Olin viikko sitten sunnuntaina vähäsen töissä. Yksi pappi (jonka kanssa olin kesällä vetämässä riparia) soitteli silloin perjantaina, että pääsisinkö pitämään Majatalo-illan Back Stagea nuorille. Ihan kuin tietäisin, mikä on Majatalo-ilta tai sen Back Stage.
No, sain onneksi selvitystä. Majatalo-ilta on "entisten nuorten" toimintaa, jokin musiikki- ja keskustelutilaisuus. Jotta aikuiseen ikään ehtineet seurakuntanuoret voisivat tulla viettämään hetkeksi heille suunnattua aikaa, paikalla ovat myös lastenhoitajat ja pyhäkoulun pitäjä. Isommillekin lapsille on samaan aikaan kerhotyyppistä tarjontaa, ja sen nimi on Back Stage. Sen vakituinen vetäjä oli sinä sunnuntaina Maata näkyvissässä hiipparoimassa, joten tarvittiin sijaista. Oli kiva että minua kysyttiin, joten lupauduin hommiin.
Suunnitteluaikaa ei ihan hirveästi ollut. Joten inspiroiduin Postin lähettämästä punaisesta kirjekuoresta, ja ajattelin joulukorttien askartelun olevan jo ihan tarpeeksi ajankohtainen puuha. Muistin aikoinani (varmaan ala-asteella!) keksimäni tosi helpon (yksi iso kolmio kuuseksi, kaksi pientä kolmiota tontuiksi) joulukorttimallin, ja ajattelin jalostaa sitä vähän. Painuin Tiimariin ja tutkin, mitä kaikkea sieltä löytyikään. Askartelutarvikkeiden luona pohdiskelin, minkälaista ekstraa kolmiokorttiin voisi lisätä. Ostin muutamia juttuja ja kotona sitten askartelin kerhoa varten mallin.
Joopa joo. Lopputulema oli lievästi sanottuna kitch. Eri väriset akryylitimantit ja kimmeltävä tähti ei ehkä edusta sitä kaikkein harmonisinta tyylisuuntaa, mutta jollain kierolla tavalla tykkäsin luomuksestani. Vähän vaan mietitytti, että olenkohan jäänyt ikuisiksi ajoiksi mauttomien joulukorttien kierteeseen, kun viime vuoden kortitkin olivat tämän kanssa vähän samaa sarjaa...
Mutta Back Stagelle eksyneet tytöt (Mariella 10 ja Minka 12) näyttivät myös pitävän valitsemastani linjasta. Koska bäkkärille tuli vain kaksi kerholaista, saimme ihan hyvin askarrella enemmänkin kortteja kuin yksi naamaa kohden. Tyttöjen kortit olivat ehkä jopa vielä blingblingimmät kuin minun. (: Minä tein kerhossa viel kaksi korttia:
Vihreästä kuusesta piti tulla astetta hillitympi versio, mutta... a) jostakin syystä leikkelytaitoni taantui 6-vuotiaan tasolle (mikä on tuo vino alareuna!?!?!) b) tarra-arkissa oli jäljellä enää isoja tähtiä ja c) tussilla kirjoitettu hyvän joulun toivotus sai lopputuloksen näyttämään vähän nuhruiselta. Olen silti sitä mieltä, että itse leikellyt ja liimaillut kortit ovat kuudesti kivempia kuin kaikki leimailu- ja 3D-kortit, jotka eivät kuitenkaan näytä ihan NIIIIN itse tehdyiltä.
Sydänkortti ei MILLÄÄN suostunut käyttäytymään hyvin kuvissa. Mutta kaipa siitä näkyy ainakin idea, eli akryylitimantteja huopasydämen reunoilla. Ihastuin kyllä kovin noihin timanttijuttuihin, voisi hankkia niitä itselleenkin askartelulaatikkoon.
Kerho sujui kivasti, vaikka tytöt olivatkin kovin hiljaisia. Yritin välillä kysellä kaikenlaista, mutta enimmäkseen syvennyimme askarteluihin ja annoimme taustamusiikin pitää ääntä. Puolessa välissä kävimme syömässä vähän pitsaa, ja sitten jatkoimme taiteiluja. Lopuksi pelasimme vielä jotakin Raamattu-peliä, joka oli huisin vaikea. Ihmettelimme, että sen kylkeen oli painettu ikäsuositukseksi 5+!
Sitten vielä vähän muita käsityökuulumisia: Puikoilla on tällä hetkellä tumput, joista puuttuu enää peukalot. Omaksi yllätyksekseni työn alla on myös vähän kirjontahommia, ja viime viikolla ostin kirppikseltä helmikudontakehyksen. Helmistä on valmistumassa jotakin rannejuttua, ja sen ja muut työt esittelen sitten täällä, kunhan ne valmistuvat. Ei muuta, moikka!
tiistai 29. marraskuuta 2011
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti