Kenkää

Tänä syksynä ostin kahdet kengät. Määrä on aika huima siihen nähden, miten paljon epätykkään kenkien ostamisesta tai kuinka vimmatun epätärkeitä kengät minulle ovat. Joka tapauksessa pääsi käymään niin, että olen nyt kahden uuden kenkäparin omistaja.

Olin aiemmin syksyllä jopa pohtinut uusien talvikenkien ostamista. Edelliset ovat ihan ok. Ne ovat kivan näköiset, sellaiset tavallisen peruskenkien näköiset. Sopivat arkeen, mutta sopivat vähän asiallisimpiinkin tilaisuuksiin housujen kanssa. Vaikka vasen kenkä välillä hiertääkin, ovat ne silti ihan mukavat jalassa. Vetoketjujen ansiosta ne on helppo laittaa jalkaan ja riisua. Tosin toisen kengän vetoketju on rikki, joten sen yksilön kohdalla täytyy käyttää nauhakiinnitystä. Tajusin kuitenkin syksyllä, että talvikenkäni eivät ole kovin ihastuksissaan mahdollisista märistä loskakeleistä, sillä niiden pinta on jotakin mokan tapaista. Tarvitsisin siis jotkut vettä pitävämmät kengät viimeistään kevään loskaisille taivalluksille.

Viime Helsinki-visiitilläni huomasin Vuosaaren Columbus-ostoskeskuksessa kenkien outlet-myynnin. Ikkunan "naisten kengät alkaen 3.99" -mainos yllättäen houkutteli minut sisään liikkeeseen. Eipä noita alkaen-hintaisia kenkiä juurikaan näkynyt, mutta muuten putiikissa vaikutti edulliselta. Keskikäytävällä oli muutama kivannäköinen nilkkurimalli. Vilkaisin niitä ja parit mustat nilkkurit olivat ihan lupaavan näköiset. Jostain kumman syystä en kuitenkaan edes sovittanut kenkiä, taisi olla liian kuuma talvitakkeineni. (Hmm vaikka ei minulla edes ollut talvitakkia vielä silloin.)

Seuraavana päivänä piipahdin uudestaan katsomaan kenkävalikoimaa. Toisella kerralla jopa vedin nilkkurit jalkaan ja astelin vähän aikaa pitkin käytävää. Aikani jahkailtuani (ovatko nämä oikeasti sopivan kokoiset; näyttävätkö nämä typeriltä, jos ei ole housunpunttia varren päällä; nämä olisivat kätevät mustat kengät kuorokeikkoja varten; viitsinkö kuitenkaan ostaa...) jätin kokeilemani kengät omalle paikalleen ja menin tekemään ruokaostoksia. Citymarketissakin kävin vilkaisemassa nilkkureita, mutta siellä ei tietenkään ollut mitään yhtä edullista.

Mietiskelin kenkiä sen illan ja vielä seuraavan päivän. Yritin kuvailla kenkiä S:lle ja kysyä hänen mielipidettään. Helsinki-visiitin viimeisenä iltana lähdin uudestaan ostoskeskukseen. Sillä kertaa olin 90 % varma, että ostaisin itselleni kivat, siistit, mustat nilkkurit. Kävin ensin ottamassa passikuvat ajokorttia varten ja painelin sitten ♥:n kanssa kenkien luo.

Mutta voi kurjuutta! Sillä kertaa myymälässä ei ollutkaan enää mustia nilkkureita tarpeeksi isossa koossa. Alkoi uusi jahkailu: Olisiko joku muu väri kiva, ostanko nyt kyseisiä kenkiä laisinkaan, olisiko jonkun muun mallin muu väri kivempi. Seurasi taas astelua pitkin käytävää. Seurasi myös vaatekaapin sisällön läpikäymistä; ruskeat kengät ovat selvästi toiseksi kivoin vaihtoehto, mutta sopivatko omistamani housut ruskeiden kenkien kanssa. ♥:llä meinasi mennä hermot, kun olin jo sanonut ostavani nilkkurien ruskeat versiot, mutta silti näytin jahkailevan ostopäätökseni kanssa. Hän jopa ehdotti, että ostaisin kahdet eriväriset kengät. Hmph niin kuin se muka olisi joku ratkaisu. :D

Loppujen lopuksi kävelin putiikista mukanani uudet, ruskeat nilkkurit:

12,99 €, kiitos

Kenkien ostopaikan nimestä minulla ei ole enää mitään muistikuvaa. Se varmaan lukisi kivassa kangaskassissa, jonka sain kenkienostoskassiksi. Myöskään kenkien merkki on hämärän peitossa. Kumpaakaan en voi tarkastaa, sillä kengät kasseineen sijaitsevat tällä hetkellä siskon hellässä huomassa. Kengissä oli nimittäin julmetun sileät pohjat, joten en voi uskoa pysyväni niillä pystyssä niiden edellä mainittujen loskakelien aikana. Sisko lupasi tehdä niihin jonkin liukuestepohjan. Jee.

Vaikka mustat nilkkurit olivatkin tosi makeet, ja olisivat sopineet kuoroasustukseen, ruskeat taitavat olla loppujen lopuksi enemmän minun näköiseni. Ylimmässä kuvassa näkyy hyvin kenkien kiva rusettimainen yksityiskohta, keskimmäisessä taas söpö kanta. Kolmannessa kuvassa... näette Kämppiksen parvekkeelle unohtuneet ballerinat. o_O

Vaan sitten toisen kenkäparin pariin. Siihen törmäsin eräänä lumisena päivänä, kun olin ajellut ensimmäisen ajotunnin ja käynyt harjoittelemassa teoriakokeeseen. Parin tunnin päästä oli luvassa toinen ajotunti, ja Hese-treffeihin S:n kanssa olisi vielä vähän aikaa. Yritin kuluttaa aikaa shoppailemalla koulueväitä (kirottu kouluiltakin vielä samana päivänä edessä :s) ja käväisemällä Fidassa.

Yleensä vilkaisen Fidassa vain huivilaarin ja lähden sitten pois. Mutta tällä kertaa oli niin paljon aikaa tapettavana, että piti katsella vähän enemmänkin ympärilleen. Päähän pälkähtikin vilkaista kenkähylly, jos sieltä vaikka löytyisi jotakin kelvollista kuorokeikoille. Kuorokaavun kanssa kun täytyy olla mustat kengät, eikä ainoat omistamani ole aivan parhaat mahdolliset pitkään seisomiseen.

Miesten kenkien puolelta löytyi tosi kivannäköisiä popoja, jopa muutamat miltei sopivan kokoiset. Ja yhdet tosi sopivat! Mustat tavalliset kengät, mitäpä niistä voi sanoa. Suomalaista laatua, aitoa nahkaa. (Niistä pisteet siskolta!) Kengät näyttävät aika vanhoilta, mutta ovat silti hyvässä kunnossa. Hieno löytö, josta pulitin viisi euroa.



Nämä Peppipitkätossumaiset (en voi sille mitään, että kengistä tulee mieleen Peppi) kengät olivat käytössä viime Safarilla Keuruulla. Jalkineet olivat hyvät seistä. Jalat eivät kärsineet ollenkaan. Tosin käytin niitä vain messussa, jonka aikana ei tullut kovin paljoa seisoskelemista. Voin kuitenkin sen kokemuksen perusteella kuvitella, että jalat eivät muussaannu näissä kengissä pidemmänkään konsertin aikana. (:

Mutta nyt päästään vielä joulutoiveeseen numero 13: Voisin mieluusti tuoda jotakin naisellista ripausta maskuliinisiin kenkiini vaihtamalla nauhat. Mieleeni tuli melkein heti ostamisen jälkeen, että haluan vaihtaa kenkiini nauhoiksi mustat satiininauhat. Tai organza-. Tai sametti-. Mieluiten satiini-. ♥