Romanttista, rentoa, tunnelmallista

Hei vaan hei! Meinasi mennä koko kesä ihan ilman mitään pippaloita (jos konfirmaatiokierrosta ei lasketa), mutta vielä ihan kesän loppumetreillä sai vetää juhlakamppeet niskaan ja asentaa itsensä juhlatunnelmaan. Nimittäin syyskuun seitsemäntenä päivänä todistimme Nokian kirkossa, kun Suski ja Gabor sanoivat "tahdon".

Otettiin ♥:n kanssa Deepa kyytiin Hervannasta ja ajeltiin Nokialle. Oltiin kirkolla aika hyvissä ajoin, joten ennen kuin mentiin sisälle, nautittiin nätistä auringonpaisteesta. Kellon lähestyessä kolmea valuimme muun kirkkokansan kanssa siälle ja etsimme itsellemme paikat sulhasen puoleisilta penkeiltä. Deepa ja ♥ ovat Gaborin koulukavereita, joten olimme enemmän hänen vieraitaan.

Ennen vihkimisen alkua oli jännä katsella muita ihmisiä. Jo kirkossa huomasi, että häistä oli tulossa hyvin monikulttuuriset ja -kieliset juhlat: Sulhanen on kotoisin Unkarista, ja hänen sukuaan oli tullut Suomeen juhlimaan nuortaparia. Morsian taas on puoliksi venäläinen, joten itänaapurimmekin kieli oli juhlissa edustettuna. Sekä unkarin- etä venäjänkielisille vieraille oli paikalla tulkki. Kolmaskin tulkki oli mukana, sillä morsiamen molemmat vanhemmat ja moni heidän ystävänsä on kuuroja. Suomen, venäjän, unkarin ja viittomakielen lisäksi juhlissa kuultiin monia muitakin kieliä, sillä etenkin Gaborin ystävissä oli paljon maahanmuuttajia. Vaikutti siltä, että häistä olisi tulossa mielenkiintoinen kokemus. (:

Itse vihkimistä oli mukava seurata. Vaikka en tuntenut paria kovin hyvin (Gaborin olin tavannut kahdesti ennen häitä, Suskin kerran), oli kiva kuunnella, mitä pappi heille puhui. Lisäksi oli mielenkiintoista kuunnella unkarin tulkin puhetta ja seurata viittomakielistä käännöstä toimituksen kulusta.Vihkiminen oli aika nopeasti ohi, enkä muista siitä kovin paljoa. Sen sentään muistan, että morsian oli todella kaunis ja sulhanen erittäin komea. (:

Vihkimisen jälkeen otettiin tuore aviopari vastaan saippuakuplin. Nopeiden onnitteluhuikkailuiden jälkeen käännettiin nokkamme kohti juhlapaikkaa, Villa Hakkaria Lempäälässä. Vieraat ehtivät ihastella paikkaa jonkin aikaa, ennen kuin pari kaarsi pihaan hienolla Audillaan. Juhlat alkoivat onnittelumaljoilla ja -jonolla, joiden jälkeen pääsimme sisään etsimään omat istumapaikkamme ja odottamaan ruokailun alkua.

Voi elämä, kuinka ihanassa paikassa juhlat olivat! Villa Hakkari kaunis kuin koru, mukavan tunnelmallinen ja ai-van i-ha-na paikka. Toki oli hieman harmittavaa, että ruokailun aikana vieraat oli ripoteltu erillisiin huoneisiin, mutta eipä sekään suuremmin haitannut, kun kyseessä oli vain ruokailusta. Eipä sitä muutenkaan olisi voinut jutella kaikkien kanssa, vaikka kaikki olisivatkin olleet samassa tilassa.

Paitsi juhlapaikan puitteet, myös ruoka oli vallan ihanaa. Seisovassa pöydässä oli tarjolla yli kymmenen ruokalajia, joista jokainen oli tosi hyvää. Oli kalaa, lihaa ja salaattia, leipää, uunikasviksia ja kanaa. Omia lemppareitani olivat paahtopaisti piparjuurikerman kera ja juuri passelisti marinoidut herkkusienet ja paprikat. Ah, vieläkin herahtaa vesi kielelle kun muistelee pöydän antimia. Kyllä kelpasi jatkaa juhlimista masut täynnä!

Ruokailun jälkeen oli kuvien ottamisen aika. Juhlapaikan rappusilla otettiin ryhmäkuvia, sitä oli kiva seurata. Minä pyysin Deepaa ottamaan kuvan minusta ja ♥:sta, sitten siirryimmekin toisiin sisätiloihin. Ohjelma oli suunniteltu Mansikinkammariin, jossa etsimme taas omat paikkamme. Kammarissa kuultiin puheita ja bändin esittämiä biisejä. Ohjelmassa oli myös muutama leikki, sopivasti tasapainottamassa ohjelmaa puheiden välissä. Sivupöydällä oli karkkibuffetti ja myöhemmin illalla oli kakkukahvit. Koko illan aikana vieraat saivat käydä ottamassa itsestään kuvia yhdellä tietyllä digi-kameralla, ja niitä oli pyydetty tulostamaan ja ripustamaan seinällä oleviin naruihin pyykkipojilla.

Kaiken kaikkiaan illalla oli sopivassa suhteessa ohjelmaa ja vapaata seurustelua, juhlista jäi oikein hyvä mieli. Juhlat olivat kauniisti koristellut ja tunnelmaltaan romanttiset. Oli rentoa, hauskaa, mukavaa. Lähdimme ♥:n kanssa aika aikaisin pois, ja juttelimme kotiin ajellessamme kaikesta kivasta, mitä päivän aikana oli tapahtunut. Ja siitä, kuinka mukavaa oli saada potentiaalisen hääbändin yhteystiedot itsellekin tulevaa varten talteen. (:

Koukussa huijatatskoihin

Eilisestä postauksesta unohtui yksi hommeli, jota tein aikani kuluksi lauantaina. Nimittäin testailin taas leikkitatuointien tekemistä. Sen hennaamisen jälkeen kokeilin joskus tehdä ihan vaan silmänrajauskynällä ja suihkutin hiuslakkaa päälle, mutta se tekniikka ei ollut kovin kestävä. Kyllä rajauskynä-hiuslakka-tatuointi kesti yhden päivän, jos varoi hankaamasta kuvaa, mutta törmäsin netissä pätevämmän kuuloiseen tekniikkaan.

Tässä toisessa feikkitatskatekniikassa tarvittiin myös rajauskynää, ja sen lisäksi talkkia ja suihkutettavaa laastaria. Hahahaa, meidän kaapeista ei löydy talkkia, joten päätin kokeilla, josko Maizena toimisi. :D

Eli. Ensin piirretään rajauskynällä kuva iholle. Sitten tupsutellaan vähän sitä talkkia/Maizenaa kuvan päälle, ja käytellään sivellintä, että jauhe asettuu tasaisesti joka paikkaan ja että saadaan ylimääräiset talkit pois. Sitten vaan suihkutetaan sitä spray-laastaria koko kuvan päälle ja annetaan kuivua. Valmista!

Tein vasemman ranteen sisäpuolelle (!?) kruunun vähän kimaltavalla pronssin värisellä rajauskynällä. Kruunu pääsi vähän leviämään, kun piti mennä liian aikaisin tökkimään ja kokeilemaan, josko laastari olisi jo kuivunut. :D

Oikean nilkan ulkosyrjään piirrustelin ankkurin. Siitä tuli yllättävän hyvä, vaikka paikka olikin aika haastava. Kyllähän omaan nilkkaan YLETTYY hyvin, mutta kun pitäisi vielä saada piirrettyä, ja mieluummin saada kerralla hyvää jälkeä, sai nilkkatatuoinnin kanssa olla kieli keskellä suuta. (:

Nämä spray-laastarilla suojatut kuvat osoittautuivat aika kestäviksi. Ranteen kruunun hankasin eilen pois, koska se oli päässyt jo hilseilemään, eikä näyttänyt enää kivalta. Ranteen kuva tietenkin joutui enemmän koetukselle esimerkiksi käsienpesussa ja senkin takia, että ranteen iho liikkuu enemmän (!?) kuin nilkan. Nilkan tatuointi näyttää edelleen hyvältä, vaikka olen käynyt sen kanssa suihkussa ja saunassa, ja tänään kahlasin rantavedessä ollessani järvellä. Eli tällä tekniikalla saa koristeltua ihonsa ainakin kolmeksi päiväksi, jee! (:

Pitkästä aikaa -lauantai

Olin viikonlopun yksin kotona, kun ♥ oli jonkun kaverinsa mökillä narraamassa kaloja. Perjantai-ilta meni nokostellessa, rumpuharkoissa ja taco-kärryllä iltapalastaessa. Lauantaista muotoutui jonkinlainen "pitkästä aikaa" -päivä.

Ensinnäkin sain pitkästä aikaa herätä ilman herätyskelloa. Ajattelin, että kroosaisin helposti ainakin kahteentoista, mutta taisin herätä jo joskus yhdeksän jälkeen. Aika outoa! Vaikka heräsinkin melko aikaisin, en silti noussut heti. Löhöilin vaan pedissä ja selasin puhelimella Facebookkia ja pelasin pelejä. Joskus yhdentoista maissa sain itseni pois vällyjen välistä.

Aamupäivällä liikahdin pitkästä aikaa. Eli "urheilin". Iskin pleikkarin sisään sellaisen Move Fitness -levyn, jonka opastuksella hyörin ja pyörin olkkarissa jonkin aikaa. Jotakin puolen tunnin ja tunnin väliltä. Ja hnnggghhhaaaash, kuinka kammottavaa se olikaan. En ymmärrä, miten saisin itseni aktivoitua johonkin liikuntaharrastukseen niin, että jaksaisin tehdä sitä tarpeeksi usein. Nimittäin kun urheilukertojen välillä on kamalan paljon aikaa, jokainen kerta tuntuu ihan kamalata, joltakin kuoleman esikartanolta. Olisi kiva löytää sellainen "urheilun jälkeen on niin hyvä fiilis" -kokemus, josta aina kuulee puhuttavan. Eli jos jollakulla olisi myytävänä motivaatiota ja itsekuria, niin tänne näin vaan tarjouksia tulemaan!

Urheiluhetkosen jälkeen kävin suihkussa pitkän kaavan mukaan ja napostelin jotakin aamupalaa. Olin suunnitellut, että voisin mennä pitkästä aikaa kylille pyörimään, mutta ei houkutellut lähteä sateeseen taivaltamaan. Siispä katselin Netflixistä Muodon vuoksi...a ja olin vaan.

Viiden jälkeen lähdin liikkeelle, ajelin bussilla keskustaan. Käväisin Tigerissä ostamassa muutaman hiusjutun itselleni ja eskarinaloituslahjaksi Olivialle. Sitten hokasin, että kaupathan menevät jo kuudelta kiinni, eli en voikaan shoppailla kovin kauaa. Piipahdin sitten vielä Henkkamaukalla, koska halusin ostaa kynsilakanpoistoainelappusia. Ostin niitä pari rasiallista ja mukaani tarttui myös se sellainen nutturavalkki. (kokeilin sitä sitten myöhemmin illalla, ja ihastuin kyllä kovin! Laitoin tukkani sillä sunnuntaina ja nytkin pääni päällä keikkuu valkin ympäri tehty nuttura.)

Koska minulla oli kauppojen sulkeuduttua aikaa vielä tunti seuraavaan juttuun, päätin kipittää ei-niin-pitkästä-aikaa Cafe Europaan. Tilasin juoman ja istuskelin jossakin nurkkapöydässä puhelinta selaillen. Kun kello alkoi lähestyä seitsemää, siirryin muutaman metrin päähän toiseen paikkaan. Olin sopinut treffit yläaste- ja lukiokaverini kanssa Napoliin. Yhtenä päivänä tuli yhtäkkiä mieleen, ettei olla nähty ikuisuuksiin, joten ajattelin ehdottaa syömään lähtemistä. Olimme nähneet viimeksi viime kesänä, joten oli jo aikakin taas kohdata! Napoli-pitseria sopi hyvin tähän jälleennäkemiseen, koska sielläkään ei ole tullut ravattua; olen käynyt siellä vain kerran, muistaakseni joskus lukioaikoina.

Oli kyllä mukavat treffit. Oli paljon juteltavaa ja ruoka oli hyvää. Minä päädyin pitkän pähkäilyn (miten ihmeessä pystyy valkkaamaan listalta, jossa on yli 100 pitsaa!) jälkeen pitsaan, jossa oli strutsia, villisikaa ja savulohta. Njams! Jälkkärin jälkeen kello oli yli yhdeksän, ja päätimme antaa tilaa seuraaville asiakkaille. Paikka oli nimittäin ihan täynnä ja ovella oli koko ajan jonoa. Tällä kertaa emme jatkaneet treffi-iltaa pidemmälle, vaan lähdimme kumpikin kotiin nukkumaan. Tai no, minun tapauksessani se tarkoitti sitä valkin testaamista ja vielä paria jaksoa Muodon vuoksia. (:

Pitkästä aikaa -lauantaini (voiko tuo olla oikea sana, näyttää ihan kummalta!?) oli oikein kiva, niitä lisää! (:

Ah ja voi

Tulin juuri monikulttuurisen messun lauluharkoista. Minua ei yhtään kiinnostanut mennä sinne, koska odotin niiden olevan älytöntä sähläämistä, enkä edes osannut omaa lauluani. Olin oikeassa. Sähläystä, enkä osannut.

Mutta. Treenattiin pianistin kanssa, pikku hiljaa alkoi sujua. Minulle sanottiin, että minun pitäisi laulaa. ♥

(Siis tarkoitti, että oikeasti. Laulutunteja, musiikkiteatteria, jotain. Pop & jazz.)

Leivoin pullaa

 

 

♥

Onnea ja ihanaa

On kyllä pitänyt aivan mahtavaa kesää. Koko ajan on tapahtunut kivoja juttuja.

♥ Poikaleiri oli hauska. Leiriläiset ja isoset olivat mainioita, mutta kivointa oli silti tehtailla virsipinssejä sekä piirrellä niitä näitä papin kanssa. Leirin lopussa siellä kävi toimittaja, ja vielä lopummassa saatiin tervemenoa-muualle-Paula -kakkua.

 

♥ Pääsin leiriltä ♥:n kyydillä, kun hän ajeli siihen aikaan Turusta Tampereelle. Kovin kauaa ei ehditty kotosalla olla, kun tuo toinen jo lähti uuteen reissuun, ajelemaan Norjaan omien tuttujensa kanssa. Minäkään en ehtinyt homehtua kämpillä, vaan lähdin melkein samalla ovenavauksella kylälle. Piiiitkästä aikaa rummuttamaan. I-ha-naa. Oli mukava nähdä tuttuja, soittaa ulkona, nauttia rytmistä ja kesästä. Harkkojen jälkeen ajattelin mennä jonnekin syömään, koska jääkaapissa olisi ollut valon lisäksi vain ketsuppia ja margariinia. En saanut ketään syöpöttelyseuraa, joten sain valita ruokapaikkani ihan oman mielen mukaan. Kekkasin, että voisin mennä Marusekiin. Mussutin siellä sushia ja vihreäteejuustokakkua, ja palasin kotiin vasta kymmenen jälkeen.

♥ Lauantaina pyörähdin vielä vähän töissä. Muuten olisin jäänyt vapaille, mutta ajattelin kikkailla työpäivien kanssa niin, etten joudu pitkän vapaaputken keskellä tulemaan yhdeksi päiväksi hommiin. Joten lähdin reippaana puoli kahdeksalta kotoa ja suuntasin leiripaikalle, roudaamaan viimeisiä tavaroita toimistolle. Pakkasin auton täyteen tavaraa ja ajoin kamat omalle toimistolleni, kirkkoherranvirastolle ja kellarille. Kirjoittelin vielä matkalaskuni ja lähdin takaisin kotiin. Olin kotona jo joskus yhdentoista maissa, joten minulla oli hyvin aikaa valmistautua seuraavaan juttuun.

Lauantaina oli nimittäin rumpukeikka, jonne halusin ehtiä. Ja hyvin ehdinkin, etenkin kun Tommi tulikin hakemaan minut, eikä tarvinnut mennä bussilla. Tämänkertainen keikka oli Näsinpuiston lavalla, ja saavuimme sinne vain hiukkasen aikataulusta myöhässä. Yleisö oli jo kuulemma kysellyt, mikä meillä oikein kestää. Onneksi eivät olleet hermostuneet ja lähteneet pois, vaan jäivät kuuntelemaan ja katsomaan keikkaa. Oli tosi hyvä keikka; tunnelma oli leppoisa, yleisö näytti nauttivan, soittajat nauttivat. Oli ihana soittaa pitkästä aikaa, vaikka onnistuinkin saamaan dundunin kepistä rakon sormeeni. :D

 ♥ Sunnuntaina olin vielä yksin kotona. Sillekin päivälle oli kuitenkin menoa, joten en joutunut tylsyttelemään kämpillä kovin paljoa. Lähdin iltapäivällä Vanhalle kirkolle, englanninkieliseen messuun, kuten melkein joka sunnuntai. Tällä kertaa oli vähän erilaiset tunnelmat, sillä minua oli pyydetty laulamaan siellä. Larin ja Larin vaimon uuden vauvan ristiäiset olivat nyt sunnuntaina, ja pyysivät minua olemaan esilaulajana messussa. Totta kai suostuin, kivaa! Minä, entinen harkkaohjaajani ja hänen miehensä harjoiteltiin biisit kerran läpi ennen jumiksen alkua, ja jumis alkoi sitten neljältä. Ristiäismessun (?) jälkeen ihmiset kutsuttiin Aleksanterin kirkolle, jossa saatiin kitusiimme nepalilaista kana- ja kasviscurrya ja kakkukahvit. Oli hurjan hyvää ruokaa, maha täynnä olikin hyvä lähteä kotiin tuijottelemaan Frendejä.

♥ Tämä alkuviikko onkin sitten mennyt niin, että olen koko ajan luullut eläväni viikonloppua. Kuulostaa siis siltä, että olen täysillä vapailla, kun päivät ovat menneet sekaisin. Maanantaina nukuin aika pitkään, päsin ylös sängystä ehkä vähän ennen kahta. Sitten ♥ palasi kotiin myös. Illemmalla ovikelloa soitti Saara, jonka olin luvannut majoittaa pariksi yöksi Tampereelle. Tosi ihanaa nähdä, pitkästä aikaa!

Maanantai-iltana hengailtiin vaan meillä, juteltiin ja käytiin saunassa.Tiistaina tehtiin pienimuotoinen kirppiskierros, jonka aikana molemmat tekivät ihan hyviä löytöjä. Minun mukaani tarttui ainakin kaunis olkalaukku, bandanahuivi ja neulepaita ♥:lle. Kirppstelyn jälkeen oli jo nälkä, ja mentiin Saaran poikaystävän ja tämän kaverin kanssa syömään Plevnaan. Oma makkara-annos oli vähän pettymys, mutta suklaakakku oli yhtä (syntisen?) hyvää kuin viimeksikin.

Ruoan jälkeen hyljättiin pojat omiin juttuihinsa ja valmistauduttiin viettämään tyttöilyaikaa. Noukittiin minun siskoni omalta kämpältään mukaan ja tultiin meille laittautumaan. Pikapuunauksen jälkeen ♥ oli niin ihana, että heitti meidät keskustaan, menimme istuskelemaan Cafe Europaan. Siemailimme muutaman juoman, juteltiin juteltiin juteltiin ja pelattiin kierros hauskaa Rappa kaljaa. Jossakin vaiheessa siskon kaveri tuli paikalle, sisko ja kaveri jatkoivat matkaansa ja minä ja Saara jäätiin niille sijoilemme. Lätistiin vielä vähän aikaa, ja lähdimme sitten etsimään karaokepaikkaa.

Menimme Tiikerihaihin, jossa näytti olevan ihan hyvin tilaa. Laitettiin laululaput karaoke-emännälle ja istuimme pöytään. Jouduimme odottamaan aika kauan omia vuorojamme, mutta onneksi juttua riitti edelleen. Osan ajasta vei myös yli-innokkaan ihailijan hätisteleminen. Lopulta pääsimme laulamaan, ja omien laulujemme jälkeen suuntasimme Mäkkärin kautta kotiin. ♥ oli taas niin ihana, että haki meidät autolla keskustasta.

 ♥ Tänään Saara lähti takaisin pohjoiseen, mutta otti sitä ennen kyytiinsä Timon, joka oli meidän luokalla Diakissa. Minäkin kävin moikkaamassa Timoa, ja jatkoin sitten päivääni shoppailun merkeissä. Ostin ainakin ale-kynsilakkaa, kimaltavia sukkia ja munakellon. Iltapäivällä kävin tsekkaamassa toisen rumpuryhmän treenit (ei napannut) ja mentiin ♥:n kanssa vielä  ruokakauppaan. En ihan hetkeen olekaan laittanut rahaa niin paljon palamaan (yli satanen sinne sittariin!!), mutta ostin uuden peiton, housut ja kopiopaperia. Jne jne. :D

 ♥ Olo on nyt aika väsynyt, mutta olen ihan innoissani tästä "lomastani"(ei siis virallisesti lomaa, mutta lähes kaksi viikkoa siirto- ja leirivapaita). Tähän mennessä on ollut tosi kivaa, ja luvassa on vielä monta hyvää juttua. Seuraavana listalla nukkuminen.

Kesäpuuhaa

Voi jee ja moi!


Viime viikolla leireilin toiseksi viimeisellä tämän kesän leirillä. Oli tyttöleiri, ja vietettiin kolme päivää Linnavuoressa leikkien, pelaten, uiden ja askarrellen. Niin kuin toissaviikkoinen lastenleiri, tämäkin meni ihan nappiin. Säät suosivat, ei sattunut mitään havereita ja porukka tuntui nauttivan. Niin leiriläiset kuin ohjaajatkin. Huomenna alkaa sitten tämän kesän viimeinen leiri, ja pakkaamisen jälkeen ajattelin pistäytyä taas välillä täällä blogin puolella.

(keep calm and go camping with girls)

Kun perjantaina saatiin leiri pakettiin, eli tytöt kotimatkoihinsa, käänsin auton nokan kohti Riihimäkeä. Tai siis ensin kohti Nuutajärveä, Hanhisuota,Forssaa ja niin edes päin. Ajelin kaikessa rauhassa sellaisia pienempiä teitä, metsien ja peltojen keskellä. Kuuntelin musaa ja nautin kesäisistä maisemista, ajoin ilman minkäänlaista kiirettä. Oli tosi kivaa, ja tunsin itseni vapaaksi.♥

(nää on kyllä Lempäälän maisemia, mutta idea oli vähän sama)

Riihimäen ABC:lla tehdyn pissa- ja tankkaustauon (ja ihan ikkipikkiriikkisen harhaan ajon) jälkeen pääsin perille kohteeseen, Lempivaara-nimiselle leirintäalueelle. Siellä etsiydyin mökille, joka oli varattu meidän porukalle. Luvassa oli nimittäin viikonloppu suomalais-nigerialaisessa seurassa, mökille oli tulossa neljä pariskuntaa ja kaksi taaperoa. Näistä tyypeistä paikalla oli ne taaperot ja niiden isät, ku itse löysin perille. Juttelin kuulumisia Femin ja Abbeyn kanssa, ja katselin hiukan ympärilleni.

 

(Tarun kuva)

Leirintäalue näytti ensikatsomalta ihan hienolta paikalta, mutta kun ympäristöä alkoi tutkia tarkemmin, alkoi kaikenlaisia pikku vikoja tulla esille. Esimerkiksi meille luvattu oma ranta oli aikas kökkö. Laituri näytti olevan hajoamispisteessä, ja sen tikapuissa oli vain ylin askelma! Koko paikka vaikutti aika nuhjuiselta, mutta koitettiin olla kiinnittämättä siihen huomiota ja yritettiin keskittyä vain siihen mukavaan yhdessä oloon.

Ja mukavaa meillä olikin. Hengailtiin, juteltiin ja saunottiin. Katseltiin leffoja, pelattiin Singstaria ja syötiin. Ja syötiin, syötiin ja syötiin. Muutaman päivän aikana tuli vedettyä napaan aikamoinen määrä grilliruokaa, nigerialaista ruokaa ja kakkuakin. Mökillä vietettiin nimittäin tuplasynttäreitäkin; Aiden oli vähän aikaa sitten täyttänyt kaksi vuotta, Bola täyttää kohta kaksikymmentäjotain.

(Fried rice ja kanaa)

(mun synttärikakkuluomus)

Aah, oli kyllä tosi kivaa! Se uimapaikan kökköys vähän harmitti, mutta löydettiin vähän matkan päästä ihan ok-ranta, jossa sai edes vähän pulikoitua. Parasta oli kuitenkin se, että näki niitä tyyppejä pitkästä aikaa, ja sai vain hengailla niiden kanssa. Ei hassumpaa. :D

 

(Tarun kuva musta)

(mun kesävarpaat rantavedessä)

Mökki oli varattu meille perjantaista maanantaihin. Ehkä joskus lauantain kohdalla sain ahaa-elämyksen; Olen menossa maanantaina työreissulle Puuhamaahan, ja sehän on ihan Riihimäen vieressä! Tein sitten hiukan sumplimisoperaatiota, ja sen sijaan, että olisin ajanut sunnuntaina kotiin Tampereelle ja hakenut maanantaina isosia Urjalasta Puuhamaahan, jäin mökille maanantaihin asti ja hain Puuhamaapäivän aamuna yhden riihimäkeläisen isosen kyytiini ja ajelin Tervakoskelle. Meillä - Riihimäeltä, Hämeenlinnasta Turengin kautta ja Urjalasta tulevilla autokyydeillä - oli treffit Tervakosken K-kaupalla, josta kävimme ostamassa eväsmakkaraa. Ruokashoppailuiden jälkeen suuntasimme Puuhamaahan ja valmistauduimme viettämään hauskan päivän.

Homman nimi oli siis isosten kiitosretki. Koska jouduimme haalimaan ripareille isosia muualtakin kuin vaan Urjalasta, eikä meidän seurakunnassa tunneta sellaista käsitettä kuin isospalkkio, päätimme papin kanssa järjestää isosille jonkin kiitosreissun. Jostain kumman syystä määränpääksi valikoitui Puuhamaa, joten sinne siis! Osan aikaa kuljimme eri porukoissa (isoset toisessa ja työntekijät plus Lauri 3vee toisessa), osan aikaa olimme kaikki yhdessä. Kiertelimme pitkin valtavaa leikkipuistoa ja kokeilimme eri laitteita. Ja oli ihan super kivaa!

(liukumäen harjalta)

Sain ihme kyllä itsenikin hilattua joihinkin "laitteisiin". Ensin laskin pari kertaa näistä punakeltaisista Niagaran putous -liukumä'istä (tykkäsin näistä jo silloin pienenä, kun olen käynyt Puuhamaassa!) ja jossakin vaiheessa olin Riikka-isosen kyydissä golf-autossa. Nämä jutut olivat ehkä lällyimmästä päästä, ja muissa laitteissa luulinkin sitten kuolevani. :D Nimittäin pappi sai minut houkuteltua siihen sellaiseen "karuselliin", jonka kopit menevät ihan ympäri asti. Siinä ajeleminen oli yhtä aikaa kammottavaa ja hauskaa, yhden kierroksen aikana ehdin sekä kiljua ja nauraa. Siinä laitteessa kävin päivän aikana kolme kertaa. (:

 

(kuva riemua.fi)

Vähän hurjempi juttu oli Victorian putoukset, eli ne korkeat vesiliukumäet, joista lasketaan kumiveneillä. Niihinkin päädyin papin suostuteltua minua. Onneksi silloin ei ollut paljoa jonoa, sillä jos olisin joutunut jonotamaan niissä tooooosi korkeissa rappusissa, olisin varmaan alkanut panikoida. Mutta nyt sen kanssa kävi niin, että en oikein ehtinyt edes tajuta, mitä olin tekemässä. Mutta siinä vaiheessa tajusin, kun meidän kumiveneemme syöksyin kamalaa vauhtia alas liukumäkeä! Tuntui lievästi sanottuna mahanpohjassa, ja ilmeisesti sen mahanpohjatunteen ainoa ulospääsykeino on kiljuminen! :D Huusimme kyllä molemmat, minä ja pappi. Tulimme mäkeä alas niin hurjalla kyydillä, että veneemme pysähtyi vasta kun se osui laskeutumisalueen aitaan. Huippua! Ensimmäisen laskun jälkeen laskin vielä ehkä neljä kertaa, ja olin aika märkä. Onneksi ei ollut liian kylmä kulkea märissä vaatteissa.

Ja onneksi aurinkokin alkoi taas paistaa. Kun ilma alkoi taas lämmetä (kun tulimme Puuhamaahan, oli lämmin, mutta aika pian alkoi viiletä ja välillä satoikin vähän), päätimme siirtyä vesipuiston puolelle. Siellä pappi houkutteli minut taas kammotuksien tielle ja menimme jonottamaan Half pipe -liukumäkeen. Sillä kertaa jouduimme jonottamaan aika kauan, joten ehdin panikoimaan aika monesti. Jonotimme siis korkeaan U:n muotoiseen vesiliukumäkeen, josta laskettiin isoilla renkailla. Tai sitten sellaisella tuplarenkaalla, niin kuin me aioimme. Mäki oli mielestäni kamalan korkea ja jyrkkä, ja sydän tykytti kyllä aika lailla jo siinä jonotusvaiheessa. Eikä oloa helpottanut yhtään se, että meidän edessämme oli kaksi poikaa, joista toinen näytti panikoivan aika tavalla myös.

Lopulta oli sitten meidän vuoromme. Oli hirmu pelottavaa asettautua siihen lähtökuopalle sen renkaan kanssa ja odottaa, että liikennevalo muuttuisi vihreäksi. Sitten kun se vihdoin muuttui, emme edes meinanneet päästä liikkeelle! Jouduimme nitkuttamaan renkaamme kanssa jonkin aikaa, mutta lopulta pääsimme liikkumaan. Ja luulin melkein kuolevani! Siinä liukumäessä kiljuimme molemmat niin, että kitapurjeet saivat kyytiä. Rengas vaan viiletti kohti keskikohtaa ja nousi sitten yhtä jyrkkää seinämää ylöspäin. Nousimme niin korkealle, että yläreunan ja meidän renkaamme väliin jäi vain n. 30 senttiä matkaa. Ja samassa jo laskeuduimme hurjaa vauhtia takaisin keskikohtaan.

Muutaman kerran edestakaisin laskettuamme pysähdyimme viimein, ja nousimme haparoiden renkaan kyydistä pois. Vaikka olin juuri tehnyt jotakin todella kammottavaa, olin myöskin tosi iloinen, että olin uskaltanut tehdä sen. Olen yleensä aika nynnerö, ja tuo oli todellakin itseni ylittämistä. Ja aikamoinen adrenaliinipiikki siitä tulikin. Mahtavaa!

Ei-niin-mahtavaa oli se, että noustuani Half pipesta huomasin uikkareideni menneen rikki. Kourun keskikohdassa oli näet rei'itetty alue, jotta vesi pääsee valumaan pois, enkä ollut pitänyt pyrstöäni tarpeeksi korkealla. Uikkaripöksyjeni takamukseen oli siis tullut pikkurillin pään kokoinen reikä. :DD Jatkoin silti vesipetoilua reikäisillä uikkareilla. Kävin papin kanssa vielä yhdessä liukumäessä (ei kovin hyvä menestys, uikkarit lähtivät paikaltaan kun plätsähdin veteen) ja leikin Laurin kanssa pienten altaassa. Huisin hauskaa!

Ja nälättävää! Kun oltiin jonkin aikaa uikkeloitu, mentiin porukalla grillaamaan makkaraa. Mussutettiin niitä ja muita eväitä ja alettiin valmistautua henkisesti kotiinlähtöön. Kun oli mahat täynnä, lähdettiin kukin omiin suuntiimme. Minä otin kyytiini sen Riihimäen isosen ja heitin hänet kotiinsa. Sitten olikin oman kotimatkani aika, joten kurvasin itseni moottoritielle. Ajelin kesäillassa musiikkia kuunnellen ja kun vihdoin pääsin kotiin, olin väsynyt ja onnellinen. ♥

Poissa

Olen taas ollut poissa blogista.

Mitähän mainitsemisen arvoista on tapahtunut..?

-Työntekijöiden virkistysretki, kohteina mm. Lapuan tuomiokirkko ja Ähtärin eläinpuisto.
-Jalkapalloa retkellä ja yhdellä ala-asteella, oppilaat vs srk:n työntekijät
-Vuosipäivän (3 & 1 v.) treffit Näsinneulan ravintolassa
-Tosi kiva viikonloppu Emilian tykönä Helsingissä
-Kouluunhyväksymiskirje
-Koulupaikan vastaanottamatta jättäminen, koska elokuussa alkaa uusi työ

Ei hullumpaa (:

Sopivasti kopisevat kengät

Ei ole hirveästi tehnyt mieli pukeutua/laittautua eikä tehdä asupostauksia, kun jostain kumman syystä olen paisunut niin kamalasti, ettei mitkään vaatteet näytä tai tunnu hyvältä. Tänään oli kuitenkin niin kivat kuteet, että oli pakko käyttää muutama minuutti peilikuvailuihin seuriksen naulakoilla. Heti kun tulin töistä kotiin, halusin tulla postaamaan tämän päivän vaatteet. Tavalliset, mutta kivat.

paita - Josefssons

hame - ite tehty

sukkikset - Seppälä

kengät - siskon tekemät

Päälläni oli iänkaikkisen vanha ja kulahtanut nappipaita, vanhoista farkuista tehtailemani hame ja Seppälän thermosukkikset. Kaikki jonkin sortin turvavaatteita; nappilista on jotakin, jota rakastan paidoissa suunnattomasti, joten vaarinpaidat ja muut nappipaidat saavat oloni mukavaksi. Alaosana oli sopivasti rönttöinen farkkuhame, joka on ollut tässä kevättalvella suosikkivaatteeni. Se on täydellisen rento, mutta siinä on silti jotakin nätintävää. :D Ala-alaosana taas toimi thermosukkikset, jotka ovat todella pehmeät, eivätkä kiristä tai purista mistään, ovat vaan. (No okei, vähän tuppaavat rullaantumaan, kun lahkeita riittäisi pitkäsäärisemmällekin tyypille.)

Tänään oli poikkeuksellinen päivä, sillä lähdin kotoa ilman mitään asusteita, ainoastaan kihlasormus toimitti niiden virkaa. Yleensä korvissani roikkuvat jotkin korut tai ranteessa on kello ja/tai rannekoru(ja). Tänään taisi väsyttää liikaa aamulla, joten asu jäi asustamatta. Jalkaan kuitenkin vedin uudet kengät.

Siskoni on opiskellut kohta kolme vuotta Hervannassa, suutarilinjalla. Hän on monesti puhunut, että haluaisi tehdä minulle kengät, ja vihdoin viime viikolla sain ne käsiini. Tai siis jalkoihini. Ensin vähän pelästyin, että popot ovat mittauksesta huolimatta liian pienet, mutta nyt parin käyttökerran jälkeen veikkaisin, että ne venyvät aikaa myöten juuri sopiviksi. Tänään oli kiva tepsutella pitkin työpaikkaa varsikengissä, niiden sopiva kopina ja jännä tuntu (nämä ovat jämäkämmät ja painavammat kuin tennarit, joihin olen tottunut) sai aikaan sellaisen veikeän Pikku Myy -tunnelman. :D

Tykkään kengistäni kyllä paljon. Parasta on ehkä nahan elävännäköinen pinta ja väri, nilkan ympäri ulottuvat nauhat tai niille tarkoitetut luistinkoukut. Tai nahan tuoksu. Tai kaikki nuo asiat yhdessä! (:

 

♥

Kantti kestää

Viime viikolla oli Aseman koululla ja Kirkonkylän koululla kutosluokkalaisten päihdeoppitunteja. Faktoja, haittoja, asenteita ja sillai. Eilen ja tänään oli sama homma pikku koulujen kutosille Nuutajärjen koululla.

Tänään minua harmitti ensimmäistä kertaa, että tämä nykyinen työ on vain pikkuinen pätkä. Noiden muksujen kanssa nääs olisi kiva olla tekemisissä kauemminkin.

Päivä täynnä rytmiä

Hei nyt tulee tällänen tavallisempi postaus vaihteeks! Nimittäin eilisestä on ihan pakko kertoilla vähän enemmänkin kuin vaan ranskiksilla tai mysteerisillä lauseilla. Eilisestä on jopa vähän asukuviakin, vaikkei ne palvelekaan tarkoitustaan parhaalla mahdollisella tavalla.

No mutta asiaan! Tällä viikollahan on ollut Rasismin vastainen viikko, ja Tampereella oli siihen liittyen jos jonkinlaista ohjelmaa. Läheskään kaikesta en ole edes selvillä, hyvä että olin edes jotenkin kärryillä siitä, mitä itse olin järjestämässä. Meidän rumpuryhmä pykäsi kasaan rumpu- ja tanssi-work shopin ja illalla meillä oli keikka Pispalassa. Minun työni meinasi pahasti haitata harrastustoimintaa, sillä alunperin minun olisi pitänyt olla tänä viikonloppua nuorten leirillä. Onneksi/harmi kyllä (riippuu miltä kantilta katsoo) urjalalaiset nuoret eivät aktivoituneet lähtemään rovastikunnalliselle leirille, joten minäkin olin vapaa työvelvoitteistani. Siispä pääsin viettämään yhden kivoimmista päivistä pitkään aikaan!

Päivällä oli siis luvassa jammailua work shopeissa. Oli piristävää olla jonkun eri tyypin opissa, ettei aina sen oman rumpuopen. Meitä tuli opettamaan Maarika ja Isa, he opettivat vähän erilaisia rytmejä, mitä olemme Udokassa soittaneet. Taisivat olla burkina fasolaisia rytmejä. Ihmiset olivat uusia, opetustyylit olivat erilaisia, rytmit olivat uusia. Oikein tervetullutta vaihtelua, ja ehkäpä juuri sen takia nautin soittelemisesta niin paljon, että puolitoista tuntia meni yhdessä hujauksessa. Olisin ihan hyvin voinut rummutella vielä toisen samanmittaisen setin!

Tanssin kanssa olikin sitten vähän eri juttu. :D Oli toki kiva oppia uutta tanssia, mutta jotenkin minuun iski väsymys ja ehkä vähän tympäännyskin. Koitin silti pysytellä muiden tanssijoiden perässä, ja sinnittelin koko session ajan tanssilattialla. :P

Work shop -päivän lopuksi meidän omakin ope pääsi ääneen. Hän piti luennon siitä, miten tanssia/rummutusta/rytmiä käytetään terapia- ja parannuskeinona. Oli mielenkiintoinen aihe, mutta siinä vaiheessa iltapäivää alkoi olla jo vähän naatti olo, joten asia taisi mennä vähän ohi korvien. Luennolla paras juttu taisikin olla se, että yksi Olivier tuli myös kuuntelemaan. Hän oli Udokassa silloin, kun itse aloitin rumpuharrastuksen, mutta en ole nähnyt häntä piiiiiitkään aikaan. Oli siis tosi kiva nähdä!

.rakkaus.

Häppeningit koululla (olimme siis samalla koululla, jossa meillä on meidän normaalit treenimmekin) loppuivat vähän ennen kuutta, ja sitten suunnistin yhden Jennin tykö. Olen nähnyt Jennin muutaman kerran Udokassa, ja hän kutsui minut kotiinsa meikattavaksi. :P Meidän yhteinen tuttu Khadi opiskelee kosmetologiksi, ja hän tarvitsee kuvia portfolioonsa. Jenni järkkäsi siis illanistujaiset, jonka aikana Khadi meikkaisi paikallaolijat ja ottaisi meikeistä kuvat.

Meikkailujen piti alkaa siinä kuuden maissa, mutta loppujen lopuksi Khadi pääsikin paikalle vasta vähän ennen kahdeksaa. Minun piti ehtiä 20.14-bussiin, joten en ehtinytkään odottaa toisen käsittelyyn pääsyä, vaan piti kammata naama itse. Toisaalta harmi, mutta olipa silti hauska istuskella siellä Jennin luona, turista uusien ihmisten kanssa.

20.14-bussi oli bussi numero 13, ajelin sillä Pispalaan. Tuo ylläoleva rumpukuva on omiaan kuvaamaan sitä fiilistä, mikä minulla siinä vaiheessa oli: Tiesin kyllä, mihin olen menossa, mutta minulla ei ollut aavistustakaan illan keikasta. Ketkä meistä ovat tulossa soittamaan, mitä me aiotaan soittaa ja mihin aikaan esityksemme oikein olisi. Ajattelin, että kaikki kyllä selviää aikanaan, ja kipsuttelin vaan määränpäähäni, eli Vastavirta-klubin yläkertaan.

Epätietoisuuksista huolimatta illasta tuli upea! Aluksi baarissa oli sellainen epämääräinen tunnelma (pari pöydässänuokkujaa siellä täällä) mutta pikku hiljaa meno alkoi muuttua mukavaksi. Oli kivaa istua udokalaiskavereiden kanssa juttelemassa ja kuuntelemassa musiikkia, ja oli erityisen kivaa soittaa. Minusta on ihan mahtavaa, että vaikka mitään keikkalistaa ei olekaan olemassa, esitykset menevät loistavasti läpi omalla painollaan. Niin kävi eilenkin. Soittajat nauttivat, yleisö nautti. Ihan parhautta. (:

Udokan jälkeen esiintyi Hilton Marowa bändeineen. Tykkäsin! Oli tosi kivaa (hmm mulla on käytössä nyt aika mielikuvitoksettomia adjektiiveja, sorry) kuunnella biisejä ja jammailla udokalaistanssijoiden kanssa. Huipuin juttu taisi kuitenkin olla kolmannessa biisissä, kun minäkin pääsin kipuamaan lavalle! Bändin rumpali Zouhair (hän on käynyt joskus Udokassa myös) oli kysynyt meidän esityksemme jälkeen, voisinko tulla soittamaan heidänkin kanssaan. Jee totta kai! En toki ollut ainoa meidän ryhmästä, joka pyydettiin bändin mukaan, mutta ei KAIKKIA pyydetty. Vain kolme. ^^* :DD

Hiltonin ja kumppanien setin jälkeen oli vielä rummuttelua, niin että kuka tahansa sai mennä kokeilemaan djemben soittoa. Oli tosi hienoa katsella, kun tyypit menivät kokeilemaan ja näyttivät nauttivan soittamisesta. Siitä tuli iloiseksi myös.

Kaiken kaikkiaan oli aivan mahtava ilta. Siihen mahtui uusia tuttavuuksia, juttelua, soittoa, tanssia ja naurua. Sai olla ihan vapaasti, mikä onkin ehkä parasta Udokassa. Niiden ihmisten kanssa ei tarvitse esittää mitään, siinä ryhmässä tuntee olonsa kotoisaksi. Minä, Tommi ja Emma-mies lähdimme yhden jälkeen baarista. Veimme rumpumme takaisin koululle ja sitten Tommi heitti Emman ja minut koteihimme. Kello oli puoli kolme, kun pääsin painamaan pääni tyynyyn. Vähän jännitti, miten jaksan neljän ja puolen tunnin päästä herätä töihin, mutta yllätyksekseni heräsin pirteänä jo seitsemältä, vaikka herätyskello olisi soinut vasta puoli kahdeksan! Ajomatka töihin meni tosi hyvin, haukottelinkin vain kerran. Töissä oli perhejumis, jossa minä saarnasin. Mutta ei siitä nyt enempää, laitan vielä niitä asukuvia ja sitten sanon moro!

toppi (H&M) - kirppis

farkut - Lindex

huivi - H&M

(nää kengät)

tämmönen oli siis koko asu...

...tämmönen topin yläreuna...

...tämmöset värit...

...ja tämmönen keikkafiilis ♥

Ja illalla näkyi revontulia

Eilen

1999 - 2013

Nuku rauhassa, pikku kisuli ♥

Viimeisiä viedään

Moikka. Joulu oli ja meni, oli kivaa oloa. Kamera pysytteli laukussa, joten mitään kuvatodisteita joulun vietosta ei nyt ole saatavilla. Mutta ihan tavallisissa merkeissä ne pyhät menivät; ruokaa, suklaatia, elokuvia ja köllöämistä. Olin kotonakotona vaihtelevassa porukassa, ensin menin sinne ♥:n kanssa, sitten hän lähti ja sisko tuli, sitten porukkaan liittyi vielä siskon miekkonen. Välillä käytiin minun kummeilla kylässä.

Ajattelin tulla tekemään joulupostauksen kakkuohjeen muodossa, mutta kamera luuraa nyt jossakin paikassa x (jäiköhän se kotiin tai sinne kummeille?), joten en saa kuvia koneelle. Päätin sitten tehdä tällaisen suunnitelma B -postauksen, kun lueskelin More to Love -blogia pitkästä aikaa. Siellä oli listattuna kuluneen kuun lempparijuttuja, ja ajattelin että voisin tehdä samantapaisen omasta joulustani.

Lempihetki: Onnistumisen tunne kakun kanssa ja se, kun sai katsella kun tyypit avasivat minun antamiani lahjoja. (: Joulusauna. Kaikki pikku hetket ennen joulua, joissa oli sellaista kivaa jouluoloa. ^^*

Lempiruoka: Salaatti + kalajutut, lanttulaatikko, kinkku.

Lempikirja: Shopaholic abroad

Lempituoksu: Lidlistä ostettujen tuikkujen vanilja tai uunista leijuva kinkun tuoksu

Lempiviesti: tämän joulun ensimmäinen joulukortti: söpö enkelikortti Riitalta.

Lempielokuva: Evita. Olen nähnyt sen lukiossa, ja siitä lähtien halunnut nähdä uudestaan.

Lempilahja: Nomination-rannekoru ♥:lta

Lempiasu: Seppälän thermosukkikset + Cubuksen tunika/yöpaita + villasukat

Sellasia (:

Jouluisa loppuviikko

Moi! Ainakin viime vuonna taisi olla niin, että jouluolo oli aikamoisesti kadoksissa. Nyt on kuitenkin ollut noiden olojen suhteen parmpi vuosi, sillä olen fiilistellyt joulua pitkin kuuta ihan sopivasti. Nyt viime viikollakin oli tosi kivoja joulufiilishetkiä, etenkin loppuviikosta. Ajattelin tulla kertomaan niistä. Ainakin nyt sanallisesti, voi olla että pari jotan sekalaista kuvaakin eksyy joukkoon.

Kekkasin keskiviikkona, että voisin mennä pitkästä aikaa käymään keskustassa, ihan vaan shoppailemassa/katselemassa. Viime aikoina en ole juurikaan hengaillut kaupungilla, ainoat keskustassakäymiset ovat olleet rumpuharkat. Joten varasin torstain itselleni kylällä käymiseen. Heräilin sopivan verkkaisen reippaasti ja ajelin bussilla kaupungille. Oli jotenkin tosi hienoa astua bussista Hämeenkadulle. Oli lunta, kipittäviä ihmisiä ja jokin tosi ihana tuoksu. Joulutorilta varmaan tuli vohveleiden tuoksua, se oli ihan mahtavaa. Se tuoksui vielä Anttilan takanakin, jonne ensimmäiseksi suunnistin.

Mukanani minulla oli kassillinen leffoja, joten suuntasin leffadivarille. Tarkoituksena oli saada meidän dvd-hyllyyn vähän tilaa, ja onnistuinkin tarkoituksessani. Vein kauppaan ison kassillisen leffoja, ja palasin sieltä pienen kassillisen kanssa. :D Leffashoppailuiden jälkeen poikkesin ainakin Seppälässä katselemassa ja Indiscassa kuolaamassa kaikkea ihanaa, mitä siellä myydään. Indiscassa on ihan sairaan ihania vaatteita, mutta en koskaan raaski ostaa sieltä mitään. :c

Haahuilin jonkin aikaa kaupoissa (ainakin kävin ostamassa yhden jutun Olivian lahjaan) ja menin sitten Mäkkärille haukkaamaan jotain. Siinä lounastaessani sain odottamatonta seuraa. Joku Keskustorin kavereista istui viereisessä pöydässä ja mölisi jotakin. En ole ihan varma, puhuiko hän minulle vai pelkästään itsekseen. Ensin ajattelin vaan syödä ruokiani niin, etten olisi huomaavinanikaan häntä, mutta jossain vaiheessa se alkoi tuntua liian kiusalliselta. Tuumin, että olisi kivempi vastata hänen kyselyihinsä. Että olemmeko me nyt Keskustorilla -.- . No, turisin tämän Jussin kanssa tovin (jonka aikana hän sanoi minun olevan rakastettavan oloinen ihminen, awws), ja jossakin vaiheessa hän lähti jatkamaan matkaansa. Kuulemma Hervantaan.

Minäkin jatkoin matkaani. Menin bussilla sille S-marketille, jossa ♥ on harjoittelussa. ♥:n työpäivä oli lopuillaan, ja minä tein ruokaostoksia sillä aikaa, kun hän oli vaihtamassa vaatteita. Lastasimme sapuskat kasseihin ja ajelimme yhdessä kotiin.

Torstai-ilta menikin sitten lahjapuuhissa. Laitoin Olivian lahjan postituskuntoon ja päätin paketoida samoilla vauhdeilla muitakin lahjoja. Olen aina tykännyt lahjojen paketoinnista, se on tosi kivaa puuhaa. Toisaalta on hauska kehitellä erikoisia kääreitä ja koristeluja, mutta ihan tavallista lahjapaperia ja -nauhaa on myös kiva käytellä. Tällä kertaa käytin perusjuttuja ja käärin lahjoja joulululujen soidessa. Kivaa. ♥

Perjantai oli pikkujoulupäivä. Oli ihan hauskaa, että minulla oli koko päivä aikaa valmistautua, joten muutin meidän pikku kämppämme vähäksi aikaa kylpyläksi. Käytännössä siis käyttelin kaikkia kivan tuoksuisia suihkutököttejä, kokeilin kasvonaamiota ja käytin kunnolla aikaa ihon rasvaamiseen. Ihan mukavaa valmistautumista siis. Iltapäivemmällä oli vuorossa hiuksien ja naaman laitto, ja ♥ oli kiltti ja auttoi minua. Hän kiharsi hiukseni. ^^*

(...jotka näyttivät luonnossa kivemmilta kuin kuvassa)

♥ heitti minut Hervantaan, Naistarille. Se on sellainen maahanmuuttajanaisten "olohuone", ja Udokan pikkujoulut ovat olleet siellä ainakin nyt joka kerta, kun minäkin olen ollut mukana. Ovet eivät kuitenkaan olleet vielä auki, kun saavuin paikalle, vaan minä ja muutama muu udokalainen menimme lämmittelemään viereiseen kierrätyskeskukseen.

Ihan kamalan kauaa emme onneksi joutuneet odottamaan. Rumpuope tuli paikalle ja kannoimme rumpuja sisälle. Pikkujoulut saivat alkaa! Oli tosi kivat pippalot, jotka menivät samalla rennolla kaavalla kuin ennenkin.

Illan aikana rummuteltiin...

...leikittiin Dubloilla (tai no siis minä, sisko ja lapset)...

...otettiin vastaan Joulupukki...

...ja otettiin tietenkin yhteiskuva. Harmi vain, että jotkut olivat ehtineet jo lähteä. :c

Ai niin ja syötiin, totta kai! Taisin vain olla niin nälkäinen, etten malttanut ottaa kuvaa ruoasta. :D Meillä oli riisiä ja afrikkalaista kanakastiketta ja jotain tosi hyvää salaattia. Ja suklaata tietty jälkkäriksi. Avasimme vihdoinkin myös sen kuohuviinipullon, joka hankittiin Tapahtumien yön aikoihin. :D

Joulupukki oli hauska, hänellä oli mageet Spiderman-aurinkolasit nenällään. Minä sain pukin (joka oikeastaan kyllä oli muori) pussista pikkuisen purkillisen luumu-appelsiinihilloketta, en ole vielä maistanut. Vitsit, oli kyllä tosi kivat pikkujoulut! Jatkoimme Tommin kanssa iltaa Gloriassa, Tommi kävi tanssimassa salsaa ja minä laulamassa karaokea. Lopuksi Tommi heitti minut vielä kotiin. Kiva ilta. (:

Lauantainakin oli juhlapäivä. English Servicen porukka vietti etukäteisjoulua Hatanpäällä, seurakuntakoti Katariinassa. Ennen pippaloihin lähtöä ehdin napata pari (2) asukuvaakin. Naama on vähän pielessä, mutta ainakin vaatteet näkyy:

 mekko/tunika - kirppis

sukkikset - New Yorker

villatakki - Cubus

kengät - Euromarket (kun sellasia vielä oli)

Halusin laittaa tuon uuden mekon päälle, koska minusta se on aika jouluinen, vaikkei punainen olekaan. Mätsäsin siihen sitten tuon villatakin ja ruskeat (vaikka näyttävätkin kuvissa mustilta) sukkikset. Otin sitten ihan vaihtokengät mukaan, kun mitkään ulkokengät eivät oiken passanneet tuohon asuun. Hiukset oli helppo laittaa, sillä edellisen päivän kiharat olivat vielä tallella. Muutaman "tuoreen" kiehkuran lisäämisen jälkeen pehko oli lähtövalmis. (:

Olisin kyllä voinut ihan hyvin käyttää enemmänkin aikaa valmistautumiseen. NImittäin kun pääsimme perille juhlapaikkaan (n. puoli tuntia ilmoitetun alkamisajan jälkeen), paikalla ei ollut juuri ketään. Juhlan piti alkaa kahdelta, mutta se pääsi vauhtiin varmaankin kolmelta. ♥ kyllä sanoi minulle, että ei pitäisi lähteä niin aikaisin, mutta en kuunnellut. Olisi pitänyt ehkä. (:

Afrikkalaisesta ajasta huolimatta juhalassa oli kivaa. Oli hyvää ruokaa ja rento tunnelma. Ohjelmassa oli ainakin lapsien jouluevankeliumiesitys ja aikuisille tietokilpailu. Oli hyvä, että kilpailuun arvottiin ryhmät, joten tuli juteltua vähän tuntemattomampienkin ihmisten kanssa. Ei siellä kirkossa yleensä tule jutusteltua.

Vielä ennen kun lähdimme kotiin, juhlassa piipahti Joulupukki. Jotenkin hän näytti erilaiselta sitten viime näkemän...

Jepulis. Ihana jouluinen viikonloppu sai yhtä ihanan päätöksen, kun mentiin vielä ♥:n kanssa iltakirkkoon sunnuntaina. Sinne samaan iltamessuun, jossa oli pari viikkoa sitten. Oli paljon ihmisiä ja paljon lauluja. Ja kirkkokahvilla riisipuuroa! Mantelia en saanut, mutta yhden toisen ilahdutuksen: Olin ottanut yhden kynttiläpaketin mukaani siltä varalta, että näkisin kirkossa Tiinan. Juu näin, joten sain annettua pikku lahjani hänelle. Oli tosi tosi siistiä nähdä lahjan saajan reaktio; valitsemani lahja näytti osuvan ihan nappiin. Vaikka saattaakin kuulostaa kliseeltä, niin kyllä minun mielestäni on kivempi antaa lahjoja kuin saada niitä.

Huhhuh. Tulipa nyt pitkä - ja aika sekalainen - postaus. Lopetanpa nyt tähän, ja sanon enää että jee kohta on joulu! ♥