Löydöksiä.

Minun blogini nimi on Omaa etsimässä. Ajattelin kaiketi blogia nimetessäni, että kirjoittelisin niistä jutuista, mitkä minun elämässäni tuntuu omalta. Siitä, ja oman paikan etsimisestä. Olen kuitenkin pysynyt kirjoitteluissani melko pinnalla enkä esimerkiksi ole kovin syvällisesti pohdiskellut oman elämäni tarkoitusta.

Itseasiassa en ole kovin syvällinen ihminen. Minusta on hassua, että verrattain usein minua on luonnehdittu mietiskeleväksi tytöksi esimerkiksi riparien lopun sydänkierroslappusissa, joissa jokaisesta tyypistä kirjoitetaan jotakin positiivista. Rauhallinen pohdiskelija. Mietiskelevä. Itse en kuitenkaan määrittelisi itseäni filosofiseksi pohdiskelijaksi, sanoisin vain olevani hiljainen ja rauhallinen. Ehkä sitten omaan jonkinlaisen omissa maailmoissaan pohtivan filosofin ilmeen tai jotain.

Omaa paikkaani tulee sentään joskus mietittyä. Että mitä työtä sitä oikeastaan haluaisi isona tehdä, mihin kaupunkiin olisi mukava asettua. Kovin paljoa tuollaisia asioita ei kuitenkaan pysty vatvomaan, muuten tulee vain ahdistus. Olisi niin paljon kaikkea kokeiltavaa; niin monta koulua, jonne haluaisi hakea, vai olisiko sittenkin parempi mennä ensin vähäksi aikaa töihin, hakeudunko seurakunnan työntekijäksi, olisiko minusta päihdetyöhön, uskaltaisinko vain matkustaa ja seikkailla, kykenisinkö yliopisto-opintoihin, sopisiko minulle jokin kurssi... Niin moni juttu vetää minua puoleensa, mutta toisaalta en haluaisi tehdä mitään. En mielelläni tekisi töitä, mutta en jaksaisi opiskellakaan. Saatika olla pelkästään jouten. Onneksi tämänhetkisiä opintoja on vielä jäljellä jonkin verran, eikä päätöksiä tarvitse tehdä nyt.

Sitä paitsi, eihän minun tulisi olla huolissani. Toki minun pitäisi luottaa siihen, että minun tieni menee juuri oikealla tavalla, niin kuin sen on tarkoitettu. Ja luotanhan minä. Se vain pääsee välillä unohtumaan. Onneksi juuri tässä hetkessä muistui taas mieleen. Matt. 6:25 - 34.

Eikä omuuden etsimisen löydöksien edes tarvitse välttämättä olla suuria ja ihmeellisiä. Onhan minulla liuta asioita, joiden tiedän olevan juuri minua varten: Tiedän, että sydämeni sykkii rumpuharrastukselle. Tiedän, että musiikin avulla osaan lähetyä ihmisiä paremmin. Tiedän, että vaikka olenkin luonteeltani sosiaalinen, minulta ottaa oman aikansa ennen kuin rentoudun uusien ihmisten seurassa. Että olen hitaasti lämpenevä. Osaan tunnistaa omat vahvuuteni ja ne jutut, joissa en ole niin hyvä. Tiedän sen, että vaikka nautinkin ihmisten seurasta, tarvitsen välillä aivan omaa rauhaa.

Kyllähän minä olen oman paikkanikin löytänyt. Tai oikeastaan omat paikkani. Minulla on hyvä olla Pieksämäellä tärkeiden ihmisten kanssa ja rakastan olla Tampereella sen tunnelmassa ja sen ihmisten parissa. Tunsin oloni mukavaksi myös Kajaanissa, ja kotiinkotiinkin on toki kiva aina välillä palata. Minulla on kuitenkin sellainen kutina, että omia paikkoja tulee eteen vielä monta. Olen myös vakaasti sitä mieltä, että ainakin jotkin niistä omista paikoista ovat tämän maan rajojen ulkopuolella. "Olen kansalainen kahden maan". Ainakin, jollen enemmänkin.

Joten, eipä tässä nyt muuta kuin että jatketaan etsimistä.

.kuva täältä.