On sillä suunta tuonne pohjoiseen

Tänään olen tainnut käyttää suurimman osan hereilläoloajastani matkustamiseen. Juna Toijalasta lähti Oulua kohti puoli kahdeltatoista. Istuin junassa suunnilleen kuusi ja puoli tuntia, joten onnekseni olin pukeutunut mukavaan asuun.

farkut - Lindex
T-paita - JC
jakku - Josefssons
laukku - äitin vanha
aurinkolasit - Budapest

Olen kyllä hirmu tyytyväinen alkuvuonna ostamiini farkkuihin, ne ovat ihan huiput! Pelästyin toden teolla, kun maanantaina en meinannut löytää niitä mistään. Jotenkin huoneeni vaan on niin kaaos ja taidan omistaa liikaa vaatteita, niin housut olivat pyykin jälkeen joutuneet outoon paikkaan. En ollut pitkään aikaan käyttänyt farkkuja, kun edellisviikolla pukeuduin lähinnä hameeseen ja/tai leggingseihin, kun oli niin kivaa ilmaa.

Jakku on joku tosi vanha, joskus Josefssonsin alesta tilattu. Se jäi kaappiin roikkumaan moneksi ajaksi, kunnes viime kesänä aloin käyttää sitä punaisen mekkoni kanssa konfirmaatioissa. Välillä olen miettinyt, että pitäisikö koittaa värjätä takki toisen väriseksi, jos se eksyisi ylle useammin. Tänään puin jakun päälleni siksi, että en halunnut tunkea sitä laukkuun ryttäytymään. Hmph käärinpä kuitenkin hihat. Mielestäni tämä jakku teki tavallisesta farkut ja t-paita -yhdistelmästä tosi kivan. Voisin ruveta käyttämään tätä takkia enemmänkin.

Kivanvihreä (=hmm ehkä jotakin herneen- ja mintunvihreän väliltä) t-paita on ostettu Ideaparkin JC:stä. Yleensä en edes käy kyseisessä kaupassa, mutta viime kesän reissulla S kaiketi halusi poiketa siellä. Oli 3 kpl/10 € -tarjous, eikä tyttöjen/naisten laareista löytynyt mitään sopivaa. Ostin sitten miesten t-paidan, ihastuin kuplavolkkaripainatukseen. ♥

Musta laukku on kaiketi melkein vintagea. :D Äitini on saanut laukun "lapsenlikkapalkkaa" joskus 70-luvulla (kai). Se lojui pitkään eteisessä pölyttymässä ja oli kenties melkein kaatopaikalle menossa, mutta viime kesänä katsoin sitä erilaisin silmin. Olin aiemmin ajatellut laukkua kamalan mummomaisena, mutta kesäloman lopussa se näyttikin yhtäkkiä vallan ihanalta! Puhdistin laukkuparan ja siitä lähtien olen käyttänyt sitä todella paljon.

Jakun rintapielessä keikkuu valkoinen ruusu, joka on peräisin kirppikseltä. Ostin ruusuja oikein monin kappalein viime vuoden maaliskuussa, kun etsin materiaalia Prinsessa Ruusunen -näytelmän pukuihin. Taisin ostaa kolme pinkkiä, kaksi valkoista ja yhden mustan ruusun. Pinkit ja toinen valkoisista päätyivät teatteripuvustukseen, mustan ja toisen valkoisen pidin itselläni. Musta versio sopii tosi kivasti mustavalkoisen raitapaitani kanssa, jonakin menneenä viikonloppuna pukeuduin hiukan pariislaisvaikutteisesti (?).

Korviksenrei'issä roikkuivat Kultajousesta (tms) ostetut ketjukorvikset, joita jossain vaiheessa pidin ihan jatkuvasti, mutta jotka kuitenkin ovat lojuneet toimettomina jo jonkin aikaa. Ostaessani nämä korvikset minulla oli vain yhden reiät, mutta nyt kun niitä on siunaantunut kaksi lisää, näitä killuttimia on kivempi pitää. Ne voi pujotella jännästi, ja joskus voi laittaa vaikka helmiä joukkoon. (:

Helmiä oli tänään ranteessa. Kaksi rukoushelminauhaa, jotka tein viime kesänä leireillä. Tykkään periaatteessa rukoushelmien ideasta, että jokaisella helmellä on jokin oma tarkoituksensa, mutta täytyy kyllä myöntää että minulla nuo on jäänyt lähinnä koruiksi. Vaikka toisaalta, onhan jo se, että pitää tuollaista ranteessaan, jonkinlainen symboli...

Oikeassa etusormessani oli lempisormukseni. Olen maininnut sen aiemminkin, mutta nyt sain laitettua siitä kuvan. Sormus on tehty lusikan varresta, siis kierrätystä! Siskoni taiteili kirpputorilta ostetusta lusikasta minulle korun viime syksynä. ♥

Junamatkasta ei juurikaan ole kerrottavaa. Ei myöskään Oulusta vielä. Sen sijaan listaan nopeasti viime viikon tapahtumat, kun elin koko ajan viikonloppua:

*Maanantaina juhlittiin siis yhden luokkakaverin valmistumista. Ranta ja ihmiset ja tunnelma saivat olon tuntumaan ihan perjantailta.
*Tiistai oli aikamoisen turha päivä, se meni ohi pakatessa ja matkustaessa. Jätin Pieksämäen taakseni ja menin kotiinkotiin Kylmikselle.
*En viipynyt kauaa Kylmäkoskella, vaan keskiviikkona menin Helsinkiin katsomaan poikaystävää. Koska hän kämppäilee kaveriensa nurkissa, minä yövyin entisen luokkakaverin luona Vantaalla.
*Torstaina oli epäsuunniteltu suunnitelma käydä tädin luona kylässä, mutta Kehäkolmosen ruuhkaisuuden takia se jäi toteuttamatta. Sen sijaan hengasin poikaystävän kanssa toisen päivän ja lähdin illalla takaisin kotiin.
*Perjantaina kävin hakemassa uuden sim-kortin nettitikkuun, kun edellinen oli palanut (?!?!?!?). Shoppailin uuden päiväkirjan ja prinsessatarroja. Illalla oli extempore-reissu Tampereelle, kun lähdin siskon ja veljen kanssa rumputreeneihin.
*Lauantaina oli siskon viimeinen kevätjuhla, valmistujaiset. Koko perhe oli mukana, kun sisko sai koru- ja metallituotevalmistuksen artesaanin paperit. Iltapäivällä kävin kirkossa laulamassa Nuoren seurakunnan veisuja, kun nuorisotyöntekijä piti 50-vuotisjuhlansa sellaisissa merkeissä. Illalla näin yläasteaikaisia tuttuja, kun oli luokkakokous Tampereella.
*Sunnuntaina olivat vasta siskon juhlallisuudet sukulaisille. Syötiin voileipä- ja täytekakkua ja juteltiin vieraiden kanssa. Sisko, veli ja minä esitimme pari biisiä. Kitaraa, djembeä ja munamaracaa. :D Illalla oli seurakuntatalolla israelilaisvaikutteinen Kansan messu, jossa kävimme äidin kanssa.

Välilasku Kylmikselle

Maanantaina oli viimeinen koulupäivä. Lukujärjestykseen oli merkitty leppoisasti noin seitsemän tunnin seminaari, joka piti sisällään _todella_monta_ esitystä työhyvinvoinnista/työssä jaksamisesta. Esityksiä jaksoi kuitenkin seurata, sillä ryhmiä oli kehotettu keksimään jokin luova esittämistapa pelkän tylsän Powerpointin sijaan.

Meidän ryhmämme aihe poikkesi muista. Me käsittelimme tehtävässämme työyhteisön monikulttuuristumista ja aloitimme esityksen (minusta englannin sana presentation on paljon kivempi) pienellä näytelmällä. Näytelmässä yksi meistä oli Syrjäkylän päiväkodin johtaja, joka haastatteli neljää ihmistä, jotka hakivat päiväkotiin töihin äitiysloman sijaiseksi. Minä esitin kiinalaista, S oli islantilainen, T romani ja J venäläinen. Minä pidän tuollaisista näyttelemisjutuista.

Koulupäivä meni siis yllättävän nopeasti, vaikka se kestikin melkein neljään. Koulusta päästyämme minä ja Kämppis riensimme kotiin ja oli pikalaittautumisen aika. Vaikka aikaa oli rajallisesti, ehdin kuitenkin käydä suihkussa, pukeutua, meikata ja laittaa hiukset ennen dead linen umpeutumista. (tai no okei, ehkä olin pari minuuttia myöhässä. se ei kuitenkaan haitannut, sillä kuski oli muutaman minuutin enemmän. myöhässä.)

Maanantai-illan ohjelma oli luokkatoverin valmistumisen juhliminen. Alkuillasta menimme syömään siihen samaan pitseriaan, jossa ensimmäisenä opiskelusyksynä kävimme porukalla syömässä. Noin niin kuin ympyrän sulkeutumiseksi. Saatuamme vatsat täyteen pitsaa tai kebabbia siirryimme rannalle. Ilma ei ollut kaikkein suotuisin, mutta pieni kylmyys ei silti menoa haitannut. Rannalla lauloimme luokkatoverille uudelleen sanoitetun Hetki lyön ja ojensimme jokainen hänelle juhlallisesti tuunatun tiskiharjan. Tarkoituksena oli antaa oman näköinen harja, joka muistuttaisi antajastaan. Minä tein luokkatoverille tiskirätin lisäksi Prinsessa Ruusunen -tiskiharjan.

Rannalla otettiin myös kuvia. Minä rakastan meidän luokan ryhmäkuvia (joita on kolmen vuoden aikana kertynyt jos jonkinmoisista tilanteista), niissä vaan on sitä jotain. ♥



Maanantain ryhmäkuva oli näköisteos kahden vuoden takaisesta rantakuvasta. Vaikka sään ja vaatetuksen väritys on erilainen ja jotkut ihmiset puuttuvat ja joitakuita on tullut tilalle, kuvista silti näkee, että niissä on sama porukka.

Rannalta luikimme sadetta karkuun Mollyyn, irkku-pubin alakertaan hengailemaan. Meininki oli mukavaa; lauloimme, juttelimme, olimme vain. Kun Mollyssa tuli valomerkin aika, siirryimme vielä laulamaan karaokea Rikalinnaan. Minä lauloin Kun katsoit minuun ja Rannalla. Luokkatoveri tanssitti jokaista tyttöä vuorollaan. Hah mutta hän ei oikein osannut. Olisin kuvitellut, että osaisi, onhan hän sentään muusikko.

Maanantai oli kyllä vallan mainio kesäloman aloituspäivä. Eilen olikin sitten vuorossa pakkaaminen ja matkustaminen. Junarata vei minut Toijalaan ja sieltä asemalta sitten kotiinkotiin Kylmäkoskelle. Kauaa en täällä kuitenkaan nyt viivy, vaan parin tunnin päästä istun taas junassa. Menen käymään Helsingissä ja Vantaalla, katsomassa ihmisiä. Sitten tulen vielä kotiin hetkeksi ennen Ouluun lähtöä.

Onneksi minua ei haittaa matkustaminen. Oikeastaan pidän siitä - junat ovat kivoja. Pakkaaminen vaan on ainainen murheenkryyni. Nytkin minun oli pakattava kamppeeni kahteen erään, joista toinen jäi S:n hoteisiin ja toinen tuli minun matkaani. S:n hoidossa olevat kamat kohtaavat minut sitten Oulussa. S nimittäin saapuu sinne autolla, joten hänen on helpompi tuoda tavaroita.

Vaikka kyllä minua taas kauhistutti se tavaran määrä, minkä pakkasin kesää varten. Toisaalta en kyllä usko, että minulla olisi mitään ylimääräistä kuitenkaan. Ehkä pari paitaa liikaa, mutta eipähän tarvitse pyykätä niin usein? Vaan nyt lopettelen tämän sepustuksen ja katson, mitä tavaroita tarvitsen Helsingin-reissullani, ja mitä jätän kotiin. Huoh.

Piano ja Tauno

Tänään aamupäivällä ryhdyin pakkailemaan kesää varten. Tällä kertaa urakka ei ihme kyllä tuntunut kovin vastenmieliseltä, vaikka en silti hihkunut innosta pohtiessani, mitä vaatteita ottaisin ja mitä jättäisin ottamatta. Jossain vaiheessa homma kuitenkin töksähti sen tajuamiseen, että en voi pakatakaan vielä kaikkia tavaroitani, koska joudun vielä käyttämään niitä ennen lähtöäni. Siitä aiheutui jonkinmoinen turhautuminen ja päätin jättää pakkaamisen tuonnemmaksi ja sen sijaan istahtaa koneelle ja kirjoitella blogia.

Tässä postauksessa esittelen eilisen aamun sisällähengailun tuloksen. Ensimmäisenä esittelyvuorossa Piano:

Piano on tiskirätti, mallia itse tehty. Pari syksyä sitten opin Vuoltsun käsityöjutuissa, että myös ihan tavallisia tiskirättejä voi piristää kangasväreillä. Tuosta tiedosta ja taidosta oli hyötyä, kun halusin tehdä kohtapuoliin valmistuvalle ja uuuteen kämppään muuttavalle luokkakaverille lahjaksi jotakin hyödyllistä. Koska luokkakaveri on kovin musikaalinen tyyppi ja soittaa mm. pianoa, ajattelin koristella rätin hänen harrastukseensa sopivaksi.

Hyvät naiset ja herrat, seuraavana Tauno!!!! Tauno Tiskirätti on Paavo Pesusienen ei-niin-tunnettu serkku, ja hänet on myöskin maalattu kangasväreillä. Taulupohjana toimii keltainen sieniliina.

Olin aiemminkin siis tuunannut tiskirättejä, mutta tällä kertaa jokin meni hieman vikaan. Ilmeisesti sellaiset valmiiksi vähän kosteat (onkohan niissä jotakin puhdistusainetta?) sieniliinat eivät ihan parhaalla mahdollisella tavalla sovellu tällaiseen takoitukseen. Nimittäin kun rätit laitettiin värien kiinnittämistä varten uuniin, niistä lähti palaneen käryä. Inhottava haju kuitenkin lähti, kun rätit kasteltiin. Onneksi.

Tässä vielä ohje:

Koristele tiskirätti haluamallasi tavalla (siveltimellä, sabluunan läpi tuputtaen tai vaikkapa perunasta leikatulla leimasimella) kangasvärejä käyttäen. Anna kuivua ihan kuivaksi. Jos on hoppu, voit käyttää hiustenkuivaajaa. Kun maali on täysin kuivunut, kääri työt kauttaaltaan leivinpaperiin ja laita paketti uuniin. Uunin lämpö 130 astetta, kiinnittämisaika 15 minuuttia. Nauti tuunattujen tiskirättien pirteydestä arjen keskellä! (:

Stereotypiakesäpäivä

Minua harmitti tänään se, että ulkona oli oikein kivan näköinen ilma, mutta minua ei todellakaan huvittanut lähteä ulos yksin. Siispä vain pyykkäsin ja löhöilin. Onneksi sovittiin Facebookissa Annin kanssa, että lähdetään rannalle. Keräilin tavarani, levitin aurinkorasvaa ja kietaisin päähäni huivin ja lähdin kävelemään kohti uimarantaa.

toppi - Tokmanni
leggingsit - Jyskän varastonmyymälä
huija-Crocsit - Kuljun kartano
huivi - kirppis
korvikset - H&M
aurinkolasit - Budapestin kauppakadulta
kaulakoru - mistä lie
rannerenkaat - kirppis
kangaskassi - rasismin ja muuukalaispelon vastainen verkosto

Topin ostin eilen Tokmannilta, kun havahduin siihen, että minulla ei ole kovin paljoa mitään hyviä kesävaatteita. Myös rannerenkaat ovat eilinen löytö, ja sopivat väreiltään loistavasti haaremihousuihini. Helmet ovat alun perin muistaakseni hiuspompulasta, mutta kuka kumma muka käyttäisi hiuksissaan pienistä helmistä tehtyä ponnaria? Siihenhän jää hiukset kiinni. Kangaskassi on yksi lemppareistani, sain sen Vastavirta-klubin esiintymisessä. Vuoden takainen RasMus-kassi on silti vielä kivempi, samanlainen mutta vihreä.

Anni oli ehtinyt rannalle ennen minua. Hän makasi autuaan näköisenä pyyhkeen päällä, mutta minä en ole oikein tottunut sellaiseen. Vähän aikaa maltoin löhöillä ja jopa nostaa paitaa sen verran, että masukin saisi aurinkoa.


Jossakin vaiheessa kävin hiukkasen kahlaamassa rantavedessä. Se oli mukavan lämmintä. Aallot olivat tehneet pohjaan kauniin kauniita raitoja. Uimaan en uskaltautunut, kun oli siihen epäsopiva varustus.

Vähän myöhemmin saapui Päivi. [Minua on jo jonkin aikaa kutkutellut kirjoittaa jotakin, mutta en ole saanut aikaiseksi. Jotakin kaunokirjallista siis.] Päivillä oli pelikortit mukana, pelattiin muutama peli. Ei kovin kauaa kuitenkaan viivytty enää rannalla, vaan lähdettiin kohti keskustaa.

Keskustassa tie vei irkkupubin terassille. Matkalla kohtasimme Timon, hän lähti mukaamme. Suuren vihreän auringonvarjon alla siemailimme juomaa. Jokaiselle yksi.

Juomien jälkeen Anni ja minä tulimme Kaunokille (tämä paikka, missä asun). Istuimme lauteilla löylyttelemässä, kiukaalla paistui makkara. Saunan jälkeen katsoimme jääkiekkoa ja Kelmien kerhoa.

*************************************************************************************

Lämmin ilma väsyttää. Siksi en yltänyt nyt kovin mahtavaan verbaaliseen akrobatiaan.

Suklaakullat

Jonakin harjoittelupätkän aikaisena yönä mietiskelin, että voisin joskus kirjoitella blogissani lempparisuklaistani. Aihe on nyt muhinut päässäni jonkin aikaa, ja nyt voisi olla sopiva hetki saattaa se pois muhimasta. Eli tarkoituksena on listata lempparisuklaitani.

♥Kalev Milk - Tiramisu♥

Uusin suklaarakkauteni on viroilaisen Kalev-merkin tiramisun makuinen maitosuklaa. Tätä ihanuutta myydään pieninä (varmaankin 100 g?) levyinä, mikä on itseasiassa aika hyvä, sillä kyseinen suklaa on niin makeaa, että olisi kohtalokasta jos sitä saisi tavallisen kokoisena levynä. Kalevin tiramisusuklaasta riittää nautintoa sekä maku- että hajuaistille. Kun kääreen aukaisee, tiramisun tuoksu on aivan huumaava ja saa veden herahtamaan kielelle saman tien. Maku on kuin italialaisessa kahvilassa (en ole koskaan ollut) ja suklaassa olevat keksimurut tuovat rakenteeseen sopivaa rapsakkuutta.

♥ Panda - Suklaacrisp-konvehti♥

Mukavaa rapsakkuutta löytyy myös joulusuosikistani, Pandan Juhlapöydän konvehtien suklaacrispistä. Tämä mussukka on ainoa hyvä suklaa Juhlapöydän konvehdeista, jonka pyrinkin aina nappaamaan avatusta rasiasta. Minun onnekseni crispejä myyydään myös Pandan jossakin sekoituspussissa, jossa on niiden lisäksi myös muita hyviä karkkeja. Toki kaikkein parasta on se, että näitä raidallisia ihanuuksia löytyy myös irtokarkkihyllystä.

♥Fazer - Kismet♥

Rapealla linjalla jatketaan. Minulla on jokseenkin ristiriitainen suhde Kismetiin. Toisaalta ajattelen sen olevan kuiva ja tunkkainen, mutta toisinaan hurahdan täysin sen lempeään olemukseen. Se sopii oivasti koulupäivän keskelle teehetkeen ystävän kanssa. Kerran maistoin Kismetin juustokakkuversiota, mutta en pitänyt sen kirpsakasta luonteesta. Tavallinen Kismet sen olla pitää, muu on pelleilyä!

♥Marabou - Daim♥

Isoista suklaalevyistä listalleni pääsee Maraboun Daim, vaikka minulla taitaa olla siihenkin hiukan ristiriitainen suhde. Toisaalta Daim-suklaa on jotenkin ällömakeaa, toisaalta rouskuvan herkullista. Maraboun suklaalevyt ovat siitä hyviä, että yleensä ne ovat halvempia kuin Fazerin.

♥KarlFazer♥

Vaikka Fazerin sininen on kaikessa suomalaisuudessaan täydellistä, en ole siitä kovinkaan innostunut. Sitä voi syödä palan jos toisenkin, jos joku sitä tarjoaa, mutta itse en sitä koskaan osta. Fazerin suklaalevyistä listalleni pääsee ainoastaan keksinmuruja sisältävä keksisuklaa ja jotakin rapeaa kahvijuttua (tuskin sentään kahvinporoja :D) sisältävä kahvisuklaa. Näitä ihanuuksia ei kuitenkaan taideta enää valmistaa, ainakaan en ole törmännyt niihin missään pitkään aikaan. Etenkin kahvisuklaata on ikävä, siinä oli mitä ihanin mantelinen tai kirsikkainen (?!?!?!?) jälkimaku. Sille vetää vertoja vain Lontoonrae-suklaan jälkimaku, mutta sitäkään suklaata en koskaan osta itse.

♥Fazer - Pätkis mini bites♥

Pätkiksen minttusuklaa on jotakin suurenmoista, mutta maailmankaikkeuden ehkä paras keksintö on ollut laittaa Pätkiksen pätkiä pussiin! Muistan että tämä söpöläinen tuli markkinoille ylioppilaskirjoituksieni aikoihin, ja arvatkaapas vain, mitä tällä tytöllä oli kyseisissä mittelöissä eväänä... Pussillisesta riittää minttuista tuulahdusta pidemmäksi aikaa kuin pienestä patukasta, pussissa kilohinta on (kaiken järjen mukaan) alhaisempi ja pussista riittää syötäväksi, vaikka käyttäisikin karkkeja leipomiseen. Olen pari kertaa murskannut Pätkiksen pätkiä mutakakkutaikinaan ja voin kertoa että lopputulos vie kielen mennessään. (:

♥Fazer - Salmiakki♥

Toinen Fazerin poppoon loistavaakin loistavampi innovaatio on salmiakin ja maitosuklaan fuusio Salmiakkisuklaa. Ystävien kesken - tämän olen oppinut Kämppikseltä - SaSu. Voiko olla mitään suomalaisempaa? Salmiakkisuklaa on tasapainoinen makean ja suolaisen liitto, joka tarjotaan kuluttajille näppäränkokoisessa pakkauskoossa. Kujeileva salmiakkisuklaa haastaa makuaistin mielenkiintoiseeen vivahteiden leikkiin ja on näin ollen kaikkea muuta kuin tasapaksu makuelämys. (hmm, mistä ilmaantui tämä mainoskieli? :oo)

♥Fazer - Fazerina♥

Seuraavaksi jotakin perinteisempää. Fazerin Fazerina on ehkä hieman erikoinen pienille lapsille, mutta sopii kehittyneempään makuaistiin. Itseasiassa minä en pienenä tykännyt Fazerinasta sen kummallisen maun takia, mutta isompana tykästyin sen eksoottisuuteen. Se eksoottisuus on peräisin appelsiinin mausta, jota en osannut vuosiin tunnistaa, enkä myöskään tajunnut katsoa pakkausselosteesta, mikä maku kenties voisi olla kyseessä. Nykyään rakastan appelsiinin makuista Fazerinaa, sen rakennetta ja harmonisen kaunista pakkausta. Myös tämän kaunottaren kohdalla kannattaa luottaa alkuperäiseen, sillä Fazerina Caramel (tai joku sellainen) on myös kaikessa ällöydessään silkkaa pelleilyä!

♥Kalev White - Mustikka♥

Suklaan pitää olla suklaan väristä, eli ruskeaa. Listalleni pääsee kuitenkin yksi vaaleaverikkö, Kalevin mustikkainen valkosuklaalevy. Se on ainoa valkosuklaa, josta pidän. Kuten kollegansa Tiramisusuklaa, myös tämä suklaa tuottaa suurta iloa hajuaistin kautta. Mustikoiden tuoksu on pirteä, ja aidonmakuiset mustikkakökkäreet tuovat mukavaa kontrastia valkosuklaan makeudelle. Kalev valmistaa myös ainakin puolukka- tai karpalovalkosuklaata, jota en ole vielä maistanut. Täytyy korjata tämä vääryys pikimmiten, sillä minulla on sellainen kutina, että myös se on hyvää.

♥Suklaanaamio♥

Ulkoisesti nautittava suklaaherkku pehmentää ja puhdistaa ihoa. Ainakin Seppälästä ja Citymarketista saatava suklaanaamio on pientä hemmottelua, jota voi suoda itselleen silloin tällöin. Suklaanaamio on kaiken lisäksi sosiaalisuutta edistävä, sillä yhdestä pakkauksesta riittää mainiosti kahdelle. Vaikkapa siskoksille. (: Varoitus: herkullinen tuoksu saattaa aiheuttaa miltei vastustamatonta halua maistaa kyseistä kosmetiikkatuotetta.

♥Tim Burton - Jali ja suklaatehdas♥

Jalia ja suklaatehdasta katsellessa laffaeväänä oleva suklaa uhkaa loppua jo alkutekstien aikana. Johnny Deppin tähdittämä elokuva vie katsojan taianomaiseen suklaatehtaaseen ihastelemaan hauskoja, hölmöjä ja hullunkurisia näyttelijänsuorituksia. Elokuvan värit ovat kuin karkkia ja Danny Elfmanin musiikki tuottaa auditiivisen herkuttelutuokion.

♥Lasse Hallström - Pieni suklaapuoti♥

Toinen suklaaelokuva, jota Johnny Depp (mmm...) on sulostuttamassa, on Joanne Harrisin kirjan (joka on itsessäänkin kuin samettista suklaata) pohjalta tehty romanttinen draama. Päähenkilön Viannen suklaakaupan mausteiset tuoksut voi miltei tuntea ja elokuvan tunnelmat ovat kuin lautasellinen erilaisia konvehteja. Pieni suklaapuoti on yksi lempielokuvistani ja jaksan katsoa sen uudestaan ja uudestaan.

♥♥♥

Tässä oli jonkinlainen joukkio kutkuttavan ihania herkkuja. Voi olla, että unohdin jotkin yksilöt, mutta ei hätiä mitiä; melkein kaikki suklaa on taivaallista. ^^*

Kuvat:
Pätkis, Fazerina ja Salmiakkisuklaa
Pandan Crisp-konvehti
Kismet
Suklaapala
Elokuvat

Jos saisi elää koko ajan näin

Moi. Aloitan tämän kirjoittelun nyt erittäin epäkohteliaalla tavalla; valittamisella. Tulin vähän aikaa sitten Pieksämäen kämpille ja minua sattuu ainakin neljään kohtaan. Päätä särkee, varmaankin kuumuuden ja liian vähän juomisen takia. On se kumma, miten en osaa juoda tarpeeksi etenkään kuumalla ilmalla. Yhtä kummallista on se, että tajuan laittaa päähäni jotakin - huivin tai jonkin muun päähineen - vasta sitten, kun alkaa olla päänsärkytuntemuksia. Vaikka viime päivät ovatkin olleet kauniin kesäisiä, olen oikein mielissäni siitä, että en niinä kovien pakkasien aikana luvannut (esimerkiksi liittymällä asiaa koskevaan Facebook-ryhmään) olla valittamatta kuumuudesta, kun kesä tulee. Minä nimittäin en pidä kovin kuumista ilmoista, vaan osaan valittaa herkästi.

Olkapää ja kämmenen päkiä (siis oikeasti, onko tuolla sormien alkamiskohdalla mitään nimeä!?) ovat hellinä tavaroiden kantamisesta. Olalla on monena päivänä keikkunut painavahko kassi, ja toisin kuin talvella, kassin hihnan ja ihon välissä ei ole montaa kerrosta vaatteita pehmentämässä kantokokemusta. Olkapäässä on inhan näköisiä punaisia jälkiä ja vasen käsi on saanut osansa niistä, kun kanniskelin kangaskassia. Alahuulessa on jonkinlainen rasitusvamma. Lisäksi nenän sisäosat ovat julmetun kuivat ja sen takia haistan koko ajan veren. :O :S

Kaikista näistä sattumisista huolimatta fiilikset ovat huomattavasti plussan puolella. Oli vallan mainio pitkä (mutta silti niin lyhyt) viikonloppu, joka alkoi keskiviikkoiltapäivän junamatkasta kohti kotia. Muutaman tunnin junassa istumisen jälkeen oli rentouttavaa päästä kunnon puusaunaan, enkä saunomisen jälkeen paljoa muuta tehnytkään enää illalla. Oli nimittäin mentävä ajoissa nukkumaan, jotta jaksaisi herätä torstaiaamuna pirteänä.

Torstaiaamuna puin päälleni mekon ja lähdin kohti kirkkoa. Minulla oli työpäivä, oli vuodenvaihteen tunturirippikoulun konfirmaatio. Joten ei ollut kovin rankka työpäivä, kunhan vain luin päivän tekstin, olin siunaamassa konfirmoitavia ja jakamassa ehtoollista. Ja söin kakkua, pasteijoita, peuraa, salaattia, kakkua, kakkua, pikkuleipiä ja kakkua. Ja hörpin kahvia sekä yritin olla sosiaalisen näköinen. Kaiketi tuossakin on aika paljon työtä, sillä olin aika väsynyt kun pääsin kotiin, vaikka emme isosten kanssa käyneetkään kuin seitsemässä kodissa laulamassa ja syömässä kakkua. Illalla kävin vielä isän ja äidin kanssa kuuntelemassa seurakunnan kuorojen kevätkonserttia, koska pikkuveljeni oli siellä esiintymässä.

Perjantaina olin Ideaparkissa pikkuveljen ja isän kanssa. Oli minun ja veljen shoppailupäivä. Veljelle löytyi kivoja vaatteita ja oli mukava shoppailla vaihteeksi poikien osastolla. Minä sen sijaan shoppailin apteekissa. Apteekin (pikku) pussiin löysi tiensä allergialääke, särkylääke ja kuuri rautaa. Hemoglobiinini on nimittäin kovin huono, joten täytyy koittaa saada se takaisin normaaleihin lukemiin raudan avulla.

Ideaparkista lähdin Lempäälän kautta Tampereelle. Minulla oli siellä treffit yläaste- ja lukioaikojen parhaimman kaverini kanssa. Istuimme Keskustorin Coffee Housen terassilla, J joi mansikkapirtelöä ja minä lipitin tiramisulattea. Jääversiona. Istuimme juttelemassa pari tuntia (jonka aikana taivas heitti maahan jokseenkin kovan sadekuuron) ja sen jälkeen minä suuntasin askeleeni kohti rumpuharjoituksia.

Perjantaiset rumpuharkat olivat erilaiset, sillä opettajamme ei ollut paikalla. Sen sijaan Olivier oli meidän ohjaajamme, keskityimme tekniikkaan ja improvisaatioon. Toki piti harjoitella myös seuraavan päivän keikalla esitettäviä biisejä.

Lauantaina (uusien ja ei-niin-uusien ihmisten tapaamisen jälkeen) ajelimme keskustasta Kangasalle, seurakunnan leiri- ja kurssikeskus Ilkkoon. Siellä oli (koko viikonlopun kestävät) englanninkieliset kirkkopäivät, joita rumpuopettajammekin oli järjestelemässä. Saatuamme vatsamme täyteen kalakeitolla, siirryimme ulos jonkin lammen rannalle harjoittelemaan. Oli ihana pitkästä aikaa soittaa ulkona, kun aurinko paistoi eikä ollut enää liian kuuma. Välillä harjoitteleminen meni vähän pelleilyksi, mutta sellaista sen kai kuuluukin olla. Höntsäilyä porukalla. Nam.

Ja keikka - nam potenssiin seitsemäntoista! Oli paras keikka pitkästä aikaa, mikä mahtava fiilis! Yleisö lähti hyvin mukaan (hmm, mahtaisiko sillä olla jotakin tekemistä asian kanssa, että suurin osa yleisöstä oli afrikkalaisia eikä jäykkiä suomalaisia..?) ja tuntui oikeasti siltä, että yleisön ja meidän välillä oli vuorovaikutusta. Soittajienkin kesken oli erilainen tunnelma kuin yleensä. Soitimme mielestäni intensiivisemmin kuin tavallisesti, ja oli aivan mahatavaa soittaa tuttuja rytmejä vaihteeksi niin, että tempo vaan kiihtyy ja kiihtyy. Koska tällä keikalla ei ollut tanssijoita, meidän oli mahdollista nopeuttaa soittamista. Hiki kirposi otsalle ja hymy kipusi korvia kohti. Ah! (:

Tänään oli eiliseen iltaan verrattuna paljon verkkaisempaa. Nukuin pitkään, puolen päivän aikoihin lähdimme (minä ja sisko) ostamaan aamupalaa, söimme jäätelöä ja minä korjasin revenneet haaremihousuni. Kahden aikaan alkoi matkustus Pieksämäelle, vähän ennen puoli seitsemää olin kämpillä. Selasin postissa tulleet kehitetyt valokuvat läpi, kävin suihkussa ja aloin kirjoittaa. Vaikka oikeasti pitäisi kirjoittaa koulujuttuja, tiistaina on kahden tehtävän dead line. Jos joku ryhmäläisistäni lukee tätä, niin ole huoleti; ryhdyn heti toimeen sen monikulttuurisuustehtävän kanssa.

Sweet home Pieksämäki (tittinditiditi)

Eilinen pakkaamispäivän ilta jatkui siis mesettelyllä. Koko illaksi en sentään voinut linnoittautua huoneeseeni datailemaan, vaan pitihän sitä liittyä kämppisten seuraan viimeistä iltaa viettämään. Eikä tuo siis ollut sellainen täytyypitääonpakko-pitihän, vaan tietenkin halusin liittyä tyttöjen seuraan.

Istuimme kettiön pöydän ääressä mussuttaen patonkia, lihapullia, sipsejä ja viinereitä. Oli mukavan rattoisaa, ihan niin kuin yleensäkin on niiden tyttöjen kanssa ollut. Jossakin vaiheessa meno yltyi hilpeileväksi ja käytössä oli tivolista saamani merihevosvesipyssy. o.O Puolen yön jälkeen suuntasimme peteihimme, tosin Kämppiksen kanssa vielä juttelimme tärkeistä asioista jonkin aikaa. ♥

Aamulla oli herätys puoli yhdeksältä, oli ryhdyttävä viiimeisiin pakkaamisiin ja kämpän siivoamiseen. Vaivuimme suuren tuskan ja epätoivon valtaan kun näimme tavaramäärän, joka olisi tarkoitus saada siirrettyä paikasta J paikkaan P. Ystävän poikaystävän (myöhemmin YP) saavuttua paikalle teimme sellaisen liikkeen, että kämppikset tulevatkin Pieksämäelle junalla, minä matkustan tavaroiden kanssa autossa.

Etukäteen minua pikkuisen jännitti, millainen automatkasta tulisi. Olen toki tuntenut YP:n jo jonkinmoisen tovin, mutta emme ole liiemmin viettäneet aikaa kahdestaan. Jännitti, osaisimmeko jutella mitään. Toki minua rauhoitti se, että juurikin edellisenä iltana olin sanonut Kämppikselle, että autot on siitä hyviä, että pitkät hiljaisuudet eivät tunnu kiusallisilta, kun voi syventyä vain maisemiiin tai muuten vaan tuijottamiseen.

Jännitykseni oli kuitenkin turhaa. Automatkan aikana ehdimme jutella kitaroista ja soittamisesta, laulamisesta ja levyttämisestä, harrastuksista, seinäkiipeilystä ja uimahallista, Marco Bjurströmistä ja Mikko Kuustosesta, ministereistä ja puheviestinnästä, töistä ja jaksamisesta, opiskelusta ja kesätöistä... ainakin.

Ja hups vaan olimmekin Pieksämäellä aivan pian! Tällä hetkellä minun ja Kämppiksen kamat ovat valtavana barrikadina eteisessä, sillä en tosiaan jaksanut alkaa järjestellä niitä mitenkään. Ketsupin ja margariiniin sentään laitoin jääkaappiin. Sen sijaan tulin heti koneelle, hmph.

Vaan ei sentään, ihan ensiksi katsoin kuitenkin postin. Minulle oli tullut JHL:n ja Jytyn jäsenlehdet, veroehdotusjuttu, pikku paketti ja paksu iso kirjekuori. JHL:n Motiivin sivuutin, en yleensä lue sitä kovin innolla. Joskus selailen. Jytyn avasin, sillä tiesin että siellä on yksi hauska juttu. ^^*

Sivulla 41 oli pikkuinen kirjoitus siitä, että Jytyn tyypit olivat olleet maaliskuussa Rekry-messuilla Joensuussa. Kirjoituksen komistuksena oli kuva tehokolmikosta; juuri siitä samasta, joka tänään jätti taakseen Jyväskylän ja joka myös piipahti maaliskuussa Joensuussa.

Verohallinnon kirjekuori sisälsi hyviä uutisia. Ihan mukava juttu viime vuoden mätkyjen jälkeen. (:

Paksussa isossa kirjekuoressa (jonka "kannessa" on kuva linnusta ja oikeassa ylänurkassa kolme postimerkkiä) oli iso nivaska paperia.

Posti oli Safarikuoron Kirstiltä, joka otti pari viikkoa sitten osoitteeni ylös, jotta hän voisi lähettää minulle joitain nuotteja. Nippu on tosiaan paksu, ja nyt on mietinnän alla se, että miten osaisin kyseisiin nuotteihin tutustua. Ei minulla ole kämpillä mitään soitinta, joiden avulla voisin tapailla melodioita tai mitään. Noo, pitää keksiä jotakin. Hauskaa kuitenkin, että sain nuotit.

Pikku paketti piti sisällään kaksi elokuvaa.

Huusin elokuvat itselleni Huuto.netistä joskus ennen vappua. Ihana ihana Ocean's eleven on yksi lempielokuvistani, osaan sen melkein ulkoa. Kotonakotona kirjahyllyssä nököttää kyllä elokuvasta VHS-painos, mutta halusin saada sen omaksi DVDnä. (tässä välissä Kämppis tuli juna-asemalta kotiin, laitoimme keittiön kamat paikoilleen ja siirsimme mikron lattialta pöydälle ja aloimme perinteisen yhteishuonedatauksen) Muistan, että saimme VHS:n joululahjaksi, kun olimme kesän lopulla käyneet katsomassa elokuvan autoleffateatterissa. !! Eräälle torille oli pystytetty valkokangas ja paikallinen pankki tarjosi ilmaisen elokuvaelämyksen. Muistan vielä, mitä minulla oli päälläni silloin, ja miltä viileä kesäilta tuntui. Ja kuinka hyvä leffa Ocean's eleven oli heti ensikatsomalta. ♥

Myös toisen paketissa olleen leffan olen nähnyt elokuvissa. Kävimme lukion ensimmäisen luokan keväällä katsomassa Nicole Kidmanin tähdittämän Tulkin. Se oli silloin todella random. Ärsyttävää kieltä käyttääkseni. Mielestäni Tulkki oli ihan hyvä, tosin sen poliittisuus sai sen menemään vähän yli hilseen. Lainasin elokuvan tänä keväänä kirjastosta ja huomasin pitäväni siitä nyt todella paljon. Ajattelin hankkivani sen DVDnä itselleni, kunhan se vain tulee jostain vastaan. Ja nyt tuli. (:

Tänään illalla on varmaankin luvassa jokin elokuva Kämppiksen kanssa. Kunhan vähän aikaa ollaan datailtu ja ihmetelty, miten hassua on taas olla Pieksämäellä.

Pakkaamispäivän vaiheita

1) Ylös sängystä joskus yhdeksän ja kymmenen välillä --> suihkuun.

2) Kaupungille kämppiksen kanssa
2.1) Shoppailu Gina Tricot'ssa, Seppälässä ja Anttilassa (tulos: korvikset, yötoppi, alkkareita, hajuvesi)
2.2) Pommac-mehujään nauttiminen (jossakin ennen Anttilaa)
2.3) Lounastaminen Hesessä. Maistoin Pikku-Kippari-hampparin.
2.4) Takaisin kämpille joskus kolmen maissa

3) Pakkaamisen aloittaminen
3.1) Tuskailu, että miten kaikki mahtuu mihinkään, ja mistä aloittaisin.
3.2) Päätin pakata ensin uudet ja puhtaat vaatteet
3.3) Löysin eteisestä kassillisen pyykkejä, a) joiden luulin olevan likaisia mutta b) jotka olivat KOSTEITA!!! --> ärsyyntyminen siitä.
3.4) Kosteiden paitojen ripustelu kuivumaan

4) Korujen ja deodoranttien (joita on ihan miljoona, en tajua!!!!) pakkaaminen

5) Istahtaminen blogia kirjoittamaan
5.1) Pähkäily, mitä pakkaisi seuraavaksi
5.2.) Toivottomuuden tunne

6) Jäte- ja ruokahuollon järjestäminen
6.1) Roskien viemistä
6.2) Pullojen palautus ja ruokaostoksia Keljon marketeilla kämppiksen kanssa.
6.2.1) Pinkkikukallisen sporttikassin ostaminen plussatarjouksesta --> huojennus siitä, että saan varmaankin kaikki tavarani mahdutettua (olen jo jonkin aikaa ajatellut, että tarvitsen pienemmän kassin esim. viikonlopuiksi kotiin menemistä varten)
6.2.2) kauppaan takaisin palaaminen, koska kermaviili unohtui ostaa ja pullonpalautuskuitti käyttää.

7) Kämpille palaaminen.
7.1) Puhtaiden vaatteiden [= kohdassa 3.2 pakattujen sekä kohdassa 3.4 ripusteltujen] siirtäminen uuteen kassiin, sillä onhan loogista että ei ainakaan pakkaa likapyykkiä uuteen kassiin. Tosin toivon, että uuden kassin haju ei tartu vaatteisiin. Ne ovat sentään muovipusseissa. o.O
7.2) "ei tässä vielä mikään kiire ole, voin jatkaa pakkaamista myöhemmin" -datailu

8) Lähes vastustamaton halu mennä nukkumaan (päätä särkee, on särkenyt jo monta päivää. jalkoihin sattuu.)

9) Pakkaamisen jatkaminen
9.1) Ulkovaatteet ja kengät
9.2) Pyyhkeet ja kempparit
9.3) "Hmm; tuo, tuo ja tuo mahtuu lakanoiden kanssa tuohon muovikassiin".
9.4) ärsyyntyminen epämääräisiin tavaroihin, jotka eivät "kuulu mihinkään kategoriaan", tai joita ei voi vielä pakata, tai joista ei ole varma, heittäisikö ne roskiin vai raahaisiko ne mukanaan.
9.5) edellisessä kohdassa kuvattujen tavaroiden ripottelu/tunkeminen aiemmin mainittuihin kantovälineisiin sekä roska-astiaan.
9.5.1) Yllättyminen uuden laukun tilavuudesta <3 <3 ja vanhan laukun ratkeamisen pelkääminen :c
9.5.2) Kolmen purkan suuhun tunkeminen sen takia, että purkkapussin saisi laitettua roskiin.

10) Teknisten juttujen pakkaaminen (paitsi tietokone ja kamera)
10.1) Pelästyminen, että missä ihmeessä on luokkakaverin muistitikku, jonka otin kuvien siirtämistä varten lainaan, mutta pakkohan sen on olla jossakin. kämppis sitä viimeksi käsitteli.
10.2) tietokonelaukussa tilapäisesti säilytettävien tärkeiden paperien pakkaaminen.

11) Sen häpeäminen, kuinka suuren tavaramäärän kanssa pakkaudumme huomenna ystävän poikaystävän autoon.

12) Tauko.
12.1) Sukan kutominen, sillä jos saisin sen valmiiksi, se olisi helpommin pakattava.
12.2) sukan valmiiksi saattaminen Salkkareita katsellessa.

13) Messenger. Alan jutella nyt tärkeitä juttuja. Pakkaaminen on vähän vaiheessa, mutta sen voi hoitaa huomenna. Hyvää yötä kun sen aika on.

+) Luvassa vielä patonkeja ja viinereitä viimesen illan kunniaksi. (:

Raitoja

Yleensä teen tätä vain ollessani yksin.

Nimittäin otan asukuvia kameran itsetuhonapilla. Tänään kuitenkin kävi niin, että kämppis sai olla todistajana hetkessä, jossa hypin parvekkeella edestakaisin. Harkkapäivän (jee viimeisen harjoittelun viimeinen päivä) päätteeksi piipahdin nimittäin Gina Tricot'ssa (??) ja tein huippuja löytöjä. Mukaani tarttui kaksi raitapaitaa yhteishintaan 5,80 €. Paidat olivat niin kivoja, että halusin kuvata ne tänne kaiken kansan pällisteltäviksi. o.O

Putiikissa käydessäni sovitin ensimmäisenä pitkää vaaleansiniraidallista paitaa/tunikaa. En mitenkään suuremmin kyseiseen vaatekappaleeseen ihastunut, mutta nyt näitä kuvia katsoessani huomaan sen olevan aika hyvännäköinen. Vaikka paita ei saanutkaan sydäntäni sykkyrälle sovituskopissa, ostin sen silti, sillä ajattelin sen käyvän yöpaidasta jos en sitä muuten halua käyttää. Vaatekaapissani nimittäin on ainakin muutama paituli, jotka joutaisivat roskikseen tai rätiksi. Yök. Luulen kuitenkin, että tämä tunika päätyy ihan päiväkäyttöön. (:

tunika - Gina Tricot (2,90 €)

leggingsit - Jyskän varastonmyymälä (4,95 €) :D
(oho ja joku roska tossa reidessä)

kangaskengät - kirppis (2,50 €)

kaulakoru - ystävältä

Tohdin ryhtyä asukuvailemaan, sillä kämppis innostui myös uusista paidoistani, kehui niitä kivannäköisiksi. Kuullessaan paitojen hinnat hän suunnitteli itsekin käväisevänsä Ginan trikoissa. Ohoho ja näköjään kämppiskin ikuistui raitapaitakuvaan, onneksi häntä ei haittaa blogiini joutuminen.

paita - Gina Tricot (2,90 €)
pöksyt - kenties ehkä Anttila

Toinen ostokseni oli mustavalkoraidallinen paita, jonka hihat on kääritty tampeilla lyhyemmiksi. Kuten tuossa tunikassakin, myös tässä puserossa on rintatasku. Mihin sitä ikinä muka tarvitseekaan. Tästä paidasta pidän enemmän, mutta kuvissa se ei näytä niin kivalta kuin oikeasti. Kumma juttu.

Minusta nämä ostokset ovat aivan ihania, raidat ovat raikkaan kesäisiä. Raidat ovat tosin tulleet pinnalle jo jonkin aikaa sitten, mutta kuten olen kai joskus maininnut, ostan harvoin normaalihintaisia vaatteita. Joten on kaiketi varsin epärealistista odottaa pysyvänsä muodin mukana, jos hankkii vaatteensa alennusmyynnistä. Enkä minä siis todellakaan odota pysyväni. Säästän mielummin rahani ja ostan niillä enemmän kivoja vaatteita, sillä itseään miellyttäviä vaatteita voi pitää milloin vain, välittämättä muodin tuulista ja sesonkien vaihteluista.

Löydöksiä.

Minun blogini nimi on Omaa etsimässä. Ajattelin kaiketi blogia nimetessäni, että kirjoittelisin niistä jutuista, mitkä minun elämässäni tuntuu omalta. Siitä, ja oman paikan etsimisestä. Olen kuitenkin pysynyt kirjoitteluissani melko pinnalla enkä esimerkiksi ole kovin syvällisesti pohdiskellut oman elämäni tarkoitusta.

Itseasiassa en ole kovin syvällinen ihminen. Minusta on hassua, että verrattain usein minua on luonnehdittu mietiskeleväksi tytöksi esimerkiksi riparien lopun sydänkierroslappusissa, joissa jokaisesta tyypistä kirjoitetaan jotakin positiivista. Rauhallinen pohdiskelija. Mietiskelevä. Itse en kuitenkaan määrittelisi itseäni filosofiseksi pohdiskelijaksi, sanoisin vain olevani hiljainen ja rauhallinen. Ehkä sitten omaan jonkinlaisen omissa maailmoissaan pohtivan filosofin ilmeen tai jotain.

Omaa paikkaani tulee sentään joskus mietittyä. Että mitä työtä sitä oikeastaan haluaisi isona tehdä, mihin kaupunkiin olisi mukava asettua. Kovin paljoa tuollaisia asioita ei kuitenkaan pysty vatvomaan, muuten tulee vain ahdistus. Olisi niin paljon kaikkea kokeiltavaa; niin monta koulua, jonne haluaisi hakea, vai olisiko sittenkin parempi mennä ensin vähäksi aikaa töihin, hakeudunko seurakunnan työntekijäksi, olisiko minusta päihdetyöhön, uskaltaisinko vain matkustaa ja seikkailla, kykenisinkö yliopisto-opintoihin, sopisiko minulle jokin kurssi... Niin moni juttu vetää minua puoleensa, mutta toisaalta en haluaisi tehdä mitään. En mielelläni tekisi töitä, mutta en jaksaisi opiskellakaan. Saatika olla pelkästään jouten. Onneksi tämänhetkisiä opintoja on vielä jäljellä jonkin verran, eikä päätöksiä tarvitse tehdä nyt.

Sitä paitsi, eihän minun tulisi olla huolissani. Toki minun pitäisi luottaa siihen, että minun tieni menee juuri oikealla tavalla, niin kuin sen on tarkoitettu. Ja luotanhan minä. Se vain pääsee välillä unohtumaan. Onneksi juuri tässä hetkessä muistui taas mieleen. Matt. 6:25 - 34.

Eikä omuuden etsimisen löydöksien edes tarvitse välttämättä olla suuria ja ihmeellisiä. Onhan minulla liuta asioita, joiden tiedän olevan juuri minua varten: Tiedän, että sydämeni sykkii rumpuharrastukselle. Tiedän, että musiikin avulla osaan lähetyä ihmisiä paremmin. Tiedän, että vaikka olenkin luonteeltani sosiaalinen, minulta ottaa oman aikansa ennen kuin rentoudun uusien ihmisten seurassa. Että olen hitaasti lämpenevä. Osaan tunnistaa omat vahvuuteni ja ne jutut, joissa en ole niin hyvä. Tiedän sen, että vaikka nautinkin ihmisten seurasta, tarvitsen välillä aivan omaa rauhaa.

Kyllähän minä olen oman paikkanikin löytänyt. Tai oikeastaan omat paikkani. Minulla on hyvä olla Pieksämäellä tärkeiden ihmisten kanssa ja rakastan olla Tampereella sen tunnelmassa ja sen ihmisten parissa. Tunsin oloni mukavaksi myös Kajaanissa, ja kotiinkotiinkin on toki kiva aina välillä palata. Minulla on kuitenkin sellainen kutina, että omia paikkoja tulee eteen vielä monta. Olen myös vakaasti sitä mieltä, että ainakin jotkin niistä omista paikoista ovat tämän maan rajojen ulkopuolella. "Olen kansalainen kahden maan". Ainakin, jollen enemmänkin.

Joten, eipä tässä nyt muuta kuin että jatketaan etsimistä.

.kuva täältä.

Ajatuksia pyörittämässä

Tänään - kuten joka tiistai - harjoittelupaikassani oli nuorten harrasteilta. Lähdimme nuorten palavarin jälkeen tivoliin ja kaikki saivat viisi lippua käytettäväkseen. Minä myös. (:


Ensin olin käytettävissä, jos joku nuori jäisi erilleen muusta porukasta. Eli olisin voinut mennä laitteisiin sen kanssa, joka olisi mahdollisesti ollut yksin. Nuoret liikkuivat kuitenkin koko porukalla, joten minä olin se, joka joutui menemään laitteisiin yksin. yhyhy. :P


Ensimmäisen lipun käytin laitteeseen nimeltä Twister. Sellainen kovasti pyörivä juttu. Siihen uskaltauduin, koska se ei mennyt korkealla. Pyöritys ei minua haittaa, mutta korkeanpaikankammoni takia en halua mennä ylhäällä pyöriiin vekottimiin. Twister oli hyvä. Oli virkistävää saada pää pyörälle ja vatsan pohjaan muljauksia ihan konkreettisesti, kun siihen asti vastaavia tuntemuksia oli syntynyt psykosomaattisesti. [=yksi lempisanoistani.] Kaukana ovat kuitenkin ne vuodet, kun luokkakaverini kanssa käytiin Särkänniemen Hurvelissa 11 kertaa peräkkäin. Yksi Twister-kerta riitti minulle.


Toisen lippuni käytin tölkkienkumoamispeliin. Kahdella pallolla piti saada tölkkipino kaatumaan. Sain muistaakseni kuusi tölkkiä nurin, palkinnoksi sain kurjan merihevosen muotoisen vesipyssyn. :DD


Kolmas lippu joutui kummitusjunaa hoitavan tivolimiehen taskuun. Luonnehtisin kummitusjunaa tunariksi. No, kenties se on suunnattu vähän pienemmille tivolikävijöille. (:


Neljännellä lipulla ostin arvan. Availin luukkuja ja löysin voittokortin (jokaisessa arvassa oli piilossa kai kuusi korttia, hertoilla voitti. joka arvassa oli yksi voitto.) herttakasin. Sillä sain itselleni söpöisen pehmokoiran. Nams.


Ajattelin käyttää viimeisen lippuni toiseen Twister-pyöritykseen, mutta en jaksanutkaan mennä laitteeseen yksin. Joten käytin viimeisen lipun toiseen arpaan, josta löytyi myös herttakasi. Koirani sai kaveriksi töyhtöpäisen nallen.


Tivoli oli mukava, vähän niin kuin vapun jatke. Vappupostaus taisi mennä vähän ohi;olisin kyllä halunnut kirjoitella viikonlopun tapahtumista, mutta nyt tuntuu jo vähän tyhmältä kirjoittaa niinkin vanhoista jutuista. Sen voin sanoa, että vappu oli kiva ja tuli naurettua oikein paljon. (((: