Näytetään tekstit, joissa on tunniste djembeily. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste djembeily. Näytä kaikki tekstit

torstai 18. heinäkuuta 2013

Onnea ja ihanaa

On kyllä pitänyt aivan mahtavaa kesää. Koko ajan on tapahtunut kivoja juttuja.

♥ Poikaleiri oli hauska. Leiriläiset ja isoset olivat mainioita, mutta kivointa oli silti tehtailla virsipinssejä sekä piirrellä niitä näitä papin kanssa. Leirin lopussa siellä kävi toimittaja, ja vielä lopummassa saatiin tervemenoa-muualle-Paula -kakkua.

http://distilleryimage2.ak.instagram.com/ab74bb7ce95c11e28d1922000aa8037d_7.jpg

http://distilleryimage9.ak.instagram.com/ccb53660eaef11e2bbc022000a9f1945_7.jpg 

♥ Pääsin leiriltä :n kyydillä, kun hän ajeli siihen aikaan Turusta Tampereelle. Kovin kauaa ei ehditty kotosalla olla, kun tuo toinen jo lähti uuteen reissuun, ajelemaan Norjaan omien tuttujensa kanssa. Minäkään en ehtinyt homehtua kämpillä, vaan lähdin melkein samalla ovenavauksella kylälle. Piiiitkästä aikaa rummuttamaan. I-ha-naa. Oli mukava nähdä tuttuja, soittaa ulkona, nauttia rytmistä ja kesästä. Harkkojen jälkeen ajattelin mennä jonnekin syömään, koska jääkaapissa olisi ollut valon lisäksi vain ketsuppia ja margariinia. En saanut ketään syöpöttelyseuraa, joten sain valita ruokapaikkani ihan oman mielen mukaan. Kekkasin, että voisin mennä Marusekiin. Mussutin siellä sushia ja vihreäteejuustokakkua, ja palasin kotiin vasta kymmenen jälkeen.

http://distilleryimage1.ak.instagram.com/a974b5b8ec5c11e282b622000ae912ed_7.jpg

http://distilleryimage9.ak.instagram.com/91ad14fceb1c11e2ab6822000a1fbc38_7.jpg
♥ Lauantaina pyörähdin vielä vähän töissä. Muuten olisin jäänyt vapaille, mutta ajattelin kikkailla työpäivien kanssa niin, etten joudu pitkän vapaaputken keskellä tulemaan yhdeksi päiväksi hommiin. Joten lähdin reippaana puoli kahdeksalta kotoa ja suuntasin leiripaikalle, roudaamaan viimeisiä tavaroita toimistolle. Pakkasin auton täyteen tavaraa ja ajoin kamat omalle toimistolleni, kirkkoherranvirastolle ja kellarille. Kirjoittelin vielä matkalaskuni ja lähdin takaisin kotiin. Olin kotona jo joskus yhdentoista maissa, joten minulla oli hyvin aikaa valmistautua seuraavaan juttuun.

Lauantaina oli nimittäin rumpukeikka, jonne halusin ehtiä. Ja hyvin ehdinkin, etenkin kun Tommi tulikin hakemaan minut, eikä tarvinnut mennä bussilla. Tämänkertainen keikka oli Näsinpuiston lavalla, ja saavuimme sinne vain hiukkasen aikataulusta myöhässä. Yleisö oli jo kuulemma kysellyt, mikä meillä oikein kestää. Onneksi eivät olleet hermostuneet ja lähteneet pois, vaan jäivät kuuntelemaan ja katsomaan keikkaa. Oli tosi hyvä keikka; tunnelma oli leppoisa, yleisö näytti nauttivan, soittajat nauttivat. Oli ihana soittaa pitkästä aikaa, vaikka onnistuinkin saamaan dundunin kepistä rakon sormeeni. :D

http://distilleryimage11.ak.instagram.com/5025a5caec7111e2b85522000a9e28f2_7.jpg

 ♥ Sunnuntaina olin vielä yksin kotona. Sillekin päivälle oli kuitenkin menoa, joten en joutunut tylsyttelemään kämpillä kovin paljoa. Lähdin iltapäivällä Vanhalle kirkolle, englanninkieliseen messuun, kuten melkein joka sunnuntai. Tällä kertaa oli vähän erilaiset tunnelmat, sillä minua oli pyydetty laulamaan siellä. Larin ja Larin vaimon uuden vauvan ristiäiset olivat nyt sunnuntaina, ja pyysivät minua olemaan esilaulajana messussa. Totta kai suostuin, kivaa! Minä, entinen harkkaohjaajani ja hänen miehensä harjoiteltiin biisit kerran läpi ennen jumiksen alkua, ja jumis alkoi sitten neljältä. Ristiäismessun (?) jälkeen ihmiset kutsuttiin Aleksanterin kirkolle, jossa saatiin kitusiimme nepalilaista kana- ja kasviscurrya ja kakkukahvit. Oli hurjan hyvää ruokaa, maha täynnä olikin hyvä lähteä kotiin tuijottelemaan Frendejä.

http://distilleryimage8.ak.instagram.com/9d1b4274ec8311e2bf1822000aaa0492_7.jpg

http://distilleryimage9.ak.instagram.com/11fee282eca511e2917022000ae9141e_7.jpg
♥ Tämä alkuviikko onkin sitten mennyt niin, että olen koko ajan luullut eläväni viikonloppua. Kuulostaa siis siltä, että olen täysillä vapailla, kun päivät ovat menneet sekaisin. Maanantaina nukuin aika pitkään, päsin ylös sängystä ehkä vähän ennen kahta. Sitten palasi kotiin myös. Illemmalla ovikelloa soitti Saara, jonka olin luvannut majoittaa pariksi yöksi Tampereelle. Tosi ihanaa nähdä, pitkästä aikaa!

Maanantai-iltana hengailtiin vaan meillä, juteltiin ja käytiin saunassa.Tiistaina tehtiin pienimuotoinen kirppiskierros, jonka aikana molemmat tekivät ihan hyviä löytöjä. Minun mukaani tarttui ainakin kaunis olkalaukku, bandanahuivi ja neulepaita :lle. Kirppstelyn jälkeen oli jo nälkä, ja mentiin Saaran poikaystävän ja tämän kaverin kanssa syömään Plevnaan. Oma makkara-annos oli vähän pettymys, mutta suklaakakku oli yhtä (syntisen?) hyvää kuin viimeksikin.

Ruoan jälkeen hyljättiin pojat omiin juttuihinsa ja valmistauduttiin viettämään tyttöilyaikaa. Noukittiin minun siskoni omalta kämpältään mukaan ja tultiin meille laittautumaan. Pikapuunauksen jälkeen oli niin ihana, että heitti meidät keskustaan, menimme istuskelemaan Cafe Europaan. Siemailimme muutaman juoman, juteltiin juteltiin juteltiin ja pelattiin kierros hauskaa Rappa kaljaa. Jossakin vaiheessa siskon kaveri tuli paikalle, sisko ja kaveri jatkoivat matkaansa ja minä ja Saara jäätiin niille sijoilemme. Lätistiin vielä vähän aikaa, ja lähdimme sitten etsimään karaokepaikkaa.

Menimme Tiikerihaihin, jossa näytti olevan ihan hyvin tilaa. Laitettiin laululaput karaoke-emännälle ja istuimme pöytään. Jouduimme odottamaan aika kauan omia vuorojamme, mutta onneksi juttua riitti edelleen. Osan ajasta vei myös yli-innokkaan ihailijan hätisteleminen. Lopulta pääsimme laulamaan, ja omien laulujemme jälkeen suuntasimme Mäkkärin kautta kotiin. oli taas niin ihana, että haki meidät autolla keskustasta.

http://distilleryimage6.ak.instagram.com/12f5cfbaecab11e2881122000a9f12f2_7.jpg

 ♥ Tänään Saara lähti takaisin pohjoiseen, mutta otti sitä ennen kyytiinsä Timon, joka oli meidän luokalla Diakissa. Minäkin kävin moikkaamassa Timoa, ja jatkoin sitten päivääni shoppailun merkeissä. Ostin ainakin ale-kynsilakkaa, kimaltavia sukkia ja munakellon. Iltapäivällä kävin tsekkaamassa toisen rumpuryhmän treenit (ei napannut) ja mentiin :n kanssa vielä  ruokakauppaan. En ihan hetkeen olekaan laittanut rahaa niin paljon palamaan (yli satanen sinne sittariin!!), mutta ostin uuden peiton, housut ja kopiopaperia. Jne jne. :D

 ♥ Olo on nyt aika väsynyt, mutta olen ihan innoissani tästä "lomastani"(ei siis virallisesti lomaa, mutta lähes kaksi viikkoa siirto- ja leirivapaita). Tähän mennessä on ollut tosi kivaa, ja luvassa on vielä monta hyvää juttua. Seuraavana listalla nukkuminen.

perjantai 10. toukokuuta 2013

Ensimmäiset instagrammaukset

Vitsi, mun uusi puhelin on ihan sairaan kiva! En ole juurikaan soitellut tai lähettänyt tekstareita, mutta muuten on tullut räplättyä. Olen facebookannut, pelannut pelejä ja tsättäillyt whatsapissa. Yksi sovellus, jolla olen tykännyt leikkiä, on Instagram. En oikein tiedä, mikä sen varsinainen idea on, mutta sillä saa kivan näköisiä kuvia, ja sinne saa ikuistettua sellaisia hetkiä ja juttuja, joita ei välttämättä tulisi jaettua Facebookissa.

Olen nyt laittanut Instagram-profiiliini (Silkohapsi) muutamia kuvia, ja ajattelin tulla laittamaan niistä pari tänne blogiinkin näkösälle.


Ensimmäiset kuvat piti laittaa vanhoista arkistoista, kun teki mieli kokeilla, mikä se Instagram oikein on, eikä ollut mitään kuvattavaa näköpiirissä.  Testasin ensin joutsenkuvalla, jonka räpsäisin viime syksynä Aulangolla. Oltiin diakoniaväen kanssa retkellä ja pysähdyttiin hetkeksi ihailemaan näitä söpöläisiä. ♡


Toinen vanha kuva on napattu bussia odotellessa.  Keskustorilla oli joskus maailmanpyörä, ja vaikka en sen kyytiin päässyt, siitä sai nauttia noin visuaalisesti.  (:


 Eka reaaliaikainen instagrammaus oli toissa sunnuntaina, kun olin lähdössä kirkkoon. Pispalassa oli Maailmojen messu, Worlds within worship. Olin ensimmäistä kertaa siinä messussa, tykkäsin monikulttuurisesta meiningistä. (:


Messun jälkeen oli lähetyslounas, ja ruokailun jälkeen kävin vielä kirkkosalissa ottamassa vähän kuvia. Ikuistin ristillä olevan Jeesuksen.


Kirkon jälkeen vielä erittäin "taiteellinen" teinikuva maneeri-ilmeineen.


En saanut vappuaattona kuvia töissä myydyistä foliopalloista, mutta vapunpäivänä onnistuin räpsäisemään kuvan yhdestä lukuisista pallonipuista, joita torilla oli myynnissä.


Joku päivä kävin shoppailemassa Urjalan makeistukussa. Piti käydä ostamassa palkintoja tulevaan sählyturnaukseen, ostin kilon  paketin  suklaakolikoita. Myöhemmin teippasin niihin lahjanarua, tein kivoja pikku mitaleita.


Tiistaina käväisin pappilassa, kun piti käydä katsomassa, miten askartelukerhossa menee. Kun olin lähdössä kotiin, otin kuvan söpöstä työpaikastani.


Tänään käytin muutaman sekunnin siihen, että otin pari kuvaa yhdestä lempijutustani. Oli rumpuharkat ja soittaminen oli taas aivan ihanaa. ♡

sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Päivä täynnä rytmiä

Hei nyt tulee tällänen tavallisempi postaus vaihteeks! Nimittäin eilisestä on ihan pakko kertoilla vähän enemmänkin kuin vaan ranskiksilla tai mysteerisillä lauseilla. Eilisestä on jopa vähän asukuviakin, vaikkei ne palvelekaan tarkoitustaan parhaalla mahdollisella tavalla.

No mutta asiaan! Tällä viikollahan on ollut Rasismin vastainen viikko, ja Tampereella oli siihen liittyen jos jonkinlaista ohjelmaa. Läheskään kaikesta en ole edes selvillä, hyvä että olin edes jotenkin kärryillä siitä, mitä itse olin järjestämässä. Meidän rumpuryhmä pykäsi kasaan rumpu- ja tanssi-work shopin ja illalla meillä oli keikka Pispalassa. Minun työni meinasi pahasti haitata harrastustoimintaa, sillä alunperin minun olisi pitänyt olla tänä viikonloppua nuorten leirillä. Onneksi/harmi kyllä (riippuu miltä kantilta katsoo) urjalalaiset nuoret eivät aktivoituneet lähtemään rovastikunnalliselle leirille, joten minäkin olin vapaa työvelvoitteistani. Siispä pääsin viettämään yhden kivoimmista päivistä pitkään aikaan!


Päivällä oli siis luvassa jammailua work shopeissa. Oli piristävää olla jonkun eri tyypin opissa, ettei aina sen oman rumpuopen. Meitä tuli opettamaan Maarika ja Isa, he opettivat vähän erilaisia rytmejä, mitä olemme Udokassa soittaneet. Taisivat olla burkina fasolaisia rytmejä. Ihmiset olivat uusia, opetustyylit olivat erilaisia, rytmit olivat uusia. Oikein tervetullutta vaihtelua, ja ehkäpä juuri sen takia nautin soittelemisesta niin paljon, että puolitoista tuntia meni yhdessä hujauksessa. Olisin ihan hyvin voinut rummutella vielä toisen samanmittaisen setin!

Tanssin kanssa olikin sitten vähän eri juttu. :D Oli toki kiva oppia uutta tanssia, mutta jotenkin minuun iski väsymys ja ehkä vähän tympäännyskin. Koitin silti pysytellä muiden tanssijoiden perässä, ja sinnittelin koko session ajan tanssilattialla. :P

Work shop -päivän lopuksi meidän omakin ope pääsi ääneen. Hän piti luennon siitä, miten tanssia/rummutusta/rytmiä käytetään terapia- ja parannuskeinona. Oli mielenkiintoinen aihe, mutta siinä vaiheessa iltapäivää alkoi olla jo vähän naatti olo, joten asia taisi mennä vähän ohi korvien. Luennolla paras juttu taisikin olla se, että yksi Olivier tuli myös kuuntelemaan. Hän oli Udokassa silloin, kun itse aloitin rumpuharrastuksen, mutta en ole nähnyt häntä piiiiiitkään aikaan. Oli siis tosi kiva nähdä!

.rakkaus.

Häppeningit koululla (olimme siis samalla koululla, jossa meillä on meidän normaalit treenimmekin) loppuivat vähän ennen kuutta, ja sitten suunnistin yhden Jennin tykö. Olen nähnyt Jennin muutaman kerran Udokassa, ja hän kutsui minut kotiinsa meikattavaksi. :P Meidän yhteinen tuttu Khadi opiskelee kosmetologiksi, ja hän tarvitsee kuvia portfolioonsa. Jenni järkkäsi siis illanistujaiset, jonka aikana Khadi meikkaisi paikallaolijat ja ottaisi meikeistä kuvat.

Meikkailujen piti alkaa siinä kuuden maissa, mutta loppujen lopuksi Khadi pääsikin paikalle vasta vähän ennen kahdeksaa. Minun piti ehtiä 20.14-bussiin, joten en ehtinytkään odottaa toisen käsittelyyn pääsyä, vaan piti kammata naama itse. Toisaalta harmi, mutta olipa silti hauska istuskella siellä Jennin luona, turista uusien ihmisten kanssa.


20.14-bussi oli bussi numero 13, ajelin sillä Pispalaan. Tuo ylläoleva rumpukuva on omiaan kuvaamaan sitä fiilistä, mikä minulla siinä vaiheessa oli: Tiesin kyllä, mihin olen menossa, mutta minulla ei ollut aavistustakaan illan keikasta. Ketkä meistä ovat tulossa soittamaan, mitä me aiotaan soittaa ja mihin aikaan esityksemme oikein olisi. Ajattelin, että kaikki kyllä selviää aikanaan, ja kipsuttelin vaan määränpäähäni, eli Vastavirta-klubin yläkertaan.

Epätietoisuuksista huolimatta illasta tuli upea! Aluksi baarissa oli sellainen epämääräinen tunnelma (pari pöydässänuokkujaa siellä täällä) mutta pikku hiljaa meno alkoi muuttua mukavaksi. Oli kivaa istua udokalaiskavereiden kanssa juttelemassa ja kuuntelemassa musiikkia, ja oli erityisen kivaa soittaa. Minusta on ihan mahtavaa, että vaikka mitään keikkalistaa ei olekaan olemassa, esitykset menevät loistavasti läpi omalla painollaan. Niin kävi eilenkin. Soittajat nauttivat, yleisö nautti. Ihan parhautta. (:

Udokan jälkeen esiintyi Hilton Marowa bändeineen. Tykkäsin! Oli tosi kivaa (hmm mulla on käytössä nyt aika mielikuvitoksettomia adjektiiveja, sorry) kuunnella biisejä ja jammailla udokalaistanssijoiden kanssa. Huipuin juttu taisi kuitenkin olla kolmannessa biisissä, kun minäkin pääsin kipuamaan lavalle! Bändin rumpali Zouhair (hän on käynyt joskus Udokassa myös) oli kysynyt meidän esityksemme jälkeen, voisinko tulla soittamaan heidänkin kanssaan. Jee totta kai! En toki ollut ainoa meidän ryhmästä, joka pyydettiin bändin mukaan, mutta ei KAIKKIA pyydetty. Vain kolme. ^^* :DD

Hiltonin ja kumppanien setin jälkeen oli vielä rummuttelua, niin että kuka tahansa sai mennä kokeilemaan djemben soittoa. Oli tosi hienoa katsella, kun tyypit menivät kokeilemaan ja näyttivät nauttivan soittamisesta. Siitä tuli iloiseksi myös.

Kaiken kaikkiaan oli aivan mahtava ilta. Siihen mahtui uusia tuttavuuksia, juttelua, soittoa, tanssia ja naurua. Sai olla ihan vapaasti, mikä onkin ehkä parasta Udokassa. Niiden ihmisten kanssa ei tarvitse esittää mitään, siinä ryhmässä tuntee olonsa kotoisaksi. Minä, Tommi ja Emma-mies lähdimme yhden jälkeen baarista. Veimme rumpumme takaisin koululle ja sitten Tommi heitti Emman ja minut koteihimme. Kello oli puoli kolme, kun pääsin painamaan pääni tyynyyn. Vähän jännitti, miten jaksan neljän ja puolen tunnin päästä herätä töihin, mutta yllätyksekseni heräsin pirteänä jo seitsemältä, vaikka herätyskello olisi soinut vasta puoli kahdeksan! Ajomatka töihin meni tosi hyvin, haukottelinkin vain kerran. Töissä oli perhejumis, jossa minä saarnasin. Mutta ei siitä nyt enempää, laitan vielä niitä asukuvia ja sitten sanon moro!

toppi (H&M) - kirppis
farkut - Lindex
huivi - H&M

tämmönen oli siis koko asu...

...tämmönen topin yläreuna...

...tämmöset värit...

...ja tämmönen keikkafiilis

tiistai 18. joulukuuta 2012

Jouluisa loppuviikko

Moi! Ainakin viime vuonna taisi olla niin, että jouluolo oli aikamoisesti kadoksissa. Nyt on kuitenkin ollut noiden olojen suhteen parmpi vuosi, sillä olen fiilistellyt joulua pitkin kuuta ihan sopivasti. Nyt viime viikollakin oli tosi kivoja joulufiilishetkiä, etenkin loppuviikosta. Ajattelin tulla kertomaan niistä. Ainakin nyt sanallisesti, voi olla että pari jotan sekalaista kuvaakin eksyy joukkoon.

Kekkasin keskiviikkona, että voisin mennä pitkästä aikaa käymään keskustassa, ihan vaan shoppailemassa/katselemassa. Viime aikoina en ole juurikaan hengaillut kaupungilla, ainoat keskustassakäymiset ovat olleet rumpuharkat. Joten varasin torstain itselleni kylällä käymiseen. Heräilin sopivan verkkaisen reippaasti ja ajelin bussilla kaupungille. Oli jotenkin tosi hienoa astua bussista Hämeenkadulle. Oli lunta, kipittäviä ihmisiä ja jokin tosi ihana tuoksu. Joulutorilta varmaan tuli vohveleiden tuoksua, se oli ihan mahtavaa. Se tuoksui vielä Anttilan takanakin, jonne ensimmäiseksi suunnistin.

Mukanani minulla oli kassillinen leffoja, joten suuntasin leffadivarille. Tarkoituksena oli saada meidän dvd-hyllyyn vähän tilaa, ja onnistuinkin tarkoituksessani. Vein kauppaan ison kassillisen leffoja, ja palasin sieltä pienen kassillisen kanssa. :D Leffashoppailuiden jälkeen poikkesin ainakin Seppälässä katselemassa ja Indiscassa kuolaamassa kaikkea ihanaa, mitä siellä myydään. Indiscassa on ihan sairaan ihania vaatteita, mutta en koskaan raaski ostaa sieltä mitään. :c

Haahuilin jonkin aikaa kaupoissa (ainakin kävin ostamassa yhden jutun Olivian lahjaan) ja menin sitten Mäkkärille haukkaamaan jotain. Siinä lounastaessani sain odottamatonta seuraa. Joku Keskustorin kavereista istui viereisessä pöydässä ja mölisi jotakin. En ole ihan varma, puhuiko hän minulle vai pelkästään itsekseen. Ensin ajattelin vaan syödä ruokiani niin, etten olisi huomaavinanikaan häntä, mutta jossain vaiheessa se alkoi tuntua liian kiusalliselta. Tuumin, että olisi kivempi vastata hänen kyselyihinsä. Että olemmeko me nyt Keskustorilla -.- . No, turisin tämän Jussin kanssa tovin (jonka aikana hän sanoi minun olevan rakastettavan oloinen ihminen, awws), ja jossakin vaiheessa hän lähti jatkamaan matkaansa. Kuulemma Hervantaan.

Minäkin jatkoin matkaani. Menin bussilla sille S-marketille, jossa ♥ on harjoittelussa. ♥:n työpäivä oli lopuillaan, ja minä tein ruokaostoksia sillä aikaa, kun hän oli vaihtamassa vaatteita. Lastasimme sapuskat kasseihin ja ajelimme yhdessä kotiin.

Torstai-ilta menikin sitten lahjapuuhissa. Laitoin Olivian lahjan postituskuntoon ja päätin paketoida samoilla vauhdeilla muitakin lahjoja. Olen aina tykännyt lahjojen paketoinnista, se on tosi kivaa puuhaa. Toisaalta on hauska kehitellä erikoisia kääreitä ja koristeluja, mutta ihan tavallista lahjapaperia ja -nauhaa on myös kiva käytellä. Tällä kertaa käytin perusjuttuja ja käärin lahjoja joulululujen soidessa. Kivaa.

Perjantai oli pikkujoulupäivä. Oli ihan hauskaa, että minulla oli koko päivä aikaa valmistautua, joten muutin meidän pikku kämppämme vähäksi aikaa kylpyläksi. Käytännössä siis käyttelin kaikkia kivan tuoksuisia suihkutököttejä, kokeilin kasvonaamiota ja käytin kunnolla aikaa ihon rasvaamiseen. Ihan mukavaa valmistautumista siis. Iltapäivemmällä oli vuorossa hiuksien ja naaman laitto, ja ♥ oli kiltti ja auttoi minua. Hän kiharsi hiukseni. ^^*


(...jotka näyttivät luonnossa kivemmilta kuin kuvassa)
♥ heitti minut Hervantaan, Naistarille. Se on sellainen maahanmuuttajanaisten "olohuone", ja Udokan pikkujoulut ovat olleet siellä ainakin nyt joka kerta, kun minäkin olen ollut mukana. Ovet eivät kuitenkaan olleet vielä auki, kun saavuin paikalle, vaan minä ja muutama muu udokalainen menimme lämmittelemään viereiseen kierrätyskeskukseen.

Ihan kamalan kauaa emme onneksi joutuneet odottamaan. Rumpuope tuli paikalle ja kannoimme rumpuja sisälle. Pikkujoulut saivat alkaa! Oli tosi kivat pippalot, jotka menivät samalla rennolla kaavalla kuin ennenkin.


Illan aikana rummuteltiin...

...leikittiin Dubloilla (tai no siis minä, sisko ja lapset)...

...otettiin vastaan Joulupukki...

...ja otettiin tietenkin yhteiskuva. Harmi vain, että jotkut olivat ehtineet jo lähteä. :c

Ai niin ja syötiin, totta kai! Taisin vain olla niin nälkäinen, etten malttanut ottaa kuvaa ruoasta. :D Meillä oli riisiä ja afrikkalaista kanakastiketta ja jotain tosi hyvää salaattia. Ja suklaata tietty jälkkäriksi. Avasimme vihdoinkin myös sen kuohuviinipullon, joka hankittiin Tapahtumien yön aikoihin. :D

Joulupukki oli hauska, hänellä oli mageet Spiderman-aurinkolasit nenällään. Minä sain pukin (joka oikeastaan kyllä oli muori) pussista pikkuisen purkillisen luumu-appelsiinihilloketta, en ole vielä maistanut. Vitsit, oli kyllä tosi kivat pikkujoulut! Jatkoimme Tommin kanssa iltaa Gloriassa, Tommi kävi tanssimassa salsaa ja minä laulamassa karaokea. Lopuksi Tommi heitti minut vielä kotiin. Kiva ilta. (:

Lauantainakin oli juhlapäivä. English Servicen porukka vietti etukäteisjoulua Hatanpäällä, seurakuntakoti Katariinassa. Ennen pippaloihin lähtöä ehdin napata pari (2) asukuvaakin. Naama on vähän pielessä, mutta ainakin vaatteet näkyy:

 mekko/tunika - kirppis
sukkikset - New Yorker
villatakki - Cubus
kengät - Euromarket (kun sellasia vielä oli)


Halusin laittaa tuon uuden mekon päälle, koska minusta se on aika jouluinen, vaikkei punainen olekaan. Mätsäsin siihen sitten tuon villatakin ja ruskeat (vaikka näyttävätkin kuvissa mustilta) sukkikset. Otin sitten ihan vaihtokengät mukaan, kun mitkään ulkokengät eivät oiken passanneet tuohon asuun. Hiukset oli helppo laittaa, sillä edellisen päivän kiharat olivat vielä tallella. Muutaman "tuoreen" kiehkuran lisäämisen jälkeen pehko oli lähtövalmis. (:

Olisin kyllä voinut ihan hyvin käyttää enemmänkin aikaa valmistautumiseen. NImittäin kun pääsimme perille juhlapaikkaan (n. puoli tuntia ilmoitetun alkamisajan jälkeen), paikalla ei ollut juuri ketään. Juhlan piti alkaa kahdelta, mutta se pääsi vauhtiin varmaankin kolmelta. ♥ kyllä sanoi minulle, että ei pitäisi lähteä niin aikaisin, mutta en kuunnellut. Olisi pitänyt ehkä. (:

Afrikkalaisesta ajasta huolimatta juhalassa oli kivaa. Oli hyvää ruokaa ja rento tunnelma. Ohjelmassa oli ainakin lapsien jouluevankeliumiesitys ja aikuisille tietokilpailu. Oli hyvä, että kilpailuun arvottiin ryhmät, joten tuli juteltua vähän tuntemattomampienkin ihmisten kanssa. Ei siellä kirkossa yleensä tule jutusteltua.

Vielä ennen kun lähdimme kotiin, juhlassa piipahti Joulupukki. Jotenkin hän näytti erilaiselta sitten viime näkemän...



Jepulis. Ihana jouluinen viikonloppu sai yhtä ihanan päätöksen, kun mentiin vielä ♥:n kanssa iltakirkkoon sunnuntaina. Sinne samaan iltamessuun, jossa oli pari viikkoa sitten. Oli paljon ihmisiä ja paljon lauluja. Ja kirkkokahvilla riisipuuroa! Mantelia en saanut, mutta yhden toisen ilahdutuksen: Olin ottanut yhden kynttiläpaketin mukaani siltä varalta, että näkisin kirkossa Tiinan. Juu näin, joten sain annettua pikku lahjani hänelle. Oli tosi tosi siistiä nähdä lahjan saajan reaktio; valitsemani lahja näytti osuvan ihan nappiin. Vaikka saattaakin kuulostaa kliseeltä, niin kyllä minun mielestäni on kivempi antaa lahjoja kuin saada niitä.

Huhhuh. Tulipa nyt pitkä - ja aika sekalainen - postaus. Lopetanpa nyt tähän, ja sanon enää että jee kohta on joulu!



torstai 15. marraskuuta 2012

Pitkästä aikaa keikka!

Tämä viikko on mennyt niinkin mielenkiintoisissa merkeissä, että olen lähinnä nukkunut tai muuten vaan löhöillyt sohvalla sekä napostellut särkylääkkeitä. Torstaina alkanut kurkkukipu yltyi todella pahaksi, ja olen vaan sairastellut neljän seinän sisässä. Pari kertaa olen poistunut kämpästä moikkaamaan sairaanhoitajaa terveyskeskuksella, mutta siitäkään ei ole ollut oikein apua.

Sairaskertomukset sikseen, ja muihin aiheisiin. Lauantaina olo ei ollut onneksi niin sietämätön, että olisi pitänyt jäädä kotiin. Kalenterissa oli nimittäin jotakin kivaa sille päivälle: "Kulttuurien juhla Hervannan kirjastossa, paikalla viim. klo 13". Udoka oli varattu soittamaan, eli lauantaina oli pitkästä aikaa keikka. Jee!

Ajeltiin veljen ja ♥:n (sain houkuteltua sen mukaan, että saisin jotain valokuvia) kanssa Hervantaan, parkkeerattiin Duon parkkipaikalle. Käppäiltiin kirjastolle ja pöllöiltiin vähän aikaa, että minne siellä pitää mennä. Heidi onneksi tuli siinä aika samaan aikaan, ja löydettiin sitten lopulta muutkin. Roudailtiin rumpuja sisään ja järkkäiltiin itsellemme esiintymispaikka. Odoteltiin omaa vuoroamme.


Itseasiassa en edes kovin hyvin tiedä, mistä Kulttuurien juhlassa oli kyse. Joku monikulttuurisuustapahtuma kuitenkin. Kun menimme kirjastolle, käynnissä oli kovat salsat, ja myöhemmin oli esittelyssä eri maiden juhlapukuja. Silloin, kun olin harjoittelussa Hervannassa, viereisessä monitoimitalossa oli joku samantapainen tapahtuma. Jossa näin Udokan ensimmäisen kerran. Ja menin juttelemaan. Ja siitä vähän ajan päästä menin kokeilemaan rummutusta.

No, kuitenkin. Olin aika innoissani keikasta, etenkin sen takia, että minä sain soittaa dum dumeja. Ekaa kertaa keikalla! Meillä oli aika lyhyt keikka-aika, joten soitettiin vain kaksi biisiä. Oli kuitenkin kiva tunnelma, ja yleisö näytti tykkäävän. (: Seuraavaksi kuvia. Hyvät kuvat on jonkun tyypin ottamia, huonot kuvat on mun omasta kamerasta.

 pikkuveljee piti vähän auttaa pukemisessa...

...homma hoidettu!

kaikki valmiina!


keikalla soitettiin...

...laulettiin...
 
...sekä soitettiin ja laulettiin.
 
 Lopuksi otettiin ryhmäkuvia, jee. (usealla kameralla samaan aikaan, mun lempparia! -.-)

 Jip huu!

Oli siis tosi kiva keikka, semmonen rento ja pikkuinen. Takahuoneessa oli tarjoiluja, mutta minä ja veli ei jääty pidemmäksi aikaa napostelemaan, kun pyyhällettiin seuraaviin juttuihin. Sen verran näytettiin naamaamme takahuoneessa, että jotkut tädit saivat kiiteltyä meitä. Kyselivät, kuinka kauan olemme soittaneet, ja olemmeko sisaruksia. Hauskaa, että joku ihan tuntematon oli huomannut meissä jotakin yhteyttä/yhtäläisyyttä.

Udoka on siitä jännä ryhmä, että koskaan ei tiedä, millaisella kokoonpanolla esiinnytään. Nyt oli harvinaisen tuoretta esiintyjäainesta (huoh, mitä kapulakieltä), koko porukasta seitsemän on aloittanut tänä vuonna, loppukesästä tai nyt syksyllä. Keikka meni ihan hyvin siihen nähden, että suurin osa oli aloittelijoita. Eikä tärkeintä olekaan täydellinen suorittaminen, vaan se, että kaikilla - soittajilla ja yleisöllä - olisi hauskaa. Siinä me mielestäni onnistuimme lauantaina. Hyvä me! (:

lauantai 18. elokuuta 2012

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita.

Taas on vierähtänyt päivä jos toinenkin vähän muissa hommissa kuin bloggailun parissa. Edelleen on täytynyt sumplia kyytien ja majapaikkojen kanssa, mutta eipähän elämä käy liian tylsäksi. Nyt olen kuitenkin kotisohvalla, ja on aikaa kertoa yhdestä kesän parhaasta jutusta.

Tapahtumien yön keikka on ollut nyt muutamana vuonna kesän odotetuin keikka. Meidän rumpuryhmämme on esiintynyt aina (tai siis ainakin näinä vuosina, kun minä olen ollut mukana) tuliryhmän kanssa, joten keikka on vähän mahtipontisempi ja spesiaalimpi kuin muut keikat. Tänäkin vuonna odotin innoissani yhtä elokuista torstai-iltaa.

Keikka oli siis torstaina (9.8.), mutta sitä ennen oli ylimääräiset harjoitukset. Keskiviikkoiltana soitettiin melkein viisi tuntia, luulisi että sellaisella harjoittelulla soitto sujuisi vaikka päällään seisten. Jotenkin koko ryhmä taisi olla väsynyt, kun soittelu meni vähän väliä penkin alle. Ainakin itse olin ihan tyytväinen, kun vihdoin vähän ennen kymmentä päästiin harkkapaikalta kotia kohti. Toisaalta vähän arvelutti, miten keikka menisi, kun oma soitto oli aika mössöistä harjoituksissa.

Keikkaa edeltävissä harjoituksissa olikin sitten parempi - ennen kaikkea virkeämpi - olo. Oli hyvä fiilis, ja illalla oleva keikka ilostutti. Kunnes kello alkoi tulla yhdeksän. Keikan oli määrä alkaa yhdeksältä ja meikäläiset alkoivat roudata rumpuja autoon ehkä kymmentä vaille.Välillä meidän afrikkalainen aikakäsitys ärsyttää aivan suunnattomasti, mutta aina ei jaksa stressata. Mitä sitten, että joku lähti kahdeksan jälkeen metsästämäänmeille tuoleja yhden ryhmäläisen työpaikalta, tai mitä sitten vaikka kaikille ei meinannutkaan olla asuja.

 (taas näitä videosta pysäytettyjä kuvia)

Tämänkertainen keikka oli vähän erilainen: Minulla on yleensä varmaan joku tunnevamma, koska keikat eivät jännitä minua. Tällä kertaa perhosia alkoi kuitenkin pyöriä vatsassa, kun matkasimme keikkapaikalle rumpujen alla, täyteen ahdetussa autossa. Luotin silti siihen, että vatsassa elämöivät ötökät häipyisivät, kunhan alamme soittaa.

Ja kyllähän niin kävikin. Rumpuja ja tuoleja Laikun lavalle roudaillessa vielä jännitti. Mutta kun sain bongattua koulukaverini Eveliinan (vai bongasikohan Eve minut, en muista) ja annettua hänelle kamerani, jännitys jotenkin häipyi. Tällä kertaa en edes hämääntynyt, vaikka olin nähnyt musanopeni yleisössä. :D

Mää ja mun veli vierekkäin (:

Soitin välillä ogeneakin

Vooooi että, kun oli kiva soittaa! Oli tosi siistiä katsella yleisöä, jota oli paljon ja joka näytti jammailevan mukana ihan fiiliksissä. Oli hauska vaivihkaa kyttäillä tuttuja naamoja (Even ja musanopen lisäksi siellä oli yksi ei-niin-aktiivi-Udokalainen ja iskä+äiti) ja ihailla meidän taitavia tanssijoita.

Boscon tyttö oli tokaa kertaa keikalla tanssimassa (mun tietääkseni), Heidi ekaa.

Yleisöstä hyppäsi mukaan pari lisätanssijaa (:

Ja se tuliryhmä. Tällä kertaa esiinnyimme Tulikukan kanssa, tulitaiteilijoita taisi olla mukana viisi. Tulensyöksentä ja palavien keppien kanssa tanssiminen on tietenkin tosi hienoa, ja yleensä siitä saa lisäfiilistä soittamiseen. Tai sai tälläkin kertaa, mutta ei pelkästään positiivisia fiboja. Nimittäin yksi tulipelleilijä taisi olla vähän muissa maailmoissa (lue: pilvessä?) ja tiputteli keppejänsä jatkuvasti maahan. Eikä siinä kaikki; jossakin vaiheessa hän onnistui sytyttämään paitansa tuleen, eikä edes huomannut sitä! Yleisössä olevat tulikukkalaiset huusivat pojalle, että paitas palaa. HUI. Oli vähän pelottavaa miettiä, että pysyvätkö kaikki palavat asiat pois yleisöstä (tulityyppien ja yleisön välillä ei ollut loppujen lopuksi kovin paljoa tilaa) ja palavatko vain palavaksi tarkoitetut jutut. Hui.

hoo!
 
Tulikukan poikia

Paitas palaa!


Tyttöjen tanssiminen oli kaunista katsottavaa, eikä yhtään pelottavaa!

Loppujen lopuksi keikka meni hyvin. Ainakin meidän osaltamme. :D Ilta ei kuitenkaan ollut vielä ohi, vaan muutama meistä meni vielä koululle (jossa harjoitellaan) roudaamaan kamat takaisin. Pääsin onneksi Tommin kyydillä kotiin, koska busseja ei mennyt enää siihen aikaan. Olin kotona joskus puolen kahdentoista jälkeen. Mussutin muutaman luumun (Ulrich oli tuonut keikanjälkeissyötävää lavalle) ja pesin nassuni. Oman sängyn sijasta jäin sohvalle nukkumaan, koska meidän sängyssä tuhisivat Anja ja Aiden. He yöpyivät meillä, koska heillä oli aikaisin perjantaiaamuna menoa. Sohvalla nukkuminenkin oli ihan kivaa, se jotenkin sopi keikkaillan päätteeksi. :D Tuntui ihan kesälomalta, vaikka perjantaiaamuna lähdin kyllä töihin. Oli onneksi kivaa työtä luvassa, nimittäin kehitysvammaisten leiripäivä. Mutta ei siitä nyt enempää. (: