Siis häh!!??

Huomasin juuri, että noiden aiempien tekstien kuvat ja kirjoitukset on ihan viturallaan ja missä sattuu. Koitin säätää niitä puhelimella, mutta taisin vaan hävittää niitä enemmän. Tarttee koittaa laittaa niitä ojennukseen koneella, kunhan pääsen jossakin hetkessä kotio.

Nyt olen kotonakotona, päätin poiketa töistä. Torstaina alkoi uusi työ, tähän mennessä en ole kuin hengaillut. Kaikki muut ovat lomalla, joten minulla ei ole ketään perehdyttäjää eikä neuvojaa. Joten tänäänkin vain lueskelin vähän nuorisotyön tiedostoja koneelta ja soitin kitaraa.

Eilen oli se monikulttuurinen messu. Laulu meni ihan ok:sti, mutta se hankala biisi meni ihan penkin alle. Se oli onnistunut tosi hyvin siinä ennen messua harjoitellessa, mutta tositilanteessa päätin näköjään säveltää sen uusiksi. Tuli sellainen ihme jazz-versio. Meinasi ruveta poruttamaankin, kun pääsin sen biisin jälkeen penkkiin istumaan. Että sellaista.

Messun jälkeen oli ruokailu, ihmiset olivat tuoneet sinne eri maiden sapuskoja. Minä ja ♥ veimme karjalanpiirakoita (pakasteesta, puolivalmiita) ja munavoita. Oli kiva istuskella syömässä ja juttelemassa, mutta olin kyllä aika iloinen kotiinpääsystäkin. Päivä oli melko pitkä, kello taisi olla jotain kahdeksan, kun vihdoin päästiin kotimatkalle.

Mutta, tarkoituksena oli oikeastaan vaan tulla sanomaan noista kuvien vinksallaan olemisesta, ja se tuli jo hoidettua. Moro siis!

(Jaaha. En näköjään saa tätä julkaistua. Uusi yritys myöhemmin. Ja jos pystyt lukemaan tämän, ilmeisesti se uusi yritys on toiminut. :D)

Ah ja voi

Tulin juuri monikulttuurisen messun lauluharkoista. Minua ei yhtään kiinnostanut mennä sinne, koska odotin niiden olevan älytöntä sähläämistä, enkä edes osannut omaa lauluani. Olin oikeassa. Sähläystä, enkä osannut.

Mutta. Treenattiin pianistin kanssa, pikku hiljaa alkoi sujua. Minulle sanottiin, että minun pitäisi laulaa. ♥

(Siis tarkoitti, että oikeasti. Laulutunteja, musiikkiteatteria, jotain. Pop & jazz.)

Ei ole mitään päällepantavaa

a) koska vaatekaapissani ei ole mitään kivoja vaatteita (yritin etsiä huomiselle - oho tai tänpäiväselle, nythän on jo lauantai - keikalle jotakin vinkkiä pukeutumisen suhteen vanhoista valokuvista. ihan hyvä idea muuten, mutta en omista niissä kuvissa olevia vaatteita enää!)

tai

b) koska olen paisunut kuin pullataikina :/

Moodswings

Aamulla olin innoissani uusista farkkuleggareistani. Ne on samanlaiset kuin ne siniset, joita käytän melkein aina, mutta nämä ovat mustat. Tosi kivat ja paljon ryhdikkäämmät kuin paljon käytetyt edeltäjänsä. Pöksyjen kaveriksi puin hopeisen paidan ja rukousnauhan. Jaloissa oli Tokmannin kukkakangaskengät.

Kun tulin töistä (töissä piti pitää neuletakkia, koska kirkossa on niin kylmä), ajattelin ottaa asukuvat, kun oli niin kiva ilmakin. Otin ensin työvaatteiden kuvat ja sitten vaihdoin kengät. Halusin nimittäin laittaa illemman menoja varten korkokengät, vaikka en rumpuharkkoja kummalliselle viihteelle ollutkaan lähdössä. Pinkit kengät piristivät asua ja mieltä.

 arskat - Tokmanni

paita - kirppis (H&M)

pöksyt - Cellbes

kengät - Tokmanni

 neule - kirppis

kengät - Löytötavaratalo

Kun laitoin kuvat koneelle, ja aloin käydä niitä läpi, alkoi alamäki. Melkein kaikki kuvat näyttivät KAMALILTA PULLATAIKINAKASOILTA! Hyyi tuli kauhea itseinho-olo, olen paksuuntunut viime vuodesta vaikka kuinka paljon. :// Olen kyllä mussutellut kaikkea turhaa aika paljon, ei oo kivaa.

Melkein halusin jäädä kotiin möllöttämään, mutta päätin silti lähteä kylille. Vaatteet menivät silti vaihtoon, sillä hetkellä houkuttelevin asuvaihtoehto olisi ollut säkki. Puin hopeapaidan tilalle säkkiä lähimmäksi osuvan vaatekappaleeni, pujotin ison ristin kaulaani ja korviin Maria-korvikset. Jalkaan jäivät mustat farkkuleggarit ja pinkit kengät. Vielä laukku olalle. Siinä mielentilassa ei tehnyt yhtään mieli olla kuvattavana, eli en ottanut hätävara-asustani kuvia. Kiepsautin hiukseni vain teininutturalle ja lähdin kohti bussipysäkkiä.

Bussissa mieli alkoi hiukkasen kohota, koska minulla oli ennen treeneihin menemistä agendallani Sokoksessa käynti. Jossakin mainoslehdessä oli tarjousmeikkejä, ja ajattelin  käydä katsomassa huulipunia. Vähän aikaa pähkäiltyäni lähdin kassan kautta kadulle, ja mukanani oli kaksi uutta huulipunaa (kolme euroa kappale) ja ihkaensimmäinen valokynäni.

Sokokselta kipitin sitten Aleksanterinkoululle, jossa treenimme pidetään. Koska olin aika paljon etuajassa, istuin kiipeilytelineillä (öhöm eikun sellainen puomi, jonka päällä tasapainoillaan) ja kaivelin laukustani peilin. Kokeilin toista huulipunaa huulille, ja mieli parani taas monta astetta. Tykkään tosi paljon siitä, miltä näytän punaisilla huulilla, ja ainakin ensimmäisenä kokeilemani puna on vallan ihana! Fiilistelin sitten punaa ja keliä aikani, odottelin muiden saapuvan paikalle.

Treenit oli kivat. Paikalla oli vain kuusi soittajaa, mutta meno oli kiva. Soitettiin jotakin uutta, jotakin tuttua. Harjoitusten jälkeen juttelin niitä näitä siskon kanssa, kun odotin, että ♥ tulisi hakemaan minua. Ajeltiin sitten kaupan kautta (kuplavettä ja vessapaperia) kotiin ja syötiin jotakin iltapalaa. Sitten parkkeerasin takamukseni tähän sohvalle, ja aloin kirjoittaa. Nyt on ihan kiva olo, mutta aion silti yrittää vaikka jotakin karkkipäiväjärjestelmää, ettn olisi koko ajan mussuttamassa jotakin hyvää, ja ettei tälläisiä ällöpäiviä tulisi kovin usein.


Huh, olikohan tässä edes mitään selkoa. Toivottavasti. Hyvää viikonloppua, mulla ainakin on kivoja juttuja suunnitteilla! (:

Mennyttä viikkoa

Moro. Olin viime perjantaista eiliseen asti Tampereella ♥:n tykönä, ja ajattelin että voisin vähän kertoa, mitä milloinkin tapahtui.

Perjantaina kävin vähän asioilla Toijalassa, ennen kuin hyppäsin junaan. Apteekin ja postin lisäksi poikkesin R-kioskille, sillä minulla oli mukanani vähän koodeja. Jotakin Facebookista saatuja koodeja, joilla sain lunastettua ilmaisia juttuja. :D Ensimmäisellä koodilla sain pikku pussukan M&M-karkkeja, ja toisella sain valita itselleni söpöisen villipehmon. Valkkasin omakseni tiikeripehmon, sillä se oli kaikkein söpöin.

Perjantaina oltiin vaan, taidettiin katsoa telkkaria. Ruokana oli fish and chipsiä afrikkalaisittain, sillä ranskisten kanssa uuniin heitettiin jotain kokonaisia Afrikka-kaloja. Niitä samoja, joita silloin kesällä syötiin pariinkin otteeseen. Lauantainakin olla möllötettiin, mutta illalla liikahdettiin vähän kävelylle. Rämmittiin jonkin aikaa pitkin loskaisia katuja, ja vähän illemmalla eksyttiin New Yorkiin. Cityshopparissa oli vielä tarjouksia jäljellä, niin pitihän niitä käyttää, ennen kuin vuosi loppuu. Syötiin hyvää salaattia ja jälkkäriksi mussutettiin vielä ihanampaa juustokakkua. <3

Sunnuntaisen Citymarket-shoppailun tuloksena oli, että syötiin (hmm eikö me muka tehty mitään tähdellistä, että pitää kirjoittaa vaan ruuasta? :P) perunamuusia ja riistakäristystä. Myös sunnuntaina herkuteltiin juustokakulla, vaikka pakastekakku ei ollut läheskään yhtä hyvää kuin New Yorkin.

Sunnuntai-iltana tapahtui sentään jotakin muutakin kuin syömistä. ♥ ei saanut illalla unta, joten hän päätti mennä tekemään seuraavan aamun työnsä jo illalla. Minuakaan ei nukuttanut, joten lähdin mukaan, että näkisin ♥:n työpaikan. Hoidettiin hommat yhdessä ja töiden jälkeen piipahdettiin Passioniin yökaakaolle. Kivulia. (:

Maanantaina yritin asioida postissa. Tarvitsen viisumihakemukseni mukaan palautuskuoren, jonka postimaksu on jo maksettu. Ja koska hakemus lähetetään Ruotsiin (ja näin ollen palautuskuori saapuisi Ruotsista), tavalliset postimerkit eivät käy. Sen sijaan minun olisi pitänyt saada jotakin kuponkeja (joiden nimeä en nyt muista), millä lähetystön tyypit voivat lähettää minulle postia. Kiva vaan, että postin täti ei osannut myydä minulle sellaisia. :c Täytyy yrittää uudestaan huomenna tai lauantaina.

Maanantain shoppailuihin kuului myös Verkkokaupassa käyminen. ♥ oli tilannut pleikkariin Move-aloituspakkauksen, ja käytiin hakemassa se. Samalla ostettiin myös peli, jota sillä Movella sitten voisi pelata. Mukaan tarttui TV Super stars, jonka parissa maanantai-ilta sitten sujuikin oikein rattoisasti. (:

Tiistai-iltana käytiin hakemassa Kiitolinjalta joku paketti, kun ♥ oli shoppaillut kenkiä ameriikoista. Keskiviikkona minä tulin takaisin kotio, mutta kauaa en ehtinyt kotinurkissa homehtua. Vaihdoin vain vaatteet ja hilpaisin seurakuntatalolle.

Seuriksella oli vankilan työntekijöiden joulujuhla, ja diakoni oli kysynyt minua tuuraamaan yhtä draamakerholaista ja laulamaan. Näyteltiin joidenkin teinien (olivat ehkä kuudesluokkalaisia) kanssa näytelmää, ja lauloin yksin Marian pojan. En ollutkaan pitkään aikaan laulanut missään, joten oli aika kivaa.

Joulujuhlassa kävi myös pukki! Oli melkein ihan jännittävää, kun koko porukka lauloi sitä Joulupukki-laulua, ja käytävältä saliin köpötteli vanha ukki! Hihii! Oli kyllä kovin kiva joulujuhlahetki, ja tykkäsin myös tosi pienten ihmisten (=lapsien) joulukuvaelmasta, jossa enkeli ja paimen ryhtyivät pussailemaan kesken kaiken! Mahtoi olla joku rauhan suudelma. ;)

Lopuksi oli vielä arpajaiset. Kaikki paikalla olijat saivat laittaa nimensä arpalippuun ja sitten nosteltiin nimiä kiposta. Voittaja sai sitten valita palkintonsa erinäisten tavaroiden joukosta. Minä valitsin söpöisen (kuvasta poiketen sinisen) possutaskulampun, jota olin pari viikkoa sitten jopa ihastellut kaupassa.

Tämä päivä on mennyt lähinnä stressatessa. Viisumin hakeminen ärsyttää, kotona ei kestä olla. Äääääääääärh että hyvää joulua vaan.


kuvat: pehmot, kakku, starat, possu.

Nyt meni hermot

Tai oikeastaan jo lauantaina. Kyllästyin yli-yli-pitkään otsikseen, joka pitää köyttää pinneillä ylös, ja heivasin otsiksen poiskasvatussuunnitelmat roskakoriin saksittujen haivenien kanssa. Leikkasin siis itselleni taas otsatukan. Vaikka kynsisakset eivät ehkä olleet paras mahdollinen instrumentti. Ja vaikka siskon parturi-kampaajakaveri onkin sanonut, ettei minulle käy tällainen otsis. Ja vaikka ♥:n mielestä minun ei pitäisi leikata hiuksiani itse, vaan olisi parempi mennä kampaajalle.

Juu, tulihan siitä ehkä vähän epätasainen, mutta ei se menoa haittaa. Eipä se viivasuoraan leikattu otsiskaan pysyisi kuosissa. Enkä mitään viivasuoraa haluakaan.

ps. On ikävä omaa hiusväriä, miksei tämä keinoväri lähde jo pois!!?!?




ps2. Mikä on tuo huulien mutristelu? :o

(I got bored with my too-too-long fringe, so I took nail scissors and cut my hair. Even though the nail scissors are not the best equipment for hair-cutting. Even though a hairdresser friend of my sister has said that fringe doesn't suit me. And even though my bf thinks that I shouldn't cut my hair myself.

Well, the result isn't very straight, but it doesn't matter.

ps. I miss my natural hair colour, I can't wait to have it back!)

Ystävänpäivän puuhia

Juu-u, tänään on siis se ystävänpäivä. Olen ollut vain kotosalla, kun kahvilakirppistreffitkin menivät mönkään. :C En ole tehnyt oikeastaan mitään, kärsinyt vain tylsyydestä ja selittämättömästä ärsytyksestä ja inhottavasta olosta.

Koristelin hammasharjakoteloni. Ei vaatinut suuria ponnistuksia, liistrasin vain yhden tarran kotelon kylkeen.

Kirjoittelin lähdeviitteitä ja juttelin oppari-Essin kanssa vähän aikaa puhelimessa.

Vaihdoin uuden netin toimimaan. Asensin tietoturvaa. Tappelin koneen kanssa, kun se on ollut h i d a s. Tekisi mieli heittää sillä vesilintua.

Vaihdoin selaimeen pikkuponikoristeen. Stailasin It girl -ukkelini vaaleanpunaiseen kotiasuun. Haaveilin karkeista.

Sain postista piristyksen. Ihana Jossu oli lähettänyt ystävänpäiväkortin. Muumipappa on heittäytynyt metroseksuaaliksi kimaltavine hattuineen. Postimerkissäkin oli kimalletta.

(So, it is Velentine's day today. I have stayed only inside, cafe-2nd hand-date was cancelled so I didn't go anywhere. Actually I have done almost nothing. Only suffered from boredom, being annoyed and had somekind of bad feeling. :C

Things I did: decorated my tooth brush case by putting one sticker on it. Wrote some source things to thesis. Changed my Internet. Fighted with my computer and almost threw it away. Changed my Persona. Dressed my It girl to pink lazy outfit. Dreamed about candies.

Luckily mail brought me something nice. Lovely Jossu had sent me a Valentine's card. ♥)

pros and cons (of today)

* Äiti (puoli)pakotti minut mukaansa syömään. Ei tosin ollut turhan vaikea suostutella, koska toisena vaihtoehtona olisi ollut opinnäytetyön pariin jääminen.
* Jouduin ajamaan, vaikka ei olisi huvittanut.
* Syömisenä oli makkaraa, jota meillä oli eilen kotonakin. En tykkää uunimakkarasta. (Onneksi lohkoperunat sentään olivat hyviä.)
* Pikkuveli on ääliö eikä tottele. Vaikka en olekaan veljeni vartija, sen idiotismi ärsyttää.
* Kotona on meteliä, koska iskä yrittää vaihtaa ovea. Meteli on jatkunut koko päivän ja muodostuu suurimmaksi osaksi kiroamisesta.
* Tuntuu siltä, että TAAS on tulossa virtsatietulehdus tai joku sellainen. (Taisin palelluttaa itseni lauantaina.) Joulun jälkeen oli kiva pikku ylläri, ja kuulemma se tulee helpommin sitten kun sen on kerran kärsinyt. ://
* Opinnäyetyö esiintyy unissani. Nimenomaan pahoissa sellaisissa. Tänään aamupäivällä kirjat lentelivät pitkin lattiaa.
* Hotmail valittaa jatkuvasti jostain ihme komentotiedostosta. Että se on varattuna tai ei vastaa kutsuihin enää.

* Syömisen jälkeen askarreltiin ystävänpäiväkortteja. Minä ♥ askartelu. Postitin kaksi korttia.
* Kävin hakemassa seurikselta leiriä varten askartelujuttuja ja sain jotakin materiaalikirjallisuuttakin. Näin Rtn.
* Kotiin päin ajellessa olikin kiva ajella, teki mieli lähteä jonnekin muuallekin. (Kun täällä kylällä ei ole oikein noita paikkoja, joissa käydä...)
* Postista oli tullut kaksi saapumisilmoitusta. Joten sain lähteä lisää autoilemaan, kun kävin hakemassa paketit.
* Ensimmäisessä paketissa oli puhelin (pinkki♥). Olen kuulemma ollut hyvä puhelinoperaattoriasiakas, niin sain sellaisen muistiaisen. Siitä soitettiin viime viikolla, ja sain valita kahden kuukauden puhelinlaskut puoleen hintaan tai harmaan tai pinkin liukuläppäpuhelimen.
* Toisessa paketissa oli uusi nettitikku. Siitäkin soitettiin viime viikolla. Että edellinen sopimus on loppusuoralla, haluaisinko vaihtaa halvempaan ja nopeampaan nettiin. Toki.
* Sain eiliseen sähköpostiini vastauksia. Kyhäsin nimittäin jonkinlaisen kyselyviestin, jonka tarkoituksena on saada tietoa lähetyskasvatuksen tilasta oppariseurakunnassa. Mitenkään kvalitatiivisten tutkimuksien sääntöjen mukainen se kysely tuskin oli.
* Ystävänpäiväkorteista jäi askareteluinto, ja aion jopa toteuttaa visioni tässä illalla.

kuvat: :) :(

Home weird home

Perjantai meni vielä pakkaillessa, siivoillessa ja roskia ulos kantaessa. Elämän pieniä iloja olivat silloin kotiin tilattu kebebrulla sekä se, että roska-auto oli käynyt tyhjentämässä roskikset aamulla. Ja kun paikat alkoivat oikeasti olla reilassa, oli ihan jees mieli. Keittiöjutut oli kiva pakata, ne menivät niin simppelisti.

Vaikka oli perjantaina vielä turhautumisiakin. Tajusin, etten ole elämäni aikana pelannut tarpeeksi paljon Tetristä, sillä vaikka kuinka yritin sovitella ja vaihdella tavaroiden paikkoja, aina jäi yli jokunen tavara, joka ei löytänyt millään itselleen paikkaa. Murheenkryynejä olivat käyttämätön Jack Sparrow -mappi, isohko teerasia sekä IKEAsta ostetut kaislakorirasiajutut. Noita pirulaisia en meinannut saada mahtumaan mihinkään, ja lopulta jouduin ottamaan niitä varten vielä yhden laatikon. Siinä vaiheessa kun huomasin unohtaneeni jatkojohdon olemassaolon, kirosin tavarani johonkin syövereihin ja vannoin, että jos vielä tulee vastaan jokin tavara, jolle ei ole paikkaa, heitän sen takuuvarmasti roskikseen!!!

Ja perjantai-iltana silmiini osui vielä ylioppilaslakki. :/

Lauantaiaamulle riitti vielä siivoskelua, mutta pahin pakkaamisepätoivo oli jo laantunut. Puolen päivän maissa olin valmis ja odottelin iskää ja kummisetää hakemaan minua ja tavaroitani. He tulivatkin suunnilleen puoli yhdeltä, ja kymmenen yli yksi jätin Tupaksin taakseni. Alkoi ajomatka kotiin. Matka tuntui aika pitkältä, mutta tajusin tulevani kotiin vasta silloin, kun olimme kääntymässä ysitieltä Kylmäkoskelle. Hullua.

Illalla oli vielä hieman turinahetkeä kummitädin, kummisedän ja oman perheen kanssa. Nukkumisjärjestelyt menivät niin, että minä nukuin sohvalla.

Eilen menin äidin kanssa kirkkoon, iltajumikseen. Siellä oli houseband, joten ajattelin että se olisi kiva. Nooo... En tiedä miksi, mutta yleensä jos tapahtumien (esim. jumalanpalveluksien) järjestäjät eivät ole kartalla siitä, mitä pitäisi tapahtua, minuun iskee sellainen myötähäpeä. Voisin ihan hyvin naureskella penkistä pihalla oleville tunareille, mutta ei. Sen sijaan häpeilen muiden tunarointia.

Myötähäpeän lisäksi jumiskokemuksessani oli ärsytystä. Jos jotkut toimittavat esilaulajien virkaa, minun mielestäni heidän pitäisi laulaa "neutraalisti" nuoteista, eikä kikkailla mitään ylimääräistä. Seurakunnan on vaikea laulaa mukana, jos esilaulaja tekee biiseihin jotain ihme niekkuja. Ei ollut siis kovin kiva kirkkokerta. :c

Tänään olen yrittänyt tehdä opinnätetyötä. Sitä häiritsi kuitenkin kissan toilailut, äidin höpötykset ja telkkari. Edellämainittujen lisäksi toki myös oma motivaation tai reippauden puute. Sain sentään vähän kirjoitettua, selvitettyä leirin ohjelmaa ja lähetettyä opettajalle jotakin papereita. Huoh.

Yksi ystävä sanoi, että ensimmäiset kaksi viikkoa ovat tuskaa. Jos muuttaa takaisin kotiin, siis. Ihan lupaavasti on alkanut. Sille tuskalle lupaavasti siis. -.-

(Epätoivoiset) terveiset pakkaamosta!

Tänään olen pakannut koko päivän. En eenää edes muista, mitä kaikkea olen saanut pakattua, mutta huone alkaa tavallaan olla jo tyhjä. Enää joitain epämääräisiä juttuja, joista suurin osa menee roskiin.

Ainakin pakkasin loput vaatteeni. ISON matkalaukun ja sporttikassin lisäksi vaatteita löytyy nyt pahvilaatikosta (päälyvaatteita, eli niitä huppareita ja parit pöksyt) ja repusta (epäarkiset vaatteet). Vielä niiden lisäksi on muovikassillinen UFF-vaatteeita ja muovikassillinen pyykkiä. Ulkovaatteet ja muutaman laukun sulloin jätesäkkiin.

Olen myös vienyt roskia. Tyhjensin kuiva-ainekaapin vanhaksi menneistä tavaroista ja vein jauhot ja muut sellaiset biojätteeseen. Tänään oli myös aika raahata roskiksena toiminut iso jätesäkki ulos, sillä kohta en olisi enää jaksanut kantaa sitä. Ja eiköhän joku naapurikin ollut juuri lähdössä ulos, kun raahasin ruumissäkiltä näyttävää roskapussia rappukäytävässä. :D Eteisessä odottaa vielä roskiin viemistä muovikassi, joka sisältää viisi paria kenkiä. Ja kyllä, niissä on reikiä ja sileäksi kulutettuja pohjia, joten niitä ei kannata yrittää pelastaa.

Keksin sille yhdelle ainoalle pack max (ei aito :D) -pussille hyvän tarkoituksen. Ei nimittäin olisi kovin paljon eroa, sullonko yhden tyynyn sinne pussiin vai en, kun tyynyjä kuitenkin on kolme. Sen sijaan pussi auttoi tilankäyttöä, kun laitoin sinne muovikassillisen lankakeriä ja rutistin niistä ilmat pois. Kaksi käsityöpussia ja littana pack max -pussi nimittäin mahtuvat paljon näppärämmin roskapönttöön (kuljetuksen ajaksi huom!!) kuin kolme käsityöpussia. Jee.

Kempparit pakkaantuivat myös tänään. Minusta on aina ollut inhottavaa, että siteitä kertyy joka paikkaan, mutta nyt avattuja paketteja tuntui olevan kamalan paljon. Sain kaikki kempparit onneksi yhteen pussiin. Ja tein kosmetiikkaoivalluksen: Olisi tosi kätevää, jos käsirasvatuubin tai meikinpoistoaineputelin avattuaan merkkaisi permanenttitussilla pakkauksen kylkeen avaamispäivämäärän. Pakkauksissa kuin ei ole varsinaisia parasta ennen -päiviä, mutta merkintä siitä, kuinka kauan ne säilyvät avattuna. Jos avaamispäivämäärän merkkaisi pakkauksen kylkeen, ei tarvitsisi pähkäillä, kuinka kauan mikäkin on ollut käytössä.

Ihan kiva siis, että tähän päivään on mahtunut mukavia oivalluksiakin. Nimittäin suurimman osan ajasta olen vain ollut epätoivoinen, sillä pakattava tavara ei tunnu millään loppuvan. Minua myös jotenkin hävettää tämä tavaramäärä. Ja ennen kaikkea kauhistuttaa, mihin kaiken tuon muka saa mahtumaan sitten kotona. No jaa, voisi pystyttää vaikka jonkin kevätkokon. :/

Tämän päivän ruoka oli kanaa ♥:n opastuksella. Minulla oli jäljellä yksi koipireisi, sillä en viitsinyt viie kerralla paistaa koko paketillista. Ja nyt olisi tuntunut tyhmältä laittaa uunia päälle yhden kanan kappaleen takia. Joten kysyin ♥:ltä neuvoa kanan paistamiseen. Se olikin sitten oikein extreme-kokkausta: ensin koivesta pestiin marinadi pois, sitten se piti saada vähän pienemmiksi osiksi veitsellä. Niljakasta. Sitten kappaleita keitettiin kymmenen minuuttia (mausteiden kanssa, mutta en laittanut kuin hiukan suolaa), jonka jälkeen ne ruskistettiin pannulla. Tuli hyvää, söin kanan wok-vihannesten kanssa. Kesken ruoanlaiton ovella kävi Hakan mies, joka luuli että olin jo muuttanut. Olisi tullut tarkastamaan kämppää.

Tänään pitää vielä tiskata, jottei huomenna tarvitse muuta kuin pakata. Muuta en kyllä jaksa tehdä. Nyt tiskaan ja sitten menen suihkuun. Luvassa on Pese itsesi lehtien välissä tulleilla näytteillä -suihkuhetki, koska muut pesuaineet pakkautuivat tänään. :DD

kuva täältä.

(I have packed the whole day. I'm too tired to think in English.)

Pakkaamishajoamista (osa kuinka mones?)

En tajua vaatteideni logiikkaa: Minulla on nyt pakattuna yksi ISO matkalaukullinen paitoja/toppeja/tunikoita ja isohko sporttikassillinen (!) alusvaatteita ja sukkia. Okei, yksi nurkka säästyi yövaatteille, joita ei tosiaan ollut paljon.

Jäljellä on huppareita/neuleita/villatakkeja, jotka luultavasti mahtuvat yhteen isoon reppuun, pari hametta ja muutamat housut.

Johtopäätös: ÄLÄ OSTA YLÄOSIA ILMAN ERITTÄIN PAINAVAA SYYTÄ. Ei mielellään edes painavan syyn raskauttamana.

ps. tänään oli viimeinen koulupäivä. ruokalassa oli banaanilastuja tarjolla.

(I don't get the amount of my clothes. I have now packed some of those, and I have one BIG suit case full of shirts/tops/tunics and one sport bag full of underwear and socks. Well, one corner was for night wear, but that wasn't a big one.

There's still left, waiting for to be packed, some hoodies/knitwear/cardigans that hopefully will fit in one big backbag. Then there is couple of skirts and a few trousers.

Conclusion: DON'T BUY ANY TOPS WITHOUT A VERY GOOD REASON. Rather not with the good reason, either.

ps. it was my last school day today. we had some dried bananas for lunch.)

pps. nyt on pakko lähteä ostamaan salmiakkia!/I really have to go buying salmiakki now!

Joulutoive numero 17

Että en pyörisi iltaisin sängyssä saamatta unta.

Muutamana viime yönä tai iltana pehkuihin painumisen ja nukahtamisen välissä on kulunut kamalasti aikaa. Jos olen mennyt peiton alle kymmenen maissa, olen saattanut olla hereillä vielä melkein kahdeltatoistakin. Se ei ole minulle ominaista. Yleensä nukahdan aika helposti.

Toki tiedän, minkä takia Nukku-Matti on jatkuvasti myöhässä treffeiltämme. Päässä pyörivät vielä valojen sammuttamisen jälkeen monet asiat, jotka eivät anna tilaa nukahtamiselle. Opinnäytetyö on vakiovieras iltamietinnöissäni. Toisaalta minua pelottaa/jännittää, miten saan työni tehtyä, osaanko työskennellä tarpeeksi hyvällä tahdilla jne. Toisaalta taas parhaat ideat tuntuvat putkahtavan päähän iltasella - niin myös oppari-ideat. Viime iltoina olen miettinyt oppariin liittyvälle leirille tekemistä ja kokemista, ei kai ideoita voi estää tulemasta. Myös muutto ja pakkaaminen on toistuva aihe iltajumituksissani. Muistelen vaatekaappini sisältöä ja mietin, mistä vaatteista voisin luopua, tai suunnittelen pakkaamisstrategiaa astioiden varalle. Myös pakkaaminen joululomaa varten hypähtää välillä mieleen.

Aina yön pimeiden hetkien ajatukset eivät kuitenkaan ole noin vakavia. Viime yönä esimerkiksi päässä jäi levy päälle, ja Aristokattien Katti tahtoo olla jokainen -biisi viihdytti minua jokusen tovin. Toissa yönä taas päässäni soi Ravelin Bolero. Ja voin sanoa, että se ei ole mikään monipuolinen sävellys.

En ole onneksi kärsinyt tästä unen kiinni saamisen vaikeudesta nyt kovin kauaa. Kaiketi kaikilla ihmisillä on kausia, jolloin uni ei tule helposti. Toivottavasti tämä ei kestäkään enää kauaa. En nimittäin pidä siitä, että minulta riistetään yksi lempi harrastuksistani.

Kolmas toivomus

Että loppuvuosi ja ensi kevät lutviutuisivat.

Maksoin äsken Pieksämäen kämpän vuokran. Minun pitää kuitenkin irtisanoutua vuokralaisuudesta (?) vielä tämän kuukauden puolella. Ei siksi, että valmistuisin nyt jouluna kuten luokkatoverini. Minulla ei silti ole paljoa koulua ensi keväänä, muutama hassu luento vain. Muutaman päivän takia ei kannata asua Pieksämäellä koko kevättä, sillä ei minulla olisi siellä juurikaan ketään.

Ja koska minulla ei ole melkeimpä yhtään koulua, en varmaan saisi opintotukeakaan, joten en voisi maksaa vuokraa, ellen menisi johonkin töihin. Mutta koska kevät on pyhitetty mitä suuremmissa määrin opinnäytetyölle, oikeille töille ei takuulla olisi aikaa. Ei minun tehokkuudellani.

Toivon mukaan siis siirryn tammikuussa kamoineni kotiinkotiin. Siellä (tai siis täällä) ei tarvitsisi maksaa vuokraa, vaan saisi olla rauhassa kotona. Tai no tiedä siitä rauhasta sitten, kun kotona asuu maailman hankalin pikkuveli. Voihan kuitenkin hyvinkin olla niin, että kevään mittaan tapahtuu jotakin ihmistymistä, eikä olisi niin vaikeaa asua saman katon alla. :D

Paitsi ettei tarvitsisi maksaa vuokraa (ehkä jotakin ruoasta sentään), kotonakotona asuminen ensi keväänä on muutenkin kätevää. Sain kotiseurakuntani yhteistyökumppaniksi opinnäytetyölleni, ja vaatiihan sellainen prosessi kaiketi edes välillä joitakin palavereja.

Opinnäytetyö on tosin vielä kovin alkutekijöissä. Keskiviikkona kävin tapaamassa ohjaavaa opettajaa, mutta hän sanoi ettei kannata palaveerata sen enempää (olin hädin tuskin ehtinyt istahtaa tuolille), sillä minulla ei ollut mielessä mitään tutkimusaihetta. En minä ollut tajunnut, että leirin pitäminenkin vaatiin jonkin tutkimusnäkökulman. Sellaista yritän nyt epätoivoisesti keksiä ja sitten kirjoittaa tutkimussuunnitelmaa. Johon pyysin ohjetta, mutta ohjaaja käski ottaa yhteyttä Lellaan (opettajaan). Otin, ja kysyin tutkimussuunnitelman tehtävänantoa. Jota ei kuulemma oikein ole. "eipä muuta kuin suunnitelman runko, joka näkyy esim. OTT1-2:n totsussa. Niinpä laitan sinulle tässä tämän syksyisen totsun, ks. liitettä 1. Myös Kohti tutkivaa ammattikäytäntöä -opasta kannattaa silmäillä ja tarvittaessa hakea ohjausta ohjaajaltasi eli Teemulta." Teemu taas sanoi, että minun pitä ottaa yhteyttä vasta sitten, kun olen saanut suunnitelman valmiiksi. Argh, olisin jokseenkin toivonut, että ohjaajani olisi vaihtunut aiheen vaihtumisen myötä.

Oppari aiheuttaa siis stressiä, vaikka toisaalta olen innoissani aiheestani. Se tutkimusjuttu pitäisi vain keksiä. Toinen stressiä aiheuttava asia on omaisuuteni valtava fyysinen olemus. Kolmen ja puolen vuoden aikana tavaramäärä - lähinnä vaatteet ja kaikenlainen turha krääsä - on varmasti ainakin tuplaantunut, jollei triplaantunutkin. Kun erehdyn ajattelemaan tavaroideni pakkaamista, kuljettamista tai säilytystä, astuu kehiin taas melkoinen ahdistus. Samaan tunneryöppyyn liittyy usein myös turhautuminen tai närkästys siitä, ettei Pieksämäellä ole a) UFFin laatikkoa, b) divaria tai c) jotakin sellaista kirpputoria, jonne tavaroitansa viitsisi viedä.

Vaikka erinäiset jutut mietityttävät ja kiusaavatkin, olen silti ihan hyvillä mielillä tästä loppuvuodesta. Tämä viikonloppu kuluu perheen ja ♥:n kanssa kotonakotona, sen jälkeen suuntaan takaisin Pieksämäelle yksin tai ♥:n kanssa. Jouluaatolle on jo suunnitelmia, tulee hieman erilainen joulu kuin yleensä. Ennen joulua on vielä kaverien valmistujaiset, toki haluan mennä kuuntelemaan kun luokkakaverit lausuvat sosionomin valansa. Ja mitä tämän päivän toiveeseen tulee; asioilla on yleensä tapana järjestyä.

Helsinki-seikkailu osa 2

(Maanantaina tapahtunutta osa ykköstä ei tosin ole vielä kirjoitettu, eikä sitä taideta kirjoittaakaan.)

Tänään jätin taakseni armahan pääkaupunkimme ja matkustin vielä armahampaan opiskelukaupunkiini pienen Mikkelin välilaskun jälkeen. Vaikka olin ollut hereillä vasta alle kaksi tuntia, pystyin toteamaan täydestä sydämestäni "voi, mikä aamu!!". Ja tuo oli sellainen ärsyyntynyt huokaus -tyyppinen, eikä mikään elämää ihasteleva hihkaus. Mutta kerronpa sitten, mitä tapahtui.

Herätyskelloni soi kello 06:13, tosin olin herännyt jo aikaisemmin siihen, kun ♥:n oli noustava ja lähdettävä töihin. Ensimmäisen ja toisen heräämisen välinen aika oli aika kelvotonta unta, joten toisaalta olin helpottunut, että täytyi nousta ylös, vaikka toisaalta harmittikin, ettei voinut jäädä peiton alle koisimaan. Nousin kuitenkin reippaasti ylös, puin ja tein aamutoimet, söin ja pakkasin viimeiset kamat kassiin. Minulla meni aamujuttuihin vähemmän aikaa kuin olin ajatellut, joten päätin lähteä saman tien käppäilemään metroasemalle. Samapa tuo nimittäin, missä sitä junaa odottelee, jos ei ole kämpilläkään mitään tekemistä. Eikä tarvitse kiiruhtaa.

Joten lastasin kantamukseni olilleni (!?) ja astuin ulos pimeään. Metrolle ei ollut matkaa kuin korkeintaan kilometri, joten ajattelin kävellä, enkä turhaan mennä bussilla. Vaikka täysinäinen laukku olikin inhottava kantaa, päätin olla urhea ja taivaltaa metrolle jalkaisin. Olin edennyt ehkä 150 metriä (olen huono arvioimaan etäisyyksiä) kun kantamukseni rojahtivat maahan; laukun hihnan kiinnityslenkki napsahti poikki, joten olkahihna oli poissa pelistä. Vielä olivat toki pienemmät kantokahvat, mutta painavaa laukkua olisi ollut tuskallista kanniskella van niistä. Ärsytyskäyrä kohosi jonkin verran, mutta onneksi aika lähellä edessä näkyi bussipysäkki. Menin katsomaan aikataulua ja siitä selvisi, että seuraava bussi tulisi noin neljän minuutin päästä.

Koska olisi ollut tosi ärsyttävää, jos olisin jatkanut matkaani kävellen, ja puolessa välissä matkaa bussi olisi hurauttanut ohi, päätin odottaa sen neljä minuuttia ja jatkaa metroasemalle linja-autokyydillä. Ilmakaan ei ollut kylmä, joten mikäpäs siinä odotellessa. Kun bussi tuli ja astuin sisään, laitoin vaan rahat tiskiin enkä helsinkiläisen kulttuurin mukaisesti sanonut mitään. (Okei, sanoin moi, mutta siihen ei vastattu.) Odotin, että saisin bussilippuni, mutta hämmästyin kun kuski alkoikin laskea minulle vaihtorahaa. Olin antanut kyllä kaksieurosen, joka tietämykseni mukaan oli kertalipun hinta. Mieleeni juolahti sitten, että ehkä aamusella bussilippu on halvempi. (Ihan tosi, millä logiikalla!?!?)

No, otin kuitenkin vaihtorahat ja bussilippuni, ja kömmin peremmälle tavaroineni. Vasta istahtaessani penkille tarkastelin saamaani lippua, ja suuni taisi loksahtaa auki:

Kyllä!!! Paulalle (22-vee) oli myyty lasten lippu! Ja saanen tässä vaiheessa mainita, että linja-autoissa lapsen ja aikuisen raja taitaa mennä siinä 12 ikävuodessa. Ei taida olla syytä potea mitään tätikriisiä enää ainakaan hetkeen, sillä tuona kyseisenä lipunostohetkenä minulla oli silmälasit päässäni. Uskomatonta. :DD

Vaikka pääsinkin matkustamaan Helsingin Bussiliikenteessä odottamattomalla alennushinnalla (hmm tosin sain väärin takaisin, 80 sentin sijasta 70. mutta sillä ei liene väliä, kun maksoin joka tapauksessa vähemmän kuin olisi kuulunut), aiemman laukkuepäonnen takia ajattelin kuitenkin ostaa varmuuden vuoksi oikeanhintaisen metrolipun. Mietin, että tällä tuurilla - kumma miten mieli keskittyy helpommin negatiivisiin kuin positiivisiin juttuihin - lipuntarkastajat tulevat varmasti juuri tänään juuri siihen metroon, jolla minä matkustaisin väärällä lipulla. Bussialennus ei paljon lämmittäisi, jos maksettavaksi pärähtäisi 80 euron tarkastusmaksu.

Metroasemalla siis kiltisti lähetin tekstiviestin "A1" numeroon 16355 ja sain paluuviestinä metrolipun kännykkääni. Monen muun ihmisen tapaan hyppäsin oranssiin junaan. Mutta toisin kuin moni muu, minä en lukenut Metro-lehteä. Istuin vain ja matkustin. Ja mitä kummaa! Hakaniemen kohdalla metroon astuikin sinisiin univormuihin sonnustautuneita tyyppejä, jotka ilmoittivat kuuluvalla äänellä: "Tarkastamme kaikkien matkaliput". Olin melkoisen hyvilläni siitä, että päätin ostaa oikeanlaisen lipun muksulipun sijasta.

Jäin pois kyydistä rautatieaseman kohdalla ja ostin junamaatista lipun Mikkeliin. Menin oikealle laiturille odottamaan, ja koska minun vaununi oli numero viisi, jouduin kävelemään aika kauas. Vähän jälkeen kahdeksan (juna lähti kaksitoista yli) kuului kuulutus, jossa sanottiin, että poikkeuksellisesti kyseinen juna lähteekin toiselta raiteelta. Joten jouduin kävelemään takaisin ja sitten uudestaan saman matkan vitosvaunun kohdalle. Onneksi junassa pystyi torkahtamaan, syömään eväsaamiaista ja korjaamaan laukun hihnan villalangalla. Tuli parempi mieli.

Että sellainen seikkailuaamu. Olin Mikkelissä yhdentoista maissa, kävin jututtamassa seurakunnan lähetyssihteeriä sekä kansainvälisen diakonityön virkaa tekevää Kaimaani koulujuttua varten. Lopuksi kävin Kaiman kanssa teellä/mehulla/sämpylöillä ja juteltiin ihan yksityiselämän juttuja. Kahden aikaan jatkoin matkaani Pieksikselle, ja menin viideksi kouluun. Istuin pari tuntia kuuntelemassa lähetystyön teologiaa, ja nyt olen kotona. Kohta mennään Kämppiksen kanssa saunaan, ja sitten voikin painua pehkuihin.

Edit: Lasten lipulla saavat matkustaa 7 - 16 -vuotiaat. JA aikuisten kertalipun hinta on vaan automaatista ostettuna 2 €, bussista ostettaessa 2,5 €. Joten vahingossa/tietämättäni itse huijasin olevani alle 16-vuotias. Ups. No, kuskikaan ei kuitenkaan infonnut minua tästä asiasta, eikä myöskään väittänyt vastaan teiniyttäni. Huoh lollero.

Mielialojen vuoristoradalla

...joka ei kuitenkaan (onneksi) johdu hormonien heittelehtimisestä, vaan tapahtumista, jotka omassa pikku elämässäni tupsahtelee esiin.

Kivaa jee:

Eilen oli ensimmäinen ajotuntini autokoulussa! Ihme kyllä minua ei kovin kummoisesti jännittänyt, kun taivalsin autokoululle aamupäivällä, vaikka yleensä onnistun jännittämään pienempiäkin juttuja niin, että vatsani on täynnä siivekkäitä. Vielä silloinkaan, kun kävelimme opettajan kanssa autolle (sen jälkeen kun olin saanut kätöseeni ihanan ihanan autokoululaskun :s), ei jalkani tutisseet. Ope ajoi ensin vähän matkaa, pois keskustasta, ja pysähtyi sellaiselle vähän sivummalla olevalle tielle. Kun hän otti avaimet virtalukosta pois ja sanoi, että olisi minun vuoroni tulla kuskin penkille, jossakin sisuksissa hiukan muljahti. Olihan se nyt jännää päästä elämänsä ensimmäistä kertaa oikean auton rattiin!

Ajotunti meni hyvin, minusta oli kiva vaihdella vaihteita. :DD Vaikeaa oli hahmottaa, missä kohtaa tietä oikein ajelen. Eh. Tai että mistä sen näkee, että onko liian keskellä vai kenties tipahtamassa ojaan? Ehkäpä siihen löytyy jokin taju kohta. Ärsyttävä vaihe ajotunnista oli se, että piti ajaa muutama metri ja pysähtyä, sitten taas lähteä liikkeellle, ja pysähtyä taas muutaman metrin jälkeen. Monta kertaa. Sain reaaliaikaista hyvää palautetta u-käännöksestäni, että osasin pitää ratista esimerkillisesti kiinni. :DD Huomauttamisia sen sijaan tulikin juuri tuosta sijainnista tiehen nähden. Oli jännittävää, kun yhtäkkiä olimmekin vähän vilkkaammalla tiellä, jolla oli jopa vastaantulijoita! Kivasti parkkeerasin Citymarketin takaparkkikselle, ope sanoi että hyvin meni. Seuraavaa ajokertaa odotellessa siis... (: (Anteeksi tämä hymiöiden määrä.)

Vielä kivaa:

Eilen iltapäivällä nähtiin Kämppiksen kanssa pitkästä aikaa. Kumpikin on huimennellut tahoillaan, nyt oli kivoja juteltavia. Illalla kävin S:n luona teeittelemässä, persikkarooibos oli nam. Illan pelihetkikin oli mukava, vaikka en pidäkään peleistä, joissa täytyy strategoida. (?)

Edelleen jee:

Tänään aamupäivällä postinkantaja kolisteli oven takana sellaisin tuloksin, että eteisen lattialle tipahti pelkkiä kivoja posteja. Kämppikselle tuli kirje, ja minulle kaksi pakettia. Toinen oli kotiväeltä, kirjekuori sisälsi kotiin jääneen päiväkirjani. Kilttiä, että äiti vaivautui laittamaan vihkon minulle postissa, vaikka sen unohtuminen ei ollutkaan maailman vaarallisinta. Toisessa paketissa oli viime viikolla tilaamani elokuvat. Pehmokuoresta kuoriutuivat Hotelli Ruanda, Casino royale ja The Departed. Bond-leffan katsoin muutaman kerran viime kesänä, muut pätkät ovat uusia tuttavuuksia.

Mutta täytyyhän se PLÄÄHkin tulla, kun pitkään on ollu jee:

Aamupäivällä, joskus pyykkien koneeseen laittamisen jälkeen hoitelin asioita puhelimella. Lääkäriajan varaamisen lisäksi soitin Mikkelin Specsaversiin, sillä minulla oli hiukan kysyttävää. Kerroin, että olin hiljakkoin ostanut kyseisestä liikkeestä silmälasit, ja nyt niissä on sellainen pikku ongelma, että näen niillä kahtena. Etenkin hämärässä ympäristössä valot (ovat ne sitten kattolamppuja, katuvaloja tai metron valoja...) näkyvät tuplana, mikä on ymmärrettävästi kovin häiritsevää. Mietin että tämä tuplanäköni johtunee siitä, että en pihiyksissäni ottanut laseihini heijastuksenestopinnoitetta. Kysyin siis, että pystyykö sitä lisäämään jälkeenpäin.

Ei pysty. Niin ajattelinkin. Sen sijaan puhelimessa ollut täti sanoi, että minun pitää hankkia uudet linssit, joiden hiontamaksu on 60 €, jonka lisäksi maksaisin pinnoitteesta 50 €. Uusien linssien hinnaksi tulisi siis 110 €. Täti kuitenkin sanoi, että minulle tulisi halvemmaksi ostaa kokonaan uudet lasit. Jos ostaisin samanlaiset kehykset, kuin minulla jo on, hinnaksi tulisi 109 €. Jipii. Mutta kappas vaan, omat kehykseni eivät enää olekaan 59 €:n hintaluokassa, vaan ne ovatkin kaksikymppiä kalliimmat. Onneksi sentään täti lupasi, että voisin saada ne sillä hinnalla, jolla edellisetkin ostin.

Voi tätä onnen määrää! Minua ihan itketti, kun ajattelin että joudun ostamaan uudet silmälasit, jotka maksavat enemmän kuin aiemmin ostaman, vain koska olin säästäväinen väärään aikaan! Toisaalta säästäväisyys ei ollut vain oma vikani, sillä silloinen optikkomies selitti pinnoitteen tarkoituksen huonosti. Hän nappasi mallikehyksistä toisen linssin irti ja pyysi minua katsomaan peiliin rillit nenälläni. "Tässä näet eron pinnoittamattoman ja pinnoitetun linssin välillä". Hmph ja minä parka luulin, että se ihme heijastamattomuusjuttu olisi vain pelkkä ulkonäöllinen seikka, enkä siis halunnut sijoittaa puoltasataa moiseen. Vaan väärinpä luulin.

Silti vielä kiva juttu:

Kun olin hetken aikaa maannut masennuksissani sängyllä (päätäkin alkoi särkeä yhyhy), mieleeni muistui muuan TV-mainos. En muistanut, minkä puljun ainos oli, mutta muistin sisällön: Tuo vanhat lasisi kierrätykseen, saat hyvitystä uusista. Reippaana tyttönä sitten googletin ideani ja päädyin Nissenin sivuille, joilla kerrottiin kyseisestä kampanjasta. Vanhoista laseista saa 50 € hyvitystä, kun ostaa vähintään 75 €:n hintaluokan kehykset. Tuon hintaluokan rilleille jäisi siis hintaa 25 €. Ei pahis. Tosin kaikki tarvittavat pinnoitteet (krhm) kustantaisivat neljäkymppiä, mikä nostaisi hinnan 65 euroon. Joka olisi silti vähemmän kuin uudet lasit Specsaversilta. Olin mielissäni keksimästäni juonesta, vaikka harmittikin hiukan, että joutuisin etsimään uudenlaiset kehykset nykyisten ihanien tilalle.

Vaan ei siinä vielä kaikki. Hetken aikaa istuskeltuani päähäni pälkähti, että tottahan Specsaversilla täytyy sentään olla jonkinlainen palautusoikeus! Naputtelin itseni jälleen nettiin ja löysin kuin löysinkin Specsaversin sivuilta "100 %:n tyytyväisyystakuun", joka sallii asiakkaan palauttaa lasinsa syystä riippumatta 30 päivän kuluessa (hmm ei mainittu kyllä mistä. ostosta vai lasien saamisesta?), ja lupaa vaihdon samanhintaisiin rilleihin. Joten otin puhelimen kätöseeni ja soitin uudelleen, että osuisiko minun asiani takuuseen mitenkään.

Linjoilla oli sillä kertaa eri täti (kivempi kuin se edellinen), ja hän lupasi tiedustella asiaa kollegaltansa, sillä hän ei ollut aivan varma, miten toimitaan. Täti soitti hetken päästä minulle takaisin ja sanoi, että saan uudet linssit pelkän pinnoituksen hinnalla, eli viidelläkympillä!! Jee! Joten huomenna auton nokka (S halusi lähteä mukaani, joten tuskin menemme junalla) osoittaa kohti Mikkeliä, ja vien kakkulani muokattavaksi. Pitää vain toivoa, että liikkeessä muistetaan ystävälliset lupaukset vielä huomennakin. :DD Jollei muisteta, niin tämä tyttö marssii Nissenille ja etsii uudet lasit silmillensä.

Huh huh, että tällaista tällä kertaa. Vuoristorataan mahtuu myös jahkailua siitä, että jaksanko mennä tänään illalla naapurin synttäriraamikseen ja laulamaan karaokea vai en, sekä mietintä ensi viikonlopun kuororeissailusta. Toisaalta olisi kivaa lähteä keikalle, mutta toisaalta en jaksaisi matkustaa, eikä äänenikään ole kai ihan kunnossa. Mietitään, mietitään.