Minulla on tänään vapaapäivä harjoittelusta (olen ollut nyt kolme viikkoa nuorisokodilla harkkailemassa). Vietin laatuaikaa sosiaali- ja terveystalouden verkkokurssin tehtävän parissa, kirjoitin muutavan sivun jotakin uskomatonta soopaa siitä, miten sosiaalipalvelut epätoivoisesti yritetään puristaa tehokkaiden markkinoiden muottiin. Tuollaiset tehtävät saavat minut vain ärsyyntymään, joten nyt tulin kirjoittamaan muutaman sanan jostakin mukavasta aiheesta.
Kuten varmaan on huomattavissa, olen nyt keksinyt, että kirjoitan postauksia, joihin otan mallia niin sanotuista erikoisblogeista. Tai en kyllä tiedä, voinko sanoa että "niin sanotuista", kun en tiedä sanooko kukaan noin. Ovatko ne erikoisblogeja vai harrasteblogeja, vai mitä lienevät. No, kuitenkin. Nyt on vuorossa neuleblogi. Olen kyllä aiemminkin miettinyt, että olisi kiva esitellä joitain tekeleitäni täällä, mutta en kai ole saanut aikaiseksi. Mutta nyt tämäkin asia korjaantuu!
Olen jo jonkin aikaa haaveillut "nätistä lötköpiposta" ja ajatellut, että haluaisin kokeilla tehdä sellaisen itse. Ostamaan en sellaista sortuisi, sillä mielestäni (kaikki vaatteet, näin ollen myös) myssyt ovat kamalan kalliita kaupoissa. Ainoastaan kirpputorilta voisin harkita sellaisen hankkivani. Tällä kertaa yllätin itseni ja ostin langan ja uuden virkkuukoukun. Euro yhdeksänkymmentä ei olisi kovin suuri sijoitus, jos jostain syystä pipo jäisikin tekemättä. Vaikka pipoa ei olisikaan syntynyt, olisi lanka varmasti löytänyt tiensä johonkin muuhun tai jonkun muun käyttöön.
Minulla oli piposta tietynlainen visio, mutta en koe käsityötaitojeni olevan niin huipussaan, että olisin osannut toteuttaa visioni ilman apua. Ryhdyin siis käyttelemään Googlea, ja yritin etsiä pipoa, jonka reuna olisi kudottu joustinneuleena, mutta loput siitä olisi virkattu jollakin kivalla pitsikuviolla. Googlaaminen ei kuitenkaan tuottanut tulosta kovin äkkiä, joten estääkseni turhautumiseni aloin vain kylmän viileästi luoda silmukoita päättäen tehdä tämän luomuksen yritä ja erehdy -taktiikalla. Muutaman purkamisen, yhden puhelinsoiton (pikkusiskoni on paljon taitavampi käsityöjutuissa) ja luullakseni noin kolmen tunnin kuluttua minulla oli käsissäni - tai päässäni - upouusi lötköpipo!
Työ valmistui nopeasti, kun käytin suurinumeroisia puikkoja ja koukkua. Lankana minulla oli Novitan Flip Flop, uusi tuttavuus. Ja kuinka olikaan ihana tuttavuus! Lanka on tehty osittain kierrätetyistä muovipulloista, minkä luulen olevan syynä langan suloisen himmeään kiiltoon. Kaiketi myös materiaalista johtuen lanka ei tunnu myöskään karvivalta (=sellaista kutittelua, mitä villalanka aiheuttaa). Värivaihtoehdot olivat lempeän hempeitä - vaaleanpunaista ja -sinistä ainakin - mutta päädyin kauniiseen valkoiseen. Siitä tuli mieleen kevätauringossa kimaltelevat lumitimantit, joita jo muutamina päivinä on leijaillut ja hohdelllut kirpeässä ilmassa. Ihhis. Myös pipon tekeminen oli aika ihhis, ja ehkä käväisen joku päivä hakemassa lisää lankaa ja väkerrän toisenkin päähineen, vaikkapa mustasta langasta. Sitä ennen täytyy kuitenkin tehdä keskeneräiset sukat valmiiksi, etteivät ne jää puolitekoisina kässäpussiin pyörimään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti