Käsityöpäivitystä

Toisinaan käy niin, että monta asiaa on kesken yhtäaikaa. Minulla on taipumusta siihen, että innostun esimerkiksi jostakin uudesta käsityöstä, kun edellinen on vielä kesken, joten joskus tekeillä saattaa olla montakin juttua. Tällä hetkellä on sellainen tilanne. Ajattelin nyt esitellä, mitä olen puikkojen ja langan kanssa viime aikoina värkkäillyt.

Toissa syksynä olin nuorisotyön harjoittelussa Tampereen seurakuntayhtymällä. Kahden kuukauden aikana istuin lukuisissa palavereissa ja kokouksissa, joissa tapasin eri seurakuntien nuorisotyöntekijöitä. Joillakuilla heistä oli tapana kutoa palavereissa, joten minäkin otin kutimen mukaani. Ei huolta - tämä sukkapari ei ole parin vuoden takainen tekele, vaan kipinän näistä sukista sain niissä palavereissa istuessani. Yksi nuoriso-ohjus kutoi sukkia hieman erikoisemmalla tavalla, hän nimittäin aloitti työn kärjestä päin. Ajattelin, että haluan joskus kokeilla itsekin tehdä sukat niin, ja nyt keväällä olin sen verran kyllästynyt perinteisiin sukkiin, että kaivoin Googlen avulla netistä väärin päin kudottavan sukan ohjeen. Kuvitettu ohje oli selkeä, ja sitä hieman muokkaamalla sain aikaiseksi ihan kivan lopputuloksen. Tosin ensimmäisestä sukasta tuli inasen verran nafti, joten aion antaa sukat äidilleni, jolla on pienempi jalka kuin minulla. Toisen sukan kohdalla käsialani oli löysempää (se on raivostuttavaa!), joten parista tuli hieman erikokoinen. Toinen sukka odottaa siis tällä hetkellä (osittaista) purkamista ja uudelleen kutomista.

Yhtenä päivänä minulla oli tuo raitasukka harjoittelussa mukana, sillä nuorisokodilla pystyy hyvin kutomaan, kun siellä on hiljaisempaa. Työkaverini ihasteli lankani värejä - ostin ensimmäistä kertaa raitalankaa, ja pidin itsekin sen väreistä kovasti - ja kysyi, neulonko paljonkin. Kun sanoin tehtailevani sukkia vaihtelevalla tehokkuudella, hän pyysi minua tekemään parin hänellekin. Mielelläni otin "tilauksen" vastaan ja kävin hankkimassa langat. Koska läheisessä marketissa oli lankatarjous kolme kerää kympillä, ostin raitalangan värejä muistuttavat langat ja aloitin kutomisen kolmella langalla. Se on kyllä aika turhauttavaa, kun langat tuppaavat menemään helposti sotkuun. Onneksi se ei ole kuitenkaan ylitsepääsemättömän tuskalllista. Niin tai näin, tältäkin sukalta puuttu vielä pari. Hätä ei ole silti suuri, sillä palaan harjoittelupaikkaani vasta huhtikuun alussa. Minulla on siis hyvää aikaa saattaa valmiuteen sekä äitini synttärilahjasukat (tämän kuun puoliväliin mennessä) ja nämä työkaverin sukat. Näiden sukkien kärjet neulon samalla vahvennetulla neuleella kuin kantapään, jotta sukista tulisi kestävämmät. Työkaverini ei kuulemma osaa käyttää sisäkenkiä, vaan hiihtelee töissä villasukissa. Kesällä ja talvella.

Olen toki tehnyt muitakin käsitöitä kuin sukkia. Viime sunnuntaina katselin kirkossa erään naisen hiussolkea, ja ajattelin että haluaisin hankkia itselleni jonkin sellaisen. Muistin sitten, että minullahan on kätköissäni "tyhjä" solki, eli jokin rikkinäinen hiussolki, jota olen ajatellut käyttää uuden pohjana. Virsien (ne olivat ihan outoja, en osannut laulaa mukana) lomassa suunnittelin kutovani ruskeasta villalangasta palmikon pahviläpyskän päälle ja kiinnittäväni sen sitten solkeen. Kotona aloin sitten askarrella, mutta toisin kuin olin muistanut, minulla ei ollutkaan ruskeaa lankaa varastoissani. Päädyin sitten käyttämään harmaata lankaa, joten hiussoljesta tuli palmikkosäärystimiini sopiva. (:


Jokin ilta tällä viikolla kämppikseni pyysi minua tekemään hänelle pipon. Hän oli myös ostanut muovipulloista valmistettua Flip flop -lankaa, tarkoituksenaan kutoa putkisukat, mutta inspiraatio oli ilmeisesti laantunut, ja hän halusikin langastaan päähineen. Neuloin ja virkkasin vähän samanlaisen myssyn kuin se, jonka tein itselleni, mutta lopputulos oli silti erilainen. Ensinnäkin väri oli aivan eri; kirkas vihreä sai pitkät pylväät näyttämään herneenversoilta. Piposta tuli myös hieman erimallinen, sillä lisäsin silmukoita maltillisemmin kuin omassa versiossani. Luomus on myös päätä myötäilevämpi (?) kuin omani. Mielestäni onnistuin saamaan aikaiseksi ihan kivan myssyn, ja kämppiskin näytti olevan tyytyväinen.




Oma piponi sai antaa elämänsä toiseen käyttöön, ennen kuin olin edes ehtinyt käyttää sitä oikeastaan ollenkaan. Ystävälläni on kohta syntymäpäivä, ja ajattelin että haluan antaa hänelle lahjaksi lapaset. Taas kerran muistin väärin lankavarastoni tilanteen, ja petyin kun muovipusseista ei löytynytkään valkoista Seitsemää veljestä. Ajattelin sitten uhrata myssyni tumppujen materiaaliksi. Uhraus ei tuntunut pahalta, sillä en ollut sataprosenttisen tyytyväinen myssyn muotoon ja ostinhan juuri sen ihanamman pipon kaupasta. Muovipullolangan himmeä kiilto sopii täydellisesti palmikkotumppuihin ja aurinkoiseen kevätilmaan. Tällä hetkellä on jännät paikat, riittääkö lanka molempiin tumppuihin.



Tänään koulun ja Hesburgerilla syömisen jälkeen lähdin ulos kävelemään. Mahtava aurinkoinen pakkassää houkutti lumisille teille ja Hese-morkkis kasvatti uloslähtöhalua. Rakastuin jälleen lumella kimaltavaa aurinkoon, jonka lämmittäessä ei tullut yhtään kylmä, vaikka välillä pysähtyikin ottamaan valokuvia. Lenkillä oli mukava tuulettaa ajatuksiaan ja oli hauska yllätys törmätä luokkakaveriin ja tämän koiraan, kävellä hetken matkaa seurassa.