Kivuutta (vaan ei kivutta)

Unohdin mainita, että eilisessä tuskausshoppailusessiossa oli sentään jotain kivaakin: Löysin kämppikselle tuliaiseksi kauniin värikkään huivin ja itselleni vähän afrikkalaishenkisen hapsuhuivin. Oma huivini pääsi jo tänään käyttöön, kun solmin sen ympärilleni vyöksi. Olisi hauska laittaa asukuva, mutta sellaista ei kyllä ole. Kuvitelkaa siis ruskeat sammarit, oranssikuviollinen huivi, musta vaarinpaidantapainenpaita ja oranssit nappikorvikset. (:

Kenkäkipu jatkui tänään. Kun pääsin aamulla harkkapaikalle, huomasin että pikkuvarpaaseen laittamani laastari oli lipsunut pois ja sen seurauksena kenkä lähes tulvi verta. No ei sentään, mutta nyt myös kengän kärjessä päin (sisäpuolella tietenkin) on ällöttävä veritahra. Hmph. Operoin jalkineita harkkapaikan avaimella vuolemalla (?!?!??!!), joten luulisin niiden olevan nyt hieman tilavammat. Mutta koska pikkuvarpaassa on jo ikävä haava, kävely sattuu edelleen. Pitäisi kai yrittää hoitaa varvas nyt terveeksi ja koittaa sitten uudestaan, josko kengillä pystyisi kävelemään.

Minä olen asustellut työharjoittelujen takia Tampereella kolmena kertana, jokaisella kerralla kaksi kuukautta. Joka kerta olen miettinyt, että olisi hauska vain lähteä ajelemaan paikallisbusseilla, ajella vain ilman sen kummempaa suunnitelmaa. En ole kuitenkaan koskaan tehnyt sitä. Tänä päivänä tapahtui tuonkaltainen asia. Harkkapäivän jälkeen ajelin kämppikseni harkkapaikalle, sieltä jatkettiin matkaa Jyskän varastonmyymälälle. Jyskästä mentiin keskustaan, ostettiin eväitä ja hypättiin bussiin numero 22.

Bussi numero 22 menee Tikkakoskelle. Tikkakoskelle on pitkä matka. Matka kestää 45 minuuttia. Ajelimme bussin kyydissä peltomaisemissa ja jäimme bussiin istumaan, kun se päätepysäkillään - varuskunta-alueella - kiepsautti ympäri ja pysähtyi. Bussikuski kysyi, minne olemme menossa. "Kaupunkiin". Jouduimme leimaamaan lippumme uudestaan, mutta kappas vaan - meidän bussikorteillamme ei päässytkään Tikkakoskelta keskustaan. 4,10 €, kiitos. Aikamoinen ajelu.

Keskustasta tulimme tutulla 12-bussilla kotiin, kävin suihkussa (pikkuvarpaan haava kirveli) ja kohta aion maistaa toisen kämppiksen tekemää pannaria. Poskissa tuntuu kevätauringon jäljet.

Vielä Jyskän pysähdyksestä: Löysin_itselleni_asiallisen_takin!!! Musta, hieman ehkä trenssin mallinen takki saa miettimään, että mitä jos en olisikaan jättänyt kaikkia kaksirivisellä napituksella ja vyöllä varustettuja, pitkähköjä takkeja sovittamatta. Mitä, jos en olisikaan ollut sen uskomuksen vallassa, että trenssi ei sovi minulle. Olisinko säästynyt ärsytykseltä ja löytänyt takin nopeammin? Tänään ostamani vaatekappale on nimittäin pitkähkö (niin, että peittää takamuksen), ja siinä on trenssille ominaiset kaulukset. Nappirivejä on vain yksi. Sen kohtalona kenties on, että vaihdan alkuperäisten tilalle jotkin eri napit.

Ostamani takki on ehkä hieman asiallisempi, mitä olin ajatellut, joten arkikäyttöön taitaa sittenkin jäädä keltainen tuulitakkini. Pelkään myös pahoin, että en raaski vielä heittää "valkoista" pusakkaani pois, vaan käytän sitäkin arkena. Sille pitäisi käydä jokin vahinko, että osaisin luopua siitä. Jos joku vaikka oksentaisi sen päälle, polttaisi tupakalla siihen reikiä, tai läikyttäisi sille punaviiniä? En kylläkään tiedä, miten niin voisi käydä. Ehkä voin vaikka vappuna jättää sen johonkin vaara-alttisen paikkaan. Mutta siis, olen kyllä tyytyväinen uuteen takkiini. Toivottavasti vielä huomennakin.

Takista tulee kuva sitten, kun saan jonkun nakitettua ottamaan jonkun asukuvan, tai kun leikin itse kamerani itselaukaisijalla. Kuvitelkaa musta takki.