Ai joulua?

Näyttäisi siltä, että muissa blogeissa on kaikkia kivoja joulupostauksia tunnelmakuvineen ja lahjojen esittelyineen. No onhan se aika luonnollista, koska sitä joulua nyt on eletty. Ehkä sepustan pari sanaa omista pyhistänikin.

Joulukuusi saapui meille muistaakseni aatonaatonaattona. Perinteiden mukaan minun kummisetä toi sen omista metsistään, eikä ottanut mitään maksua, koska meidän iskä oli tänäkin vuonna auttamassa heinätöissä. Kuusi hengaili ensin autotallissa ja sitten pesuhuoneessa, ja aattoaamuna se rahdattiin olohuoneeseen. Niin ikään perinteiden mukaan kuusi sai jotakin kampetta yllensä sillä aikaa, kun lapsukaiset (ei meidän perheen, vaan jotkut muut lapset!) juttelivat mukavia Joulupukin kuumassa linjassa ja äiti keitteli riisipuuroa. Valojen lisäksi kuusi puettiin kultaisiin nauhoihin ja kulta-punaisiin palloihin. Koristelaatikossa ei ollutkaan enää tähteä, joten latvaan ripustettiin kultainen lumihiutale.

Aamupäivä meni siis piirrettyjä kytätessä ja puuroa mussuttaessa (minä olin tehnyt edellisenä iltana rusinasopan!). Joulurauhan julistus tuli tällä kertaa seurattua vähän puolella korvalla, mutta ainakin puoliksi kuulolla oltiin! ♥ tuli meille joskus iltapäivällä, ja sain hetken köllötellä lämpimässä kainalossa. Ihhistä.

Vielä iltapäivemmällä oli joulusaunomisten vuoro. Yritin selittää ♥:lle vanhoja suomalaisia uskomuksia; että jos joulusaunassa puhua pälpättää, niin hyttyset ovat riesana seuraavana vuonna. Kuulemma mikään hiljaisuus ei estä nigerialaisia hyttysiä kiusaamasta meitä meidän matkalla, joten jätettiin suosiolla tuppisuisuus mäkeen. Kerroin myös saunatontun/saunan hengen lahjomisesta, kun heitin kiukaalle hiukkasen jouluolutta. Oli mukavaa istua löylyissa ihanan tyypin kanssa ja kivan ruisleivän tuoksun keskellä. :D

Kun oli kylvetty ja vähän aikaa vilvoiteltu, saatiin asettua joulupöytään. Koska keittiönpöytämme ei ole mikään suuran suuri, ruoat oli levitelty vähän laajemmalle. Ruokailu oli siis mallia seisova - tai jopa vaeltava - pöytä. Saipahan kulutettua osan kaloreista heti siinä santsatessa, kun kerran joutui tekemään lenkkiä saadakseen ruokaa. (: Tänä vuonna lemppareitani (ne vaihtuvat vähän joka vuosi) olivat imelletty perunalaatikko kinkun kanssa ja lohitahnalla päällystetyt kananmunan puolikkaat. Jälkiruoksi taisin nappailla suklaita, ja sen jälkeen oli taas vähän köllöttelyä.

Joululaulujenkuunteluköllöttelyjen jälkeen oli muistamisien aika. Kuusen alla oli pikkuisen paketteja, ja niiden täytyi löytää oikeat omistajansa. Joulun parhaat lahjat olivat mielestäni - tässä kohtaa haisee omakehu - ne lahjat, jotka itse olin hankkinut muille. :P Oli kiva nähdä, että minun hankkimistani lahjoista tykättiin. Tai sitten kaikki olivat vaan niin taitavia näyttelijöitä. Itse saamistani jutuista tykkäsin etenkin hajuvedestä (jonka olin itse joutunut valitsemaan -.-) ja veljen tekemästä hauskasta kirjontakehyksestä. Meidän perheellä ei hirveästi tuota pätäkkää löydy, joten parasta joululahjaa oli silti se, että joulupöytään oli saatu kystä kyllä, ja että porukka oli saman katon alla.

Nimittäin joulupäivänä porukkaan liittyi Englannista juuri (23. pvä) tullut sisko poikaystävänsä ja tämän koiran kanssa. Joulupäivän ohjelma oli aika samanlaista kuin aatonkin, eli lahjojen/tuliaisten jakamista, kylpemistä saunassa ja masun täyttämistä joulupöperöillä. Illalla istuskeltiin vielä glögimukien ääressä ja tyypit valuivat nukkumaan omaan tahtiinsa.

Tapaninpäivä menikin sitten kynttilänvalossa himmaillessa. Osa porukasta (♥+sisko+Mikko+koira) jatkoivat matkaansa muualle joulun viettoon, ja loput jäivät sähkökatkoksen armoille. :P Kulutin aikaa ainakin veljen kanssa pelaamalla ja suklaata mussuttamalla. Ja pitihän jääkaappiakin tyhjätä, jos vaikka olisi ollutkyseessä piiiitkä sähkökatkos! :D Minun kummien piti tulla Tapanina vieraisille, mutta heidän matkantekonsa olikin tyssännyt katkeilleisiin puihin.

Kummit tulivat sitten keskiviikkona käymään. Kahviteltiin, juteltiin ja pelattiin jättimäisillä pelikorteilla ainakin ristiseiskaa. Minäkin pelasin pitkästä aikaa ja - jip huu! - voitin kaikki erät! Possukin oli vielä voittoisa, ja sen jälkeen päätinkin lopettaa pelit, ettei alkaisi häviöputki. :P Olihan minulla sentään vielä käsityöjuttelemisia kummitädin kanssa. :D Iltasella aloitinkin virkkaamisen, mikä on aika harvinaista minulle. Jatkoin käsityötäni eilenkin, ja luulen että kohta siirryn uudestaan virkkailujen pariin.

Kaiken kaikkiaan oli oikein mukaisa joulu, tykkäsin siitä kovasti. Ehkä oli hiukkasen outoa, ettei käyty missään kirkkojutuissa (tänä vuonna en käynyt edes kauneimmissa joululauluissa!), mutta ei se haittaa, jos välillä on vähän erilaista. Ensi vuonna voi sitten liittää hartaudessa tai muussa jutussa käymisen joulunviettoon, mutta tällä kertaa mentiin näin. Seuraavana sitten vuoden vaihtuminen, varmaankin se menee yhtä rennolla ohjelmalla kuin joulukin. Moikka!

Koska oma kamera oli joululomalla: kuusi, lumiukko, ruokapöytä, paketit, perhepotretti, kynttelit, pelikortit, sydän

Tukholman löydökset

Jos kerta raahaa itsensä Tukholmaan, kai siellä pitää vähän shoppaillakin, eikö niin? Tarkoituksena ei ollut kuitenkaan pitää mitään shoppailupäivää, vaan ihan vahingossa tuli tehtyä pari ostosta.

Ruotsissa ei varmaankaan kannata shoppailla H&M:ssä, kun niitä löytyy joka kulmasta täälläkin. Sen sijaan ostin pari juttua KappAhlista. -.- Ihan kuin se ei olisi lempparivakiokauppani täällä. :D Mutta piipahdin joka tapauksessa sisään yhteen KappAhl-putiikkiin, ja silmiini osui jotakin, mitä en ole Suomessa hoksannut:

Korutelineessä killui söpöjä kettuja! Tämä suloinen otus kuiskaili minulle välittömästi, kuinka hyvä kaveri se olisi aiemmin kotiuttamani oravasormuksen kanssa. Pörrökettu ja sekopäinen kuningaskalastaja lähti mukaani 40 kruunun hinnalla.

Toinen ostos oli aika epäilyttävän näköinen henkarissa roikkuessaan. ♥ sai minut kuitenkin suostuteltua sovituskoppiin, ja hetken aikaa jahkailtuani päätin hankkia itselleni nämä sammarisortsit. Ne näyttivät ihan ok-kivoilta sinisten sukkiksien ja nahkasaappaiden kanssa, ja vielä kivemmilta violettien sukkisten, mustien tennarien ja mustan blinblingtopin kaverina (sellaisessa asussa kävin sitten illalla syömässä). Silti minusta tuntuu, että minun pitää vähän harjoitella, että osaan olla luontevasti lyhyissä pöksyissä ihmisten ilmoilla. (:

Kolmas hankintani löytyi T-centralissa olleesta joulutorikatostelttakojukaupasta. Laukkuja ja lompakkoja myyvien tyyppien pöydässä lymyili tälläinen söpö tyttö, joka kiinnitti huomioni. Jälleen ♥ avitti (=hienovaraisesti pakotti) minua ostopäätöksen tekemisessä, ja päädyin ostamaan seuraajan räjähtäneelle koiralompakolleni. Ennen rahojen ojentamista myyjälle piti kuitenkin valita, minkä monista tytöistä valitsisin.

Lopulta valitsin kolmesta kivoimmasta tämän, jossa oli hillityimmin blingblingiä. Sitä paitsi tämä tosiaan oli se, johon ensimmäiseksi iskin silmäni. ^^* Lompakon mukana tuli myös ketju, jotta lompsan voi ottaa kantoon olalle, ja rannenauha, jossa pörssiään voi roikotella. Voi olla, että tämä söpöläinen on inasen lapsellinen 23-vuotiaalle tyypille, mutta enpä minä ole koskaan väittänytkään olevani kovin aikuistunut. (:

Nämä ostokset siis ostin Ruotsin pyrähdykseltä, olkoon ne vaikka mun joululahjoja mulle! (vrt. Keisarin uudet kuviot: "Se on mun synttärilahja mulle!")

Huomenna jouluaattoa, huu!

Djembepikkujoulut

Mitä: Rumpuryhmän pikkujoulut
Missä: Hervannassa, Naistarissa. Naistari on maahanmuuttajanaisille tarkoitettu paikka, täysin miesvapaa alue. Siis silloin kun se on auki asiakkaille. Me nyt vaan vähän lainattiin tiloja.
Milloin: Viime perjantaina, eli 16.12.2011 n. kello 18 ->
Kuka: No se rumpuryhmä. Noin 15 tyyppiä; miehiä, naisia ja pieniä poikia. Pari sellaista, joita en ollut ennen tavannut. Ainakin yksi, jonka näkemistä odotin kovasti!
Miksi: Koska joulunaluasaikana pruukataan pitää pippaloita. Että voisi viettää aikaa yhdessä.
Miten: Osittain nyyttäriperiaatteella (napostelut tuotiin yhdessä, Bosco oli tehnyt ruuan). Rummutellen (soiteltiin jotakin uusia biisejä, en ollut ennen kuullut niitä). Jutustellen. Rennosti.

Erikoista: Allekirjoittaneen meikki oli osittain ♥:n käsialaa. Paikalla oli Joulupukin sijasta Ninja-pukki.

Minä ja H-K. Meikäläinen on hieman sulanut ja pinkki.

Astetta val(k)oisempaa.

Ensimmäistä kertaa graffiti-kynsilakkaa. Hopeaa punaisen päällä.

Snyfs.

Merkillinen joululahja

Moi. Tänään mentiin sinne kirkkoon, missä ♥ käy joskus. Siellä oli jumiksen jälkeen "love feast", jotakin pikkujoulun tapaista.

Meillä oli kaksi pikku pakettia mukana, mutta kävikin ilmi, että ihmiset olivat arponeet aiemmilla kerroilla, kuka ostaa kenellekin lahjan. Joten lahjominen ei tapahtunutkaan niin, että kaikki vain toivat jotakin ja sitten paketit jaettaisiin. Joten ei voitu osallistua lahjojen jakoon.

Kumma kyllä, paketteja jakava nainen huikkasi myös nimen Paula. Kuikuilin vähän aikaa ympärilleni, että olisiko paikalla muita Pauloja, mutta näytin olevan ainut. Joten hipsin vastaanottamaan pikku pakettini.

Söpö pikku paketti oli melko kevyt, ja ekana tuli mieleen, että papereissa voisi olla SUKKAHOUSUT! Sanoinkin ♥:lle vitsinä, että joku on ostanut minulle sukkikset.

Mutta mitä kummaa! Kun avasin lahjani, papereista oikeasti kuoriutuikin sukkikset! :o Pirkka 20 den sukkahousut, kokoa 36 - 42. Voisin sanoa, että aika kummallinen lahja. Olisihan se ihan käytännöllinen lahjaidea, mutta noin pienet makkarankuoret tuskin edes mahtuvat minulle.

En tiedä, milloin pääsen yli tästä hämmästyksestä. :D Joko tämä on jokin nigerialaisten traditionaalinen joulutervehdys, tai sitten sain materiaalia, jolla voin testailla muutamia sukkahousuniksejä. Ehkä paketissa ei ollutkaan sukkahousut, vaan supermuodikas kypärämyssy tai pieneen tilaan mahtuva siivilä!

Mennyttä viikkoa

Moro. Olin viime perjantaista eiliseen asti Tampereella ♥:n tykönä, ja ajattelin että voisin vähän kertoa, mitä milloinkin tapahtui.

Perjantaina kävin vähän asioilla Toijalassa, ennen kuin hyppäsin junaan. Apteekin ja postin lisäksi poikkesin R-kioskille, sillä minulla oli mukanani vähän koodeja. Jotakin Facebookista saatuja koodeja, joilla sain lunastettua ilmaisia juttuja. :D Ensimmäisellä koodilla sain pikku pussukan M&M-karkkeja, ja toisella sain valita itselleni söpöisen villipehmon. Valkkasin omakseni tiikeripehmon, sillä se oli kaikkein söpöin.

Perjantaina oltiin vaan, taidettiin katsoa telkkaria. Ruokana oli fish and chipsiä afrikkalaisittain, sillä ranskisten kanssa uuniin heitettiin jotain kokonaisia Afrikka-kaloja. Niitä samoja, joita silloin kesällä syötiin pariinkin otteeseen. Lauantainakin olla möllötettiin, mutta illalla liikahdettiin vähän kävelylle. Rämmittiin jonkin aikaa pitkin loskaisia katuja, ja vähän illemmalla eksyttiin New Yorkiin. Cityshopparissa oli vielä tarjouksia jäljellä, niin pitihän niitä käyttää, ennen kuin vuosi loppuu. Syötiin hyvää salaattia ja jälkkäriksi mussutettiin vielä ihanampaa juustokakkua. <3

Sunnuntaisen Citymarket-shoppailun tuloksena oli, että syötiin (hmm eikö me muka tehty mitään tähdellistä, että pitää kirjoittaa vaan ruuasta? :P) perunamuusia ja riistakäristystä. Myös sunnuntaina herkuteltiin juustokakulla, vaikka pakastekakku ei ollut läheskään yhtä hyvää kuin New Yorkin.

Sunnuntai-iltana tapahtui sentään jotakin muutakin kuin syömistä. ♥ ei saanut illalla unta, joten hän päätti mennä tekemään seuraavan aamun työnsä jo illalla. Minuakaan ei nukuttanut, joten lähdin mukaan, että näkisin ♥:n työpaikan. Hoidettiin hommat yhdessä ja töiden jälkeen piipahdettiin Passioniin yökaakaolle. Kivulia. (:

Maanantaina yritin asioida postissa. Tarvitsen viisumihakemukseni mukaan palautuskuoren, jonka postimaksu on jo maksettu. Ja koska hakemus lähetetään Ruotsiin (ja näin ollen palautuskuori saapuisi Ruotsista), tavalliset postimerkit eivät käy. Sen sijaan minun olisi pitänyt saada jotakin kuponkeja (joiden nimeä en nyt muista), millä lähetystön tyypit voivat lähettää minulle postia. Kiva vaan, että postin täti ei osannut myydä minulle sellaisia. :c Täytyy yrittää uudestaan huomenna tai lauantaina.

Maanantain shoppailuihin kuului myös Verkkokaupassa käyminen. ♥ oli tilannut pleikkariin Move-aloituspakkauksen, ja käytiin hakemassa se. Samalla ostettiin myös peli, jota sillä Movella sitten voisi pelata. Mukaan tarttui TV Super stars, jonka parissa maanantai-ilta sitten sujuikin oikein rattoisasti. (:

Tiistai-iltana käytiin hakemassa Kiitolinjalta joku paketti, kun ♥ oli shoppaillut kenkiä ameriikoista. Keskiviikkona minä tulin takaisin kotio, mutta kauaa en ehtinyt kotinurkissa homehtua. Vaihdoin vain vaatteet ja hilpaisin seurakuntatalolle.

Seuriksella oli vankilan työntekijöiden joulujuhla, ja diakoni oli kysynyt minua tuuraamaan yhtä draamakerholaista ja laulamaan. Näyteltiin joidenkin teinien (olivat ehkä kuudesluokkalaisia) kanssa näytelmää, ja lauloin yksin Marian pojan. En ollutkaan pitkään aikaan laulanut missään, joten oli aika kivaa.

Joulujuhlassa kävi myös pukki! Oli melkein ihan jännittävää, kun koko porukka lauloi sitä Joulupukki-laulua, ja käytävältä saliin köpötteli vanha ukki! Hihii! Oli kyllä kovin kiva joulujuhlahetki, ja tykkäsin myös tosi pienten ihmisten (=lapsien) joulukuvaelmasta, jossa enkeli ja paimen ryhtyivät pussailemaan kesken kaiken! Mahtoi olla joku rauhan suudelma. ;)

Lopuksi oli vielä arpajaiset. Kaikki paikalla olijat saivat laittaa nimensä arpalippuun ja sitten nosteltiin nimiä kiposta. Voittaja sai sitten valita palkintonsa erinäisten tavaroiden joukosta. Minä valitsin söpöisen (kuvasta poiketen sinisen) possutaskulampun, jota olin pari viikkoa sitten jopa ihastellut kaupassa.

Tämä päivä on mennyt lähinnä stressatessa. Viisumin hakeminen ärsyttää, kotona ei kestä olla. Äääääääääärh että hyvää joulua vaan.


kuvat: pehmot, kakku, starat, possu.

Kalsaritumput

Eilen sain valmiiksi lapaset, jotka ovat olleen puikoilla jo jonkin aikaa. Aluksi purin aika monta tekelettä, kun en oikein keksinyt, millaisia tumppuja alkaisin tehdä. Muistin sitten viime vuoden joululahjaelukat (etenkin niiden korvat) ja ajattelin kokeilla, josko minulta luonnistuisi pystyraitalapaset.

Elikä Seitsemästä veljeksestä yhden silmukan levyisiä pystyraitoja, kaksitoista silmukkaa puikolla. Jostain kumman syystä minulle tuli tumppujen väreistä (mustaa ja sitä verenpunaista) ja kuosista mieleen pitkät kalsarit, vaikka en tietääkseni ole elänyt punamustaraidallisten kalsareiden vaikutuspiirissä. Outoa.

Tumput olivat muuten ihan helppo tehdä, mutta oikean käden peukalokiilan kanssa oli vähän ongelmia. Värien asettuminen ei vaan meinannut mennä kaaliini, ja purinkin tekelettä moneen kertaan. Loppujen lopuksi en jaksanut enää yrittää, vaan jätin virheet näkyviin. Vaikka ei niitä onneksi kovin hyvin huomaa.

Tein nämä tumput ♥:lle, joten kun langanpäät oli päätelty ja tumput muutenkin valmiit, harjailin sisäpuolta kevyesti juuriharjalla. Opin jostakin kirjasta, että harjaileminen saa tumput vielä lämpimämmiksi, kun lanka pörröttyy. Ja ♥ on varsinainen vilukissa, joten pitihän langan pörröttämistä kokeilla.

Severi luuli, että olin mennyt leikkimään, kun koitin ottaa kuvia tekeleistäni:

Villaisia vällyjä

Jokin aika sitten postilaatikosta ilmestyi kutsukirje, joka toivotti kaksi meidän talouden aikuista (kutsua ei oltu osoitettu kenellekään erityisesti, niitä oli ilmeisesti vain ripoteltu satunnaisiin postilaatikoihin. tai jopa kaikkiin.) Motelli Pentinkulmaan aterialle ja kuuntelemaan villaisten petivaatteiden esittelyä. Moni kutsun saaja varmaan tuhahteli jotakin "möh, tälläisiä mainosjuttuja, tuputtavat vain kalliita tuotteitaan", mutta minä otin innoissani kutsun vastaan. Luvassa olisi sentään ilmaista ruokaa, eikä minulla olisi kai muutakaan tekemistä torstai-iltana.

Viime torstaina otin äitin mukaan ja ajelin Urjalaan. (Hui kauhia kun oli pimeetä, aika jännää ajaa!) Viiden maissa Pentinkulman kabinettiin oli kokoontunut kymmenkunta ihmistä, ja aloitimme tilaisuuden murkinoimalla. Tarjolla oli aika perusjuttua, riisiä ja kanakastiketta. Ihan maistuvaa ruokaa, tykkäsin etenkin salaatinkastikkeesta. :D Ja pullasta! Kahvin kanssa oli tosi hyvää omenapullaa, ja kun kahvit ja pullat alkoivat olla kitusissa, alkoi esittely.

Paikalla oli Riedeckin edustaja, joka esitteli meille villasta tehtyjä petivaatteita. En ollut kuullut kyseisestä firmasta aikaisemmin, joten oli ihan mielenkiintoista kuunnella. Täti kertoi villaisten peittojen, tyynyjen ja petauspatjojen miellyttävistä ominaisuuksista, terveysvaikutuksista ja puhtaana pysyvyydestä. Kuulosti ihan hyvältä, että villajutut ovat kesällä hengittäviä ja talvella lämpimiä, oysyvät hyvin puhtaana ja edistävät vielä terveyttäkin. Mutta hinta sen sijaan ei kuulostanut kovin houkuttelevalta.

Kaiketi kaikki patjat sun muut maksavat aika paljon, mutta nuo tuntuivat maksavan erityispaljon. Kapeakin patja (bambupäällinen, avaruuskerros ja öljykerros (!?)) maksoi melkein tonnin, eikä peittoakaan saanut paljon halvemmalla. Omassa mielessäni shoppailun mielekkyyttä vähensi myös se, että tuotteet oli tilattava siinä ja silloin (vrt. tässä ja nyt), eikä voinut miettiä asiaa sen kauempaa.

No, enhän minä ollutkaan menossa ostosreissulle, vaan syömään ja kuuntelemaan esitystä. Kotiin lähtiessä jokainen sai mukaansa ihan soman avaimenperän, ja minulla ja äitillä oli auton perässä vähän Makeistukun ostoksia. Käväisimme nimittäin karkkikaupan puolella ennen petivaatetilaisuutta. ^^*

Asukuva on tällä kertaa mallia vessanpeili + selostus. Kimalteisen neuletakin lisäksi asu koostui pitkästä topista, kaulassa roikkuvasta ristikorusta, viime aikoina ahkerasti käytössä olleista pöksyistä ja ilmaisshoppailluista saappaista. Ai niin ja korvissa keikkui hirvet.

(tosi hyvin tarkoitustaan palveleva kuva... eeeh not.)

Viljamille kelpaa ihan hyvin tavalliset peitot. Ehkä koska se on itse niin villainen...

:DDD

Kitchy Xmas!

Olin viikko sitten sunnuntaina vähäsen töissä. Yksi pappi (jonka kanssa olin kesällä vetämässä riparia) soitteli silloin perjantaina, että pääsisinkö pitämään Majatalo-illan Back Stagea nuorille. Ihan kuin tietäisin, mikä on Majatalo-ilta tai sen Back Stage.

No, sain onneksi selvitystä. Majatalo-ilta on "entisten nuorten" toimintaa, jokin musiikki- ja keskustelutilaisuus. Jotta aikuiseen ikään ehtineet seurakuntanuoret voisivat tulla viettämään hetkeksi heille suunnattua aikaa, paikalla ovat myös lastenhoitajat ja pyhäkoulun pitäjä. Isommillekin lapsille on samaan aikaan kerhotyyppistä tarjontaa, ja sen nimi on Back Stage. Sen vakituinen vetäjä oli sinä sunnuntaina Maata näkyvissässä hiipparoimassa, joten tarvittiin sijaista. Oli kiva että minua kysyttiin, joten lupauduin hommiin.

Suunnitteluaikaa ei ihan hirveästi ollut. Joten inspiroiduin Postin lähettämästä punaisesta kirjekuoresta, ja ajattelin joulukorttien askartelun olevan jo ihan tarpeeksi ajankohtainen puuha. Muistin aikoinani (varmaan ala-asteella!) keksimäni tosi helpon (yksi iso kolmio kuuseksi, kaksi pientä kolmiota tontuiksi) joulukorttimallin, ja ajattelin jalostaa sitä vähän. Painuin Tiimariin ja tutkin, mitä kaikkea sieltä löytyikään. Askartelutarvikkeiden luona pohdiskelin, minkälaista ekstraa kolmiokorttiin voisi lisätä. Ostin muutamia juttuja ja kotona sitten askartelin kerhoa varten mallin.

Joopa joo. Lopputulema oli lievästi sanottuna kitch. Eri väriset akryylitimantit ja kimmeltävä tähti ei ehkä edusta sitä kaikkein harmonisinta tyylisuuntaa, mutta jollain kierolla tavalla tykkäsin luomuksestani. Vähän vaan mietitytti, että olenkohan jäänyt ikuisiksi ajoiksi mauttomien joulukorttien kierteeseen, kun viime vuoden kortitkin olivat tämän kanssa vähän samaa sarjaa...

Mutta Back Stagelle eksyneet tytöt (Mariella 10 ja Minka 12) näyttivät myös pitävän valitsemastani linjasta. Koska bäkkärille tuli vain kaksi kerholaista, saimme ihan hyvin askarrella enemmänkin kortteja kuin yksi naamaa kohden. Tyttöjen kortit olivat ehkä jopa vielä blingblingimmät kuin minun. (: Minä tein kerhossa viel kaksi korttia:

Vihreästä kuusesta piti tulla astetta hillitympi versio, mutta... a) jostakin syystä leikkelytaitoni taantui 6-vuotiaan tasolle (mikä on tuo vino alareuna!?!?!) b) tarra-arkissa oli jäljellä enää isoja tähtiä ja c) tussilla kirjoitettu hyvän joulun toivotus sai lopputuloksen näyttämään vähän nuhruiselta. Olen silti sitä mieltä, että itse leikellyt ja liimaillut kortit ovat kuudesti kivempia kuin kaikki leimailu- ja 3D-kortit, jotka eivät kuitenkaan näytä ihan NIIIIN itse tehdyiltä.

Sydänkortti ei MILLÄÄN suostunut käyttäytymään hyvin kuvissa. Mutta kaipa siitä näkyy ainakin idea, eli akryylitimantteja huopasydämen reunoilla. Ihastuin kyllä kovin noihin timanttijuttuihin, voisi hankkia niitä itselleenkin askartelulaatikkoon.

Kerho sujui kivasti, vaikka tytöt olivatkin kovin hiljaisia. Yritin välillä kysellä kaikenlaista, mutta enimmäkseen syvennyimme askarteluihin ja annoimme taustamusiikin pitää ääntä. Puolessa välissä kävimme syömässä vähän pitsaa, ja sitten jatkoimme taiteiluja. Lopuksi pelasimme vielä jotakin Raamattu-peliä, joka oli huisin vaikea. Ihmettelimme, että sen kylkeen oli painettu ikäsuositukseksi 5+!

Sitten vielä vähän muita käsityökuulumisia: Puikoilla on tällä hetkellä tumput, joista puuttuu enää peukalot. Omaksi yllätyksekseni työn alla on myös vähän kirjontahommia, ja viime viikolla ostin kirppikseltä helmikudontakehyksen. Helmistä on valmistumassa jotakin rannejuttua, ja sen ja muut työt esittelen sitten täällä, kunhan ne valmistuvat. Ei muuta, moikka!

My Joy Has Come

Lauantaina oli vielä erityistä ohjelmaa. Iltapäivällä oli määrä mennä Hyvinkäälle Martin seurakuntatalolle seuraamaan, kun Tarun ja Femin vauveli saisi nimen. Aamupäivä meni verkkaisesti pakkaillessa, valmistautumisessa ja aamupalastaessa, ja kun kello alkoi näyttää kahta, käynnistimme auton moottorin ja käännettiin nokka kohti Hyvinkäätä.

Vaikka lähdettiin majapaikasta ihan hyvissä ajoin, onnistuttiin silti myöhästymään tilaisuuden alusta. Ensin piti kääntyä takaisin, kun ♥ huomasi unohtaneensa edellisenä päivänä ostamansa kalat pakkaseen. Kun kalat oli haettu, pysähdyttiin vielä tankkaamaan, koska matkan varrella oli halpaa bensaa. Hmph. INHOAN myöhästymistä, mutta niin vain jouduimme luikkimaan kirkkosaliin toimituksen ollessa jo käynnissä. :/

Emme sentään missanneet varsinaista h-hetkeä. Tai no ♥ missasi, koska hän menikin keittiöön huolehtimaan vuohen kappaleista tai ties mistä. Minä sen sijaan seurasin toimitustan (en olekaan ollut isona ristiäisissä!) ja sain olla todistamassa, kun pikkuinen ihminen sai nimekseen Ayomide Markus Francis.

Poitsun ensimmäinen nimi on yoruban kielinen. Ayo tarkoittaa iloa, mi "minun" ja de tarkoittaa tulemista. Pojan etunimi on suomeksi käännettynä siis suunnilleen "minun iloni on tullut". Kivaa, että nimirimpsussa on mukana myös suomalainen nimi, vaikka kutsumanimi onkin sitten tuo Ayo.

Päivänsankari oli koko juhlien ajan vallan rauhallinen, veteli vain sikeitä vaikka ympärillä kuhisi. Nukkuvan pojan ympärillä jutteli ehkä kolmisen kymmentä (olen tosi huono arvioimaan ihmisjoukkojen kokoa!) vierasta, sekä suomalaista että afrikkalaista porukkaa.

Tarjottavatkin olivat peräisin kahdesta eri kulttuurista. Toisaalta pöydässä oli riisiä, kanaa ja vuohen lihaa (illan mittaan äijät löysivät lautasilleen myös mannaa ja jotakin kastiketta), toisaalta perinteistä suomalaista kastettavaa. Tällä kertaa jätin afrikkalaiset pöperöt väliin, sillä olin haaveillut aiemmin päivällä juhlissa mahdollisesti tarjottavista voileipäkakuista. :P

Olin siis toivonut, että Taru tarjoaisi voileipäkakkua. Ja pöydässä olikin kahta laatua, kinkullista ja lohellista. Kylkeen vielä karjalanpiirakka. Olin suolaisista tarjottavista jo aika täynnä, mutta jatkoin silti makeiden pariin. Kahvin kanssa oli tarjolla kakkuöveri. :D Lastasin lautaselle kaikkia kolmea kakkua, eli kinuskia, Sacheria ja jotakin vaahtoista sitruunatorttua. Tuon satsin tuhoamisen jälkeen olo oli hiukan pinkeä. Eh. :D

Olisin halunnut kivasta illasta muistoksi jonkun yhteiskuvan ♥:n kanssa, kerrankin kun molemmat olivat laittautuneet. Kuva jäi kuitenkin vain haaveeksi, koska a) ♥ huimenteli missä milloinkin ja b) pippaloiden päätteeksi löysin itseni keittiöapulaisena, minkä jälkeen olo oli liian hikinen ja tiskivetinen kuvissa poseeraamiseen. Asukuvat otettiin kotona, kun hikisyys ja tiskisyys oli automatkan aikana vähän laskenut.

kuvauspaikka - varastoa muistuttava huoneeni
tunikamekkojuttu - KappAhl
housut - Cellbes
puntit - huonosti
kengät - Fafala

(ihan kiva jos tietsikalla olisi kuviin liittyvää ohjelmaa, muutakin kuin esikatselu ja Paint)

Hyvinkäältä ajeltiin siis meille kotiinkotiin, kannettiin kalat pakastimeen ja käytiin saunassa. ♥ lähti kotiinsa sunnuntaiaamuna, ja minulla oli jotakin valmisteltavaa...

Oravia ja muita

Pyörittiin Tallinnassa ostoskeskuksessa, ja piipahdettiin siellä muutamaan putiikkiin. Tietenkin mielummin sellaisiin, joita ei olisi ihan joka kulman takana täällä kotona. (Haha mikä vitsi, ihan kuin Kylmiksellä olisi yhtään vaatekauppaa!) Tykkäsin Terranovasta, siellä näytti olevan kivoja vaatteita.

Mutta yhyy, kaikki vaatteet näyttivät olevan kokoa tosi kapea. L-koko oli suunnilleen 12-vuotiaan kokoa (ainakin minusta tuntuu siltä), enkä löytänyt koko kaupasta mitään, missä L:n edellä olisi ollut X. Kahdella äxällä varustettuja ässiä sen sijaan löytyi. Höhhis. Hypistelin minikuteita sitten sen aikaa, kun ♥ teki omia shoppailujaan.

♥ löysi Terranovasta itselleen parit farkut hyvään hintaan, ja nappasi samaan satsiin myös pari t-paitaa Nigerian tuliaisiksi. ♥ oli tosi kiva ja käytti kassan kautta myös muutamat korvikset, joita olin katsellut kaihoisasti.

Kuuden parin korvispaketti maksoi vitosen, ja sisältää vallan ihania helyjä. Lumihiutaleet näyttävät vähän väärään seuraan eksyneiltä, mutta tykkään niistäkin. En osaa päättää, mitkä korvikset olisivat lempparini, mutta oravat vaikuttavat selkeästi sekopäisimmiltä.

Perjantaina käytiin Itäkeskuksessa hengailemassa, ja löysin oravakorviksille veikeän kaverin. KappAhlissa oli ale-asusteet vielä puoleen hintaan, joten adoptoin itselleni hassun oravasormuksen.

Sormusorava ei köyhdyttänyt minua paljonkaan, sillä jouduin pulittamaan siitä vain kaksi euroa. Yksi kolikko ei ole paljoa jostakin hykerryttävän hölmöstä piristyksestä!

Ää, tämä oli nyt tällainen lyhkäinen välipostaus, koitan saada satuiltua huomenna lisää. Moro!

Takaisin terveiden kirjoihin

...ainakin melkein. Neljäs antibioottikuuri seitsemän viikon sisällä loppui eilen, ja olo on pientä yskää lukuunottamatta ihan hyvä.

Uhmasin tautia vähän yli viikko sitten, kun kävin Tampereella pyörähtämässä. Toissa viikon torstaina oli joku työkkärin ehdottelema rekrytointisysteemin haastattelu, ja perjantaina rumpuopen 50-vuotis-yllätyssynttärit. Noin kaukaisista jutuista ei kuitenkaan jaksa satuilla, tyydyn vaan sanomaan että juhlat olivat huiput. (:

Viime viikolla oli sitten uudet kujeet. Ajeltiin keskiviikkona ♥:n kanssa etelämmäksi, sillä suunnitelmissa oli viettää loppuviikkoa Helsingin suunnalla. Ajoin autoa ensimmäistä kertaa taas pitkään aikaan, se oli kivaa. Motarilla oli leppoisaa körötellä, kun ei ollut liikaa ihmisiä liikkeellä. Hyvinkäällä sen sijaan meni vähän hermot, kun navigaattori alkoi ehdotella u-käännöksiä keskustassa. Selvisin kuitenkin Tarun ja Femin tykö, ja saatiin jätettyä Femin kuntopyörä oikeiden omistajien huomaan. Jatkettiin Vantaalle, oltiin ♥:n kaverilla Lanrella yötä.

Torstain ensimmäinen etappi oli bussipysäkki. Suunnistettiin pysäkille odottelemaan linja-autoa, ja noustiin sitten Helsinkiin menevään kulkuneuvoon. Jäätiin rautatieasemalla pois, vaihdettiin alle ratikka, ja jatkoimme matkaa Katajanokan terminaalille.

Vuorossa oli Tallinnan reissu numero kaksi. Alkusyksystä käytimme ensimmäisen lahjakortin, nyt ajateltiin käyttää toinen pois kuleksimasta. Laiva lähti puoli kahdeltatoista, ja oli perillä Tallinnassa kahdelta. Viime kerralla menomatka meni laulellessa karaokea, mutta tällä kertaa oli hiukan toiset aktiviteetit.

Ensin pelattiin keulabaarissa W.I.T.C.H.-korttipeliä ja vähän aikaa pelattuamme siirryttiin syömään jotakin grillistä (minulle Fish & Chips, ♥:lle kanakori). Kun lopettelimme annoksiamme (hitsi kun en muistanut ottaa kuvaa ennen annoksen tärväämistä, oli meinaan hienostuneen näköiset ranskalaislautaselliset! :D), ravintolassa oli alkamaisillaan bingot. Peliin sai osallistua, jos osti bingo-drinkin, ja ajattelin että olisi ihan kivaa rastitella numeroita aikani kuluksi. Kävin ostamassa juomat ja vaihtamassa kuitin bingo-lappuihin. Sitten alkoi jännittävät pelit!

ETTÄ minua harmitti, että bingot tuntuivat koko ajan menevän sivu suun! Ensin etsittiin yhtä vaakariviä, toisella kierroksella kahta jne. Minulta puuttui aina ihan vähän (yksi tai kaksi) rasteja, kun joku jo huuteli saaneensa bingon. Ärsyttävää. Mutta tittidii, kun vaatimuksena oli saada yksi ruudukko kokonaan täyteen, minua onnisti! Sain jopa karjaistua oman bingoni yhtä tätiä nopemmin, joten pääpalkinto oli minun, eikä sen tädin. Wuhuu! Olen saanut hyvää harjoitusta äidin työpaikalla, joten tiedän hyvän bingo-huudon niksit... :P

Palkinnoksi risteilyisäntä ojensi minulle pullon laivan omaa kuohuviiniä ja bonuskortin Tukholman risteilylle. Pian bingon jälkeen oltiinkin jo perillä Tallinnassa, mutta ennen laivasta ulostautumista halusin kokeilla toistakin uhkapeliä. :D Syötin pelikoneeseen puolitoista euroa ja valitsin delfiinipelin, koska se vaikutti söpöimmältä. Painelin nappuloita jonkin aikaa, ja loppujen lopuksi rahat palautuivat takaisin kuutena eurona. Aika hauskaa. (:

Satamassa räpsäistiin muutama kuva, mutta sitä ei pystynyt harrastamaan kovin kauaa kylmyyden takia. Emme olleet tehneet mitään erityistä suunnitelmaa maissaoloaikaa varten, mutta lähdimme patikoimaan kohti Viru keskusta. Ajattelimme, että pari tuntia voisi käyttää ihan hyvin (ikkuna)shoppailuun.

Oma ostoshetkeni päättyi sillä tavalla hyvin, että minulle ei kertynyt yhtään kannettavaa ostoskeskuksesta takaisin satamaan. ♥ sen sijaan osti parit farkut ja tuliais-t-paitoja (Nigeriaan vietäväksi) Terranovasta. Ja minulle kivulin korvispakkauksen! (: Terminaalista ostin pari isoa levyä Kalev-suklaata, koska tiesin että se olisi vähän kalliimpaa tax freessä.

Kun tulimme takaisin laivaan, pelasimme vähän aikaa korttia ja maistelimme kaakaota/Irish Coffeeta odottaessamme tax freen avautumista. Tällä kertaa oli vuorossa Kaunotar ja Kulkuri -kortit ja ihan tavalliset pelikortit. Pelaamisen jälkeen menimme sitten sinne kauppaan. Itse ostin pari joululahjajuttua ja itselleni varsin perinteisen laivaostoksen; ei ole laivareissua ilman isoa Smarties-pötkylää! Tällä kertaa valkkasin ihan tavallisen paketin ilman mitään lelufiguureja, koska saatavilla oli vain Nalle Puheja (yöööök) ja rumia Tuhkimoita.

Ostosten jälkeen menimme pubiin istumaan. Kävin ostamassa "jotain limeistä" (alkoholitonta, koska lääkekuuri oli päällänsä) ja baarimikon näkemys siitä oli varsin... sininen. :D Vaikka yskä oli yhä ilonani, karaoke kutkutti ihan liikaa väliin jätettäväksi. Kävin sitten laulamassa Joen, vaikkei se ihan parhaasti mennyt. Sen jälkeen minun teki vielä mieli jälkiruokaa.

Minulle tuli kuin tyhjästä mieliteko, että haluaisin leivosta, jossa on päällä marjoja ja kiillettä. Ja jee, kahvilasta löytyi juuri sellaista kakkua! Ostettiin kaksi eri kakkupalaa ja mutustettiin ne puokkiin. Siinä se loppuristeily menikin mukavasti. Laiva oli jälleen Helsingissä puoli yhdeksältä, ja me ulkona joskus vähän myöhemmin. ♥:n veli tuli onneksi hakemaan meitä, ettei tarvinnut sompailla ratikoilla sun muilla takaisin kämpille. Kun oli pimeää ja sentään jonkin verran kantamuksiakin.

Oi, tykkäsin tosi tosi paljon tuosta päivästä. Se oli leppoisa, rento, hauska. Välillä kai romanttinenkin. Oikein mukaisa. Nam. (:

Pimeyttä vastaan

Viimeisin askartelu lähti postin mukana Mikkeliin, luokkakaverin synttärilahjaksi. Kyseessä ei ollut mikään huippuhieno käsitöiden taidonnäyte, vaan jotakin pientä ja hyödyllistä.

Ensin pursottelin sydänheijastimen reunoille ruskeaa kimalleväriä. Annoin kuivua ja pursottelin koukeroita toisellekin puolelle. Annoin kuivua uudestaan.

Sitten kiinnitin heijastimeen killumaan jostakin kaulakorusta tarpeettomana irrotetun helmihärpäkkeen. Pujotin heijastimen naruun ja lisäsin hakaneulan. Valmista tuli!

Lopuksi sujautin heijastimen lahjapussiin ja lahjapussin kirjekuoreen. Osoite ja postimerkki päälle, ja hengenpelastin pääsi matkalle moikkaamaan kaveria.