Maksoin äsken Pieksämäen kämpän vuokran. Minun pitää kuitenkin irtisanoutua vuokralaisuudesta (?) vielä tämän kuukauden puolella. Ei siksi, että valmistuisin nyt jouluna kuten luokkatoverini. Minulla ei silti ole paljoa koulua ensi keväänä, muutama hassu luento vain. Muutaman päivän takia ei kannata asua Pieksämäellä koko kevättä, sillä ei minulla olisi siellä juurikaan ketään.
Ja koska minulla ei ole melkeimpä yhtään koulua, en varmaan saisi opintotukeakaan, joten en voisi maksaa vuokraa, ellen menisi johonkin töihin. Mutta koska kevät on pyhitetty mitä suuremmissa määrin opinnäytetyölle, oikeille töille ei takuulla olisi aikaa. Ei minun tehokkuudellani.
Toivon mukaan siis siirryn tammikuussa kamoineni kotiinkotiin. Siellä (tai siis täällä) ei tarvitsisi maksaa vuokraa, vaan saisi olla rauhassa kotona. Tai no tiedä siitä rauhasta sitten, kun kotona asuu maailman hankalin pikkuveli. Voihan kuitenkin hyvinkin olla niin, että kevään mittaan tapahtuu jotakin ihmistymistä, eikä olisi niin vaikeaa asua saman katon alla. :D
Paitsi ettei tarvitsisi maksaa vuokraa (ehkä jotakin ruoasta sentään), kotonakotona asuminen ensi keväänä on muutenkin kätevää. Sain kotiseurakuntani yhteistyökumppaniksi opinnäytetyölleni, ja vaatiihan sellainen prosessi kaiketi edes välillä joitakin palavereja.
Opinnäytetyö on tosin vielä kovin alkutekijöissä. Keskiviikkona kävin tapaamassa ohjaavaa opettajaa, mutta hän sanoi ettei kannata palaveerata sen enempää (olin hädin tuskin ehtinyt istahtaa tuolille), sillä minulla ei ollut mielessä mitään tutkimusaihetta. En minä ollut tajunnut, että leirin pitäminenkin vaatiin jonkin tutkimusnäkökulman. Sellaista yritän nyt epätoivoisesti keksiä ja sitten kirjoittaa tutkimussuunnitelmaa. Johon pyysin ohjetta, mutta ohjaaja käski ottaa yhteyttä Lellaan (opettajaan). Otin, ja kysyin tutkimussuunnitelman tehtävänantoa. Jota ei kuulemma oikein ole. "eipä muuta kuin suunnitelman runko, joka näkyy esim. OTT1-2:n totsussa. Niinpä laitan sinulle tässä tämän syksyisen totsun, ks. liitettä 1. Myös Kohti tutkivaa ammattikäytäntöä -opasta kannattaa silmäillä ja tarvittaessa hakea ohjausta ohjaajaltasi eli Teemulta." Teemu taas sanoi, että minun pitä ottaa yhteyttä vasta sitten, kun olen saanut suunnitelman valmiiksi. Argh, olisin jokseenkin toivonut, että ohjaajani olisi vaihtunut aiheen vaihtumisen myötä.
Oppari aiheuttaa siis stressiä, vaikka toisaalta olen innoissani aiheestani. Se tutkimusjuttu pitäisi vain keksiä. Toinen stressiä aiheuttava asia on omaisuuteni valtava fyysinen olemus. Kolmen ja puolen vuoden aikana tavaramäärä - lähinnä vaatteet ja kaikenlainen turha krääsä - on varmasti ainakin tuplaantunut, jollei triplaantunutkin. Kun erehdyn ajattelemaan tavaroideni pakkaamista, kuljettamista tai säilytystä, astuu kehiin taas melkoinen ahdistus. Samaan tunneryöppyyn liittyy usein myös turhautuminen tai närkästys siitä, ettei Pieksämäellä ole a) UFFin laatikkoa, b) divaria tai c) jotakin sellaista kirpputoria, jonne tavaroitansa viitsisi viedä.
Vaikka erinäiset jutut mietityttävät ja kiusaavatkin, olen silti ihan hyvillä mielillä tästä loppuvuodesta. Tämä viikonloppu kuluu perheen ja ♥:n kanssa kotonakotona, sen jälkeen suuntaan takaisin Pieksämäelle yksin tai ♥:n kanssa. Jouluaatolle on jo suunnitelmia, tulee hieman erilainen joulu kuin yleensä. Ennen joulua on vielä kaverien valmistujaiset, toki haluan mennä kuuntelemaan kun luokkakaverit lausuvat sosionomin valansa. Ja mitä tämän päivän toiveeseen tulee; asioilla on yleensä tapana järjestyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti