Romanttista, rentoa, tunnelmallista

Hei vaan hei! Meinasi mennä koko kesä ihan ilman mitään pippaloita (jos konfirmaatiokierrosta ei lasketa), mutta vielä ihan kesän loppumetreillä sai vetää juhlakamppeet niskaan ja asentaa itsensä juhlatunnelmaan. Nimittäin syyskuun seitsemäntenä päivänä todistimme Nokian kirkossa, kun Suski ja Gabor sanoivat "tahdon".

Otettiin ♥:n kanssa Deepa kyytiin Hervannasta ja ajeltiin Nokialle. Oltiin kirkolla aika hyvissä ajoin, joten ennen kuin mentiin sisälle, nautittiin nätistä auringonpaisteesta. Kellon lähestyessä kolmea valuimme muun kirkkokansan kanssa siälle ja etsimme itsellemme paikat sulhasen puoleisilta penkeiltä. Deepa ja ♥ ovat Gaborin koulukavereita, joten olimme enemmän hänen vieraitaan.

Ennen vihkimisen alkua oli jännä katsella muita ihmisiä. Jo kirkossa huomasi, että häistä oli tulossa hyvin monikulttuuriset ja -kieliset juhlat: Sulhanen on kotoisin Unkarista, ja hänen sukuaan oli tullut Suomeen juhlimaan nuortaparia. Morsian taas on puoliksi venäläinen, joten itänaapurimmekin kieli oli juhlissa edustettuna. Sekä unkarin- etä venäjänkielisille vieraille oli paikalla tulkki. Kolmaskin tulkki oli mukana, sillä morsiamen molemmat vanhemmat ja moni heidän ystävänsä on kuuroja. Suomen, venäjän, unkarin ja viittomakielen lisäksi juhlissa kuultiin monia muitakin kieliä, sillä etenkin Gaborin ystävissä oli paljon maahanmuuttajia. Vaikutti siltä, että häistä olisi tulossa mielenkiintoinen kokemus. (:

Itse vihkimistä oli mukava seurata. Vaikka en tuntenut paria kovin hyvin (Gaborin olin tavannut kahdesti ennen häitä, Suskin kerran), oli kiva kuunnella, mitä pappi heille puhui. Lisäksi oli mielenkiintoista kuunnella unkarin tulkin puhetta ja seurata viittomakielistä käännöstä toimituksen kulusta.Vihkiminen oli aika nopeasti ohi, enkä muista siitä kovin paljoa. Sen sentään muistan, että morsian oli todella kaunis ja sulhanen erittäin komea. (:

Vihkimisen jälkeen otettiin tuore aviopari vastaan saippuakuplin. Nopeiden onnitteluhuikkailuiden jälkeen käännettiin nokkamme kohti juhlapaikkaa, Villa Hakkaria Lempäälässä. Vieraat ehtivät ihastella paikkaa jonkin aikaa, ennen kuin pari kaarsi pihaan hienolla Audillaan. Juhlat alkoivat onnittelumaljoilla ja -jonolla, joiden jälkeen pääsimme sisään etsimään omat istumapaikkamme ja odottamaan ruokailun alkua.

Voi elämä, kuinka ihanassa paikassa juhlat olivat! Villa Hakkari kaunis kuin koru, mukavan tunnelmallinen ja ai-van i-ha-na paikka. Toki oli hieman harmittavaa, että ruokailun aikana vieraat oli ripoteltu erillisiin huoneisiin, mutta eipä sekään suuremmin haitannut, kun kyseessä oli vain ruokailusta. Eipä sitä muutenkaan olisi voinut jutella kaikkien kanssa, vaikka kaikki olisivatkin olleet samassa tilassa.

Paitsi juhlapaikan puitteet, myös ruoka oli vallan ihanaa. Seisovassa pöydässä oli tarjolla yli kymmenen ruokalajia, joista jokainen oli tosi hyvää. Oli kalaa, lihaa ja salaattia, leipää, uunikasviksia ja kanaa. Omia lemppareitani olivat paahtopaisti piparjuurikerman kera ja juuri passelisti marinoidut herkkusienet ja paprikat. Ah, vieläkin herahtaa vesi kielelle kun muistelee pöydän antimia. Kyllä kelpasi jatkaa juhlimista masut täynnä!

Ruokailun jälkeen oli kuvien ottamisen aika. Juhlapaikan rappusilla otettiin ryhmäkuvia, sitä oli kiva seurata. Minä pyysin Deepaa ottamaan kuvan minusta ja ♥:sta, sitten siirryimmekin toisiin sisätiloihin. Ohjelma oli suunniteltu Mansikinkammariin, jossa etsimme taas omat paikkamme. Kammarissa kuultiin puheita ja bändin esittämiä biisejä. Ohjelmassa oli myös muutama leikki, sopivasti tasapainottamassa ohjelmaa puheiden välissä. Sivupöydällä oli karkkibuffetti ja myöhemmin illalla oli kakkukahvit. Koko illan aikana vieraat saivat käydä ottamassa itsestään kuvia yhdellä tietyllä digi-kameralla, ja niitä oli pyydetty tulostamaan ja ripustamaan seinällä oleviin naruihin pyykkipojilla.

Kaiken kaikkiaan illalla oli sopivassa suhteessa ohjelmaa ja vapaata seurustelua, juhlista jäi oikein hyvä mieli. Juhlat olivat kauniisti koristellut ja tunnelmaltaan romanttiset. Oli rentoa, hauskaa, mukavaa. Lähdimme ♥:n kanssa aika aikaisin pois, ja juttelimme kotiin ajellessamme kaikesta kivasta, mitä päivän aikana oli tapahtunut. Ja siitä, kuinka mukavaa oli saada potentiaalisen hääbändin yhteystiedot itsellekin tulevaa varten talteen. (:

2xH

Huvittelua.

 

Torstaina tehtiin ♥:n kanssa reissu Ideaparkkiin. Cityshopparin uutiskirjeessä luki taannoin, että -shopparilla saa kaksi Funparkin sisäänpääsymaksua yhden hinnalla. Ajateltiin sitten käydä katsomassa, millainen pulju siellä Ideaparkin yläkerrassa oikein on.

Kassalla kyselin ensin lipunmyyjältä, että olihan nyt niin, että huvipuistossa olisi aikuisillekin sopivia laitteita. Tyttö sanoi niitä löytyvän, joten maksettiin itsemme sisään ja saimme ranteisiimme Riemurannekkeet ja taskuihimme pari pelipolettia. Aluksi päätimme kierrellä alueella vain katselemassa ympärillemme ja tarkastella, millaisia laitteita puistossa oikein onkaan.

Ensin jonotimme Dark Rideen, joka osoittautui yllättävän kivaksi. Vaikka kyseessä olikin vain isolta ruudulta kolmedeenä näkyvät möröt, taisin vahingossa kiljahtaa pari kertaa, kun joku luurankotyyppi hyppäsi nenän eteen yllättäen. Mörköjenampumislautteeseen mahtui kerrallaan kahdeksan tyyppiä, ja ensimmäisellä kerralla minä ja ♥ sijoituimme pisteinemme ykköseksi ja neloseksi (minä olin se nelonen) ja Funpark-päivän lopussa toisella kerralla ykköseksi ja kakkoseksi (♥ edelleen ykkönen).

Seuraavaksi jonotimme Dark Ridea vastapäätä olleeseen 6D Adrenalineen (miksi ihmeessä laitteilla pitää olla näin hankalat nimet!?!?), joka oli siis periaatteessa niin kuin vuoristorata. Se ei saanut meiltä ihan niin korkeita pisteitä kuin edellinen laite (siis jos olisimme jakaneet jotakin pisteitä), mutta olihan sekin ihan kiva. Ensimmäisellä kierroksella katseluun oli valikoitunut paratiisisaarella kiemurteleva vuoristorata, toisella kerralla me olimme jonon ensimmäiset ja saimme valita katseltavan filmin. Silloin ruudulta näkyi dinosaurusvuoristorata. Itselleni tuli tästä laitteesta mieleen Mr. Bean, joka myös on kokeillut tällaista 3D-vuoristorataa. (:

Sitten taisimme mennä Spinniin. Se on vähän niinkuin joku minikokoinen halfpipesysteemi. Vaikka se näyttää vähän lällyltä (tuossa videolla ei ees näytetä, kuinka matala se on!), sai se silti ainakin minun pääni pyörälle. En näemmä kestä enää kovin paljoa pyöritystä. Kaukana ovat ne ajat, kun mentiin luokkakaverin kanssa Särkänniemessä Hurveliin 11 kertaa peräkkäin... :D Joka tapauksessa Spinni oli ihan mukava, ainakin siinä sai vähän tuuletettua itseään. o.O

Meinattiin myös mennä pelaamaan lasersotaa, mutta kun huomattiin, että sinne olisi tullut vain pelkkiä lapsia, päätettiin perua aikeemme. Sen sijaan menimme tuhlaamaan pelipolettimme pelihalliin. Ajoimme jotakin Sonic-rallia ja pelasimme pari kertaa ilmakiekkoa. Ihan muksaa. Jossakin välissä kävelimme kauhutalon läpi, aika tylsää. Siellä ei TAPAHTUNUT mitään, olisin odottanut yhtäkkiä esiin ponnahtavia zombeja tai edes niskaan suhahtavia ilmasuihkuja. Mutta ei, paikka oli vaan täynnä fosforilla maalattuja kuvia ja muutama hassu ruumis roikkui katosta. :D Sen sijaan minikeilaus oli hauskaa, sitä olisi voinut pelata kauemminkin kuin vaan yhden kierroksen, mutta oli annettava tilaa jonottaville tyypeille. Ehkä voisimme mennä vihdoinkin oikeaan keilahalliin, siitä kun on puhuttu nyt jo varmaan vuosi.

Meidän lempparilaite oli ehdottomasti lenta- ja vuoristoratasimulaattori G-Force. Minua jännitti aika paljon kokeilla sitä, mutta halusin silti uskaltaa. G-Forcessakin sai valita, minkälaisen ohjelman haluaa kokea, ja aloitimme keskihurjalla Star Trek -ajelulla. Se oli aika lälly (meni ylösalaisin vain ehkä kolme kertaa) joten seuraavilla kerroilla valkkasimme kaikkein hurjimmat vaihtoehdot. Ne olivat huippu kivoja, ainoastaan turhan nopeasti ohi. Vaikka ymmärtäähän sen, että yhtä paria ei voi loputtomasti pyörittää, kun jono on koko ajan aika pitkä. Etenkin kun kahdesta G-voimakopperosta vain yksi oli käynnissä. Jonottaminenkin oli onneksi ihan hauskaa, sillä kopin vieressä oli tv-ruutu, josta näkyi koko ajan sisällä olijoiden reaktiot. Oli hauska katsella, kun tyyppien hiukset nousivat pystyyn ja ilmeet vaihtelivat laidasta laitaan.

Olimme Funparkissa noin kello kahdesta seitsemään, joten jossakin välissä piti syödäkin. Huvipuistoalueella oli oma kahvila/ravintola, jonka tarjonta näytti ihan hyvältä ja hinnatkin yllättävän pieniltä huvipuistohinnoiksi. Me söimme sellaisia paistettuja kananpaloja, molemmat saivat mahansa täyteen yhteensä n. 15 eurolla. Ei paha siis. Ennen kotiin lähtemistä katsastimme nopeasti vielä huvipuiston myymälän, ja pitihän sieltä ostaa isot värikkäät tikkarit. (:

 

Hennausta.

Kun pääsimme kotiin Idea- ja Funparkista, otin käsittelyyn edellisenä päivänä ostamani hennatuubin. Ostin asematunnelin Aurinkoa-kaupasta tuubillisen hennatatuointiainetta ja ajattelin kokeilla, osaisinko tehdä sillä itseeni jonkinlaista leimaa. Tuubissa oli ohut kärki, joten sillä sai piirrettyä aika helposti. Ainoat hankaluudet olivat lähinnä omassa notkeudessani, tai sen puutteessa. :D Jalkapöytiin piirtäessä polvet olivat ikävästi tiellä, mutta ihan hyvin sain silti piirusteltua. Molempien jalkapöytien lisäksi taiteilin vasempaan ranteeseen sekä etu- ja keskisormeen ja nimettömään.

Annoin kuvien olla muistaakseni pari tuntia ja sitten keksin laittaa kelmua niiden suojaksi, jotta voisin pitää aineen iholla yön yli. Käärin siis kuvat muoviin ja laitoin jalkoihin vielä sukat. Ajattelisin, että muovin alla henna-aine pysyy kosteana, jolloin se pystyy päästämään väriä paremmin. Perjantaiaamuna (krhm, taisi olla joskus yhden aikaan päivällä) pesasin aineen pois ja iholle jäi punertavan ruskeat kuvat. Tykkään niistä hurjan paljon, etenkin ranteen höyhenestä ja oikean jalan unisiepparista.

...henna vaikuttamassa...

...ja valmiit kuvat:

(Tokihan näistä kahdesta eri jutusta olisi voinut kirjoittaa kaksi erillistä postausta, mutta ajattelin nyt laittaa nämä yhteen. Oikeastaan minun pitäisi olla nyt kuuntelemassa tämän päivän lauluja, koska parin tunnin päästä olen taas esilaulajana messussa, enkä ole koskaan laulanut sinne tulevia biisejä. Nyt siis Youtuben puolelle, moro!)

Onnea ja ihanaa

On kyllä pitänyt aivan mahtavaa kesää. Koko ajan on tapahtunut kivoja juttuja.

♥ Poikaleiri oli hauska. Leiriläiset ja isoset olivat mainioita, mutta kivointa oli silti tehtailla virsipinssejä sekä piirrellä niitä näitä papin kanssa. Leirin lopussa siellä kävi toimittaja, ja vielä lopummassa saatiin tervemenoa-muualle-Paula -kakkua.

 

♥ Pääsin leiriltä ♥:n kyydillä, kun hän ajeli siihen aikaan Turusta Tampereelle. Kovin kauaa ei ehditty kotosalla olla, kun tuo toinen jo lähti uuteen reissuun, ajelemaan Norjaan omien tuttujensa kanssa. Minäkään en ehtinyt homehtua kämpillä, vaan lähdin melkein samalla ovenavauksella kylälle. Piiiitkästä aikaa rummuttamaan. I-ha-naa. Oli mukava nähdä tuttuja, soittaa ulkona, nauttia rytmistä ja kesästä. Harkkojen jälkeen ajattelin mennä jonnekin syömään, koska jääkaapissa olisi ollut valon lisäksi vain ketsuppia ja margariinia. En saanut ketään syöpöttelyseuraa, joten sain valita ruokapaikkani ihan oman mielen mukaan. Kekkasin, että voisin mennä Marusekiin. Mussutin siellä sushia ja vihreäteejuustokakkua, ja palasin kotiin vasta kymmenen jälkeen.

♥ Lauantaina pyörähdin vielä vähän töissä. Muuten olisin jäänyt vapaille, mutta ajattelin kikkailla työpäivien kanssa niin, etten joudu pitkän vapaaputken keskellä tulemaan yhdeksi päiväksi hommiin. Joten lähdin reippaana puoli kahdeksalta kotoa ja suuntasin leiripaikalle, roudaamaan viimeisiä tavaroita toimistolle. Pakkasin auton täyteen tavaraa ja ajoin kamat omalle toimistolleni, kirkkoherranvirastolle ja kellarille. Kirjoittelin vielä matkalaskuni ja lähdin takaisin kotiin. Olin kotona jo joskus yhdentoista maissa, joten minulla oli hyvin aikaa valmistautua seuraavaan juttuun.

Lauantaina oli nimittäin rumpukeikka, jonne halusin ehtiä. Ja hyvin ehdinkin, etenkin kun Tommi tulikin hakemaan minut, eikä tarvinnut mennä bussilla. Tämänkertainen keikka oli Näsinpuiston lavalla, ja saavuimme sinne vain hiukkasen aikataulusta myöhässä. Yleisö oli jo kuulemma kysellyt, mikä meillä oikein kestää. Onneksi eivät olleet hermostuneet ja lähteneet pois, vaan jäivät kuuntelemaan ja katsomaan keikkaa. Oli tosi hyvä keikka; tunnelma oli leppoisa, yleisö näytti nauttivan, soittajat nauttivat. Oli ihana soittaa pitkästä aikaa, vaikka onnistuinkin saamaan dundunin kepistä rakon sormeeni. :D

 ♥ Sunnuntaina olin vielä yksin kotona. Sillekin päivälle oli kuitenkin menoa, joten en joutunut tylsyttelemään kämpillä kovin paljoa. Lähdin iltapäivällä Vanhalle kirkolle, englanninkieliseen messuun, kuten melkein joka sunnuntai. Tällä kertaa oli vähän erilaiset tunnelmat, sillä minua oli pyydetty laulamaan siellä. Larin ja Larin vaimon uuden vauvan ristiäiset olivat nyt sunnuntaina, ja pyysivät minua olemaan esilaulajana messussa. Totta kai suostuin, kivaa! Minä, entinen harkkaohjaajani ja hänen miehensä harjoiteltiin biisit kerran läpi ennen jumiksen alkua, ja jumis alkoi sitten neljältä. Ristiäismessun (?) jälkeen ihmiset kutsuttiin Aleksanterin kirkolle, jossa saatiin kitusiimme nepalilaista kana- ja kasviscurrya ja kakkukahvit. Oli hurjan hyvää ruokaa, maha täynnä olikin hyvä lähteä kotiin tuijottelemaan Frendejä.

♥ Tämä alkuviikko onkin sitten mennyt niin, että olen koko ajan luullut eläväni viikonloppua. Kuulostaa siis siltä, että olen täysillä vapailla, kun päivät ovat menneet sekaisin. Maanantaina nukuin aika pitkään, päsin ylös sängystä ehkä vähän ennen kahta. Sitten ♥ palasi kotiin myös. Illemmalla ovikelloa soitti Saara, jonka olin luvannut majoittaa pariksi yöksi Tampereelle. Tosi ihanaa nähdä, pitkästä aikaa!

Maanantai-iltana hengailtiin vaan meillä, juteltiin ja käytiin saunassa.Tiistaina tehtiin pienimuotoinen kirppiskierros, jonka aikana molemmat tekivät ihan hyviä löytöjä. Minun mukaani tarttui ainakin kaunis olkalaukku, bandanahuivi ja neulepaita ♥:lle. Kirppstelyn jälkeen oli jo nälkä, ja mentiin Saaran poikaystävän ja tämän kaverin kanssa syömään Plevnaan. Oma makkara-annos oli vähän pettymys, mutta suklaakakku oli yhtä (syntisen?) hyvää kuin viimeksikin.

Ruoan jälkeen hyljättiin pojat omiin juttuihinsa ja valmistauduttiin viettämään tyttöilyaikaa. Noukittiin minun siskoni omalta kämpältään mukaan ja tultiin meille laittautumaan. Pikapuunauksen jälkeen ♥ oli niin ihana, että heitti meidät keskustaan, menimme istuskelemaan Cafe Europaan. Siemailimme muutaman juoman, juteltiin juteltiin juteltiin ja pelattiin kierros hauskaa Rappa kaljaa. Jossakin vaiheessa siskon kaveri tuli paikalle, sisko ja kaveri jatkoivat matkaansa ja minä ja Saara jäätiin niille sijoilemme. Lätistiin vielä vähän aikaa, ja lähdimme sitten etsimään karaokepaikkaa.

Menimme Tiikerihaihin, jossa näytti olevan ihan hyvin tilaa. Laitettiin laululaput karaoke-emännälle ja istuimme pöytään. Jouduimme odottamaan aika kauan omia vuorojamme, mutta onneksi juttua riitti edelleen. Osan ajasta vei myös yli-innokkaan ihailijan hätisteleminen. Lopulta pääsimme laulamaan, ja omien laulujemme jälkeen suuntasimme Mäkkärin kautta kotiin. ♥ oli taas niin ihana, että haki meidät autolla keskustasta.

 ♥ Tänään Saara lähti takaisin pohjoiseen, mutta otti sitä ennen kyytiinsä Timon, joka oli meidän luokalla Diakissa. Minäkin kävin moikkaamassa Timoa, ja jatkoin sitten päivääni shoppailun merkeissä. Ostin ainakin ale-kynsilakkaa, kimaltavia sukkia ja munakellon. Iltapäivällä kävin tsekkaamassa toisen rumpuryhmän treenit (ei napannut) ja mentiin ♥:n kanssa vielä  ruokakauppaan. En ihan hetkeen olekaan laittanut rahaa niin paljon palamaan (yli satanen sinne sittariin!!), mutta ostin uuden peiton, housut ja kopiopaperia. Jne jne. :D

 ♥ Olo on nyt aika väsynyt, mutta olen ihan innoissani tästä "lomastani"(ei siis virallisesti lomaa, mutta lähes kaksi viikkoa siirto- ja leirivapaita). Tähän mennessä on ollut tosi kivaa, ja luvassa on vielä monta hyvää juttua. Seuraavana listalla nukkuminen.

Kesäpuuhaa

Voi jee ja moi!


Viime viikolla leireilin toiseksi viimeisellä tämän kesän leirillä. Oli tyttöleiri, ja vietettiin kolme päivää Linnavuoressa leikkien, pelaten, uiden ja askarrellen. Niin kuin toissaviikkoinen lastenleiri, tämäkin meni ihan nappiin. Säät suosivat, ei sattunut mitään havereita ja porukka tuntui nauttivan. Niin leiriläiset kuin ohjaajatkin. Huomenna alkaa sitten tämän kesän viimeinen leiri, ja pakkaamisen jälkeen ajattelin pistäytyä taas välillä täällä blogin puolella.

(keep calm and go camping with girls)

Kun perjantaina saatiin leiri pakettiin, eli tytöt kotimatkoihinsa, käänsin auton nokan kohti Riihimäkeä. Tai siis ensin kohti Nuutajärveä, Hanhisuota,Forssaa ja niin edes päin. Ajelin kaikessa rauhassa sellaisia pienempiä teitä, metsien ja peltojen keskellä. Kuuntelin musaa ja nautin kesäisistä maisemista, ajoin ilman minkäänlaista kiirettä. Oli tosi kivaa, ja tunsin itseni vapaaksi.♥

(nää on kyllä Lempäälän maisemia, mutta idea oli vähän sama)

Riihimäen ABC:lla tehdyn pissa- ja tankkaustauon (ja ihan ikkipikkiriikkisen harhaan ajon) jälkeen pääsin perille kohteeseen, Lempivaara-nimiselle leirintäalueelle. Siellä etsiydyin mökille, joka oli varattu meidän porukalle. Luvassa oli nimittäin viikonloppu suomalais-nigerialaisessa seurassa, mökille oli tulossa neljä pariskuntaa ja kaksi taaperoa. Näistä tyypeistä paikalla oli ne taaperot ja niiden isät, ku itse löysin perille. Juttelin kuulumisia Femin ja Abbeyn kanssa, ja katselin hiukan ympärilleni.

 

(Tarun kuva)

Leirintäalue näytti ensikatsomalta ihan hienolta paikalta, mutta kun ympäristöä alkoi tutkia tarkemmin, alkoi kaikenlaisia pikku vikoja tulla esille. Esimerkiksi meille luvattu oma ranta oli aikas kökkö. Laituri näytti olevan hajoamispisteessä, ja sen tikapuissa oli vain ylin askelma! Koko paikka vaikutti aika nuhjuiselta, mutta koitettiin olla kiinnittämättä siihen huomiota ja yritettiin keskittyä vain siihen mukavaan yhdessä oloon.

Ja mukavaa meillä olikin. Hengailtiin, juteltiin ja saunottiin. Katseltiin leffoja, pelattiin Singstaria ja syötiin. Ja syötiin, syötiin ja syötiin. Muutaman päivän aikana tuli vedettyä napaan aikamoinen määrä grilliruokaa, nigerialaista ruokaa ja kakkuakin. Mökillä vietettiin nimittäin tuplasynttäreitäkin; Aiden oli vähän aikaa sitten täyttänyt kaksi vuotta, Bola täyttää kohta kaksikymmentäjotain.

(Fried rice ja kanaa)

(mun synttärikakkuluomus)

Aah, oli kyllä tosi kivaa! Se uimapaikan kökköys vähän harmitti, mutta löydettiin vähän matkan päästä ihan ok-ranta, jossa sai edes vähän pulikoitua. Parasta oli kuitenkin se, että näki niitä tyyppejä pitkästä aikaa, ja sai vain hengailla niiden kanssa. Ei hassumpaa. :D

 

(Tarun kuva musta)

(mun kesävarpaat rantavedessä)

Mökki oli varattu meille perjantaista maanantaihin. Ehkä joskus lauantain kohdalla sain ahaa-elämyksen; Olen menossa maanantaina työreissulle Puuhamaahan, ja sehän on ihan Riihimäen vieressä! Tein sitten hiukan sumplimisoperaatiota, ja sen sijaan, että olisin ajanut sunnuntaina kotiin Tampereelle ja hakenut maanantaina isosia Urjalasta Puuhamaahan, jäin mökille maanantaihin asti ja hain Puuhamaapäivän aamuna yhden riihimäkeläisen isosen kyytiini ja ajelin Tervakoskelle. Meillä - Riihimäeltä, Hämeenlinnasta Turengin kautta ja Urjalasta tulevilla autokyydeillä - oli treffit Tervakosken K-kaupalla, josta kävimme ostamassa eväsmakkaraa. Ruokashoppailuiden jälkeen suuntasimme Puuhamaahan ja valmistauduimme viettämään hauskan päivän.

Homman nimi oli siis isosten kiitosretki. Koska jouduimme haalimaan ripareille isosia muualtakin kuin vaan Urjalasta, eikä meidän seurakunnassa tunneta sellaista käsitettä kuin isospalkkio, päätimme papin kanssa järjestää isosille jonkin kiitosreissun. Jostain kumman syystä määränpääksi valikoitui Puuhamaa, joten sinne siis! Osan aikaa kuljimme eri porukoissa (isoset toisessa ja työntekijät plus Lauri 3vee toisessa), osan aikaa olimme kaikki yhdessä. Kiertelimme pitkin valtavaa leikkipuistoa ja kokeilimme eri laitteita. Ja oli ihan super kivaa!

(liukumäen harjalta)

Sain ihme kyllä itsenikin hilattua joihinkin "laitteisiin". Ensin laskin pari kertaa näistä punakeltaisista Niagaran putous -liukumä'istä (tykkäsin näistä jo silloin pienenä, kun olen käynyt Puuhamaassa!) ja jossakin vaiheessa olin Riikka-isosen kyydissä golf-autossa. Nämä jutut olivat ehkä lällyimmästä päästä, ja muissa laitteissa luulinkin sitten kuolevani. :D Nimittäin pappi sai minut houkuteltua siihen sellaiseen "karuselliin", jonka kopit menevät ihan ympäri asti. Siinä ajeleminen oli yhtä aikaa kammottavaa ja hauskaa, yhden kierroksen aikana ehdin sekä kiljua ja nauraa. Siinä laitteessa kävin päivän aikana kolme kertaa. (:

 

(kuva riemua.fi)

Vähän hurjempi juttu oli Victorian putoukset, eli ne korkeat vesiliukumäet, joista lasketaan kumiveneillä. Niihinkin päädyin papin suostuteltua minua. Onneksi silloin ei ollut paljoa jonoa, sillä jos olisin joutunut jonotamaan niissä tooooosi korkeissa rappusissa, olisin varmaan alkanut panikoida. Mutta nyt sen kanssa kävi niin, että en oikein ehtinyt edes tajuta, mitä olin tekemässä. Mutta siinä vaiheessa tajusin, kun meidän kumiveneemme syöksyin kamalaa vauhtia alas liukumäkeä! Tuntui lievästi sanottuna mahanpohjassa, ja ilmeisesti sen mahanpohjatunteen ainoa ulospääsykeino on kiljuminen! :D Huusimme kyllä molemmat, minä ja pappi. Tulimme mäkeä alas niin hurjalla kyydillä, että veneemme pysähtyi vasta kun se osui laskeutumisalueen aitaan. Huippua! Ensimmäisen laskun jälkeen laskin vielä ehkä neljä kertaa, ja olin aika märkä. Onneksi ei ollut liian kylmä kulkea märissä vaatteissa.

Ja onneksi aurinkokin alkoi taas paistaa. Kun ilma alkoi taas lämmetä (kun tulimme Puuhamaahan, oli lämmin, mutta aika pian alkoi viiletä ja välillä satoikin vähän), päätimme siirtyä vesipuiston puolelle. Siellä pappi houkutteli minut taas kammotuksien tielle ja menimme jonottamaan Half pipe -liukumäkeen. Sillä kertaa jouduimme jonottamaan aika kauan, joten ehdin panikoimaan aika monesti. Jonotimme siis korkeaan U:n muotoiseen vesiliukumäkeen, josta laskettiin isoilla renkailla. Tai sitten sellaisella tuplarenkaalla, niin kuin me aioimme. Mäki oli mielestäni kamalan korkea ja jyrkkä, ja sydän tykytti kyllä aika lailla jo siinä jonotusvaiheessa. Eikä oloa helpottanut yhtään se, että meidän edessämme oli kaksi poikaa, joista toinen näytti panikoivan aika tavalla myös.

Lopulta oli sitten meidän vuoromme. Oli hirmu pelottavaa asettautua siihen lähtökuopalle sen renkaan kanssa ja odottaa, että liikennevalo muuttuisi vihreäksi. Sitten kun se vihdoin muuttui, emme edes meinanneet päästä liikkeelle! Jouduimme nitkuttamaan renkaamme kanssa jonkin aikaa, mutta lopulta pääsimme liikkumaan. Ja luulin melkein kuolevani! Siinä liukumäessä kiljuimme molemmat niin, että kitapurjeet saivat kyytiä. Rengas vaan viiletti kohti keskikohtaa ja nousi sitten yhtä jyrkkää seinämää ylöspäin. Nousimme niin korkealle, että yläreunan ja meidän renkaamme väliin jäi vain n. 30 senttiä matkaa. Ja samassa jo laskeuduimme hurjaa vauhtia takaisin keskikohtaan.

Muutaman kerran edestakaisin laskettuamme pysähdyimme viimein, ja nousimme haparoiden renkaan kyydistä pois. Vaikka olin juuri tehnyt jotakin todella kammottavaa, olin myöskin tosi iloinen, että olin uskaltanut tehdä sen. Olen yleensä aika nynnerö, ja tuo oli todellakin itseni ylittämistä. Ja aikamoinen adrenaliinipiikki siitä tulikin. Mahtavaa!

Ei-niin-mahtavaa oli se, että noustuani Half pipesta huomasin uikkareideni menneen rikki. Kourun keskikohdassa oli näet rei'itetty alue, jotta vesi pääsee valumaan pois, enkä ollut pitänyt pyrstöäni tarpeeksi korkealla. Uikkaripöksyjeni takamukseen oli siis tullut pikkurillin pään kokoinen reikä. :DD Jatkoin silti vesipetoilua reikäisillä uikkareilla. Kävin papin kanssa vielä yhdessä liukumäessä (ei kovin hyvä menestys, uikkarit lähtivät paikaltaan kun plätsähdin veteen) ja leikin Laurin kanssa pienten altaassa. Huisin hauskaa!

Ja nälättävää! Kun oltiin jonkin aikaa uikkeloitu, mentiin porukalla grillaamaan makkaraa. Mussutettiin niitä ja muita eväitä ja alettiin valmistautua henkisesti kotiinlähtöön. Kun oli mahat täynnä, lähdettiin kukin omiin suuntiimme. Minä otin kyytiini sen Riihimäen isosen ja heitin hänet kotiinsa. Sitten olikin oman kotimatkani aika, joten kurvasin itseni moottoritielle. Ajelin kesäillassa musiikkia kuunnellen ja kun vihdoin pääsin kotiin, olin väsynyt ja onnellinen. ♥

Ihana sunnuntai

Tänään oli kyllä mitä kivin sunnuntai.

-Nukuttiin ♥:n kanssa tosi pitkään. Niin pitkään, että "aamupala" syötiin joskus puoli kolmen aikaan.

-Käytiin shoppailemassa Punnitse ja säästä:ssä. Ostin ison kauhallisen kookospalasia, joita himoitsen aina silloin tällöin. 

-Mentiin Vanhaan kirkkoon English serviceen. Oli vähän vaikeuksia keskittyä, kun ulkopuolelta kuului iskelmää tuutin täydeltä. Keskustorilla oli Tammerkosken sillalla -pippalot, nääs. Jumiksen jälkeen minua kosiskeltiin laulamaan yhteen tulevaan messuun. Se on aina mukavaa. (:

-Kirkon jälkeen tultiin vähäksi aikaa kotiin, oltiin vaan. Minä luin Hovimäki-kirjaa ja ♥ jotain metalliopusta.

-Illalla suunnattiin taas keskustaan. Päämääränä oli Plevna, mentiin katsomaan leffaa. Eväänä oli niitä Punnitse ja säästä -herkkuja ja molemmille omat popparipytyt (ostettiin netistä popcornlippuja, niin saatiin halvalla). Leffana oli The Bling ring, joka vaikutti trailerin mukaan hyvältä. Jotenkin se oli kuitenkin pettymys, minusta ainakin leffa oli vähän tylsä. Ihan ok, mutta enemmän tylsän puolella.

-Leffan jälkeen minun teki mieli tehdä jotain, ja kyselinkin ♥:ltä, onko mitään/ketään missään. Poikettiin sitten ♥:n tutun lapsen nimiäisten jatkoilla. Tai ei me kyllä saatu aikaiseksi muuta kuin pyörähtää siellä parkkipaikalla, mutta siellä jo näki tuttuja. Erityisesti oli kiva nähdä Neroa ja Yrjöä. (:

-Pippalopiipahduksen jälkeen käytiin tankkaamassa ja ajateltiin lähteä ajelemaan. Ilman mitään suunnitelmaa käänsimme auton nokan Kangasalaa kohti. Päädyimme uimarannalle, jossa heitin hameen ja paidan pois, ja pulahdin järveen. Oli ihan super kivaa uiskennella hetken aikaa hämärtyvässä illassa, kun vesi oli mukavan lämmintä. ♡

-Sitten tulimmekin kotiin ja päätin, että haluan kirjoitella pari riviä tänne blogiin. Seuraavaksi aion käydä laittamassa työkalenteriini huomisen kohdalle merkinnän "etätyöpäivä", ja mennä kohta puoliin nukkumaan. Moikka!

Kolme takana, kolme edessä

Leirikesä on hyvässä vauhdissa, takana on jo puolet eri leireistä. Toukokuun puolella otin pehmeän startin Urjalan leirikesään 2013, kun menin yhdeksi työntekijäksi diakonialeirille. Siellä sain lähinnä hengailla, ja suurin työtehtäväni oli askartelun ohjaaminen. Tehtiin miesten ja naisten kanssa pikkuisista saviruukuista kynäpurkkeja servettitekniikalla, sellaista leppoisaa näpräilyä siis. Muutenkin koko leiri oli istuskelemisineen ja Mölkyn pelailemisineen vallan leppoisa, raskainta taisi olla se jatkuva syöminen. :DD Diakonialeiri oli ihan hyvä leirikesän aloitus, pääsinpähän vähän tutustumaan leirikeskukseen ennen varsinaisia tositoimia.

Ne tositoimet alkoivat sitten kesäkuun alussa, heti koululaisten ensimmäisellä lomaviikolla. Ja tottelevat siis nimeä rippikoululeiri. Urjalassa oli tänä vuonna kaksi riparia, joista ensimmäinen lusittiin siis heti kesäloman alkajaisiksi. Seitsemän vuorokautta oli täynnä kesäisiä kelejä, todella energisiä leiriläisiä, isosia kolmelta eri paikkakunnalta, hyvää läppää ja huonoa läppää. Oli kiva (ainakin näin jälkikäteen sanoen) seurata, miten äänekkäästä remulaumasta muotoutui ihan huippu lauma mukavia teinejä. Leirin huippuantia oli myös häröily meidän papin ja lastenohjaajan kanssa, sekä kanttorin antamat yksityisopetushetket pingiksen peluussa. (:

Ensimmäinen ripari kesti maanantaista sunnuntaihin, jolloin pääsimme kotiin vähäksi aikaa lepäämään. Tai siis pesemään pyykkiä ja pakkaamaan uudestaan. Kakkosripari alkoi heti seuraavana keskiviikkona, joten kovin pahasti ei ehtinyt vieroittaa itseään riparihommista. Silti toisen rippileirin alussa oli vähän käynnistymisvaikeuksia, ainakin allekirjoittaneella. Voi olla, että huono sää (satoi, satoi, ropisi!) ja toisaalta hyvin hiljainen ripariryhmä vaikutti omaan leirifiilikseen. Saatiin leiri jotenkuten läpi, ja - mikä tärkeintä - rippikoululaiset vaikuttivat tyytyväisiltä leiriinsä.

Olen koko Urjalassa-oloaikani ajan asennoitunut tähän työhöni niin, että tämä on vain tällainen pätkä. Että sijaistan jotakuta, teen parhaani ja jatkan sitten matkaani. Aika hyvin tuollainen ajattelutapa on kantanut, mutta välillä on päässyt harmittamaan, ettei tämä työni jatkukaan näissä ympyröissä syksyllä. Ensimmäisen kerran harmittelin työpätkän lyhyyttä joskus alkukeväästä, kun olin pitämässä Kantti kestää -oppitunteja kutosluokkalaisille. Viikon ajan oli niin kovin kivaa nähdä samoja kutosia, että oli ihan tosi harmi, kun tajusin etten olekaan mukana heidän rippikoulussansa. Höh.

Nyt riparien lopussa mieli oli taas vähän maassa, kun en pystykään tekemään työtä näiden samojen tyyppien kanssa. Olisi huippua päästä isoskouluttamaan samoja nuoria, joiden kanssa on viettänyt viikon Linnavuoressa tänä vuonna. Ja erityisen huippua olisi päästä jatkamaan tätä työtä näiden työkavereiden kanssa, jotka ovat osoittautuneet vallan mahtaviksi ihmisiksi!

Mutta pää pystyyn nyt! Ei tässä vielä kaikki - onneksi! Huomenna lähtee liikkeelle kesän ensimmäinen lasten leiri, menemme leireilemään 7 - 9 -vuotiaiden tyttöjen ja poikien kanssa muutamaksi päiväksi. Sen leirin jälkeen on luvassa vielä tyttö- ja poikaleirit, eli ei minun Linnavuori-päiväni ihan hetkessä lopu. (:

Juhlapäivä

Tänään

-käytiin siskon valmistujaisissa (suutari)
-käytiin Hanna-Kaisan lakkiaisissa
-mentiin kuuntelemaan Haloo Helsinki!ä ja PMMP:tä Keskustorille YleX-poppiin
-istuttiin vähän aikaa terassilla
-pelattiin SingStaria (dämn, Nero voitti mut kahdesti!!)
-tykkäsin mun asusta tosi paljon

Ensimmäiset instagrammaukset

Vitsi, mun uusi puhelin on ihan sairaan kiva! En ole juurikaan soitellut tai lähettänyt tekstareita, mutta muuten on tullut räplättyä. Olen facebookannut, pelannut pelejä ja tsättäillyt whatsapissa. Yksi sovellus, jolla olen tykännyt leikkiä, on Instagram. En oikein tiedä, mikä sen varsinainen idea on, mutta sillä saa kivan näköisiä kuvia, ja sinne saa ikuistettua sellaisia hetkiä ja juttuja, joita ei välttämättä tulisi jaettua Facebookissa.

Olen nyt laittanut Instagram-profiiliini (Silkohapsi) muutamia kuvia, ja ajattelin tulla laittamaan niistä pari tänne blogiinkin näkösälle.

Ensimmäiset kuvat piti laittaa vanhoista arkistoista, kun teki mieli kokeilla, mikä se Instagram oikein on, eikä ollut mitään kuvattavaa näköpiirissä.  Testasin ensin joutsenkuvalla, jonka räpsäisin viime syksynä Aulangolla. Oltiin diakoniaväen kanssa retkellä ja pysähdyttiin hetkeksi ihailemaan näitä söpöläisiä. ♡

Toinen vanha kuva on napattu bussia odotellessa.  Keskustorilla oli joskus maailmanpyörä, ja vaikka en sen kyytiin päässyt, siitä sai nauttia noin visuaalisesti.  (:

 Eka reaaliaikainen instagrammaus oli toissa sunnuntaina, kun olin lähdössä kirkkoon. Pispalassa oli Maailmojen messu, Worlds within worship. Olin ensimmäistä kertaa siinä messussa, tykkäsin monikulttuurisesta meiningistä. (:

Messun jälkeen oli lähetyslounas, ja ruokailun jälkeen kävin vielä kirkkosalissa ottamassa vähän kuvia. Ikuistin ristillä olevan Jeesuksen.

Kirkon jälkeen vielä erittäin "taiteellinen" teinikuva maneeri-ilmeineen.

En saanut vappuaattona kuvia töissä myydyistä foliopalloista, mutta vapunpäivänä onnistuin räpsäisemään kuvan yhdestä lukuisista pallonipuista, joita torilla oli myynnissä.

Joku päivä kävin shoppailemassa Urjalan makeistukussa. Piti käydä ostamassa palkintoja tulevaan sählyturnaukseen, ostin kilon  paketin  suklaakolikoita. Myöhemmin teippasin niihin lahjanarua, tein kivoja pikku mitaleita.

Tiistaina käväisin pappilassa, kun piti käydä katsomassa, miten askartelukerhossa menee. Kun olin lähdössä kotiin, otin kuvan söpöstä työpaikastani.

Tänään käytin muutaman sekunnin siihen, että otin pari kuvaa yhdestä lempijutustani. Oli rumpuharkat ja soittaminen oli taas aivan ihanaa. ♡

Kesäreissulla

...tai ehkä syysretkellä, en ole ihan varma. Sää tuntui välillä vielä kesäiseltä, välillä jo syksyiseltä. Reissu alkoi joka tapauksessa torstaina ja sen määränpäänä oli Tuuri. Katselin talvella Tuurista kertovaa ohjelmaa ja opin siitä, että Tuurin karavaanarialueella on tavallisten vaunupaikkojen lisäksi vuokrattavia asuntovaunuja. Ihastuin ajatukseen, että voisi vähän maistaa karavaanarielämää, vaikkei omistakaan asuntovaunua tai -autoa. Päätin siis, että haluan tänä kesänä käydä katsomassa Keskisen valtakuntaa. Että saisi karavaanailla, ja muutenkin.

Eli. ♥:lla oli torstaiaamupäivällä vähän asioita hoidettavana, mutta kun ne oli tehty, käänsimme auton nokan kohti Tuuria. Navigaattori ohjasi meidät jostakin Kurun metsistä Virroille ja siitä sitten edelleen määränpäähämme. Aurinko paistoi, ja automatka meni mukavasti musiikkia kuunnelleen ja metsämaisemia ihaillen. Suunnilleen kahden maissa olimme Kyläkaupan suurella parkkipaikalla ja sitten karavaanarialue Onnelan ilmoittautumistönöllä.

Netissä luki, että vaunun saa lunastettua kolmelta iltapäivällä, eli varauduimme siihen, että pitää vähän odottaa. Kaikki oli kuitenkin jo valmista ja saimme vaunun avaimet heti. Samalla saimme auton ikkunaan lätkäistävän pysäköintiluvan, pyyhkeet ja huoltorakennuksen (wc/suihku) avaimet. Meille näytettiin karavaanarialueen kartalta paikka, jossa vuokravaunumme on, ja siirryimme sitten majapaikallemme.

Voi että, oli kyllä aika hulppea asumus! Karavaanarialueen nettisivuilla sanotaan, että vaunut on otettu käyttöön vuonna 2011, ja niitä vuokrataan kesäaikana. Siltä kyllä näyttikin, oli todella siistiä ja uuden näköistä. Ja tilavaa! En tiedä, kuinka monta neliötä vaunussa on, mutta veikkaisin, että se voi olla jopa isompi kuin Oulun kesätyökämppäni! :D Nettisivujen mukaan majoitustilaa on kahdelle aikuiselle ja kolmelle lapselle, ja minun laskujeni mukaan vaunuun saisi mahdutettua kepoisesti vielä muutaman lisätyypin. Että oli meille kahdelle ihan kivasti tilaa.

 Tässä näkyvät kaikki pedit, jääkaappi ja mikro. Jääkaapin ja mikron takaa pilkistää telkkari, jonka sai vedettyä esiin. Se oli kiinnitetty katossa olevaan kiskoon.

 Ja tässä tämä meidän peti. Tästä katsottuna oikean puoleisena ei tosin voi olla kovin pitkä tyyppi, mutta minulle sängyn pituus riitti ihan hyvin. (:

 

  

Tässä sitten "olohuone", jossa tuli hengailtua aika paljon. Yhdessä noista ylhäällä olevista lokeroista oli radio/cd-soitin, jota testattiin kanssa.

 

Vaunuun oli kiinnitetty myös katos, jonka alla oli pöytä ja tuolit. Tässä olisi voinut varmaan oleilla, jos keli olisi ollut kesäisempi. Nyt katoksessa oli lähinnä saunamaisen kuuma, jos ovet olivat kiinni, mutta oli harmillisen tuulista, jos seinät avattiin. Meidän reissullamme nämä tuolit toimittivat lähinnä pyyhkeenkuivaustelineen virkaa.

Kun oltiin saatu kamat vaunuun ja ihmetelty sitä tovi, päätettiin etsiä jotakin syötävää. Myöhemmäksi ajateltiin ostaa jotakin ruokakaupasta, mutta ensin haluttiin tarkastaa kahviloiden/ravintoloiden tarjonta. Ruokapuodin ravintolan ruokalista näytti vähän suppealta ja kalliilta, joten painuttiin hampurilaisjonoon. Minä otin juustohamppariaterian, joka yllätti iloisesti: ranskalaiset olivat isot ja hampurilaisessa oli jotakin muutakin kuin vaan sämpylä, pihvi ja juusto. Ei siis ollut niin kuivaa kuin tavalliset juustohampurilaiset. Jee.

Hampurilaiset eivät olleet vielä tulleet, kun otin kuvan. Ja kun ne tulivat, ei enää malttanut kuvata, kun oli näläkä.

Murkinat tuhottuamme oli aika shoppailla vähäsen. Siispä etsiydyttiin "Tavarapuotiin", eli sinne mistä Suomen suurimman kyläkaupan visiitissä kai on kyse. Eli suuuuren suuureen halliin täynnä kaikkea mahdollista tavaraa. Tai ainakin luulin niin. Joo, olihan se Tavarapuoti aika iso marketti, mutta jotenkin odotin jotakin vielä isompaa. Ja halvempaa! En tiedä, mistä olen saanut sellaisen kuvan, että Keskisen kyläkauppa olisi joku edullinen paikka, mutta itse asiassa siellä oli aika hintavaa. Ainakin minun makuuni. Aluksi en meinannut löytää mitään, mutta pari tuntia kierreltyämme kärryssä oli sentään jokunen tavara. Ostimme ainakin tyynyt ja maustepurkkeja, jotka ovat olleet ostoslistalla jo tovin. Joitakin vaatteitakin löytyi, ja voisinkin tehdä pitkästä aikaa ostiskelupostauksen. (:

Vaikka kyläkaupan tavarapuoli ei näyttänyt niin kovin isolta, ostoskierroksen jälkeen oli silti aika väsynyt olo. Siispä jätettiin pihapiirissä olevat muut kaupat suosiolla kiertämättä ja pyyhällettiin vain takaisin ruokapuodin puolelle.

 

 Ruokapuoli siten jo näyttikin jättimäiseltä, ainakin ulkoa päin. Mutta tässä linnamaisessa rakennuksessahan on ruokakaupan lisäksi ainakin ravintola, Alko ja hotelli, joten itse marketti ei ollut liian iso. Aika lailla samankokoinen kuin jonkun Sittarin ruokapuoli. Kaikkea varmaankin löytyy. Me ostimme vaunuun jotakin naposteltavaa ja seuraavalle päivälle mikroruokaa. Juomaksi ostimme kummalisia limsoja: Mansikka- ja PINA COLADA -limsaa! :o

Haha, ♥ tykkää Pullava-mainoksen laulusta. Ruokapuodin pullapuolella oli Pullava-teline, joka alkoi soittaa sitä laulua, kun joku kulki ohi! Tuossa vasemmanpuoleisessa pylväässä on tuo musta kohta, joka ilmeisesti oli liiketunnistin. Hupaisaa. Tosin ♥:n mielestä oli vääryyttä, että Pullava-katoksessa luurasi vain niitä hillopitkoja, ja OIKEA Pullava oli pelkissä koreissa katoksen takana. :D Että sellainen välikevennys.

Ensimmäisenä iltana vaan hengailtiin vaunussa. ♥ luki kirjaa, minä kudoin sukkaa, pelattiin ristinollaa ja katsottiin telkkarista Nottin Hill. Se oli muuten yllättävän hyvä, aiemmin olen ajatellut että se on tylsä! Elokuvan jälkeen painuttiin pehkuihin. Yöllä oli vähän jännää käydä veskissä, mutta onneksi meidän vaunumme oli melkein huoltorakennuksen vieressä.

Perjantaiaamuna (oli muuten tosi helppo seota päivissä!) aamupalasen jälkeen jatkettiin shoppailemista. Käytiin katsomassa, mitä kyläkaupan viereisissä kaupoissa oli. Nahkapaikka-niminen kenkäkauppa oli kiva, ja minun pitikin mennä myöhemmin katsomaan yksiä kenkiä, mutta se lopulta unohtui. :c Sen sijaan shoppailin halpoja vaatteita Poistomyynti-putiikista. Sellaisesta Fiorellan tapaisesta. Jee.

Shoppailujen (ja vähän Keskisen kodin pällistelyn) jälkeen oli taas hengailua. Odoteltiin, että joen rannassa oleva sauna lämpiäisi. Ajattelin kokeilla, josko uskaltaisin pulahtaa uimaan. Ei onnistunut. Polviin asti meni ihan hyvin, mutta siitä alkoi vitkuttelu. Sain lopulta kastauduttua, mutta uimaan siinä kylmässä vedessä ei pystynyt. Ei minun sitten tehnyt mieli saunoakaan, kävin vain huoltorakennuksella suihkussa. Sen jälkeen olisimme kytänneet Enkelit ja demonit -leffaa, mutta asuntovaunussa ei näkynytkään TV Viisi. Hmm, mikään ei ole täydellistä. Katselimme sitten jotain muuta, ja mentiin jossakin vaiheessa nukkumaan. Aamulla jatkettiin matkaa jonnekin muualle, mistä voisin kirjoitella erillisessä postauksessa.