Kun aamusella seisoskelin bussipysäkillä uusi takki päällä ja siristelin silmiäni aurinkolasien jäätyä kämpille, ajattelin että tänään rustailen blogiini lempeä tihkuvan kuvauksen viikonlopustani (ja tuo lempi siis lähinnä vain Tamperetta kohtaan, mitään muuta rakkausjuttua ei valitettavasti ole kerrottavana).
'
'
'
'
Harkkapäivä muutti mietteitä. Suunnilleen toimettomana istuminen sai aikaan suunnattoman ahdistuksen: En kestä olla harkassa, kun vaan istun siellä, eikä minulle ole siellä oikein mitään tekemistä. Sen istuma-ajan voisin käyttää hyödyllisesti, voisin tehdä koulutehtäviä.
@#&*//¤#"§§¤$
Siinä toimistossa istuskellessa (jokin lastensuojelulakiin liittyvä kirja minulla oli auki, luin sitä tänään) tuntui siltä, että olisin vain halunnut HUUTAA SUORAA HUUTOA.
!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Myöhemmin itketti.
.kun tulin kämpille, painuin petiin. olin vaan, en nukkunut.
v
v
v
v
v
Harkka-ahdistuksen lisäksi nyt on päällä koulutehtävästressilamaannus. Toimeen tarttumista odottavat koulutehtävät jyskyttävät takaraivossa niin kovasti, että jyskytys halvaannuttaa. Oksettaa. Toimintakyky lamaantuu liian suuresta stressistä niin, että ei yksinkertaisesti PYSTY aloittamaan mitään.
Muistan, että lukion psykassa on ainakin puhuttu 'noidankehistä'.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti