...laukussa leipää ja piimää vaan...

Eiku. Jossakin blogissa törmäsin postaukseen, jossa blogin omistaja esitteli (käsi)laukkunsa sisällön. Minusta idea oli kiva, ja ajattelin askarrella omaan blogiini samankaltaisen kirjoituksen. Ensin pitää toki esitellä laukku, jonka sisältöön kohta tutustutaan.

Ostin Nalle Puh -laukkuni viime tai toissa syksynä kirpputorilta eurolla. Laukku oli todella hyvä löytö, sillä olin silloin kipeästi sopivankokoisen olkalaukun tarpeessa. Vaikka hintaa oli vain yksi kolikko, oli laukku silti hyvässä kunnossa. Yksi vika siinä kuitenkin on.

Nimittäin en voi SIETÄÄ Nalle Puhia. Onneksi hätä ei ole ollut tämän näköinen (?!?!), vaan neuvokkaana tyttönä olen kiinnittänyt typerästi virnuilevan nallen kuvatuksen päälle laadukkaampaa Disney-kuvitusta. Jasmine-pinssi on peräisin Kajaani-kesästäni, kun varkkarileirillä askarreltiin rintanappeja. ♥

Lotus Emilia -mainosheijastin (voi norsu parkaa, tämä ei ole kovin edustava kuva) taas on kotoisin kolmen vuoden takaisesta kesätyöpaikastani. Heijastimia oli tarjolla talous-/vessapaperiostoksien kylkiäisenä, ja pomomme päätti ilahduttaa meitä kesätyöntekijöitä lahjoittamalla meille norsut. :DD Tykkäsin kyllä paljon kesästäni kaupan kassalla. Oikeasti.

Tutustukaamme sitten laukun sisältöön. Ensin esittelyssä on ne tavarat, joita ilman en koskaan lähde kämpiltä, oli minulla sitten laukku mukana tai ei.

Avaimet, luonnollisesti. Kotoa muuton jälkeen olen kai kaksi kertaa unohtanut avaimet kotiin, eivätkä (silloiset) kämppikseni ole olleet niinä päivinä kotona. Ensimmäisellä kerralla soitin talonmiehen (vai kelle siitä nyt soitetaankaan) avaamaan oven, seuraavalla kerralla yövyin naapurissa ja menin seuraavana aamuna pimpottamaan oman kämpän ovea, kun tiesin kämppikseni olevan jo paikalla. Nykyään minulla kuitenkin on jo avaimet aina mukanani. Tällä hetkellä avainrenkaassa roikkuu kahden kämpän avaimet, Pieksämäelle ja Jyväskylään. Avaimenperänä on niin ikään Kajaanin kesätöiden aikaansaannos, sikäläisen nuorisotyöntekijän oma sovellus Lönnebon rukoushelminauhasta.

Toinen aina mukana oleva kapine on puhelin. Ostin syksyllä uuden kännykän, ja sen näyttö on jo huonommassa kunnossa (=naarmuilla), mitä edellisen viisi vuotta vanhan puhelimeni näyttö. Vanhassa vara parempi. :P Tykkään kyllä nykyisestä puhelimestani, se on ihanan värinen. Ja sillä voi kuunnella musiikkia. Koristuksina puhelimessani on söpö pieni mansikkatarra ja Nepalista tuliaiseksi saatu helmikillutin.

Ilman huulirasvaa ei yksinkertaisesti voi lähteä liikenteeseen! Viime perjantaina (niin tosiaan, piti sanomani että tämä laukkukatsaus kertoo perjantaisen tilanteen) mukanani oli Miramen ihana Moisture Mint, joka mintustaa (~viilentää) huulet kivasti. Miramen minttuhuulirasva on yksi suosikeistani, toinen lempparini on saman firman Berry Smoothie, joka on pussattavan söpö ja makea. ^^* Ei tarvinne sanoa, että omistan aikamoisen arsenaalin huulirasvoja; Pieksämäeltä lähtiessäni niitä taisi olla yhdeksän, mikä ei kuitenkaan vedä vertoja kämppikseni huulirasvakokoelmalle. :oo

Useimmiten, kun liikahdan kotoa jonnekin, mukana on myös rahapussi. Tämän pinkin ihanuuden ostin pari vuotta sitten Seppälän alesta. Vaikka en ole niin kovin riemastunut koirista, lompakon väri oli niin ihana, että halusin ostaa sen. Sitä paitsi taisin tarvita uutta rahapussia. Tavanomaisen rahapussinsisällön - kolikoiden, kuittien, joskus jopa setelien - lisäksi lompakostani löytyy kaksi plektraa ja nappi. Violetti plektra on Mehukatti-kannusta leikattu, mustan löysin jokin aika sitten bussin penkiltä. Nappi on uuden takkini varanappi, ja sijaitsee lompakossani sen tähden, että jos joskus eksyn nappikauppaan, voin etsiä sen avulla takkiini sopivan kokoiset uudet napit.

Siinä olivat jokapäiväisen elämäni top-important-älä-jätä-näitä-kotiin-tavarat. Sitten jatketaan.

Myös kalenteri on mukanani melkein aina. Ei kauppareissuilla tai kyläilyillä, mutta muuten melkein joka paikassa. Pinkki kisukalenteri on alunperin pelkkä raidallinen muistikirja, joka on tussin ja viivottimen avulla muuttunut ihan päteväksi päivyriksi. Idean pölläsin toiselta Jyväskylä-kämppikseltäni, ja kisupäivyri on jo toinen omin käsin väsätty kalenterini. Siinä riittää päiviä tämän vuoden loppuun, enkä ole vielä päättänyt, mihin sen jälkeiset tapahtumat ja menot kirjaan. Ehkä alan käyttää kännykän kalenteria. NOT. (kierteissä luuraa DIAK-kynä, joka on ehkä maailman paras kuulakärkikynä.)

Tampereella- ja Jyväskylässäasusteluaikana laukkuni vakiovarusteisiin on kuulunut myös bussikortti. Kortin alkuperäinen kotelo ei kuitenkaan kestä yltiömäistä vääntelyä, joten olen ostanut bussikortille (tai kuten täällä JKLssä sanotaan; "linkkikortille" :S) uuden kotelon. Sekin koki pakkasilla kovia ja repesi, joten se on korjattu Jeesus-teipillä. Enkä nyt oikein tiedä, kuinka hyödyllinen ostos tämäkään on ollut. Olisihan voinut vaikka tehdä itse jonkin bussikortinpidikkeen. Mutta kun tämä oli niin söpö. ^^*

Perjantaina laukustani löytyi myös

passi

nenäliinoja (kävin ostamassa niitä Lidlistä; 18x10 nenäliinaa. miksi ihmeessä siinä paketissa on 18 pikku pakettia!?!? miksei kahtakymmentä? koska eivät ihmiset halua ostaa kahtakymmentä nenäliinapakettia? koska se on liikaa? HULLUA! [Andre Wirström in my mind])

roskia (junalippu ja kuitteja. purkattomia ja niitä, joiden sisällä on syöty purkka)

Mynthoneita, suklaa-appelsiinikarkkeja ja purkkaa

hartaus seuraavan päivän leirille ja joku harkkaan liittyvä muistiinpanopaperi

tähtikuviollinen pussukka, joka sisältää tyttöjen juttuja.

Laukun sisällön ikuistamishetkellä muun tavaran joukosta löytyi myös tumput. Kyseiset puna-harmaa-pinkit tumput ovat elämäni ensimmäiset itse tehdyt lapaset, jotka neuloin toissa joulun tienoilla. Olen mestari hävittämään hanskoja, mutta toivon että näitä en hukkaa ikinä. Joskus kokeilin pitää niitä pienille lapsille tarkoitetuissa nipsuissa, hihoissa roikkumassa, mutta se oli kamalan epäkäytännöllistä. Kaupoissa tavarat vaan lentelivät, kun tumput huitelivat käsien liikkeen mukaan. Ei hyvä.

Jos olen yli yön jossakin reissussa, mukanani on yleensä myös päiväkirja. Meneillään on suunnilleen kahdeskymmenes (tai niillä main) päiväkirja, olen kirjoittanut säännöllisesti varmaan ysiluokasta lähtien. Olen saanut pikkusiskoltani tämänhetkisen kirjani. Siinä on vielä jonkin verran tyhjiä sivuja, kesän alussa ehkä täytyy aloittaa uusi.

Pretty pair of wings
Lumene Quick and chic - playful thoughts

Uudet aurinkolasinikin olivat päässeet matkalle mukaan. Kuvaushetkellä aurinko paistoi nätisti, hetkeä myöhemmin satoi vettä ja sitten rakeita. Kevät on kyllä jännää aikaa. Yhtenä hetkenä tarvitsee lapasia, toisena aurinkolaseja. Tai molempia yhtä aikaa. Niin tai näin, minulla ainakin on vielä opettelemista aurinkolasien käyttämisessä. Jotenkin tunnen oloni kiusalliseksi arskat nokalla, enkä yhtään tiedä miksi. Ehkä vielä joskus osaan.

Koska kykenin kuvaamaan laukkuni sisällön, mukanani täytyi olla myös kamera. Laukustani löytynyt kamera on muutaman vuoden takainen ylioppilaslahjani, jonka sain vanhemmiltani. En tiedä oikeastaan mitään kameroista tai valokuvaamisesta, mutta tämä Samsungini on minulle ihan kelpo vehje. Junan vessassa otettuun kuvaan on päässyt myös Lumenen Leikkimielellä-kynsilakka, josta en aiempaan postaukseen saanut kuvaa.

Kaikki muut kuvat, paitsi kameran kuva, on otettu Tampereen Tuomiokirkon aurinkoisilla portailla. Voisin kirjoittaa vaikka mitä ihanasta viikonlopusta ja siitä, kuinka hengittelin Tampereen tunnelmaa, mutta tähän postaukseen sellaiset kirjoittelut eivät enää mahdu. Tyydyn vain sanomaan, että rakastan Tamperetta. ♥