Liukastelua

Tänään aamupäivällä lähdin autokoululle, sillä sieltä lähdettäisiin Juvalle liukkaan radan ajeluun. Aikamoista liukasta rataa oli jo matkallani kämpiltä autokoululle, tiet olivat aivan loskaiset ja sortuivat slosahdellen askelten alla. ://

Kun pääsin kävelymääränpäähäni, olin kuin uitettu koira (ihana räntäsade nääs) ja silmälasit huurustuivat miten sattuu. Tittidii, autokoulun opettaja iski kuitenkin avaimet minun käteeni ja sanoi, että minä ajaisin Juvalle. Se toinen tyttö ajaisi sitten takaisintulomatkan. Mikäs siinä, istuin sitten Golffin ratin taakse ja heitin näkökykyä haittaavat huuruiset rillit veks. Mikkeliin päin sitten lähdettiin matkaamaan.

Isommalla tiellä oli tietenkin kivempi ajaa, mutta vähän syrjäisemmällä pätkällä (jota taisi olla valtaosa matkasta) oli inhaa loskaa. Siinä sai jo harjoitella poikkeusolosuhteissa ajelua. Perillä meidän opemme arvottiin selostamaan jonkun toisen autokoulun oppilaan suoritusta, kun hän malliksi jarruutteli liukkaalla radalla. Sitten hyppäsimme omien koulujemme autoihin ja startattiin.

Ajelimme radalla vuorotellen, Jenni oli ensin ratissa ja minä takapenkillä. Harjoitteluun kuului jarrutteluja liukkaalla alustalla, ajettiin eri nopeuksia jarrutuskohdalle. ABS-jarrut potkivat kyllä jännästi, kun ne iskee täysiä pohjaan. :o Jarruttelu oli kivaa ja jännää, tietenkin erilaista kuin oikeassa tilanteessa. Radalla on valppaampi, kun tietää, että kohta tarvitsee jarruttaa.

Jarrutettiin pelkällä suoralla, kaarteella sekä niin, että piti varoa jotain ihme nukkea. Olin kyllä vähän pettynyt, että "nukke" oli vain joku iso kartio, eikä oikeasti nuken näköinen. Sellaisesta voisi kuulemma saada traumoja. Hmh. Lisäksi ajellttin ympyrää liukkaassa ringissä, leikittiin sivuluisulla. Hui se oli jännää ja pää melkein meni pyörälle. Oli kuitenkin kivaa, että tajusin sen periaatteen, miten sivuluisusta selviää. Tosin eri asia on, muistaisiko sitä sitten joskus oikeassa tilanteessa. Pitänee vaan pitää hyvät tilannenopeudet, ettei ajautuisi turhiin luisuihin.

Kun kolmen maissa palasin kämpille, teki mieli tyttöillä jotenkin. Lainasin Kämppiksen suoristusrautaa ja päätin kokeilla, miltä hiukseni näyttäisivät suoristettuina. Eipä hiukseni mitkään kovin kiharat ole, mutta koska pidän niitä aina ponnarisykerönutturalla, eivät ne avattuna ole myöskään suorat.

.ennen.


.jälkeen.

Sellasta. Jotenkin tuntuvat oudolta nämä suoristetut hiukset. Ja naamavärkkikin näyttää vähän erilaiselta. :o Ihan hauskat nämä ovat, mutta eipä sitä jaksaisi aina käytellä suoristusrautaa.