Vappu(aatto-)oloja

Aamulla olin näin:

"Ääh, voisin vaan nukkua koko vapun ohi. Kurkku on kipee ja oon ihan tukossa ja väsyttää... Pakko raahautua töihinkin ensin, plääääääääh."

 Mutta viimeistään Olotuvalla filikset käänty näin:

"Voi ei mitä nää mummut on ottanu, pieruvitsit vaan liitelee ja muutenkin ne tuntuu olevan vähän hervottomalla tuulella. Nam munkkeja ja simaa, ja jee voinkin ottaa nää ilmapallot kotiin mukaan."

Juuh. Kovin riehakasta vappua tai -aattoa ei ole silti luvassa, tällä hetkellä olen kotona yksin. Ehkä tehdään munkkeja huomenna, tänään voisin koittaa kirjoitella kirjeitä. Mutta hauskat vaput muille, olkaa varovaisesti! (:

Piristävää postia ja pari muuta juttua

Nuha jatkuu edelleen. Eilen sain kuitenkin kivaa piristystä olooni postipakettien muodossa.

Ensinnäkin sain VIHDOINKIN käsiini tämän vuoden Cityshopparin. Tilasin tammi- tai helmikuussa Trendin puoleksi vuodeksi, ja kaupantekijäisinä oli risteilylahjakortti ja vuoden 2011 Cityshoppari. Lahjakortti saapui postilaatikkoon huhtikuun alussa, vaikka sen voimassaoloaika oli alkanut jo maaliskuulta. Kahden kuukauden voimassaoloajasta oli siis ehtinyt kulua jo puolet, eli minulla ei ollut tilaisuutta ottaa edusta kaikkea irti. Omien aikataulujen takia en sitten ehtinyt lähteä laivailemaan huhtikuussakaan, joten lahjakortti jäi itselleni turhaksi. :c

Cityshopparin kanssa kävi vähän samalla tavalla. Se suvaitsi saapua vasta nyt (olin laittanut viime tai toissa viikolla sähköpostia Trendin asiakaspalveluun ja kysellyt, missä kortti luuraa), kun tehokasta etujenkäyttöaikaa (:DD) on ehtinyt kulua melkein puoli vuotta. Onneksi on vielä toinen puolikas jäljellä. Eikä kamalan suurta vahinkoa tainnut tapahtua, omaan käyttöön Cityshoppari vaikuttaa aika turhalta. Suurin osa eduista koskee jotain rakennekynsialennuksia tai brasiliaisia vahauksia, joiden suurkuluttaja en tunnusta olevani. "Tavalliset" edut, kuten vaikkapa vaatekauppojen tai kahviloiden edut ovat kertaluontoisia, joten onneksi en ole hankkinut korttia itselleni rahalla. Tai no tavallaan, sillä kivan kuuloiset kaupanpääliset saivat minut tällä kertaa tilaamaan lehden itselleni No, tiedänpähän seuraavalla kerralla olla tilaamatta. -.-

Toinen paketti olikin oikea jymy-yllätys! Kuori oli täynnä sydäntarroja ja siihen oli liistrattu tarrojen lisäksi tosi monta postimerkkiä. Tunnistin lähettäjän käsialan (nojoo, oli lähettäjä mainittukin, mutta en huomannut mainintaa aluksi), mutta ihmettelin, miksi hän oli lähettänyt minulle paketin.

Kuoren sisällä oli ihan sikana eri juttuja. Sieltä kuoriutui esiin lukemiskirjapokkari (nimeltään 8,99 €, luulin pokkarin hinnaksi :p), Muumi-kirjanmerkki, Stabiloita, jotakin ystävyyslääkenappuloita (karkkeja), Martta Wendelinin kuvittama Enkelikirja ja kortti. Kortin tekstistä selvisi, että paketin tarkoitus oli olla valmistujaislahja. Aika ihhistä!

Hmm, tosin ei kai se valmistuminen ole aivan satavarmaa vielä. Opettajilla on ensi maanantaina oppareiden arviointikokous, jossa tuomiot lankeavat. Että minkä numeron mikäkin työ saa. Mutta olisipa aika inhottavaa reputtaa, kun on kerta uhrannut siihen työhön niin paljon rahaakin. Ei se aika tai työmäärä mitään, ainahan voi tehdä lisää työtä ja ottaa enemmän aikaa... Mutta kun sen oma opinnäytetyö on pitänyt jo kansittaa! Olisi tosi inhottavaa, jos omassa kirjahyllyssä (tai no olohuoneen lipaston päällä) nököttävä opinnäytetyö ilmoitettaisiinkin olevan epäkelpo, eikä se menisikään läpi. Kammottava painajainen.

Tänä aamuna oli myös painajaista. Näin todella inhottavaa unta, joka jatkui ja jatkui. Jossain vaiheessa heräsin omaan itkuuni. En ole enää varma, itkinkö oikeasti, vai heräsinkö siihen unessa itkemääni itkuun. Inhaa, joka tapauksessa.

Heräämisen jälkeen kävin viemässä pyykit narulle. Ulkona oli kuuma. Taitaa olla kesä. Sen jälkeen olen vain ollut koneella ja hieman askarrellut kalenteria. Tuli mieleen, että onpa tyhmää ja outoa, kun ei oikeastaan ole mitään tekemistä. On vaan. Minun kaipaamani opiskelujatyöbreikki ei ole vielä edes alkanut (valmistujaispäivästä se vasta alkaa), ja tunnen jo melkein syyllisyyttä pelkästä lorvailemisesta. Tarvitsisin ehkä jotain järkevää tekemistä?

Puuhasteluja

Moi. Olen nyt viime päivinä tehnyt kaikenlaista pientä kivaa. Tai no en kaikenlaista, mutta aika monia juttuja sentään.

Perjantaina käytiin äitin ja iskän kanssa Toijalassa asioimassa. Ensin ajettiin kierrätyskeskukseen, jossa en ollut ennnen käynyt. Vähän kämäsen oloisesta putiikista mukaani tarttui kolme mukia hintaan 20 snt/kpl. Itselläni on jemmassa lukuisia juoma-astioita, mutta kotikodin mukit kaipaisivat hiukan päivitystä. Hullua, että kierrätyskeskuksesta hankitut mukit ovat hyväkuntoisempia kuin jotkut omat. En sitten tiedä, raaskiiko äiti heittää vanhoja mukeja pois tehdäkseen tilaa muutamalle uudelle. Voisihan sitä tipauttaa pari vanhaa vahingossa lattialle?

Kierrätyskeskuksesta pyyhällettiin kirppikselle katselemaan. Kierros jäi erittäin edulliseksi, sillä tällä kertaa en löytänyt mitään ostettavaa. Oli kuitenkin mukava visiitti, sillä kirppiksellä oli samaan aikaan Jssn äiti. Moikkattiin ja turistiin vähän aikaa. Kivaa.

Minun Toijalan reissuni pääpointti oli kuitenkin treffit Akaan seurakunnan entisen nimikkolähetin kanssa. Kohtasin kyseisen tädin seuriksella. En ollut ennen tavannut häntä, mutta päättelin hänen kirahvikassistaan, että hän kaiketi on oikea tyyppi. Treffien syy oli tyynyliinat, joita tehtiin helmikuussa opinnäytetyöleirilläni. Leiriläisten kanssa painettiin lahjoja Onandjokwen sairaalan potilaille, ja tämä täti oli luvannut toimittaa ne perille Namibiaan. Juttelimme hetken aikaa, ja kun olin lähdössä seurikselta pois, sain häneltä kauniin palmunlehdistä tehdyn kulhon/korin. Noin niinkuin kiitokseksi. Aikas ihanaa! (:

Kotosalla olen puuhastellut ainakin postien kanssa. Kirjoittelin viikonlopun aikana kolme kirjettä, joista kaksi lähti maailmalle lahjapaketin kyljessä. Paketit ja kuoret koristelin kivoilla kuvilla, joita olen leikellyt lehdistä ja muualta. Joku päivä selailin vanhoja koulukirjoja ja otin niistä kuvia talteen, ennen kuin niiden tie paperinkeräykseen alkaisi.

Vaikka minulla oli aikomus ommella lauantaina, leikkely jäi ainoaksi käsityöjutukseni. Mutta lauantaina olin sentään muuten ahkera! Kävin nimittäin lenkillä! Tämä harvinainen tapahtuma sijoittui aamuun, lähdin kävelylle melkeinpä suoraan sängystä. Tein melkein tunnin kierroksen, matkalla ihastelin leskenlehtiä ja puiden pikku lehtiä. Jossain vaiheessa joku mummeli pysäytti minut hetkeksi aikaa juttelemaan.

Lenkkeilytavan aloittelemisen lisäksi olen aloittanut lukuharrastuksen elvyttämistä. Perjantaina kävin kirjastossa ja lainasin pari Harry Potteria ja Himoshoppaajan. Koska viime lukukokemuksesta on AIKAA, ajattelin että pitää aloittaa kevyesti. Olen lueskellut nyt ensimmäistä Harry Potteria, jee. Leffojakin on tullut katseltua, eilen töllättiin veljen kanssa Be kind rewind ja Night at the museum.

Äitienpäiväpuuhasteluihin kuului hautausmaalla käyminen ja grillaus. Päivällä käytiin äitin ja veljen kanssa Sylvi-mummun (jota en ole koskaan tavannut) haudalla, istutettiin kukkanen. Iltapäivällä valmistettiin pallogrillissä gourmet-ruokaa; makkaran lisäksi sweet chili -kastikkeella höystettyjä ananasrenkaita ja minimaisseja. Grillieväiden lisäksi tarjolla oli salaattia, johon sai heittää mukaan niitä marinoituja valkosipuleita ja aurinkokuivattuja tomaatteja (äiti ihastui niihin retkellä).

Tänään soitin opintotoimistoon ja koitin korjailla valmistujaisiin-ilmoittautumis-säätämistäni. Sitten pyörähdin taas iskän kanssa Toijalassa, halusin käydä Vapaa valinnassa katsomassa, josko sieltä löytyisi jokin boleroasia mekon seuraksi. Ei löytynyt. Mutta tein muuta löytöä: Olen nyt hillinnyt itseni ainakin neljän eri huivin kohdalla, ja jättänyt ostamatta. Nyt en pystynyt vastustamaan kivulia siniruskeaa saronkia. Lehtikuvioinen iso huivi olisi oikein käytännöllinen kesällä (uikkareiden päälle, päähän, hartioille...) eikä ollut hinnalla pilattu. Hintalapussa luki kolme euroa, mutta kassakone yllättikin iloisesti ja ilmoitti hinnaksi 1,50.

Huivin lisäksi ostin vähän mässyä ja ihanan ihanan kynsilakan. Meinasin eilen ostaa Milleristä Rimmelin I ♥ fruities -sarjan punaisen lakan, mutta en viitsinyt jonottaa yhden tuotteen kanssa kilometrien pituisissa jonoissa. Nyt ostin sen Vapiksesta, ja pitihän sitä kokeilla heti. Herkullisen punainen lakka tuoksuu kivan marjaiselta kuivuttuaan kynsiin. Ihanaa!

Tälle päivälle ei olekaan muita suunnitelmia. Oikeastaan tämän viikon voisi skipata, sillä odotan jo lauantaina olevia sukujuhlia. Äidin tädin mies täyttää 70 vuotta, ja meidät on kutsuttu juhlistamaan. Tykkään äidin suvun pippaloista, niissä on mielestäni rento tunnelma. Ja toki juhlaruokaa odotan. ;)

Lokakuun alku

Moi. Tänään palasin venähtäneen viikonlopun jälkeen takaisin Pieksämäelle. S ystävällisesti nouti minut asemalta, käväisimme kaupassa ja sitten tulin kämpille. Olin vähän toivonut, että oven takana odottaisi CDON.comin postipaketti, sillä tilasin muutaman DVDn viikolla. Leffapakettia ei lattialta löytynyt, mutta sen sijaan minua odotti eräs toinen mukava yllätys:


N oli heittänyt minua kirjeellä, joka oli kirjoitettu jännän kauniin kortin taakse. Kortin naisen selkään on tatuoitu Viimeinen ehtoollinen. :o Kirjekuorikin on kiva, siinä on Jeesus saaarnaamassa vuorella. Kirjeen sisältö toki oli kaikkein kivin.^^*

Eilen oltiin koko perheen voimin käymässä siskon koululla. Siellä oli avoimien ovien päivä, sisko esitteli ompelimon ja pinkomon. On siis kyse suutarikoulusta. (:

Luokassa sai askarrella: Liimata valmiiksi leikattuja, pienen pieniä lapikkaan osasia yhteen. Se oli ihan kivaa muuten, mutta lopussa meinasi mennä hermot, kun nyörien hapsut näyttivät rumilta. :PP

Koululta ajelimme Ideaparkkiin. Olisin halunnut ostaa jotakin uusia alusvaatteita, mutta en kai ollut oikein shoppailutuulella. Viikonlopun ostokset jäivät siis seitsemään sukkapariin, muutamaan metriin nyöriä (askarteluun) ja Prinsessa ja sammakko -minikirjaan. Hohoho, mikä lienee heräteostos sekin oli. Tosin oli ihan hyvä, ettei tullut kovin paljon ostiskeltua, sillä postista on tosiaan tulossa ne DVDt ja muutenkin varmaan löydän ihan kivasti rahareikiä tässä syksyn aikana.

Perjantaina oli Tampere-päivä. Kävelin syksyisillä kaduilla (ja harmittelin ettei minulla ollut kunnon kameraa mukana) ja kiertelin kirppiksillä. Oli mukavaa vaellella yksinään, vaikka kohtasin kyllä erään inhottavan ongelman: Kaduilla tuuli sen verran kovaa, että ilman hattua voi saada itselleen päänsäryn. Jos taas vetää pipon päähänsä, kävellessä tulee kuuma. En keksinyt ratkaisua, kuljin paljain päin. Kävin väännätyttämässä rillejäni, nyt ne nököttävät tukevammin nenällä. Ei tosin tällä hetkellä ollenkaan, mutta yleisesti.

Illalla oli Udoka-treenit. Vaikka olin odottanut niitä kovasti, taisin jotenkin pettyä. Oli aika tylsää, sillä soitimme vain kahta eri biisiä koko harkkojen aikana, ja ne olivat kovin samanlaisia keskenään. Yritin torjua tylsistymistä vaihtamalla kepin vasempaan käteen, jonka jälkeen meinasi olla hankalaa soittaa oikealla kädellä. :o Harkkojen tanssiosuuteen en osallistunut täysillä, kun oli vielä hieman kröhää. Sen sijaan soitin veljen kanssa tanssijoille musiikkia. (:

Kaiken kaikkiaan oli ihan mukava toinen viikonloppu. Vaikka olisihan sitä voinut vielä nähdä ♥:n kanssa. Olihan perjantaina sentään Nigerian itsenäisyyspäivä. (: Tänään illalla on luvassa jotakin ihan tavallista hengailua. Jonkin leffan voisi katsoa, tai jos sitä vaikka näpertäisi jotakin. Ken tietää.

(Kuvat on otettu kännykän kameralla, kun oikea valokuvauskone on vielä poissa pelistä.)

Minä pidän kirjoittamisesta.

Pidän runojen kirjoittamisesta. Rakastan sitä, että sanat - jotka ovat kaikkien yhteisiä, kaikille samat - saa kirjoittaa ihan omaan järjestykseen. Omaan järjestykseen niin, että niistä tulee hetkiä, kuvia tai muistoja. Pidän siitä, että runoja voi kirjoittaa luentojen lomassa muistiinpanojen reunaan tai kaupan kassajonossa puhelimen muistiin. Joskus on varattava aikaa, keskityttävä vain runoilemiseen.

Pidän tekstiviestien kirjoittamisesta. Tekstiviestit ovat käteviä, sillä ne tavoittavat silloinkin, kun ei voi puhua puhelimessa. Viesti on kätevä pakokeino, kun ei uskalla tai osaa soittaa ja kysyä, mitä kuuluu. Ehkä puhelimessapuhumiskammo on naurettavaa, mutta se on yksi minun naurettavuuksistani. Tekstiviestit ovat kuitenkin myös väylä toteuttaa omaa luonnettaan: Vaikka en uskallakaan soittaa, kiinnostaa minua tietää, mitä tutuille ja ystäville kuuluu. Silloin voi näpytellä viestin.

Pidän päiväkirjan kirjoittamisesta. Rakastan sitä, että vihon tai muistikirjan kansien väliin saa talletettua omia ajatuksiaan, tunteitaan, pelkojaan, haaveitaan. Omaa elämäänsä. On ihanaa, kun saa ostaa uuden päiväkirjan ja kirjoittaa ensimmäiset rivit puhtaille sivuille. Viikkojen ja kuukausien kuluessa sivut muuttuvat valloittavasti rapiseviksi, kun ne täyttyvät sanoista. Niistä kaikille yhteisistä, mutta silti omista.

Pidän kirjeiden kirjoittamisesta. Kirjettä kirjoittaessa paperille tapahtuu sama ilmiö, kuin päiväkirjalle. Paperi alkaa rapista ja se täyttyy omista ajatuksista, kuulumisista, haaveista ja sen sellaisesta. Kirjeessä on myös se ulottuvuus, mikä tekstiviestissäkin; voi kysyä, mitä toiselle ihmiselle kuuluu. Kirjeitä on myös ihana saada ja totta vie rakastan kirjeiden kirjoittamista paljon enemmän kuin tekstiviestejä.

Pidän blogia. Tykkään siitä, että suomen kielessä preesens tarkoittaa sekä nykyistä että tulevaa. Aikeenani on siis kirjoittaa tännekin, vaikka edellinen blogini lopahtikin. Pidin silti siitäkin.