Vihaan pakonomaista shoppailua. Eilen työpäivän (tai en minä missään töissä ole, harjoittelussa vain. on vaan helpompi sanoa työpäivä kuin harkkapäivä. se on jotenkin ymmärrettävämpi.) jälkeen jäin kaupungille, ajattelin että pistäytyisin jossakin vilkaisemassa niitä takkeja. Pistäytyminen muutti mittasuhteitaan kiertelyksi, ja loppujen lopuksi olin käynyt viidessä kaupassa ja sovittanut yhdeksää eri takkia.
Vero modalla yksi kolmesta sovittamastani takista oli ihan lupaavan oloinen. Se oli malliltaan kiva ja jopa sopivan kokoinen. Väriltään se oli kuitenkin luonnonvalkoinen, enkä suostu nyt ostamaan liian vaaleaa takkia. Samaa mallia oli myös ruskeana. Se olisi ollut kiva, mutta ruskeaa versiota ei enää ollut kuin pieniä kokoja jäljellä.
Halosella oli kaikki takit kahdenkymmenen prosentin alennuksella. Toinen kokeilemani oli tosi oudon näköinen, toinen olisi saanut olla n. puoli kokoa isompi. Anttilassa ei ollut mitään, mitä olisi edes viitsinyt kokeilla. H&M:llä oli yksi ihan kiva, mutta sekin olisi saanut olla inasen verran isompi. Ei kai takista ole mitään hyötyä, jos sen alle mahtuu vain yksi ohut paita. Jos tarkenee sellaisella varustuksella, sitten tarkenee varmaan ilman takkiakin. Seppälässä katsoin jopa miesten osastolta, mutta mikään lukuisista takeista ei ollut hyvä.
Kun olin käynyt tuhottoman monessa kaupassa, katsoin kelloa. Järkytyin, kun aikaa oli vierähtänyt jo niin paljon, että kello oli puoli kuusi. Siinä vaiheessa iski valtava epätoivo, enkä halunnut käydä enää yhdessäkään vaatekaupassa. Ei sen puoleen, en minä olisi edes keksinyt, missä kaupassa enää olisi voinut edes käydä. (Pakko seuraavaksi yrittää löytää jotakin kirpputoreilta.) Kun kello oli puoli kuusi, muistin viimeinkin käydä ostamassa laastaria. Oikeastaan laastari oli ainut juttu, mitä minun piti alunperin keskustasta ostaa.
Nimittäin uudet kenkäni osoittautuivat melko sattuviksi. Sunnuntai-iltana kävelylenkillä vasen kenkä alkoi hiertää kantapäätä, juuri samasta kohtaa missä on jo jonkin aikaa ollut haava. Eilen töihin lähtiessä kirpaisi vielä enemmän, silloin oli laitettava laastaria. Kenkä kuitenkin ehti jo
merkkaantua verellä, nam. Kämppikseni sanoi että jos joku joskus pöllii kenkäni, voin todistaa dna:llani kengät omikseni. Tänään kengän sisään tuli lisää dna:ta, kun pikkuvarvas aukesi. Ällöttävää. Sotasuunnitelmani on yrittää venyttää kenkiä tunkemalla villasukkainen jalka kenkään ja kävelemällä niillä ympäri taloa. o.O
Miten melkein kaikkien kenkien kohdalla on ongelmia juuri vasemman jalan kanssa? Talvikenkäni hiersivät nuppiluun (?) kohdalle kivan pienen reiän, kahdet tennarit ovat haavoittaneet vasenta kantapäätä ja vaaleanpunaiset kenkulit tekivät tuhojaan myös vasempaan kantapäähän. Viime kevään kiilakorkokengät muussasivat kuitenkin aika tehokkaasti molemmat jalat, kun vapun päivänä taivalsin pitkin Tamperetta. Ihhis.
Vero modalla yksi kolmesta sovittamastani takista oli ihan lupaavan oloinen. Se oli malliltaan kiva ja jopa sopivan kokoinen. Väriltään se oli kuitenkin luonnonvalkoinen, enkä suostu nyt ostamaan liian vaaleaa takkia. Samaa mallia oli myös ruskeana. Se olisi ollut kiva, mutta ruskeaa versiota ei enää ollut kuin pieniä kokoja jäljellä.
Halosella oli kaikki takit kahdenkymmenen prosentin alennuksella. Toinen kokeilemani oli tosi oudon näköinen, toinen olisi saanut olla n. puoli kokoa isompi. Anttilassa ei ollut mitään, mitä olisi edes viitsinyt kokeilla. H&M:llä oli yksi ihan kiva, mutta sekin olisi saanut olla inasen verran isompi. Ei kai takista ole mitään hyötyä, jos sen alle mahtuu vain yksi ohut paita. Jos tarkenee sellaisella varustuksella, sitten tarkenee varmaan ilman takkiakin. Seppälässä katsoin jopa miesten osastolta, mutta mikään lukuisista takeista ei ollut hyvä.
Kun olin käynyt tuhottoman monessa kaupassa, katsoin kelloa. Järkytyin, kun aikaa oli vierähtänyt jo niin paljon, että kello oli puoli kuusi. Siinä vaiheessa iski valtava epätoivo, enkä halunnut käydä enää yhdessäkään vaatekaupassa. Ei sen puoleen, en minä olisi edes keksinyt, missä kaupassa enää olisi voinut edes käydä. (Pakko seuraavaksi yrittää löytää jotakin kirpputoreilta.) Kun kello oli puoli kuusi, muistin viimeinkin käydä ostamassa laastaria. Oikeastaan laastari oli ainut juttu, mitä minun piti alunperin keskustasta ostaa.
Nimittäin uudet kenkäni osoittautuivat melko sattuviksi. Sunnuntai-iltana kävelylenkillä vasen kenkä alkoi hiertää kantapäätä, juuri samasta kohtaa missä on jo jonkin aikaa ollut haava. Eilen töihin lähtiessä kirpaisi vielä enemmän, silloin oli laitettava laastaria. Kenkä kuitenkin ehti jo
merkkaantua verellä, nam. Kämppikseni sanoi että jos joku joskus pöllii kenkäni, voin todistaa dna:llani kengät omikseni. Tänään kengän sisään tuli lisää dna:ta, kun pikkuvarvas aukesi. Ällöttävää. Sotasuunnitelmani on yrittää venyttää kenkiä tunkemalla villasukkainen jalka kenkään ja kävelemällä niillä ympäri taloa. o.OMiten melkein kaikkien kenkien kohdalla on ongelmia juuri vasemman jalan kanssa? Talvikenkäni hiersivät nuppiluun (?) kohdalle kivan pienen reiän, kahdet tennarit ovat haavoittaneet vasenta kantapäätä ja vaaleanpunaiset kenkulit tekivät tuhojaan myös vasempaan kantapäähän. Viime kevään kiilakorkokengät muussasivat kuitenkin aika tehokkaasti molemmat jalat, kun vapun päivänä taivalsin pitkin Tamperetta. Ihhis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti