Vanhasta uutta

Viime postauksesta on hujahtanut aika paljon aikaa, en ole muka ehtinyt kirjoitella tänne. On ollut koulujuttuja, synttärikiirusta ja rummutuskeikkaseikkailuita. Eilen istahdin alkaneen IT-viikon (itsenäistä työskentelyä, näennäistä lomaa koulusta) kunniaksi blogini ääreen, ja aloin kirjoittaa yllätyssynttäreistä ja djembe-keikoista, mutta en jotenkin osannutkaan. Sen sijaan piipahdin kirpputorille ja kävin kahvilatreffeillä ystävän kanssa.


Kirppikseltä mukaani tarttui yksi kolme euron ostos. Ostin kamalan ruman mekon, joka oli kuitenkin vallan ihanaa kangasta. Mieleeni tuli heti, että haluaisin koittaa tehdä mekosta haaremihousut. Olen haaveillut haaremihousuista jo jonkin aikaa, mutta en ole raaskinut ostaa sellaisia kaupasta, enkä myöskään ole saanut aikaiseksi ommella sellaisia itse.


Tänään aamupäivällä (pyykkien ripustuksen jälkeen) ryhdyin ompelustoimiin. Vähän arvelutti, sillä olen viimeksi tehnyt ompelukoneella jotakin oikeata varmaan yli kolme vuotta sitten, kun väsäsin itselleni pari laukkua. Enkä varmaan koskaan ole ommellut itselleni mitään vaatteita, joita olisin oikeasti käyttänyt. Olin kuitenkin ihan innostunut projektistani, sillä Suuren Käsityön kuvitettu ohje vaikutti verrattain helpolta. Siispä tartuin tuumasta toimeen, ja aloin piirtää kaavoja ja sen jälkeen purkaa mekon etu- ja takapoimutuksia.


Suurimman osan työajasta varmaankin vei juuri poimujen ratkominen. Poimuja oli monta ja ratkoja tylsä. Hankalin vaihe oli kaavojen asetteleminen kankaalle niin, että sain leikattua siitä tarpeelliset kappaleet. Iltapäivällä vierailulle saapuneen kummitätini teknisen ja henkisen tuen avulla sain leikattua kappaleet ja pääsin ompeluhommiin. Ompelu ei ollut monimutkaista, joten oli miellyttävä surrutella koneella. Pidin pari taukoa ja nyt illalla minulla oli edessäni - tai oikeastaan jalassani - oikein kivat haaremihousut. Jotakin pientä hienosäätöä jätin huomiselle päivälle; ainakin vanhasta topista tehty vyötärö vaatii kuminauhan ja lahkeensuutkin kaipaavat kenties kiristystä. Vaikka pöksyt ovatkin hieman keskeneräiset, olen silti tyytyväinen.


(Pikkuveli oli kiltti ja otti asukuvat. Naama ei ollut kuvauskunnossa.)

Just hanging here

Eilen olin lähdössä muutaman koulukaverin kanssa laulamaan karaokea. Olin aika innoissani, koska en ollut pitkään aikaan käynyt laulamassa. Minulla oli myös sellainen olo, että olisi hauska laittautua, kun kerran on pitkästa aikaa lähdössä liikenteeseen. Kävi kuitenkin niin, että kokeilin kahdeksaa eri asua, joista mikään ei tuntunut tarpeeksi kivalta ja mukavalta. Kahdeksan epäsopivan asun jälkeen päädyin farkkuihin ja paitaan.

farkut - Anttila
paita - Lindex
huivi - Seppälä
(villatakki - kaverin vanha)

Laittautumisinto siis karahti vähän kiville. Eikä baarireissukaan ollut kovin kummoinen. Joo, oli kyllä kivaa laulaa paljon (Piste, Eeva, Ei se mennyt niin, Pariiseja, Rakkauden haudalla) ja oppia uusi peli (Rummy), mutta jotenkin oli vähän lattea fiilis itsellä. Kovin kauaa emme baarissa viihtyneetään, vaan Hesellä käymisen jälkeen olin kämpillä jo ennen kahta.

Tänään olenkin sitten viettänyt krapulapäivää ilman krapulaa. Onnekseni en ole koskaan joutunut kokemaan krapulaa, mutta kuvittelisin elon sen kourissa olevan tälläista: Pitkään nukkumista, yöpuvussa lojumista, elokuvan katsomista ja ajan hitautta. Nousin tänään vasta kahdelta, enkä jaksanut olla kauaa jalkeilla, vaan tulin takaisin sänkyyn ja katsoin elokuvan. Vuorossa oli Colin Firthin ja Scarlett Johanssonin tähdittämä Tyttö ja helmikorvakoru, jota en ollut ennen nähnyt. Pidin siitä kovasti, vaikka olisin suonut sen olevan pidempi. Vaikka toisaalta - ehkä oli hyvä, että jäi sellainen olo, että olisi halunnut katsela pidempään. Liian pitkältä tuntuva elokuva ei ole koskaan kiva.

Elokuvan jälkeen pakotin itseni vaihtamaan vaatteet ja ottamaan esille erään koulutehtävän, jota kokoonnumme huomenna ryhmän kanssa tekemään. Torstaina sovimme, että jokainen kirjoittaa omasta osa-alueestaan maanantain kookontumiseen mennessä, enkä ollut vielä tehnyt elettäkään tehtävän eteen. Tai no yhden eleen kyllä; joku päivä avasin lähdekirjan, mutta laitoin sen pois kun tuli jotain kivempaa tekemistä.

Syöminen meinasi unohtua tältä päivältä. Loppujen lopuksi kello oli jo kahdeksan, kun huomasin vatsani kurnivan. Koska ei todellakaan ollut mikään suuri ruoanlaittoinspiraatio valloillaan, päädyin tekemään ruokaa sillä kaavalla, jota olen nyt tosi usein käyttänyt: Pilko sipulia, piasta jotain, sekoita makaroniin. Tällä kertaa tosin käytin riisiä, kun tuntui että makaroni tulee korvista ulos.

Omenasoijacurry
1 pieni sipuli
1 omena
n. 1 dl tummaa soijarouhetta liotettuna
1 rkl currymausteseosta
suolaa
öljyä
ruokakermaa
keitettyä riisiä

Ruokaa tehdessä kyllä huomasi, että aivot eivät tänään ole kaikkein skarpeimmat. Onnistuin hulauttamaan riisin keitinveteen suolaa melko ruhtinaallisesti, mutta onneksi en ollut vielä lisännyt pannulla sihisevään sipuli-omena-soijarouhe-sekoitukseen suolaa. Kun riisin sitten sekoitti muihin aineisiin, ruoasta ei tullutkaan ylisuolaista. Jälleen kerran pilko, paista, sekoita -kaava toimi ja sain syödä hyvää ruokaa. (:

Colours of the wind week

Tiistaina PTR värjäsi minun ja M:n hiukset. Yleensä olen värjännyt hiuksiani vain värihuuhteluilla, jotka kestävät päässä suunnilleen viikon, mutta tällä kertaa halusin vähän kestävämmän lopputuloksen. En kuitenkaan kestoväriä, sillä pidän luonnollisesta väristäni, enkä sitäpaitsi jaksaisi värjäillä juurikasvuani piiloon jatkuvasti. Yleensä olen valinnut punaisen värin, ja tälläkin kertaa punainen houkutteli. Tokmannilla oli yhtä ainoaa punaista kevytväriä, joten ostin sen. Väri oli nimeltään vaaleanruskea punamahonki. Lopputulos oli kuitenkin aika tumma, tummempi kuin olin ajatellut. Onneksi tämäkin väri on kiva, ettei tullut mitään katastrofia. Tämä väri näyttää kivan erilaiselta eri valoissa. Hauskaa. ^^*



Keskiviikkona uimahallikäynnin jälkeen käväisin Kaimakaverillani, olin luvannut hakea hänen djembensä muuttoa karkuun, minun luokseni hoitoon joksikin aikaa. Kaima pyysi minua myös katsomaan, josko hänen kirpparitavaroissaan olisi jotakin, mikä minua kiinnostaisi. Ilmaisshoppailin vihkon ja kirjepapereita sekä tosi kivan pitkän paidan, jonka väri sattui sopimaan nykyiseen hiusväriini. Tumma poltettu oranssi, sanoisinko. Oli ihana nähdä Kaimaa pitkästä aikaa, vaihtaa kuulumisia.





Torstaina tehokkaan tiimityörupeaman jälkeen kävimme S:n kanssa Seppälässä. S tarvitsi hautajaisiin paidan, minä keskityin aleshoppailuun. Hämmästyin taas, kuinka taitava aleshoppailija olenkaan; Ostin alkuperäishinnaltaan 57,15 euron ostokset kymmenellä eurolla ja neljälläkymmenelläviidellä sentillä. Mukaan kaupasta lähti ainakin hienostelualkkareita ja pari huivia. Tuo keltapinkki teinihuivi oli ihana löytö, etenkin kun olin joutunut edellisenä päivänä luopumaan rakkaimmasta huivistani. Kukallinen venäläishuivini lähti jonkun pitkäkyntisen matkaan koululta, harmittaa kovasti. :CC


Tänään tuntui ihan lauantailta. Kun minä lojuin vielä sängyssäni, kämppikseni oli jo käynyt kaupassa ja tuonkaltaisen aktiivisuuden ansiosta vietimme hänen kanssaan boheemia taiteilija-aamiaista eilen siivotussa keittiössämme. Pöydässä oli ainakin tummia viinirypäleitä, kultaisia sämpylöitä ja raikasta jugurttia. Aurinko kirkasti kahdenlaiset kukkaverhot ja kukallisen vahakankaan (kaikki villin värikkäitä, ihana sekamelska!) ja taustalla soi Ultra bran hörhölyriikat. Ihana lauantaiaamu perjantaina. ♥



Koska oli meneillään taiteilija-aamiainen, halusin ottaa esille vesivärit ja maalata jotakin. Kämppiksen Nepalista tuodut norsuasiat toimivat suuntaviivoina piirustukselleni. Oli kivaa pitkästä aikaa maalata, ja olisin voinut tehdä vielä toisenkin kuvan, mutta lähdinkin saattamaan kämppistä junalle. Ulkona oli taas vallan mainio ilma, että pakkohan kämpästä oli jonnekin liikahtaa.


Kävin kämppiksen kanssa kirjastossa, lainasin itselleni elokuvia. Jatkettiin matkaa juna-asemalle päin ja erottiin kirpputorin kohdalla. Itselleni en tällä kertaa löytänyt mitään ostettavaa (jazz-aiheiset lasinaluset meinasivat lähteä mukaani ja päästä huoneeni seinälle, mutta en sitten jaksanutkaan ostaa niitä), mutta eräässä pöydässä oli huokealla hinnalla kämppiksenväriset tennarit. Juuri lähtiessämme kämppis oli harmitellut, ettei ulkona voi vielä pitää tennareita, kun on niin märkää. Hän on myös maininnut, kuinka harmillista on, että hänen tennarikokoelmansa on pienentynyt olemattomiin luonnollisten poistumien (?) kautta. Joten nämä kenkulit olkoon kämppikselle!

Tänään minulla oli ruokana herkkusienikebabpastaa, se oli oikein herkullisen punaista. Ja herkullista. Kotimatkalla näin kirjavan pörrökisun. Muita viikon värejä olivat ainakin ulkoiluposkienpunainen ja auringonvalkoinen.

Jesus goes 80's

Eilen minulla oli siivoskelupäivä, eli koitin saada otetta huoneeni kaameasta kaaoksesta. Tarkoituksenani oli saada tavaroita järjesteltyä niin, että huoneessa voisi joku päivä mahtua oikeasti siivoamaan. Viiden tunnin (välilä sentään kävin tekemässä ruokaa ja syömässä sekä pesemässä neljä koneellista pyykkiä) järkkäilyn jälkeen oli havaittava edes vähän edistystä, mutta pääasiassa minusta tuntui, että vain siirtelin tavaroita erinäisistä kasoista toisiin kasoihin. Siivoskelupäivä antoi kuitenkin ideoita esimerkiksi portfolioon, ja muistin pitkään tehtävälistalla olleen t-paidan tuunauksen, joten kun kello läheni viittä, menin ihan hyvillä mielin saunaan. Sain saunoa yksistäni ja illemalla istuin alakerran kerhotilassa katsomassa Jaakko Saariluoman Unicef-ohjelmaa.

Ennen kuin menin eilen nukkumaan, ajattelin että menisin tänään aamulla kirkkoon, jos herään tarpeeksi ajoissa ilman herätyskelloa. Aurinko herätti minut ensimmäisen kerran kahdeksalta, mutta en jaksanutkaan lähteä mihinkään. Sen sijaan nukuin vielä vähän aikaa ja päätin, että aloitan t-paitaprojektini ja lähden sen jälkeen kauppaan ostamaan ruokaa. Jääkapissa ei nimittäin ollut valon lisäksi juuri muuta.

Mutta. T-paita. Minulla on ollut pitkään kirpparilta ostettu Jeesus-paita, joka on ihan kiva. Se on mielestäni kuitenkin kaivannut jotakin uudistusta, ja olen usein miettinyt, että lisäisin kuvaan joitakin siveltimenvetoja kultaisella kangasvärillä. Tänään sitten vihdoinkin sain aikaiseksi maalailua. Lopputulos tosin oli vähän toisenlainen kuin "muutama siveltimenveto".


Kuva ei ehkä ole paras mahdollinen, mutta siitä silti näkee, että innostuin käyttämään muitakin värejä, ja maalailemaan ihan olan takaa. Aloitin maalaamisen kirkastamalla Jessen silmiä, ja sen jälkeen aloin tehdä sinistä rinkulaa kuvan ympärille. Eikä todellakaan ole harmainta aavistustakaan siitä, minkä ihmeen takia päädyin maalaamaan kasari-tyylisen luomuksen!!!! Ainakin halusin paitaan 3:16 -numerot, mutta en tiedä, mistä kahdeksankymmentäluvun muotokieli tuli mukaan. Loppujen lopuksi olen silti tyytyväinen uuteen paitaani. Paidan jälkeen maalailin vielä lahjapaperia kaverin synttärilahjatumppuja varten.

PTR soitti perjantaina ja kysyi minua teelle. Lupasin palata asiaan sunnuntaina, ja tänään ajattelin tee/kahvittelukyläilyn sopivan ohjelmaan kauppareissun jälkeen. Otin kuivuneen Jesse-paidan mukaani, sillä aikomukseni oli hyväksikäyttää PTRn silitysrautaa. Minulla ei sellaista ole, enkä jaksanut lämmittää uunia yhden paidan takia. Onneksi siis on olemassa silitysraudallisia kavereita. Ihana vaaleanpunainen silitysrauta kiinnitti Jessen uuden ilmeen ja meillä oli mukavamukava juttutuokio. Emme olleet nähneet pitkään aikaan, joten puhuttavaa riitti. Juttelimme kaikesta tärkeästä, oltiin kiireettömästi. Opinnäytetyöjuttelujen ja PTRn Thaimaa-kuvien katselemisen jälkeen päätimme lähteä kirkkoon, sillä siellä olisi iltamessu kuudelta. Koska olin liikkeellä huonoissa vaatteissa, piti tehdä ekskursio PTRn vaatekaappiin.^^




PTRn kaapista päälleni päätyivät farkkuhame ja raidallinen paita. Hame on mukava, ja malliltaan sopiva. Toisin kuin useimmat hameet, se saa takamukseni näyttämään kivalta. :P Hameeseen ihastuin, mutta paitaan rakastuin. Pidän yleensäkin raitapaidoista, sekä paidoista, joiden kaula-aukoissa on jokin juttu. Tässä paidassa vihreät raidat muodostuvat tekstistä (object object object object) ja kaula-aukossa on pitkä nappilista. Myös niskassa on muutama nappi (meinasin olla vähän sekaisin, että kuinka päin paita pitääkään pukea) ja paita on muutenkin malliltaan hyvännäköinen. Etenkin hihat ovat varsin ihanat! Toivokaamme siis, että jos PTR huomaa tämän paidan joskus kadonneen hänen vaatevalikoimastaan, hän ei tule etsimään sitä ainakaan minun kätköistäni... ;)

Messu oli mukava. Kirkossa ei ollut paljon ihmisiä, minä olin kirkkokansasta varmaankin nuorin. Sai hiljentyä rauhassa. Sytytin lähetyskynttilän. Laulettiin virsi 228. A-sävelmällä.

Kun messu loppui, minulla oli SUDEN NÄLKÄ. Kämpille päästyäni oli pakko vetäistä naamariin pala dallaspitkoa, ennen kuin pystyi ryhtymään ruuanlaittoon. Tein tonnikalapastaa, joka koostui makaronista ja tonnikalasta (omaperäistä, eikö?), sipulista, paprikasta (paprikan pilkkominen on inhottavaa, etenkin jos on niin nälkä että kädet tärisevät), ruokakermasta, sitruunamehusta, mustapippurista ja tillistä. Lopputulos oli ihan ok, vaikka se ei vetänytkään vertoja sille gourmet-ruoalle, jota tein Jyväskylässä. Kämppis tuli kotiin vähän sen jälkeen kun olin syönyt. Sain tuliaisia leiriltä ja kuulin jänniä juttuja.

Aika mukava päivä.

Käsityöpäivitystä

Toisinaan käy niin, että monta asiaa on kesken yhtäaikaa. Minulla on taipumusta siihen, että innostun esimerkiksi jostakin uudesta käsityöstä, kun edellinen on vielä kesken, joten joskus tekeillä saattaa olla montakin juttua. Tällä hetkellä on sellainen tilanne. Ajattelin nyt esitellä, mitä olen puikkojen ja langan kanssa viime aikoina värkkäillyt.

Toissa syksynä olin nuorisotyön harjoittelussa Tampereen seurakuntayhtymällä. Kahden kuukauden aikana istuin lukuisissa palavereissa ja kokouksissa, joissa tapasin eri seurakuntien nuorisotyöntekijöitä. Joillakuilla heistä oli tapana kutoa palavereissa, joten minäkin otin kutimen mukaani. Ei huolta - tämä sukkapari ei ole parin vuoden takainen tekele, vaan kipinän näistä sukista sain niissä palavereissa istuessani. Yksi nuoriso-ohjus kutoi sukkia hieman erikoisemmalla tavalla, hän nimittäin aloitti työn kärjestä päin. Ajattelin, että haluan joskus kokeilla itsekin tehdä sukat niin, ja nyt keväällä olin sen verran kyllästynyt perinteisiin sukkiin, että kaivoin Googlen avulla netistä väärin päin kudottavan sukan ohjeen. Kuvitettu ohje oli selkeä, ja sitä hieman muokkaamalla sain aikaiseksi ihan kivan lopputuloksen. Tosin ensimmäisestä sukasta tuli inasen verran nafti, joten aion antaa sukat äidilleni, jolla on pienempi jalka kuin minulla. Toisen sukan kohdalla käsialani oli löysempää (se on raivostuttavaa!), joten parista tuli hieman erikokoinen. Toinen sukka odottaa siis tällä hetkellä (osittaista) purkamista ja uudelleen kutomista.

Yhtenä päivänä minulla oli tuo raitasukka harjoittelussa mukana, sillä nuorisokodilla pystyy hyvin kutomaan, kun siellä on hiljaisempaa. Työkaverini ihasteli lankani värejä - ostin ensimmäistä kertaa raitalankaa, ja pidin itsekin sen väreistä kovasti - ja kysyi, neulonko paljonkin. Kun sanoin tehtailevani sukkia vaihtelevalla tehokkuudella, hän pyysi minua tekemään parin hänellekin. Mielelläni otin "tilauksen" vastaan ja kävin hankkimassa langat. Koska läheisessä marketissa oli lankatarjous kolme kerää kympillä, ostin raitalangan värejä muistuttavat langat ja aloitin kutomisen kolmella langalla. Se on kyllä aika turhauttavaa, kun langat tuppaavat menemään helposti sotkuun. Onneksi se ei ole kuitenkaan ylitsepääsemättömän tuskalllista. Niin tai näin, tältäkin sukalta puuttu vielä pari. Hätä ei ole silti suuri, sillä palaan harjoittelupaikkaani vasta huhtikuun alussa. Minulla on siis hyvää aikaa saattaa valmiuteen sekä äitini synttärilahjasukat (tämän kuun puoliväliin mennessä) ja nämä työkaverin sukat. Näiden sukkien kärjet neulon samalla vahvennetulla neuleella kuin kantapään, jotta sukista tulisi kestävämmät. Työkaverini ei kuulemma osaa käyttää sisäkenkiä, vaan hiihtelee töissä villasukissa. Kesällä ja talvella.

Olen toki tehnyt muitakin käsitöitä kuin sukkia. Viime sunnuntaina katselin kirkossa erään naisen hiussolkea, ja ajattelin että haluaisin hankkia itselleni jonkin sellaisen. Muistin sitten, että minullahan on kätköissäni "tyhjä" solki, eli jokin rikkinäinen hiussolki, jota olen ajatellut käyttää uuden pohjana. Virsien (ne olivat ihan outoja, en osannut laulaa mukana) lomassa suunnittelin kutovani ruskeasta villalangasta palmikon pahviläpyskän päälle ja kiinnittäväni sen sitten solkeen. Kotona aloin sitten askarrella, mutta toisin kuin olin muistanut, minulla ei ollutkaan ruskeaa lankaa varastoissani. Päädyin sitten käyttämään harmaata lankaa, joten hiussoljesta tuli palmikkosäärystimiini sopiva. (:


Jokin ilta tällä viikolla kämppikseni pyysi minua tekemään hänelle pipon. Hän oli myös ostanut muovipulloista valmistettua Flip flop -lankaa, tarkoituksenaan kutoa putkisukat, mutta inspiraatio oli ilmeisesti laantunut, ja hän halusikin langastaan päähineen. Neuloin ja virkkasin vähän samanlaisen myssyn kuin se, jonka tein itselleni, mutta lopputulos oli silti erilainen. Ensinnäkin väri oli aivan eri; kirkas vihreä sai pitkät pylväät näyttämään herneenversoilta. Piposta tuli myös hieman erimallinen, sillä lisäsin silmukoita maltillisemmin kuin omassa versiossani. Luomus on myös päätä myötäilevämpi (?) kuin omani. Mielestäni onnistuin saamaan aikaiseksi ihan kivan myssyn, ja kämppiskin näytti olevan tyytyväinen.




Oma piponi sai antaa elämänsä toiseen käyttöön, ennen kuin olin edes ehtinyt käyttää sitä oikeastaan ollenkaan. Ystävälläni on kohta syntymäpäivä, ja ajattelin että haluan antaa hänelle lahjaksi lapaset. Taas kerran muistin väärin lankavarastoni tilanteen, ja petyin kun muovipusseista ei löytynytkään valkoista Seitsemää veljestä. Ajattelin sitten uhrata myssyni tumppujen materiaaliksi. Uhraus ei tuntunut pahalta, sillä en ollut sataprosenttisen tyytyväinen myssyn muotoon ja ostinhan juuri sen ihanamman pipon kaupasta. Muovipullolangan himmeä kiilto sopii täydellisesti palmikkotumppuihin ja aurinkoiseen kevätilmaan. Tällä hetkellä on jännät paikat, riittääkö lanka molempiin tumppuihin.



Tänään koulun ja Hesburgerilla syömisen jälkeen lähdin ulos kävelemään. Mahtava aurinkoinen pakkassää houkutti lumisille teille ja Hese-morkkis kasvatti uloslähtöhalua. Rakastuin jälleen lumella kimaltavaa aurinkoon, jonka lämmittäessä ei tullut yhtään kylmä, vaikka välillä pysähtyikin ottamaan valokuvia. Lenkillä oli mukava tuulettaa ajatuksiaan ja oli hauska yllätys törmätä luokkakaveriin ja tämän koiraan, kävellä hetken matkaa seurassa.

ps. laskuri

Eilen oli kivaa, kun mun blogin laskuri näytti tuhatta kävijää. Wuhuu vähän siistiä, että en oo ainoo, joka klikkaa auki tän osotteen. Oliskin kiva tietää, ketkä näitä mun sepustuksia käy lukemassa. Vai onko noi mun blogin lukijoiksi tunnustautuneet muka niin ahkeria, että laskuri raksuttaa noin vauhdilla? Pistäkää rohkeasti jotain kommentteja. Palautetta, kuulumisia. Kitoos.

Seikkailuja

Minusta ei tosiaankaan nyt tunnu yhtään torstailta. Ainoa asia, joka pitää minut kartalla oikeasta viikonpäivästä (hmm näin ollen siis "pitää kalenterilla"?), on se, että tänään on saunapäivä, eli myöhemmin on luvassa saunomista ja kiuasmakkaroiden mussuttamista. Tämä viikko on ollut niin epätavallinen ja täynnä kaikkea kivaa, niin olen mennyt aivan sekaisin päivistä.

Tulin siis lauantaina takaisin Pieksämäelle, sunnuntaina kävin kämppiksen kanssa kirkossa ja olin vaan. Maanantaina oli IT, eli itsenäisen työskentelyn päivä, jolloin lähdin Mikkeliin S:n kanssa. S:llä oli ensimmäinen vapaapäivä seitsemään viikkoon (hän on tehnyt harkan lisäksi myös työtä, tuntimäärät kuulostavat ihan hulluilta) ja hän halusi päästä shoppailemaan. Vaikka minä en tunnustakaan olevani kovin shoppailuihminen, oli silti kivaa lähteä mukaan, koska harjoittelun aikana ei tullut oltua niin hirveästi yhteyksissä. Vaikka pari kertaa soiteltiinkin, odotin innolla yhteistä shoppailupäivää.

Mukavaa meillä sitten olikin. Edellinen Mikkelin-reissuni viime keväällä päättyi huonosti (vatsa- ja selkäkipu sai korvat humisemaan ja silmissä sumentumaan sekä kylmän hien nousemaan otsalle), mutta tällä kertaa kaikki meni hyvin. Oli hyvää aikaa jutella kuulumisia - niin harjoittelu- kuin ihmissuhdejuttujakin - ja istua syömässä ja kahvilla. Onnistuin ostamaan monta kivaa juttua, mutta en köyhtynyt hirveästi. Löytöjäni olivat mm. vaaleanpunaiset kiilakorolliset purjehduskengät (kuulostavat varmasti TOSI oudoilta, mutta ovat tosi kivat) kirpputorilta, vähän koruja ja farkut.

neulostakki - Josefssons
toppi - Vapaa Valinta
farkut - Lindex
pipo - Gina Tricot
kaulakoru - sydämistä
sydänkoru - kummitädin kirppislöytö

Farkut olivat tosi hyvä löytö, etenkin kun ottaa huomioon sen, että äitini on valittanut paikatuista farkuistani jo noin seitsemäntoista potenssiin kuusi kertaa, suositellut erittäin jyrkästi minua ostamaan uudet ja heittämään anhat pois. Aion vielä pitää vanhojakin, mutta nämä housut ovat kyllä tosi kivat. Lahkeissa on kuminauharypytyskiristyssysteemi, joten ne eivät laahaa maassa ja varmasti pysyvät sen takia sitten parempina pidempään. Vyötärökin on hiukan erilainen kuin tavallisissa farkuissa - yhden napin sijasta vetoketjun kaverina on kolme nappia. Pidän farkkujen rennosta tunnelmasta; siitä tulee mieleen haaremihousut, jotka haavelistallani ovat olleet jonkin aikaa. Ensimmäisenä (harjoittelun jälkeisenä) koulupäivänä puin farkkujen kanssa röyhelöisen topin, se toi mielestäni asuun kontrastia. Kun farkut ovat ehkä aavistuksen poikamaiset, toppi on nätti ja romanttinen.

Uusien farkkujen lisäksi puin kouluun muutakin uutta. Mikkelistä mukaani tarttui ihana pipo, jollaisen korvikkeen olin vähän aikaa sitten tehnyt itselleni. Tuo pipo oli kuitenkin alennuksessa, joten halusin ostaa myös sen, koska sitä olin ihaillut aiemmin. Myös H&M:ssä katselin ihanaa virkattua pipoa, mutta se oli normaalihintainen, eli aivan liian kallis. Ehkä odotan sen tulevan alennukseen ja hankin sen sitten. Tämä uusi päähineeni on vallan mukava, se pysyy hyvin päässä eikä kutita. Nimesin ihanuuden Smurffi-pipoksi, ja olen käyttänyt sitä nyt joka päivä.

Tiistaina siis alkoi koulu, tiistai-iltana lähdin toiseen seikkailuun (no joo, shoppailureissu Mikkeliin ei kai täytä kovin hurjan seikkailun kriteereitä). Pikaisen suihkun, vaatteiden vaihdon ja nopsien lämpimien leipien jälkeen lähdin kämppikseni kanssa rautatieasemalle, jossa seuraamme liittyi T. Kolmistaan istuimme taajamajunaan, joka lähti kohti Joensuuta.

neulostakki - kirpparilta (H&M)
harmaa toppi - kaverin vanha (ONLY)

Joensuussa T:n isä tuli meitä vastaan, päästiin kyydillä T:n kotiin. Vastassa oli söpö koira, joka tykkäsi minusta enemmän kuin minä siitä (en ole oikein koiraihminen, ja allergiaakin on vähän). Vaikka en ollutkaan hirmu innostunut koiran tapaamisesta, kyllä se silti sai sulatettua sydäntäni edes vähän. Seuraavana päivänä oli jo ihan kivaa, kun se laittoi päänsä syliini toivoen rapsutuksia. Ja oli ihan mukavaa rapsutella sitä ja mälvätä sen pehmoisia korvia. :D

Iltateen jälkeen kämppis ja minä asetuimme T:n siskon sänkyyn nukkumaan, T ja sisko nukkuivat olohuoneen vuodesohvassa. Aamulla heräsimme ja mutustimme aamupalaa, sitten lähdimme talsimaan läheiselle ammattikoululle. Sen liikuntasalissa oli työelämän toimijoiden ja koulutuspaikkojen rekry-messut, jonne olimme lupautuneet menemään esittelemään opinahjoamme. Viimeiseen isoon opintokokonaisuuteemme nimittäin kuuluu markkinointitehtävä, jonka suoritimme noilla messuilla.

Vaikka aamulla ei tuntunut kovin innostavalta, että joutuisimme seisoskelemaan yhdeksästä kahteen haalarit päällä ja kertomaan moneen kertaan tulevan monimuoto-opiskelun ihanuudesta, päivä meni yllättävän nopeasti. Meillä ei ollut kovin paljoa materiaalia (hoh niin kuin esim. Tehyn esittelypöydässä oli tosi paljon erilaista oheiskrääsää!!), silti meidän pöytämme luo tuli ihmisiä. Moni niistä, jotka tulivat, olivat oikeasti kiinnostuneita Diakista ja siitä, mitä siellä voi opiskella. Oli mukava kertoilla eri koulutusvaihtoehdoista ja oppilaitoksen yksiköistä. Messuilla oli aika kiva ilmapiiri. Ja paitsi valmistuville ammattikoululaisille, messuista oli hyötyä myös meille. Tuntui, että saimme verkostoiduttua, mikä taitaa olla nykyaikana suurta huutoa. :DD

Messujen loputtua (tämä kuva on siitä hetkestä, kun muut esittelijät eivät olleet vielä tulleet!!) jalat olivat aika kipeät, ja muutenkin väsytti kamalasti. Keskiviikoiltapäivä kului T:n koiraa lenkittäessä ja telkkaria katsoessa, puoli seitsemän aikoihin lähti juna takaisin Pieksämäelle. Tulomatka oli huomattavasti rauhallisempi kuin menomatka, sillä kaikki olivat niin poikki. Kun vähän ennen kymmentä olimme saaneet taivallettua kämpille, oli aika nuutunut olo. Onneksi tänään ei ollut aikainen herätys, vaan koulu alkoi vasta kymmeneltä. Koulupäivä menikin enemmän tai vähemmän oudoissa tunnelmissa, kun oli aivan tiistaiolo. Kaikesta huolimatta oli mukava reissu. Kiitos tytöt.