Jouluaattoiltana oli määrä mennä Hyvinkäälle ♥:n serkun ja tämän vaimon luokse. Viemisiksi veimme jonkinlaiseen herkkupaketin, josta olin itseasiassa aika ylpeä. Kokosin nätille lautaselle jouluisia juttuja, kuten glögiä ja pähkinärusinasekoitusta, pipareita ja lemon curdia (nam), sekä kynttilän ja jouluservettejä. Keon kääräisin kinkkupussiin ja kieputin lahjanarua ympärille. Lahjasta tuli tosi hieno, mutta en tajunnut ottaa siitä kuvaa.
Myös asukuvat jäivät vähän vähille, koska a) en löytänyt ♥:n kämpästä kovin hyvää itselaukaisijakuvauspaikkaa, enkä b) kehdannut pyytää ♥:aa ottaa kuviani, kun hänellä näytti olevan omia kiireitä paidan valitsemisessa ja silittämisessä. Joten en jaksanut ottaa kovin montaa kuvaa, joiden kuvakulma on vähän huono, ja joissa salama räiskii varjoja ja valoja miten sattuu. Mutta selittelyt sikseen, ja kuvien kimppuun:
paita - (joseffsons) kirppikseltä
hame - Löytötavaratalosta
sukkikset - Seppälästä
ja sitten vielä kuva, jossa paitani ei näytä niin paljoa ydinlaskeumalta (ö_O)
Jouluaattoasuni muodostui kaavalla vanhaa+uuttavanhaa+vanhaauutta. Hame (jonka malli näkyy kivasti ylemmissä kuvissa) on ostettu vuosia sitten Löytötavaratalosta AKA Kuljun kartanosta. Ostohetkellä tykkäsin hameesta, mutta jossain vaiheessa pidin sitä mummohameena sen kankaan takia. Musta kangas on jotakin ihmeellisen nyppyistä, josta tulee mieleen kukalliset teryleenipaitamekot. Jostain kumman syystä. Hamonen oli jo kirppiskasassakin joskus, mutta pelastin sen sieltä takaisin käyttöön, koska en omista sen lisäksi kovin montaa hametta.
Punainen satiinipusero on minulle uusi, mutta jollekulle vanha. Löysin joulunpunaisen ihanuuden Kemijärven kirppikseltä kolmella eurolla. Ei paha hinta, etenkin kun paidassa oli vielä laput kiinni. Joko sen entinen omistaja ei ollut käyttänyt sitä kertaakaan, tai sitten hän on tehnyt Hynttäreiden Virpit, eli jättänyt laput kiinni, jotta vaatteen voisi vielä palauttaa. :P Vaikka minua ärsyttääkin se, että ihmiset korjaavat vaatteitaan hakaneuloilla, eivätkä ompelemalla, turvauduin kuitenkin pikkuiseen hakaneulaan tämän paidan kohdalla. Sen kaula-aukko on nimittäin kovin avonainen, joten sitä piti vähän muokata. Sen lisäksi paita on ehkä inasen liian iso etumuksesta, mutta muuten tosi kiva ja mukava.
Sukkahousut taas olivat käyttämättömät eli uudet, mutta ne oli ostettu jo alkuvuodesta. Jyväskylässä asuessani hurahdin pienmuotoisesti Seppälän sukkistarjontaan, ja ostin alennusmyynneistä ainakin neljät eri pöksyt. Noita ruudullisia en ollut vielä käyttänyt kertaakaan, joten oli kiva uudistaa ne näin juhlapäivänä. Ja vaikka itse sanonkin, ne näyttävät ihan hyviltä jaloissani. Tai toisin päin? :P
Sitten vähän pääasiaa.
Ensinnäkin. Taas rillit tekivät minusta tädin. Yhyhy. Mutta hiukset ovat kivat. (Tosin kahlitsin asukuvien ottamisen jälkeen otsatukkani pinnillä kiinni.) Kiharat on taiteiltu HerStylerin kihartimella, jota käyttäessäni joka kerta kiroan sen ostamista. Sitä - varmaan aika lailla kaikkia kihartimia - on hankala käytää yksin, joten aina kun saan aikaiseksi kaivaa sen esiin laatikostaan, harmittelen, miten olen voinutkin hurahtaa ostamaan niin kalliin kapistuksen. Onneksi tällä kertaa sain vähän apua: Yllätyksekseni ♥ tarjoutui kähertämään takahiukseni. Jännää. :o
Mutta. Vaikka aina tuskastelenkin kiharrusvaiheessa, tajuan kuitenkin, kuinka HYVÄ kihartimeni on. Sillä saa kivat käkkärät, jotka eivät tarvitse hiuslakkaa pysyäkseen mutkalla, ja kaiken lisäksi ne kestävät tosi kauan. Esimerkiksi viime talven risteilyä varten vääntämäni kiharapilvi oli näin hyvässä kunnossa seuraavana aamuna, vaikka olin kihartamisen jälkeen kävellyt pakkasessa jäädyttäen hiukseni (ja huuru todistettavasti sulaa hiuksiin lämpimässä bussissa) ja pomppinut sinne tänne laivalla:
No mutta se oli siis mennyttä. Jouluaattona edustin auki olevilla kiharoilla, joita oli hiukan harottu sormin. Joulupäivänä ♥:n enon luona haahuilin (mielestäni) Ylpeys ja ennakkoluulo -tyyppien näköisenä, kun kampaukseni oli suoraan sängystä -nuttura ja paidassa oli alaspäin levenevä leikkaus.
Tapaninakin kiharat olivat vielä ihan edustuskunnossa. Harjailin niitä kevyesti ja kiepsautin kiinni barbiponnariksi. Yöllä nutturasta karanneet suortuvat olivat suoristuneet, muuten pehkon olisi voinut jättää auki. Barbiponnari oli kuitenkin ihan kiva ja söpö kampaus kirkkoon, jonne menimme ♥:n ja hänen veljensä kanssa.
Että sellaiset sepustukset. Joulu oli kiva ja ruuat sopivassa suhteessa tuttuja ja erilaisia. Harvinaisen suklaattomat joulunpyhät silti. Täytyy tästä siis lähteä katsomaan, olisiko Tokmannilla jo joulukarkit puoleen hintaan. Moikka!
Punainen satiinipusero on minulle uusi, mutta jollekulle vanha. Löysin joulunpunaisen ihanuuden Kemijärven kirppikseltä kolmella eurolla. Ei paha hinta, etenkin kun paidassa oli vielä laput kiinni. Joko sen entinen omistaja ei ollut käyttänyt sitä kertaakaan, tai sitten hän on tehnyt Hynttäreiden Virpit, eli jättänyt laput kiinni, jotta vaatteen voisi vielä palauttaa. :P Vaikka minua ärsyttääkin se, että ihmiset korjaavat vaatteitaan hakaneuloilla, eivätkä ompelemalla, turvauduin kuitenkin pikkuiseen hakaneulaan tämän paidan kohdalla. Sen kaula-aukko on nimittäin kovin avonainen, joten sitä piti vähän muokata. Sen lisäksi paita on ehkä inasen liian iso etumuksesta, mutta muuten tosi kiva ja mukava.
Sukkahousut taas olivat käyttämättömät eli uudet, mutta ne oli ostettu jo alkuvuodesta. Jyväskylässä asuessani hurahdin pienmuotoisesti Seppälän sukkistarjontaan, ja ostin alennusmyynneistä ainakin neljät eri pöksyt. Noita ruudullisia en ollut vielä käyttänyt kertaakaan, joten oli kiva uudistaa ne näin juhlapäivänä. Ja vaikka itse sanonkin, ne näyttävät ihan hyviltä jaloissani. Tai toisin päin? :P
Sitten vähän pääasiaa.
Ensinnäkin. Taas rillit tekivät minusta tädin. Yhyhy. Mutta hiukset ovat kivat. (Tosin kahlitsin asukuvien ottamisen jälkeen otsatukkani pinnillä kiinni.) Kiharat on taiteiltu HerStylerin kihartimella, jota käyttäessäni joka kerta kiroan sen ostamista. Sitä - varmaan aika lailla kaikkia kihartimia - on hankala käytää yksin, joten aina kun saan aikaiseksi kaivaa sen esiin laatikostaan, harmittelen, miten olen voinutkin hurahtaa ostamaan niin kalliin kapistuksen. Onneksi tällä kertaa sain vähän apua: Yllätyksekseni ♥ tarjoutui kähertämään takahiukseni. Jännää. :oMutta. Vaikka aina tuskastelenkin kiharrusvaiheessa, tajuan kuitenkin, kuinka HYVÄ kihartimeni on. Sillä saa kivat käkkärät, jotka eivät tarvitse hiuslakkaa pysyäkseen mutkalla, ja kaiken lisäksi ne kestävät tosi kauan. Esimerkiksi viime talven risteilyä varten vääntämäni kiharapilvi oli näin hyvässä kunnossa seuraavana aamuna, vaikka olin kihartamisen jälkeen kävellyt pakkasessa jäädyttäen hiukseni (ja huuru todistettavasti sulaa hiuksiin lämpimässä bussissa) ja pomppinut sinne tänne laivalla:
No mutta se oli siis mennyttä. Jouluaattona edustin auki olevilla kiharoilla, joita oli hiukan harottu sormin. Joulupäivänä ♥:n enon luona haahuilin (mielestäni) Ylpeys ja ennakkoluulo -tyyppien näköisenä, kun kampaukseni oli suoraan sängystä -nuttura ja paidassa oli alaspäin levenevä leikkaus.
Tapaninakin kiharat olivat vielä ihan edustuskunnossa. Harjailin niitä kevyesti ja kiepsautin kiinni barbiponnariksi. Yöllä nutturasta karanneet suortuvat olivat suoristuneet, muuten pehkon olisi voinut jättää auki. Barbiponnari oli kuitenkin ihan kiva ja söpö kampaus kirkkoon, jonne menimme ♥:n ja hänen veljensä kanssa.Että sellaiset sepustukset. Joulu oli kiva ja ruuat sopivassa suhteessa tuttuja ja erilaisia. Harvinaisen suklaattomat joulunpyhät silti. Täytyy tästä siis lähteä katsomaan, olisiko Tokmannilla jo joulukarkit puoleen hintaan. Moikka!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti