Leirisyksyn startti

Tämän vuoden leirikesä on jo taaksejäänyttä elämää, mutta sen jatkoksi on kovaa vauhtia syntymässä kiva leirisyksy. Se lähti käyntiin viime viikonloppuna Toukolassa, kun oli Akaan seurakunnan ensimmäinen nuorten aikuisten leiri. Minäkin olin mukana hyörimässä, ja ah-miten-ihanaa, pelkästään leiriläisenä!

Olen monesti haaveillut, että pääsisin leirille vain leireilemään, ilman mitään työvelvoitteita. Viimeksi olen ollut ihan vaan leiriläisenä kerhonohjaajakurssilla, jonka kävin muistaakseni lukion ekalla. Sen jälkeen olen ollut ohjaajana (kesätyöläisenä tai viranhaltijana) tai isosena, eli on pitänyt olla kartalla siitä, mitä tapahtuu milloinkin. Mutta nyt ei tarvinnut.

Oli hauskaa, kun ei tarvinnut muistaa ohjelmaa kovin pitkälle eteenpäin, riitti kun kävi vilkaisemassa seinälle kiinnitettyä lappusta silloin tällöin. Ei tarvinnut valmistella mitään seuraavaksi tapahtuvaa, vaan sai vaan tulla paikalle. Ei tarvinnut huudella ketään yhteiseen ohjelmaan, vaan sai vaan seurata porukkaa. :D Oli siis aika rentoa meininkiä.

Yksi parhaista jutuista leirillä oli mukavat jälleennäkemiset. Leirillä oli monia tyyppejä, joiden kanssa olen ollut ennenkin leirillä, ja muutamia tyyppejä jotka ovat olleet kanssani samassa koulussa. Vapaa-aikana muisteltiinkin paljon koulu- ja leirijuttuja ja puhuttiin yhteisten tuttujen kuulumisista. Kivaa.

Ohjelmakin oli mukavaa, ja sitä ja vapaa-aikaa oli sopivassa suhteessa. Leireily sujui leppoisasti olympiakilpaillen, kanooteilla meloen ja muuten vain hengaillen. Vapaa-ajallakin koko porukka (11 tyyppiä, aika pieni leiri) oli yhdessä, pelattiin UNOa, ihmissusipeliä ja muuta. Saunan jälkeen (kävin uimassa vielä, huu!) oli iltaohjelma, jossa leikittiin Bumtsibumia, suohon laulantaa ja ninjaa. Ninjasta tuli yksi lempparileikeistäni, vaikka toinen ninjakäteni vähän vaurioituikin.

Lauantain (leiri kesti vain la-su) iltaohjelman jälkeen meillä oli ehtoollishetki aittakirkossa. Se oli simppeli, rauhallinen ja kaunis. Oli hyvä olla ja hengitellä, kuulostella vaan rauhaa ja hiljaisuutta. ♥

Kaiken kaikkiaan tämä syksyn ensimmäinen leiri oli vallan ihana. Kalenterissa on tälle vuodelle vielä ainakin kaksi leiriä, ja varmasti niistäkin tulee hyviä. Vaikka olenkin niissä ohjaajana. :D

EDIT: eikun hei, huijasin vahingossa! Pidettiinhän meille Diakin ekana syksynä joku leirin tapainen, kun meidän koko luokka yöpyi yhden yön jossakin leiripaikassa. (kamala, en edes muista, mikä sen paikan nimi oli!) Toisena syksynä leireiltiin Partaharjulla, kun opiskeltiin leirin pitämiseen liittyviä asioita. Mutta onhan noistakin leireistä vierähtänyt jo jonkin aikaa, eli olin silti leiriläisenä PITKÄSTÄ AIKAA. (:

Ensimmäiset instagrammaukset

Vitsi, mun uusi puhelin on ihan sairaan kiva! En ole juurikaan soitellut tai lähettänyt tekstareita, mutta muuten on tullut räplättyä. Olen facebookannut, pelannut pelejä ja tsättäillyt whatsapissa. Yksi sovellus, jolla olen tykännyt leikkiä, on Instagram. En oikein tiedä, mikä sen varsinainen idea on, mutta sillä saa kivan näköisiä kuvia, ja sinne saa ikuistettua sellaisia hetkiä ja juttuja, joita ei välttämättä tulisi jaettua Facebookissa.

Olen nyt laittanut Instagram-profiiliini (Silkohapsi) muutamia kuvia, ja ajattelin tulla laittamaan niistä pari tänne blogiinkin näkösälle.

Ensimmäiset kuvat piti laittaa vanhoista arkistoista, kun teki mieli kokeilla, mikä se Instagram oikein on, eikä ollut mitään kuvattavaa näköpiirissä.  Testasin ensin joutsenkuvalla, jonka räpsäisin viime syksynä Aulangolla. Oltiin diakoniaväen kanssa retkellä ja pysähdyttiin hetkeksi ihailemaan näitä söpöläisiä. ♡

Toinen vanha kuva on napattu bussia odotellessa.  Keskustorilla oli joskus maailmanpyörä, ja vaikka en sen kyytiin päässyt, siitä sai nauttia noin visuaalisesti.  (:

 Eka reaaliaikainen instagrammaus oli toissa sunnuntaina, kun olin lähdössä kirkkoon. Pispalassa oli Maailmojen messu, Worlds within worship. Olin ensimmäistä kertaa siinä messussa, tykkäsin monikulttuurisesta meiningistä. (:

Messun jälkeen oli lähetyslounas, ja ruokailun jälkeen kävin vielä kirkkosalissa ottamassa vähän kuvia. Ikuistin ristillä olevan Jeesuksen.

Kirkon jälkeen vielä erittäin "taiteellinen" teinikuva maneeri-ilmeineen.

En saanut vappuaattona kuvia töissä myydyistä foliopalloista, mutta vapunpäivänä onnistuin räpsäisemään kuvan yhdestä lukuisista pallonipuista, joita torilla oli myynnissä.

Joku päivä kävin shoppailemassa Urjalan makeistukussa. Piti käydä ostamassa palkintoja tulevaan sählyturnaukseen, ostin kilon  paketin  suklaakolikoita. Myöhemmin teippasin niihin lahjanarua, tein kivoja pikku mitaleita.

Tiistaina käväisin pappilassa, kun piti käydä katsomassa, miten askartelukerhossa menee. Kun olin lähdössä kotiin, otin kuvan söpöstä työpaikastani.

Tänään käytin muutaman sekunnin siihen, että otin pari kuvaa yhdestä lempijutustani. Oli rumpuharkat ja soittaminen oli taas aivan ihanaa. ♡

La-su -asu

Minullahan oli se vaatteidenshoppailulakko, jonka aloitin alkuvuodesta. Se onkin mennyt ihan hyvin - jopa ilman suurempia shoppailumielitekoja - mutta viikko sitten lauantaina vähän repsahdin. Lähdin siis ♥:n kanssa Ideaparkkiin aikomuksenani ostaa alesta jotkut talvikengät ensi talvea varten. Kenkiä ei löytynyt, mutta jotakin muuta tarttui mukaan.

New Yorkerilla näin alle viisi euroa maksavia boleroita. Olen usein tuskaillut sellaisen puuttumista, joten nyt oli tartuttava tilaisuuteen ja ostettava itselle sellainen, jos vain kokoja löytyy. Löytyi, ja päädyinkin sitten ostamaan yhden punaisen (2,95 €) ja kaksi mustaa (4,95 €/kpl) hihatinta.

Bolerot olivat siis ihan sallittuja repsahduksia, mutta lipsuin lakostani toisen kerran KappAhlissa. Siellä oli alejutut vielä puoleen hintaan, ja kaikkihan sen nyt arvaavat, mikä yhtälön "Paula+KappAhlin vaatteet+alen ale" tuloksena on...

Ostin itselleni paidan. ♥ kyllä jotain marmatti, että miksi minä katselen ja ostan aina samanlaisia vaatteita, mutta eipä minulla tälläista paitaa ennestään ollut. Valkoinen hippipaita pääsi ensimmäistä kertaa käyttöön nyt lauantaina, kun työkalenterissa luki että isoskoulutus.

Isoskoulutuksessa oli vain yksi koulutettava, mutta ilta oli silti ihan leppoisa. Yhden kanssa ei tosin mennyt niin kauan aikaa, kuin ryhmän kanssa olisi mennyt, joten pääsin töistä aiemmin kotiin. Teki vähän mieli lähteä ajelemaan jonnekin, mutta päätin kuitenkin mennä majapaikkaani, kotikotiin.

Olin kotonakotona yötä, sillä sunnuntaina minulla oli yksi meno Viialassa. Sitä ennen nukuin makeasti pitkään, hain veljen Toijalasta kotiin ja olin vaan. Illalla köröttelin Viialan kirkolle, jossa oli majataloilta. Se on "entisten nuorten" ilta, johon kuuluu aina puhetta ja musiikkia, yhdessäoloa ja iltapalastusta. Tällä kertaa majataloillan musiikkivieraana oli Olli Helenius, jota halusin mennä katsomaan/kuuntelemaan.

Ilta oli kyllä ihana. Oli kivaa istuskella kirkonpenkissä yksin (kun oli niin kivat vaatteetkin, samat kuin edellisenä iltana! :P ) ja hengitellä hiljaista tunnelmaa. Ollin biisit veivät mielen 2009 syksyyn, jolloin olin harjoittelussa Tampereella. Silloin tapasin hienoja tyyppejä, koin hienoja hetkiä ja kuulin Ollin musiikkia ensimmäistä kertaa. Silloin ostin MNF:stä Ollin levyn, ja eilen kävin pyytämässä siihen nimmarin. (:

Hiljaisuuden ja rauhallisuuden vastapainoksi majataloillassa oli kivaa, kun näki tuttuja ja sai jutella. Kahvikupin ääressä tai muuten vain. Olin kyllä tosi hyvällä tuulella, kun lähdin illalla ajelemaan kotiin päin. Auringonlaskukin oli niin kaunis. ♥

Hengähdysilta

Huh, nyt on pitkästä aikaa ihan vapaa ilta ilman minkäänlaisia menoja kalenterissa. Viikko sitten alkoi aikamoinen putki, joka ilta on ollut jotakin tekemistä. Onneksi ovat olleet kivoja menoja:

Viime torstaina oli Vanhassa kirkossa Sanan lähteillä -ilta. Olin kyllä aika väsynyt töistä tullessani ja mietin, etten olisi mennyt kirkkoon, mutta koska kyseessä oli kevään viimeinen Sanan lähteillä, ajattelin tsempata ja lähteä liikkeelle. (Oho tulipa pitkä virke!) Noissa illoissa on aina ollut puhujana psykologi ja evankelista, ja tällä kertaa aiheena oli "Ilo Herrassa on väkevyytemme". Ihan mielenkiintoinen aihe, mutta illan ensimmäinen puolisko meni siihen, että keskityin laskemaan, kuinka monta kertaa psykologi sanoi puheensa aikana sanan jotenkin. Taitaa olla hänen lempparitäytesana, niitä oli yhteensä ainakin 30.

Perjantai oli vähän outo, kun olin töissä. Minulla on ollut perjantai työpäivänä viimeksi helmikuussa, joten oli vähän omituista raahautua työpaikalle ja vielä yrittää saada jotakin aikaiseksi. Illalla olikin sitten vähän normaalimpaa, sillä suuntasin rumpuharkkoihin. Meitä oli vain muutama, mutta oli silti oikein mukavaa soittaa. Lopuksi aloimme harjoitella jotakin uutta laulua, mikä ei sitten ollutkaan niin kivaa. Äänissä laulaminen ei ole ihan minun juttuni. :D

Lauantaina kävin ♥:n kanssa Ideaparkissa. Oli tarkoitus käydä katsastamassa kenkäkauppojen alet, ja hankkia ensi talvea varten talvikengät/-kenkiä, mutta ei löytynyt mitään kivoja. Sen sijaan hankin piiitkään ostoslistalla olleen asian: boleron. Kolmena kappaleena.

Lauantai-iltana ajeltiin Kalevan kirkolle, siellä oli Negrospirituaalikonsertti. Odotin konsertin olevan hieno, mutta petyin jonkin verran. Odotin reipasta ja iloista menoa, mutta esiintymässä ollut kuoro lauloi kaikki laulut aika hitaassa tempossa. No tulipahan käytyä Kalevan kirkossa, en ole ennen käynyt sen varsinaisessa kirkkosalissa. Siellähän meinasi ihan ruveta huippaamaan, kun katto on niin korkealla!

Sunnuntai-ilta(päivä) meni myös kirkossa, mentiin Vanhan kirkon English serviceen, jossa käymme ♥:n kanssa säännöllisesti. Jumalanpalvelusta ennen piipahdettiin Hulluilla päivillä kuitenkaan mitään ostamatta.

Maanantai oli vapaapäivä, mutta kalenteri ei ollut tyhjä senkään kohdalla. Puolilta päivin tapasin ystävääni, jota en ollut nähnyt moneen vuoteen. Viime tapaamisesta oli niin kauan, että en edes muista, minä vuonna se on mahtanut tapahtua! Menimme syömään kiinalaiseen ja juttelimme kaikkea mahdollista, mitä nyt viime aikoina tai vähän kauemmin sitten on tapahtunut. Istuimme ravintolassa aika tovin, lähdin bussipysäkille joskus kolmen aikoihin.

Maanantai-iltana oli taas se aikuisten kokkikerho. Tällä kertaa teemana oli afrikkalainen ruoka, sitä kokkasimme n. 15 hengen voimin seuriksella. Minä väkersin malawilaisia maapähkinäpalleroita, sellaisia pieniä makeahkoja leivonnaisia. Ennen jälkkäriä söimme kurpitsakeittoa, lihavuokaa ja salaattia. Oli mukava kokkikerho. (:

Tiistaina töiden jälkeen suuntasin taas kirkkoon. Tällä kertaa Finlaysonille, siellä oli "naisten vapaailta". Illan teemana oli "Kauniit ja rohkeat - riitänkö?" ja sitä tutkiskeltiin niin laulujen avulla kuin sielunhoitoterapian näkökulmasta. Oli mielenkiintoinen ja hyvä ilta.

Eilen ajelin töiden jälkeen Viialaan. Käväisin kirppiksellä (ostin verhot ja huivin) ja kirjastossa, mutta kellon lähestyessä kuutta suuntasin varsinaiseen määränpäähäni, kirkolle. Siellä oli nuorten aikuisten karaokeilta, olin innoissani siitä, koska a) tykkään laulamisesta ja b) näkisin viimevuotisen työkaverini. Teknisten vaikeuksien takia lauluilta oli aika vähälauluinen, mutta muuten oli mukavaa. Oli kiva jutustella tyyppien kanssa ja natustella sipsejä. Lähdin kirkolta hyvillä mielin ja menin kotiokotio nukkumaan.

Tänään ei sitten ollut mitään menoa. Mitä nyt kävin viemässä pienen muuttokuorman veljen kämpälle ja kävin
♥:n kanssa katsastusasemalla hoitamassa paperihommia. Huomenna on taas rumpuilut, lauantaina työilta ja sunnuntaina aion mennä majataloiltaan kuuntelemaan mm. Olli Heleniusta. Sitten onkin lentämiset lennetty, taas vähän aikaa. (:

Pääsiäisen aikaa

Palmusunnuntaina oli siis perhejumalanpalvelus, minun hommiini kuului saarnaaminen. Puhelin siitä, että ehkäpä Jeesus tulisi nykypäivänä polkupyörällä, hän kun ei haluaisi pröystäillä helikopterilla tai limusiinikyydillä. Oli kivaa, että saarnaani ja ulosantiani kehuttiin. (:

Kiirastorstaina oli lasten (päiväkerholaisten, päiväkotilaisten ja eskareiden) pääsiäiskirkko. Siellä puhuttiin koko pääsiäisajan tapahtumista, minä olin sielläkin aika paljon äänessä. Lastenohjaajat olivat rakentaneet kirkkoon hienot lavasteet, minun ei tarvinnut kuin käydä Millerissä ostamassa leipää. Oli puoleen hintaan.

Kiirastorstain messu on minun mielestäni yksi hienoimmista jumalanpalveluksista. Kynttilöiden sammuttaminen, alttarin pukeminen mustaan ja ilman urkuja laulaminen on tosi tunnelmallista, ihan tulee kylmät väreet. Minä ja ♥ menimme eilen Aleksanterin kirkkoon, oli hyvä messu. Menimme bussilla, sillä oma automme oli juuri hinattu korjaamolle. Taas. -.- Messun jälkeen käytiin syömässä Flamessa. Minä join jälkiruoaksi Fazerina-drinkin, nam.

Tänään, pitkäperjantaina, en tehnyt muuta kuin vapaapäiväilin. Nukuttiin pitkään, käytiin suihkussa. Pelattiin minun töistä lainaamaa lautapeliä ja tehtiin ruokaa. Illalla käväisin rumputreeneissä, sain melkein yksityisopetusta, kun minun lisäkseni harkoissa oli vain yksi Salla. Kotimatkalla mietin kevätiltojen hyisyyttä. (Onko se edes sana?)

Huomenna junailen Viialaan ja iskä tulee hakemaan minut Kylmikselle. Pääsiäissunnuntaina on töitä mutta juhlaa, messussa on nimittäin lähtösaarna. Kirkonmenojen jälkeen sitten hänen läksiäisjuhlansa. En juurikaan tunne kyseistä heppua, mutta ihan kiva silti ottaa osaa juhlaan. Minulla ei ole kummoisempia työtehtäviä, mutta saanpahan pitää leppoisan työpäivän. Mitä nyt vähän soittelen djembeä kirkossa.

Mutta nyt tutimaan, moikka!

Kävin Nuutajärvellä pitämässä aamuhartautta. Kun tulin takaisin ysitielle, teki mieli kääntyä Turkuun päin eikä mennä Urjalaan. Olisi ollut kiva vain ajella. Maltoin mieleni ja menin kiltisti töihin.

Sain kitaraani uudet kielet, laitoin soittimen soittokuntoon. Ihmeellistä, miten hyvin lihasmuisti toimii. Meidän asunnossa soi ylistyslaulut.

All you need is love ja muita muistutuksia

Tampereella järjestettiin viikonloppuna Beatles happening. Tapahtuman sisällöstä en tiedä paljoakaan, mutta silmiini osui jossakin mainos Beatles-messusta. Se oli lauantaina Tuomiokirkossa, ja pitihän se mennä katsastamaan. (:

Kyseessä oli siis viikkomessu, jonka musiikkina käytettiin virsien sijaan Beatlesin musiikkia. Yritin etukäteen miettiä, mitä biisejä messuun on voitu valita, mutta mieleeni ei tullut yhtäkään With a Little Help from My Friends -laulun lisäksi. Se oli messun otsikko ja passasikin mainiosti siihen, että jumiksessa oli esillä Yhteisvastuu-keräys. Yhteisvastuuhan on aina lähimmäisenrakkauden asialla, ja tämänvuotinen keräyskohde on yksinäiset vanhukset. Siihen aiheeseen osui erityisen hyvin biisi Eleanor Rigby, joka kertoo yksin kuolevasta mummelista.

Olen kyllä kuullut Eleanor Rigbyn monestikin, mutta en ole tainnut koskaan kuunnella sitä. Sehän on tosi synkeä biisi. Mutta synkeät ovat tilastotkin, jotka liittyvät tänä vuonna Yhteisvastuuseen: Suomessa joka toinen päivä yli 65-vuotias päättää elämänsä oman käden kautta. Tätä tilastollista faktaa vastaan koitetaan taistella Yhteisvastuun keräämillä varoilla, jotka sitten ohjataan vanhusten elämän parantamiseksi niin Suomessa kuin ulkomaillakin. (Yhteisvastuu-keräyksessähän on aina jokin kotimaan auttamiskohde, mutta rahaa kerätään muidenkin maiden tarvitseville. Tänä vuonna Kambodžaan.)

Muutkin messussa esillä olleet kappaleet (mm. Yesterday, Help!, Love me do) aukesivat ihan eri tavalla tässä uudessa ympäristössä. Kun Beatlesin biisit oli tuotu kirkkoon ja kristilliseen kontekstiin, ne melkeinpä muuttuivat hengellisiksi lauluiksi. Lauluja esittivät Pirkan pojat, jousikvartetti Jousimiehet, trubaduurimainen Juha Kinnunen, pianisti Maiju Lepomäki ja joku amerikkalainen partanaama (hähä) Jay Goeppener. Messun musiikit olivat laadukkaita ja jumalanpalvelus meni melkein konsertista. Joitain lauluja laulettiin myös koko kirkkokansan voimin. Erityisen hienon koko kokemuksesta teki se, että kirkko oli lähes ääriään myöten täynnä.

Vaikka olinkin ajatellut, että Beatles-messu on varmaan aika kevyttä kuunneltavaa/koettavaa, se osoittautuikin yllättävän "syvälliseksi". Biisit ja Yhteisvastuu-teema kohtasivat kyllä täysin, messu oli puhutteleva. Ei silti menty liian vakavaksi, vaan tunnelma oli just kiva ja lämmin. Näitä lisää!

Koska oma sepustus oli ehkä hiukkasen sekava, laitan tähän vielä linkin. Tästä voitte lukea ja kuunnella, mitä Iltasanomien (!?!?) sivuilla sanotaan messusta.

Ave Mariaa ja muuta

"Katolinen rukousnauha eli ruusukko (lat. rosarium) muodostuu krusifiksista, 1+3+1 helmen johdannosta ja viidestä kymmenen helmen kymmeniköstä eli dekadista, joita erottaa isompi tai erillinen helmi. Nimitys ruusukko tarkoittaa sekä itse rukousnauhaa että rukousta, jota nauhan avulla rukoillaan."

Wikipedia

Hmm, kieltämättä tuli jotenkin Da Vinci -koodimainen olo, kun sain tietää rukousnauhan toisen nimen. Mieleen nousi heti vapaamuurarit, ruusulinja ja muut Dan Brownin kirjassa usein toistuvat sanat. Mutta. Syy siihen, miksi eräänä päivänä (taisi olla jopa eilinen) googletin katolisessa perinteessä käytettävää rukousnauhaa, oli lähinnä se, että halusin askarrella sellaisen. Minulla oli muistikuva ala-asteelta, että yksi meidän luokkalaisemme esitteli omaa uskontoaan ja samalla kertoi myös rukousnauhan käytöstä. Muistin, että välillä rukoiltiin Isämeitää ja välillä Terve Mariaa. Minulla ei kuitenkaan ollut mitään hajua, minkälainen kokonaisuus rukousnauha olisi. Olenhan minä toki niitä nähnyt, mutta en ole pannut merkille helmien määrää tai järjeststä.

Ystävämme Wikipedia tarjosi minulle oikein oivallisen ohjeen oman ruusukon väsäämiseen. Eilen ennen autokoulua kävin Tiimarissa ja löysin vallan käyttökelpoisen helmipakeetin tähän tarkoitukseen. Tänään rästitehtävän kirjoittamisen jälkeen (olen nyt kolmena päivänä kirjoitellut VUODEN TAKAISTA mielenterveys ja päihteet -kotitenttiä, mutta tänään ei oikein luistanut) otin uuden helmipakkauksen esille ja kaivoin askartelulaatikostani siimaa sekä hieman joitain vanhoja helmiä.

Vähän aikaa väkerrettyäni lopputulos oli tällainen:


Uusien värittömien (vaikka ne näyttävätkin vähän vaaleanpunaisilta yläkuvassa) helmien lisäksi käytin välihelminä hopeanvärisiä pikku helmiä. Niitä on aika montaa eri kokoa, mik ärsytti minua tekovaiheessa, mutta tarkemmin ajateltuna ne vain tekevät tuotoksesta käsintehdyn näköisen. (: Käsitteeksi muodostunut "imelä Jeesus" on peräisin Sinellistä, ostin riipuksen viime Ideapark-reissulla. Helmet on pujotettu ihan tavalliseen 0,3 mm siimaan.

Oma rukousnauhani poikkeaa hieman "standardeista": ensinnäkin siitä puuttuu krusifiksi, sen sijaan Jeesus edustaa itseään risteyskohdassa olevassa riipuksessa. Krusifiksin tilalla johdannon alussa killuu iso kristallihelmi, joka on minusta oikein kaunis. Hah tuli vaan mieleen, että rukousnauhaani voisi luulla joksikin hihhulijutuksi, sillä eikös ole olemassa joitain sellaisia lahkoja tai yhteisöjä, jotka uskovat erilaisten kristallien voimiin? Tiedä häntä. Krusifiksin korvaaminen kristallilla ei kuitenkaan haittaa, sillä tuskinpa minä tätä korua rukoilemiseen käytänkään. Se on pikemminkin "for fashion", kuten poikaystäväni sanoisi. Sitä paitsi helminauha ei muutenkaan ole oikeaoppinen, sillä dekadeja on kuusi eikä viisi. Hui, saatanallista. :oo (no ei kai nyt sentään)

Kääk, nyt täytyy rientää - kohta alkaa neljäs ajotunti. Toisaalta on ihan kiva päästä ajelemaan, toisaalta en jaksaisi. Meneillään on jokin kärsimättömyysvaihe, että haluaisin oppia äkkiä ajamaan, mutta en jaksaisi harjoitella. Harjoitus taitaa silti olla se ainoa keino, jolla ajotaidon voi hankkia. (:

Juuma-viikko numero kaksi

Leirifiiliksiä puhelimen kamerasta.

Nyt en jaksa kirjoittaa (koska netti hidasteli niin kauan kuvien kanssa, ja koska on leiriväsy) muuta kuin sen, että oli jännää, kun mun hartauteen tuli poro.

♥

Viikko Rokualla

Hei. Tulin tänään riparilta.

Riparilla
- ihmettelin sitä, mitä mahtaa seurata, kun yhdelle leirille laitetaan 22 poikaa, 7 tyttöä, 6 isosta (tyttöjäpoikia fiftififti) ja 5 naistyöntekijää
- ärsyynnyin tyhmyyksiin (rippikoululaisten ja isosten)
- nauroin erinäisille asioille
- tutustuin uusiin kivoihin
- sain omistuskirjoituksen riparikirjaan
- pidin hartauksia (sitä, missä oli piirtämiäni kuvia, kehuttiin)
- olin päivän ääni
- puhuin elämänvalinnoista, kärsimyksestä sekä lunastuksesta ja sovituksesta
- soitin djembeä iltaohjelmissa
- uin kirkasvetisessä lammessa
- piirsin ohjaajien kanssa paratiisisaarta, jolla oli Johnny Depp, anniskelualue ja kebab-lauma sekä tapiireja
- esitin äitiä joka söi madon, radiotoimittajaa sekä kesäteatterin ohjaajaa
- rukoilin paljon
- söin en-niin-hyviä leiriruokia
- meloin ja soudin
- askartelin ristin
- osallistuin viimeisen illan k-18 Serrano-bileisiin
- ainakin.

Jesus goes 80's

Eilen minulla oli siivoskelupäivä, eli koitin saada otetta huoneeni kaameasta kaaoksesta. Tarkoituksenani oli saada tavaroita järjesteltyä niin, että huoneessa voisi joku päivä mahtua oikeasti siivoamaan. Viiden tunnin (välilä sentään kävin tekemässä ruokaa ja syömässä sekä pesemässä neljä koneellista pyykkiä) järkkäilyn jälkeen oli havaittava edes vähän edistystä, mutta pääasiassa minusta tuntui, että vain siirtelin tavaroita erinäisistä kasoista toisiin kasoihin. Siivoskelupäivä antoi kuitenkin ideoita esimerkiksi portfolioon, ja muistin pitkään tehtävälistalla olleen t-paidan tuunauksen, joten kun kello läheni viittä, menin ihan hyvillä mielin saunaan. Sain saunoa yksistäni ja illemalla istuin alakerran kerhotilassa katsomassa Jaakko Saariluoman Unicef-ohjelmaa.

Ennen kuin menin eilen nukkumaan, ajattelin että menisin tänään aamulla kirkkoon, jos herään tarpeeksi ajoissa ilman herätyskelloa. Aurinko herätti minut ensimmäisen kerran kahdeksalta, mutta en jaksanutkaan lähteä mihinkään. Sen sijaan nukuin vielä vähän aikaa ja päätin, että aloitan t-paitaprojektini ja lähden sen jälkeen kauppaan ostamaan ruokaa. Jääkapissa ei nimittäin ollut valon lisäksi juuri muuta.

Mutta. T-paita. Minulla on ollut pitkään kirpparilta ostettu Jeesus-paita, joka on ihan kiva. Se on mielestäni kuitenkin kaivannut jotakin uudistusta, ja olen usein miettinyt, että lisäisin kuvaan joitakin siveltimenvetoja kultaisella kangasvärillä. Tänään sitten vihdoinkin sain aikaiseksi maalailua. Lopputulos tosin oli vähän toisenlainen kuin "muutama siveltimenveto".


Kuva ei ehkä ole paras mahdollinen, mutta siitä silti näkee, että innostuin käyttämään muitakin värejä, ja maalailemaan ihan olan takaa. Aloitin maalaamisen kirkastamalla Jessen silmiä, ja sen jälkeen aloin tehdä sinistä rinkulaa kuvan ympärille. Eikä todellakaan ole harmainta aavistustakaan siitä, minkä ihmeen takia päädyin maalaamaan kasari-tyylisen luomuksen!!!! Ainakin halusin paitaan 3:16 -numerot, mutta en tiedä, mistä kahdeksankymmentäluvun muotokieli tuli mukaan. Loppujen lopuksi olen silti tyytyväinen uuteen paitaani. Paidan jälkeen maalailin vielä lahjapaperia kaverin synttärilahjatumppuja varten.

PTR soitti perjantaina ja kysyi minua teelle. Lupasin palata asiaan sunnuntaina, ja tänään ajattelin tee/kahvittelukyläilyn sopivan ohjelmaan kauppareissun jälkeen. Otin kuivuneen Jesse-paidan mukaani, sillä aikomukseni oli hyväksikäyttää PTRn silitysrautaa. Minulla ei sellaista ole, enkä jaksanut lämmittää uunia yhden paidan takia. Onneksi siis on olemassa silitysraudallisia kavereita. Ihana vaaleanpunainen silitysrauta kiinnitti Jessen uuden ilmeen ja meillä oli mukavamukava juttutuokio. Emme olleet nähneet pitkään aikaan, joten puhuttavaa riitti. Juttelimme kaikesta tärkeästä, oltiin kiireettömästi. Opinnäytetyöjuttelujen ja PTRn Thaimaa-kuvien katselemisen jälkeen päätimme lähteä kirkkoon, sillä siellä olisi iltamessu kuudelta. Koska olin liikkeellä huonoissa vaatteissa, piti tehdä ekskursio PTRn vaatekaappiin.^^




PTRn kaapista päälleni päätyivät farkkuhame ja raidallinen paita. Hame on mukava, ja malliltaan sopiva. Toisin kuin useimmat hameet, se saa takamukseni näyttämään kivalta. :P Hameeseen ihastuin, mutta paitaan rakastuin. Pidän yleensäkin raitapaidoista, sekä paidoista, joiden kaula-aukoissa on jokin juttu. Tässä paidassa vihreät raidat muodostuvat tekstistä (object object object object) ja kaula-aukossa on pitkä nappilista. Myös niskassa on muutama nappi (meinasin olla vähän sekaisin, että kuinka päin paita pitääkään pukea) ja paita on muutenkin malliltaan hyvännäköinen. Etenkin hihat ovat varsin ihanat! Toivokaamme siis, että jos PTR huomaa tämän paidan joskus kadonneen hänen vaatevalikoimastaan, hän ei tule etsimään sitä ainakaan minun kätköistäni... ;)

Messu oli mukava. Kirkossa ei ollut paljon ihmisiä, minä olin kirkkokansasta varmaankin nuorin. Sai hiljentyä rauhassa. Sytytin lähetyskynttilän. Laulettiin virsi 228. A-sävelmällä.

Kun messu loppui, minulla oli SUDEN NÄLKÄ. Kämpille päästyäni oli pakko vetäistä naamariin pala dallaspitkoa, ennen kuin pystyi ryhtymään ruuanlaittoon. Tein tonnikalapastaa, joka koostui makaronista ja tonnikalasta (omaperäistä, eikö?), sipulista, paprikasta (paprikan pilkkominen on inhottavaa, etenkin jos on niin nälkä että kädet tärisevät), ruokakermasta, sitruunamehusta, mustapippurista ja tillistä. Lopputulos oli ihan ok, vaikka se ei vetänytkään vertoja sille gourmet-ruoalle, jota tein Jyväskylässä. Kämppis tuli kotiin vähän sen jälkeen kun olin syönyt. Sain tuliaisia leiriltä ja kuulin jänniä juttuja.

Aika mukava päivä.

Epä-raportti Kirkkiksiltä

Olen oppinut psykologian opinnoissani - ja tätä en varmaan koskaan unohda - että ihminen on psyko-fyysis-psyykkinen kokonaisuus. Kai tuo on jonkinlainen psykologian pyhä kolminaisuus. Eilen minä olin retkellä siihen toiseen Pyhään Kolminaisuuteen liittyvässä tapahtumassa. Eli koululta starttasi bussi kello 07:30 kohti Jyväskylää, Kirkkopäiville. Tänään, kun aloin kirjoittaa päivästä raporttia opettajalle, huomasin että koin retkellä jotakin jokaiseen psykologian pyhään kolminaisuuteen liittyvää.

Tietenkin on helppo ymmärtää, mitä retki merkitsi sosiaaliselle osalle minua. Toki ihmiset tapaavat Kirkkopäivillä tuttujaan, sillä eri puolilla Suomea asuvat entiset opsikelu- ja työtoverit kokoontuvat samaan tapahtumaan. Minä en kuitenkaan tavannut kovin montaa tuttuani. Oli silti mukavaa kierrellä tilaisuuksissa koulukavereiden kanssa, sillä esimerkiksi kesän alussa olleilla Lähetysjuhlilla aika kului suurelta osin töiden merkeissä, ja siellä oli seurana rippikoululaiset ja silloiset työkaverit. Eikä se tietenkään ole sama. Omien kavereiden kanssa on toki rennompaa, ja rentous oli kieltämättä tervetullutta näin koulun alun kynnyksellä.

Vaikka en tavannutkaan liutaa seurakuntatuttuja, olivat ne muutamat kohtaamiset miellyttäviä. Oli myös ihanaa viettää aikaa sellaisen opiskelukaverin kanssa, jonka kanssa en aiemmin ole ollut paljoa tekemisissä, mutta jonka kanssa minulla on aika paljon yhteistä. Oli kiva tutustua enemmän ja käydä sellaisissa tilaisuuksissa, josta molemmat pidimme kovasti. Sen lisäksi sosiaalisuutta oli kaiketi sekin, että osan päivästä kuljin yksinäni. Se sopi minulle, oli mukava viipillä yksinään ihmisvilinän keskellä. Voisin sanoa, että Kirkkopäiväpäivä oli varsin onnistunut jo pelkästään sosiaalisesti, mikä yksinäänkin olisi melkein riittänyt saamaan minut tyytyväiseksi.

Vaikka enosallistunutkaan Kirkkopäivien parkour- tai liturgiset tanssit -pajoihin, löytyi retkestä myös se "fyysinen ulottuvuus". Ensinnäkin oli vallan ihana ilma, aurinko lämmmitti iloisesti ja suloisesti juhlakansaa. Siitä huolimatta koin kuitenkin päivän aikana useamman kerran kylmänväreitä. Se ei ollut silti huono juttu, päin vastoin. Väristykset nimittäin johtuivat jonkun tai joidenkuiden laulamisesta. Kävin päivän aikana muutamassa musiikkitilaisuudessa, ja jokaisessa niistä oli hyviä esiintyjiä, joiden ansiosta läpi kehon juoksi niitä hyviä vilunväristyksiä. Onhan musiikkikin kaikin aistein koettavaa, eilen sen sai taas huomata.

Kirkkopäiväretkellä oli tietenkin myös (eikä vähiten) psyykkistä painoarvoa. Ensinnäkin oli hyvä, että meitä kehotettiin viipyilemään ohjelman paljouden lomassa. Se oli hyvä neuvo, sillä ilman sitä päivä olisi saattanut kulua pakon omaisesti suorittaen, olihan kyseessä tavallaan koulupäivä ja koko ajan oli tiedossa, että retkestä pitäisi kirjoittaa raportti. Valitsin ohjelmasta neljä juttua, jossa kävin. Aamulla olin kuuntelemassa keskustelua luterilaisen kirkon lopusta (kysymysmerkillä), joka oli ihan mielenkiintoinen. Kaikista puhujista en pitänyt, joten välillä keskittyminen hieman herpaantui. Niissäkin hetkissä (ainakin hetkittäin) pysyin silti aiheessa, kun vieruskaverin kanssa supisimme menneen kesän monikulttuurisista kohtaamisista kesätöissä.

Muuten halusin keskittyä hoitamaan omaa spiritualiteettiani (en nyt sitten tiedä, onko tuo vaan ammattislangia vai ei, mutta olkoon), sillä sehän on tärkeää niin opiskelu- kuin työympyröissäkin. Hakeuduin siis loppupäiväksi musiikkijuttuihin. Pidin kovasti Liekki palaa -musikaalista, ihastelin näyttelijöiden energiaa ja lauluääniä. Musikaali myös liittyi siihen, mitä olen kesän alusta asti miettinyt. Lähetystyöhön lähtemiseen. Lähetystyörattaat alkoivat taas raksuttaa päässäni musikaalin ansiosta ja ajtkoivat raksuttamista päivän mittaan.

Myös kaupungin kirkossa olleet negrospirituaali- ja Kanttorit lavalla -konsertit olivat upeita. Varsinkin illan päättävä musiikkipläjäys, joka koostui Ruamjai-kuoron esityksestä ja Jyväskylän kanttorien säestämistä yhdessä laulettavista virsistä, oli mahtava ja osui sydämeen ja tunteisiin ja mihin kaikkialle. Kuoron heleät äänet saivat aikaan niitä väristyksiä ja sitä sellaista ilmiötä, että kun kappale loppui, yleisö on aivan hiljaa, ennen kuin tajuavat alkaa taputtaa. Ihanaa. Katselin myös silmät pyöreinä - ja kovin kiinnostuneena - soittimia, joita en ole koskaan nähnyt soitettavan tai joita en ole koskaan edes nähnyt. Nautin suuresti eri maiden musiikista koostuvasta kattauksesta ja siitä että oli hyvä olla. Niin, että oli pakko välillä nauraa.

Se ns. viipyily antoi aikaa myös omalle musisoinnille. Yhden koulukaverin kanssa pysähdyimme nurmikolle ilta-aurinkoon. Ruukkurumpu ja laulaminen oli rauhallista, siinä oli kyse siitä toisesta Pyhästä Kolminaisuudesta. Kyse Kirkkopäivien perustasta. Onnistunut retki.











PS ja tykkäsin asusta, joka minulla oli ylläni eilen.