vappua

tänään oli kiva harkkapäivä.

paistoin Tatun kanssa munkkeja


innostuin tekemään myös tippaleipiä


puhalsin ilmapalloja


soitin ja lauloin Tatun kanssa olohuoneessa.

Little bit contrast

Yesterday

it was sunny

and that made me feel sunny

which is nice, naturally
(I love the necklace)

I felt serene

and beautiful

I had time for my thoughts

the spring made me happy.

.

.

.

but today

it was snowing

and raining

I washed the dishes furiously

and slammed doors

and am in need of this:

Laulu soi pyhiinvaeltajan

Tänään heräsin auringonpaisteeseen, mikä oli huomattavasti kivempaa kuin esimerkiksi eilinen saunareissu lumisateessa. Aamu oli siis hieno, ja ajattelin päivänkin olevan vallan mainio.

Minulla oli nimittäin eräs epätavallinen ohjelma tälle päivälle. Minun oli määrä palauttaa minulla hoidossa ollut djembe kaimalleni, ja samalla mennä koelaulamaan Safarikuoroa varten. Koska ilma oli aurinkoinen, innostuinkin laittautumaan. Alunperin nimittäin olin ajatellut meneväni paikalle college-housuissa. :oo

housut - edelleen UFF
tunika - Anttila
huivi - kirppis
korvikset - kummitädiltä
kaulakoru - Löytöliiteri :DD
ranneke - tuliainen jostakin

Jalassani oli tänään samat housut kuin perjantainakin, eli ne UFFin kahden euron sammarit. Housujen pariksi valitsin valkoisen lyhythihaisen tunikan, joka löytyy vaatekaapistani myös pinkkinä. Ihastuin taskulliseen paitaan Anttilan alekuvastossa viime keväänä (?), mutta en osannut päättää, haluanko pinkin vai valkoisen version. Päädyin siis ostamaan molemmat, sillä hintaa ei tainnut olla kuin noin viisi euroa.

(Jälkimmäinen kuva on mielestäni tosi kiva, siihen tuli vähän afrikkalaistanssimainen asento. Ilmeeni oli kuitenkin ka-ma-la, joten siihen piti keksiä jotakin pientä sensuuria.)

aurinkolasit - Budapest
farkkujakku - (Josefssons) kirppis

Koska ulkona sattui vaihteeksi olemaan aurinkoista, päätin jättää Tuulitakin henkariin roikkumaan, ja sen sijaan puin ylleni kirppikseltä ostetun farkkutakin. Kuvia varten laitoin nenälleni myös aurinkolasit, mutta kun lähdön hetki tuli, jätin ne kuitenkin kämpille. En vaan tiedä, mikä vamma minulla on aurinkolaseja kohtaan.

Tallustin uudelle kirkolle puoli kolmeksi. Kävellessäni djembe olallani pitkin Savontietä, en voinut olla miettimättä, kuinka pieni paikka Pieksämäki on. Kun muutin sinne opiskeluiden alussa, ajattelin sen olevan ihan sopivan kokoinen pikku kaupunki. Mutta nyt, kun ohi ajavat autoilijat ja pyöräilijät kääntyivät katsomaan minua, tuli väistämättä mieleen, että Pieksämäki on aikamoinen tuppukylä. Isommassa kaupungissa ei kiinnitetä huomiota, vaikka kadulla käveleekin joku jolla on vähän erilaiset vaatteet. Ei tuijotus minua haitannut. Tulipahan vaan mieleen.

Mutta kun vaelsin kirkolta kämpille käyttäen kiertotietä ja kävelin rannan ohi, muistin miksi kuitenkin pidän Pieksämäestä. Siellä minulla on paljon ystäviä ja kavereita, joiden kanssa tehdään kivoja juttuja. Vaikka en oikein pidäkään lentopallosta, muistui viimekeväinen rantalentispäivä kivana muistona mieleeni tänään, kun kuljin rannan ohi.

(Välillä unohdin laittaa ajastuksen ja räpsäisin vain kuvan :oo)

MUTTA. Se tämän päivän ohjelma. Iltapäivällä siis kävin kirkolla juurikin palauttamassa rummun, mutta käväisyn pääfunktio oli silti koelaulu. Kuoron kolme tyyppiä (vähän pelottava johtaja, leppoisan oloinen varapomo ja joku kolmas) kuunteli kirkkosalissa, kun lauloin kolme säkeistöä Pyhiinvaeltajan laulua ja pari pätkää jotakin miio-miio-miitä. Ei minua etukäteen jännittänyt, mutta ensimmäisen säkeistön aikana ääni vähän värisi. Se meni ohi, niin kuin yleensä. Harmitti vaan jokseenkin kovasti, että en ole vielä päässyt kröhästäni eroon, joten en kyennyt antamaan ihan täyttä panostani.

Mutta ei-täysi panoskin ilmeisesti riitti. Minulle sanottiin ääneni soivan kauniisti etenkin korkealla, mutta äänialani riittää myös aika matalalle. Varapomo (Tommi) myös sanoi, että äänessäni on myös voimaa. "Joskus tarvitaan ihan raakaa voimaakin". Kuorotyypit toivottivat minut tervetulleeksi seuraaviin harjoituksiin ja sanoivat minun olevan kakkossopraano. Joita kuulemma tarvitaan. Ihana juttu, ja hauskaa että kaimanikin on kakkossopraano. Aika jännääkin, sillä en ole koskaan laulanut kuorossa. Paitsi ala-asteella, mutta eipä siellä tarvinnut osata mitään eri ääniä.

Toisin kuin Safarikuorossa. Tänään oli sen esiintyminen vanhassa kirkossa, ja minä menin tietenkin katsomaan ja kuuntelemaan. Kuoro esitti tosi monipuolisen ohjelmiston; mukana oli niin suomalaista kuin israelilaistakin musiikkia sekä teoksia Afrikasta ja Aasiasta. Laulajat olivat taitavia ja saivat ihon kananlihalle, jollaisena se taisi pysyä koko konsertin ajan. Niin ikään koko konsertin ajan kasvoillani oli hymy, sillä nautin kovasti hienosta esityksestä. Ja välillä hymyilin sille, miltä kuorolaulaminen näyttää. Inasen hassulta. Tai sille, että lähetyssihteeri oli niin innoissaan Safarikuoron esiintymisestä ja taputti tohkeissaan afrikkalaisten biisien aikana. Konsertin ainoa miinus rapsahtaakin juuri yleisön taputtelusta. Jokin sisäinen rytmilohkoni kyllä kärsi, kun ihmiset taputtivat laulujen mukana. Siis kuinka vaikeaa voi olla taputtaa kakkosella ja nelosella?!?!??! Miinus oli siis yleisön, ei kuoron.

Siis, kuoro oli hyvä ja kaima kaiken lisäksi kaunis. Oli ihana kyllä nähdä häntä tänään, vaikka emme ehtineetkään jutella. Vähän sentään konsertin jälkeen iltapalalla, jonne minutkin pyydettiin. Olinhan sentään kuoron uusi jäsen. Tai no oikeastaan suurin syy oli varmaan se, että pääsisin Jyväskylään eräiden kuorolaisten kyydillä, ja missä muuallakaan odottelisin. Vaikka kyllä minut iltapalaa syödessä esiteltiinkin. Jouduin pureskelemaan sämpylänpalaseni pikavauhtia, kun en ollut varautunut siihen, että minun pitäisi nousta ylös ja sanoa jotakin. Kykenin kuitenkin kertomaan nimeni (haha olen kuoron kolmas 2. sopraano, jonka nimi on Paula) ja jotakin muuta pientä, tuntui että ihmiset ottivat minut hyvin vastaan.

Iltapalan jälkeen pääsin siis joidenkuiden kyytiin. Etupenkillä istui 2.sopraano Ulla ja takapenkillä minun kanssani 2. sopraano Paula. Kuskin nimeä en muista, mutta hän taisi olla sen Tommin isä, ja soitti joissain biiseissä kitaraa. Kotimatka oli leppoisa. Autossa soi Heikki Silvennoisen levy (nam), ilta-aurinko paistoi oranssina lettuja ja lammet sun muut lätäköt olivat tyyniä kuin mitkä. Minut kyydittiin melkein kotiovelle ja lisäksi sain Safarin kaksi levyä. Kämpillä juttelin vähän aikaa kämppiksen kanssa ja kävin suihkussa. Nyt voisi olla aika painua pehkuihin.

Kiitos Jeesus tästä päivästä. ♥

Mäellä käymässä

Tänään harkkapäivän jälkeen siis lähdin kohti Matkakeskusta, mukana oli kamalan painava kassi. [Tämä minun läppärini on nimittään raahattavaa mallia, ei mikään kannettava tietokone. Kämppikseni sanoo, että Ansa on tuhti tyttö. Koneeni nimi on siis Ansa]. Lunta ei siinä vaiheessa muistaakseni satanut, mutta muuten oli viileää. Ei ollenkaan keväistä.

Koska minulla oli mukana iso kassi, en viitsinyt kuluttaa aikaani kaupungilla, vaikka junan lähtöön olikin aikaa yli tunti. Odottelin siis koko ajan Matkakeskusksella, kävin ostamassa Kalpiksesta Peter Pan -pääsiäismunan. Yllätys oli surkea, sellainen miniminikokoinen siirtotarrajuttu. Hmph. Autot-teippi on sentään jotakin.

Luulen kyllä, että vaikka minulla olisi ollut pienemmät matkatavarat, olisin silti vain istunut asemalla. Minua nimittäin väsytti todella kovasti. Melkein nukahdin siihen istumapaikalleni, mutta en uskaltanut, sillä mielessä oli viimesunnuntainen tapaus, kun Tampereen asemalla vartija tuliu herättelemään penkillä nukkuvaa miestä. En olisi halunnut tulla vartijan herättämäksi.

Sen sijaan torkuin kyllä matkalla Jyväskylästä Pieksämäelle. Junassa nukkuminenkaan ei silti ollut kovin parasta, sillä säpsähtelin koko ajan hereille, kun jatkuvasti havahduin siihen, että suuni oli auki. Olisi ollut inhaa huomata kuolaavansa. Etenkin kun vieressäni istui joku.

Onneksi S tuli hakemaan minut autolla Pieksämäen asemalta. En olisi varmaan selviytynyt kantamuksieni ja väsymykseni kanssa sen suuren mäen päälle, jonne minun aina täytyy kivuta päästäkseni kotiin. Oli siis onni matkassa, kun sain kyydin kämpille. Sisälle päästyäni purin ruokakassin ja katsoin postin. Minulle oli tullut puhelinlasku, osoitteenmuutoskortti kaverilta, jotakin ammattiliittopostia, CDON:comin paketti (School of rock jee) ja Prinsessa-lehden näytenumero. Kämppikselle oli tullut veroehdotelma, minulle ei. :oo

Yritin nukkua vähän aikaa, mutta en nukahtanut, kun musiikki oli päällä. En sammuttanut musiikkia, vaan sen sijaan ryhdyin ottamaan asukuvia. Ensin ikuistin tämänpäiväisen (ja melkein minkäpäiväisen vaan, asussani ei tapahdu kovin radikaaleja muutoksia nyt kun vaatekaapin sisältö on taas rajallinen) harkkavaatetukseni.

paita - Josefssons
housut - UFF
kaulakoru - kirppis
hiukset - uah vähän nuhjustuneet päivän mittaan

Yleensä pukeudun arkena aika tavallisesti. Tavallinen ei kuitenkaan ole tylsää, vaan tästäkin asusta löytyy kivoja juttuja. Rakastan paidan pääntien nappeja ja sammareiden tunnelmaa. Ostin sammarini joskus UFF:n maxkakseuroo-päiviltä, mikä oli kyllä erittäin kivaa. Kaulakorun ostin viime sunnuntaina Tampereelta, Keskustorin peräkonttikirppikseltä. Korusta maksoin saman verran kuin aikanaan housuista; kahden euron kolikon.

Kun S heitti minut alkuillasta kämpille, hän ehdotti, että mentäisiin pitsalle. Sovittiin, että menen katsomaan hänen luokseen Salkkarit, ja mentäisiin sitten. Ajattelin, että haluan vaihtaa vaatteet. Loppujen lopuksi en jaksanutkaan, vaan vaihdoin takaisin päivällä olleeseen asuun (hmm, käytännössä kyse ei siis ollut jaksamisesta). Pieksämäen kolean ilman takia tarvitsin kuitenkin jotakin lämmikettä asuuni.

liivi - UFF
kisuhärpäke - made by me

Vihreä neuleliivi on peräisin samalta ostosreissulta kuin vakosamettihousutkin, ja se maksoi myös kaksi euroa. Mietinkin matkalla S:n luokse, että ylläni ei sillä hetkellä ollut kovin kallis asu. 2 € + 2 € + paita 11 € / 2 kpl (+ vyö ~5 €). Eli vähän alle 15 €. Ei kai kovin paha. Ja hyvä niin, kun tuota rahaa tuppaa menemään.

Asusteista muutama sananen.

Jossakin postauksessa kaiketi mainitsin saaneeni kummitädiltäni aika kasan korviksia ja muita koruja. Nämä korvakorut ovat peräisin kummitädin kätköistä, ja olivat korvissani tänään vasta toista kertaa. Toisaalta nämä ovat minusta auttamattoman vanhanaikaiset ja jokseenkin mauttomat, mutta toisaalta jollain tavalla pidän näistä. Ainakin tämän päivän retrohenkiseen asuun nämä sopivat.


Kisuhärpäke (se ei ole korvis, koska siinä ei ole koukkua. se ei ole rintaneula, koska siitä puuttuu hakaneula. tällä hetkellä se on vain irtonainen tekele, jonka voi silti kiinnittää hakaneulalla. o_O) sen sijaan on omien pikku kätösieni aikaansaama. Tein sen noin vuosi sitten harjoittelussa, kun olin mukana intialaisten naisten käsityökerhossa. Silloin aikomuksenani oli tehdä itselleni kissakorvikset, mutta a) uuden tekniikan opettelu vei aikaa, joten en ehtinyt tehdä kuin yhden ja b) en oikein pitänyt kissan väreistä, eikä parempia ollut saatavilla, joten halusin tehdä vain yhden. Tämä killutinkaan ei ole ollut käytössä kuin pari kertaa, täytyy yrittää muistaa käytellä sitä useammin.

Hmm, ja nuo silmälasit. Ne ovat kämppiksen, ja ne vain sattuivat olemaan keittiön pöydällä näkösällä, kun aloitin kuvaamissessioni. En siis lähtenyt ne silmilläni ihmisten ilmoille.

Ihmisten ilmoilla oli kyllä aikamoinen koiran ilma. Onneksi pitseriassa oli mukavaa ja lämmintä. Söin kebab-katkarapu.aurajuusto-ananas-pitsan. Aika omituinen yhdistelmä, mutta sellainen vain tuli mieleen. Kämpille tultuani vaihdoin luonnollisesti mukavampiin housuihinm ja tällä hetkellä lököttelen college-pöksyissä. Kohta saa mennä nukkumaan, toivottavasti harjoittelu ei tule tällä kertaa uniin. Se on nimittäin ollut yleistä nyt. :S

Voihan kettu.

<^^,,--,,~

Nyt tulee rapsaa.

Niin nätisti satelee lunta tuolla pihalla. Ihanan lämmin kevätilma plus kaksi astetta.

Työpäivän (no okei, en edelleenkään ole töissä vaan harkassa vain) jälkeen nokka kohti Pieksistä.

Illalla kenties palailen postausasioihin, kun tekisi ehkä mieli esitellä päivän asu. Työvaatteet hah. :D

Voisi vaikka neuloa sukkaa, kun olen luvannut kollegalle sellaiset. On ollut työn alla pitkään. Toinen sukka kärkeä vaille valmis.

huijari-ihastus^^*

Edellisessä postauksessa mainitsin fanittavani (tai no taisin käyttää kuolata-termiä) näyttelijää nimeltä Adrian Lester. Olen tutustunut tämän miekkosen näyttelijäntyöhön tv-sarjan Kelmien kerho kautta. Sarjassa Lester esittää huijarijoukon johtajaa Mickey Stonea, joka on jaksojen aikana vienyt huijattaviltaan suuria määriä rahaa. Ja minun sydämeni, silleen tavallaan. (:

Kun Kelmien kerhon ensimmäinen tuotantokausi alkoi pyöriä MTV3:lla, tykästyin sarjaan heti. Siinä on Ocean's elevenin ja Puhalluksen kaltaista huijarointia ja henkilöhahmot ovat hienosti omia persooniaan. Ensimmäisen tuotantokauden ilmestyttyä DVD:nä aloin heti haaveilla sen hankkimisesta, ja jonkin aikaa sitten tilasinkin kyseisen julkaisun itselleni.

Vaikka en ole omistanut Kelmien kerho -DVD:tä vielä kovin kauaa, olen katsonut levyt (ei yksi kausi ole kovin pitkä, muistaakseni vain kuusi jaksoa) kolme tai neljä kertaa läpi. Jokin tässä huijarisarjassa viehättää niin paljon, että jaksot kestävät monta katsomiskertaa. Tai sitten olen vähän vinksahtanut.

Tällä hetkellä Maikkarilla esitetään sarjan viidettä kautta. Katsoin tänään kauden ensimmäisen jakson, ja että se oli hyvä! Tallella oli sellainen veijarimainen tunnelma, josta Kelmareita katsoessa nautin. Jotkin hahmot olivat poistuneet sarjasta ja uusia tullut tilalle. Olen nähnyt sarjaa vain kaksi kautta, joten kolmas ja neljäs kausi on pimennossa. Se ei kuitenkaan haittaa, sillä jokainen jakso on pääasiassa oma tarinansa. Tällä hetkellä silti odotan kuin kuuta nousevaa, että muutkin kaudet ilmestyisivät suomenkielisillä teksteillä varustettuina DVDinä. Ne on pakko saada!

Kelmien kerho on ainoa tuotos, jossa olen päässyt Adrian Lesterin suorituksia ihailemaan. Käsitykseni mukaan hän on tehnyt enemmän televisio-ohjelmia kuin elokuvia, mutta toki hänen meriittilistaltaan löytyy myös leffoja. The day after tomorrow on ainoa elokuva hänen filmografiastaan, jonka olen nähnyt, mutta muistaakseni hänen roolinsa kyseisessä leffassa ei ole kovin suuri.

Vuonna 2006 Lester on näytellyt leffassa nimeltä Scenes of a sexual nature. Sitä ei ilmeisesti ole tuotu Suomeen, en ainakaan ole löytänyt googlettamalla mitään viittauksia siihen suuntaan. Youtuben pätkien perusteella leffa vaikutti kyllä hyvältä. Sen tunnelmassa on mielestäni jotakin samaa kuin Love actually -elokuvassa, josta pidän kovasti. Toivottavasti siis joskus törmään mahdollisuuteen katsoa tämä elokuva. Sitä odotellessa on tyydyttävä ihailemaan Lesteriä Mickey Stonena.

Ja mikäs tässä on ihaillessa - oi se hymy! ♥ (ei tuossa kuvassa näkyvä myhäily, vaan se, miten suupielet nousevat ensin korvia kohti, ja sitten ilmestyvät ne kauniit hampaat. ah. ja kuinka katse porautuu niin syvälle. mmmh. kyseinen hymy välähti mm. viidennen kauden ensimmäisessä jaksossa. hihihi. )

kuva täältä

100 Paula-asiaa

Ainakin MouMoun ja tArun blogeista olen lukenut postauksia, jotka lupaavat kertoa blogin pitäjästä sata faktaa. Ajattelin, että itsekin voisin yrittää keksiä (mielenkiintoisia?) pikku juttuja itsestäni, ja listata ne tänne. Jeps.

1. Rumpuharrastuksen myötä olen tykästynyt afrikkalaisvaikutteiseen pukeutumiseen.

(paita Cellbes, toppi kirppis (H&M), huivi UFF, korvikset Lähetysjuhlien torilta, rannerengas KappAhl tai Lindex, kaulakoru kirppis ja amppeli Taloustalo tms)

(paita/tunika kaverin vanha, huivi ja heppakoru kirppis, kaulakoru Löytöliiteri, korvikset Kirkkopäivien koju)

(hame Fida, toppi Cubus, bolero(H&M) ja huivi kirppis, vyö (kaulassa o.O) siskon vanha, kaulakoru tuliainen jostain festareilta)

2. Muuten en oikein osaa määritellä pukeutumistyyliäni.

3. Minusta on outoa, että sellaisesta ihmisestä, josta yhtenä hetkenä tykkää ihan hulluna, voi seuraavassa hetkessä tulla mitäänsanomaton ja yhdentekevä. Tämän ilmiön olen huomannut entisen poikaystäväni kohdalla.

4. En muista pelänneeni pienenä Muumien Mörköä, mutta Pikku kakkosen Varokaa heikkoa jäätä -mainos oli ka-ma-la.

5. Vasen jalkani on varsinainen RIESA. Kuten tässä viime aikoina on tullut ilmi, se oireilee usein uusien kenkien kanssa. Sen lisäksi vasemman jalkani peukalovarpaan kynsi kasvaa inhasti sisäänpäin, joten kynsivalli on melkein koko ajan tulehtunut. Ja näin ollen tuskallisen kipeä. :s

6. Lisäksi olen tehnyt havainnon, että vasen käsivarteni on läskimpi kuin oikea. :o

7. Pienenä olin pieni. Tarkoitan siis pienikokoinen. Vaikka nyt ei ehkä uskoisi. :DD

8. Rakastan laulamista. Karaokea, leirilaulelua, esiintymistä. Tähänastisista saavutuksista suurin on se, että pääsin levyttämään biisiä.

9. Minusta olisi mielenkiintoista suuttua.

10. En voi sanoa pitäväni koirista. Silti yhden luokkakaverini koira jotenkin tuntui liimautuvan minuun, kun olin kylässä. Loppujen lopuksi jouduin myöntämään, että se karvaturri oli ihan ok.

11. En oikein osaa tuoksutella hajuvesiä. Eli en osaa kaupassa hahmottaa, miltä tuoksut tuoksuvat, ja usein melkein kaikki eri tuoksut tuntuvat olevan samanlaisia.

12. Olen "seurustellut" vain kerran, enkä ole kovin montaa kertaa ollut edes ihastunut.

13. Tykkään teemabileistä, odotan että saisin pukeutua merirosvoksi

(Kasaribileet -08, voitin parhaan asun palkinnon)

(Ennustajaeukko kaverin tupareissa)

(Risteilyn kasaribileet 2010)

14. Pidän paljon elokuvien katsomisesta. Ja ilmeisesti ostamisestakin, niitä on nimittäin kertynyt aika kasa. Välillä olen harkinnut jotakin leffapostauksia. Ehkä sellaisia tulee joskus.

15. En mielelläni tee työtä :DD Haluaisin vain hengailla ja olla ja mennä.

16. Maat, joissa olen käynyt: Englanti, Unkari, Slovakia, Itävalta ja Ruotsi.

17. En oikien tiedä, mikä minusta tulee isona. Tällä hetkellä opiskelen kirkon nuorisotyönohjaajaksi. Seurakunnassa on kyllä kotoisaa työskennellä.

18. En ole koskaan viettänyt "oikeaa" opiskelijavappua haalareineen kaikkineen. Ensimmäinen yritys meni mönkään aikataulusekaannusten takia, ja päädyin istumaan kotona, mielenosoituksellisesti haalari päällä, kunnes se alkoi tuntua ikävältä. Seuraavana vappuaattona olin treffeillä, niin en oikein kehdannut pukeutua keltaiseen haalariin.


19. Haluaisin käydä lavatansseissa.

20. Kaikenlainen tanssiminen on kivaa, mutta on ällöä kun tulee hiki. :S

21. Inhoan hoitaa asioita puhelimella. En oikeastaan koskaan soita myöskään kavereille, en vaan osaa. Mutta jos joku soittaa minulle, kykenen sentään puhumaan...

22. Tekstailen sitten sitäkin enemmän. Toisaalta minulla on vain muutama kaveri, jolle yleensä lähettelen viestejä. Esim. kämppikselle päivittäin :oo

23. Tykkäisin jutella mesessä, mutta meselistallani ei ole oikein sellaisia tyyppejä, joiden kanssa viitsisin jutella. Pitäisi kai etsiä jostakin uusia mesekavereita?

24. Rakastan kirpputoreja, etenkin kun tekee löytöjä.


25. Olen parin viime vuoden aikana oppinut käyttämään koruja ja tykästynyt huiveihin.

26. Olen asunut Kylmäkoskella (josta olen kotoisin), Pieksämäellä, Kajaanissa, Tampereella ja Jyväskylässä. Ensi kesänä Ouluun.

27. Harmittaa, kun en osaa enää ruotsia.

28. Lempijäätelöni on rommirusina.

29. Tykkään matkustaa junalla. Jos se ei ole ihan tupaten täynnä.

30. Lempivuodenaikani on syksy.

31. Tykkään tosi paljon maidosta. Se käy melkein minkä kanssa vaan.

32. Yksi lemppariyhdistelmistäni on popcornit ja maito.

33. Vaikka musiikki on tärkeä osa elämääni, en osaa ihan kertoa, mitä kuuntelen.

34. Haluaisin osata soittaa kitaraa paremmin. Ja ostaa kitaran.

35. Haluaisin myös djemben.


36. Mieluiten hakisin sen Afrikasta.

37. Luin lukiossa pitkän matikan ja yhtä kurssia vaille kaikki fysiikat. Kemiasta vain pakolliset.

38. Minua itketti, kun oli päiväkerhon viimeinen päivä.

39. Itkin myös ala-asteen loppuessa ja yläasteen päättäjäispäivänä.

40. Haluaisin olla kummi.

41. Tykkään ehtoollisavustajan tehtävästä, minusta se on arvokasta.

42. Minusta on ihanaa, että Jumala on olemassa!

43. Tykkään lahjojen tekemisestä, ostamisesta ja antamisesta.

44. Paras juttu ulkonäössäni on silmät tai huulet.

45. Minulla on ristiriitainen suhde takamukseeni: toisinaan olen sitä mieltä, että takapuoleni on ihan kiva, toisinaan olen ärsyttävän tietoinen siitä. :oo

46. En aja polkupyörällä. Koska a) en omista sellaista ja b) en enää osaa. Helpoista asioista toki sanotaan, että "kuin pyörällä ajo, sitä ei voi unohtaa", mutta en vaan enää osaa.

47. Uusien ihmisten seurassa olen aluksi varautunut ja hiljainen, vaikka pohjimmiltani olenkin sosiaalinen.

48. Olen kerran ollut autossa, kun se on törmännyt peuraan. Pahin juttu kolarissa oli ikkunaan jäänyt kuolatahra.

49. 2007-kesällä olin töissä Säästöpörssissä (=kauppa). Tykkäsin.

50. Kun nyt olen puolivälissä tätä kirjoittelua, tuli mieleen, että pikkuveljeni sanoi minun olevan nyt puolessa välissä elämääni.

51. En ole kovin innokas kodinhoitaja. Vaikka periaatteessa imurointi, tiskaaminen ja luuttuaminen on ihan kivaa.

52. Olen harrastanut posliininmaalausta vuoden. (ysiluokalla)

53. Pureskelen kynsiäni, mutta välillä pystyn kasvattamaan pitkät kynnet.

54. Olen hukannut vanhojentanssikuviani :c

55. En ole koskaan maistanut tupakkaa.

56. En pidä banaaneista, mutta otan niitä silti evääksi, koska ne ovat käteviä.

57. Olisi kiva koittaa harrastaa jotain näyttelemistä.

58. Runoilu on kivaa, kun suomen kieli on niin hienoa, että sanoilla voi leikkiä kivasti.

59. Silti viilaan pilkkua. Ärsyttävintä on, kun joku sanoo "alkaa tekemään" eikä "alkaa tehdä".

60. Johnny Depp on lempinäyttelijäni. Nykyään kuolaan myös Adrian Lesteriä. Eikä siis ole kyse pelkästään kuolaamisesta, vaan he ovat hyviä näyttelijöitä.

61. Mielestäni Sean Connery on paras Bond.

62. Pienenä yksi lempielokuvistani oli Indiana Jones ja tuomion temppeli :oo

63. En ole koskaan lasketellut tai käynyt avannossa.

64. Olen valvonut läpi yön vain kerran.

65. Tykkään syömisestä :DD Olen ihan hyvä laittamaan ruokaa.

66. Useimmiten, kun kirjoitan sanan 'ruoka', se näyttää että siinä lukisi 'moka', kun r ja u yhdistyy hassusti.

67. En tykkää käyttää kirjoitetussa kielessä itsestäni mitään subjekti-sanaa, vaan mieluummin sisällytän tekijän predikaattiin. Tai silleen.

68. Ennen puhekielessäni sanoin 'mä' puolellatoista Ä:llä, mutta Tampereen harjoitteluiden jäljiltä mää on pidentynyt.

69. En tykkää sanoa 'hän', koska se kuulostaa liian viralliselta. Ja koska 'se' kuulostaa liian töykeältä, sanon mieluiten 'hää'. Ja monikossa 'hyö'.

70. Yksi parhaista ystävistäni on melkein kaksi kertaa minun ikäiseni. Tai no ei enää, oli silloin kun tutustuttiin.

71. Rakastan (etenkin Disneyn) piirrettyleffoja ja osaan paljon niiden lauluja ja repliikkejä ulkoa.

72. Joskus vaivun "omaan autistiseen maailmaani", eli sisällytän keskusteluihin kohtauksia em. leffoista. Lemppariautistisuusleffani on Disneyn Aladdin.

73. Minut sekoitetaan todella usein johonkin Päiviin: isosena vuotta nuorempaan isostyttöön, Diakissa luokkakaveriin, Kajaanissa kanttoriin, Hervannassa johonkin olemattomaan, Palokassa työntekijään.

77. En ole koskaan ollut krapulassa.

78. blogin pitäminen on vähän jännää. On kiva kirjoitella, mutta toisaalta tuntuu, että kirjoittaa kuuroille korville. Että ei ole kovin vuorovaikutteista. Olisi kiva tietää enemmän, ketkä juttujani lukevat.

79. Myöskin blogini aihe tai genre tai mikä lienee on vähän sekalainen.

80. Minusta on kiva, että tuttavapiiriini kuuluu nykyään ihmisiä monista eri maista.

81. En ole pitänyt yläaste- tai lukiokavereihiin yhteyttä oikeastaan ollenkaan AMK-opiskelujeni aikana.

82. Nukkuminen on ihanuutta.

83. Välillä pelkään, että minulla on taipuvaisuutta masennukseen tai johonkin muuhun mt-ongelmaan, sillä jotkut sellaisethan ovat perinnöllisiä.

84. Minusta on todella kivaa, että ollaan ehkä vuoden sisällä lähennytty siskon kanssa. Ja pikkuveli on söpö.


85. Kirjeet on rakkautta. (Ja minusta voi ihan hyvin kirjoittaa vähän väärin, jos tietää, miten oikeasti pitäisi kirjoittaa. Muutenkin kuin kirjeissä siis.)

86. Laulan karaokessa melkein aina Anna Erikssonin Ei se mennyt niin -biisin. Monesti tulee laulettua myös Moskovan valot tai Piste. Dancing queen olisi uusi lauluihastus.

(villatakki Cellbes, toppi kirppis, vyö Lindex, kengät 2nd hand)

87. Lempivärini ovat punainen, musta ja pinkki.

88. Oon 22 vuotta. Horoskooppijuttu kalat, vaikka en usko semmosiin. Kuitenkin luonnekuvaukset osuvat aika hyvin.

89. Vihaan ohareita. Olen joutunut niiden "kohteeksi" useasti. Minulla on muutama kaveri/tuttu, joiden kanssa en enää uskalla sopia mitään menoja, koska tiedän että ne kuitenkin peruuntuisivat. :c

90. Yksi ihanimmista tunteista on se, kun menee puhtaana puhtaisiin lakanoihin nukkumaan. Uusien sukkien laittaminen jalkaan ensimmäistä kertaa on myös kivaa.

91. Ritari- yms. leffojen sorallaratsastusääni on seksikäs.

92. En kovin hyvin osaa erottaa eri teiden (yks. tee) makuja. Melkein kaikki maistuvat samalta, vaikka tuoksu onkin eri. Eräs valkoinen tee maistuu mielestäni pyyhkeeltä...

93. ...jonka takia ystäväni sanoo, että olen outo. Myös savusilakalta maistuva banaani on tälläinen makuelämys. Kuulemma normaalit ihmiset eivät erittele, miltä kalalta jokin maistuu. Minusta osoittaa mielen rikkautta, jos pystyy erittelemään sen sijaan, että sanoisi jonkin jutun maistuvan vain kalalta. o_O

94. Saatan joskus tanssahdella bussipysäkillä, kun kuuntelen musiikkia puhelimestani.

95. Joskus nauran niin, että alan vinkua.

96. Olen viime keväästä lähtien ollut rohkeampi puhumaan englantia, mikä on tietenkin hyvä juttu.

97. Minulla ei ole ajokorttia.

98. Viime aikoina suurin rahanmenoerä on koostunut vuokran maksamisista ja juna- ja bussilipuista.

99. Onnistuin yhtenä syksynä lohkaisemaan etuhampaani nitojan niitillä. Voin kertoa, että ei kannata yrittää litistää isoa niittiä puremalla. :s

100. Pyykkejä on kiva ripustaa, mutta inha ottaa pois narulta.

Nyt on parempi fiilis. Kohta nukkumaan, huomenna harkkaan taas. Huomenna on luvassa oikeasti jotakin tekemistäkin. Kassa... jotain. Se on kivaa.

ahdistus, synkistys

Kun aamusella seisoskelin bussipysäkillä uusi takki päällä ja siristelin silmiäni aurinkolasien jäätyä kämpille, ajattelin että tänään rustailen blogiini lempeä tihkuvan kuvauksen viikonlopustani (ja tuo lempi siis lähinnä vain Tamperetta kohtaan, mitään muuta rakkausjuttua ei valitettavasti ole kerrottavana).

'
'
'
'
Harkkapäivä muutti mietteitä. Suunnilleen toimettomana istuminen sai aikaan suunnattoman ahdistuksen: En kestä olla harkassa, kun vaan istun siellä, eikä minulle ole siellä oikein mitään tekemistä. Sen istuma-ajan voisin käyttää hyödyllisesti, voisin tehdä koulutehtäviä.

@#&*//¤#"§§¤$

Siinä toimistossa istuskellessa (jokin lastensuojelulakiin liittyvä kirja minulla oli auki, luin sitä tänään) tuntui siltä, että olisin vain halunnut HUUTAA SUORAA HUUTOA.

!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Myöhemmin itketti.

.kun tulin kämpille, painuin petiin. olin vaan, en nukkunut.

v
v
v
v
v

Harkka-ahdistuksen lisäksi nyt on päällä koulutehtävästressilamaannus. Toimeen tarttumista odottavat koulutehtävät jyskyttävät takaraivossa niin kovasti, että jyskytys halvaannuttaa. Oksettaa. Toimintakyky lamaantuu liian suuresta stressistä niin, että ei yksinkertaisesti PYSTY aloittamaan mitään.

Muistan, että lukion psykassa on ainakin puhuttu 'noidankehistä'.

...laukussa leipää ja piimää vaan...

Eiku. Jossakin blogissa törmäsin postaukseen, jossa blogin omistaja esitteli (käsi)laukkunsa sisällön. Minusta idea oli kiva, ja ajattelin askarrella omaan blogiini samankaltaisen kirjoituksen. Ensin pitää toki esitellä laukku, jonka sisältöön kohta tutustutaan.

Ostin Nalle Puh -laukkuni viime tai toissa syksynä kirpputorilta eurolla. Laukku oli todella hyvä löytö, sillä olin silloin kipeästi sopivankokoisen olkalaukun tarpeessa. Vaikka hintaa oli vain yksi kolikko, oli laukku silti hyvässä kunnossa. Yksi vika siinä kuitenkin on.

Nimittäin en voi SIETÄÄ Nalle Puhia. Onneksi hätä ei ole ollut tämän näköinen (?!?!), vaan neuvokkaana tyttönä olen kiinnittänyt typerästi virnuilevan nallen kuvatuksen päälle laadukkaampaa Disney-kuvitusta. Jasmine-pinssi on peräisin Kajaani-kesästäni, kun varkkarileirillä askarreltiin rintanappeja. ♥

Lotus Emilia -mainosheijastin (voi norsu parkaa, tämä ei ole kovin edustava kuva) taas on kotoisin kolmen vuoden takaisesta kesätyöpaikastani. Heijastimia oli tarjolla talous-/vessapaperiostoksien kylkiäisenä, ja pomomme päätti ilahduttaa meitä kesätyöntekijöitä lahjoittamalla meille norsut. :DD Tykkäsin kyllä paljon kesästäni kaupan kassalla. Oikeasti.

Tutustukaamme sitten laukun sisältöön. Ensin esittelyssä on ne tavarat, joita ilman en koskaan lähde kämpiltä, oli minulla sitten laukku mukana tai ei.

Avaimet, luonnollisesti. Kotoa muuton jälkeen olen kai kaksi kertaa unohtanut avaimet kotiin, eivätkä (silloiset) kämppikseni ole olleet niinä päivinä kotona. Ensimmäisellä kerralla soitin talonmiehen (vai kelle siitä nyt soitetaankaan) avaamaan oven, seuraavalla kerralla yövyin naapurissa ja menin seuraavana aamuna pimpottamaan oman kämpän ovea, kun tiesin kämppikseni olevan jo paikalla. Nykyään minulla kuitenkin on jo avaimet aina mukanani. Tällä hetkellä avainrenkaassa roikkuu kahden kämpän avaimet, Pieksämäelle ja Jyväskylään. Avaimenperänä on niin ikään Kajaanin kesätöiden aikaansaannos, sikäläisen nuorisotyöntekijän oma sovellus Lönnebon rukoushelminauhasta.

Toinen aina mukana oleva kapine on puhelin. Ostin syksyllä uuden kännykän, ja sen näyttö on jo huonommassa kunnossa (=naarmuilla), mitä edellisen viisi vuotta vanhan puhelimeni näyttö. Vanhassa vara parempi. :P Tykkään kyllä nykyisestä puhelimestani, se on ihanan värinen. Ja sillä voi kuunnella musiikkia. Koristuksina puhelimessani on söpö pieni mansikkatarra ja Nepalista tuliaiseksi saatu helmikillutin.

Ilman huulirasvaa ei yksinkertaisesti voi lähteä liikenteeseen! Viime perjantaina (niin tosiaan, piti sanomani että tämä laukkukatsaus kertoo perjantaisen tilanteen) mukanani oli Miramen ihana Moisture Mint, joka mintustaa (~viilentää) huulet kivasti. Miramen minttuhuulirasva on yksi suosikeistani, toinen lempparini on saman firman Berry Smoothie, joka on pussattavan söpö ja makea. ^^* Ei tarvinne sanoa, että omistan aikamoisen arsenaalin huulirasvoja; Pieksämäeltä lähtiessäni niitä taisi olla yhdeksän, mikä ei kuitenkaan vedä vertoja kämppikseni huulirasvakokoelmalle. :oo

Useimmiten, kun liikahdan kotoa jonnekin, mukana on myös rahapussi. Tämän pinkin ihanuuden ostin pari vuotta sitten Seppälän alesta. Vaikka en ole niin kovin riemastunut koirista, lompakon väri oli niin ihana, että halusin ostaa sen. Sitä paitsi taisin tarvita uutta rahapussia. Tavanomaisen rahapussinsisällön - kolikoiden, kuittien, joskus jopa setelien - lisäksi lompakostani löytyy kaksi plektraa ja nappi. Violetti plektra on Mehukatti-kannusta leikattu, mustan löysin jokin aika sitten bussin penkiltä. Nappi on uuden takkini varanappi, ja sijaitsee lompakossani sen tähden, että jos joskus eksyn nappikauppaan, voin etsiä sen avulla takkiini sopivan kokoiset uudet napit.

Siinä olivat jokapäiväisen elämäni top-important-älä-jätä-näitä-kotiin-tavarat. Sitten jatketaan.

Myös kalenteri on mukanani melkein aina. Ei kauppareissuilla tai kyläilyillä, mutta muuten melkein joka paikassa. Pinkki kisukalenteri on alunperin pelkkä raidallinen muistikirja, joka on tussin ja viivottimen avulla muuttunut ihan päteväksi päivyriksi. Idean pölläsin toiselta Jyväskylä-kämppikseltäni, ja kisupäivyri on jo toinen omin käsin väsätty kalenterini. Siinä riittää päiviä tämän vuoden loppuun, enkä ole vielä päättänyt, mihin sen jälkeiset tapahtumat ja menot kirjaan. Ehkä alan käyttää kännykän kalenteria. NOT. (kierteissä luuraa DIAK-kynä, joka on ehkä maailman paras kuulakärkikynä.)

Tampereella- ja Jyväskylässäasusteluaikana laukkuni vakiovarusteisiin on kuulunut myös bussikortti. Kortin alkuperäinen kotelo ei kuitenkaan kestä yltiömäistä vääntelyä, joten olen ostanut bussikortille (tai kuten täällä JKLssä sanotaan; "linkkikortille" :S) uuden kotelon. Sekin koki pakkasilla kovia ja repesi, joten se on korjattu Jeesus-teipillä. Enkä nyt oikein tiedä, kuinka hyödyllinen ostos tämäkään on ollut. Olisihan voinut vaikka tehdä itse jonkin bussikortinpidikkeen. Mutta kun tämä oli niin söpö. ^^*

Perjantaina laukustani löytyi myös

passi

nenäliinoja (kävin ostamassa niitä Lidlistä; 18x10 nenäliinaa. miksi ihmeessä siinä paketissa on 18 pikku pakettia!?!? miksei kahtakymmentä? koska eivät ihmiset halua ostaa kahtakymmentä nenäliinapakettia? koska se on liikaa? HULLUA! [Andre Wirström in my mind])

roskia (junalippu ja kuitteja. purkattomia ja niitä, joiden sisällä on syöty purkka)

Mynthoneita, suklaa-appelsiinikarkkeja ja purkkaa

hartaus seuraavan päivän leirille ja joku harkkaan liittyvä muistiinpanopaperi

tähtikuviollinen pussukka, joka sisältää tyttöjen juttuja.

Laukun sisällön ikuistamishetkellä muun tavaran joukosta löytyi myös tumput. Kyseiset puna-harmaa-pinkit tumput ovat elämäni ensimmäiset itse tehdyt lapaset, jotka neuloin toissa joulun tienoilla. Olen mestari hävittämään hanskoja, mutta toivon että näitä en hukkaa ikinä. Joskus kokeilin pitää niitä pienille lapsille tarkoitetuissa nipsuissa, hihoissa roikkumassa, mutta se oli kamalan epäkäytännöllistä. Kaupoissa tavarat vaan lentelivät, kun tumput huitelivat käsien liikkeen mukaan. Ei hyvä.

Jos olen yli yön jossakin reissussa, mukanani on yleensä myös päiväkirja. Meneillään on suunnilleen kahdeskymmenes (tai niillä main) päiväkirja, olen kirjoittanut säännöllisesti varmaan ysiluokasta lähtien. Olen saanut pikkusiskoltani tämänhetkisen kirjani. Siinä on vielä jonkin verran tyhjiä sivuja, kesän alussa ehkä täytyy aloittaa uusi.

Pretty pair of wings
Lumene Quick and chic - playful thoughts

Uudet aurinkolasinikin olivat päässeet matkalle mukaan. Kuvaushetkellä aurinko paistoi nätisti, hetkeä myöhemmin satoi vettä ja sitten rakeita. Kevät on kyllä jännää aikaa. Yhtenä hetkenä tarvitsee lapasia, toisena aurinkolaseja. Tai molempia yhtä aikaa. Niin tai näin, minulla ainakin on vielä opettelemista aurinkolasien käyttämisessä. Jotenkin tunnen oloni kiusalliseksi arskat nokalla, enkä yhtään tiedä miksi. Ehkä vielä joskus osaan.

Koska kykenin kuvaamaan laukkuni sisällön, mukanani täytyi olla myös kamera. Laukustani löytynyt kamera on muutaman vuoden takainen ylioppilaslahjani, jonka sain vanhemmiltani. En tiedä oikeastaan mitään kameroista tai valokuvaamisesta, mutta tämä Samsungini on minulle ihan kelpo vehje. Junan vessassa otettuun kuvaan on päässyt myös Lumenen Leikkimielellä-kynsilakka, josta en aiempaan postaukseen saanut kuvaa.

Kaikki muut kuvat, paitsi kameran kuva, on otettu Tampereen Tuomiokirkon aurinkoisilla portailla. Voisin kirjoittaa vaikka mitä ihanasta viikonlopusta ja siitä, kuinka hengittelin Tampereen tunnelmaa, mutta tähän postaukseen sellaiset kirjoittelut eivät enää mahdu. Tyydyn vain sanomaan, että rakastan Tamperetta. ♥