Välilasku Kylmikselle

Maanantaina oli viimeinen koulupäivä. Lukujärjestykseen oli merkitty leppoisasti noin seitsemän tunnin seminaari, joka piti sisällään _todella_monta_ esitystä työhyvinvoinnista/työssä jaksamisesta. Esityksiä jaksoi kuitenkin seurata, sillä ryhmiä oli kehotettu keksimään jokin luova esittämistapa pelkän tylsän Powerpointin sijaan.

Meidän ryhmämme aihe poikkesi muista. Me käsittelimme tehtävässämme työyhteisön monikulttuuristumista ja aloitimme esityksen (minusta englannin sana presentation on paljon kivempi) pienellä näytelmällä. Näytelmässä yksi meistä oli Syrjäkylän päiväkodin johtaja, joka haastatteli neljää ihmistä, jotka hakivat päiväkotiin töihin äitiysloman sijaiseksi. Minä esitin kiinalaista, S oli islantilainen, T romani ja J venäläinen. Minä pidän tuollaisista näyttelemisjutuista.

Koulupäivä meni siis yllättävän nopeasti, vaikka se kestikin melkein neljään. Koulusta päästyämme minä ja Kämppis riensimme kotiin ja oli pikalaittautumisen aika. Vaikka aikaa oli rajallisesti, ehdin kuitenkin käydä suihkussa, pukeutua, meikata ja laittaa hiukset ennen dead linen umpeutumista. (tai no okei, ehkä olin pari minuuttia myöhässä. se ei kuitenkaan haitannut, sillä kuski oli muutaman minuutin enemmän. myöhässä.)

Maanantai-illan ohjelma oli luokkatoverin valmistumisen juhliminen. Alkuillasta menimme syömään siihen samaan pitseriaan, jossa ensimmäisenä opiskelusyksynä kävimme porukalla syömässä. Noin niin kuin ympyrän sulkeutumiseksi. Saatuamme vatsat täyteen pitsaa tai kebabbia siirryimme rannalle. Ilma ei ollut kaikkein suotuisin, mutta pieni kylmyys ei silti menoa haitannut. Rannalla lauloimme luokkatoverille uudelleen sanoitetun Hetki lyön ja ojensimme jokainen hänelle juhlallisesti tuunatun tiskiharjan. Tarkoituksena oli antaa oman näköinen harja, joka muistuttaisi antajastaan. Minä tein luokkatoverille tiskirätin lisäksi Prinsessa Ruusunen -tiskiharjan.

Rannalla otettiin myös kuvia. Minä rakastan meidän luokan ryhmäkuvia (joita on kolmen vuoden aikana kertynyt jos jonkinmoisista tilanteista), niissä vaan on sitä jotain. ♥



Maanantain ryhmäkuva oli näköisteos kahden vuoden takaisesta rantakuvasta. Vaikka sään ja vaatetuksen väritys on erilainen ja jotkut ihmiset puuttuvat ja joitakuita on tullut tilalle, kuvista silti näkee, että niissä on sama porukka.

Rannalta luikimme sadetta karkuun Mollyyn, irkku-pubin alakertaan hengailemaan. Meininki oli mukavaa; lauloimme, juttelimme, olimme vain. Kun Mollyssa tuli valomerkin aika, siirryimme vielä laulamaan karaokea Rikalinnaan. Minä lauloin Kun katsoit minuun ja Rannalla. Luokkatoveri tanssitti jokaista tyttöä vuorollaan. Hah mutta hän ei oikein osannut. Olisin kuvitellut, että osaisi, onhan hän sentään muusikko.

Maanantai oli kyllä vallan mainio kesäloman aloituspäivä. Eilen olikin sitten vuorossa pakkaaminen ja matkustaminen. Junarata vei minut Toijalaan ja sieltä asemalta sitten kotiinkotiin Kylmäkoskelle. Kauaa en täällä kuitenkaan nyt viivy, vaan parin tunnin päästä istun taas junassa. Menen käymään Helsingissä ja Vantaalla, katsomassa ihmisiä. Sitten tulen vielä kotiin hetkeksi ennen Ouluun lähtöä.

Onneksi minua ei haittaa matkustaminen. Oikeastaan pidän siitä - junat ovat kivoja. Pakkaaminen vaan on ainainen murheenkryyni. Nytkin minun oli pakattava kamppeeni kahteen erään, joista toinen jäi S:n hoteisiin ja toinen tuli minun matkaani. S:n hoidossa olevat kamat kohtaavat minut sitten Oulussa. S nimittäin saapuu sinne autolla, joten hänen on helpompi tuoda tavaroita.

Vaikka kyllä minua taas kauhistutti se tavaran määrä, minkä pakkasin kesää varten. Toisaalta en kyllä usko, että minulla olisi mitään ylimääräistä kuitenkaan. Ehkä pari paitaa liikaa, mutta eipähän tarvitse pyykätä niin usein? Vaan nyt lopettelen tämän sepustuksen ja katson, mitä tavaroita tarvitsen Helsingin-reissullani, ja mitä jätän kotiin. Huoh.