Huulipunahaaveilua

Kun tässä taannoin oli sydän- ja verisuonitautitietoisuuspäivän tempaus "pukeudu punaiseen", olin rajallisen garderobini kanssa Helsingissä. Punaiseen teemaan passasi ainoastaan rintsikat ja punakukallinen toppi. Meikkipussissa luurasi myös jokin iänvanha huulipuna, jota kokeilin huulilleni.

Punaisen päivän huulipunakokeilu ja viimeistään MouMoun huulipunateemaviikko saivat minut haaveilemaan joistakin uusista punista, joita voisi silloin tällöin sutia huulilleen. Tosi punainen puna kävi mielestäni minulle ihan hyvin, joten voisi koittaa käytellä useamminkin huulimeikkiä.

Toisaalta haluaisin jonkun uuden PUNAISEN. Tämä nykyinen on aika herkullinen, mutta kyseinen yksilö taitaa olla hiukkasen liian vanhaa. Olen ostanut sen penkkarimeikkiä varten, eli se on ollut hallussani jo vuodesta 2007. Aika ällöttävää oikeastaan?

Toisaalta taas (päänsisäisellä) ostoslistallani voisi olla joku - tai jopa pari erilaista? - neutraalimpi puna, jota voisi käytellä arkena. Vähän sillai huomaamattomammin. Joskus lukiossa minulla oli joku inasen ruskehtava Lumenen puna, jota yhteen aikaan käytin ihan säännöllisesti. Silloin kun meikkasin muutenkin enemmän. Mutta nytkin olisi kiva olla jokin välimaastopuna niihin hetkiin, kun pelkkä huulirasva tuntuu liian tylsältä, muttei halua huulilleen mitään liian kirkuvaa.

Sorry muuten kuvien sumuisuudesta.

Olisi kivaa, jos saisin näissä meikkiasioissa vähän apua. Olen aika käsi yleensäkin meikkamisessa (voi kun olisi kiva osata kikkailla silmämeikillä), mutta nyt erityisesti olisi tilausta huulipunavinkeille. Millaisen punan minun pitäisi ostaa? Mikä olisi hyvä, muttei liian kallis? Mitä muita ominaisuuksia pitää ottaa huomioon? Jos joku kuulee avunpyyntöni, niin pliis jotain apuja tänne! (:

Pikku merkintä

Moi. Tekee mieli kirjoitella blogiin, mutta viime päivinä ei ole oikein tapahtunut mitään, mistä saisi jonkun hyvän postauksen. Tuskin kukaan on kiinnostunut sairaskertomuksistani. Minä en ainakaan. Päätin sitten kaapia kokoon joitakin ranskalaisia viivoja siitä, mitä on tullut tehtyä.

-Olen vähän kutonut. Viime vuonna räpelletyt tyhmän näköiset villasukkatekeleet saivat purkutuomion, ja puikoilta syntyi tavalliset raitasukat. Tyhmän näköiset olivat siis epätavalliset, sillä ne neulottiin varpaasta aloittaen. Silmukoiden lisäily ei silloin oikein onnistunut, ja sukat saivat hieman outoa muodokkuutta kantapään yläpuolelle. Uusista sukista ei ole nyt kuvaa saatavilla, koska ♥ omi ne itselleen. Tyttöväreistä huolimatta. :P

-♥ oli viime viikonloppuna Kolarissa. Maanantaina hän tuli meille, mukanaan tämä pikku söpöliini! Sain tuliaisiksi tosi kivulin pikku pöllöpehmon, joka huhuilee, kun sen massusta painaa. Tykkään!

-Olen katsellut elokuvia. Syyslomalla olevan veljen kanssa ollaan töllätty ainakin Rokkikukko, Crybaby ja Tulkki. ♥:n kanssa Nousukausi.

-Olen pelannut Simssiä. Ääää Sims 2:een jää ihan koukkuun, ja sen parissa kuluisi tovi jos toinenkin.

-Olen miettinyt ensi viikon viikonlopun kohtaloa. Silloin olisi Pieksämäellä luokkalaisten jälleennäkemistä mökkeilyn merkeissä, mutta tällä hetkellä tuntuu siltä, että se pitää jättää väliin. Viime aikoina on palanut rahaa lääkärikäynteihin ja lääkkeisiin, joten junaliput, mökin vuokra tai nyyttikesteily ei ehkä ihan sovi budjettiin. Sitä paitsi ei sinne kannata puolikuntoisena lähteä, jos joskus haluaa parantuakin. Harmittavaa, mutta joskus täytyy olla harmittavia juttuja.

-Nyt kutsuu peti ja peitonalunen. Päässä tuntuu suhisevan ja pyörivän sen verran, että lepo olisi poikaa. :D Eipä tästä kummoinenkaan postaus tullut, mutta sentään jotain, jolla helpottaa bloginkirjoitusmielitekoa.

Moikka nyt!

PS:

Salaisuus julki! Ensi vuoden alussa aion matkustaa. Pistin pystyyn toisen blogin, jonne olisi tarkoitus kirjoitella juttuja matkan valmisteluista ja sitten itse matkasta, kun sen aika on.

En tiedä, millainen päivitystahti tällä uudella blogilla sitten mahtaa olla, mutta nyt siellä on ainakin yksi teksti. Käykääpä vaikka vilkaisemassa. (:

Sinne pääsee tästä.

Lavastettu asu

Hyvää Roosa nauha -päivää! Tänään pukeudutaan pinkkiin, mutta omissa tämänhetkisissä päivävaatteissani ei kuitenkaan ole vaaleanpunaisen häivähdystäkään. Yöpöksyissä oli sentään pinkkejä I ♥ ME -painatuksia, ja kohta pitää varmaan vetää jalkaan villasukat. Edustakoon ne sitten tämän vuoden virallista pinkkeilyä.

Olin kyllä suunnitellut, että pukisin tänään jonkin kivan pinkkiä sisältävän asun, mutta koska hengailen edelleen vaan kotona poskiontelontulehdus seuranani, pukeutumiseen panostaminen ei ole ihan ykkösjuttu. Soin kuitenkin hetkisen aikaa asujutuille niin, että keksin lavastaa toissapäivän asun kuviin asti.

Tiistain ohjelmaan kuului työhaastattelua Ylöjärvellä ja sen jälkeen erinäisiä asioiden toimittamisia Helsingissä. Minulla oli mielestäni kivat vaatteet.

takki - Jyskän varastomyymälästä :D
pöksyt - Anttilasta
kengät - Andiamosta
laukku - Fidasta
huivi - jostain kirppikseltä

Taitaa olla tuon takin ensiesiintyminen täällä, vaikka ostin sen jo viime vuonna keväällä. Se on se takki, jonka metsästys tuotti minulle kamalasti päänvaivaa. Nyt siitä on vyökin hukassa, se katosi viime syksynä johonkin Mikkelin kaduille. Takkiin voisi kai yhdistää ihan minkä vaan kivan vyön, mutta toisaalta se on ihan hyvä ilmankin.

Laukkukin on jo aika vanha ostos, mutta sekään ei ole tainnut näkyä täällä, ainakaan kunnolla. Ostin sen joskus viime syksynä Pieksiksen Fidasta, kun pyörin kaupungilla odottamassa autokoulun alkamista. Laukku oli ihan mahti löytö, nimittäin sillä oli hintaa vain viisi euroa, vaikka se oli ihan uuden näköinen! Nyttemmin siinä on vähän kulumisen jälkiä. Ne ovat lähinnä lähtöisin pikku katin kynsistä. -.-

(Hyviä valopääkuvia :D)
paita, liivi, kello ja korvikset - kirppiksiltä

Kiva ruskea paitapusero on itseasiassa myös Pieksämäeltä ostettu. Sen shoppailin viime keväänä, kun kävin koululla tekemässä jotakin ennen More to loven bileitä. Paita oli kauan unohduksissa, mutta löysin sen uudestaan loppukesästä, ja olen käyttänyt sitä aika ahkeraan. Tämä on muuten se paita, joka minulla oli päälläni silloin Tallinnassa. Asu on muutenkin aika sama, silloin liivin tilalla oli kaulakoru ja jaloissa oli eri kengät.

Liivin ostin Lempäälän kirppikseltä pari viikkoa (?) sitten, kun olin shoppailemassa veljen ja ♥:n kanssa. Ennustettiin muuten veljen kanssa äidin kommentti aika hyvin: "Olisit sää ny osannu itekkin tommosen tehdä!" Mutta. Ostamalla virkatun liivin sai nopeammin ja halvemmalla. Kolmella eurolla tuskin olisi saanut lankoja omatekemään yritelmään.

Sitten pari yksityiskohtaa.

Kivan asun kanssa oli kiva kampaus. Ja tiistaina hiukset olivat vielä kivemmin kuin tässä lavastetussa tapauksessa, sillä a) letit olivat päässeet sopivasti pörröttymään, koska ne olivat edellisillan suihkuletit ja b) olin vaihtanut ponnarien tilalle mustaa villalankaa.

Sekä paidan että liivin napit ovat jotakin oikein kivulia. Paidassa nappien virkaa toimittavat pienet kulkuset ja liivin napit on päällystetty virkkauksella. Aika herkullista minusta. (:

Ja huivi! Se näyttää ihan tavalliselta sikinsokin kirjavalta huivilta, mutta lähempi tarkastelu paljastaa, että kuviointi koostuu osaksi joistain ihme buddha-samurai-keisareista. Ja kuinka ihhistä, että huivin värityksessä on kultaa!! (:

Mutta kuinkas tiistai sujui muuten? Haastattelu meni hyvin, vaikka olinkin minuutin myöhässä kunnantalolta, jossa haastis pidettiin. Muita kömmähdyksiä ei sattunut, ja osasin vastata mielestäni ihan hyvin. Olin silti ihan mielissäni, kun kuulin että haastateltuja oli yhteensä jopa kymmenkunta. Nimittäin en ollut ihan vakuuttunut siitä, että haluaisin sen työpaikan. Se kuulosti kyllä muuten kivalta, mutta työmatka olisi ollut aika pitkä. Tampereelta 60 km, Ylöjärveltäkin 40 km. Joten oli ihan kivaa, että eilen tuli sähköpostilla ilmoitus, että joku toinen oli valittu tehtävään.

Ylöjärveltä ajeltiin sitten Helsinkiin, ♥:n oli määrä palautella tavaroita Vuosaareen ja Kontulaan. Kun ne oli hoidettu, mentiin syömään kiinalaista. Otettiin molemmat neljä pientä ateriaa, mikä on ihan kiva vaihtoehto silloin, kun ei osaa päättää. Aterioinnin jälkeen hurautettiin Vantaalle moikkaamaan Lanrea ja Davidia, ja noukittiin jotakin jollekin kuuluvaa ja Tampereelle toimitettavaa mukaamme. Sen jälkeen tie vei lentokentälle, sillä haettiin Nigeriasta Suomeen saapuva Bayo mukaamme. Vielä ennen kotiin palaamista käväistiin Hyvinkäällä katsomassa Tarun ja Femin vauvaa. Oli siis jotenkin pitkä päivä, mutta onneksi vallan kiva! (:

Ps. laukussa odottaa muutama Geisha-patukka, niitä ostamalla käsittääkseni sai lahjoitettua jokusen sentin Roosan nauhan hyväksi.

Terveiset Afrikan lämmöstä

Tällä kertaa ihan kortin muodossa. Toissapäivänä postilaatikosta löytyi minulle osoitettu postikortti, joka oli tullut Namibiasta!

Swahopmund 28/9
Terveiset Afrikan lämmöstä. Tyynynliinat otettiin kiitoksella vastaan. Valokuvia tulee perästäpäin nimikkolähettiemme toimesta.
Terv. Anna-Liisa H.

Sammakkopostimerkillä varustettu kortti tuli kotiseurakuntani entiseltä nimikkolähetiltä, Anna-Liisalta. Tapasin hänet viime keväänä ja annoin hänelle kassillisen tyynyliinoja.

Tyynyliinat liittyivät opinnäytetyöhöni, jonka tekemisen kanssa tuskailin blogin puolella, mutta josta en ole tainnut oikein kertoa mitään. Opinnäytetyöni liittyi lähetystyöhön ja -kasvatukseen, ja kohderyhmänä oli seurakunnan varhaisnuorisotyö. Opparin käytännön osuutena suunnittelin ja pidin lähetystyöaiheisen leirin alakoululaisille, ja yhtenä askarteluna painettiin tyynyliinoja.

Eikä ollenkaan pelkästään kankaanpainamisen ilosta, vaan koko leiri teki siinä yhdessä lähetystyötä. Tarkoituksenamme oli nimittäin saada lähetettyä koko poppoon taideteoksen Namibiaan, Onandjokwen sairaalaan. Se on yksi Akaan seurakunnan lähetyskohteista, ja siellä on tälläkin hetkellä lähettejä.

Tämä Anna-Liisa-täti lähti käymään Namibiassa nyt syksyllä. Nimittäin Onandjokwen sairaala (jonka on perustanut suomalainen lähetyslääkäri Selma Rainio) täytti syyskuussa 100 vuotta, ja työuransa siellä tehnyt Anna-Liisa osallistui juhlamenoihin myös. Mukanaan hänellä oli nelisenkymmentä värikästä tyynyliinaa ja leiriläisten allekirjoittama onnittelukortti.

Olin ihan innoissani, kun sain tilaisuuden tehdä jotakin näin hienoa, ja vielä enemmän innoissani olin siitä, kuinka innoissaan leiriläiset silloin olivat. Olin kuitenkin jo aika lahjakkaasti sysännyt tämän tapauksen mielestäni, mutta postikortti toi sen taas mieleen. Kivaa!

Pokaali!

Huomasin hetki sitten, että MouMou oli heittänyt minua blogihaasteella. Aika kivaa, sillä en ole ennen saanut mitään tunnustuksia tai haasteita. Pokaalihaasteen mukana tuli tehtävä; pokaalin saajan täytyisi kertoa blogissaan kymmenen sellaista asiaa, jota ei ole ennen kertonut postauksissa.

Ajattelin, että kymmenen uuden asian kertominen olisi ihan pala nakkia, koska mielestäni en ole kertoillut kovin laajasti elämästäni täällä bloggerin puolella. Tovi piti kuitenkin pohdiskella, mitä "paljastaisin", sillä olisihan se nyt kiva, että uudet asiat olisivat edes vähän mielenkiintoisia. Jotain muuta kuin "ekan luokan luokkakuvassa minulla oli punainen paita ylläni".

No, siirrytään nyt sitten niihin kymmeneen kohtaan:

1. Ala-asteella - muistaakseni kolmannella luokalla - opettajani yritti saada minua osallistumaan laulukilpailuun. En enää muista, kuinka monelta eri koululta kilpailussa olisi ollut osallistujia, mutta joka tapauksessa ajatus kilpailusta tuntui liian pelottavalta. Opettaja otti yhteyttä jopa äitiini, että tämän olisi pitänyt yrittää saada minua suostumaan. En suostunut.

2. Yläasteella harrastin yhden lukukauden posliininmaalausta kansalaisopistossa. Taiteilin kuppeja ja lautasia (jne) viikottain mummujen seurassa, ja se oli ihan leppoisaa. Muistan, että kun olin saanut tehtyä koulussa ruotsin valtakunnallisen kokeen, piirtelin suttupaperiini suunnitelmia seuraavaa teekuppia varten... (:

3. Viime syksynä hankkimani silmälasit eivät olekaan niin pakolliset kuin ensin luulin. Näössäni (vai silmissäni?) on niin vähän miinusta, että se saattaa korjaantua ihan hyvin itsestään. Tykkään kyllä laseistani, joten käytän niitä ainakin välillä. Ei kuitenkaan tarvitse ottaa mitään stressiä niiden käyttämisestä, sillä ajokorttilääkärinikin kysyi näöntarkastuksen jälkeen ihmeissään, että "Miksi sinä edes käytät silmälaseja!?".

4. En ole matkustellut kovinkaan paljon. Olen sentään käynyt vähän Suomen rajojen ulkopuolellakin; Lukion ekalla vierailtiin Englannissa ystävyyskoulun luona viikko, jonka aikana majoituimme perheissä. Lukion toisena keväänä taas teimme luokkaretken Eurooppaan, jolloin piipahdimme Budapestissa, Bratislavassa ja Wienissä. (Sitten ihan pari Tukholmassa pyörähdystä.)

5. Olen tosi surkea seuraamaan maailman menoa. En lue sanomalehtiä enkä katsele uutisia. Hävettää myöntää. :/

6. Minulla on ilmeisesti aika huono vastustuskyky. Etenkin viime vuonna olin tosi usein kipeänä (jossain flunssassa) ja tuntuu siltä, että olen kohta saavuttanut jonkin ihme super-platinum-VIP-tason terveyskeskuksessa asioimisessa. Nyt olen ollut vähän yli viikon flunssan kourissa, joten en ole oikein jaksanut panostaa blogeiluun.

7. Yläasteella ja vielä lukiossakin piirsin paljon. Pidin kuviksesta koulussa, ja piirsin kotona ollessani monet vihot täyteen. Taitoni ovat ikävä kyllä rapistuneet, mutta olisi kiva koittaa elvyttää niitä. Vaikka edellisen postauksen asukuva ei ollutkaan mittasuhteiltaan mitään priimakamaa, olin kyllä iloinen siitä, kuinka helposti se syntyi kynästäni. (:

8. Kun alkoi tulla ajankohtaiseksi miettiä, mitä lukion jälkeen hakeutuisi opiskelemaan, vaihtoehtojen mukana olivat teologia ja psykologia. Olin aina pitänyt psykasta, ja sen opiskeleminen tuntui mielenkiintoiselta. Papin ammatti kiehtoi myös, ja pari opettajaakin oli sitä mieltä, että minun kannattaisi hakea teologiseen. Voi olla, että yliopisto-opinnot tuntuivat liian pelottavilta, joten en loppujen lopuksi hakenut kumpaankaan.

9. Luurankokaapissa luurailee noin vuoden mittainen hellarivaihe. :D Lukiossa aloin käydä ensin helluntaiseurakunnan nuortenilloissa ja sitten muissakin tilaisuuksissa. Vaikka hellaripiireissä tuntuikin ihan kotoisalta, hengellinen kotini on silti luterilaisessa seurakunnassa.

10. Paitsi että olen viime viikolla elänyt kipeyksissä, olen (ja muu perhe myös) asustellut vähän vaatimattomammissa oloissa kuin yleensä. Olimme nimittäin jonkin aikaa ilman juoksevaa vettä, kun jokin meidän vesisysteemissämme lakkasi toimimasta. Autotonta aikaa on tullut myös vietettyä, sillä kulkuneuvomme on ollut korjaamolla nyt noin viikon päivät.

Että sellaista. Nyt pitäisi vielä vierittää pokaali seuraavien bloggaajien niskoille. Säännöissä taisi olla, että se pitäisi antaa kymmenelle tyypille. Taidonkohan edes tietää niin monta bloginpitäjää? No, tällä kertaa haastan tArun, Jennyn, Mian, Anna-Tuulian ja mollin.

Itsepäisyyspippalot

Whoaaaa!!! Olen ehkä maailman surkein bloginpitäjä. Nimittäin en kehdannut ottaa valokuvia lauantain menoista, vaikka moni muukin heilui paikan päällä kameroidensa kanssa. En myöskään ottanut/otattanut asustani kuvia, vaikka olinkin maininnut juhlavaatemietintäni ja kaiketi luvannut esitellä kamppeeni täällä. Mööh.

Melkein teki mieli jättää juhlasepustukset sepustamatta, mutta en kai voisi, koska olen ainakin parissa postauksessa sanonut meneväni juhlimaan. Joten tästä tulee nyt vähän sovellettu esitys.

Lauantain pippaloiden tarkoituksena oli Nigerian itsenäisyyden juhlistaminen. Nimittäin Nigerian itsenäisyyspäivä on 1.10. ja meidän tiemme vei Turun Nigeria-yhdistyksen järjestämiin zembaloihin. Toki muissakin kaupungeissa (esimerkiksi tässä lähellä, Tampereella) olisi voinut juhlistaa 51-vuotta vanhaa itsenäistä Nigeriaa, mutta ♥:n veli on Turun yhdistyksessä, ja näin ollen myös järjestelemässä bileitä. Joten matkustimme katsomaan, mitä Turussa oli saatu aikaan.

Parissa aiemmassa postauksessa mietiskelin siis, että haluaisin saada kokoon asun, jossa olisi vihreää ja valkoista. Idea tuli siis siitä, että Nigerian lippu on vihreävalkoinen. Tarkoituksena ei kuitenkaan ollut pukeutua lipuksi, vaan jotenkin hienostuneella tavalla ottaa mukaan molemmat lipun värit. Yhtenä iltana yritinkin kerätä kaikki vihreät ja valkoiset asusteeni ja vaatekappaleeni sängylle, ja epätoivoisesti koota niistä jotakin kivaa palapeliä. Palapeli ei kuitenkaan onnistunut, ja lopullinen valinta syntyikin jonkinlaisessa paniikissa juhlia edeltävänä iltana. Äsken raapustelin sitä vähän paperille, että voisin saada teille jonkinlaisen kuvan vaatetuksestani.

Loppujen lopuksi siis juhlin tällaisessa asussa. Vihreä oli edustettuna ainoastaan simpukkakaulakorussani, joka sitä paitsi piilotteli aika tehokkaasti puseroni kaula-aukon sisällä. Yläosana minulla oli luonnonvalkoinen satiinipusero, joka minulla oli päälläni kesällä sukulaisen synttäreillä. Koska paidan pariksi valikoitui tällä kertaa hame, ajattelin koittaa köyttää sen hieman kapeampisilhuettisemmaksi leveän vyön avulla. Olen asustanut paidan samalla vyöllä joskus aiemminkin, mutta tällä kertaa jouduin valmistelemaan asustamista vähän: Minun piti käytellä naskalia ja puhkaista vyöhön pari reikää lisää! :o En ollutkaan ennen joutunut lisäämään mihinkään vyöhön reikiä sen takia, että se olisi minulle liian iso!

Alaosanani juhlissa oli samat kamppeet kuin viime jouluna, eli mummokankainen hame ja mustat ruutusukkahousut. Jaloissani oli Peppi Pitkätossu -kengät, jotka ovat saaneet uusiksi nauhoikseen pätkät mustaa satiininauhaa. Tosin hiihtelin melkein koko pippaloiden ajan violeteissa villasukissa, ja kengät luurasivat sen aikaa pöydän alla. Ajoittain päälläni oli myös villatakki, sillä juhlapaikka tuntui ensin kylmältä, kun ohjelmassa oli vasta pelkkiä puheita, ja tanssimista joutui vielä odottelemaan.

Hiukseni olivat sivuponnarilla, jota olin vähän käherrellyt kihartimella ja tupsuttanut sormilla. Ranteissa killui Nomination-koru ja joku toinen samanvärinen killutin, yhdessä sormessa oli pari puista sormusta. Korvissa oli paidan shimmerrykseen sopivat helmikorvakorut, ja naamakin oli ihan nätti. Tykkäsin siis asustani, vaikka toisaalta se olisi ehkä sopinut paremmin johonkin Suomen itsenäisyyspäivän kirkkokahveille. Näissä pippaloissa oli nimittäin vähän eri tunnelma, kuin yleensä 6.12.

Aluksi juhlat vaikuttivat lievästi sanottuna vaisuilta. Afrikkalaisen aikakäsityksen takia ohjelman alkupuolella salissa (juhlat olivat sellaisessa seurojentalon tyyppisessä paikassa) oli vain ihan muutama ihminen, suurimmaksi osaksi tunnollisia suomalaisia. Minä ja ♥ menimme tunnin varsinaisen alkamisajankohdan jälkeen, mutta jotkut olivat tulleet hyvissä ajoin. Kuuntelimme Nigeria-yhdistyksen tyyppejä, jotka pitivät puheitaan lähes tyhjälle salille. Kansallislaulukin kuulosti hiukan onnettomalta, kuin vain pari-kolme ihmistä osasi yhtyä siihen.

Mutta kun ensimmäiset ruoan muruset tuotiin neniemme eteen, alkoi juhlatkin parantua. :D Alkupaloiksi tuotiin jotakin pasteijan tyyppistä, jonka sisällä oli ainakin jauhelihaa ja perunaa (ja hurjasti suolaa!!) sekä jotakin suklaahippukuivakakkua. Juuri kuin olimme saaneet ahdettua valtavat pasteijat kitusiimme, ilmoitettiin että varsinainen ruoka on tarjolla. Naisia ja lapsia kehotettiin hakemaan ensin ruokaa, ja me teimme työtä käskettyä.

Tarjolla oli ainakin kolmella eri tavalla valmistettua riisiä, egusi-kastiketta, tomaattista kastiketta, kanaa, kalaa, naudan paloja ja hedelmäsalaattia. Valikoin lautaselleni sellaisia ruokia, joita olen ennenkin maistanut, ja jätin suosiolla epäilyttävimmiltä näyttävät ruokalajit muille. Murkina olisi ollut hyvää, mutta harmi kyllä lähes kaikki oli päässyt kylmäksi. :c

(Ainut kuva, jonka koko juhlien aikana otin, oli juurikin siitä alkupalapasteijasta. :p)

Puheiden, ruokailun ja joidenkin tunnustusten jakamisien lisäksi ohjelmassa oli tanssimista. Tunnelma oli vähintäänkin katossa, kun dj soitti meidän tanssittavaksemme hyvää rytmikästä musaa. Tanssimisen yritti keskeyttää pariin otteeseen sähköjen katkeaminen, mutta sekään ei onnistunut pysäyttämään kaikkia juhlijoita. Jotkut jatkoivat tanssaamista rumpujen tahtiin, mutta ainakin minä istuin mieluummin pöydän ääressä ne pimeät minuutit.

Pippalot varsinaisella juhlapaikalla päättyivät puolilta öin, mutta jotkut suuntasivat tietenkin jatkoille. Omat jatkot olivat ♥:n veljen kämpillä, sängyssä Nukkumatin vieressä. Mahdan olla tulossa vanhaksi, kun ei millään jaksattanut lähteä jatkamaan riekkumista. :D

Sitten vielä se yksi hitti:




Kuvat: lippu, juoma, tanssaus