Salapuvussa

Tänään on siis käsittääkseni halloween. En ole koskaan oikein innostunut kyseisestä juhlasta, minusta se on lähinnä tuotu Suomeen siksi, että Tiimari saisi syksyyn vielä yhden myyntipiikin ennen joulua. Muistaakseni olen "juhlinut" halloweenia viimeksi kasiluokalla, kun tukioppilaat (joiden mukana siis myös minä) piti seiskoille jotakin ryhmäytymispäivää. Silloin olin ommellut mustaan hameeseeni pikkuveljeltä lainattuja muovihämähäkkejä ja oranssiin toppiini mustasta kankaasta leikatut kurpitsalyhdyn silmät ja suun. Se oli tarpeeksi teemanmukaista.

Tykkään kyllä kaikenmoisista teemapippaloista, että kyllä varmaankin olisin ihan onnessani osallistumassa, jos joku kutsuisi minut joskus johonkin halloween-juhliin. Tänä vuonna en osallistunut kauhukekkereihin, mutta minulle tuli mieleen, että voisin esitellä viime vuosien salapukujani (siskon termi, joka tarkoittaa samaa kuin naamiaisasu).

Vanhin naamiaisasu, josta löysin kuvan, on neljän vuoden takainen penkkaripukuni. Meillä oli penkkaripäivän ja abishow'n teemana hollywood, eli koulun käytävillä hiihteli näyttelijöitä ja elokuvahahmoja. Pitkän miettimisen jälkeen keksin, että voisin pukeutua joko Star warsin prinsessa Leiaksi tai kuningatar Amidalaksi. Leian kampaus olisi ollut helpompi tehdä, mutta minulla oli jo olemassa puku, joka sopisi Amidalalle.

Käytin penkkaripäivänä edellisenä vuonna hankittua vanhojentanssipukua, johon ostin Millerin joulualesta vähän kimaltelevaa nauhaa hihansuihin. Ompelin pääntiehen vanhoista sukkahousuista (ei ehkä kuulosta vanhojentanssipuvun arvoiselta materiaalilta) punotun letin ja puin puvun alle aika samaa väriä olevan poolopaidan. Kampauksen ja meikin teki kampaaja/maskeeraaja Hanna, johon olin tutustunut edellisenä syksynä. Kampauksessakin (päässäni oli yli sata pinniä!!) käytettiin hyväksi joulukoristealea, sillä tukan ympärille kieputettiin kullanväristä verkkoa, jossa oli punaisia helmiä. Otsalla roikkui kaverin kaunis korvakoru.

Tykkäsin penkkarisalapuvustani ihan hirveän paljon! Ensinnäkin siitä, että keksin kivan hahmon, ja toiseksi siitä, että se onnistui näin hyvin!

Seuraavat teeman mukaan pynttäytymiset taisivat olla ensimmäisen Pieksämäki-vuoden keväällä. Koulun hubatoimikunta järkkäsi kasaribileet, ja toki meidänkin luokka osallistui pippalointiin. Ensin kokoonnuttiin Kaunokille pukeutumisbileisiin, sitten siirryttiin Riston ja Jarnon kämpille tupareita viettämään ja lopuksi suunnattiin Galaxyyn varsinaisiin 80-luvun bileisiin. Kävi jopa niin mukavasti, että voitin Galaxyssa tyttöjen parhaan asun palkinnon! Se oli kivaa!

Tästäkin asusta tykkäsin. Se syntyi aika vaivattomasti reseptillä "kaikkea överin värikästä". Puin mustien pitkiksien päälle hameeksi kirppikseltä ostetun topin ja leikkelin iänvanhasta vaarinpaidasta hihoja ja kaula-aukkoa vähän uuteen muotoon. Muistan, että nousin askartelemaan (leikkaamaan + ompelemaan sydämen muotoisia helmiä) keskellä yötä, kun inspiraatio iski. Korvikset oli mielestäni ihan järkyn makeet, löysin jostain kaupasta hehkutikkukorvikset. Naamaani värkkäsi luokkakaveri Petra, ja ylikasvanut permanenttini muotoutui pelottavan hyvin kahdeksankymmentäluvun malliin.

Tämä toinen kasaribileasu ei kyllä ole kronologisesti seuraava, mutta länttään sen nyt tähän väliin, kun kerta on sama teema. Tämännäköisenä edustin viime vuoden tammikuussa, kun diakkilaiset lähtivät risteilemään. Päivä Tukholmassa -risteilyn toisena iltana teemana oli 80-luku. Taas tykkäsin hurjasti etenkin siitä pynttäytymisvaiheesta, kun monta tyttöä ahtautui saman peilin ääreen ja kreppirauta kiersi ihmiseltä ihmiselle jopa eri hyttien välillä.

Toisen kasariasun resepti oli vanhaa+lainattua+uutta. Sijoitin asuun yllättävän paljon, sillä ostin sekä korvikset, sukkikset että paidan joulualeista, ja piipahdin meikkiostoksille Yves Rocherille! Hameena oli taas toppi, ja ihanasti kimmeltävät säärystimet löysin kotoakotoa. Sisko lainasi vielä kaulakorun ja pikku laukun, joten kasari-ilmestys oli kokoamista vaille valmis! :P

Seuraava salapuku valmistuikin sitten vähän pienemmällä vaivalla. Olin kesällä 2008 Kajaanissa kesätöissä, ja yhdellä rippileirillä otettiin isosten kanssa riparilaiset vastaan alieneiksi pukeutuneina. Päälle vaan jätesäkkimekot ja naamaan vähän vihreää kasvomaalia, ja se oli siinä! Isoset maalailivat naamojansa enemmän, mutta ajattelin että kesätyöntekijän ei sovi niin kovin riehaantua. Ainakaan ihan leirin alussa.

Saman vuoden jouluna piti naamioitua uudemman kerran ilman sen kummempaa budjettia. Meidän vuosiluokkamme järjesti lapsille kirjastossa puuhapäivän, jonka ohjelmaan kuului ainakin askartelemista, leipomista ja laulelua. Minä olin mukana ryhmässä, joka suunnitteli ja toteutti lapsille joulunäytelmän. Näytelmän hahmot olivat aika lailla sekalaista sakkia, ja minä olin talven ihmemaan tiikeri. :D

Asustin itseni vain mustilla housuilla ja paidalla, joiden päälle vetäisin keltaisen topin. Sisäisen tiikerin löysin siskon Särkänniemestä saatujen tiikeriasusteiden avulla. Hahaa, yhdessä näytöksessä kuulin yleisössä iloisen tokaisun "oi sillä on häntäkin!", kun jossakin vaiheessa olin peräpeili yleisöön päin. Pitihän sitä nyt noin hienoa häntää esitellä!

Oho hupsista, kronologiasta oli jäänyt yksi asu välistä! 2008 keväällä vietettiin luokkakaverin rempan-jälkeis-tupareita, ja kaikkia kutsuttuja oli kehotettu saapumaan paikalle naamiaisasussa. Itse pukeuduin ennustajaeukoksi, enkä joutunut hankkimaan mitään uutta tätä asua (joka näkyy harmi kyllä vähän huonosti tässä kuvassa) varten! Ainoastaan lainasin ohuita kullanvärisiä rannerenkaita kaverilta. Asustin mustan (vähän rimpsuiden) hameen ja mustan (vähän kimalteisen) topin peruukilla ja kukallisella huivilla, ja kietaisin lanteilleni ponchon, jota käytin taannoin huivina. Tästäkin naamiaisasusta tykkäsin. (:

Tuossa viime lauantaina oli itseasiassa vähän suunnitelmissa, että menisimme ♥:n kanssa naapurikylään (hehe) yhden baarin halloween-bileisiin. Oltiin molemmat kuitenkin jokseenkin väsyneitä illalla, joten jätettiin moiset pippalot väliin. Jos olisimme pyyhältäneet paikalle, olisin pukeutunut vähän tämän ennustajan tyylisesti rimpsuhameeseen, oranssiin kukkapaitaan sun muihin ennustajamaisiin juttuihin.

Vanhojentanssipuvulle on ollut varsinaisen tanssipäivän ja penkkaripäivän jälkeen muutakin käyttöä. Pidin sitä rooliasunani kevään 2009 Prinsessa Ruusunen -näytelmässä. Silloin rintamukseen oli kiinnitetty muutama todella tyylikäs ruusu, ja muina asusteina toimivat sydämen muotoinen taikasauva ja erittäin mukava haltiamyssy. Tämä salapuku oli erityisen kiva sen takia, että koko perhe oli mukana samassa liemessä, eli kaikilla oli hiukkasen normaalista poikkeavat vaatteet yllänsä.

Ruususkuvan pinkistä tunnelmasta tuli mieleen toinen, astetta pinkimpi, rooliasu. Tämähän nähtiin tänä kesänä, eli kyseessä on vallan tuore salapuku. Halloween-asuksi tämä ei ehkä kävisi, ellei sitten lisää kuvaan mukaan vaikkapa sinappihuntua. Vai olisiko se sittenkin jouluasu?

Viimesyksyisten merirosvobileiden asussa on sentään vähän enemmän halloween-ainesta, ja tuossa viimeisessä kuvassa alkaa olla jo kammottava meininki! Kyseessä oli Jack Nicholson -ilmeeni, jota kämppis koitti vangita kameralla. Kumma juttu, että vaikka itse tietenkin teen tuon ilmeen, en ollut ennen nähnyt, miltä se näyttää. Ei ehkä parane väläytellä Hohto-hymyä ainakaan pienille lapsille.... eh.

Tästä(kin!) asusta tykkäsin aikas paljon. Housut olisivat saaneet olla ehkä hiukkasen imartelevammat, mutta ei pienet pursuilut (yök :D) menoa liiemmälti haitanneet. Paita on peräisin Tampereen teatterin kirppikseltä, mutta heitin sen menemään muuttoni yhteydessä. Mikä lie päähänpisto, mitäs minä nyt laitan päälleni, jos tulee merirosvojuhlat? Housujen roskis-kohtalo oli ihan oikeutettu, sillä ne olivat olleet rikki jo vuosia, eivätkä - kuten sanottua - kovin hyvin istuvat. Korviksia ei näy, mutta minusta oli kiva laittaa kaksi roikkuvaa pääkallokorua samaan korvalehteen killumaan. Yarr!


Tämän postauksen pelottavin rooliasu on ehkä kuitenkin tässä! Viime vuonna toukokuussa koululla järjestettiin opiskelijoiden virkistyspäivä, johon kuului mm. sählyturnaus. Joku neropatti keksi, että meidän luokkamme voisi osallistua sählykarkeloihin joukkueella, jonka kaikki jäsenet olisivat pukeutuneet jotenkin hiukan erikoisemmin. Joukkueeseen kuului ainakin Ylämummo, gootti ja Disco Stu. Joku muu neropatti (taisi olla allekirjoittanut itse) taas keksi, että sählykentälle voisi tulla myös pissiksenä!

Pukeuduimme siis Saaran kanssa pissiksiksi, ja tulimme kentälle (ja sen jälkeen vielä koulun käytäville hengailemaan sekä kahvilaan laulamaan Singstaria!) topeissa ja leggingseissä. Puolen sentin paksuinen pakkelikerros oli jo karmaisevaa sinänsä, mutta vielä pelottavampaa ehkä oli se, että vaatteet, jotka minulla oli tuolloin ylläni, olivat ihan omasta vaatekaapistani!

Huuuuuuu! Hyvää halloweenia!