Otettiin ♥:n kanssa Deepa kyytiin Hervannasta ja ajeltiin Nokialle. Oltiin kirkolla aika hyvissä ajoin, joten ennen kuin mentiin sisälle, nautittiin nätistä auringonpaisteesta. Kellon lähestyessä kolmea valuimme muun kirkkokansan kanssa siälle ja etsimme itsellemme paikat sulhasen puoleisilta penkeiltä. Deepa ja ♥ ovat Gaborin koulukavereita, joten olimme enemmän hänen vieraitaan.
Ennen vihkimisen alkua oli jännä katsella muita ihmisiä. Jo kirkossa huomasi, että häistä oli tulossa hyvin monikulttuuriset ja -kieliset juhlat: Sulhanen on kotoisin Unkarista, ja hänen sukuaan oli tullut Suomeen juhlimaan nuortaparia. Morsian taas on puoliksi venäläinen, joten itänaapurimmekin kieli oli juhlissa edustettuna. Sekä unkarin- etä venäjänkielisille vieraille oli paikalla tulkki. Kolmaskin tulkki oli mukana, sillä morsiamen molemmat vanhemmat ja moni heidän ystävänsä on kuuroja. Suomen, venäjän, unkarin ja viittomakielen lisäksi juhlissa kuultiin monia muitakin kieliä, sillä etenkin Gaborin ystävissä oli paljon maahanmuuttajia. Vaikutti siltä, että häistä olisi tulossa mielenkiintoinen kokemus. (:
Itse vihkimistä oli mukava seurata. Vaikka en tuntenut paria kovin hyvin (Gaborin olin tavannut kahdesti ennen häitä, Suskin kerran), oli kiva kuunnella, mitä pappi heille puhui. Lisäksi oli mielenkiintoista kuunnella unkarin tulkin puhetta ja seurata viittomakielistä käännöstä toimituksen kulusta.Vihkiminen oli aika nopeasti ohi, enkä muista siitä kovin paljoa. Sen sentään muistan, että morsian oli todella kaunis ja sulhanen erittäin komea. (:
Vihkimisen jälkeen otettiin tuore aviopari vastaan saippuakuplin. Nopeiden onnitteluhuikkailuiden jälkeen käännettiin nokkamme kohti juhlapaikkaa, Villa Hakkaria Lempäälässä. Vieraat ehtivät ihastella paikkaa jonkin aikaa, ennen kuin pari kaarsi pihaan hienolla Audillaan. Juhlat alkoivat onnittelumaljoilla ja -jonolla, joiden jälkeen pääsimme sisään etsimään omat istumapaikkamme ja odottamaan ruokailun alkua.
Voi elämä, kuinka ihanassa paikassa juhlat olivat! Villa Hakkari kaunis kuin koru, mukavan tunnelmallinen ja ai-van i-ha-na paikka. Toki oli hieman harmittavaa, että ruokailun aikana vieraat oli ripoteltu erillisiin huoneisiin, mutta eipä sekään suuremmin haitannut, kun kyseessä oli vain ruokailusta. Eipä sitä muutenkaan olisi voinut jutella kaikkien kanssa, vaikka kaikki olisivatkin olleet samassa tilassa.
Paitsi juhlapaikan puitteet, myös ruoka oli vallan ihanaa. Seisovassa pöydässä oli tarjolla yli kymmenen ruokalajia, joista jokainen oli tosi hyvää. Oli kalaa, lihaa ja salaattia, leipää, uunikasviksia ja kanaa. Omia lemppareitani olivat paahtopaisti piparjuurikerman kera ja juuri passelisti marinoidut herkkusienet ja paprikat. Ah, vieläkin herahtaa vesi kielelle kun muistelee pöydän antimia. Kyllä kelpasi jatkaa juhlimista masut täynnä!
Ruokailun jälkeen oli kuvien ottamisen aika. Juhlapaikan rappusilla otettiin ryhmäkuvia, sitä oli kiva seurata. Minä pyysin Deepaa ottamaan kuvan minusta ja ♥:sta, sitten siirryimmekin toisiin sisätiloihin. Ohjelma oli suunniteltu Mansikinkammariin, jossa etsimme taas omat paikkamme. Kammarissa kuultiin puheita ja bändin esittämiä biisejä. Ohjelmassa oli myös muutama leikki, sopivasti tasapainottamassa ohjelmaa puheiden välissä. Sivupöydällä oli karkkibuffetti ja myöhemmin illalla oli kakkukahvit. Koko illan aikana vieraat saivat käydä ottamassa itsestään kuvia yhdellä tietyllä digi-kameralla, ja niitä oli pyydetty tulostamaan ja ripustamaan seinällä oleviin naruihin pyykkipojilla.
Kaiken kaikkiaan illalla oli sopivassa suhteessa ohjelmaa ja vapaata seurustelua, juhlista jäi oikein hyvä mieli. Juhlat olivat kauniisti koristellut ja tunnelmaltaan romanttiset. Oli rentoa, hauskaa, mukavaa. Lähdimme ♥:n kanssa aika aikaisin pois, ja juttelimme kotiin ajellessamme kaikesta kivasta, mitä päivän aikana oli tapahtunut. Ja siitä, kuinka mukavaa oli saada potentiaalisen hääbändin yhteystiedot itsellekin tulevaa varten talteen. (:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti