Romanttista, rentoa, tunnelmallista

Hei vaan hei! Meinasi mennä koko kesä ihan ilman mitään pippaloita (jos konfirmaatiokierrosta ei lasketa), mutta vielä ihan kesän loppumetreillä sai vetää juhlakamppeet niskaan ja asentaa itsensä juhlatunnelmaan. Nimittäin syyskuun seitsemäntenä päivänä todistimme Nokian kirkossa, kun Suski ja Gabor sanoivat "tahdon".

Otettiin ♥:n kanssa Deepa kyytiin Hervannasta ja ajeltiin Nokialle. Oltiin kirkolla aika hyvissä ajoin, joten ennen kuin mentiin sisälle, nautittiin nätistä auringonpaisteesta. Kellon lähestyessä kolmea valuimme muun kirkkokansan kanssa siälle ja etsimme itsellemme paikat sulhasen puoleisilta penkeiltä. Deepa ja ♥ ovat Gaborin koulukavereita, joten olimme enemmän hänen vieraitaan.

Ennen vihkimisen alkua oli jännä katsella muita ihmisiä. Jo kirkossa huomasi, että häistä oli tulossa hyvin monikulttuuriset ja -kieliset juhlat: Sulhanen on kotoisin Unkarista, ja hänen sukuaan oli tullut Suomeen juhlimaan nuortaparia. Morsian taas on puoliksi venäläinen, joten itänaapurimmekin kieli oli juhlissa edustettuna. Sekä unkarin- etä venäjänkielisille vieraille oli paikalla tulkki. Kolmaskin tulkki oli mukana, sillä morsiamen molemmat vanhemmat ja moni heidän ystävänsä on kuuroja. Suomen, venäjän, unkarin ja viittomakielen lisäksi juhlissa kuultiin monia muitakin kieliä, sillä etenkin Gaborin ystävissä oli paljon maahanmuuttajia. Vaikutti siltä, että häistä olisi tulossa mielenkiintoinen kokemus. (:

Itse vihkimistä oli mukava seurata. Vaikka en tuntenut paria kovin hyvin (Gaborin olin tavannut kahdesti ennen häitä, Suskin kerran), oli kiva kuunnella, mitä pappi heille puhui. Lisäksi oli mielenkiintoista kuunnella unkarin tulkin puhetta ja seurata viittomakielistä käännöstä toimituksen kulusta.Vihkiminen oli aika nopeasti ohi, enkä muista siitä kovin paljoa. Sen sentään muistan, että morsian oli todella kaunis ja sulhanen erittäin komea. (:

Vihkimisen jälkeen otettiin tuore aviopari vastaan saippuakuplin. Nopeiden onnitteluhuikkailuiden jälkeen käännettiin nokkamme kohti juhlapaikkaa, Villa Hakkaria Lempäälässä. Vieraat ehtivät ihastella paikkaa jonkin aikaa, ennen kuin pari kaarsi pihaan hienolla Audillaan. Juhlat alkoivat onnittelumaljoilla ja -jonolla, joiden jälkeen pääsimme sisään etsimään omat istumapaikkamme ja odottamaan ruokailun alkua.

Voi elämä, kuinka ihanassa paikassa juhlat olivat! Villa Hakkari kaunis kuin koru, mukavan tunnelmallinen ja ai-van i-ha-na paikka. Toki oli hieman harmittavaa, että ruokailun aikana vieraat oli ripoteltu erillisiin huoneisiin, mutta eipä sekään suuremmin haitannut, kun kyseessä oli vain ruokailusta. Eipä sitä muutenkaan olisi voinut jutella kaikkien kanssa, vaikka kaikki olisivatkin olleet samassa tilassa.

Paitsi juhlapaikan puitteet, myös ruoka oli vallan ihanaa. Seisovassa pöydässä oli tarjolla yli kymmenen ruokalajia, joista jokainen oli tosi hyvää. Oli kalaa, lihaa ja salaattia, leipää, uunikasviksia ja kanaa. Omia lemppareitani olivat paahtopaisti piparjuurikerman kera ja juuri passelisti marinoidut herkkusienet ja paprikat. Ah, vieläkin herahtaa vesi kielelle kun muistelee pöydän antimia. Kyllä kelpasi jatkaa juhlimista masut täynnä!

Ruokailun jälkeen oli kuvien ottamisen aika. Juhlapaikan rappusilla otettiin ryhmäkuvia, sitä oli kiva seurata. Minä pyysin Deepaa ottamaan kuvan minusta ja ♥:sta, sitten siirryimmekin toisiin sisätiloihin. Ohjelma oli suunniteltu Mansikinkammariin, jossa etsimme taas omat paikkamme. Kammarissa kuultiin puheita ja bändin esittämiä biisejä. Ohjelmassa oli myös muutama leikki, sopivasti tasapainottamassa ohjelmaa puheiden välissä. Sivupöydällä oli karkkibuffetti ja myöhemmin illalla oli kakkukahvit. Koko illan aikana vieraat saivat käydä ottamassa itsestään kuvia yhdellä tietyllä digi-kameralla, ja niitä oli pyydetty tulostamaan ja ripustamaan seinällä oleviin naruihin pyykkipojilla.

Kaiken kaikkiaan illalla oli sopivassa suhteessa ohjelmaa ja vapaata seurustelua, juhlista jäi oikein hyvä mieli. Juhlat olivat kauniisti koristellut ja tunnelmaltaan romanttiset. Oli rentoa, hauskaa, mukavaa. Lähdimme ♥:n kanssa aika aikaisin pois, ja juttelimme kotiin ajellessamme kaikesta kivasta, mitä päivän aikana oli tapahtunut. Ja siitä, kuinka mukavaa oli saada potentiaalisen hääbändin yhteystiedot itsellekin tulevaa varten talteen. (:

Ah ja voi

Tulin juuri monikulttuurisen messun lauluharkoista. Minua ei yhtään kiinnostanut mennä sinne, koska odotin niiden olevan älytöntä sähläämistä, enkä edes osannut omaa lauluani. Olin oikeassa. Sähläystä, enkä osannut.

Mutta. Treenattiin pianistin kanssa, pikku hiljaa alkoi sujua. Minulle sanottiin, että minun pitäisi laulaa. ♥

(Siis tarkoitti, että oikeasti. Laulutunteja, musiikkiteatteria, jotain. Pop & jazz.)

Onnea ja ihanaa

On kyllä pitänyt aivan mahtavaa kesää. Koko ajan on tapahtunut kivoja juttuja.

♥ Poikaleiri oli hauska. Leiriläiset ja isoset olivat mainioita, mutta kivointa oli silti tehtailla virsipinssejä sekä piirrellä niitä näitä papin kanssa. Leirin lopussa siellä kävi toimittaja, ja vielä lopummassa saatiin tervemenoa-muualle-Paula -kakkua.

 

♥ Pääsin leiriltä ♥:n kyydillä, kun hän ajeli siihen aikaan Turusta Tampereelle. Kovin kauaa ei ehditty kotosalla olla, kun tuo toinen jo lähti uuteen reissuun, ajelemaan Norjaan omien tuttujensa kanssa. Minäkään en ehtinyt homehtua kämpillä, vaan lähdin melkein samalla ovenavauksella kylälle. Piiiitkästä aikaa rummuttamaan. I-ha-naa. Oli mukava nähdä tuttuja, soittaa ulkona, nauttia rytmistä ja kesästä. Harkkojen jälkeen ajattelin mennä jonnekin syömään, koska jääkaapissa olisi ollut valon lisäksi vain ketsuppia ja margariinia. En saanut ketään syöpöttelyseuraa, joten sain valita ruokapaikkani ihan oman mielen mukaan. Kekkasin, että voisin mennä Marusekiin. Mussutin siellä sushia ja vihreäteejuustokakkua, ja palasin kotiin vasta kymmenen jälkeen.

♥ Lauantaina pyörähdin vielä vähän töissä. Muuten olisin jäänyt vapaille, mutta ajattelin kikkailla työpäivien kanssa niin, etten joudu pitkän vapaaputken keskellä tulemaan yhdeksi päiväksi hommiin. Joten lähdin reippaana puoli kahdeksalta kotoa ja suuntasin leiripaikalle, roudaamaan viimeisiä tavaroita toimistolle. Pakkasin auton täyteen tavaraa ja ajoin kamat omalle toimistolleni, kirkkoherranvirastolle ja kellarille. Kirjoittelin vielä matkalaskuni ja lähdin takaisin kotiin. Olin kotona jo joskus yhdentoista maissa, joten minulla oli hyvin aikaa valmistautua seuraavaan juttuun.

Lauantaina oli nimittäin rumpukeikka, jonne halusin ehtiä. Ja hyvin ehdinkin, etenkin kun Tommi tulikin hakemaan minut, eikä tarvinnut mennä bussilla. Tämänkertainen keikka oli Näsinpuiston lavalla, ja saavuimme sinne vain hiukkasen aikataulusta myöhässä. Yleisö oli jo kuulemma kysellyt, mikä meillä oikein kestää. Onneksi eivät olleet hermostuneet ja lähteneet pois, vaan jäivät kuuntelemaan ja katsomaan keikkaa. Oli tosi hyvä keikka; tunnelma oli leppoisa, yleisö näytti nauttivan, soittajat nauttivat. Oli ihana soittaa pitkästä aikaa, vaikka onnistuinkin saamaan dundunin kepistä rakon sormeeni. :D

 ♥ Sunnuntaina olin vielä yksin kotona. Sillekin päivälle oli kuitenkin menoa, joten en joutunut tylsyttelemään kämpillä kovin paljoa. Lähdin iltapäivällä Vanhalle kirkolle, englanninkieliseen messuun, kuten melkein joka sunnuntai. Tällä kertaa oli vähän erilaiset tunnelmat, sillä minua oli pyydetty laulamaan siellä. Larin ja Larin vaimon uuden vauvan ristiäiset olivat nyt sunnuntaina, ja pyysivät minua olemaan esilaulajana messussa. Totta kai suostuin, kivaa! Minä, entinen harkkaohjaajani ja hänen miehensä harjoiteltiin biisit kerran läpi ennen jumiksen alkua, ja jumis alkoi sitten neljältä. Ristiäismessun (?) jälkeen ihmiset kutsuttiin Aleksanterin kirkolle, jossa saatiin kitusiimme nepalilaista kana- ja kasviscurrya ja kakkukahvit. Oli hurjan hyvää ruokaa, maha täynnä olikin hyvä lähteä kotiin tuijottelemaan Frendejä.

♥ Tämä alkuviikko onkin sitten mennyt niin, että olen koko ajan luullut eläväni viikonloppua. Kuulostaa siis siltä, että olen täysillä vapailla, kun päivät ovat menneet sekaisin. Maanantaina nukuin aika pitkään, päsin ylös sängystä ehkä vähän ennen kahta. Sitten ♥ palasi kotiin myös. Illemmalla ovikelloa soitti Saara, jonka olin luvannut majoittaa pariksi yöksi Tampereelle. Tosi ihanaa nähdä, pitkästä aikaa!

Maanantai-iltana hengailtiin vaan meillä, juteltiin ja käytiin saunassa.Tiistaina tehtiin pienimuotoinen kirppiskierros, jonka aikana molemmat tekivät ihan hyviä löytöjä. Minun mukaani tarttui ainakin kaunis olkalaukku, bandanahuivi ja neulepaita ♥:lle. Kirppstelyn jälkeen oli jo nälkä, ja mentiin Saaran poikaystävän ja tämän kaverin kanssa syömään Plevnaan. Oma makkara-annos oli vähän pettymys, mutta suklaakakku oli yhtä (syntisen?) hyvää kuin viimeksikin.

Ruoan jälkeen hyljättiin pojat omiin juttuihinsa ja valmistauduttiin viettämään tyttöilyaikaa. Noukittiin minun siskoni omalta kämpältään mukaan ja tultiin meille laittautumaan. Pikapuunauksen jälkeen ♥ oli niin ihana, että heitti meidät keskustaan, menimme istuskelemaan Cafe Europaan. Siemailimme muutaman juoman, juteltiin juteltiin juteltiin ja pelattiin kierros hauskaa Rappa kaljaa. Jossakin vaiheessa siskon kaveri tuli paikalle, sisko ja kaveri jatkoivat matkaansa ja minä ja Saara jäätiin niille sijoilemme. Lätistiin vielä vähän aikaa, ja lähdimme sitten etsimään karaokepaikkaa.

Menimme Tiikerihaihin, jossa näytti olevan ihan hyvin tilaa. Laitettiin laululaput karaoke-emännälle ja istuimme pöytään. Jouduimme odottamaan aika kauan omia vuorojamme, mutta onneksi juttua riitti edelleen. Osan ajasta vei myös yli-innokkaan ihailijan hätisteleminen. Lopulta pääsimme laulamaan, ja omien laulujemme jälkeen suuntasimme Mäkkärin kautta kotiin. ♥ oli taas niin ihana, että haki meidät autolla keskustasta.

 ♥ Tänään Saara lähti takaisin pohjoiseen, mutta otti sitä ennen kyytiinsä Timon, joka oli meidän luokalla Diakissa. Minäkin kävin moikkaamassa Timoa, ja jatkoin sitten päivääni shoppailun merkeissä. Ostin ainakin ale-kynsilakkaa, kimaltavia sukkia ja munakellon. Iltapäivällä kävin tsekkaamassa toisen rumpuryhmän treenit (ei napannut) ja mentiin ♥:n kanssa vielä  ruokakauppaan. En ihan hetkeen olekaan laittanut rahaa niin paljon palamaan (yli satanen sinne sittariin!!), mutta ostin uuden peiton, housut ja kopiopaperia. Jne jne. :D

 ♥ Olo on nyt aika väsynyt, mutta olen ihan innoissani tästä "lomastani"(ei siis virallisesti lomaa, mutta lähes kaksi viikkoa siirto- ja leirivapaita). Tähän mennessä on ollut tosi kivaa, ja luvassa on vielä monta hyvää juttua. Seuraavana listalla nukkuminen.

Ensimmäiset instagrammaukset

Vitsi, mun uusi puhelin on ihan sairaan kiva! En ole juurikaan soitellut tai lähettänyt tekstareita, mutta muuten on tullut räplättyä. Olen facebookannut, pelannut pelejä ja tsättäillyt whatsapissa. Yksi sovellus, jolla olen tykännyt leikkiä, on Instagram. En oikein tiedä, mikä sen varsinainen idea on, mutta sillä saa kivan näköisiä kuvia, ja sinne saa ikuistettua sellaisia hetkiä ja juttuja, joita ei välttämättä tulisi jaettua Facebookissa.

Olen nyt laittanut Instagram-profiiliini (Silkohapsi) muutamia kuvia, ja ajattelin tulla laittamaan niistä pari tänne blogiinkin näkösälle.

Ensimmäiset kuvat piti laittaa vanhoista arkistoista, kun teki mieli kokeilla, mikä se Instagram oikein on, eikä ollut mitään kuvattavaa näköpiirissä.  Testasin ensin joutsenkuvalla, jonka räpsäisin viime syksynä Aulangolla. Oltiin diakoniaväen kanssa retkellä ja pysähdyttiin hetkeksi ihailemaan näitä söpöläisiä. ♡

Toinen vanha kuva on napattu bussia odotellessa.  Keskustorilla oli joskus maailmanpyörä, ja vaikka en sen kyytiin päässyt, siitä sai nauttia noin visuaalisesti.  (:

 Eka reaaliaikainen instagrammaus oli toissa sunnuntaina, kun olin lähdössä kirkkoon. Pispalassa oli Maailmojen messu, Worlds within worship. Olin ensimmäistä kertaa siinä messussa, tykkäsin monikulttuurisesta meiningistä. (:

Messun jälkeen oli lähetyslounas, ja ruokailun jälkeen kävin vielä kirkkosalissa ottamassa vähän kuvia. Ikuistin ristillä olevan Jeesuksen.

Kirkon jälkeen vielä erittäin "taiteellinen" teinikuva maneeri-ilmeineen.

En saanut vappuaattona kuvia töissä myydyistä foliopalloista, mutta vapunpäivänä onnistuin räpsäisemään kuvan yhdestä lukuisista pallonipuista, joita torilla oli myynnissä.

Joku päivä kävin shoppailemassa Urjalan makeistukussa. Piti käydä ostamassa palkintoja tulevaan sählyturnaukseen, ostin kilon  paketin  suklaakolikoita. Myöhemmin teippasin niihin lahjanarua, tein kivoja pikku mitaleita.

Tiistaina käväisin pappilassa, kun piti käydä katsomassa, miten askartelukerhossa menee. Kun olin lähdössä kotiin, otin kuvan söpöstä työpaikastani.

Tänään käytin muutaman sekunnin siihen, että otin pari kuvaa yhdestä lempijutustani. Oli rumpuharkat ja soittaminen oli taas aivan ihanaa. ♡

Eilen

1999 - 2013

Nuku rauhassa, pikku kisuli ♥

Viimeisiä viedään

Moikka. Joulu oli ja meni, oli kivaa oloa. Kamera pysytteli laukussa, joten mitään kuvatodisteita joulun vietosta ei nyt ole saatavilla. Mutta ihan tavallisissa merkeissä ne pyhät menivät; ruokaa, suklaatia, elokuvia ja köllöämistä. Olin kotonakotona vaihtelevassa porukassa, ensin menin sinne ♥:n kanssa, sitten hän lähti ja sisko tuli, sitten porukkaan liittyi vielä siskon miekkonen. Välillä käytiin minun kummeilla kylässä.

Ajattelin tulla tekemään joulupostauksen kakkuohjeen muodossa, mutta kamera luuraa nyt jossakin paikassa x (jäiköhän se kotiin tai sinne kummeille?), joten en saa kuvia koneelle. Päätin sitten tehdä tällaisen suunnitelma B -postauksen, kun lueskelin More to Love -blogia pitkästä aikaa. Siellä oli listattuna kuluneen kuun lempparijuttuja, ja ajattelin että voisin tehdä samantapaisen omasta joulustani.

Lempihetki: Onnistumisen tunne kakun kanssa ja se, kun sai katsella kun tyypit avasivat minun antamiani lahjoja. (: Joulusauna. Kaikki pikku hetket ennen joulua, joissa oli sellaista kivaa jouluoloa. ^^*

Lempiruoka: Salaatti + kalajutut, lanttulaatikko, kinkku.

Lempikirja: Shopaholic abroad

Lempituoksu: Lidlistä ostettujen tuikkujen vanilja tai uunista leijuva kinkun tuoksu

Lempiviesti: tämän joulun ensimmäinen joulukortti: söpö enkelikortti Riitalta.

Lempielokuva: Evita. Olen nähnyt sen lukiossa, ja siitä lähtien halunnut nähdä uudestaan.

Lempilahja: Nomination-rannekoru ♥:lta

Lempiasu: Seppälän thermosukkikset + Cubuksen tunika/yöpaita + villasukat

Sellasia (:

Laiskan naisen kiharrin

Eilen, eli sunnuntaina, minulla oli yksi meno, jonne oli pyydety tulemaan kiharapohja hiuksissa. Testailin sitten tuossa viime viikolla, miten saisin hyvät kiharat vaivattomimmin, minä kun en ole mikään kovin hyvä hiusten vääntämisessä. Eikä se niin kovasti inspaakaan; jos vain on joku helppo keino, miksi pitäisi näpräillä pinnien tai rullien kanssa?

Ensimmäiset kiharat tein alkuviikosta sellaisilla pikku nutturoilla, ja koska ne onnistuivat hyvin, ajattelin kokeilla sitä samaa varmuuden vuoksi uudestaan loppuviikosta. Perjantai oli hyvä päivä kiharoille, sillä töissä oli luvassa 85-vee-synttärikäynti ja töiden jälkeen ♥:n valmistujaiset. Kiharoiden tekeminen alkoi torstai-iltana, ensimmäinen vaihe oli suihku.

Pesin hiukseni ihan jollain normishampoolla. Annoin kuivahtaa hiukkasen (ei liikaa, tukan pitää olla vähän kostea mutta ei liian märkä) ja harjailin. Varmaankin olisi kätevä laittaa jotakin muotovaahtoa tai kampausnestesysteemiä, mutta en tiedä sellaisista, joten annoin olla ihan luomuna. Sitten jaoin hiukset osiin ja kieputtelin osat pikku nutturoille/sykeröille, niin, että ensin kieputin hiussuortuvaa itsensä ympäri ja sitten pikku hiljaa rullalle. Hmm, enpäs nyt kekkaa, miten tuon osaisi selittää sanallisesti. Olisi pitänyt ottaa kieputusvaiheestakin kuvaa, mutta kädet olisivat loppuneet kesken. :D Tälläiset nupit minun päähäni kuitenkin tuli:

Aika säälittävää, että minun hiuksiini noita nuppeja ei saa kuin kuusi. Toki niitä saa enemmän, jos tekee pienempiä osioita, mutta mielestäni tuon paksuisilla kiekuroilla saa just hyvät kiharat. Kun vaikein vaihe (hiuksia vääntäessä käsivarret kyllä pääsevät puutumaan!!!) on ohi, pitää vain odotella. Kieputtaminen on kätevä ajoitaa iltaan, että odottamisvaiheen yli voi vain nukkua. Minä ainakin pystyn nukkumaan nuo päässä ihan hyvin. Niskassa olevat nupit pääsevät vähän löystymään, mutta ainakin nyt näillä kokeilukerroilla nutturat eivät silti ole auenneet yön aikana. Aamulla koittaakin kivoi - ja oikeastaan myös jännin - vaihe; on tosi kivaa avata nypyrät ja nähdä, millaisiksi hiukset ovatkaan muotoutuneet!

Ensin ne ovat hassuja matoja:

Matojen sijainti tai muoto ei vielä oikein kerro sitä, millaiset hiuksista loppujen lopuksi tulee. Ne pitää haroa auki:

Sormin availtu tukka on aikamoinen pehko, joten sitä voisi kai vähän taltuttaa jotenkin. Minä en juurikaan koskenut kiharoihin enää, koska en aikonut laittaa hiuslakkaa, ja tiesin että hiuksen oma paino vetää jokatapauksessa kiharaa vähän suoremmaksi. Olin oikeassa, sillä yhdentoista maissa syntymäpäiväkäynnille lähtiessä hiukset näyttivät jo tältä:

Syntymäpäiväkäynti oli aika jännä. Olin käynyt jo yhden 94 vuotta täyttävän luona aiemmin, joten tilanteena perjantain synttärikäynti ei jännittänyt. Tällä kertaa käyntiin liittyi yksi todella odottamaton käänne: Syntymäpäiväsankari oli saanut edellisenä yönä tietää, että hänen poikansa oli kuollut. Kun sain kuulla sen, tuli hetkeksi pieni paniikki. En oikein tiennyt, mitä voisin tehdä tai mitä osaisin sanoa. Ainakin pidin Hyvä on elää -nimisen kirjan visusti laukussa. Olin ajatellut lukevani sieltä yhden kivan runon synttärin kunniaksi. Vaikka visiitin luonne muuttui aikalailla, se meni minusta ihan hyvin. Minusta tuntui, että osasin sanoa oikeita asioita oikeisiin väleihin, ja myös olla sanomatta mitään oikeisiin aikoihin. Toki olin vielä vähän pöllämystynyt lähtiessäni kodista, mutta ei asia suuremmin jäänyt vaivaamaan. Lähdin ihan hyvillä mielin, kohti Hämeenlinnaa.


Onnistuin navigoimaan oikeaan paikkaan, HAMK:n Hämeenlinnan toimipisteeseen ihan ajoissa. Ehkä vähän liiankin ajoissa, olin nimittäin paikalla tuntia ennen valmistujaisseremonian alkua. No, sain soiteltua illalla meille yökylään tulevalle Anjalle ja sovittua aikataulusta. Eikä odottelu kauheaa ollut, kunhan vain hengailin violetilla sohvalla.


Pikku hiljaa muitakin ihmisiä alkoi valua paikalle. Olin vähän veikannut, että ♥ kavereineen tulee paikalle aika viime tipassa, ja oikeassa olin. Ihan vähän heidän saapumisensa jälkeen auditorion ovet avattiin, ja väki sai mennä istumaan. Valmistuvat tiettyihin paikkoihin, vieraat toisiin. Valmistuvia oli suunnilleen 400, joten seremonia oli sen mukainen. Ensin tavanomaisia (aika tylsiä) puheita, ja sitten tooooooosi kauan kestävä todistustenjako. ♥ sai tradenomin paperit, vihdoinkin hänenkin koulunsa on ohi! Ja kun seremoniatkin olivat ohitse, siirryimme kakkukahveille.


Kahvi oli aika pahaa ja kakku vähän hassun näköinen. Hyvää se oli, mutta itse en oikein pitänyt HAMK:n logolla päällystettyä kakkua kaikkein esteettisimpänä kakkukahvitarjottavana. :D Tuli syötyä silti, ihan hyvällä halulla! Ennen kotiinlähtöä ♥:n kaveri otti meistä muutaman kuvan. Niissä näkyi hiusteni tila noin kello neljältä iltapäivällä. :P

(Haha, ♥:n arskat ovat tässä vähän vinossa, mutta muissa kuvissa minun hiukseni eivät näkyneet näin hyvin.)


Juhlallisuuksien jälkeen ajelin sitten kotiin ♥:n torkkuessa apukuskin paikalla. Matkalta soitettiin vielä Anjalle, että saa alkaa tulla meille päin. Eipä kulunut siten kauaa meidän kotiin tulosta, kun Anja jo soitti ovikelloa. Ilta menikin sitten oikein mukavissa merkeissä Anjan kanssa jutustellessa ja Aidenia (kohta 1 vee) ihmetellessä. Rakastuneen bestmanin jälkeen kömmittiin väsyneinä nukkumaan. Oli oikein kiva perjantai.


Ai niin, voisin minä tämänkin vielä tänne laittaa:

 [15.5.2012]

Rentoutus maximus

Tänään oli oikein mukava työpäivä. Aamusella palaveerasin kappalaisen kanssa, suunniteltiin vähän kesän päivärippikoulua. Tehtiin lukujärjestys ja jaettiin tuntien aiheet ja sellaista. Riparisuunnitteluissa ei mennyt kovin kauaa, eikä minulla ollut sitten oikein muuta työhön kuuluvaa tekemistä Toijalassa, joten kirjoittelin sitten kirjettä. Puolen päivän aikaan ajelin leirikeskukseen, Toukolaan.

Kalenteriin oli nimittäin merkattu työntekijäkokous, "kuulumiskahvit". Tällä kertaa ohjelma oli kuitenkin vähän erilaista kuin pelkkää kokoustelua; saimme alkumaljat ja ruokasalissa meitä odotti tosi kivasti katettu pöytä!

Oo, tuo lounas oli ihan taivaallista! Oli kokoa-se-itse-salaattia (vesimelonillista vihersalaattia, punasipulia, fetaa, oliiveja, kastiketta), kanapastasalaattia, loimulohta, siikaa ja pikkuisia perunoita. Oli tosi kivaa mussuttaa hyvää ruokaa ja jutustella työkavereiden kanssa.

Eli työntekijäkokous olikin pikemminkin virkistyspäivä. Ruuan jälkeen (kunhan oli vähän aikaa ehtinyt hengitellä :P) oli vähän liikunnallista juttua: sai kokeilla kahvakuulailua ja/tai pilatesta. Minä halusin kokeilla pilatesta, ja se olikin tosi kivaa! Semmoista voisin kuvitella harrastavanikin. Liikkeet olivat sopivan helppoja ja sopivan haasteellisia. Hengittelyä ja kehonhallintaa, jonka jälkeen oli aika rentoutunut olo. (:

Jumppatuokioiden jälkeen oli lisää rentoutusta. Meille ohjattiin sellaista hierontapiiriä,  jossa yhdet istuvat ringissä ja toiset kiertää istuvien takana hieromassa. Ei ollut ihan peruspiiri kuitenkaan, vaan ohjaajamme näytti aina vähän erilaisia tapoja hieroa, ja hierottiin monipuolisesti hartioita, niskaa ja päätä. Jopa käsivarsia! Ei saanut puhua ja jokaista hierottavaa kosketti koko ajan joku. Huilumusikin soidessa taustalla hierontapiiri oli kuin jättimäinen halaus. (:

Ohjattujen juttujen lisäksi virkistyspäivässä oli tarjolla vähän shoppailumahdollisuuksia. Joku oli järjestänyt paikalle Kotigastronomin tuotteita, yläkerrassa oli esillä EveLacen alusvaatteita ja uikkareita. Olivat vaan aika kovahintaisia minun makuuni :D Eli en tällä kertaa viitsinyt harrastaa shoppailua, vaan kahvittelin mieluummin. Kahvin kanssa oli juustokakkua, jotakin ihanan raikasta. Ehkä persikka-?

Kahvien jälkeen oli vielä yksi rentoutumismahdollisuus. Miehet saivat (tai olisivat saaneet, kukaan ei kai käyttänyt tilaisuutta hyväkseen?) nauttia tervasaunasta, naisille oli järjestetty suklaasauna. Rantasaunalle oli kiikutettu suklaantuoksuista suihkugeeliä, kuorinta-ainetta ja vartalovoita. Löylyveteen tipautettiin hedelmäisen raikasta kesätuoksua. Oli kyllä kiva päästä saunaan, etenkin kun sillä reissulla uskaltauduin kastamaan talviturkkini! Vesi ei ollut jäätävää, vaan yllättävän helppouintista. :D Saunan jälkeen sai vielä nauttia suklaasta sisäisestikin, ja olo oli aikamoisen raukea.

Ruuan jälkeen heivasin kameran ihan mielelläni kassiin, ja keskityin vain nauttimaan rentoilusta. Meinasi olla jopa liian raukea olo, ettei melkein jaksanut lähteä kotiin! Ryhdistäydyin kuitenkin sen verran, että sain tehtyä ruokaostoksia ja pääsin kotiin. Täällä olenkin sitten vain löhöillyt ja hymystellyt kuluneelle päivälle. Kiitos Taivaan Iskä! (:

Myö männään naemisiin!*

Olisin halunnut tehdä viikonlopun reissusta oikein hienon postauksen monien kuvien kera, mutta haaveet kaatuivat siinä vaiheessa, kun tajusin etten ollut ollut kovin aktiivinen kamerani kanssa. Muistikortilta löytyy vain muutama kuva lauantailta, joten postauksesta tulee sittenkin lähinnä sanallinen selostus viikonlopun vaiheista.

Perjantaina ♥:n tultua kotiin töistä lastasimme autoon tavaroita ja eväitä, ja käännettiin nokka kohti Kuopiota. Tosin ensin piti mennä tankkaamaan halpaa bensaa. Mitä kaikki muutkin olivat juuri silloin tekemässä. Tietenkään tankkaamista ei olisi voinut tehdä edellisenä päivänä, vaan matkustuspäivää piti käyttää mittareille jonottamiseen. No eipä siinä, ihan hyvin päästiin silti tien päälle.

Minä ajoin reissun ensimmäisen pätkän, jotta ♥ saisi vaikka nukuttua. Ajelin Kuortin ABC:lle asti, jossa pidettiin jaloittelu- vessa- ja evästauko. Siinä vaihdettiin kusikia, ja ♥ sai ajella loppumatkan. Perille Kuopioon päästiin seitsemän maissa, jolloin iskettiin auto Cumuluksen talliin ja tsekkauduimme sisään hotelliin. Olin varannut meille yhden hengen huoneen, ja siellä meitä odottikin mukava 140-leveä sänky. (:

Illalla käytiin hotellin alakerrassa syömässä, minä tilasin listalta vuohenjuustobroileria. Olen syönyt sitä ennenkin, ja pitänyt siitä, mutta tällä kertaa vuohenjuuston vahva maku alkoi jotenkin tökkiä. Sain kuitenkin vatsani täyteen, ja pääsin hyvillä mielin nukkumaan ja odottamaan seuraavan päivän menoja.

Lauantaina oli luvassa häähumua. Luokkakaverini Petra ja hänen sulhasensa Mikko sanoivat tahdon Kuopion Tuomiokirkossa. Morsian oli kaunis ja sulhanen komea, ja häävieraat iloisia sekä liikuttuneita. Hämmästyin taas, kuinka nopeasti vihkitoimitus oli ohi. Hääpari kurvasi kirkon pihasta keltaisella Kuplalla kohti Jännevirran uudistaloa, jossa bileet pidettiin.

Uudistalolla oli ensimmäisenä ohjelmassa ortodoksimenoin toimitettu rukoushetki. Pariskunnan toinen puolisko on ortodoksi, joten ymmärrettävästi pari oli halunnut häihin toisenkin kirkkokunnan perinnettä. En ollut ennen kuullut minkäänlaisia ortodoksitilaisuuksia livenä, joten mielenkiinnolla seurasin, kun pappi rukoili parille onnea ja armorikkaita vuosia.

Loppujen lopuksi minulle jäi hiukan ristiriitainen olo häistä. Itse häät olivat tosi kivat, ja olinkin odottanut niitä kovasti. Olihan niissä mukana aika monta tuttuani, joita en ollut nähnyt pitkään aikaan. Odotin, että pääsen juttelemaan kuulumisia ja pitämään hauskaa kavereiden kanssa. Vallalla oli kuitenkin joku epäsosiaalisuus-puoleni, enkä hakeutunut juurikaan juttusille tuttujen kanssa. :c

Vaihdoin illan mittaan sentään jokusen sanan ihmisten kanssa. Söin hyvää ruokaa (graavilohi ja kaikki ne salaatit - NAM!), mussutin herkullista kakkua (jota leikattaessa morsian lunasti itselleen kaapin paikan määräämisvallan), kuuntelin hyvää bändiä, seurasin morsiamen- ja sulhasenryöstöjä ja tanssin ♥:n kanssa. Vaikka häävierauteni (!?!?:D) ei mennytkään aivan suunnitelmieni mukaan, oli silti mukavat pippalot.

Olimme kuin mitkäkin mummu ja pappa, sillä lähdimme häistä jo ennen kymmentä. Lokoisa sänky nimittäin kutsui, ja aamulla sitten hotelliaamiainen. Lauantaiaamun aamiainen oli vähän niin kuin harjoittelua, ja sunnuntaina osasi tehdä jo sotasuunnitelman, mitä kaikkea aamiasibuffetista ahtaisi kitusiinsa. Minun lempparini oli itse askarreltu silakkaleipä. :P

Aamiaisen jälkeen loikoiltiin vielä hetki, ennen kuin laitettiin kamat kasaan ja suuntasimme kotia kohti. Tulomatkalla vaihdoimme ajopätkiä niin, että minä ajoin Kuopio - Kuortin ABC -välin ja ♥ sitten loppumatkan. Kotona oltiin kaiketi joskus viiden jälkeen. Illalla ei jaksattanut tehdä mitään murkinaa, joten hilpaisimme vielä hakemaan kiinalaista ruokaa mussutettavaksi.

Kiva viikonloppu.

*Lainaus Petran ja Mikon hääkutsusta

Siskon päivää!

Tänään juhlitaan Siskoja. Koska tuttavapiiriini ei kuulu ketään erisnimi-Siskoa, jolle voisin toivottaa hyvää nimipäivää, ajattelin suoda muutaman ajatuksen yleisnimi-siskolle, jolle voin toivottaa hyvää siskon päivää.

Minun siskoni on maailman paras. Tuottaa melkein vaikeuksia keksiä, mistä aloittaisi kirjoittamisen, kun olisi niin paljon kaikkea, mitä pitäisi kertoa. Siispä aasinsiltailen itseni lähestyvästä joulunodotuksesta lahjoihin ja niiden tekemiseen ja sitä kautta käsitöihin ja kätevyyteen. Niissä minun siskoni on haka. Ei varmaankaan ole tullut vastaan mitään käsitöihin liittyvää juttua, mitä hän ei osaisi tehdä. Hänen puikoiltaan syntyy mitä hienompia neuleita (etenkin tumppuja ja vaikkapa kettupuuhkia), ompelukoneella hän osaa surauttaa itselleen kivoja vaatteita ja muuta hyödyllistä, piirtäminen ja maalaus sujuu kuin vettä vain sekä kauniita koruja syntyy hänen käsissään helmistä, legoista, metallista (viime keväänä siskosta tuli koru- ja metallituotevalmistuksen artesaani) ja mistä vain. Siskon kätevyys ei kuitenkaan rajoitu mihinkään liian naiselliseen, vaan hän taitaa myös hitsaamisen ja kolvaamisen, eikä pelkää liata vaatteitaan hautakiviä siirrellessään tai muissa pajajutuissa, joista en ihan ole perillä.

(viime syksyn Nekalanluukkuvierailulta)

Vaikka sisko likaakin vaatteensa pajassa tai dyykkauksella (hän on vähän sellainen hipin retale :D), hän tykkää silti laittautua. Hänellä on kivoja vaatteita, sellaisia naisellisia ja tyylikkäitä. Ripaus etnisyyttä tai rokkia. Korkokenkiä ja kauniita paitoja. Asiallista ja huoliteltua, samalla hiukan asiatonta ja vallan huoletonta. Suurin asiattomuus-yksityiskohta (!?) on kenties hänen punaisena leiskuvat rastansa. Ei sillä, että ne olisivat mitenkään sotkuiset tai nuhjuiset. Ovathan ne usein siististi nutturalla, ja etenkin (itse tehtyjen) hiuskoristeiden kanssa oikein kauniit. Ja koko sisko on oikein kaunis myös. Sellainen söpö, jonka voisi laittaa pulloon talteen. Toisaalta ei mikään söpöilykaunis, vaan kauniskaunis. Haha etenkin nykyään, kun hän on tajunnut jättää liian vahvan meikin pois eikä nypi kulmakarvojaan enää niin olemattomiksi. Meistä kahdesta enemmän äidin näköinen, silti täysin oman näköisensä. Maailman kaunein sisko.

(artesaani)

Minun siskoni ei todellakaan ole mikään tyhjäpääkaunotar, vaan hänessä on selvästi fiksuutta ja karaktääriä. Hän on sosiaalinen, puhelias ja viihtyy keskipisteenä. Huumorintajuinen ja kärkäs. Silti myös empaattinen ja kykenee kaiketi myös istahtamaan paikoilleen ja kuuntelemaan toista. Vallitsevat piirteet hänessä kuitenkin ovat juurikin sosiaalisuus ja puheliaisuus. Sisko tulee hyvin juttuun uusien ihmisten kanssa, ja hänestä on helppo pitää. Joskus (tai oikeastaan aika useinkin) jopa harmittaa, kun sisko on niin ihana ja kaikki haluavat jutella siskon kanssa. Välillä harmittaa, kun kaikkien huomio kiinnittyy siskoon, ja minä jään varjoon.

(Tartu mikkiin -päivänä Coffee Housessa. Ihana lusikkakorvis.)

Vaikka olenkin vähän kateellinen siskon aktiivisesta persoonasta, useimmiten vain rakastan sitä. Etenkin silloin, kun se tarttuu minuunkin. Jotenkin siskon läsnäollessa minun villiyteni ja puheliaisuuteni pääsee valloilleen, etenkin jos emme ole nähneet pitkään aikaan. Huumorintajumme käyvät hyvin yksiin, ja 19 vuoden aikana on syntynyt niin paljon ns. inside-läppää, että juttumme pääsevät usein joihinkin ihan ihme sfääreihin. sellainen hölmöily on kivaa. Tosin meidät on monta kertaa erotettu rumpuharkoissa istumaan eri puolille rinkiä, kun olemme höpöttäneet liikaa. Ei ole hyvä tuo.

(rumpukeikkapäivä, maaliskuu 2010)

Rumpuharkat. Sen lisäksi, että sisko on jokin käsityöläisyyden (koruseppäjutun jälkeen hän aloitti suutarikoulun) ihmelapsi, hänellä on myös rytmi ja musikaalisuus veressä. Djemben soittaminen käy häneltä tuosta vaan, ja usein hän soittaa harjoituksissa dunduneja, jotka antavat koko ryhmälle perusrytmin. Tärkeä homma siis, ja siitä hän suoriutuu hyvin. Kitaransoittokin luonnistuu, eikä koskettimetkaan ole mitenkään vieraat. (Tässä kohtaa voisi mainita, että jokainen meidän sisarussarjasta on vallan hyvä musiikin saralla.) Tanssimisessakin sisko on kuin mikäkin hyppyapina (!?!? siis hyvällä), hänen tanssimistaan katsellessa ei voi muuta kuin ihailla. Varmaankin rytmin ja musiikin lisäksi siskon suonissa virtaa hiukkasen afrikkalaisuutta?^^*


Vaikka kateus välillä nostaakin vihreää päätään, voin täydestä sydämestäni olevani ylpeä siskostani. Olen onnellinen hänestä ja siitä, että olemme nykyään läheisiä. Kun asuimme molemmat kotona, meillä oli omat juttumme emmekä juurikaan jutelleet mitään. Nyt kun meistä on tullut vähän isompia, olemme tavallaan löytäneet toisemme. Siskosta on kasvanut rakas nuori nainen, yksi tärkeimmistä ihmisistä. Sitä paitsi turhaahan se kateus on, kyllä minä sen tiedän. Eikä siskokaan ole täydellinen; Kovin usein hän tuntuu hukkailevan tavaroitaan. Jonkinlaista hajamielisyyttä siis havaittavissa. :P

(laivareissu marraskuussa 2009)

Rintasyöpäasustus

Kuten kaikki varmaan tiesivät, perjantaina oli Roosa nauha -kampanjaan liittyvä Pukeudu pinkkiin -päivä. Minun oli tarkoitus osallistua moiseen tempaukseen jo viime vuonna, mutta jostain syystä pinkkipäivän aamuna olinkin unohtanut koko homman. Toisaalta minulla ei tainnut edes olla rajallisessa vaatevalikoimassani (olin silloin harjoittelussa) mitään pinkkiä tai vaaleanpunaista. Tänä vuonna oli uusi yritys.

huppari - Seppälä
helmet - kirppikseltä
t-paita - Gina Tricot
farkut - Lindex


...ja lisäksi...


sukat :D - Tokmanni
korvikset - Glitter

Sen lisäksi, että hihhuloin siskon kämpällä teinipeilikuvausta harjoittaen, käytin pinkkipäiväasuani ajellessa bussilla ympäri Tamperetta. Ensin matkustin Kissanmaalta keskustaan hakemaan ♥:n serkun avaimia. Samalla reissulla piipahdin myös Sokoksella ja ostin pari pitkähihaista tavallista paitaa (pinkin ja lilan, ensimmäiset ostokseni Sokokselta ikinä) sekä KappAhlissa, josta mukaani tarttui vallan söpöt korvikset. Sokoksen edessä odotellessani diakonitunne oli taas vallalla, kun jonkinasteisessa laitamyötäisessä oleva mies tuli juttelemaan minulle. Ihan en pysynyt kartalla kaikissa hänen puheissaan, mutta sen verran muistan, että miehellä on suunnilleen minun ikäiseni tytär, hän on töissä jossakin autojutussa ja hän taisi olla musiikkimiehiä. Kovasti hän nimittäin löysi keskustelustamme aasinsiltoja iskelmäkappaleisiin.

Kun ♥:n serkku oli toimittanut minulle avaimensa, hyppäsin bussiin numero 27. (En ehtinyt vaihtaa kovin montaa sanaa, harmi kyllä.) Sillä ajelin jonnekin, jossa en ollut koskaan ollut, ja jäin jollakin pysäkillä pois. Pari pysäkkiä liian aikaisin, mutta onneksi ei tarvinnut kävellä silti pitkää matkaa. (Mukanani oli matkustuslaukku, joka muuten myös oli pinkki.) Löysin minulle kuvaillun vauvankakan värisen puutalon ja pimpotin ovikelloa. Sisältä kuului koiran haukkumista ja Tiina tuli avaamaan oven. Kävin siis vieraisilla Tiinalla, jonka olen viimeksi nähnyt varmaan Maata näkyvissä -festareilla vuosi sitten. Oli ihana nähdä. Juteltiin, syötiin ja oltiin vaan. Illalla Tiina saattoi minut bussipysäkille, josta huristelin takaisin keskustaan. Menin asemalle ♥:aa vastaan, bussiajelimme Kaukajärvelle. Ja myöhemmin illalla Valkeakoskelle. Mistä myöhemmin lisää. Mutta olipahan vaan mukava pinkkipäivä.

PS: Luokkaveri oli opparitylsistyksissään googlettanut sanat "huoh lollero". Kuvahaun tuloksissa komeilee muutamia minun ja kämppiksen kuvia. Olemme kai aika teinejä. :P Hmm, itsestäni sen jopa allekirjoitan. Katsokaa nyt vaikka tämänkin postauksen kuvia. Huoh lollero.