Piristävää postia ja pari muuta juttua

Nuha jatkuu edelleen. Eilen sain kuitenkin kivaa piristystä olooni postipakettien muodossa.

Ensinnäkin sain VIHDOINKIN käsiini tämän vuoden Cityshopparin. Tilasin tammi- tai helmikuussa Trendin puoleksi vuodeksi, ja kaupantekijäisinä oli risteilylahjakortti ja vuoden 2011 Cityshoppari. Lahjakortti saapui postilaatikkoon huhtikuun alussa, vaikka sen voimassaoloaika oli alkanut jo maaliskuulta. Kahden kuukauden voimassaoloajasta oli siis ehtinyt kulua jo puolet, eli minulla ei ollut tilaisuutta ottaa edusta kaikkea irti. Omien aikataulujen takia en sitten ehtinyt lähteä laivailemaan huhtikuussakaan, joten lahjakortti jäi itselleni turhaksi. :c

Cityshopparin kanssa kävi vähän samalla tavalla. Se suvaitsi saapua vasta nyt (olin laittanut viime tai toissa viikolla sähköpostia Trendin asiakaspalveluun ja kysellyt, missä kortti luuraa), kun tehokasta etujenkäyttöaikaa (:DD) on ehtinyt kulua melkein puoli vuotta. Onneksi on vielä toinen puolikas jäljellä. Eikä kamalan suurta vahinkoa tainnut tapahtua, omaan käyttöön Cityshoppari vaikuttaa aika turhalta. Suurin osa eduista koskee jotain rakennekynsialennuksia tai brasiliaisia vahauksia, joiden suurkuluttaja en tunnusta olevani. "Tavalliset" edut, kuten vaikkapa vaatekauppojen tai kahviloiden edut ovat kertaluontoisia, joten onneksi en ole hankkinut korttia itselleni rahalla. Tai no tavallaan, sillä kivan kuuloiset kaupanpääliset saivat minut tällä kertaa tilaamaan lehden itselleni No, tiedänpähän seuraavalla kerralla olla tilaamatta. -.-

Toinen paketti olikin oikea jymy-yllätys! Kuori oli täynnä sydäntarroja ja siihen oli liistrattu tarrojen lisäksi tosi monta postimerkkiä. Tunnistin lähettäjän käsialan (nojoo, oli lähettäjä mainittukin, mutta en huomannut mainintaa aluksi), mutta ihmettelin, miksi hän oli lähettänyt minulle paketin.

Kuoren sisällä oli ihan sikana eri juttuja. Sieltä kuoriutui esiin lukemiskirjapokkari (nimeltään 8,99 €, luulin pokkarin hinnaksi :p), Muumi-kirjanmerkki, Stabiloita, jotakin ystävyyslääkenappuloita (karkkeja), Martta Wendelinin kuvittama Enkelikirja ja kortti. Kortin tekstistä selvisi, että paketin tarkoitus oli olla valmistujaislahja. Aika ihhistä!

Hmm, tosin ei kai se valmistuminen ole aivan satavarmaa vielä. Opettajilla on ensi maanantaina oppareiden arviointikokous, jossa tuomiot lankeavat. Että minkä numeron mikäkin työ saa. Mutta olisipa aika inhottavaa reputtaa, kun on kerta uhrannut siihen työhön niin paljon rahaakin. Ei se aika tai työmäärä mitään, ainahan voi tehdä lisää työtä ja ottaa enemmän aikaa... Mutta kun sen oma opinnäytetyö on pitänyt jo kansittaa! Olisi tosi inhottavaa, jos omassa kirjahyllyssä (tai no olohuoneen lipaston päällä) nököttävä opinnäytetyö ilmoitettaisiinkin olevan epäkelpo, eikä se menisikään läpi. Kammottava painajainen.

Tänä aamuna oli myös painajaista. Näin todella inhottavaa unta, joka jatkui ja jatkui. Jossain vaiheessa heräsin omaan itkuuni. En ole enää varma, itkinkö oikeasti, vai heräsinkö siihen unessa itkemääni itkuun. Inhaa, joka tapauksessa.

Heräämisen jälkeen kävin viemässä pyykit narulle. Ulkona oli kuuma. Taitaa olla kesä. Sen jälkeen olen vain ollut koneella ja hieman askarrellut kalenteria. Tuli mieleen, että onpa tyhmää ja outoa, kun ei oikeastaan ole mitään tekemistä. On vaan. Minun kaipaamani opiskelujatyöbreikki ei ole vielä edes alkanut (valmistujaispäivästä se vasta alkaa), ja tunnen jo melkein syyllisyyttä pelkästä lorvailemisesta. Tarvitsisin ehkä jotain järkevää tekemistä?