Eilen, eli sunnuntaina, minulla oli yksi meno, jonne oli pyydety tulemaan kiharapohja hiuksissa. Testailin sitten tuossa viime viikolla, miten saisin hyvät kiharat vaivattomimmin, minä kun en ole mikään kovin hyvä hiusten vääntämisessä. Eikä se niin kovasti inspaakaan; jos vain on joku helppo keino, miksi pitäisi näpräillä pinnien tai rullien kanssa?
Ensimmäiset kiharat tein alkuviikosta sellaisilla pikku nutturoilla, ja koska ne onnistuivat hyvin, ajattelin kokeilla sitä samaa varmuuden vuoksi uudestaan loppuviikosta. Perjantai oli hyvä päivä kiharoille, sillä töissä oli luvassa 85-vee-synttärikäynti ja töiden jälkeen
♥:n valmistujaiset. Kiharoiden tekeminen alkoi torstai-iltana, ensimmäinen vaihe oli suihku.
Pesin hiukseni ihan jollain normishampoolla. Annoin kuivahtaa hiukkasen (ei liikaa, tukan pitää olla vähän kostea mutta ei liian märkä) ja harjailin. Varmaankin olisi kätevä laittaa jotakin muotovaahtoa tai kampausnestesysteemiä, mutta en tiedä sellaisista, joten annoin olla ihan luomuna. Sitten jaoin hiukset osiin ja kieputtelin osat pikku nutturoille/sykeröille, niin, että ensin kieputin hiussuortuvaa itsensä ympäri ja sitten pikku hiljaa rullalle. Hmm, enpäs nyt kekkaa, miten tuon osaisi selittää sanallisesti. Olisi pitänyt ottaa kieputusvaiheestakin kuvaa, mutta kädet olisivat loppuneet kesken. :D Tälläiset nupit minun päähäni kuitenkin tuli:
Aika säälittävää, että minun hiuksiini noita nuppeja ei saa kuin kuusi. Toki niitä saa enemmän, jos tekee pienempiä osioita, mutta mielestäni tuon paksuisilla kiekuroilla saa just hyvät kiharat. Kun vaikein vaihe (hiuksia vääntäessä käsivarret kyllä pääsevät puutumaan!!!) on ohi, pitää vain odotella. Kieputtaminen on kätevä ajoitaa iltaan, että odottamisvaiheen yli voi vain nukkua. Minä ainakin pystyn nukkumaan nuo päässä ihan hyvin. Niskassa olevat nupit pääsevät vähän löystymään, mutta ainakin nyt näillä kokeilukerroilla nutturat eivät silti ole auenneet yön aikana. Aamulla koittaakin kivoi - ja oikeastaan myös jännin - vaihe; on tosi kivaa avata nypyrät ja nähdä, millaisiksi hiukset ovatkaan muotoutuneet!
Ensin ne ovat hassuja matoja:
Matojen sijainti tai muoto ei vielä oikein kerro sitä, millaiset hiuksista loppujen lopuksi tulee. Ne pitää haroa auki:
Sormin availtu tukka on aikamoinen pehko, joten sitä voisi kai vähän taltuttaa jotenkin. Minä en juurikaan koskenut kiharoihin enää, koska en aikonut laittaa hiuslakkaa, ja tiesin että hiuksen oma paino vetää jokatapauksessa kiharaa vähän suoremmaksi. Olin oikeassa, sillä yhdentoista maissa syntymäpäiväkäynnille lähtiessä hiukset näyttivät jo tältä:
Syntymäpäiväkäynti oli aika jännä. Olin käynyt jo yhden 94 vuotta täyttävän luona aiemmin, joten tilanteena perjantain synttärikäynti ei jännittänyt. Tällä kertaa käyntiin liittyi yksi todella odottamaton käänne: Syntymäpäiväsankari oli saanut edellisenä yönä tietää, että hänen poikansa oli kuollut. Kun sain kuulla sen, tuli hetkeksi pieni paniikki. En oikein tiennyt, mitä voisin tehdä tai mitä osaisin sanoa. Ainakin pidin Hyvä on elää -nimisen kirjan visusti laukussa. Olin ajatellut lukevani sieltä yhden kivan runon synttärin kunniaksi. Vaikka visiitin luonne muuttui aikalailla, se meni minusta ihan hyvin. Minusta tuntui, että osasin sanoa oikeita asioita oikeisiin väleihin, ja myös olla sanomatta mitään oikeisiin aikoihin. Toki olin vielä vähän pöllämystynyt lähtiessäni kodista, mutta ei asia suuremmin jäänyt vaivaamaan. Lähdin ihan hyvillä mielin, kohti Hämeenlinnaa.
Onnistuin navigoimaan oikeaan paikkaan, HAMK:n Hämeenlinnan toimipisteeseen ihan ajoissa. Ehkä vähän liiankin ajoissa, olin nimittäin paikalla tuntia ennen valmistujaisseremonian alkua. No, sain soiteltua illalla meille yökylään tulevalle Anjalle ja sovittua aikataulusta. Eikä odottelu kauheaa ollut, kunhan vain hengailin violetilla sohvalla.
Pikku hiljaa muitakin ihmisiä alkoi valua paikalle. Olin vähän veikannut, että ♥ kavereineen tulee paikalle aika viime tipassa, ja oikeassa olin. Ihan vähän heidän saapumisensa jälkeen auditorion ovet avattiin, ja väki sai mennä istumaan. Valmistuvat tiettyihin paikkoihin, vieraat toisiin. Valmistuvia oli suunnilleen 400, joten seremonia oli sen mukainen. Ensin tavanomaisia (aika tylsiä) puheita, ja sitten tooooooosi kauan kestävä todistustenjako. ♥ sai tradenomin paperit, vihdoinkin hänenkin koulunsa on ohi! Ja kun seremoniatkin olivat ohitse, siirryimme kakkukahveille.
Kahvi oli aika pahaa ja kakku vähän hassun näköinen. Hyvää se oli, mutta itse en oikein pitänyt HAMK:n logolla päällystettyä kakkua kaikkein esteettisimpänä kakkukahvitarjottavana. :D Tuli syötyä silti, ihan hyvällä halulla! Ennen kotiinlähtöä ♥:n kaveri otti meistä muutaman kuvan. Niissä näkyi hiusteni tila noin kello neljältä iltapäivällä. :P
(Haha, ♥:n arskat ovat tässä vähän vinossa, mutta muissa kuvissa minun hiukseni eivät näkyneet näin hyvin.)
Juhlallisuuksien jälkeen ajelin sitten kotiin ♥:n torkkuessa apukuskin paikalla. Matkalta soitettiin vielä Anjalle, että saa alkaa tulla meille päin. Eipä kulunut siten kauaa meidän kotiin tulosta, kun Anja jo soitti ovikelloa. Ilta menikin sitten oikein mukavissa merkeissä Anjan kanssa jutustellessa ja Aidenia (kohta 1 vee) ihmetellessä. Rakastuneen bestmanin jälkeen kömmittiin väsyneinä nukkumaan. Oli oikein kiva perjantai.
Ai niin, voisin minä tämänkin vielä tänne laittaa:
[15.5.2012]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti