Kitara.
Opettelin kitaran soittamista ensimmäistä kertaa joskus lukiossa. Minusta oli ihan ok-helppoa tajuta sointuja ja soittamista, joten ajattelin että haluaisin hankkia oman kitaran. Äitikin jopa oli sitä mieltä, ettei kyseisen soittimen ostaminen olisi ihan turhuutta, vaan uskoi minun oppivan soittamaan, kunhan harjoittelisin. Omaan mieleeni hiipi kuitenkin pieni epäilys, etten kuitenkaan jaksaisi harjoitella tarpeeksi, joten rahat menisivät hukkaan jos ostaisin kitaran nurkkaan pölyttymään.
Ensimmäisten soittelukokemuksien jälkeen olen silloin tällöin tarttunut kitaraan milloin missäkin; kaverilla, leirillä, koulussa... Parina viime kesänä olen jopa uskaltautunut säestämään leirilauluja välillä. Yleensä aina, kun on mahdollisuus kokeilla jonkun kitaraa, iskee itselle kitarakuume. "Ostan oman seuraavasta palkastani". Aina se on vain jäänyt.
Haluaisin jonkin hyvän akustisen kitaran. Ostamista jarruttaa eräänlaisen pihiyteni lisäksi myös se, etten tiedä soittimista juuri mitään. Kirpparilla voisi joskus tulla vastaan joku kiva yksilö, mutta koska en ole mikään musiikin virtuoosi, en osaa kokeilla ja arvioida, olisiko siinä jotakin vikaa vai olisiki se sittenkin hintansa väärti. Soiko instrumentti kauniisti, onko sen kaula suora, ja mitä kaikkea siitä tulisi huomioida. Musakaupassa hinnat taas hirvittävät, vaikka eipä ne halvimmat kitarat oikeasti ole kovin kalliita.
Olisi ihanaa, jos Joulupukki toisi minulle tänä jouluna akustisen teräskielisen kitaran. Tosin mielummin kotiinkotiin, sillä Pieksämäen kämppään en kaipaa yhtään lisää kamaa. Ehkä haluankin kitaran vasta sitten, kun olen muuttanut takaisin kotiin. Tai sitten, kun olen muuttanut johonkin seuraavaan paikkaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti