Seikkailuja

Minusta ei tosiaankaan nyt tunnu yhtään torstailta. Ainoa asia, joka pitää minut kartalla oikeasta viikonpäivästä (hmm näin ollen siis "pitää kalenterilla"?), on se, että tänään on saunapäivä, eli myöhemmin on luvassa saunomista ja kiuasmakkaroiden mussuttamista. Tämä viikko on ollut niin epätavallinen ja täynnä kaikkea kivaa, niin olen mennyt aivan sekaisin päivistä.

Tulin siis lauantaina takaisin Pieksämäelle, sunnuntaina kävin kämppiksen kanssa kirkossa ja olin vaan. Maanantaina oli IT, eli itsenäisen työskentelyn päivä, jolloin lähdin Mikkeliin S:n kanssa. S:llä oli ensimmäinen vapaapäivä seitsemään viikkoon (hän on tehnyt harkan lisäksi myös työtä, tuntimäärät kuulostavat ihan hulluilta) ja hän halusi päästä shoppailemaan. Vaikka minä en tunnustakaan olevani kovin shoppailuihminen, oli silti kivaa lähteä mukaan, koska harjoittelun aikana ei tullut oltua niin hirveästi yhteyksissä. Vaikka pari kertaa soiteltiinkin, odotin innolla yhteistä shoppailupäivää.

Mukavaa meillä sitten olikin. Edellinen Mikkelin-reissuni viime keväällä päättyi huonosti (vatsa- ja selkäkipu sai korvat humisemaan ja silmissä sumentumaan sekä kylmän hien nousemaan otsalle), mutta tällä kertaa kaikki meni hyvin. Oli hyvää aikaa jutella kuulumisia - niin harjoittelu- kuin ihmissuhdejuttujakin - ja istua syömässä ja kahvilla. Onnistuin ostamaan monta kivaa juttua, mutta en köyhtynyt hirveästi. Löytöjäni olivat mm. vaaleanpunaiset kiilakorolliset purjehduskengät (kuulostavat varmasti TOSI oudoilta, mutta ovat tosi kivat) kirpputorilta, vähän koruja ja farkut.

neulostakki - Josefssons
toppi - Vapaa Valinta
farkut - Lindex
pipo - Gina Tricot
kaulakoru - sydämistä
sydänkoru - kummitädin kirppislöytö

Farkut olivat tosi hyvä löytö, etenkin kun ottaa huomioon sen, että äitini on valittanut paikatuista farkuistani jo noin seitsemäntoista potenssiin kuusi kertaa, suositellut erittäin jyrkästi minua ostamaan uudet ja heittämään anhat pois. Aion vielä pitää vanhojakin, mutta nämä housut ovat kyllä tosi kivat. Lahkeissa on kuminauharypytyskiristyssysteemi, joten ne eivät laahaa maassa ja varmasti pysyvät sen takia sitten parempina pidempään. Vyötärökin on hiukan erilainen kuin tavallisissa farkuissa - yhden napin sijasta vetoketjun kaverina on kolme nappia. Pidän farkkujen rennosta tunnelmasta; siitä tulee mieleen haaremihousut, jotka haavelistallani ovat olleet jonkin aikaa. Ensimmäisenä (harjoittelun jälkeisenä) koulupäivänä puin farkkujen kanssa röyhelöisen topin, se toi mielestäni asuun kontrastia. Kun farkut ovat ehkä aavistuksen poikamaiset, toppi on nätti ja romanttinen.

Uusien farkkujen lisäksi puin kouluun muutakin uutta. Mikkelistä mukaani tarttui ihana pipo, jollaisen korvikkeen olin vähän aikaa sitten tehnyt itselleni. Tuo pipo oli kuitenkin alennuksessa, joten halusin ostaa myös sen, koska sitä olin ihaillut aiemmin. Myös H&M:ssä katselin ihanaa virkattua pipoa, mutta se oli normaalihintainen, eli aivan liian kallis. Ehkä odotan sen tulevan alennukseen ja hankin sen sitten. Tämä uusi päähineeni on vallan mukava, se pysyy hyvin päässä eikä kutita. Nimesin ihanuuden Smurffi-pipoksi, ja olen käyttänyt sitä nyt joka päivä.

Tiistaina siis alkoi koulu, tiistai-iltana lähdin toiseen seikkailuun (no joo, shoppailureissu Mikkeliin ei kai täytä kovin hurjan seikkailun kriteereitä). Pikaisen suihkun, vaatteiden vaihdon ja nopsien lämpimien leipien jälkeen lähdin kämppikseni kanssa rautatieasemalle, jossa seuraamme liittyi T. Kolmistaan istuimme taajamajunaan, joka lähti kohti Joensuuta.

neulostakki - kirpparilta (H&M)
harmaa toppi - kaverin vanha (ONLY)

Joensuussa T:n isä tuli meitä vastaan, päästiin kyydillä T:n kotiin. Vastassa oli söpö koira, joka tykkäsi minusta enemmän kuin minä siitä (en ole oikein koiraihminen, ja allergiaakin on vähän). Vaikka en ollutkaan hirmu innostunut koiran tapaamisesta, kyllä se silti sai sulatettua sydäntäni edes vähän. Seuraavana päivänä oli jo ihan kivaa, kun se laittoi päänsä syliini toivoen rapsutuksia. Ja oli ihan mukavaa rapsutella sitä ja mälvätä sen pehmoisia korvia. :D

Iltateen jälkeen kämppis ja minä asetuimme T:n siskon sänkyyn nukkumaan, T ja sisko nukkuivat olohuoneen vuodesohvassa. Aamulla heräsimme ja mutustimme aamupalaa, sitten lähdimme talsimaan läheiselle ammattikoululle. Sen liikuntasalissa oli työelämän toimijoiden ja koulutuspaikkojen rekry-messut, jonne olimme lupautuneet menemään esittelemään opinahjoamme. Viimeiseen isoon opintokokonaisuuteemme nimittäin kuuluu markkinointitehtävä, jonka suoritimme noilla messuilla.

Vaikka aamulla ei tuntunut kovin innostavalta, että joutuisimme seisoskelemaan yhdeksästä kahteen haalarit päällä ja kertomaan moneen kertaan tulevan monimuoto-opiskelun ihanuudesta, päivä meni yllättävän nopeasti. Meillä ei ollut kovin paljoa materiaalia (hoh niin kuin esim. Tehyn esittelypöydässä oli tosi paljon erilaista oheiskrääsää!!), silti meidän pöytämme luo tuli ihmisiä. Moni niistä, jotka tulivat, olivat oikeasti kiinnostuneita Diakista ja siitä, mitä siellä voi opiskella. Oli mukava kertoilla eri koulutusvaihtoehdoista ja oppilaitoksen yksiköistä. Messuilla oli aika kiva ilmapiiri. Ja paitsi valmistuville ammattikoululaisille, messuista oli hyötyä myös meille. Tuntui, että saimme verkostoiduttua, mikä taitaa olla nykyaikana suurta huutoa. :DD

Messujen loputtua (tämä kuva on siitä hetkestä, kun muut esittelijät eivät olleet vielä tulleet!!) jalat olivat aika kipeät, ja muutenkin väsytti kamalasti. Keskiviikoiltapäivä kului T:n koiraa lenkittäessä ja telkkaria katsoessa, puoli seitsemän aikoihin lähti juna takaisin Pieksämäelle. Tulomatka oli huomattavasti rauhallisempi kuin menomatka, sillä kaikki olivat niin poikki. Kun vähän ennen kymmentä olimme saaneet taivallettua kämpille, oli aika nuutunut olo. Onneksi tänään ei ollut aikainen herätys, vaan koulu alkoi vasta kymmeneltä. Koulupäivä menikin enemmän tai vähemmän oudoissa tunnelmissa, kun oli aivan tiistaiolo. Kaikesta huolimatta oli mukava reissu. Kiitos tytöt.