Toinen shoppailu-murheenkryynini on kengät. Viime talven alussa sain vihdoinkin ostettua itselleni talvikengät, eihän sekään ollut ollut työn alla kuin muutaman vuoden! Myös muiden vuodenaikojen kenkätilanne on vähän huonohko, sillä viime syksyn jälkeen hyvästelin kultatennarini (ei mitkään säihkyvät blingit, oikeastaan melkein beiget) autuaamille kävelyteille parin vuoden yhteisen taipaleen jälkeen. Kenkäarsenaalini rähjäisiin yksilöihin kuuluu myös nelisen vuotta vanhat oranssit citylenkkarit, joissa on reikiä ja joiden pohjat ovat kuluneet aivan sileiksi. Toiset rähjät ovat beiget citylenkkarit, jotka ostin kaksi vuotta sitten, mutta pilasin ne melkein heti juoksennellessani ahdistuksissani soisessa maastossa. Mitään edellämainituista kengistä ei voi siis oikein leskea käytettävien jalkineiden joukkoon.
Omistan kyllä pari paria ehjiäkin kevätkenkiä; Mikkelistä löysin kirppikseltä vaaleanpunaiset kiilakorkokengät kolmella eurolla ja syksyn kirppisreissulta tarttui mukaan söpöt kiilakorkoiset kangaskengät hintaan kaksviiskymmentä.
Ruutu- ja kirsikkakuvioisia kangaskenkiä olen ehtinyt käyttää vain kerran risteilyllä, vaaleanpunaiset jalkineet korkkasin pitkäperjantaina kauppareissulla. En kuitenkaan ole niin harjaantunut koroilla kävelijä tai edes tykästynyt niihin erityisemmin, joten tarvitsisin jotkut ihan tavalliset kengät, joilla voi kävellä milloin ja (melkein) missä vain. Kolmannetkaan kiilakorkoiset kenkäni eivät pelasta tilannetta, sillä ne on ostettu viime keväänä työkengiksi, eli pidän niitä lähinnä konfirmaatioissa.
Tähän asti (sen jälkeen kun ei ole enää tarvinnut käyttää talvikenkiä) olen käyttänyt ainoastaan lenkkareita. Ostin mustat Hummelin lenkkarini alennuksesta Kajaanin Prismasta toissa kesänä, joten nekin ovat jo aika paljon kävellyt. Pölyn ja kuran harmaannuttaneet lenkkarit eivät ole enää kovin siistit, joten niillä ei oikein kehtaisi mennä ihmisten ilmoille. Ne eivät todellakaan sovi juurikaan minkään vaatteiden kanssa (ainoastaan liikuntavaatteet voi yhdistää noihin jalkineisiin), joten vaikka muuten olisi kuinka kiva asu tahansa, lenkkarit saavat kokonaisuuden näyttämään juntilta.
Tänään kenkäasia kuitenkin koki muutoksen! Lähdin kämppiksieni (nyt kun asun täällä Jyväskylässä, minulla on niitä kaksi) kanssa kevätilmaan kävelemään, päämääränämme Keljon marketit. Katsastettuani Prisman takkitarjonnan laihoin tuloksin, siirryin kenkäosastolle. Nauhalliset (haaveilin jostain syystä tarrallisista) ruskeat citylenkkarit vaikuttivat kivoilta, mutta toisella hyllyllä näin jotakin paljon täydellisempää:
Punaiset kävelykengät näyttivät hyllyssä veikeiltä, ja jätinkin saman mallin mustat versiot klipseihin roikkumaan, kun otin pari paria itselleni sovitettavaksi. Kengät vaikuttivat kestäviltä ja minulle tuli niistä heti sellainen olo, että tykkäisin käyttää niitä. Ne sopivat jalassani olleiden haaremihousujeni kanssa, ja mielessäni kuvittelin niiden passaavan myös farkkujen tai hameenkin kanssa. Käppäilin kaupan käytävällä muutamaan otteeseen isommat ja pienemmät kengät jalassa, ja päädyin lopulta ostamaan pienemmät, 40-kokoiset jalkineet. Edullisen hinnan takia ajattelin, että kengät eivät varmaankaan ole oikeaa nahkaa (nyt tuli mieleen, että aika huonosti oli mitään infoa näkösällä), joten kaiketi ne venyvät käytössä. Isommat olisivat venyttyään liian isot, eikä se tee hyvää jalalle.
Olen oikein tyytyväinen kenkäostokseeni: Sain (toivottavasti) kestävät kävelykengät, eikä hankinta tehnyt lompakkooni suurta lovea. Jalkineilla oli hintaa 24,90 €, mutta minulla oli rahapussissani S-ryhmän lahjakortti, jonka voitin syksyllä arvonnasta vastattuani johonkin kyselyyn. Aikomukseni oli silloin sijoittaa saamani viisikymppiä talvikenkiin, mutta löysinkin sopivat Citymarketista, taisivat olla jopa plussakorttitarjous. :P Joo, ostan kenkäni marketeista. En edes muista, milloin viimeksi olisin ostanut kenkiä kenkäkaupasta. Prisma, Citymarket, Euromarket ja kirpparit ovat olleet viimeaikaisia kenkäkauppojani. Nyt kun kenkähomma on hoidettu, puuttuu enää se uusi välikausitakki.
Keväiseltä shoppausreissulta tarttui mukaan muutakin. Taloustalossa oli tarjous Finlaysonin Muumi-käsipyyhkeistä: Kolme kappaletta kympillä! Nämä tytöt villiintyivät täysin ja poistuivat lopulta kaupasta mukanaan KAKSITOISTA Muumi-pyyhettä! Jokainen meistä osti oman kympin satsin ja sen lisäksi ostettiin yksi satsi kimppaan. Minä halusin itselleni Nipsun. Se on Muumi-hahmoista kakkos-lempparini, samaistun sen ujouteen ja herkkusuisuuteen. ^^*
Ykkössuosikkini Muumilaakson väestä on ehdottomasti Nuuskamuikkunen. Ihailen hänen vapauttaan ja kykyään olla huolehtimatta turhista. Jotakin Nuuskamuikkusen luonteenpiirteitä löytyy myös itsestäni. Nuuskamuikkusen tapaan olen rauhallinen ja ehkä jokseenkin mietiskelevä. Toissa jouluna Joulupukki toi minulle ja sisaruksilleni Muumi-pyhkeet. Siskoni sai Pikkumyyn, veljeni Haisulin ja minä Nuuskamuikkusen. Onnistuin kuitenkin tässä alkuvuodesta vähän pilaamaan Nuuskis-pyyhkeeni, sillä pesin sen epähuomiossa punaisen päiväpeittoni kanssa. Pyyhe muutti ulkoasuaan violetin suuntaan sekä vähän läikikkääksi. Nyt sain tilaisuuden ostaa uuden.
Muumimamma-pyyhe menee äidille...
...ja Muumipappa isälle. Tosin isälle sopisi paremmin vaikka Piisamirotta-pyyhe, jos sellainen olisi olemassa. :DD
Kauppareissun (ostimme huomista varten kalaa ja perunoita) jälkeen oli ohjelmassa ainakin pashan syöminen parvekkeella ja tutkimusmatka asuintalomme yläkertaan. Saimme myös kokemuksen siitä, miltä maistuu pomelo. Seuraavaksi olisi hyvää aikaa vaikka katsoa elokuvaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti