hätäkeskukseen, mutta paikalle tulleet pojat sanoivat jo ilmoittaneensa tapauksesta ja kertoivat poliisien olevan jo tulossa. Pojat estivät (hmm ehkä hieman liian kovakouraisesti :s) kuskia lähtemästä uudestaan liikkelle ja poliisit tulivatkin pian. Kuski puhalsi törkeän rattijuopumuksen lukemat, ja myöhemmin luimme lehdestä hänen ajelleen kortitta.

Että sellainen ilta. En kuitenkaan menettänyt yöuniani tapauksen takia, vaikka nukahtaminen ottikin aikansa. Valvominen johtui vain siitä, että olin aika kylmissäni arktisen bileillan jälkeen. (: Aamulla taas nokostelin kai melko pitkään, kunnes kömmin taas alakertaan kuuntelemaan S:n kertomusta yön äksönistä (S osaa mielestäni kertoa asioita hyvin, siitä hänessä tykkään erityisesti). Verkkainen aamupäivä sai yättäen tehokkaan lopetuksen, kun päätettiinkin lähteä shoppailemaan. Ensin piipahdimme kenkäkaupan muuttomyynnissä, josta en ostanut mitään. Ainoastaan katsoin, olisiko ollut joitakin kivoja kengännauhoja, mutta neonväriset tai hopeiset eivät vastanneet toiveitani.

Kenkäkaupan jälkeen lähdimmekin Kemijärvelle. Matkalla pysähdyimme Pelkosenniemellä ja leikin turistia, eli kuvautin itseni Andy McCoyn patsaan kanssa. Jossain vaiheessa päivää kohtasimme myös tien reunassa jotakin kropsuttelevan ketun, josta koitin ottaa kuvan auton ikkunan läpi. (Poroja näkyi koko reissun aikana yllättävän vähän, harmi.)


Kemijärven shoppausrupeamaan kuului kaksi kirppistä, kirjakauppa (jonne mentiin lämittelemään :D) ja kahvila. Ensimmäiseltä kirppikseltä en löytänyt mitään ostettavaa, tosin mietin pari minuuttia, ostaisinko Metsolat-DVD:n äidille. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että olisi tylsää, jos omistaisi pelkästään sarjan alun, ja sitten ei tulisikaan hankittua loppuja jaksoja. Sitä paitsi se DVD taisi olla kakkoskauden alusta, joten ei kovin kätevä ostos.

Kirjakauppaan pistäydyttiin tosiaan lähinnä sen takia, että matka autolta kiinni olleelle kahvilalle oli viimaisa ja tarvitsimme lämmittelyä. Tai niin S:n äiti ainakin sanoi, "mennäänkö kirjakauppaan lämmittelemään?" Minä jäin shoppailemaan tuulikaappiin, eli penkomaan löytökoria. Löysinkin sieltä kivan tarrapakkauksen ihan mukavaan hintaan. Kirjakaupasta mukaan lähti myös joululahjajuttuja, joista en voi kertoa sen enempää, sillä lahjojen saajat käyvät kuitenkin täällä kyttäämässä asioitani. :PP Kahvilassa nautimme kupposelliset teetä/kahvia sekä jotakin pullaa, mitä kenelläkin nyt teki mieli. Minä mussutin berliininmunkin. Toiselta kirpparilta löysin kauniin punaisen puseron, joka on varmaan aika täydellinen joulupaita. Hintaa vaatteella oli kolme euroa, mikä oli todella vähän uudesta vaatekappaleesta. Tai aivan tuliterältä paita ainakin näytti, ei minkäänaisia nyppyjä tai nuhjuisuuksia missään.

kemijärvi-citystä huristeltiin Pyhälle, S:n perheen mökille. Tai kakkosasunto se kai on. Se on ihana, aivan kuin jostakin sisustuslehdestä. Ihastuin siihen edellisellä visiitilläni, edelleen se oli vallan soma ja kaunis. Siellä ohjelmassa oli karaokea S:n kanssa (ja hänen isänsä välispiikit Preussin armeijan toiminnasta), herkullisen lohiaterian syömistä sekä mäkihypyn katselemista. Illaksi ajelimme takaisin kotiin ja kävimme lauantaisaunassa.

Aiemmin oli ollut puhetta, että S voisi soittaa jotakin trumpetilla, kun en ole koskaan ennen kuullut hänen soittavan. Asia tuli uudestaan mieleen vasta lauantai-iltana kymmenen maissa, joka ei ole ehkä kaikkein paras ajankohta trumpettimusiikille. Eipä siinä, omakotitalossahan me olimme, mutta S:n vanhemmat eivät silti oikein pitäneet ajatuksesta. No, S kuitenkin soitteli jonkin aikaa, ja minäkin kokeilin, josko saisin edes jonkin pihauksen siitä soittimesta. Sainhan minä, aika vekkuli masiina.

Lauantai-ilta oli kulunut jonkinasteisissa aivojen kuperkeikkailuissa. Päässä ja silmissä heitti, ajattelin sen johtuvan jo muutaman päivän vaivanneesta niskajumista. Nukkumaanmenoajan lähestyessä tajusin kuitenkin, että kuumehan siellä on nousemassa kiusakseni. Otsa ja posket olivat tulessa ja muuten paleli. Otin lääkettä ja koitin saada unta kahden peiton alla. Lääke puski kivasti kuumetta pois ja aamulla heräsinkin hien nihkeyttämien lakanoiden keskeltä. Yök.

Sunnuntaiaamuna oli onneksi hyvä olo, niin ei tehnyt pahaa lähteä ajamaan kotiin päin. Kymmenen maissa lähdettiin, kahdeksalta suunnilleen oltiin perillä. Välillä käytiin syömässä, juomassa ja shoppailemassa (siis ihan vain käytiin kattelemassa vähän). Kuumeinen olo palasi alkuillasta, kotiin päästyäni painuinkin melkein heti petiin.

Tänään olen löhöillyt sängyssä You tuben videoita katsellen, facebookkaillen, opparikommunikoiden ja karkkia mussuttaen. Kai maar tässä pitäisi hakea jotain juotavaa. Mutta on tämä kyllä kummallinen tauti, kun on vaan kuumetta. Yleensä kipeyteni alkavat sillä inhalla kurkkukivulla, josta olo muuttuu sitten kuumeeksi ja räkätaudiksi. Nyt ei ollut merkkiäkään kurkkukivusta, eik ole edes tukkoinen olo. Kummaa. No, jos sitä juotavaa nyt. Ja joku leffa vaikka.

Laiska ja lamaannuttava lauantai

Moi. Tänään torkuttelin pitkään. Ei minulla ollut herätyskelloa soimassa, mutta torkuttelin ilman sitä. Jatkoin vain uniani, vaikka heräsinkin monesti. Yhdentoista maissa kömmin peiton alta pois, ja kämppis sanoi ulkona olevan lunta. Ja totta tosiaan, ikkunasta näkyi melkoisen sakea lumipyry ja valkoinen kuorrutus kaiken yllä. Voi että, on se ensilumi aina niin jännää. (:

En ole saanut aikaiseksi oikein mitään tänään. Tiskasin, siinä se. Muuten olen vain möllöttänyt ja ikävöinyt. On määrittelemätön ikävä, joka kohdistuu ♥:n lisäksi ainakin siskoon, kissoihin ja muutenkin kotiin, ulkomaille, kämppiksen kanssa pidettäviin kuvaussesioihin, piirtämiseen... Moniin juttuihin. Ikävä siis lamaannutti minua sen verran, etten osannut tehdä oikein muuta.

Mutta äsken luminen parveke kutsui minut filmailemaan möllötysasuani.

Eteisestä kaivoin jalkaani viime syksynä ostamani talvikengät. (Citymarketista peräisin, mistäs muualta). Vähän kyllä mietityttää, että pitäisikö hankkia jotkut toisenlaisetkin popottimet, sillä nämä jalkineet eivät tykkää kovin paljoa märästä kelistä. Nollassa tuo keli taitaa nytkin olla. No, jos tulee vastaan jotkin kivat. (:

paitulitunikainen - Cubus

pöksyt - Stadium
huivi - kirppikseltä

Lasitkin ovat taas palanneet. Taannoin tosiaan kävin S:n kanssa viemässä rillini Mikkeliin, ja sieltä ne matkustivat Englantiin. Torstaina kävin ajotunnin (joka muuten meni todella tahmeasti, ei olisi pitänyt ajatella, että osaan ihan jees) jälkeen hakemassa silmälasipaketin postista, ja nyt kyllä näkee! Ero edellisten heijastavien linssien ja nykyisten heijastamattomien linssien välillä on huima, nyt ei häiritse sumeus tai valojen tuplakuvat. (:

Muutaman kuvan ehdin ottaa, ennen kuin kamerani tipahti liukkaalta kaiteelta lumiselle parvekkeen lattialle. Lommohan siihen tuli. Ja kastui, petku vieköön. Tässä kuva lumesta kameran linssissä: -.-

Täysin lössölauantai ei kuitenkaan onneksi ole luvassa. Kohta puoliin lähden käppäleksimään K-kaupalle, ostetaan tyttöjen kanssa ruokatarpeita. Sitten tullaan taas meille leipomaan ja illalla saunotaan. Saunan jälkeen sitten katsotaan leffaa tai pelataan. Vallan mukavaa.

Käsityöpäivitystä

Toisinaan käy niin, että monta asiaa on kesken yhtäaikaa. Minulla on taipumusta siihen, että innostun esimerkiksi jostakin uudesta käsityöstä, kun edellinen on vielä kesken, joten joskus tekeillä saattaa olla montakin juttua. Tällä hetkellä on sellainen tilanne. Ajattelin nyt esitellä, mitä olen puikkojen ja langan kanssa viime aikoina värkkäillyt.

Toissa syksynä olin nuorisotyön harjoittelussa Tampereen seurakuntayhtymällä. Kahden kuukauden aikana istuin lukuisissa palavereissa ja kokouksissa, joissa tapasin eri seurakuntien nuorisotyöntekijöitä. Joillakuilla heistä oli tapana kutoa palavereissa, joten minäkin otin kutimen mukaani. Ei huolta - tämä sukkapari ei ole parin vuoden takainen tekele, vaan kipinän näistä sukista sain niissä palavereissa istuessani. Yksi nuoriso-ohjus kutoi sukkia hieman erikoisemmalla tavalla, hän nimittäin aloitti työn kärjestä päin. Ajattelin, että haluan joskus kokeilla itsekin tehdä sukat niin, ja nyt keväällä olin sen verran kyllästynyt perinteisiin sukkiin, että kaivoin Googlen avulla netistä väärin päin kudottavan sukan ohjeen. Kuvitettu ohje oli selkeä, ja sitä hieman muokkaamalla sain aikaiseksi ihan kivan lopputuloksen. Tosin ensimmäisestä sukasta tuli inasen verran nafti, joten aion antaa sukat äidilleni, jolla on pienempi jalka kuin minulla. Toisen sukan kohdalla käsialani oli löysempää (se on raivostuttavaa!), joten parista tuli hieman erikokoinen. Toinen sukka odottaa siis tällä hetkellä (osittaista) purkamista ja uudelleen kutomista.

Yhtenä päivänä minulla oli tuo raitasukka harjoittelussa mukana, sillä nuorisokodilla pystyy hyvin kutomaan, kun siellä on hiljaisempaa. Työkaverini ihasteli lankani värejä - ostin ensimmäistä kertaa raitalankaa, ja pidin itsekin sen väreistä kovasti - ja kysyi, neulonko paljonkin. Kun sanoin tehtailevani sukkia vaihtelevalla tehokkuudella, hän pyysi minua tekemään parin hänellekin. Mielelläni otin "tilauksen" vastaan ja kävin hankkimassa langat. Koska läheisessä marketissa oli lankatarjous kolme kerää kympillä, ostin raitalangan värejä muistuttavat langat ja aloitin kutomisen kolmella langalla. Se on kyllä aika turhauttavaa, kun langat tuppaavat menemään helposti sotkuun. Onneksi se ei ole kuitenkaan ylitsepääsemättömän tuskalllista. Niin tai näin, tältäkin sukalta puuttu vielä pari. Hätä ei ole silti suuri, sillä palaan harjoittelupaikkaani vasta huhtikuun alussa. Minulla on siis hyvää aikaa saattaa valmiuteen sekä äitini synttärilahjasukat (tämän kuun puoliväliin mennessä) ja nämä työkaverin sukat. Näiden sukkien kärjet neulon samalla vahvennetulla neuleella kuin kantapään, jotta sukista tulisi kestävämmät. Työkaverini ei kuulemma osaa käyttää sisäkenkiä, vaan hiihtelee töissä villasukissa. Kesällä ja talvella.

Olen toki tehnyt muitakin käsitöitä kuin sukkia. Viime sunnuntaina katselin kirkossa erään naisen hiussolkea, ja ajattelin että haluaisin hankkia itselleni jonkin sellaisen. Muistin sitten, että minullahan on kätköissäni "tyhjä" solki, eli jokin rikkinäinen hiussolki, jota olen ajatellut käyttää uuden pohjana. Virsien (ne olivat ihan outoja, en osannut laulaa mukana) lomassa suunnittelin kutovani ruskeasta villalangasta palmikon pahviläpyskän päälle ja kiinnittäväni sen sitten solkeen. Kotona aloin sitten askarrella, mutta toisin kuin olin muistanut, minulla ei ollutkaan ruskeaa lankaa varastoissani. Päädyin sitten käyttämään harmaata lankaa, joten hiussoljesta tuli palmikkosäärystimiini sopiva. (:


Jokin ilta tällä viikolla kämppikseni pyysi minua tekemään hänelle pipon. Hän oli myös ostanut muovipulloista valmistettua Flip flop -lankaa, tarkoituksenaan kutoa putkisukat, mutta inspiraatio oli ilmeisesti laantunut, ja hän halusikin langastaan päähineen. Neuloin ja virkkasin vähän samanlaisen myssyn kuin se, jonka tein itselleni, mutta lopputulos oli silti erilainen. Ensinnäkin väri oli aivan eri; kirkas vihreä sai pitkät pylväät näyttämään herneenversoilta. Piposta tuli myös hieman erimallinen, sillä lisäsin silmukoita maltillisemmin kuin omassa versiossani. Luomus on myös päätä myötäilevämpi (?) kuin omani. Mielestäni onnistuin saamaan aikaiseksi ihan kivan myssyn, ja kämppiskin näytti olevan tyytyväinen.




Oma piponi sai antaa elämänsä toiseen käyttöön, ennen kuin olin edes ehtinyt käyttää sitä oikeastaan ollenkaan. Ystävälläni on kohta syntymäpäivä, ja ajattelin että haluan antaa hänelle lahjaksi lapaset. Taas kerran muistin väärin lankavarastoni tilanteen, ja petyin kun muovipusseista ei löytynytkään valkoista Seitsemää veljestä. Ajattelin sitten uhrata myssyni tumppujen materiaaliksi. Uhraus ei tuntunut pahalta, sillä en ollut sataprosenttisen tyytyväinen myssyn muotoon ja ostinhan juuri sen ihanamman pipon kaupasta. Muovipullolangan himmeä kiilto sopii täydellisesti palmikkotumppuihin ja aurinkoiseen kevätilmaan. Tällä hetkellä on jännät paikat, riittääkö lanka molempiin tumppuihin.



Tänään koulun ja Hesburgerilla syömisen jälkeen lähdin ulos kävelemään. Mahtava aurinkoinen pakkassää houkutti lumisille teille ja Hese-morkkis kasvatti uloslähtöhalua. Rakastuin jälleen lumella kimaltavaa aurinkoon, jonka lämmittäessä ei tullut yhtään kylmä, vaikka välillä pysähtyikin ottamaan valokuvia. Lenkillä oli mukava tuulettaa ajatuksiaan ja oli hauska yllätys törmätä luokkakaveriin ja tämän koiraan, kävellä hetken matkaa seurassa.