Kirppikseltä mukaani tarttui yksi kolme euron ostos. Ostin kamalan ruman mekon, joka oli kuitenkin vallan ihanaa kangasta. Mieleeni tuli heti, että haluaisin koittaa tehdä mekosta haaremihousut. Olen haaveillut haaremihousuista jo jonkin aikaa, mutta en ole raaskinut ostaa sellaisia kaupasta, enkä myöskään ole saanut aikaiseksi ommella sellaisia itse.
Tänään aamupäivällä (pyykkien ripustuksen jälkeen) ryhdyin ompelustoimiin. Vähän arvelutti, sillä olen viimeksi tehnyt ompelukoneella jotakin oikeata varmaan yli kolme vuotta sitten, kun väsäsin itselleni pari laukkua. Enkä varmaan koskaan ole ommellut itselleni mitään vaatteita, joita olisin oikeasti käyttänyt. Olin kuitenkin ihan innostunut projektistani, sillä Suuren Käsityön kuvitettu ohje vaikutti verrattain helpolta. Siispä tartuin tuumasta toimeen, ja aloin piirtää kaavoja ja sen jälkeen purkaa mekon etu- ja takapoimutuksia.
Suurimman osan työajasta varmaankin vei juuri poimujen ratkominen. Poimuja oli monta ja ratkoja tylsä. Hankalin vaihe oli kaavojen asetteleminen kankaalle niin, että sain leikattua siitä tarpeelliset kappaleet. Iltapäivällä vierailulle saapuneen kummitätini teknisen ja henkisen tuen avulla sain leikattua kappaleet ja pääsin ompeluhommiin. Ompelu ei ollut monimutkaista, joten oli miellyttävä surrutella koneella. Pidin pari taukoa ja nyt illalla minulla oli edessäni - tai oikeastaan jalassani - oikein kivat haaremihousut. Jotakin pientä hienosäätöä jätin huomiselle päivälle; ainakin vanhasta topista tehty vyötärö vaatii kuminauhan ja lahkeensuutkin kaipaavat kenties kiristystä. Vaikka pöksyt ovatkin hieman keskeneräiset, olen silti tyytyväinen.
(Pikkuveli oli kiltti ja otti asukuvat. Naama ei ollut kuvauskunnossa.)
1 kommentti:
Hienot pökät! Ja oo, meillä on siivottu... Hyvä sisko, niin sitä pitää :)
Lähetä kommentti