Romanttista, rentoa, tunnelmallista

Hei vaan hei! Meinasi mennä koko kesä ihan ilman mitään pippaloita (jos konfirmaatiokierrosta ei lasketa), mutta vielä ihan kesän loppumetreillä sai vetää juhlakamppeet niskaan ja asentaa itsensä juhlatunnelmaan. Nimittäin syyskuun seitsemäntenä päivänä todistimme Nokian kirkossa, kun Suski ja Gabor sanoivat "tahdon".

Otettiin ♥:n kanssa Deepa kyytiin Hervannasta ja ajeltiin Nokialle. Oltiin kirkolla aika hyvissä ajoin, joten ennen kuin mentiin sisälle, nautittiin nätistä auringonpaisteesta. Kellon lähestyessä kolmea valuimme muun kirkkokansan kanssa siälle ja etsimme itsellemme paikat sulhasen puoleisilta penkeiltä. Deepa ja ♥ ovat Gaborin koulukavereita, joten olimme enemmän hänen vieraitaan.

Ennen vihkimisen alkua oli jännä katsella muita ihmisiä. Jo kirkossa huomasi, että häistä oli tulossa hyvin monikulttuuriset ja -kieliset juhlat: Sulhanen on kotoisin Unkarista, ja hänen sukuaan oli tullut Suomeen juhlimaan nuortaparia. Morsian taas on puoliksi venäläinen, joten itänaapurimmekin kieli oli juhlissa edustettuna. Sekä unkarin- etä venäjänkielisille vieraille oli paikalla tulkki. Kolmaskin tulkki oli mukana, sillä morsiamen molemmat vanhemmat ja moni heidän ystävänsä on kuuroja. Suomen, venäjän, unkarin ja viittomakielen lisäksi juhlissa kuultiin monia muitakin kieliä, sillä etenkin Gaborin ystävissä oli paljon maahanmuuttajia. Vaikutti siltä, että häistä olisi tulossa mielenkiintoinen kokemus. (:

Itse vihkimistä oli mukava seurata. Vaikka en tuntenut paria kovin hyvin (Gaborin olin tavannut kahdesti ennen häitä, Suskin kerran), oli kiva kuunnella, mitä pappi heille puhui. Lisäksi oli mielenkiintoista kuunnella unkarin tulkin puhetta ja seurata viittomakielistä käännöstä toimituksen kulusta.Vihkiminen oli aika nopeasti ohi, enkä muista siitä kovin paljoa. Sen sentään muistan, että morsian oli todella kaunis ja sulhanen erittäin komea. (:

Vihkimisen jälkeen otettiin tuore aviopari vastaan saippuakuplin. Nopeiden onnitteluhuikkailuiden jälkeen käännettiin nokkamme kohti juhlapaikkaa, Villa Hakkaria Lempäälässä. Vieraat ehtivät ihastella paikkaa jonkin aikaa, ennen kuin pari kaarsi pihaan hienolla Audillaan. Juhlat alkoivat onnittelumaljoilla ja -jonolla, joiden jälkeen pääsimme sisään etsimään omat istumapaikkamme ja odottamaan ruokailun alkua.

Voi elämä, kuinka ihanassa paikassa juhlat olivat! Villa Hakkari kaunis kuin koru, mukavan tunnelmallinen ja ai-van i-ha-na paikka. Toki oli hieman harmittavaa, että ruokailun aikana vieraat oli ripoteltu erillisiin huoneisiin, mutta eipä sekään suuremmin haitannut, kun kyseessä oli vain ruokailusta. Eipä sitä muutenkaan olisi voinut jutella kaikkien kanssa, vaikka kaikki olisivatkin olleet samassa tilassa.

Paitsi juhlapaikan puitteet, myös ruoka oli vallan ihanaa. Seisovassa pöydässä oli tarjolla yli kymmenen ruokalajia, joista jokainen oli tosi hyvää. Oli kalaa, lihaa ja salaattia, leipää, uunikasviksia ja kanaa. Omia lemppareitani olivat paahtopaisti piparjuurikerman kera ja juuri passelisti marinoidut herkkusienet ja paprikat. Ah, vieläkin herahtaa vesi kielelle kun muistelee pöydän antimia. Kyllä kelpasi jatkaa juhlimista masut täynnä!

Ruokailun jälkeen oli kuvien ottamisen aika. Juhlapaikan rappusilla otettiin ryhmäkuvia, sitä oli kiva seurata. Minä pyysin Deepaa ottamaan kuvan minusta ja ♥:sta, sitten siirryimmekin toisiin sisätiloihin. Ohjelma oli suunniteltu Mansikinkammariin, jossa etsimme taas omat paikkamme. Kammarissa kuultiin puheita ja bändin esittämiä biisejä. Ohjelmassa oli myös muutama leikki, sopivasti tasapainottamassa ohjelmaa puheiden välissä. Sivupöydällä oli karkkibuffetti ja myöhemmin illalla oli kakkukahvit. Koko illan aikana vieraat saivat käydä ottamassa itsestään kuvia yhdellä tietyllä digi-kameralla, ja niitä oli pyydetty tulostamaan ja ripustamaan seinällä oleviin naruihin pyykkipojilla.

Kaiken kaikkiaan illalla oli sopivassa suhteessa ohjelmaa ja vapaata seurustelua, juhlista jäi oikein hyvä mieli. Juhlat olivat kauniisti koristellut ja tunnelmaltaan romanttiset. Oli rentoa, hauskaa, mukavaa. Lähdimme ♥:n kanssa aika aikaisin pois, ja juttelimme kotiin ajellessamme kaikesta kivasta, mitä päivän aikana oli tapahtunut. Ja siitä, kuinka mukavaa oli saada potentiaalisen hääbändin yhteystiedot itsellekin tulevaa varten talteen. (:

Rauhallista chillailua

Viime viikon loppuun oli luvassa muutakin kuin pauketta rumpukeikan muodossa. Perjantaina tosiaan oli kehitysvammaisten leiripäivä, teemana meillä oli olympialaiset. Oli kyllä tosi kivaa! Mutta loppupäivästä alkoi kyteä pieni paniikki.

Nimittäin. Olin jokin aika sitten varannut leirikeskuksen vieressä olevan työntekijöiden saunan itselleni, ajattelin että menisin sinne saunomaan ♥:n kanssa. Minulle tuli vasta perjantainan mieleen, että saunan oviin varmaan tarvitsee jonkinlaisen avaimen. Jota minulla ei kuitenkaan ollut. Ja koska olin leiripäivässä, en voinut noin vain käväistä virastoilla kinuamassa avaimia. Noo, leiripäivä loppuisi jo kahdelta, ehkäpä viraston tyypit olisivat vielä töissä silloin.

Vaan eipä olleet. Näytti siltä, että saunomissuunnitelmat tössäisivät alkuunsa, koska kukaan ei pystynyt antamaan minulle avainta. No, valmistauduin kertomaan huonot uutiset ♥:lle, joka tulisi junalla Toijalaan. Junan saapumiseen oli vielä tunti aikaa, joten päätin mennä käymään kirppiksellä.

Kirpputorilla törmäsin yllättäen kollegaani Hannaan, ja tajusin onneksi kysyä, olisiko hänellä leirikeskuksen aittakirkon avainta (se käy saunan oveen myös) avainnipussaan. Ja oli! Ja nippu sattui olemaan hänellä vielä mukanakin! Voi sitä onnen (tai ehkäpä enemmän johdatuksen) päivää! Olin kyllä tosi iloissani, koska oma mokani korjautuikin noin kivasti. Hymy huulessa menin asemalle odottelemaan junaa. Kun ♥ tuli asemalle, lähdettiin Kylmikselle. Mentiin Paspoiketenin kautta kotiin ja mussutettiin hyvää grilliruokaa. (:

Lauantaiaamuna ei ollut kiire. Nukuttiin sen verran kuin nukutti, ja tehtiin sitten oikein "hienoa" aamupalaa. Paistettiin pekonia ja munia, paahdettiin leipää. Nams. Yhdentoista maissa lähdettiin liikkeelle, ajateltiin käydä kaupan kautta, että saadaan makkaraa mökille.

Loppujen lopuksi shoppailtiin Kodin ilossa ja Millerissä jotain kaksi tuntia, mutta eipä sen väliä, kun ei ollut kiire. Yhden maissa kurvattiin leirikeskuksen pihaan ja käppäiltiin kimpsujemme ja kampsujemme kanssa rantasaunalle.

Katseltiin vähän aikaa ympärillemme ja alettiin sitten pikku hiljaa lämmittää saunaa. Kyllä huomaa, että en ole mikään partiolainen: minulla meni varmaan kuusi tulitikkua, ennen kuin sain saunan oikeasti syttymään! Olen minä sentän välillä kotonakotona lämmittänyt saunaa, mutta tällä kertaa ei oikein meinannut onnistua. Onneksi edelleenkään ei ollut mikään kiire. (: Kun minä olin saunan pesän kimpussa, ♥ kantoi vettä järvestä. Valmistelujen jälkeen haahuiltiin lisää, kävimme välillä lisäämässä puita pesään ja mietittiin uskaltaudummeko järveen.

Ensin uitin vain jalkojani laiturilta, ja koska varpaat eivät jäätyneet, päätin vaihtaa uikkarit päälle. Siinä vähän ennen kuin sauna oli valmis, kävin uikkelehtimassa jonkin verran. Ajattelin, että pitää käydä vedessä ennen saunaa, koska saunasta tullessa ei välttämättä uskalla. Ei ole tänä kesänä meinaan kamalasti tullut uitua, edellinen kerta oli toukokuussa!

Ihan hyvin pääsin järveen saunastakin. Taisin käydä kolme tai neljä kertaa, vesi oli ihan mukavan tuntuista. Ei liian kylmää. Jossakin vaiheessa ryömin (tosi liukkailla!!!) rantakivillä, kun kävin pelastamassa niille joutuneen Barbabapa-uimarenkaan. Harmi että se oli liian pieni, muuten ♥ olisi voinut käyttää sitä. :P Tyyppi kun ei osaa uida. :c Hän uskaltautui kuitenkin dippaamaan itsensä veteen rappusilla! Kuulemma hän ei ole koskaan ennen ollut järvessä. Uusi kokemus, siis. (:

Kun olimme saunoneet tarpeeksi, vilvoiteltiin vähän aikaa (tai no, lämminhän tuolloin oli, eli ehkä vain hörpättiin limsaa) ja mentiin sitten katsomaan rantaa ja pelailemaan. Saunan liiterissä oli rantapallo, jota lainasimme lentopallopeliimme. Vähän aikaa lätkimme palloa verkon yli, mutta sitten en enää jaksanut. Vaihdoimme pelin Mölkkyyn, joka päättyi melkein tasapeliin: minulla oli 45 pistettä, kun jouduin kolmen hudin jälkeen pois pelistä, ♥ koki saman kohtalon 43 pisteen kohdalla. Eli periaatteessa minä voitin?

Aamupalasta alkoi olla jo jonkin verran aikaa, joten pelaillessa alkoi masu kurnia. Ennen kuin nälkä ehtisi kovin suuriin mittoihin, alettiin viritellä tulia tuvan puolella olevaan takkaan. Piti ottaa nääs huomioon, että tulien sytyttäminne voisi viedä vähän aikaa. :P Ehkä sisäinen partiolaiseni oli heräillyt, kun takkatuli lähti iloisesti palamaan jo toisella tulitikulla! Hiillosta odotellessa katselin ikkunasta ulos ja siinä sivussa lueskelin jotain lelukaupan mainosta. :D

Ruuaksi oli siis makkaraa. Kansallisvihanneksemme lisäksi meillä oli mukana jotakin grillisalaattia ja limskaa. Oikein hyvät eväät, kyllä niillä nälkä lähti. Kun eväät olivat kadonneet vatsoihin, hengailimme sisällä mökissä ja pelasimme ainakin Hirsipuuta. Vielä piti odottaa hiilien sammumista, ja sitten voisikin mennä kotiin.

Ei painuttukaan ihan suorinta tietä kotiin, vaan minulle tuli mieleen, että voisi käydä katsomassa, josko löytyisi vadelmia. Yllätyksekseni ♥kin innostui marjojenmetsästysideasta, joten lähdimme kippomme (siinä oli mökille tullessa kakkua) kanssa käppäilemään metsätielle. Vadelmia ei meinannut löytyä, mutta mustikoita bongattiin. Kykittiin sitten niiden perässä, poimittiin ja tultiin hyttysten syömiksi. Kun ♥ oli saanut tarpeeksi mustikoista, lähdettiin takaisin päin. Ja jee, vadelmatkin löysivät tien näkökenttäämme, joten loppujen lopuksi meillä oli kipollinen kuningatarmarjoja. Soitin äiskälle ja pyysin häntä laittamaan taikinan alulle, jotta saataisiin piirakka pian uuniin, kun saavumme saunalta. Keräsimmekin tavaramme autoon ja ajettiin kaupan kautta (piti hakea kermaviiliä piirakkaan) kotiin. Vähän kotiin saapumisen jälkeen saimmekin maistella IHANAA kuningatarpiirakkaa. Ei hullumpi päivä. (:

 Olimme suunnitelleet, että tulemme kotiin viimeistään Lotolle. Mutta eipä Lotto tulekaan kesällä lauantaisin. Joka tapauksessa oli varsin mukava päivä, tykkäsin tosi paljon meidän mökkeilystämme. Meidän perheellä ei ole koskaan ollut mökkiä, enkä ole kavereidenkaan mökeillä pahemmin hengaillut. Tämä oli siis varsin kiva tapa harrastaa vähän mökkielämää, edes tuollai päiväseltään. Tykkään.

Yhden yksivuotissynttärit

Oi voi ja moi! Tajusin tuossa äsken, että viimeviikkoisesta synttärireissusta on vallan satuilut satuilematta. Lauantaina oli yhden Aidenin 1-vuotisjuhlat, jonne minä ja ♥ lähdimme ajelamaan puolen päivän jälkeen. Pippalot olivat Lahdessa, joten matkaan piti varata vähän aikaa. Hui etenkin kun alkumatkasta satoi ihan kauheasti, eikä siis pystynyt ajamaan kovin kovaa. Minä ajoin, ja oli kyllä vähän jännittävää. Mutta kun sateesta selvittiin, oli ihan kiva ajella uutta reittiä. Kivoja sellaisia maalaismaisemia. (:


Pyyhälsimme aluksi väärään paikkaan, kun en ollut kuullut puhelimeeni tullutta Huomio-juhlapaikka-on-vaihtunut-tekstaria. Eipä siinä mitään, sillä kun pääsimme perille oikeaan paikkaan, valmistelut olivat vasta ihan aluillaan. Kuulemma Aidenin isä ja äiti olivat vuokranneet paikan vasta samana aamuna. :D


Pikku hiljaa paikalle alkoi kuitenkin tulla muutakin väkeä, ja musiikki pauhasi. Ohjelmassa oli ihan vain oleilua ja hengailua. En kauheasti tutustunut uusiin tyyppeihin, vaihdoin vain muutaman sanan Aidenin kummien (jotka olivat samassa koulussa, missä minäkin!!) kanssa, ja muuten jutskailin vain ennestään tutuille ihmisille.

Oli kyllä hyvä, että ilma pysyi kivana juhlapäivän ajan, niin ihmiset pystyivät olemaan ulkona. Minäkin istuin jonkun pienen tytön kanssa nurmikolla ja nypin apiloita sille tytölle. Se oli hassu tyttö; kovasti hän seurasi minua ja pyysi mukaansa, mutta ei sitten oikein uskaltanut puhua mitään. :D


Pauhaavan musiikin lisäksi afrikkalaista oli ruoka. Tarjolla oli maniokkia, jollof riisiä (en ottanut, en hirveästi tykkää siitä), naudanlihaa ja egusia. Ai niin ja salaattia ja patonkia. Tosi hyvää ruokaa, vaikka lihan kastike maistui minusta liikaa Italianpadalta. :P

Jälkiruoaksi oli sitten Aidenin äidin tekemä kakkuöveri. Eli tarjolla oli täytekakkua kahdella eri täytevaihtoehdolla, kuivakakkua (ja keksejä) ja mangojuustokakkua. Pakkohan sitä oli kaikkea maistaa, ja suosikkini oli ehdottomasti raikas juustokakku. Sitä olisin voinut syödä vaikka kuinka paljon. Ja kyllähän me Tarun kanssa ennen juhlia varattiinkin yksi juustokakku puokkiin. :P

Ei viivytty juhlissa kovin kauaa, taidettiin lähteä joskus kuuden jälkeen. Muuten olisi vielä voinut jäädä juhlimaan, mutta minulla oli sunnuntaina töitä. Ei kovin aikaista herätystä, mutta kuitenkin sellainen päivä, ettei ihan puoliin päiviin olisi voinut loikoilla. :P Vielä ennen kivoista juhlista lähtöä Aidenin isä otti meistä vielä kuvan. ^^*

Hullua, että näistä pippaloista on vaan viikko. Tuntuu, että ne olisivat olleet joskus kaaaauan sitten. Aika kulkee ihan ihmeellisesti ja vääristää ajantajun. Sellaista se kesä kai on?

Vadelmainen mutakakku

Sunnuntai-iltana tuli taas kauhea leipomishimo. Ja ehkä vähän makean nälkäkin, mutta kumma kyllä itse leipomisosuus houkutteli enemmän. Pähkäilin aikani, että mitä sitä oikein pyöräyttäisi (kun ei siinä illalla enää viitsinyt ruveta mihinkään suuritöiseen), ja lopulta päädyin ihan vaan mutakakkuun. Googlasin sanoilla "nopea mutakakku" ja ensimmäinen osuma vei minut Kaksi kaunista -blogi SUPERnopean mutakakun ohjeeseen.

Ohje näytti aika samalta, mikä köksänkirjassanikin on, jotkut ainemäärät taisivat olla erilaisia. Mutta koska pelkkä mutakakku tuntui vähän liian tylsältä siinä sunnuntaihetkessä, päätin kokeilla, miten vadelmat passaisivat suklaan kanssa.

Vadelmainen mutakakku 

150 g margariinia
3 dl sokeria
1-2 tl vaniliinisokeria

1,5 dl jauhoja
2 munaa
4 rkl kaakaojauhetta
0,5 tl suolaa
pakastevadelmia

*Sulata margariini, sekoita joukkoon sokerit ja kaakao.

*Vatkaa joukkoon munat (yksitellen, käsivoimat riittävät, ei tarvita sähkövatkainta tms).

*Sekoita joukkoon jauhot ja suola.

*Ripottele jauhotettuun vuokaan (minulla ei edelleenkään ole korppujauhoja, joten käytin kaurahiutaleita) pari desiä jäisiä vadelmia. Kaada taikina vadelmien päälle.

*Paista 175-asteisessa uunissa X aikaa. kahden kauniin blogissa sanottiin 20-30 minuuttia, mutta luulisin että jäiset vadelmat hidastivat kypysmistä. Loppujen lopuksi en pysynyt enää kärryillä, kuinka kauan annoin oman kakkuni olla uunissa. Mutta tikulla tökkimällä saa selville, milloin voi lopettaa paistamisen. Kun kakku on vielä kostea, mutta ei mikään lieju, se on parasta. :D

Kuva ei ole kaikkein paras, koska kamera/muistikortti/tietokone/joku pilasi muut kuvat niin, että niistä tuli jotain ihmeellisiä palapelejä. :s Kakku itsessään oli IHANAA. Lämmin, pehmeä, suklainen taikina + sopivasti kirpeät vadelmat+ jännän rapea kuori = taivas. ♥

Kokeilevan keittiön keikauskakku

Olen viime aikoina askarrellut yllättävän paljon keittiössä muutakin kuin vain sitä iänikuista paista lihaa, lisää kermaa, keitä makaroonia/riisiä -ruokaa. Ainakin olen tehnyt kaalilaatikkoa ja hapanimeläporsasta, ja aika usein on tehnyt mieli leipoa. Varmaan siksi, etten oikein antaisi itselleni lupaa ostaa mitään herkkuja, joten mussuttelu pitäisi ansaita ainakin vaivautumalla tekemään herkut itse. Viimeksi tein melkein kokonaan päästä vedettyä (tai siis taikinan ohjeen otin köksän kirjasta) keikauskakkua. Pitihän sitä uutta vatkainta kokeilla. Hyvin toimi.

Raparperikeikauskakku

 200 g margariinia
1,5 dl sokeria
vaniliinisokeria
3 kananmunaa
2 tl leivinjauhetta
1,5 dl Maizena-jauhoja (käksänkirjassa luki perunajauhoja, mutta minulla ei ollut)
1,5 dl vehnäjauhoja (tai voi ihan hyvin laittaa vain pelkkää vehnäjauhoa 3 dl)
puolisen litraa (?) raparperikuutioita (nämä oli pakkasesta)
siirappia

vuokaan rasvaa ja korppujauhoja

*Voitele vuoka, jauhota reunat. (Minä en jauhottanut, siksi piirakan reunat jäivät vähän kiinni.) Vaahdota pehmeä margariini ja sokerit. Lisää munat edelleen vatkaillen.

*Yhdistä kuivat aineet keskenään ja siivilöi taikinaan. Havahdu siihen, että raparperi on aika kirpeää ja lorauta vähän (pari rkl?) siirappia taikinaan.

*Laita raparperipalaset vuoan pohjalle. Kaada siirappia nauhana raparperien päälle, niin että sitä on suunnilleen joka kohdassa. Kaada taikina vuokaan raparperien päälle, tasoittele vähäsen.

*Paista piirakkaa 200-asteisessa uunissa noin puoli tuntia. Kippaa kakku lautaselle. Nauti vähän lämpimänä maitolasillisen, jätskin tai vaniljakastikkeen kanssa. Jos kakku on jo vaikka edelliseltä päivältä jääkaapissa, kannattaa ehkä lämmäyttää palasta mikrossa ennen syömistä.

Tykkäsin.

Perjantaitreffit

Kun joskus lueskelin seurakuntien Kirkonmäet-lehteä, bongasin ilmoituksissa yhden mielenkiintoisen konsertin. Tuomiokirkkoon oli tulossa esiintymään ryhmä, jonka olen kyllä nähnyt pari kertaa, mutta jota on kiva mennä katsomaan aina tilaisuuden tullen. Merkkasin konsertin kalenteriini.

Joskus kyselin entiseltä musan opeltani, josko nähtäisiin jossakin. Ei olla pitkään aikaan nähty, ja ope laittokin viestiä, että Tuomiokirkossa olisi perjantaina konsertti, joka saattaisi kiinnostaa minua. Koska konsertti oli jo omassa kalenterissani merkattuna, kirjoitin merkintään lisätiedoksi (!?) että "Leenan kanssa". Jee kivaa.

Mutta harmi kyllä Leenalta tuli perjantaina viesti, ettei hän pääsekään tulemaan, koska oli tullut kipeäksi. Höh ja harmi, olisi ollut kiva nähdä. Mutta ei auttanut jäädä harmittelemaan, lähdettiin kirkolle kuitenkin ♥:n kanssa. Koska oltiin suomalaisittain ehkä liian aikaisessa, oli aikaa ottaa vähän asu- ja muita kuvia.

 paita - Gina Tricot

housut -Cellbes

kengät - Prisma

ruusu- KappAhl

kaulakoru - ite tehty

laukku - äitin vanha

 ♥ ja roskis (hienosti katoin, mitä on taustalla -.-)

treffikuva

oli aikaa hengailla penkillä...

...ja puiden takana.

Illan konsertti oli Zambian Vocal Collectionin keikka. Ekaa kertaa näin tyypit 2009 kesällä, kun he olivat esiintymässä Akaan kirkossa. Viime kesänä käväisimme kuoron keikalla Lähetyskirkolla Helsingissä. Vaikka olinkin nähnyt ZVC:n jo aiemminkin, odotin keikkaa silti innolla. ONNEKSI olin sattunut näkemään ilmoituksen!

Kovin moni muu ei ilmeisesti ollut nähnyt mainoksia, sillä kirkkoon olisi mahtunut vaikka kuinka paljon enemmän porukkaa. Ehkä ihmiset pelkäsivät sadetta, eivätkä lähteneet kuuntelemaan hyvää musiikkia? Olisi kannattanut. Vaikka pari aiempaa keikkaa olivat ehkä jonkin verran parempia, tykkäsin silti tästäkin oikein paljon. Kylmänväreitä juoksi iholla etenkin Jeesus, Jeesus, kuule rukoukseni -kaanonin aikana, mutta "Leijonakuningas-fiilistä" olisin silti toivonut lisää. :P Niin tai näin, oli oikein hyvin vietetty viisikymmentä minuuttia, ja oli hauska vaihtaa kuoron tyyppien kanssa pari sanaa ennen kirkosta ulostautumista.

 (kuvat on videoiden pysäytyskuvia, kun en saanut hyviä kuvia salamalla enkä ilman)

tykkäsin näiden esiintymispaidoista

 keikan puolessa välissä poseerattiin suomalaiseen tyyliin...

...ja sambialaiseen tyyliin.

Konserttiin tullessamme sää oli hyvinkin nätti, mutta konsertin loputtua taivaalta heitteli aikas kivasti vettä. Ei jaksettu jäädä venailemaan sateen loppua, vaan kipitettiin suoraan autolle (joka ei onneksi ollut kaukana) ja ajeltiin seuraavaan kohteeseemme. Ajateltiin käyttää Cityshopparin New York -tarjous ja mennä perjantai-illan kunniaksi syömään jotakin muuta kuin jääkaapissa ollutta kaalilaatikkoa (tosin sekin on kyllä hyvää!).

Jouduttiin odottelemaan pöytää jonkin aikaa, mutta ei silti liian kauaa. Tilattiin molemmille burgerit ja kulutettiin sitten aikaa niitä tuhoamalla ja juttelemalla. Hampurilaiset olivat mahdottoman suuria, eikä kumpikaan jaksanut syödä omaansa loppuun. Niinpä ei kyetty syömään jälkiruokaakaan, vaan tilattiin se mukaan. :D

(Latino-burgeri ♥:lle, Hot Harlem -hampurilainen minulle)

Jälkiruokajuustokakku mukanamme kierittiin kohti kotia. Kun oltiin päästy kotioven sisäpuolelle, mentiin aika suoraan nukkumaan ja jätettiin kakku tulevaisuutta varten jääkaappiin. Oli kivat treffit. (:

Moodswings

Aamulla olin innoissani uusista farkkuleggareistani. Ne on samanlaiset kuin ne siniset, joita käytän melkein aina, mutta nämä ovat mustat. Tosi kivat ja paljon ryhdikkäämmät kuin paljon käytetyt edeltäjänsä. Pöksyjen kaveriksi puin hopeisen paidan ja rukousnauhan. Jaloissa oli Tokmannin kukkakangaskengät.

Kun tulin töistä (töissä piti pitää neuletakkia, koska kirkossa on niin kylmä), ajattelin ottaa asukuvat, kun oli niin kiva ilmakin. Otin ensin työvaatteiden kuvat ja sitten vaihdoin kengät. Halusin nimittäin laittaa illemman menoja varten korkokengät, vaikka en rumpuharkkoja kummalliselle viihteelle ollutkaan lähdössä. Pinkit kengät piristivät asua ja mieltä.

 arskat - Tokmanni

paita - kirppis (H&M)

pöksyt - Cellbes

kengät - Tokmanni

 neule - kirppis

kengät - Löytötavaratalo

Kun laitoin kuvat koneelle, ja aloin käydä niitä läpi, alkoi alamäki. Melkein kaikki kuvat näyttivät KAMALILTA PULLATAIKINAKASOILTA! Hyyi tuli kauhea itseinho-olo, olen paksuuntunut viime vuodesta vaikka kuinka paljon. :// Olen kyllä mussutellut kaikkea turhaa aika paljon, ei oo kivaa.

Melkein halusin jäädä kotiin möllöttämään, mutta päätin silti lähteä kylille. Vaatteet menivät silti vaihtoon, sillä hetkellä houkuttelevin asuvaihtoehto olisi ollut säkki. Puin hopeapaidan tilalle säkkiä lähimmäksi osuvan vaatekappaleeni, pujotin ison ristin kaulaani ja korviin Maria-korvikset. Jalkaan jäivät mustat farkkuleggarit ja pinkit kengät. Vielä laukku olalle. Siinä mielentilassa ei tehnyt yhtään mieli olla kuvattavana, eli en ottanut hätävara-asustani kuvia. Kiepsautin hiukseni vain teininutturalle ja lähdin kohti bussipysäkkiä.

Bussissa mieli alkoi hiukkasen kohota, koska minulla oli ennen treeneihin menemistä agendallani Sokoksessa käynti. Jossakin mainoslehdessä oli tarjousmeikkejä, ja ajattelin  käydä katsomassa huulipunia. Vähän aikaa pähkäiltyäni lähdin kassan kautta kadulle, ja mukanani oli kaksi uutta huulipunaa (kolme euroa kappale) ja ihkaensimmäinen valokynäni.

Sokokselta kipitin sitten Aleksanterinkoululle, jossa treenimme pidetään. Koska olin aika paljon etuajassa, istuin kiipeilytelineillä (öhöm eikun sellainen puomi, jonka päällä tasapainoillaan) ja kaivelin laukustani peilin. Kokeilin toista huulipunaa huulille, ja mieli parani taas monta astetta. Tykkään tosi paljon siitä, miltä näytän punaisilla huulilla, ja ainakin ensimmäisenä kokeilemani puna on vallan ihana! Fiilistelin sitten punaa ja keliä aikani, odottelin muiden saapuvan paikalle.

Treenit oli kivat. Paikalla oli vain kuusi soittajaa, mutta meno oli kiva. Soitettiin jotakin uutta, jotakin tuttua. Harjoitusten jälkeen juttelin niitä näitä siskon kanssa, kun odotin, että ♥ tulisi hakemaan minua. Ajeltiin sitten kaupan kautta (kuplavettä ja vessapaperia) kotiin ja syötiin jotakin iltapalaa. Sitten parkkeerasin takamukseni tähän sohvalle, ja aloin kirjoittaa. Nyt on ihan kiva olo, mutta aion silti yrittää vaikka jotakin karkkipäiväjärjestelmää, ettn olisi koko ajan mussuttamassa jotakin hyvää, ja ettei tälläisiä ällöpäiviä tulisi kovin usein.


Huh, olikohan tässä edes mitään selkoa. Toivottavasti. Hyvää viikonloppua, mulla ainakin on kivoja juttuja suunnitteilla! (:

Ystävänpäivää lautasella

Tein maanantaina ystävänpäivää varten Baileys-juustokakun. Tein sen Kaurislapsen blogista löytyneellä reseptillä, ilman mitään omia kikkailuja. Rasvaa piti vähän lisätä, koska keksimurujuttu tuntui olevan liian kuivaa. Liköörinä oli tällä kertaa Baileys hasselpähkinää, ja hyytymisen jälkeen pinnalle heitettiin enkelisuklaan paloja. Kakun pinnalla näkyvä rinkula on peräisin lautasen pohjasta, kun lautanen oli vuoan kantena jääkaapissa. Ei vaikuta makuun, vaan kakku on hyvää. Itse silti tykkäsin enempi uunitetusta juustokakusta, eikä tämä hyydytetty versio näytä katoavan ♥:nkaan massuun niin nopealla tahdilla kuin se paistettu. No, tulipahan kokeiltua.

Muuta ystävänpäivämurkinaa oli perunamuusi ja nakkikastike. Olen ihan super ylpeä, että olen nyt jo kaksi kertaa tehnyt muusia, ja se on ollut molemmilla kerroilla tosi hyvää. Ei ole siis aiemmin tullut harrastettua muusin tekemistä. Saati sitten ruskean kastikkeen väsäämistä. Aiemmin ruskeat kastikkeeni ovat olleet kuvottavia harmaita limoja, enkä ole kovin montaa kertaa yrittänytkään. Syksyllä tai kesällä tein kotona kastiketta äidin avustuksella, ja nyt uskalsin kokeilla yksinkin. Juju on varmaan ollut vaan siinä, että en ole malttanut RUSKISTAA jauhoja kunnolla. Mutta nyt osaan, jee.

Tämä taitaa olla aika lailla viimeisiä postauksia vähään aikaan. Nigerian matka lähestyy, ja varmaankin sen aikana postaan lähinnä tuohon toiseen blogiin. Jos siellä sitten malttaa kirjoitella, ja pääsee tietsikan ääreen. Yritän ainakin.

Nyt täytyy lähteä etsimään jotakin aamupalaa (!!!), että moikka!

Kerhotätinä

Sijaistan tämän viikon seurakunnan yhtä lastenohjaajaa, eli olen töissä päiväkerhossa. Aika kivaa. Onneksi ei tarvitse pitää kerhoja yksin, sillä olin ollu viimeksi päiväkerhossa, kun itse olin kuusivuotias. Olen yhden toisen kerhotädin työparina, ja yhdessä sitten paimennamme 3 - 5 -vuotiaita ipanoita.

Tänään oli ensimmäinen työpäivä, menin seurikselle kahdeksan jälkeen. Ennen ensimmäistä kerhoa hoidettiin esittäytymiset ja paikkojen näyttämiset, ja taidettiin sen toisen kerhotädin (huu, melkoisen puhelias tapaus!) kanssa ehtiä puhumaan kaikkea epäolennaistakin. Kolmen vanhojen kerho alkoi yhdeksältä.

Kuulumispiirissä puheltiin lumiukoista ja 12-vuotiaasta Jeesuksesta temppelistä. Vähän aikaa lauleltiin (jotkut laulut olivat tuttuja omasta kerhosta, jotkut olivat uusia tuttavuuksia), ja sitten lapset pääsivät leikkimään.

Kerhossa oli kyllä vaikka kuinka paljon kaikkia kivoja leluja. Värikkäitä ja mielenkiintoisia. Kolmenvanhojen kerhossa auttelin ainakin palapelien teoissa, ompelin yhden pojan kanssa nallelle vaatteita (sellaisille puunalleille puuvaatteita puuneulalla) ja naputtelin Junon kanssa kuvioita korkkialustalle. Tässä minun taideteokseni:

Lapset söivät eväänsä omien kerhojensa aikana, tädit evästivät kerhojen välissä. Vein ensin verokorttini taloustoimistoon ja sitten höpötimme taas ummet ja lammet eväidemme ääressä. Khdeltatoista alkoi 4-5 -vuotiaiden ryhmä, ja taas puhuttiin lumiukoista ja Jeesuksen temppelireissusta.

Toinen kerho meni aika samalla lailla kuin ensimmäinenkin. Toisella kerralla tosin pelasin heppapeliä Benkun kanssa, Choco-peliä jonkun toisen kanssa, ja leikin barbeilla/sarvikuonoilla Joonan ja Veetin kanssa. Lopuksi mentiin vielä vähän ulos. Tai osa meistä meni. Toiset olivat liian hitaita pukemisissaan, että vanhemmat ehtivät jo tulla hakemaan, ennen kuin he pääsivät ulos asti.

Ai niin! Molemmissa kerhoissa oli tänään joku, jolla oli (ollut) synttärit. Ekassa kerhossa Venla tarjosi kaikille Muumi-keksejä. Venlan äiti oli hommannut toiseen kerhoon vähän jotakin muuta...

Ehkä astetta överimmät kerhotarjoilut! Kreemitäytteisten, kreemillä/kiivillä/suklaalla/ranskanpastillilla koristeltujen muffinssien lisäksi kerholaisille oli tarjolla pillimehut ja Jaffa-keksit. Muistaakseni omassa kerhoissa yleinen synttäritarjottava oli Carneval-keksit...

Huh, sitten vielä kurkistus asuuni ja olotilaani.

Yläosaksi nappautui aamulla Kämppiksen vanha tuplapaita, eli neuleliivi jonka alla näyttäisi olevan kauluspaita. Rillien kanssa paita näyttää aika tädiltä, joten koitin lieventää tätiyttä sivuponnarilla ja värikkäillä helmillä. Tykkäsin ihan. Housuina olivat lököfarkut ja kenkinä huija-crocsit.
Pään sisäinen olo on tällä hetkellä sama, miltä nuo naamakuvat näyttävät. Elikkä hirveen sumuinen. En saanut illalla unta (taisi jänskättää) ja valvoin myöhään, mutta silti piti nousta aikaisin. Nyt vähän väsyttäisi, mutta en enää kehtaa mennä pitkäkseni. Koitan sitten mennä aikaisin pehkuihin tänään. Huomenna taas kerhoilemaan! (: