Jouluisa loppuviikko

Moi! Ainakin viime vuonna taisi olla niin, että jouluolo oli aikamoisesti kadoksissa. Nyt on kuitenkin ollut noiden olojen suhteen parmpi vuosi, sillä olen fiilistellyt joulua pitkin kuuta ihan sopivasti. Nyt viime viikollakin oli tosi kivoja joulufiilishetkiä, etenkin loppuviikosta. Ajattelin tulla kertomaan niistä. Ainakin nyt sanallisesti, voi olla että pari jotan sekalaista kuvaakin eksyy joukkoon.

Kekkasin keskiviikkona, että voisin mennä pitkästä aikaa käymään keskustassa, ihan vaan shoppailemassa/katselemassa. Viime aikoina en ole juurikaan hengaillut kaupungilla, ainoat keskustassakäymiset ovat olleet rumpuharkat. Joten varasin torstain itselleni kylällä käymiseen. Heräilin sopivan verkkaisen reippaasti ja ajelin bussilla kaupungille. Oli jotenkin tosi hienoa astua bussista Hämeenkadulle. Oli lunta, kipittäviä ihmisiä ja jokin tosi ihana tuoksu. Joulutorilta varmaan tuli vohveleiden tuoksua, se oli ihan mahtavaa. Se tuoksui vielä Anttilan takanakin, jonne ensimmäiseksi suunnistin.

Mukanani minulla oli kassillinen leffoja, joten suuntasin leffadivarille. Tarkoituksena oli saada meidän dvd-hyllyyn vähän tilaa, ja onnistuinkin tarkoituksessani. Vein kauppaan ison kassillisen leffoja, ja palasin sieltä pienen kassillisen kanssa. :D Leffashoppailuiden jälkeen poikkesin ainakin Seppälässä katselemassa ja Indiscassa kuolaamassa kaikkea ihanaa, mitä siellä myydään. Indiscassa on ihan sairaan ihania vaatteita, mutta en koskaan raaski ostaa sieltä mitään. :c

Haahuilin jonkin aikaa kaupoissa (ainakin kävin ostamassa yhden jutun Olivian lahjaan) ja menin sitten Mäkkärille haukkaamaan jotain. Siinä lounastaessani sain odottamatonta seuraa. Joku Keskustorin kavereista istui viereisessä pöydässä ja mölisi jotakin. En ole ihan varma, puhuiko hän minulle vai pelkästään itsekseen. Ensin ajattelin vaan syödä ruokiani niin, etten olisi huomaavinanikaan häntä, mutta jossain vaiheessa se alkoi tuntua liian kiusalliselta. Tuumin, että olisi kivempi vastata hänen kyselyihinsä. Että olemmeko me nyt Keskustorilla -.- . No, turisin tämän Jussin kanssa tovin (jonka aikana hän sanoi minun olevan rakastettavan oloinen ihminen, awws), ja jossakin vaiheessa hän lähti jatkamaan matkaansa. Kuulemma Hervantaan.

Minäkin jatkoin matkaani. Menin bussilla sille S-marketille, jossa ♥ on harjoittelussa. ♥:n työpäivä oli lopuillaan, ja minä tein ruokaostoksia sillä aikaa, kun hän oli vaihtamassa vaatteita. Lastasimme sapuskat kasseihin ja ajelimme yhdessä kotiin.

Torstai-ilta menikin sitten lahjapuuhissa. Laitoin Olivian lahjan postituskuntoon ja päätin paketoida samoilla vauhdeilla muitakin lahjoja. Olen aina tykännyt lahjojen paketoinnista, se on tosi kivaa puuhaa. Toisaalta on hauska kehitellä erikoisia kääreitä ja koristeluja, mutta ihan tavallista lahjapaperia ja -nauhaa on myös kiva käytellä. Tällä kertaa käytin perusjuttuja ja käärin lahjoja joulululujen soidessa. Kivaa. ♥

Perjantai oli pikkujoulupäivä. Oli ihan hauskaa, että minulla oli koko päivä aikaa valmistautua, joten muutin meidän pikku kämppämme vähäksi aikaa kylpyläksi. Käytännössä siis käyttelin kaikkia kivan tuoksuisia suihkutököttejä, kokeilin kasvonaamiota ja käytin kunnolla aikaa ihon rasvaamiseen. Ihan mukavaa valmistautumista siis. Iltapäivemmällä oli vuorossa hiuksien ja naaman laitto, ja ♥ oli kiltti ja auttoi minua. Hän kiharsi hiukseni. ^^*

(...jotka näyttivät luonnossa kivemmilta kuin kuvassa)

♥ heitti minut Hervantaan, Naistarille. Se on sellainen maahanmuuttajanaisten "olohuone", ja Udokan pikkujoulut ovat olleet siellä ainakin nyt joka kerta, kun minäkin olen ollut mukana. Ovet eivät kuitenkaan olleet vielä auki, kun saavuin paikalle, vaan minä ja muutama muu udokalainen menimme lämmittelemään viereiseen kierrätyskeskukseen.

Ihan kamalan kauaa emme onneksi joutuneet odottamaan. Rumpuope tuli paikalle ja kannoimme rumpuja sisälle. Pikkujoulut saivat alkaa! Oli tosi kivat pippalot, jotka menivät samalla rennolla kaavalla kuin ennenkin.

Illan aikana rummuteltiin...

...leikittiin Dubloilla (tai no siis minä, sisko ja lapset)...

...otettiin vastaan Joulupukki...

...ja otettiin tietenkin yhteiskuva. Harmi vain, että jotkut olivat ehtineet jo lähteä. :c

Ai niin ja syötiin, totta kai! Taisin vain olla niin nälkäinen, etten malttanut ottaa kuvaa ruoasta. :D Meillä oli riisiä ja afrikkalaista kanakastiketta ja jotain tosi hyvää salaattia. Ja suklaata tietty jälkkäriksi. Avasimme vihdoinkin myös sen kuohuviinipullon, joka hankittiin Tapahtumien yön aikoihin. :D

Joulupukki oli hauska, hänellä oli mageet Spiderman-aurinkolasit nenällään. Minä sain pukin (joka oikeastaan kyllä oli muori) pussista pikkuisen purkillisen luumu-appelsiinihilloketta, en ole vielä maistanut. Vitsit, oli kyllä tosi kivat pikkujoulut! Jatkoimme Tommin kanssa iltaa Gloriassa, Tommi kävi tanssimassa salsaa ja minä laulamassa karaokea. Lopuksi Tommi heitti minut vielä kotiin. Kiva ilta. (:

Lauantainakin oli juhlapäivä. English Servicen porukka vietti etukäteisjoulua Hatanpäällä, seurakuntakoti Katariinassa. Ennen pippaloihin lähtöä ehdin napata pari (2) asukuvaakin. Naama on vähän pielessä, mutta ainakin vaatteet näkyy:

 mekko/tunika - kirppis

sukkikset - New Yorker

villatakki - Cubus

kengät - Euromarket (kun sellasia vielä oli)

Halusin laittaa tuon uuden mekon päälle, koska minusta se on aika jouluinen, vaikkei punainen olekaan. Mätsäsin siihen sitten tuon villatakin ja ruskeat (vaikka näyttävätkin kuvissa mustilta) sukkikset. Otin sitten ihan vaihtokengät mukaan, kun mitkään ulkokengät eivät oiken passanneet tuohon asuun. Hiukset oli helppo laittaa, sillä edellisen päivän kiharat olivat vielä tallella. Muutaman "tuoreen" kiehkuran lisäämisen jälkeen pehko oli lähtövalmis. (:

Olisin kyllä voinut ihan hyvin käyttää enemmänkin aikaa valmistautumiseen. NImittäin kun pääsimme perille juhlapaikkaan (n. puoli tuntia ilmoitetun alkamisajan jälkeen), paikalla ei ollut juuri ketään. Juhlan piti alkaa kahdelta, mutta se pääsi vauhtiin varmaankin kolmelta. ♥ kyllä sanoi minulle, että ei pitäisi lähteä niin aikaisin, mutta en kuunnellut. Olisi pitänyt ehkä. (:

Afrikkalaisesta ajasta huolimatta juhalassa oli kivaa. Oli hyvää ruokaa ja rento tunnelma. Ohjelmassa oli ainakin lapsien jouluevankeliumiesitys ja aikuisille tietokilpailu. Oli hyvä, että kilpailuun arvottiin ryhmät, joten tuli juteltua vähän tuntemattomampienkin ihmisten kanssa. Ei siellä kirkossa yleensä tule jutusteltua.

Vielä ennen kun lähdimme kotiin, juhlassa piipahti Joulupukki. Jotenkin hän näytti erilaiselta sitten viime näkemän...

Jepulis. Ihana jouluinen viikonloppu sai yhtä ihanan päätöksen, kun mentiin vielä ♥:n kanssa iltakirkkoon sunnuntaina. Sinne samaan iltamessuun, jossa oli pari viikkoa sitten. Oli paljon ihmisiä ja paljon lauluja. Ja kirkkokahvilla riisipuuroa! Mantelia en saanut, mutta yhden toisen ilahdutuksen: Olin ottanut yhden kynttiläpaketin mukaani siltä varalta, että näkisin kirkossa Tiinan. Juu näin, joten sain annettua pikku lahjani hänelle. Oli tosi tosi siistiä nähdä lahjan saajan reaktio; valitsemani lahja näytti osuvan ihan nappiin. Vaikka saattaakin kuulostaa kliseeltä, niin kyllä minun mielestäni on kivempi antaa lahjoja kuin saada niitä.

Huhhuh. Tulipa nyt pitkä - ja aika sekalainen - postaus. Lopetanpa nyt tähän, ja sanon enää että jee kohta on joulu! ♥

Joulukiireinen viikonloppu

Aika hassua, että sen jälkeen kun työt Akaassa loppuivat, olen ollut jollain tavalla kiireisempi kuin silloin, kun vielä olin töissä. Kalenteriin saa koko ajan olla merkkailemassa jotakin juttuja ja menemisiä riittää. Menot ja tekemiset ovat kyllä olleet kivoja, joten kiireellä ei onneksi ole negatiivista latausta. On pelkästään kiva, että tekemistä riittää, ja nyt jaksaa ja pystyy tekemään kaikkia kivoja juttuja erilailla kuin töiden aikaan.

Viikonloppu oli mukavan täynnä kivaa tekemistä.

Viikko sitten viikonloppunahan kävin Tyttöjen tuvalla Isosiskokurssin. En ole saanut vielä todistusta, koska sen voi saada vasta sitten, kun on käynyt tuvan Aukiolossa jonakin tiistaina tai torstaina. Vaikka isosiskopaperit ovat vielä saamatta, pääsin kuitenkin nauttimaan isosiskouden mukanaan tuomista eduista jo perjantaina. Tuvalla oli nimittäin Isosiskojen pikkujoulut, jonne olivat tervetulleita kaikki tuvan vapaaehtoiset, uudet ja vanhat. Sinne tieni siis kävi.

Mutta ennen pikkujouluja minulla oli treffit oikean pikkusiskon kanssa. Istahdimme hetkeksi suojaan tuulelta ja tuiskulta, piipahdimme Coffee Houseen turisemaan ja hörppimään sumppia. Oli kiva nähdä kunnolla pitkästä aikaa, ja juteltavaa kyllä riittikin. Kyytipoikana meillä oli herkulliset kaneli-piparkakku-latet, joiden kermavaahtopilven päälle oli ripoteltu piparin muruja. Niillä oli hyvä aloitella pikkujoulutunnelmat, ja jonkin aikaa höpöteltyämme hypättiinkin bussin kyytiin ja ajeltiin Pispalaan, Tyttöjen tuvalle.

Isosiskojen pikkujoulut olivat mukavan rennot. Väki valui paikalle vähän eri aikoihin ja aluksi tarjolla oli vähän yleishyödyllisiä askareita: Osa tytöistä hääräili keittiössä valmistamassa pikkujoulusapuskaa, osa teki viime hetken valmisteluita seuraavana päivänä alkavia joulumyyjäisiä varten. Minä kieltäydyin kauniisti keittiöapulaisena olosta, sillä olemukseni oli vielä vähän räkäinen. (Hah, voi olla että olisin muutenkin keksinyt jonkun verukkeen O:) ) Sen sijaan auttelin mielelläni myyjäisvalmisteluissa. Pakkasin tyttöjen askartelemia korvakoruja myyntikuntoon. Oli hauskaa näperrellä jotakin yksinkertaista ja samalla jutella niitä näitä muiden tyttöjen kanssa.

Vaan oli ihan hauskaa, että ruokakin valmistui vihdoin. :D Keittiössä ahkeroineet tytöt olivat saaneet aikaiseksi koko porukalle ghanalaista maapähkinäkanakastiketta ja riisiä sekä jälkkäriksi banaanilettuja ja hedelmäsalaattia. Oli hauskaa saada maistaa jotakin erilaista afrikkalaista ruokaa, eikä syödä aina vaan sitä samaa. Afrikkalainen teema jatkui ruokailun jälkeen jonkinlaisella infopläjäyksellä, jonka yksi ohjaajista meille piti. Kyseessä ei ollut luento, vaan pikemminkin juttelimme yhdessä siitä, millaisia tapoja eri Afrikan maissa on, ja millaisia ihmiset siellä ovat.

Afrikka-teema jatkui edelleen. Vaihdoimme paikkaa tuvalta parin talon päässä olevalle salille, jossa meille opetettiin afrotanssia. Vitsit muuten, en muistanut kysyä yhtään, minkä maalaista tanssia tanssailimme. Joka tapauksessa se oli vähän erilaista, mitä Udokassa harrastamme. Oli kivaa kokeilla uudenlaista tanssia, etenkin kun se oli aika helppoa. (: Tanssien jälkeen hörpimme vielä glögiä torttujen kera, ja pikku hiljaa ihmiset jatkoivat matkaansa muihin juttuihin. Oli vallan mukava pikkujoulu.

Ylläoleva kuva ei kyllä liity pikkujouluihin muuten kuin että otin tuon askarteluni mukaan sinä iltana. Teimme Isosiskokurssin lopuksi itsellemme Minä-kilvet (vai mitkä niiden nimet nyt olivatkaan), ja minä jätin omani silloin kuivumaan. Pikkujouluun mennessä työ oli ehtinyt kuivua melkein viikon, joten pystyin kuljettamaan sen kotiin ehjänä. Se saa nyt edustaa tässä postauksessa Tyttöjen tuvan pikkujouluja, sillä en ottanut pippaloissa yhtään kuvia. Keskityin vaan ihmisiin ja heidän kanssaan olemiseen.

Lauantaina oli lisää jouluista puuhaa. Veljen koululla oli perinteinen joulutori, jossa koulun oppilaat ja jotkut muut käsityöläiset myyvät töitänsä. Lähdettiin ♥:n kanssa lauantaiajelulle, tarkoituksena käydä katsastamassa torin tarjonta. Ensin kävimme moikkaamassa veljeä metallipuolen pajalla, jossa veli esitteli hieman töitänsä ja koneita, joita hän on viime aikoina käyttänyt. Hänellä on meneillään lopputyön tekeminen, joten ehkä siksi hänellä ei ollut mitään omia juttuja myytävänä. Kaikki aika ja energia on mennyt arte-työn kanssa ahertamiseen.

Metallipuolelta menimme toiseen rakennukseen, jonka luokissa oli monien eri ihmisten töitä tarjolla. Oli tuohijuttuja, neuletöitä, koruja, vaatteita... Kaikkea hienoa. (: Itse shoppailin jonkun itse piirtämän värityskirjan (se taitaa mennä pukinkonttiin neiti O:lle) ja söpöjä satuaiheisia tarroja. Muuten tyydyin vain ihastelemaan ja hypistelemään myynnissä olleita tavaroita.

Joulutorin kiertämiseen ei mennyt kovin paljoa aikaa (ihan kuin siellä olisi ollut vähemmän myyjiä kuin viime vuonna?), joten päätimme käväistä vähän kirppiksilläkin. Kävimme kahdella kirpputorilla, mutta saalis jäi (onneksi) aika pieneksi. Minä ostin muutaman rannekorun ja ♥ löysi pitkään metsästämänsä usb-puhelimen tietokoneeseen. Yhteinen ostos oli joku lautapeli, jota emme ole ehtineet vielä testata.

Suunnitelmissa oli myös käydä Ideaparkissa, ja sinne suuntasimme kirppistelyn jälkeen. Niin kuin aika moni muukin ihminen. :D Autoja oli hirveästi, mutta onneksi Ideaparkissa on aika paljon lääniä, että ei päässyt tulemaan ahdasta. Kiertelimme kaupoissa ilman mitään suurempia ostoslistoja. Pari lahjajuttua tuli löydettyä, ja heräteostoksena sukkikset uudesta Newyorkerista ja kuumaliimapyssy Clas Ohlsonilta. :D Maltilliset ostokset siis, shoppailu taitaa keskittyä sitten joulualennusmyynteihin. (:

Lauantai-iltana oli tarkoitus hengailla vain kotona, mutta Petra (minun Pieksämäen-luokkakaveri, joka asuu myös Tampereella) sai houkuteltua minut pois kotikolosta. Lähdettiin kahdeksan maissa kaupungille, missiona maillä oli päästä laulamaan karaokea. Päätettiin mennä katsastamaan Puuman karaoke, ja se olikin positiivinen yllätys: Kun menimme Puumaan sisälle, paikalla taisi olla meidän lisäksemme yksi tyyppi, joka vain pelasi hedelmäpeliä. Saimme siis laulaa sydämemme kyllyydestä, lauluvuoro vaihteli meidän kahden välillä. Vähän myöhemmin paikkaan tuli muutakin porukkaa, mutta laulujono ei silti muodostunut mitenkään mahdottomaksi. Suunnilleen joka kolmas tai neljäs vuoro oli oma vuoro. Ihan hyvä laulupaikka siis.

Sunnuntaina avattiin joulukalenterien (minulla on kaksi suklaakalenteria ja Aamulehden kuvakalenteri) kakkosluukut, ja vietettiin ekaa adventtia. Minulla ei ollut pahemmin adventtisuunnitelmia, kalenterissa luki vain "Vastaanottoilta Kyttälässä". Vastaanottoilta olisi ollut jokin nuorten aikuisten kirkkosysteemi (en ole ollut siellä ennen), mutta teinkin viime hetken suunnitelman muutoksen. Sen sijaan että olisin lähtenyt bussilla Kyttälään (se on keskustassa), kävelinkin noin kilometrin päähän Uudenkylän seurakuntatalolle. Yksi kaveri oli vinkannut, että siellä pidetään mukavia iltamessuja, ja ajattelin mennä katsomaan sen meiningin.

Mieninki oli ihan jees. Sellainen semi-rento, ei kuitenkaan ehkä ihan minun juttuni. Voi olla, että pitää vielä käydä ainakin kerran, ennen kuin antaa lopullisen tuomion. :D Kivaa oli joka tapauksessa ainakin se, että näin vähän tuttuja. Oli mukavaa, että nyt kun vihdoin menin ensimmäistä kertaa oman "kotiseurakuntani" tilaisuuteen, kaikki naamat eivät olleet ihan uppo-outoja. Messun jälkeen oli kirkkokahvit, joiden aikana juttelin yhden tosi tutun oloisen pariskunnan kanssa. Yritettiin miettiä, missä ihmeessä olemme tavanneet. Ei millään meinannut tulla mieleen, mutta sitten tajusin, että he olivat Hanskin vanhemmat, eli olen ollut jopa heillä kylässä! :o Vähän noloa, ehkä. :D Kahvipöytäjutteluiden jälkeen lähdin taapertamaan takaisin kotiin, ja oli ihana kävellä narskuvassa lumessa ja katsella huuruavaa hengitystä. Ihanaa, että vihdoin tuli lunta.

Ensimmäisen adventtisunnuntain lopuksi piti tietenkin töllätä vähän telkkaria, eli seurata Tanssii tähtien kanssa -ohjelman finaalijakso. Alku meni vähän ohi, mutta missasin onneksi vain kaksi ensimmäistä tanssia. Oli kivaa mussuttaa suklaata ja katsella ihania tansseja, ja jee, oma suosikkini eli Krisse voitti koko kisan! Ei pöllömpi sunnuntai, ei ollenkaan huono viikonloppu. ^^*

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita.

Taas on vierähtänyt päivä jos toinenkin vähän muissa hommissa kuin bloggailun parissa. Edelleen on täytynyt sumplia kyytien ja majapaikkojen kanssa, mutta eipähän elämä käy liian tylsäksi. Nyt olen kuitenkin kotisohvalla, ja on aikaa kertoa yhdestä kesän parhaasta jutusta.

Tapahtumien yön keikka on ollut nyt muutamana vuonna kesän odotetuin keikka. Meidän rumpuryhmämme on esiintynyt aina (tai siis ainakin näinä vuosina, kun minä olen ollut mukana) tuliryhmän kanssa, joten keikka on vähän mahtipontisempi ja spesiaalimpi kuin muut keikat. Tänäkin vuonna odotin innoissani yhtä elokuista torstai-iltaa.

Keikka oli siis torstaina (9.8.), mutta sitä ennen oli ylimääräiset harjoitukset. Keskiviikkoiltana soitettiin melkein viisi tuntia, luulisi että sellaisella harjoittelulla soitto sujuisi vaikka päällään seisten. Jotenkin koko ryhmä taisi olla väsynyt, kun soittelu meni vähän väliä penkin alle. Ainakin itse olin ihan tyytväinen, kun vihdoin vähän ennen kymmentä päästiin harkkapaikalta kotia kohti. Toisaalta vähän arvelutti, miten keikka menisi, kun oma soitto oli aika mössöistä harjoituksissa.

Keikkaa edeltävissä harjoituksissa olikin sitten parempi - ennen kaikkea virkeämpi - olo. Oli hyvä fiilis, ja illalla oleva keikka ilostutti. Kunnes kello alkoi tulla yhdeksän. Keikan oli määrä alkaa yhdeksältä ja meikäläiset alkoivat roudata rumpuja autoon ehkä kymmentä vaille.Välillä meidän afrikkalainen aikakäsitys ärsyttää aivan suunnattomasti, mutta aina ei jaksa stressata. Mitä sitten, että joku lähti kahdeksan jälkeen metsästämäänmeille tuoleja yhden ryhmäläisen työpaikalta, tai mitä sitten vaikka kaikille ei meinannutkaan olla asuja.

 (taas näitä videosta pysäytettyjä kuvia)

Tämänkertainen keikka oli vähän erilainen: Minulla on yleensä varmaan joku tunnevamma, koska keikat eivät jännitä minua. Tällä kertaa perhosia alkoi kuitenkin pyöriä vatsassa, kun matkasimme keikkapaikalle rumpujen alla, täyteen ahdetussa autossa. Luotin silti siihen, että vatsassa elämöivät ötökät häipyisivät, kunhan alamme soittaa.

Ja kyllähän niin kävikin. Rumpuja ja tuoleja Laikun lavalle roudaillessa vielä jännitti. Mutta kun sain bongattua koulukaverini Eveliinan (vai bongasikohan Eve minut, en muista) ja annettua hänelle kamerani, jännitys jotenkin häipyi. Tällä kertaa en edes hämääntynyt, vaikka olin nähnyt musanopeni yleisössä. :D

Mää ja mun veli vierekkäin (:

Soitin välillä ogeneakin

Vooooi että, kun oli kiva soittaa! Oli tosi siistiä katsella yleisöä, jota oli paljon ja joka näytti jammailevan mukana ihan fiiliksissä. Oli hauska vaivihkaa kyttäillä tuttuja naamoja (Even ja musanopen lisäksi siellä oli yksi ei-niin-aktiivi-Udokalainen ja iskä+äiti) ja ihailla meidän taitavia tanssijoita.

Boscon tyttö oli tokaa kertaa keikalla tanssimassa (mun tietääkseni), Heidi ekaa.

Yleisöstä hyppäsi mukaan pari lisätanssijaa (:

Ja se tuliryhmä. Tällä kertaa esiinnyimme Tulikukan kanssa, tulitaiteilijoita taisi olla mukana viisi. Tulensyöksentä ja palavien keppien kanssa tanssiminen on tietenkin tosi hienoa, ja yleensä siitä saa lisäfiilistä soittamiseen. Tai sai tälläkin kertaa, mutta ei pelkästään positiivisia fiboja. Nimittäin yksi tulipelleilijä taisi olla vähän muissa maailmoissa (lue: pilvessä?) ja tiputteli keppejänsä jatkuvasti maahan. Eikä siinä kaikki; jossakin vaiheessa hän onnistui sytyttämään paitansa tuleen, eikä edes huomannut sitä! Yleisössä olevat tulikukkalaiset huusivat pojalle, että paitas palaa. HUI. Oli vähän pelottavaa miettiä, että pysyvätkö kaikki palavat asiat pois yleisöstä (tulityyppien ja yleisön välillä ei ollut loppujen lopuksi kovin paljoa tilaa) ja palavatko vain palavaksi tarkoitetut jutut. Hui.

hoo!

 

Tulikukan poikia

Paitas palaa!

Tyttöjen tanssiminen oli kaunista katsottavaa, eikä yhtään pelottavaa!

Loppujen lopuksi keikka meni hyvin. Ainakin meidän osaltamme. :D Ilta ei kuitenkaan ollut vielä ohi, vaan muutama meistä meni vielä koululle (jossa harjoitellaan) roudaamaan kamat takaisin. Pääsin onneksi Tommin kyydillä kotiin, koska busseja ei mennyt enää siihen aikaan. Olin kotona joskus puolen kahdentoista jälkeen. Mussutin muutaman luumun (Ulrich oli tuonut keikanjälkeissyötävää lavalle) ja pesin nassuni. Oman sängyn sijasta jäin sohvalle nukkumaan, koska meidän sängyssä tuhisivat Anja ja Aiden. He yöpyivät meillä, koska heillä oli aikaisin perjantaiaamuna menoa. Sohvalla nukkuminenkin oli ihan kivaa, se jotenkin sopi keikkaillan päätteeksi. :D Tuntui ihan kesälomalta, vaikka perjantaiaamuna lähdin kyllä töihin. Oli onneksi kivaa työtä luvassa, nimittäin kehitysvammaisten leiripäivä. Mutta ei siitä nyt enempää. (:

 

Menoa ja melskettä

Heinäkuun loppu kului näemmä täällä blogin puolella aika hiljaisissa merkeissä. Se johtuu siitä, että "oikeassa elämässä" (!?) on ollut aikamoista haipakkaa. Meidän automme hajosi viime lauantaina, kun ♥ oli lähdössä Turkuun pelaamaan jalkapalloa. Kun auto on ollut poissa pelissä, arjen pyörittämisessä on täytynyt käyttää vähän mielikuvitusta. Tai ei kai mitään sen suurempia kekseliäisyyksiä, mutta kyllä autottomuus vähän haittaa esim. töissä käyntiä, jos työpaikka on sellaisella paikkakunnalla, jossa junat pysähtyvät ehkä kahdesti päivässä ja kun työpäivän aikanakin saattaa joutua ajelemaan paikasta toiseen.


Työmatkojen taittamisessa junalla oli vähän lisähaastetta, kun minun piti käydä tiistaiaamuna terveyskeskuksessa. Aikataulut eivät ihan sopineet yksiin, joten loppujen lopuksi jouduin menemään junalla Toijalaan ja pyytämään iskää heittämään minut autolla Viialaan. Kahtena päivänä oli ihan tarpeeksi junasäätöä, joten olin loppuviikon sitten Kylmäkoskella. Oli kätevää, kun pystyin nukkumaan lähempänä työpaikkaa ja käyttelemään iskän autoa. Keskiviikkona kävin työterveydessäkin, mutta onneksi ei ollut mitään vakavaa.


Työviikosta selvittiin ihan kunnialla, ja eilen tulin töiden jälkeen Tampereelle. Muuten olisin kai voinut vielä jäädä Kylmikselle (kun se autokaan ei ole vielä valmis) mutta piti päästä rumpuharkkoihin, kun kohta on taas keikka. Jee olikin kivat harjoitukset, koska sain/jouduin soittamaan dumdumeja. Mutta oikeastaan halusin kyllä kirjoitella viime viikonlopun menoista ja melskeistä.


Nimittäin viikko sitten oli myös keikkailua. Launtaina piti ensin olla esitys Tammelantorilla, mutta joidenkin ihme sählinkien takia (meidän luulossa oli Tammelantori, mutta lehdessä luki Laukontori) vedettiinkin setti Laukontorilla. Oli tosi kivaa, etenkin kun yläasteen ja lukion musaopettajani tuli katsomaan/kuuntelemaan rummutustamme. Mulla meinasi mennä pasmat jostain syystä vähän sekaisin, mutta muuten esitys meni ihan hyvin. Oli ihana nähdä open kanssa piiiitkästä aikaa, ja oli kiva esitellä nykyiselle rumpuopelleni se ihka ensimmäinen tyyppi, jolta olen rumpuoppeja saanut. Kävi myös ilmi, että asutaan ihan lähekkäin! Pakko siis koittaa nähdä useamminkin!


Laukontorilta oli kuitenkin mentävä vielä Tammelantorille, sillä olimme itse mainostaneet esiintyvämme sielä. Mikäs siinä, oli ihan kiva mennä vetämään toinenkin setti, kun ilma oli nätti ja ihmisiä paljon. Kovin kauaa ei ehditty kuitenkaan soittamaan, ennen kuin torivalvoja tuli sanomaan, että meidän pitäisi lopettaa soittaminen.


Torimyyjät olivat kuulemma valittaneet soittomme olevan liian kovaäänistä ja näin ollen häiritsevän kaupankäyntiä. Valvoja tuli siis välittämääm myyjien viestin ja käski meitä lopettamaan soittomme. Lopettaminen olisi kuitenkin ollut aika lailla ristiriidassa sen kanssa, että meidät oli tilattu soittamaan torille, ja saimme keikasta siis palkkion. Ei kai kukaan voi lopettaa urakkaansa kesken, jos siitä maksetaan? Tapahtumista voi lukea "puolueettoman version" Aamulehden nettisivuilta tai viime sunnuntain lehdestä. Huh huh.


En sitten tiedä, kuinka paljon tuollaisiin kirjoitteluihin on uskominen. Ensimmäinen virhe on nimittäin jo otsikossa. Siitä saa sellaisen käsityksen, että poliisit olisivat fyysisesti olleet torilla ja käskeneet meitä lähtemään lätkimään. Olimme kuitenkin lopettaneet jo hyvän aikaa sitten, ennen kuin poliisit ajelivat maijallaan torille. Eivät tainneet pitää meidän keissiämme kaikkein kiireellisimpänä tapauksena.


Toinen virhe on lauseessa "He valittivat soittajista torivalvojalle, joka omien sanojensa mukaan pyysi soittajia ensin hiljentämään soittoaan ja soitti sitten paikalle poliisipartion, kun äänentaso ei hiljentynyt". Voi tietenkin olla, että muistini pettää, mutta minun mielestäni torivalvoja ei pyytänyt meitä hiljentämään soittoa, vaan käski heti lopettaa. Päättelisin sen siitä, että itse ainakin lopetin soittamisen, kun hän tuli siihen valittamaan. Jos hän olisi pyytänyt hiljentämään, olisin hiljentänyt. Osaan varmaan sen verran suomea, että ymmärrän lopettamisen ja hiljentämisen eron? Tai siten olin vaan niin paniikissa auktoriteetin tullessa puhuttelemaan, että meni ohjeistus sekaisin? :P (juu, se naissoittaja joka kuvaili tilannetta pelottavaksi olin minä. Toimittaja ei tainnut osannut tulkita huumoriani/äänensävyäni :D)

Joopa joo, se siitä. En pahemmin jaksa enää ajatella koko juttua. Etenkin kuin loppulauantai oli sitten kiva. Kävin ostamassa vähän mansikoita ja reissueväitä, ja menin kotio vähäksi aikaa virkistäytymään ja valmistautumaan. Lähdimme nimittäin Udokan kanssa (tai siis meitä oli vain neljä) Muurameen festareille. Tuliryhmä Flamma oli pyytänyt meitä sinne esiintymään kanssaan, ja mikäs sinne oli lähtiessä, kun matka maksettiin. Ajelimme siis kivoja maisemareittejä Muurameen Naamat-festareille ja hengailtiin siellä hippien seassa (olin ekaa kertaa ikinä festareilla, oli siis ihan hauska ihmetellä sitä meininkiä) jonkin aikaa. Illalla treenattiin Flamman kanssa, ja yöllä kahden aikaan oli meidän keikka.

Oli UPEAA. Voi vitsit, ilta oli jo sen verran pimeä, että tulitanssit näyttivät tosi loisteliailta ja meidän rummutus toi esitykseen sellaista mystistä tunnelmaa. Upeaa, upeaa. Keikasta jäi hyvä mieli, ja siitä olikin sitten hyvä jatkaa kotia kohti. Lähdimme kolmen aikaan ajamaan kotiin päin, ja automatka menikin leppoisasti ukkostaivasta ihaillen ja kirkastuvaa taivasta ihmetellen. Kotona olin joskus kuuden aikaan, ja menin suoraan nukkumaan. Reissun jälkeen olin väsynyt, mutta onnellinen.

Pahoitteluni (taas) kuvattomasta postauksesta. Tykkäsin Naamat-asustani paljon, se oli mielestäni söpön afrikkainen ja hipikäs. :D Kamera vaan luurasi autossa koko ajna, kun en kantanut mukanani laukkua. Kaikki välttämätön (ruoka- ja juomaliput ja kännykkä) kulki rintsikoissa, kun hameessani ei ollut taskuja. Laitetaan silti lopuksi edes pari naamakuvaa, ettei ole ihan pelkkä tekstipostaus.

Ai niin! Jos yhtään kiinnostaa tulitanssin ja rummutuksen yhdistelmä, Udokaa ja Tulikukkaa on mahdollista nähdä ensi torstaina Tapahtumien yössä. Meillä on yhteinen keikka kirjastotalon lavalla kello yhdeksän. Illalla. Hmm tosin tällä hetkellä senkin kanssa on jotakin säätöä, joten pienen pieni mahdollisuus on olemassa, että keikkaa ei olekaan. Mutta pidetään kaikki peukkuja, että asiat selkenevät ja päästään soittamaan! (:

Yhden yksivuotissynttärit

Oi voi ja moi! Tajusin tuossa äsken, että viimeviikkoisesta synttärireissusta on vallan satuilut satuilematta. Lauantaina oli yhden Aidenin 1-vuotisjuhlat, jonne minä ja ♥ lähdimme ajelamaan puolen päivän jälkeen. Pippalot olivat Lahdessa, joten matkaan piti varata vähän aikaa. Hui etenkin kun alkumatkasta satoi ihan kauheasti, eikä siis pystynyt ajamaan kovin kovaa. Minä ajoin, ja oli kyllä vähän jännittävää. Mutta kun sateesta selvittiin, oli ihan kiva ajella uutta reittiä. Kivoja sellaisia maalaismaisemia. (:


Pyyhälsimme aluksi väärään paikkaan, kun en ollut kuullut puhelimeeni tullutta Huomio-juhlapaikka-on-vaihtunut-tekstaria. Eipä siinä mitään, sillä kun pääsimme perille oikeaan paikkaan, valmistelut olivat vasta ihan aluillaan. Kuulemma Aidenin isä ja äiti olivat vuokranneet paikan vasta samana aamuna. :D


Pikku hiljaa paikalle alkoi kuitenkin tulla muutakin väkeä, ja musiikki pauhasi. Ohjelmassa oli ihan vain oleilua ja hengailua. En kauheasti tutustunut uusiin tyyppeihin, vaihdoin vain muutaman sanan Aidenin kummien (jotka olivat samassa koulussa, missä minäkin!!) kanssa, ja muuten jutskailin vain ennestään tutuille ihmisille.

Oli kyllä hyvä, että ilma pysyi kivana juhlapäivän ajan, niin ihmiset pystyivät olemaan ulkona. Minäkin istuin jonkun pienen tytön kanssa nurmikolla ja nypin apiloita sille tytölle. Se oli hassu tyttö; kovasti hän seurasi minua ja pyysi mukaansa, mutta ei sitten oikein uskaltanut puhua mitään. :D


Pauhaavan musiikin lisäksi afrikkalaista oli ruoka. Tarjolla oli maniokkia, jollof riisiä (en ottanut, en hirveästi tykkää siitä), naudanlihaa ja egusia. Ai niin ja salaattia ja patonkia. Tosi hyvää ruokaa, vaikka lihan kastike maistui minusta liikaa Italianpadalta. :P

Jälkiruoaksi oli sitten Aidenin äidin tekemä kakkuöveri. Eli tarjolla oli täytekakkua kahdella eri täytevaihtoehdolla, kuivakakkua (ja keksejä) ja mangojuustokakkua. Pakkohan sitä oli kaikkea maistaa, ja suosikkini oli ehdottomasti raikas juustokakku. Sitä olisin voinut syödä vaikka kuinka paljon. Ja kyllähän me Tarun kanssa ennen juhlia varattiinkin yksi juustokakku puokkiin. :P

Ei viivytty juhlissa kovin kauaa, taidettiin lähteä joskus kuuden jälkeen. Muuten olisi vielä voinut jäädä juhlimaan, mutta minulla oli sunnuntaina töitä. Ei kovin aikaista herätystä, mutta kuitenkin sellainen päivä, ettei ihan puoliin päiviin olisi voinut loikoilla. :P Vielä ennen kivoista juhlista lähtöä Aidenin isä otti meistä vielä kuvan. ^^*

Hullua, että näistä pippaloista on vaan viikko. Tuntuu, että ne olisivat olleet joskus kaaaauan sitten. Aika kulkee ihan ihmeellisesti ja vääristää ajantajun. Sellaista se kesä kai on?

Perjantaitreffit

Kun joskus lueskelin seurakuntien Kirkonmäet-lehteä, bongasin ilmoituksissa yhden mielenkiintoisen konsertin. Tuomiokirkkoon oli tulossa esiintymään ryhmä, jonka olen kyllä nähnyt pari kertaa, mutta jota on kiva mennä katsomaan aina tilaisuuden tullen. Merkkasin konsertin kalenteriini.

Joskus kyselin entiseltä musan opeltani, josko nähtäisiin jossakin. Ei olla pitkään aikaan nähty, ja ope laittokin viestiä, että Tuomiokirkossa olisi perjantaina konsertti, joka saattaisi kiinnostaa minua. Koska konsertti oli jo omassa kalenterissani merkattuna, kirjoitin merkintään lisätiedoksi (!?) että "Leenan kanssa". Jee kivaa.

Mutta harmi kyllä Leenalta tuli perjantaina viesti, ettei hän pääsekään tulemaan, koska oli tullut kipeäksi. Höh ja harmi, olisi ollut kiva nähdä. Mutta ei auttanut jäädä harmittelemaan, lähdettiin kirkolle kuitenkin ♥:n kanssa. Koska oltiin suomalaisittain ehkä liian aikaisessa, oli aikaa ottaa vähän asu- ja muita kuvia.

 paita - Gina Tricot

housut -Cellbes

kengät - Prisma

ruusu- KappAhl

kaulakoru - ite tehty

laukku - äitin vanha

 ♥ ja roskis (hienosti katoin, mitä on taustalla -.-)

treffikuva

oli aikaa hengailla penkillä...

...ja puiden takana.

Illan konsertti oli Zambian Vocal Collectionin keikka. Ekaa kertaa näin tyypit 2009 kesällä, kun he olivat esiintymässä Akaan kirkossa. Viime kesänä käväisimme kuoron keikalla Lähetyskirkolla Helsingissä. Vaikka olinkin nähnyt ZVC:n jo aiemminkin, odotin keikkaa silti innolla. ONNEKSI olin sattunut näkemään ilmoituksen!

Kovin moni muu ei ilmeisesti ollut nähnyt mainoksia, sillä kirkkoon olisi mahtunut vaikka kuinka paljon enemmän porukkaa. Ehkä ihmiset pelkäsivät sadetta, eivätkä lähteneet kuuntelemaan hyvää musiikkia? Olisi kannattanut. Vaikka pari aiempaa keikkaa olivat ehkä jonkin verran parempia, tykkäsin silti tästäkin oikein paljon. Kylmänväreitä juoksi iholla etenkin Jeesus, Jeesus, kuule rukoukseni -kaanonin aikana, mutta "Leijonakuningas-fiilistä" olisin silti toivonut lisää. :P Niin tai näin, oli oikein hyvin vietetty viisikymmentä minuuttia, ja oli hauska vaihtaa kuoron tyyppien kanssa pari sanaa ennen kirkosta ulostautumista.

 (kuvat on videoiden pysäytyskuvia, kun en saanut hyviä kuvia salamalla enkä ilman)

tykkäsin näiden esiintymispaidoista

 keikan puolessa välissä poseerattiin suomalaiseen tyyliin...

...ja sambialaiseen tyyliin.

Konserttiin tullessamme sää oli hyvinkin nätti, mutta konsertin loputtua taivaalta heitteli aikas kivasti vettä. Ei jaksettu jäädä venailemaan sateen loppua, vaan kipitettiin suoraan autolle (joka ei onneksi ollut kaukana) ja ajeltiin seuraavaan kohteeseemme. Ajateltiin käyttää Cityshopparin New York -tarjous ja mennä perjantai-illan kunniaksi syömään jotakin muuta kuin jääkaapissa ollutta kaalilaatikkoa (tosin sekin on kyllä hyvää!).

Jouduttiin odottelemaan pöytää jonkin aikaa, mutta ei silti liian kauaa. Tilattiin molemmille burgerit ja kulutettiin sitten aikaa niitä tuhoamalla ja juttelemalla. Hampurilaiset olivat mahdottoman suuria, eikä kumpikaan jaksanut syödä omaansa loppuun. Niinpä ei kyetty syömään jälkiruokaakaan, vaan tilattiin se mukaan. :D

(Latino-burgeri ♥:lle, Hot Harlem -hampurilainen minulle)

Jälkiruokajuustokakku mukanamme kierittiin kohti kotia. Kun oltiin päästy kotioven sisäpuolelle, mentiin aika suoraan nukkumaan ja jätettiin kakku tulevaisuutta varten jääkaappiin. Oli kivat treffit. (:

Hameonnettomuus ja muita juttuja

Paula R. joutui hameonnettomuuteen ja pyyhälsi siitä selvittyään kesän ensimmäisiin rippijuhliin. Siellä se söi hyvää ruokaa, tapasi tuttuja ja nautti keikkailusta ja kivasta tunnelmasta.

Noin kuului tämänpäiväinen facebook-tilapäivitykseni. Ajattelin, että voisin vähän avata sitä täällä blogin puolella. Tarina alkaa tästä aamusta, jolloin loikoilin tyytyväisenä pedissä ♥:n vieressä. Olin laittanut kellon soimaan niin, että hälytyksen soitua minulla olisi vielä puoli tuntia köllötelyaikaa. Käytin puolituntiseni, ja ehkä hiukan enemmänkin. Nousin kiskotellen ylös ja söin verkkaisesti aamupalaa (muroja ja suklaakeksi).


Kun aamupala oli murkinoitu ja hampaat pesty, aloin valmistautua päivän menoa varten. Luvassa oli meidän rumpuopen pojan konfirmaatio, jossa rumpuryhmämme esiintyisi. Olin valinnut itselleni asun jo perjantaina, joten sen kanssa ei tarvinnut pähkäillä, senkun pukisin päälleni. Ajattelin, että olisi hyvä laittaa vähän jotakin juhlavaa, mutta olisi kiva, jos asussa olisi himpun verran Afrikkaa.

Siispä puin mustan toppini kanssa kirpparilta ostamani kietaisuhameen, joka on tehty ihanasta afrikkalaisesta kankaasta. Fiksailin kietaisuhameen päälleni niin, ettei se ollut tasapitkä, vaan sellainen epäsymmetrinen ja lyhyehkö. Korviin ripustin hamekankaan väreihin sopivat korvikset, hiukset kiepsautin sipuliksi pään päälle ja sutaisin naamaani jotakin meikkiä. Koska ♥ keitteli vielä aamupalamunia, eikä minulla ollut vielä kiire, ajattelin napsaista asukuvat vielä ennen lähtöä.

toppi - Vapaavalinta

hame - kirppis

kengät - Kuljun kartano

laukku - äitin vanha

korvikset - Gina tricot

Kuvista aina joka toinen meni tälläseks ihme salamasotkuks, mutta toisaalta nää oli ihan kivoja. Asu ainakin erottuu hyvin. :D

 tällänen korvis (tai siis niitä oli kaks)

 ja tällänen naama

Kuvien ottamisenkaan jälkeen ei varsinaisesti ollut kiire (afrikkalainen aikataulu nääs), mutta lähdin silti aika reippaasti. Nimittäin silloin se onnettomuus tapahtui! Huiskin menemään tuolla ulkokäytävällä, ja kääk: hameenhelma jäi kiinni sellaiseen oventappiin (johon voi kiinnittää sen ovessa olevan lenksun, että ovi pysyy auki) ja kräts! Hame repesi, mahtavaa! Ei siinä auttanut muuta kuin palata takaisin ne muutamat metrit, jotka olin ehtinyt kulkea, ja heittää jotakin muuta päällensä. ÄRSYTTI. Olin tykännyt asustani kovasti, kun olin keksinyt mielestäni hyvän idean kääräistä hame noin. No, vaihdoin siis kuteet ja jatkoin matkaani.


Matkani määränpää oli Nekalan seurakuntatalo. Rippijuhlat olivat siellä, ja pippalot olivatkin jo hyvässä vauhdissa. Alkumaljan siemailemisen ja juhlakalun + vanhempien onnittelemisen jälkeen pääsikin suoraan syömään. Menin ottamaan lautaselleni kanaa ja riisiä, ja ruokaa oli ottamassa yksi tuttuni. Muutaman vuoden takainen harjoitteluohjaajani oli myös juhlissa, ja oli tosi kiva nähdä tuollai yllättäen. Ehdittiin pulista muutama sana, kunnes piti olla hiljaa, kun riparin pappi ja isoset alkoivat laulaa. Etsin itselleni istumapaikan ja mussutin ruokaani hyvällä halulla.


Ruuan jälkeen ohjelmassa oli ainakin yhteislaulua (Shine, Jesus shine meni toooosi korkealta, mutta vieruskaverini kehuivat lauluääntäni^^*) ja vieraiden esittelyä. Jonkun toisen papin puheen jälkeen hipsittiin vaihtamaan vaatteita ja valmistautumaan henkisesti keikkaa varten. Ehkä puoli kolmen maissa oli meidän vuoro vallata lava. Hmm tai siis kirkkosali. (:


OLI TOSI KIVA KEIKKA! Ilmapiiri oli loistava, minusta tuntui hyvältä soittaa. Oli ihana katsella meidän tanssijoita (mukana oli myös joitakin pikkutyyppejä, jotka tanssivat mukana yllättävän hyvin) ja kuikuilla yleisön ilmeitä. Taidettiin soittaa neljä biisiä, jos en ihan väärin muista. Lukumäärästä viis, tunnelma ainakin oli oikein laadukasta. Tätä lisää. <3


Oma kamera oli ryhmäkuvien ottamisen aikana tietenkin laukussa, mutta sain nappastua Mirulta yhden ryhmäkuvan tähän näytille. Sensuroin varmuuden vuoksi muiden naamat, kun en taas tiennyt, kuka haluaa pärstänsä tänne ja kuka ei. Veli suostui ottamaan pari kuvaa minusta, joten saan esiteltyä myös keikkaeleganssiani. :D

 Hyvä toi kasvi tuolla päässä :D

Ai niin! Siinä Nekalaan ajellessa tuli vielä mieleen, millaista unta olin nähnyt: siinä oli jotkut koulun juhlat (ehkä vanhojen tanssit, en ole varma) ja yritin päättää, mitä laittaisin päälleni. Minulla oli siinä unessa tosi paljon ihania mekkoja, joista sitten piti yrittää valita. Olisikohan tuo uni voinut olla enneuni? Aika julmaa minusta. :D Lopuksi vielä kuitenkin yksi otos siitä asusta, jolla edustin juhlissa. Älkää välittäkö taustan sotkuista, pliis.