Itsepäisyyspippalot

Whoaaaa!!! Olen ehkä maailman surkein bloginpitäjä. Nimittäin en kehdannut ottaa valokuvia lauantain menoista, vaikka moni muukin heilui paikan päällä kameroidensa kanssa. En myöskään ottanut/otattanut asustani kuvia, vaikka olinkin maininnut juhlavaatemietintäni ja kaiketi luvannut esitellä kamppeeni täällä. Mööh.

Melkein teki mieli jättää juhlasepustukset sepustamatta, mutta en kai voisi, koska olen ainakin parissa postauksessa sanonut meneväni juhlimaan. Joten tästä tulee nyt vähän sovellettu esitys.

Lauantain pippaloiden tarkoituksena oli Nigerian itsenäisyyden juhlistaminen. Nimittäin Nigerian itsenäisyyspäivä on 1.10. ja meidän tiemme vei Turun Nigeria-yhdistyksen järjestämiin zembaloihin. Toki muissakin kaupungeissa (esimerkiksi tässä lähellä, Tampereella) olisi voinut juhlistaa 51-vuotta vanhaa itsenäistä Nigeriaa, mutta ♥:n veli on Turun yhdistyksessä, ja näin ollen myös järjestelemässä bileitä. Joten matkustimme katsomaan, mitä Turussa oli saatu aikaan.

Parissa aiemmassa postauksessa mietiskelin siis, että haluaisin saada kokoon asun, jossa olisi vihreää ja valkoista. Idea tuli siis siitä, että Nigerian lippu on vihreävalkoinen. Tarkoituksena ei kuitenkaan ollut pukeutua lipuksi, vaan jotenkin hienostuneella tavalla ottaa mukaan molemmat lipun värit. Yhtenä iltana yritinkin kerätä kaikki vihreät ja valkoiset asusteeni ja vaatekappaleeni sängylle, ja epätoivoisesti koota niistä jotakin kivaa palapeliä. Palapeli ei kuitenkaan onnistunut, ja lopullinen valinta syntyikin jonkinlaisessa paniikissa juhlia edeltävänä iltana. Äsken raapustelin sitä vähän paperille, että voisin saada teille jonkinlaisen kuvan vaatetuksestani.

Loppujen lopuksi siis juhlin tällaisessa asussa. Vihreä oli edustettuna ainoastaan simpukkakaulakorussani, joka sitä paitsi piilotteli aika tehokkaasti puseroni kaula-aukon sisällä. Yläosana minulla oli luonnonvalkoinen satiinipusero, joka minulla oli päälläni kesällä sukulaisen synttäreillä. Koska paidan pariksi valikoitui tällä kertaa hame, ajattelin koittaa köyttää sen hieman kapeampisilhuettisemmaksi leveän vyön avulla. Olen asustanut paidan samalla vyöllä joskus aiemminkin, mutta tällä kertaa jouduin valmistelemaan asustamista vähän: Minun piti käytellä naskalia ja puhkaista vyöhön pari reikää lisää! :o En ollutkaan ennen joutunut lisäämään mihinkään vyöhön reikiä sen takia, että se olisi minulle liian iso!

Alaosanani juhlissa oli samat kamppeet kuin viime jouluna, eli mummokankainen hame ja mustat ruutusukkahousut. Jaloissani oli Peppi Pitkätossu -kengät, jotka ovat saaneet uusiksi nauhoikseen pätkät mustaa satiininauhaa. Tosin hiihtelin melkein koko pippaloiden ajan violeteissa villasukissa, ja kengät luurasivat sen aikaa pöydän alla. Ajoittain päälläni oli myös villatakki, sillä juhlapaikka tuntui ensin kylmältä, kun ohjelmassa oli vasta pelkkiä puheita, ja tanssimista joutui vielä odottelemaan.

Hiukseni olivat sivuponnarilla, jota olin vähän käherrellyt kihartimella ja tupsuttanut sormilla. Ranteissa killui Nomination-koru ja joku toinen samanvärinen killutin, yhdessä sormessa oli pari puista sormusta. Korvissa oli paidan shimmerrykseen sopivat helmikorvakorut, ja naamakin oli ihan nätti. Tykkäsin siis asustani, vaikka toisaalta se olisi ehkä sopinut paremmin johonkin Suomen itsenäisyyspäivän kirkkokahveille. Näissä pippaloissa oli nimittäin vähän eri tunnelma, kuin yleensä 6.12.

Aluksi juhlat vaikuttivat lievästi sanottuna vaisuilta. Afrikkalaisen aikakäsityksen takia ohjelman alkupuolella salissa (juhlat olivat sellaisessa seurojentalon tyyppisessä paikassa) oli vain ihan muutama ihminen, suurimmaksi osaksi tunnollisia suomalaisia. Minä ja ♥ menimme tunnin varsinaisen alkamisajankohdan jälkeen, mutta jotkut olivat tulleet hyvissä ajoin. Kuuntelimme Nigeria-yhdistyksen tyyppejä, jotka pitivät puheitaan lähes tyhjälle salille. Kansallislaulukin kuulosti hiukan onnettomalta, kuin vain pari-kolme ihmistä osasi yhtyä siihen.

Mutta kun ensimmäiset ruoan muruset tuotiin neniemme eteen, alkoi juhlatkin parantua. :D Alkupaloiksi tuotiin jotakin pasteijan tyyppistä, jonka sisällä oli ainakin jauhelihaa ja perunaa (ja hurjasti suolaa!!) sekä jotakin suklaahippukuivakakkua. Juuri kuin olimme saaneet ahdettua valtavat pasteijat kitusiimme, ilmoitettiin että varsinainen ruoka on tarjolla. Naisia ja lapsia kehotettiin hakemaan ensin ruokaa, ja me teimme työtä käskettyä.

Tarjolla oli ainakin kolmella eri tavalla valmistettua riisiä, egusi-kastiketta, tomaattista kastiketta, kanaa, kalaa, naudan paloja ja hedelmäsalaattia. Valikoin lautaselleni sellaisia ruokia, joita olen ennenkin maistanut, ja jätin suosiolla epäilyttävimmiltä näyttävät ruokalajit muille. Murkina olisi ollut hyvää, mutta harmi kyllä lähes kaikki oli päässyt kylmäksi. :c

(Ainut kuva, jonka koko juhlien aikana otin, oli juurikin siitä alkupalapasteijasta. :p)

Puheiden, ruokailun ja joidenkin tunnustusten jakamisien lisäksi ohjelmassa oli tanssimista. Tunnelma oli vähintäänkin katossa, kun dj soitti meidän tanssittavaksemme hyvää rytmikästä musaa. Tanssimisen yritti keskeyttää pariin otteeseen sähköjen katkeaminen, mutta sekään ei onnistunut pysäyttämään kaikkia juhlijoita. Jotkut jatkoivat tanssaamista rumpujen tahtiin, mutta ainakin minä istuin mieluummin pöydän ääressä ne pimeät minuutit.

Pippalot varsinaisella juhlapaikalla päättyivät puolilta öin, mutta jotkut suuntasivat tietenkin jatkoille. Omat jatkot olivat ♥:n veljen kämpillä, sängyssä Nukkumatin vieressä. Mahdan olla tulossa vanhaksi, kun ei millään jaksattanut lähteä jatkamaan riekkumista. :D

Sitten vielä se yksi hitti:




Kuvat: lippu, juoma, tanssaus